Teksti, jota ei pitänyt kirjoittaa

maanantai 31. joulukuuta 2018

Vannoin itselleni, etten tule kirjoittamaan blogiini mitään tästä vuodesta. En tulisi jakamaan vuoden kohokohtia tai Best nine 2018-kuvia. Viimeiset muutamat päivät, oikeastaan lähes koko joulukuun olen miettinyt tätä vuotta, itseäni ja sitä, mitä on tapahtunut. Olen käynyt läpi mielessäni ja ääneen puhuen tämän vuoden tapahtumia ja kaikkia tunteita, joita olen kokenut. En ole varmaan ikinä kokenut yhtä montaa tunnetilaa yhden vuoden aikana ja koko tunteiden laajuus jopa hieman säikäytti minut. Yhden vuoden aikana rakastin, lopetin rakastamasta, tunsin itseni huonoksi, toisinaan olin toiveikas. Muutama kuukausi meni puristava, ahdistava vanne ympärilläni, jonka avaamiseen tarvitsin näkökulman toiselta henkilöltä. Tänä vuonna kukaan läheinen ei menehtynyt, mutta olen menettänyt ja menetin hetkeksi läheisiä. Tavalla, joka satutti ja vahingoitti kuolemaa enemmän. Tämä vuosi ei todellakaan ollut elämäni parasta aikaa, mutta se pohjusti minut vuoteen 2019. Vuoteen, jota odotan ja jonka tiedän olevani yksi elämäni parhaimpia.

Tiedättekö kuinka ihanalta tuntuu, kun pystyy hengittämään kunnolla? Vetää syvään henkeä ja hymyillä. Koko syksyn hengitys oli pinnallista ja pysähtyminen oli aktiivisuutta raskaampaa. En halunnut pysähtyä ja olla kahden ajatuksien kanssa. Tuntui parhaalta tehdä jatkuvasti jotain saamatta kuitenkaan kunnolla happea - elää tekemisen kautta. Tämän kuukauden aikana olen saanut selkeytettyä ajatuksiani ja kokenut itseni hyvinvoivaksi. Viikko viikolta elämästäni on poistunut ei-kaivattua negatiivisuutta ja tunnen olevani taas itseni. Sellainen, jota tiedän pohjimmiltani olevan, mutta jota en ole pystynyt täysin olemaan moneen vuoteen. Nyt pystyn taas olemaan huolehtivainen, ymmärtäväinen ja positiivinen. Pitkään koin näkeväni monista asioista vain yhden tai kaksi puolta, mutta viimein pystyn ajattelemaan asioita laajemmin. Pystyn hyödyntämään täysin luovuuteni ja mielikuvitukseni. Tuntuu hassulta kirjoittaa nämä asiat itsestäni, mutta miksi sitä pitäisi piilotella? Miksi jättäisin sanomatta olevani onnellinen ja odottavainen, koska olen kertonut avoimesti aikaisemminkin kokemistani tunteista?

Mitä te tekisitte, jos ette tuntisi pelkoa? Jättäisittekö mahdollisesti kaiken ja lähtisitte pois? Tekisitte elämänne irtioton. Mitä minä tein vihdoin, kun en enää pelännyt? Pystyin jäämään ja olemaan onnellinen siitä, mitä ympärilläni on. Juuri nyt, katsellessani kotini ikkunoista satavaa lunta, pystyn sanomaan olevani kotona. Tämä on minun kotini ja täällä on hyvä. En ole vuosiin tuntenut olevani kotona oikeasti tarkoittaen sitä. Tallinnassakin asuessani puhuin usein huomaamattani aina palaavani Tallinnaan esimerkiksi Suomen vierailuilta. Puhuin harvemmin kodistani, vaikka se oli kotini lähes vuoden ajan. On mahdollista asua jossain fyysisesti tuntematta olevansa kotona. Olla omien tavaroiden ympäröimänä tuntematta itseään kotoisaksi. Tuntuu hyvältä, että tänään, vuoden viimeisenä päivänä on olo, että olen henkisesti kotona ja tasapainossa. Pystyn lähtemään uuteen vuoteen niin sanotusti tyhjältä paperilta, vaikka olen elänyt työn takia alkuvuotta jo pitkälle maaliskuulle asti ja viimeiset pari kuukautta ovat valmistelleet käytännön asioiden kautta minua tulevaan vuoteen. Paljon on jo suunniteltu asioita valmiiksi, mutta vain hyvässä mielessä. Nyt en ajattele, että tulevana vuotena pitäisi tapahtua jotain erikoista. Nyt vain odotan, että saan nauttia pitkästä aikaa vuodesta, jonka aikana ei tapahdu mitään. Saan vain keskittyä hetkeen odottamatta pois lähtemistä. En edes kaipaa suuria muutoksia, vaan haluan pitkästä aikaa antaa elämän viedä. Katsoa rauhassa, mitä sillä on annettavaa minulle. Kirjoitin hetki sitten tekstin onnellisuuden tavoittelusta, jossa mainitsin olevani usein onnellisimmillani tuntiessani itseni mukavaksi. Tällä hetkellä elämäni ja oloni on todella mukava, joka saa minut onnelliseksi.

Tämän vuoden perusteella voin sanoa jokaiselle, että kaikki asiat järjestyvät. Joskus täytyy olla tyhjän päällä ja joutua hukkaan, jotta pääsee tilaan, jossa meidän kuuluu olla. Elämäämme ei pysty mitenkään määrittelemään ennalta, mutta kuuntelemalla omia tuntemuksiaan ja ottamalla vastaan apua ja tukea, kun on hukannut itsensä, pääsee pitkälle. Ymmärryksen, oman yritteliäisyyden ja muiden tuen ja avun avulla pääsemme päivä päivältä lähemmäksi sitä mukavuutta, joka tuo itselle onnellisuuden.

Ihanaa vuoden viimeistä ja turvallista uutta vuotta!


Kuva Jutta

Muutama sana eteerisistä öljyistä ja ohje itse tehtyyn huonetuoksuun

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Innostuin joulukuun aikana eteerisistä öljyistä ja erityisesti niiden käytöstä huonetuoksuina. Olen käyttänyt syksystä lähtien eteerisiä öljyjä aromaterapiamielessä, mutta nyt olen käyttänyt niitä huonetuoksuinakin. Yksi paras asia eteeristen öljyjen käytössä huonetuoksuna on, etteivät ne ole painepakkauksissa eivätkä sisällä lainkaan kemikaaleja tai esimerkiksi ponnekaasua.

Eteerisillä öljyillä on monia eri käyttötarkoituksia ja tietyt tuoksut tuovat apua erilaisiin vaivoihin. Esimerkiksi sitruksiset öljyt ja tuoksut ovat antidepressiivisiä, mielialaa piristäviä ja ahdistuneisuutta vähentäviä. Laventeli taas on monille varmasti tuttu rauhoittavien ominaisuuksien kautta, mutta se on myös erinomainen flunssantorjuntaan. Lisäksi monet eteeriset öljyt ovat hyvä luonnollinen hoitokeino useisiin ihovaurioihin ja -vammoihin. Jos homeopatia ja erilaisten eteeristen öljyjen vaikutukset jäivät kiinnostamaan, suosittelen ehdottomasti lukemaan lisää netistä ja kirjoista.

Huonetuoksuissa rakastan sitrusta ja suosikkituoksuni ovat mandariini ja appelsiini. Muita suosikkeja ovat laventeli ja bergamotti. Omia suosikkituoksuja ja tuoksuyhdistelmiä kannattaa lähteä hakemaan esimerkiksi omista hajuvesistä - selvittää, mitkä tuoksujen ylänuotit miellyttävät. Itse pidän eniten hajuvesistä, jotka ovat raikkaita ja sitruksisia, joten ei ihme, että viihdyn hyvin ympäristössä, jossa vallitsee raikkaus.

Yksinkertaisimmin huonetuoksun voi tehdä lisäämällä suihkepulloon vettä (mieluiten tislattua) sekä eteeristä öljyä. Oman tuoksuvahvuuden löytää kokeilemalla, mutta mielestäni desi vettä vaatii vähintään noin 20 tippaa eteeristä öljyä. Eteeriset öljyt ja vesi eivät sekoitu keskenään, joten suihketta on muistettava ravistaa ennen käyttöä. Jos tuoksusta haluaa pitkäkestoisemman, tarvitsee sen joukkoon lisätä vahvaa alkoholia, kuten vodkaa. 


DIY Huonetuoksu
Tarvitset: suihkepullon, eteeristä öljyä, alkoholia ja vettä.

Tuoksun tekeminen: Mittaa suihkepulloon alkoholi ja vesi suhteessa 1:3. Lisää joukkoon yhtä tai useampaa eteeristä öljyä niin monta tippaa, että tuoksu on omaan mieleleen sopiva. Täytä suihkepullo ja sekoita kunnolla noin 10-20 sekuntia.

Suihketta voi käyttää huoneilman raikastamisen lisäksi esimerkiksi lakanoihin (tähän laventeli olisi aika ihana!) tai silittämiseen. Kauniita tyhjiä suihkepulloja löytyy mm. H&M Home-osastolta.

Huonetuoksuja voi tehdä usealla eri tavalla, kuten lisäämällä pienen kulhon pohjalle aikaisemmin jakamani ohjeella tehdyn nesteen ja lisää joukkoon puutikkuja, jotka imevät nestettä itseensä. Toinen keino on tehdä itse huonetuoksu lisäämällä suljettavaan purkkiin pieniä puupaloja ja tiputtelemalla niiden päälle eteeristä öljyä.

Frantsilalta* ja Virolaiselta Nurmelta löytyy iso valikoima eteerisiä öljyjä ja niitä on hyvin saatavilla ympäri Suomea.  Eteerisiä öljyjä myyvät esimerkiksi Ruohonjuuri, Life, hyvin varustetut apteekit ja tavaratalot. Toinen paikka, josta eteerisiä öljyjä kannattaa käydä katsomassa, on Kampissa sijaitseva Muji-myymälä, joka myy myös diffuusereita.

Miten te käytätte eteerisiä öljyjä?

*tuotteet saatu

23 x Miksi?

lauantai 29. joulukuuta 2018


Miksi en koskaan muista ottaa ostoskoria mennessäni tekemään "pienet" ostokset, vaan joudun joka kerta kokoamaan ostoksista pyramidin syliini?

Miksi jotkut kukat ja yritit on mahdotonta pitää hengissä?

Miksi passikuvassa käyminen tai sen ottaminen on aina yhtä inhottavaa eikä se ikinä onnistu?

Miksi viikonloppuisin ei ole yhtä tehokas kuin arkena?

Miksi on aina yhtä noloa vastata viestiin vahingossa vinkkaus-hymiöllä tavallisen sijasta?


Miksi jotkut ajavat autolla kuulokkeet korvissa?

Miksi lipuntarkastajat saavat joka kerta olon epämukavaksi, vaikka olisi lippu?

Miksi puhelin täytyy "tarkistaa" niin usein?

Miksi raketit ovat edelleen sallittuja kuluttajakäytössä?

Miksi muiden edessä itkeminen on niin vaikeaa?

Miksi roskista ei viitsi koskaan viedä ajoissa, vaan se on pakko tunkea liian täyteen ja pahimmassa tapauksessa siitä on valunut läpi roskaämpärin pohjalle?

Miksi itseään kohtaan on toisinaan todella kriittinen, vaikka muita kehottamaan olemaan lempeitä itselleen?

Miksi jotkut eivät osaa koskaan ottaa rennosti?

Miksi jotkut pitävät tammikuussa treenaamisen aloittavia vähän noloina?

Miksi edes kerään asuinspiraatiota Pinterest-kansioon, koska en ikinä hyödynnä sinne kerättyjä asuja?

Miksi teen samaa reseptien kanssa ja kerään niitä talteen koskaan kokeilematta?


Miksi joidenkin asioiden hankkimista vitkastelee ikuisuuden, mutta jotkut asiat on pakko saada välittömästi?

Miksi en osaa innostua YouTube-videoiden katselusta?

Miksi kotona on aina pakko olla vähintään yksi "sallittu" nurkkaus tai laatikko, jossa tavarat ovat aina sotkuisesti? Minulla nämä ovat keittiössä jääkaapin päällinen ja eteisen lipasto.

Miksi en vieläkään osaa lakata kynsiäni nätisti ja siististi?

Miksi jotkut vihaavat hammaslääkärissä käyntiä?

Miksi blogeihin kommentoidaan nykyään niin vähän?

Miksi talven harmaus masentaa, mutta myös lumi ärsyttää?


Samaistuuko kukaan? 😄🧐

Uudenvuoden toiveita

perjantai 28. joulukuuta 2018

En tee tänäkään vuonna yhtäkään uudenvuoden lupausta. En siksi, ettenkö pystyisi pysymään niissä, vaan siksi, että haluan vuoden 2019 päätteeksi muistella toteutuneita kokemuksia, en toteutumatta jäänyttä. Kesällä kirjoitin tekstin syistä, miksen tee kesälle omaa bucket listiä. Ajatusmaailmani liittyen uudenvuoden lupauksiin on aika samanlainen. Haluan ajanjakson päätyttyä keskittyä mieluummin positiiviseen, kuin negatiiviseen. En halua moittia vuoden viimeisinä päivinä itseäni siitä, että tänäkään vuonna en pysynyt lupauksissani.

Jotain odotuksia on kuitenkin kiva asettaa tulevalle vuodelle. Lupausten sijasta asetin ensi vuodelle toiveita, joiden toivon toteutuvan ja tapahtuvan. Toiveiden joukossa ei ole mitään kovin suurta, mutta sellaisia asioita, jotka merkitsevät minulle. Ja oikeastaan, kuka edes on sanonut, että uudellevuodelle asetettavien toiveiden ja lupausten kuuluisi olla jollain tapaa suuria?

Tällä hetkellä toivon seuraavien asioiden toteutuvan vuoden 2019 aikana:

Omasta henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen. Tämä tulee olemaan tärkein toive ensi vuodelle. Tämän vuoden aikana ymmärsin sen, kuinka tärkeää on huomioida jokainen merkki omassa hyvinvoinnissa, niin fyysiset, kuin henkisetkin. Loppuvuodesta tarvitsin lyhyen terapiajakson oppiakseni olemaan armollisempi itselleni ja hyväksymään sen, ettei aina jaksa. Pari viikkoa sitten kävin toistaiseksi viimeisessä psykoterapiatapaamisessa, mutta jatkossa osaan tarttua apuun aikaisemmin. En vasta sitten, kun ämpäri on niin sanotusti ääriään myöten täynnä.

Terveellisempään elämään palaaminen. Syksy ja alkutalvi meni fyysisen hyvinvoinnin puolellakin todella huonosti ja pitkät sairastelujaksot sekä huono mieliala tekivät sen, ettei liikkuminen tuntunut kovin hyvältä ja syömiset meni miten meni. Onneksi tämän joulukuun aikana olen päässyt takaisin minulle normaaleihin elämäntapoihin ja toivon, että sama jatkuu ensi vuonnakin. Nyt ainakin tuntuu lupaavalta, koska olen  muun muassa tykästynyt jälleen salitreenaukseen!

Säästötavoite. Olen jo pitkään säästänyt kuukausittain, mutta ensi vuonna haluan säästää vieläkin enemmän. Tämän vuoden aikana oli monia tilanteita, joissa jouduin käyttämään säästöjäni (muun muassa uusi auto, Helsinkiin muutto, kamerahankinta jne), mutta ensi vuodelle tuskin on tulossa mitään suuria sijoituksia, joten pystyn keskittymään säästöjen kasvattamiseen. Vaikka tällä hetkellä rahastosalkkuni käyrät ovat aika masentavat, olen silti koko syksyn tehnyt kuukausittain uuden merkinnän ja aion jatkaa sitä myös tulevaisuudessa. Kyseessä on kuitenkin pitkän ajan säästäminen ja sijoittaminen, joten eiköhän jossain vaiheessa käyrät lähde nousuun. Osan säästöistä olen hajauttanut korkoa kasvattavalle säästötilille, jonka loppuvuoden saldoon en ole vielä asettanut tavoitetta.

Enemmän ulkona liikkumista. Koira pitää onneksi huolen siitä, että ulkoilu on päivittäistä. Ensi vuodelta toivon kuitenkin sitä, että liikkuisin entistä enemmän ulkona urheilumielessäkin, eli ilman koiraa.

Testattavat ravintolat ja kahvilat -listan lyhentäminen. Tämän listan lyhentäminen sujuu tuskastuttavan hitaasti! Onneksi tulevana vuonna työpaikka sallii etäpäivät ja muutenkin miellyttävämmän työajan, joten ensi vuoden  aikana toivon viettäväni etäpäiviä mahdollisimman monissa eri kahviloissa, enkä aina suuntaa tuttuihin, lähellä oleviin. Myös Helsingin ravintoloita tulisi kokeilla ahkerammin, joten senkin haluan laittaa ensi vuoden toiveisiin.

Kylpyhuoneen perusteellinen siivoaminen useammin. Tämän toiveen toteutumiseen tarvitaan vain sitä, etten ole niin laiska! Siivoan todella paljon, varsinkin kylppäriä, mutta sellainen lattiasta kattoon-siivous tulisi ottaa säännölliseksi tehtäväksi. Miksi se kylppärin saumojen ja seinien pesu on vaan niin pirun tylsää?!?

Vähemmän tavaraa nurkissa. Kaikkien tavaroiden läpikäynti ja kierrätys on projekti, jota olen toteuttanut jatkuvasti, mutta silti joidenkin tavaroiden ja vaatteiden kohdalla tulee fiilis, että ehkä vielä joskus tarvitsen. Tälläkin hetkellä ullakkokomerossani on pari huonekalua, jotka eivät tule millään mahtumaan asuntooni, mutta joista pidän ja jotka ehkä vielä joskus tulevat käyttöön. Voisin vain viedä ne äidilleni jemmaan, mutta toisaalta olisi parempi vain laittaa kiertoon, koska ei sekään tunnu kovin reilulta viedä niitä toisten nurkkiin pyörimään. 😃 Kirpputoripyödän olen onneksi varannut jo heti tammikuulle ja sinne on menossa iso kasa vaatetta myyntiin. Odotan niin paljon,että pääsen kaikista turhista vaatteista eroon, koska olen huomannut, että erityisesti vaatteisiin liittyvä ylimääräinen materia ärsyttää minua kaikista eniten.

Uuden oppiminen. Olen jo pitkään halunnut oppia pelaamaan tennistä, joten jospa ensi vuonna saisin itseni tenniskurssille! Myös töissä tulee olemaan todella paljon asioita, joita voin opetella, jos omaa kiinnostusta löytyy. Luonteeni on sellainen, että nautin uuden opiskelusta ja erilaisten taitojen osaamisesta, joten aivan varmasti ensi vuonna tulen oppimaan paljon uutta. Lisäksi nyt kun Italiassa tulee käytyä enemmän, ilmoittauduin juuri italian alkeiskurssille! Olen ihan super innoissani heti tammikuussa alkavasta kurssista, joten ainakin uutta kieltä tulee opittua ensi vuonna!

Olla stressaamatta liikaa. Tämä on suurin kompastumiskiveni ja toivon, että ensi vuonna osaisin ottaa monessakin asiassa rennommin. Toivottavasti tämä toive toteutuu.

Oppia puhumaan omista tunteista avoimemmin. Vaikka olen avoin ja minulle on tärkeää esimerkiksi selvittää väärinymmärtämiset ja konfliktit nopeasti, on omista tunteista puhuminen todella vaikeaa. Usein tulisi olla jossain määrin itsekäs ja kertoa rehellisesti omista tunteista, mutta usein se tuntuu hankalalta. Osittain vaikeus omista tunteista puhumiseen johtuu siitä, että pelkään satuttavani itseäni tai muita, vaikka oikeasti on paljon vahingoittavampaa olla tunnetasolla epärehellinen.

Vähemmän ruutuaikaa. Ruutuaikaan on tultava muuton ja vaikka en ole jatkuvasti puhelin kädessä, toivon kiinnittävän enemmän aikaa siihen, etten selaa muun muassa somea turhaan tai tylsyyttäni. Haluan oppia tarttumaan tällaisissa tilanteissa mieluummin fyysiseen kirjaan tai puuhastelemalla jotain muuta. Luojan kiitos puhelimessani ei ole automaattista träkkeriä ruutuajalle!

Millaisia toiveita ja tavoitteita te olette asettaneet vuodelle 2019?

Ps. Tänään 28.12. Kicksillä* on kaikki meikit -20% verkkokaupassa ja myymälöissä. Kannattaa myös kurkata ale-puoli*, jossa on kaikkea super kivaa hyvillä hinnoilla!

*mainoslinkki

Ekologisuus ei ole kilpailu

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Tiedättekö minkä takia haluan kirjoittaa paljon ekologisuudesta ja vastuullisuudesta? Sen takia, koska yksikin vastuullinen teko, jonka saan teidät tekemään, merkitsee jotain ympäristöllemme.

Nykyään suhtaudun ekologisuuteen vakavasti ja toisinaan olen ärsyttävä nipottaja, varsinkin perheenjäsenilleni. Minua ei kuitenkaan ole todellakaan kasvatettu kierrättämään tai ajattelemaan hiilijalanjälkeäni. Kotonamme on aina ollut niin lämmin, että pärjää t-paidalla, roskat menivät pulloja ja lehtiä lukuun ottamatta samaan roskakoriin enkä ajatellut esimerkiksi veden- tai sähkönkulutustani. Vielä muutama vuosi sitten en ollut näin tiedostava elämäntyylin vaikutuksista ympäristöllemme. En itsekään kierrättänyt oikeastaan mitään, vähän välitin aiheuttamastani kemikaalikuormasta ja yksityisautoilu tai lentomatkustaminen ei aiheuttanut minulle ajatuksia suuntaan tai toiseen. Elin hyvin pitkälti mukavuus edellä.

Eilen autolla liikenteessä ollessani hyödynsin isommassa kaupassa käymisen ja samalla tuli ostettua muun muassa pesuaineita lähes loppuneiden tilalle. Ilman erityistä tiedostamista valitsin biohajoavia siivousaineita, vaikka aikaisemmin kotonani on ollut vahvoja, ei todellakaan luontoystävällisiä siivousaineita. Kotona havahduin siihen, että olen päässyt pisteeseen, jossa ekologisuus on arkipäivää, eikä vaadi minulta erillisiä ponnisteluja. Osaan alitajuntaisesti tehdä monissa asioissa vastuullisempia valintoja, enkä koe sitä työlääksi tai asiaksi, että pitää, kun muutkin. Esimerkiksi kierrätyskin tulee jo niin automaattisesti, eikä minun tarvitse muistutella itselleni, että ai niin, muoviroskat omaan pussiin. Tähän tilaan pääseminen on vaatinut opettelua, mutta se on kannattanut. Arkipäiväinen ekologinen ajatustapa ja mahdollisimman usein vastuullisemman valinnan tekeminen ei ole tehnyt elämästäni mitenkään kurjempaa.

Välillä harmittaa, että niin monista asiosta tehdään kilpailuja. Pitäisi pystyä osoittamaan henkilöä, joka tekee kaiken parhaiten. Ekologisuudestakin on saatu tehtyä jonkinlainen kilpailu, jossa vertaillaan, kuka elää ekologisimmin ja omavaraisimmin. Arvostan ihmisiä, jotka pystyvät Zero Wasteen ja luopumaan muun muassa lentomatkustamisesta, mutta tiedän itsestäni, että minä en siihen pystyisi. Ekologisuus ja vastuullisuus on kilpailu, johon minä en halua osallistua. Välitän ympäristöstä ja kannustan muitakin vastuullisuuteen, mutta en vedä sitä äärimmäisyyksiin ja tuskin tulen edes koskaan vetämään, koska olen luonteeltani elämästä nautiskelija. Voi olla ekologinen ja vastuullinen kilpailematta, kuka tekee sen parhaiten ja tunnollisin.

Arjen vastuullisuudesta ei tulisi tehdä mörköä, joka aiheuttaa vastarinnan sitä vastaan. Kehotukset ruokakaupassa olla ottamatta hedelmäpussia ei ole tahallista kiusaa, eikä väärinlajittelusta nipottava naapuri tarkoita olla ilkeä. Nuo ovat esimerkkejä asioista, joilla meitä herätellään vastuullisempaan arkeen. Pääsemään siihen tilaan, jossa kierrättäminen tulee luonnostaan ja omaa kestokassia muistaa kantaa mukana. Tilaan, jossa ei kuitenkaan soimaa itseään siitä, jos joskus ostaa ruokakaupasta uuden muovi- tai paperikassin tai hankkii jotain uutena kierrätetyn sijaan. Itse suosin paljon kierrätettyä (ihan jo siksi, että olen aika pihi, enkä aina haluaisi maksaa täyttä hintaa!), mutta ostan myös uutena esimerkiksi vaatteita. Nykyisin tosin kiinnitän enemmän huomiota tavaran valmistajaan ja siihen, miten ja missä se on valmistettu, mutta saatan myös ostaa pikamuotia. Minusta on tärkeintä, että oma suhtautuminen pikamuotiin on muuttunut ja tiedostan sen ongelmat. Ennen saatoin hankkia paljon kaikkea "ihan kivaa" halpa hinta edellä. Nykyisin keskityn siihen, että hankin vain vaatteita, jotka ovat pitkäikäisiä, mahdollisimman hyvin tehty, käyttökelvollisia moniin tilanteisiin ja ainoastaan sellaisia, joista oikeasti pidän. En halua haalia elämääni ihan kivoja asioita, jos voin saada jotain, josta oikeasti pidän ja nautin. Tämän ohjenuoran olen vienyt myös ostokäyttäytymiseeni ja siihen, millaisia tavaroita säilytän kotonani.

Ekologisuus vaatii opettelua ja ei se ole aina hauskaa. Kuitenkin antamalla itselleen aikaa, opettelemalla ja olemalla kärsivällinen, pääsee nopeasti siihen tilaan, että monet asiat automatisoituvat. Esimerkiksi se roskien lajittelu tulee luonnostaan, kuten mainitsin aikaisemmin. Ja mielestäni olisi jopa hieman itsekästä olla lajittelematta, varsinkin jos oma kotitalo tarjoaa siihen hyvät mahdollisuudet, kuten monet taloyhtiöt Suomessa tekevät. Elämästä ei tule kurjempaa, jos välillä vilkaisee vaatteet materiaalilappua tai kiinnittää huomiota tavaran valmistajaan, välttää turhaa roskaa, kierrättää, suosii mahdollisimman paljon lähituotantoa ja kotimaisuutta tai vaihtaa kodin lamput ekologisempiin. Olemassa on niin paljon pieniä asioita, joiden tekeminen ekologisemmin ei vaikuta elämäämme millään tavalla, mutta pitkällä aikavälillä vaikuttavat ympäristöömme positiivisesti. Aivan kuin sekin, että joku puolustelee vastuuttomuutta sillä, ettei yhdellä teolla ole mitään väliä. Kyse ei olekaan siitä, että näkisimme vaikutuksen välittömästi, hyvässä tai pahassa, vaan siitä, että välitämme siitä, missä elämme tulevaisuudessa.

Nyt, kun vuoden vaihtumiseen on alle viikko, toivon, että jokainen teistä tekisi uudenvuodenlupauksen, joka liittyy ekologisuuteen. Haastaisi itsensä opettelemaan vaikka parin viikon välein jonkin uuden ekologisen tavan. Ensiaskeleita ovat esimerkiksi kestokassin kantaminen mukana, tarkempi kierrätys, ruokahävikin minimointi, jonkin asian ostaminen käytettynä uuden sijaan tai valitsemalla julkisen kulkuvälineen oman auton sijasta. Pikkuisia asioita, joilla on suuri merkitys.

Tämä teksti syntyi aika ajatuksenvirtana, mutta toivottavasti saitte ajatuksestani kiinni ja jakakaa omia mietteitä aiheesta!

Muita vastuullisuuteen liittyviä postauksia:

Joulun tunnelmia

tiistai 25. joulukuuta 2018

Sinne se meni - Jouluaatto. Onneksi jäljellä on vielä pari joulun pyhää ja mielestäni joulufiilistelyä saa jatkaa vielä vähintään jouluvalojen kanssa. Tosin tiedän itsestäni, että jouluöveri tulee viimeistään viikon lopulla, vaikka rakastankin joulua todella paljon.

Vuosi vuodelta olen oppinut arvostamaan joulussa omia perinteitä ja stressaamattomuutta. Eilen aloitin päivän aivan rauhassa tekemällä aamutreenin salilla, jonka jälkeen aloin valmistautumaan joulun viettoon lähtemistä ilman tiukkaa aikataulua. Fiilistellen tulevaa päivää kotona ja pitäen olon hyväntuulisena. Tiedän, että riidat, stressi ja muu negatiivisuus jo pelkällä tunnetasolla kuuluvat monien jouluun ja meidänkin perheessä on muutaman jouluaaton aikana riidelty. Ehkä se jouluun liittyvä tunnelataus kiristää tunteita niin helposti ja konflikteja syntyy herkemmin.

Tänä vuonna meillä meni joulu todella kivasti ja pitkälti perinteitä noudattaen. Illallinen venyi jälleen lähes pari tuntia suunnitellusta aikataulusta, illallisen jälkeen otettiin ruokalepo, lähes jokainen söi  aivan liikaa, jälkiruokana oli isoäidin tekemää täydellistä luumucharlottaa ja veljentyttöni ei ollut tänäkään vuonna kovin innoissaan joulupukista. Lahjoja hän tosin availi innokkaasti ja hätyytteli jopa Lyyliä pois hänen lahjojen läheltä. Viimeisinä vuosina on ollut ihanaa seurata pienen tytön joulunviettoa, mutta toisinaan tunnen pientä haikeutta, koska tiedän, ettei joulut tule olemaan tulevaisuudessa täysin samanlaisia. En tiedä, millaiseksi joulunviettomme muovautuu sitten, kun pieniä lapsia tulee perheeseemme enemmän ja aletaanko joulua viettämäään sisarusten kesken enemmän erillään, omien perheiden kesken. Turha tätä on kuitenkaan liikaa miettiä, koska siihen on varmasti vielä aikaa. Parempi keskittyä tähän hetkeen.


Tänään menen vielä käymään Riihimäellä ja ensi yön vietän jo omassa sängyssä. Vaikka perheen kanssa on ihana viettää aikaa, alkaa tällaisten päivien jälkeen kaipaamaan jo omaa kotia ja omaa rauhaa aika pian. Tuntuu myös kivalta palata omiin rutiineihin, vaikkei parin päivän arjesta poikkeaminen olekaan mikään negatiivinen asia vaan päin vastoin. On ihanaa, kun on jotain arjesta poikkeavaa, mutta samalla rutiineista poikkeaminen tekee arjesta, varsinkin arkeen paluusta, mieluisampaa. Ja on aika kiva fiilis, että arvostaa ja pitää omasta arkielämästä niin paljon, että jossain vaiheessa jo kaipaakin sitä.


Nyt jatkan joulun viettoa perheen kanssa ennen Riihimeän kautta kotiin lähtöä. Laitoin muuten Instagramin puolelle pystyyn arvonnan, jossa voi voittaa itselleen ihanan Lumenen VALO-lahjapakkauksen. Kannattaa käydä kurkkaamassa se!

Ihanaa joulupäivää!


Jouluaatto, vihdoin!

maanantai 24. joulukuuta 2018


Inhimillinen turhamaisuus toivottaa kaikille lukijoille ja yhteistyökumppaneille rauhallista joulua ja joulun pyhiä! 🎄

Blogi ei päivity tänään, mutta muutamia joulutunnelmia voi seurata Instagramissa (@Mikaelakosk). Huomenna palaan blogin ääreen tavalliseen tapaan.


Onko oma identiteetti koskaan valmis?

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Meillä jokaisella on omat mielipiteemme, aatteemme ja identiteettimme. Meissä on yksityiskohtia, joista meidät tunnistaa ja jopa sellaisia, joita emme välttämättä edes itse tiedosta. Piirteitä, joilla muut saattaisivat kuvailla meidän luonnettamme tai ulkonäköämme. Oma tyyli onkin vahva keino rakentaa oma identiteetti. Niin vahva, että sillä voi helposti muuttaa omaa identiteettiään muiden silmissä. Esimerkiksi miehillä jo pelkkä puku arkipäivänä muuntaa käsityksen hänen identiteetistään meidän silmissämme todella vahvasti. Pitääkin aika hyvin paikkansa, ettei ketään saa arvioida ulkokuoren perusteella.

Lilyssä blogia pitävä Anna kirjoiti eilen tekstin siitä, pitääkö ihmisen olla vain yhdenlainen. Ehdoton, muuttumaton ja tavallaan täydellinen. Teksti oli ihan mielettömän hyvä ja ajatuksia herättävä, joten suosittelen lukeemaan kyseisen postauksen.

Tekstin luettuani jäin miettimään pitkäksi aikaa omaa identiteettiäni. Miten minä kuvailisin oman identiteettini ja mihin lokeroon itseni laittaisin. Ihmisethän rakastavat lokerointia ja  jaottelua. On nämä ja on nuo. Me ja he. Mietin asiaa, mutta en osannut määritellä itselleni mitään tarkkaa identiteettiä tai lokeroa. Tulin jatkuvasti lopputulokseen, että olen tavallinen. Toki blogi ja vaikuttajana oleminen on suuri osa identiteettiäni, mutta se ei ole muuttanut minua ihmisenä. En esimerkiksi yritä ulkoisen habituksen kautta antaa itsestäni muuta kuvaa, kuin mitä olen, eikä identiteettini ole todellakaan ollut samanlainen edes viimeisen viiden vuoden aikana. Olen kasvanut ja epäonnistunut ja sen kautta muovautunut sitä kohti, mitä haluan olla. Ehkä kuitenkin nyt alkaa olla olo, että olen löytänyt sen identiteetin ja oman itseni, jonka varaan voisin alkaa suunnittelemaan viiden vuoden suunnitelmia. Kuitenkin tiedostaen, etten voi tietää, mitä olen vaikka vuoden päästä tänä samaisena päivänä. Tieto tästä on mielestäni lohduttavaa, koska se mitä olemme nyt, ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla sitä myös tulevaisuudessa.

En pidä ehdottomuudesta elämässä. Jos olemme joskus sanoneet, ettemme koskaan, ei mielestäni tarkoita, etteikö ikinä saisi. Muistan aikoinana vannoneeni, etten ikinä voisi alkaa kasvissyöjäksi, koska pidän lihasta niin paljon. Mutta tässä sitä ollaan, takana reilu vuosi lihattomuutta. Välillä hieman harmittaakin, että mielipiteen ja oman itsensä muuttamista pidetään jollain tapaa negatiivisena asiana. Varsinkin, jos se liittyy mielipiteisiin ja toisinaan kohtaa jopa naljailua siitä, jos muuttaakin mielipiteen. Ehkä osa ihmisistä tavoittelee sitä muuttumattomuutta ja tasapainoa, samanlaisena pysymistä, ettei aina ymmärretä muuttumista. Mielestäni on upeaa, että ihmiset voivat muuttua ja muuttaa mielipidettään suuntaan ja toiseen. Olisi aika tylsää, jos aina pitäisi olla muuttumaton ja samanlainen. Esimerkiksi ennen söin joulupöydässä vain porkkanalaatikkoa enkä pitänyt lanttulaatikosta. Viime vuonna kelkka muutti suuntansa ja nykyään voisin syödä ainoastaan lanttulaatikko. Vitsi mistä herkusta olisin jäänyt paitsi, jos olisin pysynyt mielipiteessäni!

Tehdessäni aikamatkaa viiden vuoden takaiseen minääni, olen onnellinen etten ole sitä, mitä olin silloin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi ollut silloin onnellinen. Me kasvamme ja elämä menee eteenpäin. Me, identiteettimme ja mielipiteemme muuttuvat jatkuvan kasvun seurauksena. Tunnustan, että toisinaan olen ollut hukassa, mutta juuri se on ollut sitä oman itseni etsimistä ja identiteettini rakentamista. Olen hankkinut kokemuksia voidakseni olla sitä, mitä olen nyt. Muuttanut mielipiteitäni, koska olen tahtonut ja koska olen muuttunut. Kokeillut asioita löytääkseni sen, mistä pidän. Tehnyt asioita, joita olen vannonut olevani tekemättä koskaan. Sekä tavallaan hakenut täydellisyyttä koskaan sitä tavoittamatta.

Voin kertoa millainen unelmaminäni olisi. Erityisesti ulkonäköön liittyvä täydellisyys on helppo määritellä sekä tavallaan myös kokemani täydellinen elämä. En kuitenkaan lannistu siitä, etten ole täydellinen, eikä elämäni ole täydellistä. Täydellisyys olisi tylsää, koska koen, ettei elämässä olisi silloin tavoitteita. Jos elämä olisi täydellistä, ei olisi mitään, mitä odottaa. Jollain tapaa jopa rakastan kaaosta ja epätäydellisyyttä. Tavoitteeni elämässä on olla onnellinen elämäntilanteessani koko ajan tiedostaen, että siinä tilassa oleminen ei vaadi täydellisyyttä. Saan muuttua, kasvaa ja muuttaa mielipidettäni. Nyt olen tyytyväinen tavalliseen identiteettiini, mutta ensi vuonna voin olla jollain identiteetin osa-alueella täysin erilainen. Saatan leikata lyhyet hiukset, syödä jälleen lihaa, olla vegaani, olla äiti. Koskaan ei voi olla varma mistään ja se on elämässä ihan parasta.

Ihanaa aaton aattoa ja jakakaa kommentteihin omat ajatuksenne identiteetistä!

Luettavaa joululomalle: Vuoden 10 luetuinta postaustani

lauantai 22. joulukuuta 2018

Heippa! Okei, tällä kertaa en aloita postausta hehkuttamalla joulua. Monilla alkoi tai on pian alkamaisillaan joululoma, jolloin toivottavasti on enemmän aikaa rentoutua ja keskittyä mukavaan oloiluun. Halusin heti jouluvapaiden startattua jakaa teille blogini tämän vuoden luetuimpia postauksia. Tietenkään loppuvuoden postaukset eivät ihan kärkisijoille ole päässyt, mutta oli mukava muistella itsekin, että mitä tänä vuonna on tullut kirjoiteltua. Kirjoitan vuoden aikana yli 200 postausta, joten ihan aina ei meinaa itsekään muistaa, että mistä kaikesta on tullut juteltua teille.

Yllätyksekseni vuoden Top 10 joukkoon on päässyt sisustusaiheista sekä itseruskettaviin liittyen pari postausta molemmista genreistä. Näitä aion siis jatkossakin tehdä ja juuuu, kotipostaus nykyisestä asunnosta on kehitteillä! Allekirjoittanut on vain ollut hieman laiska kunnon siivouksen kanssa, mutta ehkä joulun jälkeen saisin sen kuvailtua teille!


Vuoden 2018 luetuimmat:

" Nyt kun ihoni on alkanut olemaan jälleen hyvässä kunnossa (siitä tulossa juttua pian!), olen ollut todella varovainen kasvoille käyttämieni tuotteiden suhteen ja siirtynyt kasvojen ruskettamisessakin nimenomaan kasvojen iholle tarkoitettuihin tuotteisiin. Olen löytänyt aikamoisen luottokolmikon, joista halusin vinkata myös teille."

"En ollut suunnitellut tekeväni tätä postausta, mutta ruokapäiväkirjat ovat olleet aina pidettyjä, päätin julkaista viime viikolta ruokapäiväkirjan viideltä päivältä. Ruokailut eivät todellakaan ole mallikkaita, ei mitään hifistelyä eikä kovin monipuolista syömistä."

"Olen usein ilman pikkuhousuja."


"Vaikka äitiyden miettiminen on täyttä ajatusleikkiä, mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sitä enemmän olen alkanut jollain tapaa pelkäämään äidiksi tulemista."

"Minulle tuli aikoinaan Expedit/Kallax-överit ja myin kaikki omat laatikostoni pois. En halunnut jättää sitä edes häkkivaraston säilytysratkaisuksi vaan oli pakko saada koko hylly pois silmistäni - lopullisesti. "

"Olen elämäni aikana käynyt läpi henkisesti raskaita aikoja ja taustalla on nuoruudessa sairastettu vuosia kestänyt masennus. Olen todella vahva ja itsenäinen, mutta vanhemmiten menneisyyttäni ja tunne-elämääni miettineen olen vakuuttunut siitä, että minusta on niiden tapahtumien kautta tullut hauraampi ja herkempi."

"Sisustuksessa halusin käyttää mahdollisimman paljon jo omistamiani huonekaluja ja sisustusesineitä."


"Tiedon saaminen kesken työpäivän oli aluksi pieni shokki ja harvasta tuntuisi kovin hyvältä, kun vasten kasvoja tulee tieto, että tämä oli tässä, voit lähteä kotiin."

"Ensimmäisellä käyttökerralla laitoin tämän tulikokeeseen ja puin yön ajaksi päälleni valkoisen t-paidan. Paita todellakin oli valkoinen vielä herätessäkin, mutta iholla oli todella kiva rusketus."

"Tärkeintä on, että seksiä haluaa itse ja huolehtii ehkäisystä sekä terveydestään. Minulla ei ole mitään tietoa seksikumppaneideni määrästä, enkä halua enää tuntea siitä häpeää. Jos joku sitä sattuu kysymään, vastaan rehellisesti, etten muista. En edes ymmärrä, miksi joku haluaisi tietää toisen seksikumppaneiden määrän."

Takki Zara (Zadaa-löytö)/Pipo Stockmann/Vyölaukku Mango*/Farkut Cubus/Kengät Dr.Martens Pascal*

Onko teille jäänyt joku kirjoittamani postaus tältä vuodelta erityisesti mieleen omana lempparina?

Ps. Tämän päivän luukku Kicksin joulukalenterissa on rakastamani Pixi Glow Tonic* -50% eli vain 14,85€!


Kuvat Sonja
*Mainoslinkki

Tällä hetkellä....

perjantai 21. joulukuuta 2018

Jes, jes, jes! Enää viikonloppu ja on vihdoin jouluaatto! Odotan niin paljon sitä, että herään 24. päivä, voin paketoida aamulla hankkimani joululahjat, fiilistellä joululauluja ja lähteä vanhempieni luo joulun viettoon. Pahoittelut, jos tämä jatkuva jouluhehkutus jo kyllästyttää, mutta toivottavasti sieltä puolelta ruutua löytyy kaltaisiani joulufiilistelijöitä. Eilen illalla pääsin kunnolla joulufiiliilikseen, kun käytiin Hollannista Suomeen lomalle tulleen Sonjan kanssa Tuomaan markkinoilla. Pakko hehkuttaa, että joulufiilistä nostattaa kaikki nämä valot ja ihanat joulukojut. Olemme aikoinaan tutustuneet Sonjan kanssa muuttaessani Hollantiin, emmekä näe useimmiten, kuin kerran tai pari vuodessa, joten juttua riitti ja oikeastaan missasimme markkinat lähes kokonaan ja suunnitellut kuvatkin jäivät ottamatta, kun yksi punaviiniglögi vaihtui huomaamatta juttelun ohessa kolmeen lasilliseen ja siihen, että olimme viimeiset, jotka poistuivat kahvilasta. Hups! Tänään ehdimme onneksi pitämään kuvaustreffit aamupäivällä ennen Sonjan lähtöä pohjoiseen joulun viettoon. Vitsi, tällaiset spontaanit suunnitelman muutokset ovat ihan parhaita!

Tämä viikonloppu tulee olemaan aika kiireinen ja harmikseni todella aikataulutettu, mutta tavoite on postailla vielä sunnuntaina. Tämä teksti on täysin spontaania ajatuksenvirtaa, johon yritin saada jotain pointtia vastaamalla muutamaan haastekysymykseen, joihin olen saattanut vastata joskus aikaisemminkin? En ole täysin varma, mutta aivan sama. Vastaukset tulevat olemaan kuitenkin niin erilaiset. 😊

Tällä hetkellä...

...olen innoissani no joulusta totta kai! Sekä parin viikon joululomasta, joka starttaa aivan pian.

...haluan raivata kalenteriini päivän, jonka voin vain viettää siivoten kunnolla kotona ja käyden läpi kaikki turhat vaatteet ja tavarat. Tämä on onneksi To do-listallani joululomalle, koska turha roina nurkissa ärsyttää.

...luen häpeäkseni en mitään. Pari kirjaa on kesken, mutta juuri nyt yöpöydälläni ei loju yhtäkään kirjaa. Pakko korjata tämä asap.

...kuuntelen Spotifysta random soittolistalta tullutta vanhaa suosikkiani, t.A.T.u.-All The Things She Said biisiä. Ah, tämä on niin hyvä!

...toivon, että joulu tulee olemaan juuri niin ihana, kuin odotan. Ja vuotta 2019. Yleensä tunnen syksyn niin sanotuksi puhdistautumisen ajaksi, mutta tänä vuonna odotan uuden vuoden starttia todella paljon. Nyt on sellainen fiilis, että ensi vuodesta tulee ihan super ja hyvällä tavalla erilainen. Paljon tasapainoisempi.

...katson Yle Areenasta suomalaista Sorjonen-sarjaa. Tuo on aika koukuttava! Onneksi joululomalla on enemmän aikaa katsella sarjoja.

...suunnittelen uuden vuoden viettoa, koska olen unohtanut täysin, että sille päivällehän pitäisi ehkä tehdä edes pieniä suunnitelmia? Baarit ovat ainakin täysin poisluettuja, koska ei innosta yhtään lähteä yöllä jonottamaan pakkaseen. Onneksi tässä on vielä aikaa saada joitain suunnitelmia aikaiseksi!


Hei super ihanaa perjantaita ja viikonloppua kaikille!

Lempituotteeni kasvojen varjostukseen

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

*Tuote saatu, sisältää mainoslinkkejä/**Sisältää mainoslinkin

 Muistatteko ajan, kun kukaan ei tehnyt kasvoille varjostuksia. Nykyään tuntuu, että varjostukset ja korostukset ovat arkipäivää ja omaankin arkimeikkiin kuuluu oleellisena osana kevyt kasvojen varjostus. Korostusten kanssa olen aika laiska highlighteria lukuunottamatta, mutta kasvoille muotoa antava varjostus syntyy sen kummemmin siihen aikaa käyttämättä. Varsinkin puuterisilla tuotteilla varjostaminen on super nopeaa ja ne ovat ehdottomasti eniten käyttämäni varjostustuotteet.

Käyttöön on päätynyt muutamia varjostustuotteita ja halusin jakaa teille omat lempparini. Näihin tuotteisiin tartun vaihdellen, riippuen siitä, millaista lopputulosta haluan kasvoille ja kuinka voimakkaat varjostukset. Vaikka oma ihon sävyni on keskivertoa tummempi, sopii tuotteista lähes kaikki myös kalpeammalle iholle.

Tuossa se on. Viisikko, johon luotan. En ole oikein koskaan ollut isojen Contour Kittien ystävä, mutta hinta-laatusuhteeltaan ihan huippu Kicks Contour Kit* sävyssä medium-dark on poikkeus. Tästä on saatavilla myös vaaleampi light-medium, joka olisi melkein voinut olla itsellenikin parempi. Värinapeissa on todella vahva pigmentti, mutta ne häivyttyvät todella hyvin. Hintakin on vain 19,90e!


Kaikista uusin tulokas on Colourpopin ilmaisia toimituksia hyödyntäen tilattu Colourpop No Filter  Foundation Stix sävyssä 190C. Vain 10USD maksava meikkivoidepuikko osoittautui ihan täydelliseksi voidemaiseen varjostukseen ja tuote häivyttyy unelmahyvin. Arvoin hieman sävyn kanssa, mutta mututuntumalla valitsemani super tumma 190C oli sävynä ihan nappi omalle ihonsävylleni. Tuntuu jo nyt, että tämä tulee olemaan sellainen tuote, jota täydennän sen loppuessa.

Too Faced Chocolate Soleil Matte Bronzer on ihan huippu ja jos viitsii hieman panostaa ja saa tämän käsiinsä, suosittelen kokeilemaan! Olen käyttänyt tästä jo loppuun sellaisen pienen napin sekä nyt loppuja vetelee tämä täysikokoinen puuteri. Tästä on saatavilla myös asteen vaaleammat ja tummemmat sävyt. Aurinkopuuteri tuoksuu suklaalta ja raaka-aineista löytyy 100% jauhettua kaakaota. Tämä on muuten myös vageeninen ja cruelty free.

theBalm Bahama Mama* on sävyltään mielestäni todella hyvä ja sopii myös vaalealle iholle. Omassa käytössä tämä on enimmäkseen kevyempään varjostukseen, koko kasvoilla puuterin tapaan tuomassa lämpöä tai voimistamaan voidemaista varjostusta, kuten tämän kuvan meikissä.

Sain hiljattain paketin, jossa oli vegaanisen luonnonkosmetiikkamerkki Lily Lolon tuotteita. Erityisesti vaalealle iholle nappi Lily Lolo Contourduo Sculpt&Glow* on mielestäni ihan mielettömän hyvä ja kiva tuote ottaa esimerkiksi matkalle mukaan. Lily Lolon contourduossa on varjostus- ja korostussävyt ja molemmat sävyistä ovat täysin hajusteettomia ja talkittomia. Ainesosissa on myös arganöljyä, joka ravitsee ihoa samalla. Tämä on muuten luonnonkosmetiikaksi aika edullinen ja House of Organicilla tämän hinta on 19,90€.


Meikissä käytetyt tuotteet:
Kulmat: ABH Dip Brow Pomade (medium brown)** ja Maybelline Brow Precise Fiber Filler
Ripsiväri: Essence I heart Extreme

Älkää muuten välittäkö varjostuskuvien epämääräisesti levinneestä contourista! Onnistuin kuvien ottamisen yhteydessä tökkimään itseäni meikkivoidepuikolla pitkin naamaa 😃 Onneksi ne häivyttyivät siveltimellä oikein nätisti!

Mitkä ovat teidän lempparituotteet kasvojen varjostukseen?

Minun sivuni ystäväkirjasta

tiistai 18. joulukuuta 2018

Bongasin kauan sitten Mirvalta hauskan ystäväkirjapostauksen ja oli pakko napata idea omaan blogiinkin. 

Koko nimeni:
Mikaela Anna Maria Koskela

Syntymäpäiväni:
4. Kesäkuuta 1990

Lempivärini:
Valkoinen.

Lempiruokani:
Paistetut ahvenpihvit ovat ihania! Ja sushi! Sekä jäätelö.

Lempinimeni:
Jos minulta kysytään, minulla ei ole lempinimeä. Mutta minusta käytetään nimiä Miksu ja Mikke.

Suosikkivuodenaika:
Kevät ja syksy.

Paras juoma:
Pepsi Max, Aperol Spritz ja kurkkuvesi.

Hajuvesi:
Viimeisen vuoden eniten on ollut käytössä Marc Jacobs Daisy Dream Forever.

Tv-sarjat:
Muun  muassa Salatut elämät, Hyvät ja huonot uutiset, Younger ja Totuus Harry Quebertin tapauksesta.

Lempieläin:
Koira!

Horoskooppimerkkini:
Kaksonen

Viimeksi itkin:
Taisi olla pari viikkoa sitten väsymyksen vuoksi.

Viimeksi kehuin:
Koiraani Lyyliä.

Viimeksi nauroin:
Tänään itselleni, kun kävin läpi otettuja kuvia. Miten voi onnistua saamaan itsensä aivan ihmeellisiin asentoihin!

Paras paikka:
Koti, vanhempieni kodit sekä pitkässä halauksessa ❤

Seksikkäintä minussa:
Varmaan silmät ja huulet.

Mottoni:
Mahatma Gandhin "Live as if you were to die tomorrow. Learn as if you were to live forever."

Karmein paheeni:
Varmaan se, että voin syödä ihan älyttömän määrän herkkuja ilman, että tulee paha olo! Ja nyt ei siis todellakaan puhuta mistään pieni karkkipussi sekä jäätelöä-kombosta!

Parhaat ominaisuuteni:
Lojaalius ja sympatiakyky.

Tämä vie minulta jalat alta:
Pitkä katse hymyn kanssa.

Kadun:
Ainakin ranteessani olevaa tatuointiani.

Paras tapa viettää vapaailta:
Illallinen kavereiden kanssa tai yksin kotona rauhoittuen.

Uskotoko yliluonnollisiin asioihin?
Uskon joihinkin.

Erityistaitosi?
Olen ihan mielettömän hyvä unohtelemaan asioita! Siksi puhelimeni ja kalenterini ovat täynnä muistutuksia sekä kodistani ja laukuistani löytyy epämääräisiä muistilappuja.

Mitä teet ensi vuonna?
Toivottavasti elän yhden elämäni parhaimmista vuosista. Tällä hetkellä ainakin vaikuttaa siltä, että se tulee toteutumaan.

Mitä keräät?
Arabian astioita sekä hiusponnareita.


Kivaa tiistaita!

Kuvat Jutta

Voiko onnellisuuden tavoittelu mennä yli?

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Pystytkö ilman suurta miettimistä luetella viisi asiaa, jotka tekevät sinut onnelliseksi? Itselleni tuli ensimmäiseksi mieleen perhe, kotiinpaluu, ulkona syöminen ystävien kanssa, halaukset ja aamut. Aika pieniä asioita, joista osa tapahtuu päivittäin.

Kävimme hiljattain illallisen äärellä mielenkiintoisen keskustelun siitä, mitä on onnellisuus. Voiko onnellisuutta oikeastaan edes määritellä millään tavalla? Mikä tekee onnelliseksi ja miltä onnellisuus tuntuu? Mihinkään yhteiseen mielipiteeseen ei mielestäni rönsyilevän keskustelun aikana päästy, mutta siitä olimme jokainen samaa mieltä, että onnellisuus on henkilökohtaista. Kukaan ei oikeasti voi kertoa toiselle, kuinka tulla onnelliseksi.

Usein kehotetaan olemaan onnellinen siitä mitä on: parisuhteesta, perheestä, työpaikasta, katosta pään päällä. Mutta mitä jos nuo asiat eivät tuo onnellisuuden tunnetta? Parisuhde ei ole tasapainoinen, perhesuhteet aiheuttavat ainoastaan mielipahaa tai töihin meno ahdistaa. Henkilökohtaisesti en silloin haluaisi olla onnellinen näistä asioista, vaan lähtisin rakentaman onnellisuutta luopumalla vanhasta - löytää tila elämässäni, kun nuo asiat tekevät minut vilpittömästi onnelliseksi ainakin suurimmilta osin. Olenkin sitä mieltä, että onnellisuus koostuu kokonaisuudesta. Kaikista niistä yksinkertaisista asioista, jotka tuottavat meille mielihyvää jossain määrin. Onnellisuudessa on aisteihin ja ärsykkeisiin liittyvää onnellisuutta ja osa onnellisuudesta tulee meidän sisältä ja osa ulkopuolisten asioiden tuottamana. Itse rakastan kaikista eniten sitä tunnetta, kun koen olevani onnellinen ilman mitään erityistä ulkopuolista ärsykettä. Arki hymyilyttää, nauran paljon ja päivän päätteeksi olen kiitollinen. Kaikista useimmiten koen tällaista onnellisuutta päivinä, kun ei periaatteessa tapahdu mitään erikoista. Koko päivä vain rullaa hyväntuulisena ja vietän päivää miellyttävien asioiden parissa. Tällöin on mielestäni tärkeä pysähtyä siihen hetkeen, kun on hyvä olla ilman mitään suurta syytä ja nauttia olotilasta. Painaa mieleen päivän tapahtumat. Tuntiessani oloni mukavaksi, koen useimmiten olevani onnellisimmillani.

Monesti puhutaan, että olisi onnellinen, jos voisi kuluttaa rahaa huolettomasti, olisi kallis auto, saisi matkustella yllin kyllin tai asuisi mielettömässä asunnossa. Materialistisia onnellisuudenlähteitä on helppo luetella. Myönnän, että kaivattu materia tuottaa minulle mielihyvää ja esimerkiksi muutama kuukausi takaperin olin todella onnellinen, kun sain vihdoin ostettua kauan haluamani kameran rungon. Olin onnellinen sillä hetkellä, mutta olen edelleenkin onnellinen sillä kuvatessani. Mielestäni tietä onnellisuuteen ei kuitenkaan saisi heijastaa suoriltaam materiaan. Tai edes kuvitella, että monet asiat loksahtaisivat kohdilleen, jos saavuttaisi tilan, että voisi hankkia kaiken haluamansa materian. Kaiken sen, jota ei oikeastaan edes tarvitsisi, mutta joka olisi ihan kiva omistaa. Veikkaan, että jos henkisellä puolella ei koe olevansa onnellinen, on helppo lähteä hakemaan mielihyvää helpommin saatavista asioista, kuten materiasta. Tai vaihtoehtoisesti havitellaan mielihyvän ja onnellisuuden tunnetta dopamiinipiikeillä eläen jatkuvasti "reunalla" - koukuttuen päihteisiin, uhkapeleihin, vaarallisuuteen tai  vaikka seksiin. Koukuttuen tunteeseen, joka tulee sillä hetkellä ja jolloin tuntee elävänsä, vaikka todellisuudessa on sokea oikealle onnellisuudelle, joka on aistien, ympäristön ja ärsykkeiden yhtälö.

Päämääräni elämässä on olla onnellinen. Onnellinen arjessa ja hetkinä saavuttaessani jotain "ekstraa". Osata ja oppia nauttimaan niistä hetkistä, kun olen onnellinen ja oppia sietämään hetkiä, kun en koe olevani onnellisimmillani. Viime vuosina olen reagoinut herkästi onnettomuuden tunteisiin lähtemällä hakemaan muutosta: irtisanoudun työstä, vaihdan maata, paikkakuntaa tai lähden ihmissuhteista. Useimmiten osaan nimetä yksityiskohdat ja asiat elämässäni, jotka tuovat minulle sen hetkisen onnettomuuden tunteen. Jos yksikin suuri asia elämässäni ei ole kohdillaan, on minulla taipumus alkaa tuntemaan tyytymättömyyttä suurempaan kokonaisuuteen elämässäni. En aina osaa lähteä korjaamaan sitä yhtä asiaa, vaan saatan heittää kaiken päälaelleen. Intuitioni johdattelee minua elämässä niin vahvasti, useimmiten vielä kohti oikeaa, joten on tuntunut helpommalta tavallaan heittää hanskat tiskiin ja hakea onnellisuutta muualta.

Tyytyminen on minulle kirosana ja olen sitä mieltä, että usein asioihin tyytyminen lisää onnettomuutta elämässä. Jos koostaa koko elämänsä suurimmaksi osin ihan kivoista asioista, voiko loppujen lopuksi olla koskaan oikeasti onnellinen? Jos työ ei tuota mielihyvää, miksi tulisi tyytyä siihen, että no onpahan työpaikka? Myös se, että selittelee omaa elämäänsä niin sanotuilla saamillaan korteilla, on mielestäni älytöntä. En vain voi ymmärtää, miten jotkut ihmiset eivät kykene tekemään muutoksia elämäänsä ollakseen onnellisempia. On eri asia olla tyytyväinen siihen, mitä on, kuin tyytyä elämäänsä. Tyytyminen on omasta mielestäni todella myrkyllistä ja jos omalta osaltani aina vain tyytyisin asioihin, tuskin voisin sanoa, että aamut tekevät minut onnelliseksi. En vain pystyisi heräämään päivittäin tilanteeseen, jossa on suuria epäkohtia. On tärkeää olla rehellinen itselleen ja jos syvimmissään toivoo muutosta tilanteeseen ollakseen onnellisempi, tulee tehdä jotain. Onhan se helpompaa tyytyä tilanteeseen ja olla tekemättä muutosta, kuin luopua jopa suurista asioista, kuten nykyisestä parisuhteesta tai työpaikasta. Varmuus elämässä on ihan mukavaa, mutta voisiko hetkittäinen epävarmuus olla joskus hyvästä?

Vaikka onnellisuus koostuu useasta pienemmästä asiasta ja on summa tunteista ja ulkopuolisista asioista, voi onnellisuudenkin tavoittelu mennä mielestäni yli. Jatkuva lisää haluaminen voi ajaa kierteeseen, jossa ei osaa olla tyytyväinen oikein mihinkään. Tavallisuus tuntuu tylsältä, huonot päivät masentavat ja pienikin epäonnistuminen lannistaa. Se, ettei koskaan osaa olla tyytyväinen elämäänsä tai omiin suorituksiinsa on todella kuormittavaa. Olen muutaman kerran joutunut tuollaiseen kierteeseen, jolloin kaikki yksinkertaisesti tuntui pahalta. En oikein osannut olla onnellinen mistään tai tyytyväinen mihinkään suoritukseeni. Mielessä pyöri jatkuvasti ajatukset, että "sitten kun asia X tapahtuu, olen onnellisempi". Vähän sama, kun erityisesti naisilla on taipumusta olla tyytymättömiä ulkonäköönsä ja vannoa itselleen, että olisi onnellisempi viisi kiloa kevyempänä. Voi olla, että tavoitteen saavuttaminen toisi hetkittäisen onnentunteen, mutta jos elämässä on moni muukin asia epätasapainossa, ei se viiden kilon painonpudotus ole taikasana onnellisuuteen. On helppo jatkaa onnellisuuden jahtaamista asettamalla uusi, vieläkin korkeampi tavoite.

Onnellisuus on aika monimutkainen asia. Tällä hetkellä voin sanoa olevani kokonaisvaltaisesti onnellinen, vaikka muutama pieni asia ärsyttääkin. Suurempi kokonaisuus on tällä hetkellä paremmin, kuin hyvin ja hei, huonoja päiviä tulee ja menee. Aina tulee uusi aamu, josta kannattaa olla onnellinen.

Mitä ajatuksia tämä herätti? Entä mistä teidän onnellisuus koostuu?

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela