Muutaman päivän Suomen mediassa on puhuttanut
Top Model-nettisivusto ja keväällä Suomen julkaisuun tuleva samaa nimeä kantava lehti. Lehti on suunnattu alakoululaisille, jossa annetaan askarteluohjeiden ja sarjakuvien lisäksi neuvoja meikkaukseen ja kerrotaan uusimmista trendeistä. Anteeksi mitä? Alakoululainen on 6-12 vuotias
lapsi, joka ei mielestäni tosiaankaan meikkaa ennen viidettä luokkaa, jonka pitäisi vielä leikkiä ja olla pohtimatta mikä on tällä hetkellä suurinta muotia, elää päivässä ja olla lapsi. Itse sitäpaitsi leikin vielä Barbeilla, hevosilla sun muilla kuudennella luokalla. Tiedän, että maailma on muuttunut tämän lähen 10vuoden aikana, mutta eikö lapsien pitäisi antaa olla lapsia muuttuvasta maailmasta huolimatta?
Miksi nyt on niin kamala kiire tehdä lapsista aikuisia ja väkisin aiheuttaa ulkonäköpaineita? Jo pelkästään vaatteiden vuoksi kiusaaminen on todella yleistä, joten miksi pitää yhä enemmän ulkonäön ja trendikkäiden vaatteiden tuoman statuksen merkitystä lisätä kasvuiässä oleville lapsille. Itseltä tämä menee ihan yli ymmärryksen. Eikö ne Lemmikki- ja Prinsessa-lehdet enää riitä? Uusisuomen kolumnisti
Akuliina Saarikosken kolumnin lukemisen jälkeen olin yhä enemmän järkyttynyt
"Aller Media on keksinyt, että tytöille pakkosyötettävät kauneusihanteet ja heteronormatiivisuus myyvät. Yhtiö tempaisee julkaisemalla 6-12 vuotiaille lapsille tarkoitetun Top Model -lehden, jonka nettisivut ja yhteisöfoorumi ovat jo auki.
Joskus yhteiskunnan brutaalius on niin käsittämätöntä ja ilmeistä, että se tuntuu parodioivan itse itseään. Silloin on muistuettava, että monille – kuten tässä tapauksessa lehden kohdeyleisönä oleville lapsille - kyseessä ei ole vitsi vaan heidän elämiään kohti kurottava pelottava sukupuolijärjestyksen koura.
Ala-asteikäiset saavat Top Modelin nettisivuilla vinkkejä selluliitin poistoon (”Aloita suihkuttamalla jalkoja ensiksi kuumalla vedellä, sen jälkeen kylmällä ylhäältä alaspäin.”), sisäiseen kauneuteen (”Pidä aina hymy huulilla, älä puhu liian lujaa tai liian hiljaa.”) ja litteän vatsan hankkimiseen (”Litteä vatsa on aivan fantastinen! Ei väliä, onko kyseessä lyhyt paita, joka väläyttää vatsasi näkyviin, vai tuntuuko se yksinkertaisesti vain niin hyvältä!”).
Lehden foorumin puolella annetaan ohjeita poikaystävän hankkimiseen, ihmissuhdeongelmiin ja sydänsuruihin, sillä ”kaikilla on joskus hieman ongelmia poikaystävänsä kanssa”.
Kriittinen huumorijulkaisu ”Lehti” yrittää repiä Allerin Median toimitusjohtajan Talouselämässä antamasta lausunnosta mustaa huumoria.
“Koskaan ei ole liian varhaista aloittaa nuorten naisten itsetunnon nakertamista. Tarkoituksemme on kiinnittää huomio siihen, että väärin stailattu ihminen ei ole ihminen ollenkaan vaan mikä lie troglodyytti”, ”Lehti” kuittaa.
Aller Media paljastaakin foorumillaan ehkä puolivahingossa mitä se oikeastaan myy: yksin jäämisen pelkoa. ”Yhteisön parhaat” -otsikon alle on listattu Top Model-yhteisön suosituimmat käyttäjät. On oltava suosittu, hyvännäköinen ja timmissä kunnossa. Mielellään jo kuusivuotiaana. Lehti rahastaa epävarmuudella, joka asettaa yhteiskunnassamme naiset – nuoret tytöt, ja nyt jo tyttölapset - kisaamaan toisiaan vastaan fasistisella tavalla siitä ken on maassa kaunehin.
Kuka näille lapsille kertoisi, että omasta kehosta, seksuaalisuudesta, ystävistä, ihastuksista ja harrastuksista voisi nauttia ilman jatkuvaa itsensä piiskaamista, ruumiin kontrolloimista ja aikuisten käsittämättömien ihmissuhdenormien imitoimista.
Lasten oma kokemusmaailma pysyy aina aikuisilta tavoittamattomana, mutta muistatteko millaista oli olla 10-vuotias tyttö? Itse olin auttamattoman tyylitön isoissa ulkohaalareissa ja pompulapipossa. Muistan vain puissa kiipeilyn ja jalkapallon pelaamisen.
Monet ikäiseni joutuivat kuitenkin jo tuolloin ratkomaan lapsille mahdottomia kysymyksiä. Eräälle ystävälleni maksettiin 100 markkaa jokaiselta laihdutetulta kilolta. Toinen muistaa, kuinka luokan pojat pitelivät kiinni samalla kun he kopeloivat hänen rintojaan. Kolmannen vanhemmat kasvattivat hänestä pikku tyylitaiturin, jonka hiukset olivat aina täydellisesti ja joka oli kouluun saapuessaan kuin Voguen kannesta. Varhaisteini-iässä hän sairastui syömishäiriöön.
Lasten pakottaminen aikuisten maailmaan aikuisten ehdoilla jättää kipeät jäljet ruumiiseen ja mieleen.
Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, ettei olisi upeata ja mahtavaa, että pikkutytöt pukeutuvat prinsessaksi ja sirottelevat glitteriä pitkin olohuonetta. Huolestuttavaa on se, että tämä on sallittua vain tytöille; se, että tämä on ainut tapa toteutta tyttöyttä; ja se,että Top Modelin kaltaiset lehdet opettavat tytöille, että jos ei toimi näin (sekä laihduta, jäädytä kasvojasi hymyyn ja suihkuttele jalkojasi kylmällä vedellä), jää yksin.
Top Modelin foorumilla nimimerkki Muskateer kirjoittaakin viestin, jonka otsikko on: ”yksinäine!!!!!!!!!!!!!!!!!”. Viestissä vedotaan sydäntäsärkevästi: ”arvioikaa mun setcardia, vaatekaappii, lähettäkää ystävyyspyyntöjä, kaikki kelpaa, oon yksinäine!!!” Tällä yksinäisyydellä Aller Media rahastaa.
Maailmassa, jossa markkinatalouden alttarille saa uhrata kenet tahansa, myös lapsen, ei Top Modelin kaltaisille tekijöille voi paljoa. On siis pidettävä huolta, että heidän äänensä ei ole ainut, jonka lapset ja varhaisnuoret kuulevat. Lapsille, ja erityisesti tyttölapsille, on sanottava: sinä päätät itsestäsi. Olet ainutkertainen ja ainutlaatuinen, ja kehosi on loistava juuri sellaisena kuin se on. Meidän aikuisten maailma on tylsä ja yhdenmukainen, sen sääntöjä ja lakeja ei kannata seurata."
Saiko koko TOPmodel-konsepti jonkun muunkin näkemään punaista?