Slider

Voiko onnellisuuden tavoittelu mennä yli?

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Pystytkö ilman suurta miettimistä luetella viisi asiaa, jotka tekevät sinut onnelliseksi? Itselleni tuli ensimmäiseksi mieleen perhe, kotiinpaluu, ulkona syöminen ystävien kanssa, halaukset ja aamut. Aika pieniä asioita, joista osa tapahtuu päivittäin.

Kävimme hiljattain illallisen äärellä mielenkiintoisen keskustelun siitä, mitä on onnellisuus. Voiko onnellisuutta oikeastaan edes määritellä millään tavalla? Mikä tekee onnelliseksi ja miltä onnellisuus tuntuu? Mihinkään yhteiseen mielipiteeseen ei mielestäni rönsyilevän keskustelun aikana päästy, mutta siitä olimme jokainen samaa mieltä, että onnellisuus on henkilökohtaista. Kukaan ei oikeasti voi kertoa toiselle, kuinka tulla onnelliseksi.

Usein kehotetaan olemaan onnellinen siitä mitä on: parisuhteesta, perheestä, työpaikasta, katosta pään päällä. Mutta mitä jos nuo asiat eivät tuo onnellisuuden tunnetta? Parisuhde ei ole tasapainoinen, perhesuhteet aiheuttavat ainoastaan mielipahaa tai töihin meno ahdistaa. Henkilökohtaisesti en silloin haluaisi olla onnellinen näistä asioista, vaan lähtisin rakentaman onnellisuutta luopumalla vanhasta - löytää tila elämässäni, kun nuo asiat tekevät minut vilpittömästi onnelliseksi ainakin suurimmilta osin. Olenkin sitä mieltä, että onnellisuus koostuu kokonaisuudesta. Kaikista niistä yksinkertaisista asioista, jotka tuottavat meille mielihyvää jossain määrin. Onnellisuudessa on aisteihin ja ärsykkeisiin liittyvää onnellisuutta ja osa onnellisuudesta tulee meidän sisältä ja osa ulkopuolisten asioiden tuottamana. Itse rakastan kaikista eniten sitä tunnetta, kun koen olevani onnellinen ilman mitään erityistä ulkopuolista ärsykettä. Arki hymyilyttää, nauran paljon ja päivän päätteeksi olen kiitollinen. Kaikista useimmiten koen tällaista onnellisuutta päivinä, kun ei periaatteessa tapahdu mitään erikoista. Koko päivä vain rullaa hyväntuulisena ja vietän päivää miellyttävien asioiden parissa. Tällöin on mielestäni tärkeä pysähtyä siihen hetkeen, kun on hyvä olla ilman mitään suurta syytä ja nauttia olotilasta. Painaa mieleen päivän tapahtumat. Tuntiessani oloni mukavaksi, koen useimmiten olevani onnellisimmillani.

Monesti puhutaan, että olisi onnellinen, jos voisi kuluttaa rahaa huolettomasti, olisi kallis auto, saisi matkustella yllin kyllin tai asuisi mielettömässä asunnossa. Materialistisia onnellisuudenlähteitä on helppo luetella. Myönnän, että kaivattu materia tuottaa minulle mielihyvää ja esimerkiksi muutama kuukausi takaperin olin todella onnellinen, kun sain vihdoin ostettua kauan haluamani kameran rungon. Olin onnellinen sillä hetkellä, mutta olen edelleenkin onnellinen sillä kuvatessani. Mielestäni tietä onnellisuuteen ei kuitenkaan saisi heijastaa suoriltaam materiaan. Tai edes kuvitella, että monet asiat loksahtaisivat kohdilleen, jos saavuttaisi tilan, että voisi hankkia kaiken haluamansa materian. Kaiken sen, jota ei oikeastaan edes tarvitsisi, mutta joka olisi ihan kiva omistaa. Veikkaan, että jos henkisellä puolella ei koe olevansa onnellinen, on helppo lähteä hakemaan mielihyvää helpommin saatavista asioista, kuten materiasta. Tai vaihtoehtoisesti havitellaan mielihyvän ja onnellisuuden tunnetta dopamiinipiikeillä eläen jatkuvasti "reunalla" - koukuttuen päihteisiin, uhkapeleihin, vaarallisuuteen tai  vaikka seksiin. Koukuttuen tunteeseen, joka tulee sillä hetkellä ja jolloin tuntee elävänsä, vaikka todellisuudessa on sokea oikealle onnellisuudelle, joka on aistien, ympäristön ja ärsykkeiden yhtälö.

Päämääräni elämässä on olla onnellinen. Onnellinen arjessa ja hetkinä saavuttaessani jotain "ekstraa". Osata ja oppia nauttimaan niistä hetkistä, kun olen onnellinen ja oppia sietämään hetkiä, kun en koe olevani onnellisimmillani. Viime vuosina olen reagoinut herkästi onnettomuuden tunteisiin lähtemällä hakemaan muutosta: irtisanoudun työstä, vaihdan maata, paikkakuntaa tai lähden ihmissuhteista. Useimmiten osaan nimetä yksityiskohdat ja asiat elämässäni, jotka tuovat minulle sen hetkisen onnettomuuden tunteen. Jos yksikin suuri asia elämässäni ei ole kohdillaan, on minulla taipumus alkaa tuntemaan tyytymättömyyttä suurempaan kokonaisuuteen elämässäni. En aina osaa lähteä korjaamaan sitä yhtä asiaa, vaan saatan heittää kaiken päälaelleen. Intuitioni johdattelee minua elämässä niin vahvasti, useimmiten vielä kohti oikeaa, joten on tuntunut helpommalta tavallaan heittää hanskat tiskiin ja hakea onnellisuutta muualta.

Tyytyminen on minulle kirosana ja olen sitä mieltä, että usein asioihin tyytyminen lisää onnettomuutta elämässä. Jos koostaa koko elämänsä suurimmaksi osin ihan kivoista asioista, voiko loppujen lopuksi olla koskaan oikeasti onnellinen? Jos työ ei tuota mielihyvää, miksi tulisi tyytyä siihen, että no onpahan työpaikka? Myös se, että selittelee omaa elämäänsä niin sanotuilla saamillaan korteilla, on mielestäni älytöntä. En vain voi ymmärtää, miten jotkut ihmiset eivät kykene tekemään muutoksia elämäänsä ollakseen onnellisempia. On eri asia olla tyytyväinen siihen, mitä on, kuin tyytyä elämäänsä. Tyytyminen on omasta mielestäni todella myrkyllistä ja jos omalta osaltani aina vain tyytyisin asioihin, tuskin voisin sanoa, että aamut tekevät minut onnelliseksi. En vain pystyisi heräämään päivittäin tilanteeseen, jossa on suuria epäkohtia. On tärkeää olla rehellinen itselleen ja jos syvimmissään toivoo muutosta tilanteeseen ollakseen onnellisempi, tulee tehdä jotain. Onhan se helpompaa tyytyä tilanteeseen ja olla tekemättä muutosta, kuin luopua jopa suurista asioista, kuten nykyisestä parisuhteesta tai työpaikasta. Varmuus elämässä on ihan mukavaa, mutta voisiko hetkittäinen epävarmuus olla joskus hyvästä?

Vaikka onnellisuus koostuu useasta pienemmästä asiasta ja on summa tunteista ja ulkopuolisista asioista, voi onnellisuudenkin tavoittelu mennä mielestäni yli. Jatkuva lisää haluaminen voi ajaa kierteeseen, jossa ei osaa olla tyytyväinen oikein mihinkään. Tavallisuus tuntuu tylsältä, huonot päivät masentavat ja pienikin epäonnistuminen lannistaa. Se, ettei koskaan osaa olla tyytyväinen elämäänsä tai omiin suorituksiinsa on todella kuormittavaa. Olen muutaman kerran joutunut tuollaiseen kierteeseen, jolloin kaikki yksinkertaisesti tuntui pahalta. En oikein osannut olla onnellinen mistään tai tyytyväinen mihinkään suoritukseeni. Mielessä pyöri jatkuvasti ajatukset, että "sitten kun asia X tapahtuu, olen onnellisempi". Vähän sama, kun erityisesti naisilla on taipumusta olla tyytymättömiä ulkonäköönsä ja vannoa itselleen, että olisi onnellisempi viisi kiloa kevyempänä. Voi olla, että tavoitteen saavuttaminen toisi hetkittäisen onnentunteen, mutta jos elämässä on moni muukin asia epätasapainossa, ei se viiden kilon painonpudotus ole taikasana onnellisuuteen. On helppo jatkaa onnellisuuden jahtaamista asettamalla uusi, vieläkin korkeampi tavoite.

Onnellisuus on aika monimutkainen asia. Tällä hetkellä voin sanoa olevani kokonaisvaltaisesti onnellinen, vaikka muutama pieni asia ärsyttääkin. Suurempi kokonaisuus on tällä hetkellä paremmin, kuin hyvin ja hei, huonoja päiviä tulee ja menee. Aina tulee uusi aamu, josta kannattaa olla onnellinen.

Mitä ajatuksia tämä herätti? Entä mistä teidän onnellisuus koostuu?

2 kommenttia:

  1. Todella hyvin kirjoitettu teksti, ja pystyin hyvinkin samaistumaan. :) Ja tekstisi pisti omat ajatukseni jylläämään, joten saa nyt nähdä, et kirjoitanko jotain omaankin blogiini. Toki linkitän tämän sinun tekstisi siihen mukaan, jos saan jotain aikaiseksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja mahtavaa, että se herätti ajatuksia! <3

      Poista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela