Oman talon rakentaminen - haave, joka on pysynyt

torstai 30. huhtikuuta 2020

Kaupallinen yhteistyö Jukkatalo

Omat tulevaisuudenhaaveeni ovat muuttuneet vuosien myötä, mutta haave oman talon rakentamisesta on kulkenut mukana vuosikymmniä. Tällä hetkellä viihdyn todellakin kerrostalossa Helsingin kantakaupungissa, mutta aina on tuntunut itsestään selvältä, että haluan vielä joku päivä oman talon hieman keskustan tuntuman ulkopuolelta - kaupungista riippumatta. Juuri nyt ei ole talorakentamisen aika, mutta toivottavasti suhteellisen pian. Onneksi aina voi haaveilla ja unelmoida!

Uskon, että tämä haave ja ylipäätänsä ajatus, että tuntuu luonnollisesta asua vielä joskus omakotitalossa lähtee siitä, että perheemme on aina asunut omakotitalossa pois lukien ainoastaan ne väliaikaiset hetket, kun uutta taloamme on joko remontoitu, laajennettu tai rakennettu kokonaan alusta loppuun. Nyt jo kolmenkympin kynnyksellä ja miettiessäni toiveitani elämän suunnasta tulevan neljän-viiden vuoden sisällä, toivon siihen sisältyvän puoliso, oman talon suunnittelu ja ensimmäisen lapsen odotus. Haaveeni olisikin, että se ikioma talo olisi rakennettuna siinä vaiheessa, kun odotamme ensimmäistä lastamme. Hitsit, vaikka olen vasta saanut yhden remontin about pakettiin, arvatkaa nouseeko tämän unelmoinnin myötä talokuume entisestään! "Onneksi" pankki tulisi olemaan tällä hetkellä kanssani eri mieltä haaveestani omakotitalosta Espoossa mahdollisimman lähellä merta. 😁

Omakotitalon rakentaminen on iso ja monivaiheinen projekti ja ensikertalaisena kaikki apu, tuki ja tietämys kokeneilta rakentajilta on varmasti enemmän, kuin tarpeen. Olisi kiva ajatella, että talon rakentaminen menisi siten, että valitaan tontti ja unelmien talo rakentuu siihen. Kyllähän se talo jossain vaiheessa siihen tontille valmistuu, mutta sitä ennen on neuvottelut pankin kanssa, oma budjetointi, tulee huomioida tontin maaperä ja sen vaatimat toimenpiteet ennen perusteiden tekoa - tarvitaanko esimerkiksi räjähdystöitä, runsasta kaivuuta tai paalutusta. Myös tonttia koskevat määräykset rajoittavat suunnitteluvaiheessa esimerkiksi talon ulkomuotoa, väriä ja neliömääriä. Tässä on vasta kourallinen huomioitavia asioita ennen talon rakennuksen aloitusta, mutta itsellä ainakin alkaa jo nyt nousemaan hikikarpalot otsalle.

Omasta talosta haaveilevalle talopaketti voi kuulostaa tylsältä ja omia haaveita rajoittavalta. Niin itsekin ajattelin ennen Jukkatalon edustajan kanssa keskustelua. Jukkatalolla on oma mallisto ja mikäli sieltä suoraan löytyy se oma unelmatalo, voidaan rakentaminen toteuttaa suoraan sen mukaan. Talopaketti Jukkatalolla ei kuitenkaan tarkoita valitsemista katalogista ja sellainen talo rakennetaan, vaan jokaisen mallin pohjaa on mahdollista muokata oman mielen mukaan pienesti, vain esimerkiksi seinien paikkoja muuttamalla, tai suuremmin muokkaamalla esimerkiksi täysin katon mallin, huonejärjestystä tai -korkeuksia. On myös mahdollista suunnitella täysin oma talo, johon saa tuen ja avun jo suunnitteluvaiheessa Jukkatalon ammattilaisilta ja jonka suunnittelu toteutetaan täysin veloituksetta.

Kun tajusin, ettei talopaketti tarkoitakaan sitä, että päättyessään talopakettiin, omat mahdollisuudet unelmatalon rakentamiseen on rajoitetut, olisi erityisesti ensimmäisen oman talon rakennuksessa valintani valmis talopaketti, jonka sisällön ja laajuuden räätälöisin sopimaan sen hetkiseen elämäntilanteeseeni. Jukkatalolla on mahdollista valita oma talo joko täysin muuttovalmiina, sisusta itse-pakettina, jolloin mm. kodin kiinteät kalusteet, maalaukset ja laatoitukset jää itselle hoidettavaksi tai pelkkänä talopakettina, joista viimeisessä Jukkatalo hoitaa ainoastaan elementtien valmistuksen, talopaketin toimituksen ja pystyttämisen tontilla ennakkoon sovittuun vaiheeseen asti. Eli valinnanvaraa löytyy todella paljon sen mukaan, kuinka paljon haluaa tehdä itse ja mihin oma budjetti taipuu.

Talopaketin etuja on ehdottomasti se, että talontoimittajan avulla omassa budjetissa pysymisestä tehdään helppoa ja Jukkatalo antaa hyvän kustannusarvion, johon on huomioitu myös paketin ulkopuolelta tulevat palvelut ja tuotteet. Jukkatalolla onkin selkeä ja avoin hinnoittelu. Tästä syystä kustannusarviossa voikin olla jopa 130 riviä taulukoituna ja ne käydään aina kodinostajan kanssa rivi riviltä läpi. Näin saat selville kaiken, mikä kuuluu toimitussisältöön ja kaiken, mikä siihen ei kuulu ja varmistetaan, että talopaketin sisältö vastaa sitä, mitä olit ajatellut. Tuota eri kustannusten määrää miettiessä tuntuu mahdottomalta, että ilman talotoimittajaa osaisi huomioida kaikki mahdolliset kuluerät taloa rakentaessa. Myös aikaa säästyy niin alussa, kuin koko projektin aikana, koska kaikki stepit on selvillä jo ennen rakennusprojektiin ryhtymistä ja suunnitteluun on saanut ammattilaisilta apua. Ainakin omalla kohdalla arvostaisin sitä, että olen jo projektin alussa selvillä mahdollisimman tarkasti siitä, mitä unelman toteuttaminen tulisi kustantamaan, mikä on milloinkin valmiina ja parasta, milloin päästään muuttamaan uuteen kotiin. Toki aina voi tulla yllätyksiä ja viivästyksiä, mutta talopaketin kanssa niitäkään ei tarvitsisi pähkäillä yksin.

Jukkatalo talomallit
Jotta sain annettua haaveilulle kunnolla siivet, tutustuin Jukkatalon uusiin talomalleihin, joista löytyikin muutama talomalli, jotka ovat lähellä unelmiani. Selvää on ollut aina, että haluan talon olevan vähintään kaksikerroksinen, vaikka neliöitä olisikin alle sata, ja ulkomuodoltaan talo olisi mieluiten minimalistinen ja paljon tasaista pintaa. Tarkkoja toiveita talon pohjan suhteen on vielä vaikea sanoa, koska se mitä sinne tarvitsee, riippuu niin paljon esimerkiksi perheen koosta tai omista tulevaisuuden suunnitelmista - rakentaako talon ainoastaan nykyisten tarpeiden mukaan vai haluaako siinä ottaa huomioon esimerkiksi ylimääräiset huoneet mahdollista perheenlisäystä silmällä pitäen. Jukkatalon uusista talomalleista pidin sellaisenaan erityisesti malleista 135-11M, 145-11M ja 197-10M. Näistä kaikki toki ovat huoneistoalaltaan reippaasti yli 100m2 taloja, mutta ulkomuodoltaan ne vastasivat hyvin sitä, mitä haen.

Keskustellessa talon rakentamisesta Jukkatalon edustajan kanssa, tuli häneltä hauska vertaus, että taloprojektissa rakennusaika vastaa kuin vauvan odotusta. Useimmiten muuttovalmiin talon rakennusaika onkin juuri 9 kuukautta, ja Jukkatalolla rakentaminen on mahdollista aloittaa todella nopeastikin, mikäli rakennusluvat on jo saatu.

Vitsit oli ihana haaveilla ja unelmoida mahdollisesta, tulevasta talon rakentamisesta. Jukkataloon tutustumisen myötä näkisin todellakin hyvin todennäköisenä, että valitsisin talopaketin toimittajaksi Jukkatalon heidän talopakettien laajan muokkausmahdollisuuden, selkeän projektihallinnan ja kiireettömän, asiakaslähtöisen suunnittelun perusteella. Taloa rakentamaan lähtiessä en ainakaan itse haluaisi hätiköidä, vaan miettiä rauhassa yksityiskohdat ja varmistaa, että talo mahtuu budjettiimme.

Jos sieltä löytyy kokemusta talon rakentamisesta, olisi ihana kuulla kokemuksia sekä myös kaikilta muilta omista talohaaveista. 😊

Maanantailista

maanantai 27. huhtikuuta 2020

Mikä oli viikon paras juttu?
Näin viime viikolla 2,5 kuukauden tauon jälkeen isän ja äitipuolen. Vaikka pyrinkin välttämään liiallisia kontakteja ja tämäkin käynti oli vain siksi, että oli pakko mennä vaihtamaan autoon kesärenkaat vaihdon määräajan lähestyessä loppua, oli kuitenkin ihana nähdä pitkästä aikaa perhettä. Viime aikoin olen kaivannutkin todella paljon perheen yhteistä aikaa ja erityisesti kaivannut sitä, että saisi jälleen nähdä isovanhempia. Mutta kyllä se aika taas tulee, kun voi nähdä normaalimmin. ❤️

Entä viikonlopun paras?
Vietin jo perjantaina rennomman päivän, ulkoilin paljon, järkkäilin hieman lisää loppuja tavaroita ja muutenkin viikonloppu oli todella rento ja pitkälti vapaa töistä. Teki hyvää ottaa hieman etäisyyttä työjuttuihin, koska niin usein tulee huomaamatta tehtyä aika paljonkin päivittäin töitä.

Mikä oli viime viikon huonoin juttu?
Lauantaina kiukutti kolme tuntia kestänyt täysi netin toimimattomuus Telian verkon kaatumisen takia. Olin itse asiassa juuri ajatellut tekeväni vähän töitä lauantaina, koska olin viettänyt rennomman perjantain, mutta toisin kävi, eikä illalla huvittanut enää tehdä mitään, kun netti vihdoin lähti toimimaan. 😁 Viime viikolla olin muutenkin useina päivinä alakuloinen ja väsynyt ilman mitään erityistä syytä. Äh, turhauttavia tuollaiset päivät.

Arvosana viime viikolle?
Annan tasan 8. Kaiken kaikkiaan kaikki on kuitenkin hyvin.

Miten vietit viikonlopun?
Puuhailin enimmäkseen itsekseni kaikenlaista kotona ja ulkona. Eli en mitenkään erikoisesti.

Yllättävä asia, joka sai hymyn huulille viime viikolla?
Kävin Lotan ja Liljan kanssa vime viikolla kävelytreffeillä ja vitsit hymyilyttää vieläkin kuinka hyvin Lilja talutti ja leikki Lyylin kanssa. Niin söpö kaksikko!

Miten voit tänään?
Ihan ok. Aika saamaton päivä ollut tänään, joka on ärsyttänyt, mutta onneksi olen edes jotain saanut aikaiseksi tänään.

Mitä odotat tältä viikolta?
Vappua ja sitä, että pitkästä aikaa tulee vietettyä kunnolla aikaa ystävän kanssa ja tehtyä jotain spessua. Tietenkin vappu tulee oltua pitkälti sisätiloissa ja ulkonakin omissa oloissa parin ystävän kanssa, mutta niin kiva saada hieman kunnon piristystä viikkoihin. 😊

Jotain, mitä haluat tehdä tällä viikolla?
Ainakin siivota kunnolla ja vihdoin saada katkaistua sokerikoukun. Viime viikkoina kaiken sokeri- ja hiilaripitoisen syöminen on lähtenyt niin lapasesta, että tälle on pakko tehdä jotain. 😅 No ehkä vapun jälkeen!

Millä fiiliksillä lähdit uuteen viikkoon?
Aamulla oli tosi kiva fiilis ja mieli, mutta päivän mentyä pidemmälle fiilis on ollut tosi ristiriitainen. Toisaalta ihan hyvä, mutta samalla on turhauttanut vaikka mikä juttu. Ja muutenkin nyt on pyörinyt ihan hirveästi mielessä muun muasse se, mitä oikein haluan tehdä elämälläni ja missä olen esimerkiksi viiden vuoden kuluttua. Äh. No, onneksi huomenna on  varmasti parempi päivä.

Ihanaa uutta viikkoa ja toivottavasti siellä on ollut paremmat fiilikset! ❤️

Poikkeustilanne laittaa miettimään

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Olen pärjännyt koronasta johtuvan eristäytymisen ajan todella hyvin. Joinakin päivinä jopa nauttinut siitä, että voi vain olla koton ilman velvollisuuksia lähteä johonkin tai tuntematta lainkaan fomoa. Fear of missing out ei ole todellakaan pyriönyt mielessä ja nyt olen enemmän kokenut kiitollisuutta siitä, että voi tehdä todella tavallisia asioita: ulkoilla, katsoa sarjoja ja leffoja, istua kotona tai ulkona kuuntelemassa podcastia tai musiikkia sekä jutella kavereiden ja läheisten kanssa puhelimessa. Kaikkea todella tavallista, jolle ei normaalissa ajassa välttämättä muka löydy aikaa tai sopivaa hetkeä. On myös kiva, kun on enemmän päiviä, jolloin tulee spontaanisti vain oltua tekemättä mitään, nukuttua pidempään (jopa arkena!) ja muutenkin päivät ovat temmoltaan rauhallisempia, vaikka onnekseni työjutut ovat pysyneet normaalina. Toki ikävöin ystävieni ja perheeni kanssa vietettyä "normaalia" aikaa sekä esimerkiksi ravintoloissa syömistä, menee silti oikein hyvin olosuhteisiin nähden.

Verraten edellisiin kuukausiin, olen tämän poikkeustilan aikana huomannut miettiväni enemmän parisuhdetta ja perheen perustamista ja olen myös selkeästi kaivannut toisen ihmisen läsnäoloa. Eniten nämä ajatukset tulevat mieleen, kun vietän päivän rauhallisia ja niin sanottuja hiljaisia hetkiä - rauhallisia viikonloppuaamuja, vapaita iltoja tai käyn nauttimassa kauniista säästä ulkona. Näissä tilanteissa kaipaan sitä, että voisi jakaa hetken jonkun kanssa.

Omassa tilanteessa uskon, että syy näihin ajatuksiin on fyysisen kontaktin ja läheisyyden kaipuu, ei sosiaalisuuden vähyys. Vaikka olen ollut kauan ilman parisuhdetta, olen ennen tätä tilannetta käynyt ulkona ja treffeillä, tavannut ihmisiä ja muutenkin viettänyt aikaa tiiviimmin ystävieni ja perheeni kanssa. Nyt koen pitkälti, että elämässäni ei ole lämpöä ja välittämistä kuten ennen. Ehkä myös kesän kynnyksellä olo saa myös kaipaamaan parisuhdetta, kun viime vuonnakin tapahtui.

Olen ehkä käyttänyt viime kuukausina liikaa aikaa parisuhdeohjelmia katsellen (Love is blind oli niin ihana!) ja omaa tilannettani miettiessäni en yhtään ihmettele, että deittiohjelmia on paljon ja ne ovat todella suosittuja. Esimerkiksi itseäni miettiessä tunnistan itsessäni salamaihastujan. Joko alan pitämään ihmisestä heti ja perhosia on vatsassa alusta lähtien tai en saa oikein mitään fiilistä aikaiseksi. Monen kanssa olen yrittänyt käydä ulkona vielä uudestaan tai useammankin kerran, mutta pinttynyt ajatukseni siitä, että se fiilis pitää tulla heti, ehkä estää edes tutustumisen myötä tunteiden kehittymisen. Poikkeuksia ovat tehneet ainoastaan tilanteet, jossa olen tavannut ja tutustunut ihmiseen vähitellen esimerkiksi kaveripiirin kautta. On varmasti helpompi luoda tunteita toiseen esimerkiksi Love Islandin kaltaisen ympäristön myötä, kun aikaa vietetään tiiviisti yhdessä ja rajoitettujen kontaktien rajoissa.

Ei varmasti yllätä, että olen viime aikoina miettinyt sitä, olenko "luovuttanut" joidenkin kanssa liian aikaisin. Olisiko parempi olla kärsivällisempi ja antaa tunteiden kehittyä rauhassa, jos molemmilla on siihen tahtotilaa? Toisaalta taas ajatus tästä tuntuu epämiellyttävältä, koska samalla sen tilalla voisi olla joku, kenen kanssa on heti alusta lähtien se tietty fiilis, jonka haluan kokea. Vaikea tilanne, eikä nykyajan Tinder-kulttuuri tee siitä yhtään helpompaa. On niin iisiä kurkata mahdollisuudet johonkin mahdollisesti parempaan.

Olen jonkin aikaa kokenut olevani valmis paikoilleni asettumiseen, vaikka minulla ei ole mikään kiire perustaa perhettä. En edes näkisi itseäni nyt, enkä vielä ainakaan pariin-kolmeen vuoteen äitinä ainakaan suunnitellusti. Tämä tilanne ja pieni epävarmuuden tunne on saanut enemmän haluamaan parisuhdetta ja osittain turhauttaa, kun niin moni potentiaalinen tilanne, jossa tapaa fyysisesti ihmisiä, on viety pois. Turhauttaa, mutta ei tälle voi mitään. Nyt niin moni muu asia ja yleisesti hyvinvointi on niin paljon tärkeämpi, joten turha murjottaa tällaisesta asiasta. Kaikki aikanaan. Ja on varmasti monia, jotka ovat hieman kateellisia minun kaikelle vapaa-ajalle ja yksinololle. Puolensa kaikella. 😊

Onko teillä herännyt samanlaisia fiiliksiä?

Mikä on minun tyylini?

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Kaupallinen yhteistyö Globe Hope

En ole koskaan ollut hillitty ja klassinen pukeutuja, vaikka toisinaan kadehdin niitä, jotka näyttävät hyviltä kokobeigessä. Tai niitää, jotkka pukeutuvat aina pelkästään mustaa tyylin kuitenkaan ollessa tylsä. Tyylini ei kuitenkaan ole mitenkään erikoinen tai huomiota herättävä vaikka käytän paljon kuoseja ja värit ovat usein jotain muuta, kun beigen tai harmaan eri sävyjä. Ehkä tyyliäni kuvastaa parhaiten leikkisyys ja ilo - yhdistän vaatteita liikaa ajattelematta ja käytän värejä, jotka saavat minut hyvälle tuulelle. Toisinaan myös ohikulkijatkin liihottaessani menemään kokovaaleanpunaiseen pukeutuneena tai kultaiseissa takissa.

Vaikka tyylini on jo pitkään ollut aika samanlainen, tai niin samanlainen kuin monipuolisen fiilispukeutujan tyyli voi olla, on suhtautumiseni vaatteisiin kokenut todella suuren muutoksen. Vuosia sitten koin uusien vaatteiden olevan se inspiraationi lähde asuihin, nykyään taas innostun vanhojen vaatekappaleiden yhdistämisestä ja siitä, kuinka pystyn hyödyntämään nykyistä vaatekaappiani eri asujen luomiseen. Toki aina välillä kaappiin eksyy jotain uuttakin, mutta harvoin mitään harkitsematonta.

Mietin taannoin suhdettani pukeutumiseen ja totesin nauttivani nykyään siitä huomattavasti enemmän, kun kaapista löytyy vain niitä lempivaatteita, koko ajan yhä enemmän kotimaisia, vastuullisia brändejä, second hand-löytöjä ja erityisesti siitä, että omistan entistä huomattavasti vähemmän vaatteita. Ei määrä vaan laatu ja se, että vaatekaapin avaaminen tuo hyvän fiiliksen.

Asusteissa ehdottomasti tärkeintä on monikäyttöisyys ja laadukas materiaali ja ihana, ihana, ihana Globe Hope on jo pian parin vuoden ajan pitänyt ykköspaikkaa käytetyimpien asusteiden osalta - erityisesti laukkujen ja kassien. En edelleenkään aina meinaa uskoa miten jostain hylätystä ja toiselle tarpeettomasta saadaan sesonki sesongilta loihdittua jotain niin kaunista ajattomia klassikoita unohtamatta. Tällä hetkellä minua kiehtookin todella paljon kiertoajattelu niin arjessani, kuin myös pukeutumisessa ja sisustuksessa. Mitä enemmän valintani edustavat kiertotalouden suosimista, sitä paremmalle mielelle ne minut saavat. Olen myös huomannut esimerkiksi juuri Globe Hopen tuotteiden kohdalla automaattisesti ajattelevani niiden olevan tuotteita, joita käytän pitkään. Tämä menee jo ehkä vähän niin sanotun hihhuloinnin puoelle, mutta jotenkin koen velvollisuudekseni rakastaa niitä tuotteita elinkaaren loppuun asti sillä niille on annettu uusi elämä ja mahdollisuus. ❤️

Globe Hopen ajattomien klassikoiden ohessa sesongeittain dropataan uusia, innovatiivisesti kierrätetyistä materiaaleista tehtyjä tuotteita. Tämän kevään tuotteista olin todella innoissani, koska mallistossa hallitseva värimaailma oli vaaleanpunainen ja koralli. Muun muassa jo Instagramissa näkynyttä vaaleanpunaista Pilke-laukkua odotin viime syksystä lähtien.

Jo kauan Globe Hopen mallistosta löytyvästä Hohka-repusta tuli tälle keväälle uudet sävyt sekä pieni mini-versio. Korallin sävyinen, kierätetyistä maalarin vaatteista ja puuvillanauhasta valmistettu Hohka Mini-reppu kiinnitti heti huomioni söpöyden lisäksi siksi, että se on todella monikäyttöinen ja kevyt. Lähdin myös miettimään, kuinka hyvä tämä olisi esimerkiksi pienelle tarhalaiselle tarharepuksi.

Toinen todella odotettu utuus tälle keväälle oli auton airgab-kankaasta (luit oikein!) valmistetut tuotteet, joista tykästyin todella paljon kuvan Taifuuni-reppuun. Reppu on kuin tehty treenikamojen kuljettamiseen tai tilanteisiin, joihin tarvitsee kestävän, kevyen repun.

Poikkeustilanteen aikana arvostukseni kotimaista osaamista kohtaan on noussut todella paljon ja juuri nyt on on paras hetki tukea kotimaisia merkkejä. Juuri nyt Globe Hope tarjoaa ilmaisen toimituksen tai kotiinkuljetuksen kaikkiin yli 50€ ostoksiin. Globe Hopen malliston omia suosikkejani ovat muun muassa korvakorut sekä Havu- ja Pilke-laukut. ❤️

Laitoimme yhdessä Globe Hopen kanssa Instagramiini arvonnan, jossa on mahdollista voittaa tässä postauksessakin oleva Taifuuni-reppu. Arvontaan voit osallistua Instagramissa @Mikaelakosk tässä postauksessa. 😊
Kuvat Anton Varho

Keittiön valaistuksen uudistaminen ledeillä

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Kaupallinen yhteistyö Limente

Olen hehkuttanut uutta keittiötäni Instagramin puolella ja pidän siitä päivä päivältä enemmän. Uutta keittiötä suunnitellessani halusin sen olevan käytännöllinen, selkeä ja laskeutumistilaa keittiövälineille tuli olla tarpeeksi. Lisäksi keittiö toimii myös työpisteenäni, joten halusin sen olevan valoisa ja täten miellyttävä myös työskentelyyn syömisen ja ruoanlaiton lisäksi.

Keittiö koko aikamoisen muodonmuutoksen (näistä tulee vielä erillisiä postauksia myöhemmin) ja yksi, joka meni täysin uusiksi oli keittiön valaistus. Myös puhdas, tehokas valo oli tärkeää valaistussuunnitelmaa tehdessäni, eikä ollut epäselvää, että valaistuksessa haluan käyttää LED-valaisimia. LED on energiatehokas, pitkäikäinen, hyvin valaiseva ja muita valaistusmuotona huomattavasti vihreämpi valinta. Lisäksi vaihtaessa valaisimet LED-valaisimiin, saattaa yksi LED riittää korvaamaan useamman valaisimen tehokkuuden ansiosta. Myös LED-valaistuksen käyttöönotto näkyy pidemmän päälle rahallisena säästönä sähkölaskussa, mutta myös siinä, ettei valaisimien polttomoita tarvitse uusia lähestään yhtä usein ja näin aiheuttaa ongelmajätettä.

keittiön valaistus
keittiön kohdevalaisin
Keittiön valaistus toteutettiin kotimaisen Limenten tuotteilla. Limente tarjoaa keittiön valaistusratkaisujen lisäksi valaistusratkaisuja muun muassa kodin kalustevalaistukseen, kattoon sekä kodin epäsuoraan valaistukseen. Valikoimasta löytyy valaisimien ja LED-nauhojen lisäksi pistorasioita ja tuotteet valaistuksen ohjaukseen.

Koska oma keittiöni on pieni, toteutettiin valaistus kolmella saarekkeen päälle asetetulla KAJO-valaisimella sekä välitilaan asetetulla LED-nauhalla. Näihin molempiin yhdistettiin valonohjaus, jolla valaisimia voi himmentää tarpeen mukaan ja tuomaan tunnelmaa. Tämä oli yksi suurimmista toiveista valaistuksen suhteen, koska keittiöni on avokeittiö.

KAJO on siro ja monikäyttöinen valaisin, joka soveltuu keittiön lisäksi kodin muuhunkin valaistukseen, kuten yöpöydän päälle tai olohuoneeseen. Valaisimen johto oli pitkä, 3 metrinen, joten valaisin soveltuu hyvin myös korkeaan huonekorkeuteen. Kaksimetrisen saarekkeen päälle asennettiin kolme valaisinta, jotka luovat todella tasaisen valon saarekkeelle koko sen pituudelta.

pistorasia työtasoon
led nauha
Valaistuksen uudistamisen lisäksi asensin Limenten pistorasioita, josta toinen oli käytännöllinen ja huomaamaton Limente DESK-2, jonka kaksi pistokepaikkaa saa piiloon suojakansilla. Tämä oli ihan täydellinen valinta saarekkeelle ja lisäsi saareketason käytännöllisyyttä huimasti. Keittiön välitilaan taas asensimme Limente MINI-3 -pistorasian. Viisto muotoilu helpottaa niiden käyttöä ja näitä pistorasioita voi asentaa myös esimerkiski kaapistoihin. Saatavilla on myös kaksipaikainen Limente MINI-2.

Uuden pistorasian lisäksi välitilaan asennettiin valaistukseksi LED-nauha, joka yhdistettiin Limente LED CORNER-profiiliin. Profiiliin asennettu LED-nauha tarjoaa tehokasta, katkeamatonta työvaloa ja Corner valaisee tason viistosti kulmasta käsin. Keittiössä Corner toimii todella hyvin, koska silloin se valaisee koko työtason kulmasta kulmaan ja koko syvyydeltä tehden turvallisen valon keittiössä työskentelyyn.

led valot hyöty
Limente valaistus
Olen ihan mielettömän tyytyväinen keittiön valaistukseen ja siihen, kuinka käytännöllisen hyvä valaistus siitä tekee. LED-valo on myös puhdas, eikä yhtään kellertävä, joka tekee keittiöstä valaistuna kauniin. Sain muuten myös sähkömieheltä kiitosta, kuinka nopeat ja helpot Limenten tuotteet oli asentaa. 😊

Miksi?

tiistai 14. huhtikuuta 2020

MIKSI...

Miksi ajatuksen tasolla ulkotreenien aloittaminen tuntuu kivalta, mutta käytäntöönlaitto on niin vaikeaa?

Miksi pahviroskien vieminen on ärsyttävää?

Miksi kellariin tai ullakkovarastoon tavaroiden vieminen on vieläkin ärsyttävempää?

Miksi ylipäätänsä leikkauksen, ja siitä johtuvan kiellon rankemmasta liikunnasta, jälkeen on tosi vaikea palata kunnon treenaamisen pariin?

Miksi aina ajattelee, ettei omista paljon vaatteita, mutta todellisuudessa niitä on ihan liikaa?


Miksi työntekoon ei saa yhtä hyvää flow´ta, kuin kahvilassa tai toimistossa?

Miksi kotiin ilmestyy aina epämääräinen kasa tavaroita jollekin pöydänkulmalle?

Miksi Ruotsissa on niin erilainen ja välinpitämätön suhtautuminen koronaan?

Miksi en ole vapaaehtoisesta karanteenista huolimatta innostunut maalaamisesta?

Miksi odotan todella paljon, että K-Ruoka -sovellukseen tulee takaisin omat Plussa-edut?


Miksi yksinäisyys iskee välillä todella kovaa aivan yllättäen?

Miksi tavaroiden asettamisessa paikoilleen kestää niin kauan?

Miksi nyt tekee mieli täyttää kodin jokainen tyhjä kolo viherkasvilla?

Miksi ostin viikonloppuna pääsiäissuklaita, vaikka en edes oikeastaan tykkää niistä?

Miksi asioihin keskittyminen on paljon vaikeampaa kotona?


Miksi ravintolasta tilattu ruoka ei maistu yhtä hyvältä kotona, kuin paikan päällä?

Miksi puhelimella tulee päivittäin vietettyä 7-8 tuntia?

Miksi on niin kova ikävä ulkona syömistä?

Miksi nykyään on hankalaa keksiä mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa blogiin?

Passiivista arkea

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Heippa! Mitä kuuluu? Pidin tarkoituksella hieman hiljaisemman viikon blogissa, koska parin viimeisen viikon aikana olo on ollut jotenkin todella outo. Kaikki on siis hyvin ja olen hyväntuulinen, mutta olo on ollut todella väsynyt ja sellainen, ettei kaikki ole kuten pitäisi. Fyysisesti sentään olen pysynyt terveenä (koputtaa puuta), sekä myös lähipiiri, mutta henkisellä puolella olo on ollut kummallinen. Tai en tiedä onko tuo oikea sana, mutta ehkä se selviää mitä pidemmälle kirjoitan tätä tekstiä.

Osaltani koronan aika on mennyt aika helposti, osittain varmasti siksi, että tässä alla on ollut muun muassa remontti ja muutto, jotka ovat pitäneet minut kiireisenä. Nyt kuitenkin olen erityisesti tämän viikon aikana huomannut kokeneeni todella paljon yksinäisyyden tunteita ja alkanut todella kaipaamaan ystävieni fyysistä läheisyyttä. Monet lähimmistä ystävistäni elää todella erilaista elämäntilannetta suhteessa minuun ja nyt, kun lähes jokaisella arki on muotoutunut uudelleen, on yhteisen ajan viettäminen erilaista. Ja erityisesti sen kahdenkeskisen hetken löytäminen on vaikeampaa, vaikka se ei vaadi fyysistä läheisyyttä.

En ole kokenut näinä aikoina ahdistusta esimerkiksi tulevaisuuden epävarmuudesta, koska onnekkaassa tilanteessa toimeentuloni on vakaalla pohjalla ja toki helpottavana tekijänä on se, ettei minun tarvitse huolehtia itseni lisäksi kotitaloudessa muista henkilöistä. Tämä todellakin on ollut suuri tekijä sille, ettei esimerkiksi toimeentulo ole aiheuttanut stressiä, vaikkakin tuloni ovat yrittäjyyden takia vaihtelevat. Lisäksi koen perheeni ja ystävieni olevat turvassa, joten heidän turvallisuus ei aiheuta minulle huolta.

Kokemani tunteet ovat selkeästi pääasiassa itsekkäitä ja hieman sellaisia kukaan ei leiki mun kanssa -fiiliksiä. Olen aina viihtynyt hyvin itsekseni, enkä tarvitse edes viikottaista kontaktia läheisteni kanssa, mutta nyt kun vapautta nähdä ystäviäni ja perhettäni rajoitetaan, se tuntuu pahalta ja ahdistavalta. Ehkä kuitenkin alitajunnassa stressaan tätä tilannetta aika paljonkin ja haluaisin fyysistä lohdutusta yhdessäolon myötä minulle tärkeiltä ihmisiltä? Tai jopa tuntemattomilta, kunhan vain saisi läheisyyttä. Ja toki ihmisluonteelle luonnollisesti kaikki kielletty tuntuukin todella houkuttelevalta.

Yksinäisyyden tunteilla on ollut kohdallani myös lamaannuttava vaikutus. Nyt kun arki ei rytmity kuten normaalisti, tuntuu asioiden tekeminen toisinaan todella raskaalta ja mielenkiinto normaalisti mukaviin asioihin on täysin toinen. Myös kelpaamattomuuden tunteet ovat olleet enemmän pinnalla ja fiilis itsestä huomattavasti erilainen, kuin normaalisti. Mutta onneksi luottoa löytyy siihen, että kyllä tämä tästä. Niin moni muu asia antaa voimaa tällä hetkellä ja se on ihan ok, ettei jaksa tehdä kaikkea, vaikka nyt meillä tavallaan olisi enemmän aikaa tehdä asioita. Minulla esimerkiksi odottaa edelleen yksi seinä maalaamista, koska en ole vain jaksanut tehdä sitä. Ehtiihän sen myöhemminkin.

Nyt olen selkeästi nauttinut rauhallisemmista asioista ja päivärytmistä ja sen takia arjen toimeliaisuus on laskenut. Olen käynyt paljon ulkoilemassa rauhallisten kävelyiden tuntua, soitellut pitkiä puheluita isoäitieni kanssa ja antanut heidän kertoa päivistään ilman kiireen tuntua. En ole stressannut liikaa, vaikka kaikki on edelleen hieman levällään kodissa, vaan olen tehnyt asioita pikkuhiljaa. Olen nukkunut joinain aamuina normaalia rytmiäni pidempään, koska en ole jaksanut nousta sängystä. Olen juonut lähes joka ilta lasin viiniä ja syönyt todella rennosti.

Vaikka olen tuntenut itseni todella passivoituneeksi ja pakolliset asiat tuntuvat raskaammilta, en ole halunnut ottaa siitä liikaa stressiä. Tunnollisena hoidan kaikki asiat aina ajallaan, mutta suurempi ekstrasuorittamine on jäänyt vähemmälle. Mutta onko tämä oikeastaan edes huono juttu? Tuskin olen ainoa, joka on tuntenut olonsa normaalista poikkeavaksi ja tavallisesta poikkeava arki on aiheuttanut tuntemuksia laidasta laitaan. Loppujen lopuksi tällainen kiireisestä arjesta irtaantuminen tekee meille varmasti vain hyvää siitäkin huolimatta, että lieveilmiönä tälle kaikelle on muun muassa taloudelle hallaa tekeviä asioita.

Tällaisia fiiliksiä tällä kertaa. Vaikka juuri nyt fiilis ei ole mitä parhain, löytyy minulta luotto siihen, että kyllä tämä tästä. Tämä on minun tapani reagoida tähän tilanteeseen ja se on täysin ok. Ei ole oikeaa eikä väärää, miten me käsittelemme tätä asiaa.

Ihanaa pääsiäistä! ❤️

Kuvat Anton Varho

Vastuullisuuden jäljillä - sukupolvelta sukupolvelle

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Kaupallinen yhteistyö Löfbergs

Pohjoismaissa vastuullinen elämäntapa on tehty yllättävän helpoksi ja oikeastaan vastuu on kaadettu kuluttajien harteille. Mitä enemmän me vaadimme eettistä ja ympäristöystävällistä toimintaa tuottajilta, sitä enemmän tuotanto muovautuu siihen suuntaan ja kysyntään on pakko vastata. Vaikka meillä on valinnanvaraa valita esimerkiksi elintarvikkeet, joita ostamme, tiedon puute vaikeuttaa huomattavasti vastuullisten kulutuspäätösten tekemistä. Pakkauksen ja yrityksen väitteiden perusteella on helppo tehdä ostopäätös ja valita tuote, joka vaikuttaa vastuulliselta valinnalta. Tällöin ainoa keino on luottaa meidän omaan harkintakykyyn varsinkin silloin, jos yritys ei ole esimerkiksi avannut tuotantoketjua julkiseksi.

Ympäristöystävällisessä elämäntavassa tärkeintä ei ole tehdä kaikkea täydellisesti, vaan askel askeleelta omaksua uusia tapoja, kerätä lisää tietoa ja omaksua tavat arkeen. Se vaatii opettelua, toistoa ja kärsivällisyyttä, mutta tämä palkitaan. Olen itse ottanut omaan kulutukseeni nyrkkisäännöksi tämän: kuluta vähemmän, roskaa vähemmän, elä enemmän. Mitä harkitumpaa ja tiedostavampaa kuluttamisemme on, sitä pienemmän jäljen me jätämme siitä maapallolle.

Vaikka täällä todella iso vastuu on meillä kuluttajilla siitä, kuinka kestävän kehityksen mukaisesti toimimme, ei kaikkialla maailmassa ole yhdenvertaiset mahdollisuudet tähän. Suuri syy saattaa olla muun muassa tiedon ja koulutuksen puute. Suuri osa kuluttamastamme päivittäistavarasta tulee muualta ja mitä vastuullisempaa tuotantoa me vaadimme, sitä enemmän tieto leviää myös näihin maihin, jossa tuotanto tapahtuu. Hyvä esimerkki on kahvi, jonka pavut viljellään enimmäkseen Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä Itä-Afrikassa, jossa tuotantotapa ei välttämättä kohtaa meidän eettisiä arvoja.

Sertifioidun kahvin ostaminen on iso ilmasto- ja vastuullisuusteko, jota voimme tehdä arjessamme. Jos kahvi on sertifioitu, on se riippumattoman tahon tae siitä, että kahvi on tuotettu tiettyjen vaatimusten mukaisesti, ja että tuotannossa ja työolosuhteissa on huomioitu sekä ihmisten että ympäristön hyvinvointi. Jos valitsemme sertifioimattoman kahvin, ei ole takeita siitä, miten viljelmillä työskenteleviä ihmisiä kohdellaan, tai käytetäänkö viljelyssä torjunta-aineita tai muita menetelmiä, jotka ovat vahingollisia ympäristölle. Perheomisteinen Löfbergs on hyvä esimerkki kahvipaahtimosta, jonka tuotannossa on keskitytty siihen, että kahvista voidaan nauttia tulevaisuudessakin hyvillä mielin niin kahvinviljelijöiden, ympäristön kuin kuluttajienkin näkökulmasta.

Löfbergsin kaikki kahvituotteet ovat sertifioituja, ja Löfbergs onkin yksi maailman suurimmista luomu- ja Reilun kaupan kahvin ostajista. Tuottajayhteisöjen ja kansallisten merkkijärjestöjen omistama Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Sertidioidun kahvin lisäksi Löfbergsin kestävyysohjelma kattaa koko kahvintuotantoketjun, kuten ilmastoälykkäät kuljetukset ja ekologiset pakkaukset.

Valikoimiin uutena on tullut juuri Next Generations Coffee Lovers -kahvit, jotka ovat tulos Löfbergsin yhteistyöohjelmasta, joka tukee kahvin tuotantotilojen sukupolvenvaihdoksia. Löfbergs kouluttaa uutta sukupolvea ekologiseen ja laadukkaaseen kahvintuotantoon sekä sosiaalisesti kestäviin toimintatapoihin. Yhteistyöhön kuuluu myös kahvinviljelijäperheiden sukupolvenvaihdoksien taloudellinen tukeminen ja Löfbergs on auttanut lukuisia perheitä siirtämään kahvintuotannon uudelle sukupolvelle, samalla kouluttaen uutta viljelijäpolvea tuottamaan kahvia mahdollisimman kestävällä tavalla. Tämä on aika mahtavaa ja edistää sitä, että me saamme nauttia vastuullisesti tuotettua, maukasta kahvia myös jatkossa. Löfbergs Next Generation Coffee Lovers -kahvit on siis tuoteperhe, jossa yhdistyy laadukas, kestävästi tuotettu kahvi sekä Löfbergsin tekemä tiivis yhteistyö uuden kahvintuottajasukupolven kanssa.

Tuoteperheeseen kuuluu kolme kahvimakua: Brazil Medium Roast, joka on viettelevästi lempeä toffeella ja hasselpähkinällä aromisoitu kahvi, Organic Medium Roast -luomukahvi, jossa on makeiden marjojen ja täysmaitosuklaan sävyjä sekä Organic Dark Roast -luomukahvi, joka taas saa aromiinsa jännittäviä, monipuolisia sävyjä metsämarjoista ja tummasta suklaasta.

Jotta voimme tehdä vastuullisia valintoja lankeamatta viherpesuun, kannattaa tarkistaa muun muassa kertooko yritys verkkosivuillaan tuotantopaikat ja onko yrityksellä oma eettinen ohjeistus ja vastuullisuusohjelma, joka on kaikkien saatavilla ja jota yritys noudattaa. Lisäksi tuotteiden sertifikaatit on myös hyvä tapa bongata niitä parempia valintoja varsinkin kauppojen hyllyltä.

Kuten alussa sanoin, loppupeleissä kuluttajalla on ratkaiseva rooli: sinä voit vaikuttaa ostopäätökselläsi, ostatko sertifioitua vai sertifioimatonta kahvia kaupasta tai kahvilasta.❤️

Kuvat Anton Varho

Haasteellinen etätyö

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Enhän ole ainoa, joka on jo ihan täynnä tätä ainoastaan kotona työskentelyä? Vaikka käytännössähän minulla ei ole fyysistä työpistettä ja teen töitä kotoa käsin, en ole koskaan pitänyt ainoastaan kotona työskentelystä. Parhaiten pystyn keskittymään kotona työskentelyyn aamuisin, mutta sen jälkeen olen tottunut pitämään pienen tauon tai vaihtamaan työpisteen joko kahvilaan tai esimerkiksi Spacesin tiloihin, johon minulla on yhteistyönä jäsenyys. Minulla on toisinaan pahoja haasteita pystyä keskittymään yhteen asiaan kerralla ja olen huomannut, että vaihtaessani päivän aikana kerran tai pari työpistettä kodin ulkopuollelle, olen moninkerroin tehokkaampi. Saan energiaa siitä, että ympärillä on muita ihmisiä ja siirrettyä ajatukset pois kotona olevista ärsykkeistä. Kotona on myös paljon vaikeampi olla luova ja toteuttaa innovaattista työtä.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet todella haastavia ja motivaatio työntekoon on ollut erilainen. On ollut paljon normaalia useammin päiviä, kun olen joutunu itseni pakottamaan töiden tekemiseen. Muutaman päivän jopa mietin, voisiko olotilani olla uupumuksen alkua, mutta uskon, että kaikki meneillään oleva, muutto- ja remppaväsymys ja muuttunut arki on uuvuttanut, ei niinkään työ ja työnteko. On hyväksyttävä se, että ainoastaan kotona työskentely on minulle haastellista ja uuvuttavampaa, kuin työn rytmitys, johon olen tottunut. Työssäni haasteellista on jo muutenkin ollut työn ja vapaa-ajan hälveneminen, koska työ tehdään pääosin kotona ja vallitsevan tilanteen aikana olen entistä enemmän sidottu siihen, kotioveni sisäpuolelta löytyy työt ja paikka, jossa tulisi myös olla miettimättä työasioita. On haastavaa, ettei tällä hetkellä missään vaiheessa pysty viemään kunnolla töitä kodin ulkopuolelle.

Etätyön hyvistä ja huonoista puolista on tehty paljon tutkimuksia ja etätyön teossa on paljon hyviä puolia: rutiinit saattavat tappaa luovuuden ja etätyön hyviä puolia onkin, että se mahdollistaa maisemanvaihdoksen silloin, kun itse haluaa. Sen sijaan, että työskentelisi samassa paikassa samaan aikaan joka päivä, antaa etätyö mahdollisuuden saada enemmän vaikutteita ja näkökulmia kuin mitä muuten saisi. Lisäksi etätyö mahdollistaa päivän rytmityksen oman työtehokkuden mukaan ja mahdollistaa pidempien taukojen pitämisen tai esimerkiksi urheilun keskellä päivää.

Harvoissa työtehtävissä tarvitaan jatkuvaa saatavilla oloa, olen huomannut, että siitä muodostunut lähes itsestäänselvyys, että työasioista voi laittaa viestiä Whatsappiin tai soittaa mihin aikaan tai päivänä tahansa. Toisaalta itse usein sallimme tämän ja vastaamme milloin ja missä tahansa, mutta loppujen lopuksi tämä on asia, josta voi koitua ongelma ja häilyvyys vapaa-ajan ja työn välillä suurenee entisestään. Varsinkin nyt, jos työt ovat siirtyneet kotiin.

On tutkittu, että etätyö voi aiheuttaa normaalia enemmän työssä uupumista ja eristäytyneisyyden tunteita. Haasteena on myös sosiaalisen vuorovaikutuksen vähäisyys sekä vaikuttamismahdollisuuksien vähyys työpaikan asioihin. Lisäksi edellä mainistemani jatkuva tavoitettavissa olo, joka saattaa helposti hämärtää työn ja yksityiselämän rajan, saattaa koitua ongelmalliseksi, mikäli etätyötä tehdään paljon.

Omalla kohdalla huomaan, että nyt kun monet sosiaaliset tilanteet on poistettu, kuten pr-tilaisuudet, käynnit showroomeilla ja kuvaaminen muiden kanssa on vähentynyt enkä tee kodin ulkopuolella töitä, ei oma työ tunnu niin mieluisalta. Vaadin aika paljon ärsykkeitä arkeeni, jotta kykenen tuottamaan sisältöä ja nyt kun ne ovat minimissä, on työnteko haasteellista, jonka myös sekoitin ajatuksiin, voisinko olla uupunut.

Iso osa työhyvinvointia on mahdollisuus sosiaaliseen vuorovaikutukseen työkavereiden tai työyhteisön, kuten samalla alalla työskentelevien, kanssa. Itse kaipaan paljon sitä, että voin ideoida ja jutella töistä muiden kanssa ja tekemällä töitä kodin ulkopuolella, saan työyhteisöllisyyttä, vaikka työni on suurelta osalta yksinyrittäjyyttä. Tämäntyylinen etätyöskentely kotona on huonoa siksi, ettei se mahdollista spontaaneja keskusteluja ja aivoriihiä, jolla voi olla todella merkittävä tekijä yksilön ja työyhteisön tuottavuuteen.

Etätyössä on paljon positiivisia puolia, mutta uskon, että mikäli tällainen tilanne pakottavaan etätyöhön jatkuu, tulee se vaikuttamaan monilla aloilla työn tuottavuuteen ja tehokkuuteen. Itse ainakin rehellisesti kaipaan sitä, että töitä pääsee tekemään kodin ulkopuolelle.

Millaiset fiilikset teillä on etätyöstä?
.
Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela