Slider

Viikonloppuna osasin elää hetkessä

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Ihanaa maanantaita ja uutta viikkoa teille kaikille! Minun piti päivitellä blogia jo eilen, mutta en saanut kerättyä sitä fiilistä, jotta olisin saanut annettua teille jotain kuvia enempää. Olin vielä niin kiinni viikonlopun ja oikeastaan koko viime viikon rennommassa lomafiiliksessä, etten halunnut päästää sitä menemään. Tuntui hyvältä viettää ilta käsitellen nämä kuvat loppuun, katsellen sarjoja ja kirjaimellisesti tekemättä mitään. Paitsi käyden kaupassa hakemassa lisää jäätelöä, koska why not. Heinäkuussa saa tehdä mitä huvittaa.

Juuri viime postauksessani kirjoitin kärsiväni kesälomaan liittyvästä fomosta ja pelosta, että jään jostain paitsi, koska tänä vuonna en ole virallisen kesälomani aikana lähdössä lomalle ulkomaille, Tuntuu, että kaikki ovat jossain ja tekevät paljon enemmän, kuin minä. Toki olisi kiva lähteä reissuun ja kokea taas jotain uutta toisessa maassa, mutta rehellisesti, yhtään fomoani lievittämättä, tällä hetkellä ulkomaille lähtö tuntuu jotenkin liian työläältä. Ihan hirveä ristiriita, koska toisaalta on ihanaa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään, mutta siitä huolimatta päivittäin katselen lentoja ja mietin jospa sittenkin...

Yksi luonteeni huonoista puolista on, etten kykene, enkä edes halua, suunnitella menoja liian pitkälle. Ahdistun, jos ei ole tilaa spontaaniudelle ja sille, etten voisi tehdä jotain, koska olen jo luvannut muuta. Tai jos minua ei huvitakaan tehdä sovittua asiaa. Toisaalta kiva piirre, mutta toisaalta huono, koska piirre vaikeuttaa minulla muun muassa tekemään suunnitelmia edes saman viikon viikonlopulle. Kaipaan niin paljon omaa aikaa ja oikean mielentilan ollakseni sosiaalinen, joten en osaa edes ajatella, että minun tulisi tietää mitä teen viikonloppuna hirveästi etukäteen. Harvemmin haluan edes torstaina tehdä tarkkoja suunnitelmia tulevan viikonlopun aikana. Kaipaan sitä, että minulla on tilaa tehdä asioita, jotka tuntuvat hyviltä. Kaipaan tunnetta, että voin elää hetkessä, vaikka rehellisesti olen aika huono siinä. Toinen puoli minusta rakastaa rutiineja ja sitä, että viikonloput ovat kuin arkipäiviä. Tuttuja, lämpöisiä ja mukavia. Elämää, jossa ei tarvitse pahemmin astua mukavuusalueen ulkopuolelle.

Viime viikonloppu oli hyvä esimerkki siitä, miksen halua tehdä liian tarkkoja suunnitelmia ja miksi esimerkiksi lomamatkan varaaminen on epäilyttänyt. Minulla olisi hyvin aikaa lähteä vielä matkalle ennen elokuuta, mutta matkan varaaminen saa minut epäröimään. Intuitioni sanoo, etten saa varata mitään, vaikka tuntuisikin ihanalta lähteä. Sisimmiltäni haluan olla Suomessa ja nauttia Suomen kesästä. Kokea täällä asioita, joita ei tulisi muuten tehtyä. Oppia siihen, että myös kotimaassa voi rentoutua.

Koko viikonloppu oli täynnä spontaaniutta, ystävyyttä, lämpöä ja elämää, joka saa edelleen hymyn huulille. Lauantaina herätessäni en vielä tiennyt, että muutaman tunnin päästä heräämisestä istuisin veneessä matkalla Hankoon ja viettäväni seuraavan yön siellä. Juuri tällaiset spontaanit asiat ovat sitä, mitä olen kaivannut rutiineja ja mukavuutta rakastavan minun rinnalle. Viime viikonloppuna elin todellakin hetkessä miettimättä liikaa. Tiesittekö, että kiire ja liika suunnitelmallisuus ovat este hetkessä elämiselle ja sille, että olisit oikeasti läsnä elämässäsi? Tämä on syy, miksi koen liiallisen suunnitelmallisuuden nykyisin ahdistavaksi. Tuntuu, että olen kahlittu tässä hetkessä ja myös tulevaisuudessa.

Monet, minä mukaan lukien, puhuvat siitä, että haluavat elää hetkessä ja olla spontaaneja - tehdä kaikkea hullua. Todellisuudessa aika harva kykenee tähän, koska me rakastamme mukavuutta ja tuttua. Omat ajatuksemme ja epäilyksemme vievät meitä jatkuvasti kauemmas siitä, että osaisimme todella tarttua hetkiin ja elää koko sielullamme. Tiedän istekin, että sisälläni on jotain täysin muuta, kuin mitä suurimmaksi osaksi näytän päällepäin. Hetkinä, jolloin pystyn olemaan täysin läsnä omassa elämässäni, olen aidoin minä ja paras versio itsestäni. Osaan olla hauras, rakastava, hullutteleva. Olla välittämättä liikaa huomisesta, koska sillä hetkellä tuntuu niin hyvältä. Tuolloin olen elossa omassa elämässäni.

Kun osaamme sanoa "ei" liialle suunnitelmallisuudelle ja kiireelle, annamme maailmalle mahdollisuuden tapahtua. Vain tällöin oikeasti elämme ja olemme läsnä hetkissä. Tiedostan omista käyttäytymismalleistani, että vaivun helposti liialliseen suunnitelmallisuuteen ja perfektionismiin, koska olen kokenut koko elämäni olevan aina hieman riittämätön. Voivani tehdä asiat aina vähän paremmin ja olla vielä vähän parempi. Matka siitä tähän pisteeseen on ollut pitkä ja haastava, mutta todellakin sen arvoinen. Vaikka vastakohtana suunnitelmallisuuden rakastajalle on tullut suunnitelmien välttäjä, en palaisi vanhaan. Olen oppinut tuntemaan siten, että juuri tässä elämässäni hetkessä on kaikki, mitä tarvitsen. En tarvitse jatkuvasti suurempia suunnitelmia tulevaisuuteen enkä aina jotain, jota odottaa. Haluan, että jokainen hetki tuntuu tasapuolisesti yhtä hyvältä, kuin eilinen ja huominen.

Jos olisin suunnitellut tai ajatellut liikaa, en olisi lähtenyt Hankoon, koska menomatka poislukien mitään ei ollut järjestettynä. Päätin kuitenkin antaa mennä ja muutamaa tuntia myöhemmin olin rauhallisin mielin merellä. Yöpyminen järjestyi Hangosta ihanasta Villa Tellinasta ja saimme järjestettyä kyydin kotiin sunnuntaiaamulle (tähän toki tarvitsi aika suurta suostuttelua ja hyvän vaivanpalkan, jotta pikkuveljeni suostui ajamaan Hankoon aamulla 😄), jotta ehdimme klo 11 varatulle brunssille. Kun antaa vaan mennä, ei ajattele liikaa ja elää hetkessä, kaikki onnistuu. Täytyy vain luottaa elämään.

Tällaista ajatuksenvirtaa tähän maanantaihin. Ihanaa viikkoa teille kaikille!

Asioita, joista minun on vaikea puhua

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Viikonloppuna luin Iidan matkassa-blogin Iidan postauksen otsikolla "Asioista, joista on vaikea puhua" ja teksti pysäytti minut pitkäksi aikaa. Ei siitä syystä, että olisin samaistunut Iidan kertomiin asioihin, vaan jäin miettimään sitä, miksi joistakin asioista on niin vaikea puhua. Koen olevani suora ja rehellinen ja luonteeni vaatii sen, että haluan tulla kuulluksi ja vastavuoroisesti kuulla muita. Kerron kuukausittain suurelle määrälle ihmiselle siitä, mitä elämässäni tapahtuu ja mitä on mielenpäällä, mutta silti on paljon asioita, joista minun on todella vaikea puhua edes lähimmilleni. On paljon asioita, joista pystyn avautumaan vasta (ikävä kyllä) alkoholin voimalla tai ollessani epätoivoinen tilanteen äärellä.

Olen avoin ihminen ja tarvitsen sitä, että puhun asioistani ihmisille. Toisinaan pidän asioita liian pitkään sisälläni ja avaudun vasta, kun vesi valuu jo ämpärin reunojen yli. Minun on vaikea kokea olevani vaivaksi muille, joka tekee "pikkujutuista" avautumisen todella vaikeaksi, vaikka ne painaisivat kuinka minun mieltäni. Kuten kerroin, pystyn puhumaan avoimesti esimerkiksi mielenterveysongelmistani, seksistä ja avata rohkeasti suuni kertoakseni mielipiteeni ajankohtaisiin teemoihin. En pelkää, että joku olisi kanssani eri mieltä enkä pelkää tuomitsemista. Asiat, joista minun on todella vaikea puhua, ovat enimmäkseen niin sanottuja pikku juttuja, joista puhumisen ei oikeastaan edes pitäisi mukamas olla kynnystä.

Minun on todella vaikea puhua...

Työstäni.
Vaikeus työstä puhumiseen ei johdu siitä, ettei se kiinnostaisi minua puheenaiheena. Päin vastoin rakastan työtäni ja tällä hetkellä en voisi kuvitella tekeväni mitään muuta. Puhuisin ihan mielelläni työstäni, mutta jollain tapaa minua välillä nolottaa puhua siitä, mitä teen. Usein vaihdan puheenaiheen minun työstäni johonkin toiseen aiheeseen mahdollisimman nopeasti, vaikka minulla on paljon haaveita uran suhteen, työ on intohimoni ja voisin puhua tästä alasta loputtomiin. Vaikeasti työstäni puhumisen tekee se, että hävettää, koska tiedostan olevani aika etuoikeutettu ja harvoilla on näin paljon työetuuksia.

Olen saanut todella vähän kannustusta muilta urani suhteen, joka on vaikeuttanut entisestään puhumista työstäni ja sitä, että kertoisin muille työonnistumisistani. Kaikista suurin kynnys on kuitenkin avautua työni negatiivisista puolista, kuten jatkuvasta läsnäolosta ja tekemisestä, paineista sitouttaa seuraajia entistä enemmän, kanavien kasvattamisesta ja tahattomasta vertailusta muihin. Ikävä kyllä sosiaalisen median tekeminen näyttää edelleen monien silmissä "mukavalta puuhastelulta" ja jopa läheisille on vaikea puhua sen negatiivisista puolista ja siitä, että kyllä minuakin väsyttää, vaikken muun muassa joudu heräämään töihin aikaisin aamusta. Tuntuu vain siltä, etten saisi valittaa, joten pysyn mieluummin hiljaa.

Yksinäisyydestäni.
Yksinäisyys nolottaa vaikka viihtyisikin hyvin itsekseen. Olen kirjoittanut tunnelukoistani ja viime vuosina pari tekstiä aikuisuuden yksinäisyydestä (tekstit täällä ja täällä). Yksi edelleen vahvasti elämässäni läsnä oleva tunnelukko on ulkopuolisuuden tunne ja olen kokenut koko elämäni vaikeuksia luoda tiiviitä tunnesiteitä ihmisiin. Koen usein, ettei minua ymmärretä tai etten pysty olemaan täysin itseni. Ystävänä olen aika vaatimaton ja suhteellisen eristäytyvän luonteni vuoksi on viikkoja, jolloin en pysty tekemään suunnitelmia, koska en tiedä haluanko viettää aikaa muiden kanssa. Toisinaan taas on hetkiä, kun kaipaan läsnäoloa ja yhteistä aikaa. Olen miettinyt, voisiko tavallaan epävakaa sosiaalisuuden tarpeeni olla yksi syy siihen, että minun on vaikea tehdä tiiviitä, uusia ystävyyssuhteita?

Nyt kesällä minuun on iskenyt todella suuri kesäloma-fomo, joka on saanut minut pakonomaisesti miettimään lomalle lähtöä ja sitä, että koko ajan tulisi tehdä jotain. Pohjimmiltani en edes halua ja on ollut ihanaa viettää rentoa arkea pienemmällä työtaakalla. Kuitenkin somesta muiden menojen seuraaminen saa ajattelemaan sitä, miksei minulla ole samanlaista ja miksei minulla ole isoa, tiivistä kaveriporukaa, vaikka en edes oikein viihdy parin kaverin suuremmassa porukassa. Onneksi olen nyt tutustunut uuteen, aivan ihanaan ihmiseen, joka tuntuu ymmärtävän minua täysin ja kenen kanssa on helppo viettää aikaa. Eli tällä hetkellä kaikki asiat ovat ystävyyspuolella oikein hyvin, mutta silti koen välillä noloksi, ettei minulla ole ja tuskin koskaan tulee olemaan suurta ystäväpiiriä.

Omasta herkkyydestäni.
Työhön liittyvissä asioissa olen suhteellisen ehdoton, korrekti ja vaativa. Minusta saattaa toisinaan saada jopa töykeän kuvan, mutta se johtuu vain siitä, että työmoraalini on korkea, vaadin itseltäni ja muilta paljon ja olen tottunut olemaan tarkka, yksityiskohtainen ja täsmällinen. Kuitenkin kaiken alla, myös työminäni, on todella herkkä sielu ja jään pitkäksi aikaa miettimään pettymyksiä tai sitä, miksi joku asia meni miten meni. Herkkyys on minusta todella kaunista, jos se ei ole marttyyrimaista, uhriutumista, eikä tulisi nolostua, jos on herkkä. Kuitenkin oman herkkyyteni näyttäminen on minulle todella vaikeaa ja olen luonut sen päälle todella vahvan suojakuoren, jota en ota pois, kuin todella harvoin. Minusta on aina sanottu, että olen rohkea ja pärjään missä tahansa, joka on vaikeuttanut sitä, että paljastaisin, jos minuun sattuu.

Kateudesta.
Kateus on mielestäni todella mielenkiintoinen aihe ja se koetaan turhaan negatiivissävytteiseksi. Kateus voi olla joko kehittävää tai tuhoavaa, mutta sinä päätät itse miten käsittelet kateutta. Kadehdin aika paljon muita ihmisiä, mutta osaan kääntää sen nimenomaan kehittäväksi kateudeksi. Kateudeksi, joka potki minua eteenpäin parempiin suorituksiin ja asettamaan tavoitteita elämääni. Kateudesta on kuitenkin todella vaikea puhua ja myöntää olevansa kateellinen. Tietenkin heitot kateudesta esimerkiksi toisen lomamatkaan liittyen ovat kepeää ja "sallittua" kateutta, mutta kateudesta toisen saavutuksiin on vaikea puhua. En ole kateellinen ja toivo toiselle epäonnistumista tai ajattele, ettei hän olisi ansainnut jotain, mutta siitä huolimatta on vaikea kertoa ääneen kadehtivansa. Kirjoitin talvella pidemmin kateudesta tässä postauksessa.

Epävarmuuden kohteista ulkonäössäni.
En ole koskaan ollut tyytyväinen ulkonäkööni ja hetket, kun minua sanotaan kasvotusten kauniiksi, tuntuvat todella kiusallisilta. Haluaisin vilpittömästi kiittää kehuista, mutta mielessä alkaa vain pyörimään kohdat, jotka muuttaisin ulkonäössäni. Nuorempana mietin vakavemmin muutamia kauneusleikkauksia, mutta vanhemmiten myötätunto omaa ulkonäköä kohtaan on kasvanut, enkä enää koe, että minun tulisi tehdä leikkauksia ollakseni kaunis. Toki olisin varmasti kauniimpi, mutta olen ihan tarpeeksi jo nyt. Luin tällä viikolla mielenkiintoisen artikkelin, jossa sanottiin itsensä rakastamisesta näin: ”Olen usein sanonut, ettei tarvitse osata rakastaa itseään täydellisesti, kunhan ei aktiivisesti vihaa itseään. Jos meidän pitäisi osata olla täydellisen kehopositiivisia, siitä tulee taas yksi uusi asia, jossa voi epäonnistua." - Saara Särmä /tutkija, feministi. Nuo lauseet kolahtivat minuun ja sai minut suhtautumaan itseeni lempeämmin. On ollut vaikea myöntää ja ottaa puheeksi, etten pidä ulkonäöstäni enkä vartalostani, koska kaikkien tulisi hyväksyä itsensä sellaisena, kuin on. Näin ei vain aina mene.

Silloin, kun olen pahoittanut mieleni.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen kokenut oloni muutaman kerran loukatuksi suht läheisen ihmisen toimesta vaikka tiedän, että suurin osa tästä on vain ollut väärinkäsitystä. Minulle on ollut aina todella vaikeaa kertoa läheisilleni, jos koen, ettäå minua on kohdeltu väärin tai olen pahoittanut mieleni, kun taas ei-niin-tuttujen kanssa haluan selvittää asiat heti. Pahoittaessani mieleni menen todelliseen lukkoon ja minun on vaikea näyttää mitään tunteita kyseistä ihmistä kohtaan. Sisälläni on koko ajan möykky, josta haluaisin eroon ottamalla asian puheeksi, mutten vain pysty. En tiedä, miten ottaisin asian puheeksi varsinkin, jos tuntuu, että toinen näyttelee kaiken olevan ok, vaikka kaikki muut toiminta kertoo toista. Haluaisin olla niin rohkea, että pystyisin vaatimaan selvitystä ja anteeksiantoa, mutta silti se on niin pirun vaikeaa vaikka usein käyn läpi keskustelua päässäni useita kertoja koskaan sitä kuitenkaan sanomatta ääneen.

Tällaisilla mietteillä viikonloppuun. Olen tämän viikon ottanut rennommin blogin ja Instagramin suhteen, mutta viikonloppun on tulossa vielä kolmas postaus tälle viikolle. Ja kertokaa teidän mietteitä näistä aiheista. Kuulen niitä mielelläni. Ihanaa perjantaita!

Mekko Marimekko
Laukku Lumi (saatu)
Kengät Mango

Kesäkuun kauneussuosikit

tiistai 9. heinäkuuta 2019

*Tuotteet saatu, sisältää mainoslinkkejä

Taas on aika käydä läpi viime kuussa uusiksi suosikeiksi nousseita tuotteita. Kesäkuu tuntui olevan aika hiljainen uusien tuotteiden suhteen ja itse asiassa tuotteet, jotka nyt nostan, ovat lähes kaikki aikoja sitten saatuja, mutta nousivat kesäkuun aikana säännölliseen käyttöön. 

Happoinnostukseni on selkeästi laskenut ja nykyisin käyttöön on vakiintunut ainoastaan BHA-kasvovesi, hyaluronihappo sekä hedelmähappokuorinnat. Kicks lanseerasi keväällä oman happosarjan, josta sain kokeiluun muutaman minua kiinnostavan tuotteen. Vaikkakin happoinnostukseni on tosiaan laantunut,  ovat tuotteet olleet viikottaisessa käytössä. Selkeäksi suosikikseni nousi BHA-happoa sekä Zink PCA:ta sisältävä geelimäinen KICKS Beauty 2 % BHA + 1% Zinc Concentrate*-tiiviste, jota voi käyttää iholla sellaisenaan tai esimerkiksi yövoiteeseen sekoitettuna. BHA auttaa muun muassa tukkiutuneisiin ihohuokosiin ja kuorii hellävaraisesti ihoa. Zink PCA on sinkin ja L-PCA:n synerginen yhdistelmä, joka auttaa normalisoimaan ihon talintuotantoa ja hillitsee mm. aknea aiheuttavien bakteerien leviämistä.  Pelkkään sinkkiin verrattuna Zink PCA on paljon parempi iholle, koska PCA on molekyyli, joka edistää ihon kosteutusta. Tätä suosittelen esityisesti epäpuhtauksiin ja rasvaiseen taipuvaiselle iholle!

Kora Organics Enriched Body Lotion* on I H A N A kosteusvoide koko vartalolle. Jojoba-, macadamia- ja ruusunmarjaöljyä, kaakaovoita ja australialaisra santelipuu-uutetta sisältävä kosteusvoide. Tämä on ollut oikeaa luksusta kesäisin helposti kuivuvalle iholleni ja aurinkoisina päivinä tämä on ollut huippu, koska ainesosissa on myös aloe veraa, joka rauhoittaa ihoa. Aika tyyrishän tämä on (n. 50€), mutta jos kaipaa luksus-luonnonkosmetiikkaa ihonhoitoon niin suosittelen tätä. ❤

Mádara Plant Stem Cell Antioxidant Body Sunscreen SPF30* on ollut tänä kesänä ainoa vartalolle käyttämäni aurinkosuoja ja tästä Mádaran voiteesta ei uskoisi, että se on luonnonkosmetiikkaa. Koostumus imeytyy mielettömän hyvin ja tuoksu on kivan mieto. Jos haluatte lukea enemmän luonnollisista aurinkosuojista, kannattaa kurkata tämä postaus.

Laura Mercier Loose Setting Powder* on irtopuuteri, josta en aluksi ollut kovin innoissani. Minullahan on ollut tämä jo kerran, mutta silloin en jostain syystä innostunut tästä ja myin sen eteenpäin. Keväällä sain tämän yhdestä pr-tilaisuudesta ja annoin puuterille uuden mahdollisuuden lähes kahden vuoden jälkeen. Ja tämä on niin hyvä! Puuteria tarvitsee ihan pienen määrän meikin kiinnittämiseen ja pohjasta tulee todella luonnollinen. Myös hetken päästä puuteroinnista ihon oma kuulto alkaa tulla nätisti läpi ja iho näyttää todella luonnolliselta. Suosittelen ehdottomasti ja vaikka hinta on useamman kympin, on purkissa puuteria 29g, joka on moninkertaisesti moniin muihin irtopuutereihin verrattuna.

Luonnonkosmetiikkaa olevalta Zuiilta tuli alkukeväästä uusia itseruskettavia tuotteita, joista ihastuin todella paljon itseruskettavaan kasvoveteen. Zuii Organic Flora Tan Face Water asteittain itseruskettava kasvovesi* on koostumukseltaan hieman geelimäinen, mutta kuitenkin niin kevyt, että se imeytyy nopeasti kasvoille. Itse käytän tätä eniten iltaisin kevyemmän kasvoveden jälkeen jatkaen ihonhoitoa normaalisti muilla tuotteilla. Päivetys on aika kevyt ja minusta tämä on ollut ihana tuote syventämään ja ylläpitämään kasvojen päivetystä. Päivettävän vaikutuksen lisäksi kasvovesi kosteuttaa ja elvyttää ihoa. Tuotetta voi myös käyttää vaikka päivittäin!

Sellaiset suosikit tällä kertaa. Löytyikö mitään mielenkiintoisia tuotteita? 😊

Kesän lukuhaaste ja ilmainen Storytel kokeilukuukausi

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Kaupallinen yhteistyö Storytel

Loma ja kirjat on pettämätön yhdistelmä. Itse olen ehdottomasti kausilukija ja juurikin kesällä, erityisesti loman aikana, tulee koluttua kirja, jos toinenkin. Suosikkigenreni on ehdottomasti dekkarit ja rehdit romaanit, oli se sitten fantasiaa tai täyttä romantiikkaa. Nykyään tuntuu olevan todella trendikästä lukea self help-tyylisiä kirjoja, mutta itse en ole oikein päässyt niiden makuun. Minulle on luettu pienestä pitäen ja olen siitä lähtien lukenut myös itse, kun opin lukemaan. Pitämäni kirjat ovat aina olleet romaaneja ja lukeminen minulle se hetki, kun saan uppoutua täysin tarinankerrontaan irtautuen omasta elämästä. Lukeminen on minulle tärkeää ja tunnen lukemattomuudesta aina suurta harmitusta, jos kirjojen parissa vietetty aika on jäänyt vähälle. Rakastan kirjoja ja lukemista, enkä voisi elää ilman kirjoja.

Viime vuodet olen lukenut vähemmän fyysisia kirjoja ja siirtynyt vähitellen lähes täysin e- ja äänikirjoihin. Ihan jo siitä syystä, että "oikeat" kirjat vievät enemmän tilaa ja ovat esimerkiksi matkalle aikla painavaa kannettavaa - varsinkin, jos edessä on viikon tai parin löhöloma, joka on pyhitetty lukemiselle. Puhelimesta löytyvät kirjat ovat huippuja siitä, että ne ovat aina käden ulottuvilla, eikä koskaan jää ilman kirjaa loppulomaksi, jos kirjan sattuukin lukemaan ennätysajassa. Myös fakta, että aikaa lukemiselle on vähemmän, opetti minut rakastumaan äänikirjoihin.

Äänikirjoissa on mahtavaa se, että lukuharrastusta voi ylläpitää esimerkiksi ulkoilessa, lentomatkustaessa tai autoa ajaessa. Tai vaihtoehtoisesti jos on kaltaiseni, jolle tulee kulkuvälineissä helposti huono olo, on äänikirja paljon miellyttävämpi ja helpompi ajanviete, kuin e-kirja tai fyysinen kirja. Äänikirjaa kuunnellessa saa myös kätevästi vähennettyä ruutuaikaa. Vaikka siinä kirjan pitelemisessä on oma fiiliksensä ja edelleen pidän siitä tunteesta, kun saa kääntää sivun uuteen lukuun tai huomaa kirjan olevan yli puolenvälin tai lähellä loppua. Kirjassa on oma taikansa, mutta nykypäivän haasteissa e-kirjat ja äänikirjat ovat todellinen pelastus rakkaan harrastuksen ylläpidossa.

Digitaalisista kirjapalveluista olen tykästynyt Storyteliin, josta löytyy todella laaja valikoima e- ja äänikirjoja usealla eri kielellä, novellikokoelmia, kielikursseja ja jopa podcasteja! Storytel toimii kuten musiikkipalvelu Spotify, eli kuukausittaisella maksulla saat kuunnella tai lukea rajattoman määrän kirjoja suoraan Storytel-sovelluksesta tai ladata kuuntelemista ja lukemista offline-tilaan, jolloin niistä voi nauttia myös ilman internet-yhteyttä. Jos ette ole vielä kokeilleet Storytelia, kannattaa lukea postaus loppuun asti, sillä lopusta löytyy linkki 30 päivän ilmaiseen Storytel kokeilujaksoon!

Kesän aika olen ehtinyt jo lukemaan muutaman kirjan sekä pari kirjaa on keskeneräisenä. Storytelin valikoimassa on yli 150 000 kirjaa, joten halusin jakaa seitsemän omaa kirjasuositustani Storytelin valikoimasta, jotka olen itse lukenut:

"Maria Kallion ensimmäinen tapaus Opiskelijakuoron railakkaat viikonloppuharjoitukset rantahuvilalla katkeavat, kun aamulla merestä löytyy ruumis, yksi mukana olleista. Kun rikosta aletaan selvittää, paljastuu kuoron iloisen julkisivun takaa kosolti katkeria tunteita ja kiristyneitä ihmissuhteita."

Gail Honeyman: Eleonorille kuuluu ihan hyvää
""Eleanorille kuuluu ihan hyvää" kertoo hykerryttävästi ja silti liikuttavasti yksinäisyydestä. Eleanor elää yksinään jämptisti organisoitua elämää. Joka päivä töissä hän käyttää samoja vaatteita ja nauttii samanlaisen lounaan. Hän ei oikein osaa olla ihmisten kanssa vaan sanoa paukauttaa äkkiväärästi mitä ajattelee."

Eve Hietamies: Yösyöttö
"Toimittajana työskentelevän Antti Pasasen elämä on mallillaan ja Pia-vaimo viimeisillään raskaana. Kunnes Naistenklinikan edessä kaikki muuttuu. Tuhiseva käärö syliinsä tyrkättynä Antti katsoo, kun taksin perävalot häipyvät näkyvistä, taksin takapenkillä Pia ja heidän tulevaisuutensa ydinperheenä."

Sophie Kinsella: Muistatko minut?
"Kun Lexi Smart herää sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen, hän luulee yhä elävänsä vuotta 2004 ja olevansa 25-vuotias huonohampainen konttorirotta, jolla on katastrofi poikaystävänä. Hän ei ole uskoa korviaan kuullessaan, että tosiasiassa vuosi on 2007, hän 28-vuotias kaunis osastonjohtaja – ja naimisissa hyvännäköisen miljonäärin kanssa."

Arttu Tuominen: Verivelka
"Myöhäinen syksy. Porin Ahlaisissa tapahtuu raaka, mutta poliisin näkökulmasta tavanomainen surmatyö. Mökillä, jossa on koolla iso ryyppyporukka, puukotetaan mies. Tapauksella on useita silminnäkijöitä mutta vähän surijoita; uhrilla on poikkeuksellisen väkivaltainen rikostausta."

Jo Nesbø: Aave
"Harry Hole palaa Osloon oltuaan kolme vuotta ulkomailla. Hän haluaa tutkia Guston murhaa, mutta tapaus on jo suljettu; nuori narkkari ilmeisesti ammuttiin huumeriidan päätteeksi. Harry saa haastatella vankilassa istuvaa ampujaa, mutta kohtaa myös oman historiansa pimeät sokkelot."

Maria Veitola: Veitola
"Marian tarina antaa vertaistukea jokaiselle: sekä niille parikymppisille, jotka potevat ura- ja parisuhdevalintojaan ja vielä miettivät, mitä haluavat elämällään tehdä, että niille nelikymppisille, jotka näkevät Marian vaiheissa oman aikuistumisensa kaaren. Marian avoimuus ja kaunistelematon tapa kertoa elämästään on valtavan harvinaista herkkua."

Bonuksena on pakko suositella tällä hetkellä kesken olevaa kirjaa, jota olen kuunnellut kuusi lukua. Heather Morrisin Auschwitzin tatuoija on mielettömän kiinnostava romaani, joka sijoittuu Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille, toisen maailmansodan ajalle. "Auschwitzin tatuoija on tositarinaan perustuva romaani slovakialaisen Lale Sokolovin vaiheista ja uskomattomasta selviytymisestä Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirillä. Se on henkilökohtainen selviytymistarina ja kertomus toivosta, rakkaudesta ja rohkeudesta sekä pysäyttävä kuvaus yhdestä maailmanhistorian kammottavimmista ajanjaksoista.". Tämä kannattaa ehdottomasti ottaa lukuun tai kuunteluun!

Haluan ehdottomasti kannustaa kaikkia käyttämään enemmän aikaa kirjojen parissa, joten mitä jos laittaisimme yhteisen kesän lukuhaasteen käyntiin? Haastan teidät kaikki lukemaan tai kuuntelemaan vähintään kaksi kirjaa seuraavan 30 päivän aikana (tähän riittää juuri tarjoamani 30 päivän Styorytel-kokeilu!). Kaksi kirjaa ei ole paljon, mutta juuri tarpeeksi, jotta mahdollisesti kadoksissa olleen kirjakipinän saa taas syttymään. ❤ Omalla lukulistallani on toistakymmentä kirjaa ja muun muassa seuraavat kirjat pyrin lukemaan mahdollisimman pian: Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet (tämän olen katsonut sarjana), Kim Thúy: Ru, Jussi Lehmusvesi: Operaatio Zuckerberg, Camilla Läckberg: Kultahäkki, Michelle Obama: Minun tarinani ja Mikko With: Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta. Jos näillä vaikka pääsisi alkuun säännöllisessä lukemisessa, mutta ensiksi loppuun tuo super mielenkiintoinen Auschwitzin tatuoija.

Jos ette ole vielä kokeilleet Storytelia, voitte kokeilla sitä kokonaiset 30 päivää täysin veloituksetta, kun rekisteröidyttä käyttäjäksi kampanjasivultani. Sovelluksen, josta saatte koko Storytelin valikoiman käyttöönne, voitte ladata sen AppStoresta, Play Kaupasta tai Windows Storesta puhelimeen tai tablettiin, jonka jälkeen voit aloittaa käytön kirjautumalla sisään rekisteröitymisen yhteydessä antamillasi tiedoilla.

Mukavia lukuhetkiä Storytelin parissa ja vinkatkaahan myös teidän kirjasuosituksia kommentteihin!

8 x Totuus Instagram-kuvan takaa

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Ihanaa heinäkuista viikonloppua! Olen törmännyt useamman kerran blogeissa Totuus Instagram-kuvien takaa -postauksiin ja päätin toteuttaa sellaisen myös itse. Monet varmasti luulevat, että useat kuvista syntyy helposti itse tilanteessa tai päivän menojen ohessa - varsinkin kaupungissa otetut. Omien kuvieni suhteen joudun tyrmäämään tämän täysin ja lähes kaikki kuvani on otettu varta vasten Instagramia, blogia tai esimerkiksi yhteistyötä varten. Arkena olen suurimmaksi osaksi todella rennoissa vaatteitta ja monena viikkona puen jotain kivaa ja "normaalia" vaatetta päälle ainoastaan kuvaamisen yhteyteen. Muuten aika menee kotivaatteissa tai joissakin huomattavasti kuvausvaatteita mukavammissa vaatekappaleissa. Myös lähes kaikissa kuvissa jalassani on todellisuudessa jotkin täysin asuun sopimattomat kengät, jos ne eivät näy kuvissa 😄

Oman "totuuteni" kuvien taka ovat aika kepeitä, enkä edes pidä liian suuresta feikkauksesta. Koska sisältöä on kuitenkin pakko saada tuotettua paljon ja usein, joudun käydä paljon kuvaamassa yksin ihan jo ajansäästön takia. Tällöin kuvaustilanteet saattavat aika mielenkiitoisiakin, ainakin ohikulkijoiden silmissä! Alla kahdeksan totuutta Instagram-kuvan takaa.

1. Pride-kuva keskellä Punavuorta

Halusin Pride-viikonlopun kunniaksi lisätä Instagramiin jonkin edes hieman Pride-viitteisen kuvan ja olin käynyt ostamassa Lyylille sateenkaari-rusetin. Viime viikonloppuna aikaa ei ollut paljon, joten Lyylille rusetti kaulaan, omien vaatteiden vaihto kuvia varten, kolmijalka kainaloon ja suuntasin kuvaamaan yksin Fredan torin kulmalle. Taustalta on poistettu yksi, jos toinenkin ohikulkija.

2. Kamppiskuvat kaatosateelta suojassa 

Ennen Sideways-festareille lähtöä olimme sopineet, että minusta otetaan kuvat yhteistyötä varten. Tietenkin juuri kuvien ottohetkellä alkoi satamaan kaatamalla ja todellisuudessa istun maassa sisäpihallani talon läpi menevän autoväylän alkupäässä, juuri ja juuri sateelta suojassa, jotta saamme otettua kuvat sateesta huolimatta.

3. Kuvaamaan viereiseen pöytään

Amsterdamissa menimme lounaalle Sticky Fingers-kahvilaan ja Sonjalla oli visio kuvista vaaleanpunaista seinää vasten. Tilasimme ruokamme ja todellisuudessa istuimme syömässä täysin toisessa pöydässä. Nurkkakohdan vapauduttua siirsimme juomamme ja Sonjan kakkupalan nurkkaan ottaaksemme siinä ainoastaan kuvat. Kuvan kakkupalakaan ei siis ole minun, vaan Sonjan. 

4.  Iltaviinit viereisellä puistonpenkillä

Olin nähnyt Eiran kukkapuistossa nämä todella kauniit Rojot ja siitä lähti inspiraatio kuviin. Kävin jälleen kuvaamassa yksin ja arki-illasta huolimatta puistossa oli paljon porukkaa. Muun muassa kukkien toisella puolella istui kaverukset iltaviinillä ja toisella puolella mies yksin puhumassa puhelimeen. Keskellä minä poseeraamassa yksin kolmijalassa olevalle kameralle. Mutta tuli ihan mielettömän kivoja kuvia, joten oli sen arvoista!

5.  Yksin biksut päällä Lauttasaaren kaislikossa

Ajoin Lauttasaareen ottamaan kuvia yhteistyötä varten ja samalla halusin muutaman muunkin kuvan kaislikossa. En edes halua tietää miltä vähän matkan päässä ohikulkeville näytti, kun minä hengailen yksin rantakaislikossa bikinit päällä ja yritän parhaani mukaan olla piilossa pitkien heinien takana...

 6. Kasuaalisti kukkaseppele päässä Huvilakadulla

Juhannus ei ole enää juhannus ilman Instagramiin lisättyä kuvaa kukkaseppele hiuksilla! Olin juuri pari päivää aikaisemmin saanut pr-lähetyksen mukana kukkaseppeleen, jota pidin hengissä siihen saakka. että ehdin ottamaan kuvat. Halusin kuviin kauniin taustan ja päätin lähteä suositulle Huvilakadulle kuvaamaan. Kyseiselle vaaleanpunaiselle talolle tuli muutama Aasialainen tyttö kuvaamaan hetken kuvailun jälkeen ja sulassa sovussa kuvailimme kaikki talon edustalla. Yhdessä vaiheessa jouduimme myös väistelemään postinjakajaa.

 7. Shakkimatsi taustalla

Olin nähnyt kuvia kyseiseltä päivänkakkarapellolta ja eräs ilta lähdin Espooseen varta vasten näiden kukkien takia. Puisto oli todella pieni ja hiljainen, mutta tietenkin puiston laidalla oli kaksikko pelaamassa shakkia.  En taaskaan halua tietää miltä se näyttää, kun kuvailen yksin keskellä kukkapeltoa 😄 Mutta jälleen kerran visiitti oli kuvien arvoinen!

8. Yli nilkkoja myöten mutapohjassa

Lumme-kampanjan kuvat otin tosiaan samalla kertaa, kun tässä postauksessa otettu bikinikuva. Halusin tuotteita varten nätin taustan ja vettä ilman roskia ja levää. Sitä varten jouduin menemään vähän pidemmälle veteen liukkaita kiviä pitkin. Hieman kuumotti, koska toisessa kädessä onli arvokas kamerani ja jouduin tasapainoilemaan todella paljon, etten liukastu tai horjahda. Välillä oli pakko ottaa tukea mutaisesta pohjasta, jotta pysyn pystyssä kuvia ottaessani. Ja mitä enemmän myllytin mutapohjaa, sitä kamalampi haju vedestä nousi!

Mitä ajatuksia totuus Instragram- ja blogikuvien takana herättää teissä? Kaipaatteko arkisempaa sisältöä vai meneekö nykyinen sisältö niin sanotusti täydestä, vaikka se olisi lavastettua?

4 x Asu kesälomalle

torstai 4. heinäkuuta 2019

 Kaupallinen yhteistyö Kauppakeskus REDI

Rakastan yli kaiken kesäpukeutumista ja osa pitää minua varmaan hieman omituisena, koska pidän Suomen kesässä siitä, että säävaihtelun vuoksi tulee pukeuduttua monipuolisesti. Harvemmin täysin koko kesää pärjää hellevaatteissa ja mielestäni on mukavaa, kun lähes koko vaatekaapin sisältö pääsee kesälläkin käyttöön. Okei, ehkä ne toppatakit voisi jättää talvisäilöön, mutta kuitenkin!

Kesällä inspiraatio pukeutumisen suhteen on todellakin huipussaan ja kesäpukeutumisen suhteen olen kunnon kameleontti. Toisinaan pukeudun todella rennosti ja kuljen koko viikon farkkushortseissa ja sandaaleissa, toisinaan taas olen mekko päällä ja päästä varpaisiin kukkakuosissa. Niin hyvässä, kuin pahassakin, oma tyylini ja vaatekaappini on todella monipuolinen, eikä minulla ole esimerkiksi yhtäkään lempi brändiä, johon luottaisin pukeutumisessa. Toki haluan aina, että kaikki vaatekappaleeni ovat mahdollisimman monipuolisia ja helposti yhdisteltävissä, mutta ne eivät saa kuitenkaan olla liian tylsiä. Väriä ja kuoseja saa ja pitää olla.

kauppakeskus redi
Yhteistyössä Kauppakeskus REDI:n kanssa kävin kurkkimassa Redin valikoimaa jakaakseni inspiraatiota kesän ja kesäloman pukeutumiseen. Redissä on todella hyvä valikoima eri liikkeitä, muun muassa ainoastaan Helsingissä oleva, suuri kaksikerroksinen Weekday, laadukkaista collegeista tuttu Superdry, Levi´s Store hyvällä valikoimalla ja räätälipalvelulla, suuri XXL Sports & Outdoor-myymälä ja Instrumentarium isolla Solaris-aurinkolasiosastolla. Näiden lisäksi Redistä löytyy lukuisia muita myymälöitä, todella kivoja ravintoloita sekä Food Market ja muita palveluita, kuten CINAMON elokuvateatteri, FÖÖNI tuulitunneli ja KiipeilyAreena, jossa voi käydä boulderoimassa. Kävin Redin KiipeilyAreenassa viime viikolla testaamassa boulderointia elämäni ensimmäisen kerran ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

kauppakeskus redi
Vaikka asun itse Helsingin ydinkeskustassa, olen viimeisten kuukausien aikana löytänyt itseni usein Redistä. Pidän siitä, että kaikki tarvittava on kompaktisti saman katon alla ja pystyn hoitamaan kaikki ruokaostokseni kerralla juoksematta ympäri Helsinkiä eri kaupoissa. Lisäksi Rediin on helppo poiketa silloin, kun olen ollut autolla liikenteessä, eikä visiitistä tarvitse maksaa ilman kallista parkkimaksua tai käyttää aikaa parkkipaikan metsästämiseen.

Lähtiessäni kiertelemään Redin liikkeitä, oli mielessäni selvä visio siitä, että haluan asujen olevan rentoja ja monikäyttöisiä ja ennen kaikkea minun näköisiä. Lähdin valitsemaan asuihin vaatekappaleita, jotka sopivat moneen tarkoitukseen ja ovat helposti yhdisteltävissä eri tarkoituksiin. Näiden ajatusten myötä syntyi alla olevat neljä asukokonaisuutta, joista jokainen vaatekappale löytyy Redin myymälöistä. Asut kuvattiin Redin 5.kerroksessa sijaitsevalla Bryga-puistokannella ja sinne vievillä rappusilla. Bryga on muuten aivan ihana paikka kesähengailuun!

Rentoon kesäpäivään
kauppakeskus redi
Superdry: Kura-collegepaita 74,99€ / Luxe-sandaalit 44,99€
Levi´s Store: Ribcage Shorts 55€

Farkkushortsit ovat minun luotto-vaatekappale kesäisin ja omistan vain parit farkkushortsit, siniset ja valkoiset, jotka ovat molemmat Leviksen. Levi´s Storessa kiinnitin heti huomioni all over-printillä oleviin shortseihin, joiden ympärille halusin koostaa yhden asun. Shortsien kaveriksi valitsin Superdryn todella makean mustan collegepaidan sekä kiiltävät, huippumukavat sandaalit. Juuri tällainen on asu, jossa voisin kulkea kaikki kesäillat ja viileät kesäpäivät!

Rannalta kaupunkiin
kauppakeskus redi weekday
WEEKDAY: Cornelia Dress 40€ / Aqua Swimsuit 30€ / Trip Mini Waist Bag 25€
Instrumentarium: Guess-aurinkolasit 129€

Toisen asun koostin kokonaan Weekdayn valikoimasta ja rehellisesti, olisin voinut ottaa Weekdaylta lähes kaikki vaatteet omaan vaatekaappiini! Rento rannalta kaupunkiin-asu lähti syntymään Weekdayn kierrätyspolyesterista valmistetun uimapuvun ympärille. Uimapuvun kaveriksi valitsin kivan beigen lappumekon ja pienen laukun. Jalassa edelleen edellisessä asussa nähdyt Superdryn sandaalit ja silmillä Instrumentarium valikoimasta löytyvät Guessin aurinkolasit.

Mökille ja veneilyyn
 Superdry: Windbreaker-takki 89,99€ / Alicia-shortsit 54,99€

Saatoin ehkä vähän hullaantua Superdryn liikkeessä kaikista väreistä ja mukavista, laadukkaista collegevaatteista. Bongasin ensimmäisenä Superdryn seinältä vaaleanpuna-valkoisen anorakin ja tiesin heti, että tämä tulee olemaan vaatekappale yhteen asuun. Aivan täydellinen takki mökille ja veneilyyn! Anorakin helmassa on vielä toisella puolella vetoketju, joka helpottaa pukemista. Takin kaveriksi valitsin pehmeät Superdryn Alicia-shortsit. Tykkään vain niin paljon pitkähihaisten vaatteiden ja shortsien yhdistelmästä ja juuri tällainen on minun yleisin mökki-look.

Loman treeneihin
 XXL Sports & Outdoor: Nike Impact Bra 24,90€ / Nike Racer Tights 29,90€ / Nike Legend React -juoksukengät 64,90€ / Björn Borg Duffle Bag 35L 49,90€

Viimeisen asun halusin ehdottomasti olevan treenaamiseen sopiva. Kesäisin oma aktiivisuuteni nousee todella paljon ja en malttaisi millään pysytellä sisätiloissa treenaamassa. Redin XXL Sports & Outdoor -myymälässä on todella hyvä valikoima naisten urheiluvaatteita ja -jalkineita. Asun osalta luotin Niken vaatteisiin ja nätteihin juoksukenkiin. Treenikamat taas kantaisin mielelläni paikasta toiseen Björn Borgin hailakan vaaleanpunaisessa duffeli-laukussa.

***

Mikä asuista oli teidän lempparinne?


*Kaikki vaatteet ja asusteet kuvauslainassa myymälöistä
Kuvat minusta Maiju Markkanen

Kesälomakohteiden matkavinkit - Eurooppa

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Moikkamoi! Kesälomat pyörivät itse kullakin tai on vasta edessä. Moni on varmasti lähdössä tai suunnittelemassa pientä kesälomareissua Euroopan sisällä tai Suomen lähettyville. Eurooppa on ollut aina oma lempi paikkani matkustamiseen ja suhteessa muihin maanosiin, on Eurooppa tullut koluttua kunnolla. Silti edelleen löytyy paljon paikkoja, joihin haluan mennä ja joihin menen aina mielelläni uudestaan ja uudestaan.

Euroopan matkailu on kesäisin ihan parasta ja jokaiseen kaupunkiin pääsee aivan eri tavalla käsiksi, kun ulkona on miellyttävä sää. Olen monista viime vuosien aikana matkustamistani paikoista jakanut vinkkejä tänne blogin puolelle ja teidän lomasuunnittelua ja tulevia matkoja helpottaakseni, koostin omat postaukseni maittain yhteen julkaisuun. Kaikki matka-aiheiset postaukseni löydätte muuten täältä, jos haluatte lukea enemmän matkustamiseen liittyviä tekstejä.


Viro: Tallinna / Tallinna Telliskivi / Tallinna / Ravintoloita Tallinnaan: Must Puudel / Vegan Restoran V / Lendav Taldrik / Hoovikohvik / Toit's / Kohvik Sesoon / Peps

Ranska: Pariisi / Pariisi / Pariisi

Venäjä: Pietari






Italia: Rooma / Rooma /Ravintoloita Roomaan / Napoli / Napoli /Abruzzon alue

Tanska: Kööpenhamina / Kööpenhamina / Ravintoloita Kööpenhaminassa

Belgia: Antwerpen / Antwerpen

Latvia: Riika / Riika / Riika ravintolat

Saksa: Berlini / Berliini / Berliini /Ravintoloita Berliinissä

Jos teillä on jakaa vinkkejä Euroopassa matkusteluun, kohdesuosituksia tai suosituksia tässä postauksessa oleviin maihin, jakakaa niitä ihmeessä kommentteihin! Ihanaa tiistaita ja palaillaan blogin puolella torstaina! ❤

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela