Slider

Freesiä ja helppoa ruokaa nopeasti: Couscous-kasvispaistos

torstai 31. maaliskuuta 2016

Couscous-kasvispaisto
(vege/lihaversio)

Täysjyvä/speltti Couscousia
Paprikaa
Kesäkurpitsaa
Kurpitsaa
Tuoretta persiljaa
Tuoretta pinaattia
Suolaa & Pippuria
(jauhelihaa)

Keitä kuskus ohjeen mukaan. Kypsennä wokkipannulla tilkassa oliiviöljyä kuutioitu kesäkurpitsa, kurpitsa sekä paprika, lisää muutaman minuutin päästä jauheliha, jos teet lihaversion. Kypsennä kannen alla pienellä lämmöllä niin kauan, että jauheliha on kypsää tai kasvikset omaan makuun tarpeeksi pehmeitä. Heitä sen jälkeen joukkoon silputtua tuoretta persiljaa sekä kunnon kourallinen tuoretta pinaattia sekä valmis kuskus. Wokkaa seosta sen verran, että pinaatti on hieman pehmennyt. Mausta suolalla ja pippurilla. Lado lautaselle pinaattipeti ja sen päälle couscous-kasvispaistosta. Koristele tuoreella persiljalla.

Yllä olevaa settiä hieman varioiden olen syönyt valehtelematta lähes koko viikon lounaaksi ja päivälliseksi. Lihana on mennyt jauhelihan lisäksi kanaa sekä kalkkunaa ja kuskusin tilalla nyt parina päivänä riisiä. Ostin kaupasta luomu speltti couscousia, joka on ihan hullun hyvää ja sopii onnekseni vatsalleni. Tässä reseptissä kuskusin voi korvata myös kvinoalla taikka bulgurilla. Tai riisillä, tattarilla, hirssillä...

Kasviksina tähän sopii hyvin myös wokattu lanttu ja porkkana, jotka tuovat kivaa rapsakkuutta. Täältä saa pakasteesta kurpitsakuutioita, jotka ovat yksi omista lempparilisukkeista. Tuore kurpitsa on todella työläs (ja tällä hetkellä kallis) valmistaa, joten nuo ovat todellinen pelastaja, kun ei jaksa kamalasti pilkkoa ja kuutioida. Eli en tuomitse, jos korvaatte vaikka kaikki kasvikset jollain valmiilla freesillä pakastekasvissekoituksella ;-)

Nousiko vesi kielelle kuvasta?

Irtopuuterien taistelu: Maissitärkkelys vastaan Clinique

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Ruuanlaittoon tarkoitetun maissitärkkelyksen eli Maizenan käyttö irtopuuterina on puhuttanut viime aikoina. Maissitärkkelyksen kerrotaan sopivan hyvin erityisesti rasvoittuvalle iholle ja minä olin heti ihan mukana kokeilemassa. Meiltä löytyikin kotoa Maizenaa, eli ei tarvinnut edes kauppaan asti lähteä. Olen vuosia taistellut rasvoittuvan ja kiiltävän ihon kanssa. Ihan oikeasti, jo vartin päästä kasvoillani on havaittavissa rasvoittumista. Olen kokeillut niin halpoja kuin kalliimpiakin puutereita, suihkeita ja primereita pitämään kiiltoa kurissa, mutta kiilto puskee silti läpi ikävästi. Onneksi nykyään silmää miellyttää kuulas meikkipohja, joten ihon oma rasva ajakoot asiansa siinä enkä ole joka sekunti puuteroimassa kasvoja. Itseasiassa olen tosi laiska korjaamaan meikkiä päivän mittaan ylipäätänsä ja yleensä tulee vähän isolla sudilla töpöteltyä pahinta kiiltoa kerran-pari päivässä pois ja lisättyä huulituotetta.

Alkutalvesta ostin paljon kehutun Cliniquen Blended Face Powderin* sävyssä 20 Invisible blend. Clinique Blended Face Powder (35g) kustantaa ostopaikasta riippuen noin 30 euroa. Puuteri on äärimmäisen riittoisa ja mukana tuli pieni matkasivellin, mutta jos reilun parin euron kilohinnalla voi saada yhtä hyvin asiansa ajavan "puuterin" niin tottakai haluan kokeilla! Joka tapauksessa olen kaiken kaikkiaan tykännyt tuosta Cliniquen puuterista todella paljon ja pitää kivasti kiiltoa kurissa. Eli mikään hutiostos ei ole ollut kyseessä, joka varmasti ilmenee tässä postauksessakin. Tein viime lauantaina testin, jossa taisteluun pääsivät juurikin tuo Cliniquen Blended Face Powder sekä Maizena.

Ennen puuteria täytyy tietenkin tehdä meikkipohja johon käytin seuraavat tuotteet. Heh, varmasti bongasittekin heti somehitiksi nousseen Nivea Men Aftershaven! Kaikki taitavat arvata minkä Facebook-ryhmän takia olen näihin hömpötyksiin lähtenyt, heh. Täällä oli viime viikolla sopivasti tarjous Nivean tuotteista 1+1, eli edullisemman sai kaupan päälle. Nappasinkin tuon testiin toisena tuotteena kosteusvoiteen kanssa. Arkena yleensä jätän välistä (=unohdan) primerin ja käytettävästä ajasta riippuen saatan jättää varjostukset kokonaan pois.

Pohjustus:
Nivea Men Sensitive Aftershave
Kiko Mat base (t-alue)
Meikkipohja:
MAC Studio fix fluid NC40
MAC Pro longwear concealer NC42
MAC Prep+Prime Fix+
Varjostus:
MAC Powder blush Harmony
Aurinkopuuteri:
MAC Bronzing powder Bronze
Poskipuna:
Zoeva Coral Spectrum blush palette

Ennen varjostuksia sun muita levitin toiselle puolelle kasvoja isolla sudilla Cliniquen irtopuuteria ja toiselle puolelle Maizenaa. Meikkipohja oli valmis klo 10:40. Tämän jälkeen aloin rauhassa tekemään muuta meikkiä ja samalla istuskelin tietokoneella, laitoin hiuksia sun muuta. Viimeiset puunaukset tein noin 50 minuutia meikkipohjan valmistumisesta.


Homman nimi tosiaan oli se, että menin aivan koko päivän korjaamatta meikkiä huulipunan lisäystä lukuunottamatta. Olin klo 13:20 kuvasta viimeiseen kuvaan saakka kaupungilla ja siihen sisältyi myös 2 x 3km pyöräilyt junalle ja junalta kotiin.


Viimeisessä kuvassa olen leukaan lisännyt peitevoidetta, koska päivällä ostamani mattahuulilakka oli levinnyt kotiin pyöräillessä kaulahuivin hankauksen ansiosta pitkin leukaa! :-D Tästä syystä viimeisen kuvan huulituotekin on vaihtunut, mutta muuten mentiin koko päivä koskematta meikkiin ollenkaan.

Pakko myöntää, että maissitärkkelyspuoli pysyi mattaisempana päivän myötä. Viimeisessä kuvassa huomaa eron selvästi poskissa. Kuva on otettu lisäsalaman kanssa, joten valon heijastuksesta tai suunnasta ei ole kyse. Eli vautsi vau, Maizena todellakin ajaa asiansa irtopuuterina! Sori Clinique, vaikka pidänkin sinusta paljon, niin tällä kertaa maissitärkkelys vei voiton mattaisuuden suhteen.  Jokapäiväisessä käytössä en tuota välttämättä uskaltaisi käyttää, koska en ole varma kuinka paljon se tukkii ihohuokosia sun muuta, mutta esimerkiksi paikallisesti käyttäen t-alueelle tai päivinä, kun on liikenteessä aamusta iltaan aion ehdottomasti hyödyntää tätä halpaa ihmetuotetta. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kaikki ei sovi kaikille. Itselle ei tullut mitään ihoreaktioita, mutta en takaa ettei jollekin sellaisia tulisi. Maissitärkkelystä ei ole tarkoitettu ulkoiseen käyttöön, joten kannattaa ensiksi kokeilla varovasti sopivuutta varsinkin, jos on taipumusta ihoärsytyksille.

Onko joku teistäkin jo kerennyt kokeilemaan Maizenaa kasvoihin? Ja oliko tämä postaus ihan huti vai peukku ylös? Muitakin kosmetiikka/meikkipostaus- tai mitä tahansa postaustoiveita saa aina laitella!


TB to Mexico: Jukatanin niemimaa ja Chichén Itzá

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Heippa! Miten siellä puolen ruutua on pääsiäinen sujunut? Itse tein perjantaina töitä, mutta nämä viimeisimmät kolme päivää olen saanut ottaa rennosti. Eilisen suunnitelmat meni harmikseni uusiksi, mutta tänään onneksi ollaan jo terveiden kirjoissa. Söin lauantaina myöhään illalla 450g kreikkalaistyylistä jogurttia ja siitä lähtien, yli 24 tuntia, kärsin todella pahoista vatsakivuista. Eilen olo oli niin kamala, että jouduin perumaan kaikki suunnitelmani. Makoilin koko päivän sängyssä vatsakivut seuranani eikä tullut kuuloonkaan lähteä minnekään. Tänään onneksi olo oli parempi ja sain puuhailtua normaaleja juttuja. Ostin tänään muuten uuden Sonyn järjestelmäkameran, joten kiinnostaako teitä postaus kamerasta?

En ole todella pitkiin aikoihin käyttänyt maitotuotteita suurissa määrin, yleensä maksimissaan puoli desiä kerralla ja ainoat maitoproteiinia sisältävät tuotteet ovat olleet heraproteiini ja toisinaan kaseiiniproteiini (n. 10g jauhetta kerralla heraproteiinin kanssa). Vatsavaivoja on ollut viime kuukausina todella paljon ja olen joutunut aika tarkasti katsomaan mitä syön. Pikkuhiljaa monet oireet ovat menneet pahemmiksi ja esimerkiksi Meksikossa yhteiselo vatsan kanssa oli ihan kauheaa. Vatsa ei toiminut tai kaikki tuli ulos suoraan, turvotti ja sattui, eikä meinannut enää uskaltaa syödä yhtään ulkona. Söin tästä syystä suurimman osan lomasta tonnikalaa, avokadoja ja maissikakkuja, jotta olo olisi edes vähän parempi. Jouduin myös ostamaan monia eri lääkkeitä, jotta selviäisin vatsaoireiden kanssa.

Olen itseasiassa ollut hieman stressaantunutkin näiden oireiden takia, koska se rajoittaa sosiaalista elämää todella paljon. Ahdistaa syödä muualla, kuin kotona ja joudun vähän välttelemään kaikkia syömistilanteita. Tuokaan ei paranna yhtään näitä vaivoja, koska vatsa reagoi stressiin. Jos syön "hyvin" omia ruokiani ei ole mitään oireita. Tiedän todella hyvin mitkä aiheuttavat vatsavaivoja, mutta ilman niin sanottua diagnoosia tämä on todella ahdistavaa. Hävettää kieltäytyä syömästä jotain, kun syyksi ei voi sanoa allergiaa tai sairautta ja monet pitävät minua vain epäkohteliaana tai nirsona. Alan oikeasti harkitsemaan kunnolla lääkärin puoleen kääntymistä. Hollannin sairasvakuutukseni ilmeisesti korvaa todella hyvin kaikkia tutkimuksia ja sairaskuluja, joten saisin hyödynnettyä sitä. Täytyy tällä viikolla soitella kotilääkärille ja katsoa miten käy.
Heh, mukavat avautumiset suolen- ja vatsantoiminnastani heti alkuun! Nyt kuitenkin postauksen oikeaan aiheeseen, eli palataan kuukausi taaksepäin ja Meksikon aurinkoon. Teimme matkan aikana yhden retken, joka suuntautui Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvaan Chichen Itzaan. Otimme koko päivän kestävän valmisretken, johon kuului myös yhdessä Cenotessa sekä Valladolidin kaupungissa vieralut, bussikuljetukset, oppaat sekä buffee-lounas. Me maksoimme tuosta retkestä muistaakseni n. 55 USD. Kerroin jo tässä postauksessa noista retkistä ja niiden hankkimisesta.
Aamu starttasi seitsemän jälkeen, kun meidät noudettiin hotelliltamme, josta siirryimme busseille. Siitä lähdimme kaikkien saavuttua kohti ensimmäistä pysähdystä, joka oli yksi Cenote-luolista. Cenote on maan alla sijaitseva jokiverkosto, joka sijaitsee Yacatanin niemimaalla. Teimme tuonne vajaan tunnin pysähdyksen, joka oli sopiva aika käydä uimassa sekä ottamassa valokuvia.
Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen menimme lounaalle, joka sijaitsi aivan Cenoten lähellä. Siitä matka jatkui kohti retken pääkohdetta, Chichén Itzáa. Chichén Itzá on Maya-kulttuuriin liittyvä temppelikaupunki, jolla on noin tuhatvuotinen historia. Sen enempää en ala historiaa avaamaan, mutta oppaamme oli todella hyvä ja koko Maya-kulttuurin sekä Chichén Itzán historia oli todella mielenkiintoinen ja osittain todella karmaiseva kaikkine uhrauksineen. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, jos se ei ole itselle entuudestaan tuttu.

Chichén Itzássa meillä oli ensimmäiseksi opastettu kierros. Kuten jo mainitsin, oppaamme oli todella hyvä ja sai kaikki pauloihinsa kertoessaan paikan ja Maya-kulttuurin historiasta. Paikka oli todella vaikuttava ja kiehtova yhdistettynä värikkääseen historiaan ja faktoihin temppelistä. Ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka! Opastetun kierroksen jälkeen oli vielä vajaa tunti aikaa tutustua paikkaan itsekseen ennen busseille suuntaamista,
 Takana oli jo pitkä päivä, joten pysähdyimme kolmannessa kohteessa vain nopeasti. Valladolid on Yacatanissa oleva vanha perinteinen Meksikolainen kaupunki. Paikka ei ole turistikohde, joten tunnelma on aivan eri luokkaa verrattuna esimerkiksi Playa Del Carmeniin, jossa olimme. Päänähtävyyksiin kuuluu alla olevassa kuvassa oleva San Cervacion kirkko.
Paikka oli todella viehättävä, mutta retkiväsymyksen ja lyhyen vierailun vuoksi en osaa paikasta kuvia kummemmin kertoa. Eli nämä muutamat kuvat puhukoot puolestaan! Väsymys myös alkaa painaa päälle, joten sen piikkiin myöskin. Eli naamapesulle ja nukkumaan. Palaillaan! X

Shoes 2 for 1. Only today!

lauantai 26. maaliskuuta 2016


Ihanaa pääsiäistä kaikille! Tulin vinkkaamaan nopeasti ennen kaupungille lähtöä, että Nellyllä on todella hyvä kampanja vain tämän päivän. Nimittäin yli 400 kenkäparin valikoimasta saa valita kahdet kengät ja maksat vain toisen parin. Siis ihan älyttömän hyvä kampanja ja pitää itsekin kurkata kaikki läpi. Mitäänhän en tarvitsisi, mutta...



A modern woman, a modern muse

perjantai 25. maaliskuuta 2016


“A woman's perfume tells more about her than her handwriting. ” 
― Christian Dior

Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät poistu koskaan kotoa ilman suihkausta hajuvettä. Kotipäivinäkin käytän jotain kevyttä hajuvettä yhden suihkauksen kaulalle ja ranteisiin. Vaikka tukka olisi likainen, päällä mukavimmat mahdolliset vaatteet eikä kasvoilla yhtään meikkä, on olo jotenkin paljon naisellisempi hyvältä tuoksuessa.

Olen todella nirso hajuvesien suhteen, enkä ole pitkään aikaan syttynyt mistään hajuvedestä. Jouluna sain (tai oikeastaan itse ostin ja äiti laittoi pakettiin, heh!) joululahjaksi Emporio Armanin Diamonds-tuoksun, koska kaipasin Hollannissa ainoana mukana olevien tuoksjen rinnalle jotain kevyempää arkikäyttöön sopivaa tuoksua. Tuo tuoksu tuli ostettua hieman yllättäen, koska se oli hyvässä tarjouksessa ja miellytti todella paljon. Armanilta toinen jo vuosia jatkuvassa käytössä oleva tuoksu on Giorgio Armanin Acqua di Gioia, josta on tällä hetkellä käytössä Essenza-versio. Se on alkuperäiseen AdG:aan verrattuna paljon voimakkaampi ja juurikin tuon rinnalle halusin jotain vähän freesimpää tuoksua. Loppusyksystä ostin myös Lanvinin ME:n tarjouksesta (huimat 25euroa 100ml), joka on Acqua di Gioian tapaan vesituoksu, mutta osoittautui ehkä hieman hutiostokseksi. Tuoksu, josta olen hieman epävarma.

Viimeisenä parina kuukautena on tullut tunne, että haluaisin jonkun kukkaisen ja kepeän kevät- ja kesätuoksun, mutta mikään ei ole oikein tuntunut omalta. Kerralla ei pysty liian montaa tuoksua testaamaan ilman, että menee ihan sekaisin tai vaihtoehtoisesti saa kovan päänsäryn. Olen tuoksutellut muun muassa monien kehumia Lancomen La vie est belleä, Armanin Si:tä, Guccin Bamboota, Elie Saabin Le Parfumiä ja monia muitakin pieninä näytteinä kotona olevia tuoksuja. Mikään ei ole kuitenkaan napannut. Nykyään en siedä ollenkaan liian makeita tuoksuja, joten Escadat ja Victoria's Secretit ovat ehdottomasti no go-listalla. Suomessa mulla olisi ollut muutamia tuoksujen loppuja, mutta tällä hetkellä ne eivät iske yhtään.

Mietin tänään tätä postausta suunnitellessa omaa hajuvesihistoriaani. Ensimmäisiä kunnollisia hajuvesiä, jotka muistan ovat Escadan Moon Sparkle ja Absolutely Me, Versacen Bright Crystal ja Ralph Laurenin The Big Pony 4. Näiden jälkeen lempituoksuni olivat Victoria's Secretin Dark Orchid Seduction sekä Nina Riccin Ricci Ricci. Kaikki edellämainitut juurikin voimakkaita, makeita tai teinimäisiä, joista en enää välitä. 


Tällä viikolla se löytyi. Tuoksu, joka tuntui niin omalta. Kyseessä on tämän vuoden uutuustuoksu Estée Lauderilta, Eau de Rouge, joka on päivitetty versio Moder muse-tuoksusta. Olen tuoksutellut tuota ensimmäistä Moder musea aikoinaan, mutta en pitänyt siitä ollenkaan. Meinasin jättää keskiviikkona kokonaan edes kokeilematta tätä tuoksua juurikin tuon kokemuksen jälkeen. Onneksi heitin ennakkoluulot nurkkaan! Päädyin tämän Le Rouge-tuoksun kevyempään Eau de toilette-versioon, koska halusin nimenomaan kepeän kevät- ja kesätuoksun. Eau de parfum, eli Modern Muse Le Rouge oli myös aivan taivaallinen sitä en kiellä ja olin pahan valinnan edessä. Tuoksut erottaa ulkonäöllisesti siitä, että Eau de Rougessa on vaaleanpunaiset "korvat" ja Le Rougessa punaiset.


Tuoksusta sanotaan seuraavasti:
A fresh twist on Modern Muse Le Rouge, this fragrance is a flirty contrast of dewy rosebuds and vibrant fruits, kissed with dreamy, iridescent woods. This flirtatious dual impression fragrance offers two contrasting accords: a dewy rose accord captures your feminine side with a juicy fruitiness, fresh floral bursts and a sparkling vibrancy. The tempting iridescent woods accord reflects your undeniably sensuous side with accents of Jasmine Absolute, Magnolia and other polished woods, Sheer Vanilla and Ambrette Seeds. It’s a sheer new way to love Modern Muse Le Rouge.

Omalla ihollani tuoksu muuttuu raikkaaksi ja freesiksi, muttei liian kukkaiseksi tai makeaksi. Täydellinen tuoksu jokapäiväiseen käyttöön *sydänsilmä-emoji*. Jos tunnistitte itsenne tekstistä, suosittelen ehdottomasti testaamaan tämän uutuustuoksun. Jos tämä ei nappaa, niin Shisheidon Ever Bloom voisi olla toinen potentiaalinen ehdokas. Jos tämä ei olisi sulattanut sydäntäni niin olisin ostanut tuon tuoksun.

Mitkä ovat teidän tuoksumuistojanne ja onko teillekin käynyt tuoksumieltymyksen kanssa sama kuin minulle?

TB to Sunday in Amsterdam

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

 Vietin sunnuntaina päivän Amsterdamissa Sonjan kanssa. Kävimme nopesti IJ-Hallenissa (postaus viime syksyltä täällä), josta löysin kolme todellista nappiostosta. Mukaan tarttui alunperin Onlyn topattu uudenkarhea vihreä parkatakki, h&m:n musta-valkoinen baseball-rotsi sekä valkoinen farkkutakki, joka oli myös alkujaan h&m:stä. Summa oli muistaakseni kolmelle takille noin 13 euroa!


Kirppistelyn jälkeen lähdimme käymään Spuilla Amsterdamin keskustassa sijaisevassa Begijnhofissa, joka kuuluu yksiin Amsterdamin nähtävyyksiin. Kyseessä on sisäpiha-alue, jolla asui muinoin joukko naimattomia naisia omassa yhteisössään. He eivät kuitenkaan olleet nunnia, vaikka toiminta oli samantyyppistä, kuten sairaiden hoitamista ja uskonnollisuus oli läsnä.


Paikka oli hyvin kaunis, mutta samalla siellä hallitsi jollain tapaa todella mystinen tunnelma. Ehkä jopa hieman pelottavakin? Sisäpihalla oli todella hiljaista, vaikka ihmisiä oli useampikin. Minulle tulee todella helposti epämiellyttävä olo tuollaisissa paikoissa ja mielikuvitus lähtee laukkaamaan. Kaikkea sitä voikin alkaa pohtimaan omassa pienessä mielessä! Yritettiin myös ottaa mustakin asukuvat pitkästä aikaa, mutta mukana oli vain Nikon 1 J2-kamera, joka on täydellinen kaupunkikuvailuun, mutta asukuvat sillä ei onnistu hitaan suljinajan vuoksi. Tai kuvattavan oman pärstän takia haha! Laitoin kuitenkin tälläisen otoksen asusta, kun ei ole pitkään aikaan mitään asuja tullut esiteltyä. Asu olisi toiminut paremmin korkeakorkoisten kenkien kanssa, mutta aamulla mukavuus vei voiton.

Bomber-jacket H&m kids (boys)/T-shirt H&m kids (girls)/Skirt Vila Clothes/Shoes Converse/Bag Louis Vuitton Petit Noe


Eiliset Brysselin iskut ovat näkyneet Hollannissa todella vahvasti. Eilen todella monia junia Amsterdamiin ja Schipholiin oli peruttu ja tänään päivällä kotiin tullessa Utrechtin juna-asema oli täynnä näkyvästi aseistettuja poliiseja. Junaa vaihtaessa viereisellä raiteella oli kansainvälinen juna ja laiturilla oli useita aseistettuja partioita. Myös junissa tuli paljon kuulutuksia turvallisuuteen liittyen. En yleensä hätkähdä tälläisistä asioista, mutta Amsterdamissa eilen illalla tehtyjen pidätysten vuoksi alkaa olemaan hieman epävarma olo. Terrorismin päälimmäisiä tehtäviä on aiheuttaa pelkoa ihmisissä ja siinä ollaan totaalisesti taas onnistuttu. Huh.

Ps. Yves Rocherilta saa koodilla EASTER30 29.3. asti 30% alennuksen valinnaisesta tuotteesta. Kurkkimaan valikoimaa pääset tästä*


Muista elää itseäsi varten

maanantai 21. maaliskuuta 2016


Ikääntyminen on upea juttu. Oman henkisen kasvun seuraaminen ja ajatusmaailman sekä arvomaailman muuttumisen seuraaminen on mielenkiintoinen matka. Muistan kun 20 täytettyäni tunsin itseni niin vanhaksi. Lukio käyty, ensimmäiset kunnon kokemukset työelämästä saatu ja ikä ei enää alkanutkaan ykkösellä. Aivan totaalinen ikäloppu! Seuraavaksi oma luku muuttuu 26 ikävuodeksi ja tällä hetkellä koen vanhenemisen hyvin neutraalina, jopa todella ihanana asiana. Ulkonäöllisesti alkaa muuttumaan "aikuiseksi", oman minuutensa löytäminen on helpompaa ja osaa nauttia asioista aivan eri tavalla. Siinä kun ennen onnistuneen viikonlopun määritteli baari-ilta, nyt koen viikonlopun olleen onnistunut, jos olo on sunnuntai-iltana levollinen ja levännyt.

Kasvuni teini-iästä tähän päivään on ollut todella kuoppainen ja monivaiheinen. Voisin mielelläni jättää monia asioita tekemättä ja kokematta, haudata ne niin syvälle kuin mahdollista, mutta menneisyys on menneisyyttä. Tekemisilläni yritin kompensoida ja pakoilla tosiasiaa, että olin tuolloin todella epävarma itsestäni. Pakoilin totuutta, enkä osannut pysähtyä ja miettiä toimintaani ja mihin se vie minua. Onneksi se mitä olemme tehneet joskus vuosia sitten ei määrittele mitä olemme nyt. Tärkeintä on, että on ottanut opikseen, kasvanut niistä ajoista ja muuttanut toimintaansa. Veikkaan, että ei löydy kovin montaa naista, joka ei olisi ollut hieman hukassa itsensä ja minuutensa kanssa teininä ja parikymppisenä. Elämään tulee noihin aikoihin paljon isoja muutoksia ja odotuksia, koska ollaanhan jo aikuisia. Numerollisesti ehkä, mutta henkinen aikuisuus on aivan eri juttu. Typeriä juttuja ja huonoja valintoja tulee tehtyä, mutta so what. Se mitä olemme tässä ja nyt ratkaisee.

Nyt vuosia myöhemmin voin ylpeänä sanoa olevani tyytyväinen ajatusmaailmaani ja henkiseen tasapainooni. Olen löytänyt elämätyylin, joka sopii minulle, kehittänyt itseäni ihmisenä ja toteuttanut unelmiani. Elämässä on kyse siitä, että tekee ja toimii siten mikä tuntuu itsestä hyvältä. Ketään ei tarvitse miellyttää, kenenkään takia ei tarvitse muuttua. Olen elänyt tuon ohjenuoran mukaan ja rakentanut elämän, jossa olen onnellinen joka päivä. Okei, myönnettäköön että aina on hetkiä jolloin ajattelen I hate my life, kuten kun kaadat epähuomioissasi aamukahvit pitkin pöytää tai viisi minuutia sen jälkeen, kun olet poistunut kotoa alkaa satamaan kaaamalla eikä ole sateenvarjoa. Yleensähän tämä tapahtuu aina parhaana hius- ja meikkipäivänä. Pointtini kuitenkin on, että aivan jokaisena päivänä olen onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä minulla sillä hetkellä on. En elä odottaen viikonloppua vaan nautin arjesta ja sen tuomista rutiineista. Onnellisuus on minulle sitä, että osaa arvostaa ja olla onnellinen jokaisena päivänä.

Minuudessani on edelleen paljon kehityskohteita, vaikka henkinen tasapainoni on todella hyvä. Itsetunnossani ulkonäköäni kohtaan on vielä paljon työstämistä ja minun täytyy oppia olemaan lempeämpi itseäni kohtaan. On hyviä kuin huonojakin päiviä liittyen ulkonäölliseen tyytyväisyyteen, mutta tulevaisuudessa haluaisin niiden hyvien päivien olevan hallitsevammassa osassa suhteessa huonoihin päiviin. Armollisuus omaa ulkonäköä ja kehoani kohtaan vaatii todella paljon työstämistä, mutta itselleni on ollut tärkeää tunnistaa tämä piirre. Muutosta ei voi tehdä, ellei tunnista ongelmaa. Ajan saatossa, ikää vielä enemmän karttuessa ja oikea ihminen rinnallani olen varma, että tulen saavuttamaan tavoitteeni rakastaa itseäni ulkonäöllisesti.

En ole määrätietoinen tai kunnianhimoinen ihminen. Älkää käsittäkö tätä väärin, sillä esimerkiksi työelämässä laitan panokseni peliin 110% ja haluan tehdä osuuteni parhaalla mahdollisella tavalla. Puhun nyt määrätietoisuudesta ja kunnianhimosta elämän suhteen. Minulla ei ole mitään tiettyä päämäärää, kuten kaksi lasta ikävuoteen X mennessä, joiden nimetkin on jo päätetty ja kesämökki saaristossa enkä vielä tiedä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa esimerkiksi työelämäni saralla. Pieni idea sentään on, mitä haluaisin mahdollisesti elantoni eteen tehdä, mutta en ota liikaa paineita tai stressiä asiasta. Minulla on aikaa, täytänhän vasta 26 vuotta ja tiedän, että olen koko ajan matkalla sitä kohti. Mieluummin mietin rauhassa, kuin kadun valintojani. Nykypäivänä, erityisesti Pohjoismaissa, vallitsee suoristuskeskeinen yhteiskunta. Koko ajan täytyy toimia, tehdä ja kehittää itseä, jonka vuoksi helposti unohtaa pysähtyä ja miettiä onko se kaikki sitä mitä itse haluaa. Mahdollisesti pelätään tuomitsemista, jos ei ole hyvää koulutusta tai hienoa titteliä töissä.

Hetkessä eläjät ja boheemit luonteet mielletään laiskoiksi ja saamattomiksi. Miten kukaan voi elää noin? Ilman päämäärää, tekemättä ja toimimatta koko ajan. Pelkkää laiskuutta. Stop ja pysähdy miettimään, kuinka kauan itse jaksaisit painaa sata lasissa päivästä toiseen. Jos pysähdyt, lepäät ja vietät päivän sängyssä katsellen Netflixiä, et ole laiska. Se on elämästä nauttimista ja asioiden tekemistä, jotka tuntuvat itsestä hyvältä juuri sinä hetkenä. Itsensä arvostamista. Kunnioita ihmisiä, jotka ovat puhtaasti sitä mitä he haluavat olla ihmisinä. Kaikkia ei ole luotu johtohahmoiksi, tehokkaiksi uratykeiksi tai täydellisiksi perheenäideiksi. Jokaisella meillä on päämäärä, jonka löytäminen on mielenkiintoinen ja jännittävä, koko elämän kestävä matka.

Muutamana viimeisimpänä vuotenani elämänvalintojani on ohjannut tunne, että haluan olla onnellinen joka päivä. Onnellinen tässä elämäntilanteessa ja onnellinen tulevaisuudessa. Tuo ohjenuora on ollut läsnä erityisesti ihmissuhteissa. Viimeisimmästä seurustelusuhteestani on yli viisi vuotta ja sen jälkeen kuvioissa on ollut vain pari vakavempaa ja pidempää tapailua. Olen todella itsenäinen, omaa tilaa tarvitseva ihminen, jonka takia olen hyvin tarkka siitä kenen kanssa haluan jakaa elämäni. Viime aikoina ihmissuhdeasioita miettiessä olen tullut tulokseen, että haluan rinnalleni ihmisen, joka on itseäni paljon menevämpi ja ekstrovertimpi. Mielestäni tuollainen henkilö voisi tasapainottaa suhdetta todella paljon, vaikka kuulostaa todella kliseiseltä, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Kun toisella on vilkkaampi seuraelämän, saan itse enemän aikaa itselleni ja omaa tilaa. Tietenkin toisesta pitää löytyä myös piirre, että pystyy pysähtymään kanssani ja viettämään aikaa yhdessä tekemättä jatkuvasti jotain. Sanatonta ja hiljaista yhdessäoloa ilman kiusaantuneisuutta. 

Olen itse introvertin ja ekstrovertin välimaastoa tilanteesta riippuen. Seurallisuuteni ja viihdyttäjänpiirteeni tulevat oikeassa seurassa ja oikeissa tilanteissa esiin, mutta joissakin tilanteissa saatan olla todella pidättäytyväinen ja hieman sisäämpäinkääntynyt, enkä anna itsestäni kaikkea. Hollantilaiset ihmiset ovat todella sosiaalisia ja meneviä ja välillä havahdun miettimään, että olenko oman pienen sisäänpäinkääntyvyisyyteni vuoksi omituinen. Onneksi saan aina puisteltua tunteen harteiltani ja olemaan ylpeästi sitä mitä olen. Pohjoismaisuudella saa myös aika usein tämän piirteen anteeksi! Jatkuva seurallisuus ja sosiaalinen kanssakäyminen väsyttävät minua, mutta työelämässä nautin yhteisöllisyydestä, jonka takia esimerkiksi vaatekaupassa työskentely oli todella mielekästä. Huonot ihmissuhteet ja raskaat ihmiset kuluttavat henkisesti todella paljon ja koska olen huomannut väsyväni tälläisessä seurassa todella paljon, olen alkanut panostaa ystävyyssuhteissa sellaisiin henkilöihin, jotka antavat minulle yhtä paljon kuin ottavatkin. Määrä ei korvaa laatua mikä tulee ihmissuhteisiin ja vääriin ihmisiin panostaminen on typerää. Nuorempana iso kaveripiiri oli tärkeää, mutta nyt itselleni riittää muutama hyvä ystävä, joiden kanssa viihdyn ja joiden eteen olen valmis tekemään mitä tahansa.

Tiedän olevani luonteeltani mielipiteitä jakava ihminen, juurikin sen takia, etten halua enää miellyttää ihmisiä ja sanon asioista todella helposti. Olen huomannut, että mieltä kaivertaista asioista pitää pystyä puhumaan ja ratkaista asia, mutta kaikella sanomisellani on aina tarkoitus enkä nipota tai sano asioista turhaan. Tiedän monia, jotka sanovat asioita pahoittaakseen toisten mieltä ja pystymättä perustelmaan sanomisiaan. Itse pyrin siihen, että kykenen seisomaan sanojeni takana, perustelemaan mielipiteeni ja tyyli, jolla kerron tai huomautan asioista on toista henkilöä (toivottavasti) rakentava. Positiivista puolta unohtamatta ja yritän kehua muita ihmisiä vilpittömästi mahdollisimman paljon. Hyvä ohjenuora kehittävään keskusteluun on, että kertoo samalla kerralla mikä on hyvää, mutta myöskin mikä vaatisi vielä kehittämistä. Niin kutsuttu hampurilaismalli.

Tällä hyvin sekavalla ja pitkällä tekstillä haluan kannustaa teitä kaikkia olemaan oma itsenne ja rakentamaan elämä, jollaisessa olette onnellisia. Panostakaa asioita, jotka tekevät teidät onnellisiksi. Luopukaa siitä, joka antaa vähemmän kuin ottaa. Olkaa rohkeita ja tuntekaa oma arvonne. Arvostakaa itseänne ja sitä, mitä olette sisimmältänne.



"Very little is needed to make a happy life; it is all within yourself, in your way of thinking."
-Marcus Aurelius

Sunglasses Shop tilaus videolla

perjantai 18. maaliskuuta 2016


Instagramissa päivityksiäni seuraavat tietävätkin, että aurinkolasikokoelmani täydentyi kahdilla uusilla Ray-Baneilla. Kuvasin vaihteluksi pienen esittelyvideon. Pitäisi varmaan opetella seuraavaksi muokkaamaan videoita, koska tuo on aivan jäätävä ja kaikki tulee ykkösellä nauhalle. Alut ovat aina ihan kamalia hermostuneisuuden vuoksi ja mikä ihme mua vaivaa, kun on pakko heilua jatkuvasti. No kokemusta lisää näihin videoihin, niin eiköhän se siitä. Ainakin näette aitoa minua, jos ei muuta!


Aurinkolasit:
Ray-Ban Clubmaster W0366 51mm tortoise
Ray-Ban Erika 4171 black

Viime viikonlopun wrap up

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Moikkamoi! Viime viikonlopun vietin Suomessa perjantaista sunnuntaihin veljentyttöni nimiäisten vuoksi. Vaikka vierailu oli todella pikainen, niin oli ihana jälleen nähdä perhettä. Viime näkemisestä oli reilu kaksi kuukautta. Eihän tuo oikeastaan ole edes pitkä aika ja monet samassa maassakaan asuvat eivät tapaa vanhempiaan noin usein, mutta itselle perhe on kaikki kaikessa. Aina kahden-kolmen kuukauden kohdalla huomaan itsessäni, että kaipaan perheen pariin. Puhelimessa puhuminen tai Skypettäminen ei ole todellakaan sama juttu kuin olla oikeasti läsnä toisen luona.

Perjantaina lähdin aamutuimaan kohti Suomea ja puolen päivän jälkeen olin jo Helsinki-Vantaalla. Pikainen reissu Jumboon lunastamaan ilmainen MACin huulipuna (Hollannissa ei ole Back to MAC-systeemiä, joten piti palauttaa tyhjät Suomessa) ja siitä Espooseen Leppävaaraan. Paras ystäväni Cristiina aloitti viime syksynä kosmetologin opinnot ja suorittaa tällä hetkellä työharjoittelua All Senses-nimisessä kauneushoitolassa.

Tehtiin minulle timanttimikrokuorinta ja vaikka olen ehkä hieman jäävi sanomaan niin pakko myöntää, että tuo nainen on niin hyvä käsistään! Timanttimikrokuorinnassa iho "imuroidaan" ja kaikki epäpuhtaudet saadaan kunnolla pois. Oma T-alueeni ja erityisesti leuka oli aivan täynnä ällöttävää pientä epäpuhtautta. Ei tarvinnut kuin puristaa kahdella sormella leukaa, niin sieltä tuli ulos sellaista pientä valkoista epäpuhtautta. Yök! Nuo kaikki lähtivät yhdellä käsittelyllä todella hyvin pois. Tuli todella sileä iho ja ero T-alueella on huikea. Maksoin hoidosta, joten ei ole mitään mainospuhetta! Cristiina tekee hoitoja vielä hetken tuolla, joten jos kiinnostaa niin suosittelen varailemaan aikaa. Hoidon ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen lähdin jälleen kohti lentokenttää äitiäni vastaan, joka palasi koiranäyttelystä Birminghamista. Siitä jatkettiin yhdessä Mäntsälään isäpuoleni hakemana.


Sain reilu vuosi sitten blogiyhteistyönä Honor6-puhelimen, johon olen ollut todella tyytyväinen. Toinen puhelimeni hajosi, joten päätin hankkia sen tilalle Honor 4C-puhelimen. Muutama päivä käyttöä takana ja tykkään todella paljon. Tässä on todella hyvät kamerat niin takana kuin edessäkin, jotka olivat yksi pääsyy tämän ostamiseen. Hinta oli 149€, joka on mielestäni kohtuullinen kakkospuhelimelle. Tuossa on DualSim, joten jos Suomipuhelimeni sattuisi vaikka hajoamaan, ei tarvitse heti hankkia uutta sen tilalle. Tällä hetkellä tykkään pitää kaksi eri puhelinta, joten tuon ominaisuuden toimivuudesta en osaa sanoa vielä mitään.


Lauantai meni sunnuntain juhlapaikkaa, eli äitini vanhempien taloa siivoten. Arvatkaa millainen shokki Suomen lumi oli mulle! Meksikon loman ja Hollannin ihanan alkukevään takia en jotenkin edes ollut tajunnut, että Suomessahan voi olla edelleen ihan talvista. Täällä kukkii jo ensimmäiset luonnonkukat ja pihallamme on pieniä nuppuja pensaissa. En malta odottaa, että ensimmäinen Hollannin kevääni saapuu oikein kunnolla. 


Sunnuntai meni aivan liian nopeasti ja aamulla laittautumisten jälkeen lähdettiin kohti mummolaa. Vieraat saapuivat yhdeltä, jota ennen piti koristella kakkuja ja kattaa pöytä loppuun. Emme viettäneet ristiäisiä vaan nimiäisiä, joten kyseessä oli hieman rennompi tilaisuus. Vaikka itselle kirkkoon kuuluminen on tärkeää, niin tilaisuus oli oikein kaunis ja veljeni ja hänen avopuolisonsa näköinen. Pikkuneitikin oli todella hyvällä tuulella koko juhlan ajan.


Pikkuinen oli kasvanut ihan kamalasti viime näkemästä. Näin hänet viimeksi joulukuussa Tapaninpäivänä, eli noin 2,5 kuukautta sitten. Tämä on ensimmäinen vauva, jonka kasvua saan seurata "aikuisena" ja en ole edes tajunnut, kuinka nopeasti nuo pienet kasvavat. Neiti söi jo reippaasti soseita ja hiuksiakin oli jouduttu leikkaamaan ensimmäisen kerran. Tukan suhteen ei olla ainakaan tultu tätiin!

Vaikka koen lapsettomuuden olevan oma valintani tulevaisuudessa, niin edelleen tuon pikkuisen näkeminen tekee sen tietyn onnellisuuden tunteen sydämeen. Tiedätte varmasti tunteen, kun on todella onnellinen jotain katsellessa tai näkiessä. Maisema, ihminen tai paikka. Olen todella huono vauvojen kanssa, enkä oikein osaa käsitellä niitä. En tiedä miten niitä pidetään tai mitä tehdään jos toinen hermostuu, mutta haluan tulevaisuudessa oppia olemaan veljentyttöni kanssa. Emme ole hirveän läheisiä isoveljeni kanssa, mutta toivon että tytön ansiosta lähentyisimme vaikka asuisinkin täällä Hollannissa. Pakko myöntää, että olen hieman kateellinen heille, joilla on läheiset välit sisarustensa kanssa. Itse olen elänyt uusioperheessä ainoana tyttönä veljien keskellä, joten läheisen sisarussuhteen muodostaminen on ollut hankalampaa. Varsinkin kun ainoa 100% biologinen veljeni on juurikin isoveljeni ja olemme asuneet eri osoitteissa lähes 20 vuotta.


Paluulentoni lähti jo kuudelta Helsinki-Vantaalta, joten suuntasin isäni kyydillä juhlista suoraan lentokentälle. Lentokoneen laskeutuessa ja ikkunasta Amsterdamin ja Haarlemin valoja katsoessa totesin itsekseni, että ihana olla taas kotona. Suomi tulee olemaan aina kotimaani, mutta tällä hetkellä joka kerya Hollantiin matkalta palatessa koen tulleeni takaisin kotiin. Home is where your heart is. Toin tällä reissulla kaikki työtodistukseni tänne, jotka pitäisi lähiaikoina käyttää tulkilla käännettävänä. Työtäni Au pairina ei ole jäljellä enää kuin 3,5 kuukautta joka tulee menemään aivan hujauksessa. Pidän työstäni, mutta ajatus "oikean" työn ja kodin saamisesta kutkuttaa mieltä jo todella paljon.


Tuollaisissa merkeissä reilu 48 tunnin Suomen lomani kului. Todella kiireinen, mutta sitäkin antoisampi viikonloppu takana.
Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela