Slider

Onko oma identiteetti koskaan valmis?

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Meillä jokaisella on omat mielipiteemme, aatteemme ja identiteettimme. Meissä on yksityiskohtia, joista meidät tunnistaa ja jopa sellaisia, joita emme välttämättä edes itse tiedosta. Piirteitä, joilla muut saattaisivat kuvailla meidän luonnettamme tai ulkonäköämme. Oma tyyli onkin vahva keino rakentaa oma identiteetti. Niin vahva, että sillä voi helposti muuttaa omaa identiteettiään muiden silmissä. Esimerkiksi miehillä jo pelkkä puku arkipäivänä muuntaa käsityksen hänen identiteetistään meidän silmissämme todella vahvasti. Pitääkin aika hyvin paikkansa, ettei ketään saa arvioida ulkokuoren perusteella.

Lilyssä blogia pitävä Anna kirjoiti eilen tekstin siitä, pitääkö ihmisen olla vain yhdenlainen. Ehdoton, muuttumaton ja tavallaan täydellinen. Teksti oli ihan mielettömän hyvä ja ajatuksia herättävä, joten suosittelen lukeemaan kyseisen postauksen.

Tekstin luettuani jäin miettimään pitkäksi aikaa omaa identiteettiäni. Miten minä kuvailisin oman identiteettini ja mihin lokeroon itseni laittaisin. Ihmisethän rakastavat lokerointia ja  jaottelua. On nämä ja on nuo. Me ja he. Mietin asiaa, mutta en osannut määritellä itselleni mitään tarkkaa identiteettiä tai lokeroa. Tulin jatkuvasti lopputulokseen, että olen tavallinen. Toki blogi ja vaikuttajana oleminen on suuri osa identiteettiäni, mutta se ei ole muuttanut minua ihmisenä. En esimerkiksi yritä ulkoisen habituksen kautta antaa itsestäni muuta kuvaa, kuin mitä olen, eikä identiteettini ole todellakaan ollut samanlainen edes viimeisen viiden vuoden aikana. Olen kasvanut ja epäonnistunut ja sen kautta muovautunut sitä kohti, mitä haluan olla. Ehkä kuitenkin nyt alkaa olla olo, että olen löytänyt sen identiteetin ja oman itseni, jonka varaan voisin alkaa suunnittelemaan viiden vuoden suunnitelmia. Kuitenkin tiedostaen, etten voi tietää, mitä olen vaikka vuoden päästä tänä samaisena päivänä. Tieto tästä on mielestäni lohduttavaa, koska se mitä olemme nyt, ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla sitä myös tulevaisuudessa.

En pidä ehdottomuudesta elämässä. Jos olemme joskus sanoneet, ettemme koskaan, ei mielestäni tarkoita, etteikö ikinä saisi. Muistan aikoinana vannoneeni, etten ikinä voisi alkaa kasvissyöjäksi, koska pidän lihasta niin paljon. Mutta tässä sitä ollaan, takana reilu vuosi lihattomuutta. Välillä hieman harmittaakin, että mielipiteen ja oman itsensä muuttamista pidetään jollain tapaa negatiivisena asiana. Varsinkin, jos se liittyy mielipiteisiin ja toisinaan kohtaa jopa naljailua siitä, jos muuttaakin mielipiteen. Ehkä osa ihmisistä tavoittelee sitä muuttumattomuutta ja tasapainoa, samanlaisena pysymistä, ettei aina ymmärretä muuttumista. Mielestäni on upeaa, että ihmiset voivat muuttua ja muuttaa mielipidettään suuntaan ja toiseen. Olisi aika tylsää, jos aina pitäisi olla muuttumaton ja samanlainen. Esimerkiksi ennen söin joulupöydässä vain porkkanalaatikkoa enkä pitänyt lanttulaatikosta. Viime vuonna kelkka muutti suuntansa ja nykyään voisin syödä ainoastaan lanttulaatikko. Vitsi mistä herkusta olisin jäänyt paitsi, jos olisin pysynyt mielipiteessäni!

Tehdessäni aikamatkaa viiden vuoden takaiseen minääni, olen onnellinen etten ole sitä, mitä olin silloin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi ollut silloin onnellinen. Me kasvamme ja elämä menee eteenpäin. Me, identiteettimme ja mielipiteemme muuttuvat jatkuvan kasvun seurauksena. Tunnustan, että toisinaan olen ollut hukassa, mutta juuri se on ollut sitä oman itseni etsimistä ja identiteettini rakentamista. Olen hankkinut kokemuksia voidakseni olla sitä, mitä olen nyt. Muuttanut mielipiteitäni, koska olen tahtonut ja koska olen muuttunut. Kokeillut asioita löytääkseni sen, mistä pidän. Tehnyt asioita, joita olen vannonut olevani tekemättä koskaan. Sekä tavallaan hakenut täydellisyyttä koskaan sitä tavoittamatta.

Voin kertoa millainen unelmaminäni olisi. Erityisesti ulkonäköön liittyvä täydellisyys on helppo määritellä sekä tavallaan myös kokemani täydellinen elämä. En kuitenkaan lannistu siitä, etten ole täydellinen, eikä elämäni ole täydellistä. Täydellisyys olisi tylsää, koska koen, ettei elämässä olisi silloin tavoitteita. Jos elämä olisi täydellistä, ei olisi mitään, mitä odottaa. Jollain tapaa jopa rakastan kaaosta ja epätäydellisyyttä. Tavoitteeni elämässä on olla onnellinen elämäntilanteessani koko ajan tiedostaen, että siinä tilassa oleminen ei vaadi täydellisyyttä. Saan muuttua, kasvaa ja muuttaa mielipidettäni. Nyt olen tyytyväinen tavalliseen identiteettiini, mutta ensi vuonna voin olla jollain identiteetin osa-alueella täysin erilainen. Saatan leikata lyhyet hiukset, syödä jälleen lihaa, olla vegaani, olla äiti. Koskaan ei voi olla varma mistään ja se on elämässä ihan parasta.

Ihanaa aaton aattoa ja jakakaa kommentteihin omat ajatuksenne identiteetistä!

4 kommenttia:

  1. Tosi hyvä teksi ja olen monessa asiassa samaa mieltä. :)

    VastaaPoista
  2. Ajatteletko paljon mitä muut ajattelevat susta? Saatko koskaan ikäviä kommentteja tms? Kadutko joitain asioita mitä olet blogissasi julkaissut?
    Itse en varmaan uskaltais pitää julkista blogia, koska ihmiset heittää ihan älyttömiä juttuja täällä nimettömänä.
    Oon lukenut sun blogia alusta asti ja oot aivan mahtava ❤️ Hyvää joulua!
    -Anni

    VastaaPoista
  3. Todella vähän. Nuorempana enemmän, mutta nykyään osaan rohkeasti olla oma itseni ja jopa näyttää heikkouksiani, jonka myötä osaan olla ajattelematta muiden mielipiteitä. Reilu viisi vuotta sitten sain todella paljon ilkeitä kommenttejä koskien esimerkiksi ulkonäköäni, mutta onneksi nuoruuden naiivius auttoi olemaan välittämättä liikaa, vaikka ihan aika ikävä kommentti tuntuu jossain, vaikka sitä ei myöntäisi. Mutta aika hyvin osaan laskea 1+1, mistä ne ilkeilyt johtuivat ja olin itsekin ehkä hieman provosoiva. Nykyään tulee oikeastaan vain positiivista ja kannustavaa kommentointia, joka on minulle palautteena lukijoilta paras asia, mitä voin saada :)

    En kadu oikeastaan mitään. Blogi on kasvanut mukanani yli 10 vuotta, kuvastanut aina silloista minääni ja elämäntilannettani. Toki jostakin olisi nuorempana voinut olla vähemmän avoin, mutta mennyt on mennyttä.

    Ja ihana kuulla Anni, että olet ollut mukana alusta asti! Toivottavasti viihdyt mukana vielä jatkossakin ❤️ Ihanaa joulua myös sulle!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela