Intuitiivinen syöminen ja vapaus valita

torstai 29. elokuuta 2019

Kaupallinen yhteistyö Suomisen Maito - Jymy Vapaus

Jos muutama vuosi sitten minulta olisi kysytty kesken viikkoa, lähdetäänkö pizzalle tai syödäänkö auringossa jäätelöt, olisin kieltäytynyt. Ruokavalioni ja syömistottumukseni olivat tuolloin todella terveelliset, mutta kääntöpuolena myös hyvin rajoittuneet ja pidin itseni todella tiukassa lieassa. Lipsumista ei sallittu ja lipsumista oli kaikki "paperin" ulkopuolinen syöminen. Niin arkena, kuin viikonloppunakin.

Voin rehellisesti sanoa luopuneeni tiukasta, paperinmukaisesta ja tarkasta, makrojakaumaan perustuvasta, ruokavaliosta vasta noin vuosi sitten. Sitä ennen olin jo noin vuoden verran tasapainoillut tiukan ja rennon syömisen välillä. Välillä meni hyvin ja välillä tuli takapakkia. Kuten monessa muussakin asiassa, rentoon ja intuitiiviseen syömiseen opettelu on pitkä tie. Yksi askel eteen, kaksi taakse. Vähitellen kuitenkin mieli antoi periksi ja aloin oikeasti nauttimaan niistä spontaaneista ravintolakäynneistä, pystyin tilaamaan ravintolassa sitä mitä halusin, en sitä mikä olisi "paras" vaihtoehto, ja jäätelöä sai syödä vaikka tiistaina, jos siltä tuntui. Vähitellen syömisestä tuli helpompaa, eikä mieleen kirjoitettujen sääntöjen ja oman kehon kuuntelun välillä tarvinnut käydä päivittäin niin suurta taistelua.

Intuitiivinen ja rento, kehoa kuunteleva syöminen kuulostaa helpolta. Intuitiivisen syömisen tarkoitus on syödä, kun on nälkä ja lopettaa, kun olo on täysi - miettimättä lainkaan kaloreja, hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja. Tärkeintä olisi kuunnella kehon viestejä siitä, mitä tekee mieli ja syödä sellaisia ruokia, joista tulee hyvä olo. Auki kirjoitettuna tuo kuulostaa todella helpolta, mutta aika harva syö oikeasti kehoaan kuunnellen. "Ei lounaaksi voi syödä pizzaa", "Herkkuja vain viikonloppuna", "Ei hiilihydraatteja iltapalalla". Aivan ihmeellisiä sääntöjä, joita kenenkään ei tarvitse noudattaa, mutta joiden noudattamisesta on tullut itsestäänselvyyksiä, koska niin vain on ja näin tekee muutkin. Kuulostaako tutulta?

Myönnän, että edelleen noudatan usein täysin tiedostamatta näitä "sääntöjä", eikä croissanteja aamupalaksi, pastaa lounaaksi ja pizzaa illalliseksi ole edes intuitiivisen, kehoa kuuntelevan syömisen tarkoitus. Intuitiivisessa syömisessä tulee ravita kehoa sillä, mitä se kaipaa, mitään rajoittamatta. Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa siihen, että syömisen vetäisi aivan överiksi, koska kehomme ei kaipaa jatkuvasti nopeita hiilihydraatteja, huonolaatuista rasvaa ja sokeria. Kehomme tarvitsee ja haluaa monipuolista, ravitsevaa ruokaa, josta saamme kokonaisvaltaista energiaa ja josta tulee meille hyvä olo. Toki hyvin suunnitelmallinen ja tiukka, mutta kuitenkin monipuolinen ruokavalio voi olla kehollemme hyväksi, jos se on koostettu oikein. Esimerkiksi jos mieli ja keho voi hyvin ketogeenisellä ruokavaliolla, on intuitiivisen syömisen ytimessä. Eli itsessään intuitiivinen syöminen ei poissulje ruokavalioita, vaan ero intuitiivisen ja rajoittuneen syömisen välillä on kokonaisvaltainen hyvinvointi. Jos myös mieli ei voi hyvin nykyisten syömistottumusten kanssa, vaikka söisi kuinka terveellisesti, ei mielestäni voi sanoa syövänsä kehoaan kuunnellen.

Rakastan hyvää ruokaa ja erityisesti jäätelöllä herkuttelua. Opetellessani intuitiivista syömistä söin huomattavasti enemmän herkkuja, koska vuosien kehon signaalien kuuntelemattomuus oli tehnyt sen, että kaikki aikaisemmin kielletty oli lähes ainoa asia, jotka kehoni halusi. Söin paljon kaikkea sokeripitoista, kuten karkkia ja jäätelöä. Varsinkin tuota jälkimmäistä, koska jäätelö on maailman paras herkku koko maailmassa. Vähitellen onneksi pahin sokerikierre alkoi katkeamaan ja huomasin kehoni kaipaavan monipuolisempaa ja etenkin terveellisempää ravintoa. Myös se olo, mikä kehossani oli runsaan sokerinsyönnin seurauksena, ei tuntunut lainkaan hyvältä.

Olen nautinnonhaluinen ja minulle hyvänmakuinen ruoka on iso osa hyvää elämää. Olen päässyt siitä ajatuksesta, että ruoka olisi vain polttoainetta siihen, että ruoan tulee antaa minulle hyvä ja energinen olo sekä maistua hyvältä. Olen myös saanut suurimmaksi osaksi hiljennettyä ruokapoliisin, joka jaottelee ruoat hyvään ja pahaan. Ruokapoliisi on se inhottava tyyppi, joka saa meidät arvottamaan itsemme ruoan ja syömistemme kautta - se, joka sanoo meidän epäonnistuneen, jos söimme sen ihanan jälkiruoan.

Vaikka ruokapoliisi ei jatkuvasti huutele soimauksiaan ja olen sallinut itselleni sokerin syömisen vaikka päivittäin, teen ravintoni suhteen paljon tiedostavia valintoja, jotka saa kehoni ja mieleni tuntemaan olonsa hyväksi. Tämä on onnistunut todella hyvin syömällä pääsääntöisesti laadukasta ravintoa kuitenkaan kieltämättä mitään, joka on johtanut siihen, ettei syömisten kanssa käy pahemmin ylilyöntejä (paitsi juhlien jälkiruokapöydässä!) eikä kaupassa tarvitse ohittaa herkkuhyllyjä kädet silmillä. Houkutusta sokeriin ei ole samalla tavalla, kun sen ollessa kiellettyä.

Tiedätte jo, että jäätelö on minun go to-herkku. Olette myös varmasti huomanneet, että terveellisemmät jäätelöt ovat olleet kovassa nousussa viime vuosina. Arvaatte varmaan, kuka on ollut tästä todella innoissaan! ðŸ˜„ Usein näiden vähäsokeristen tai sokerittomien ja terveellisempien herkkujen kääntöpuoli on pitkä lista lisäaineita sekä raaka-aineet, joiden alkuperästä ei ole tietoa. Koska minulle ruoan tulee tuoda kokonaisvaltaisesti hyvää oloa, merkitsee minulle ostoskoria täyttäessäni todella paljon tuotteen valmistaja, valmistustapa ja raaka-aineet. Mitä lähempää tuote tulee ja mitä enemmän siitä on luomua, sitä kokonaisvaltaisemman nautinnon ruoka antaa minulle.

Kotimaiset Jymy jäätelöt ovat näkyneet blogissani jo aikaisemmin ja ennen kesää Jymylle tuli ihan super, siis ihan mieletön, uutuus: Jymy Vapaus. Vapaus on kaikki mitä voi toivoa kokonaisvaltaisesti hyvää oloa antavaan nautiskeluhetkeen - oli sitten tiistai tai perjantai. Jymy Vapaus on muita Jymy jäätelöitä kevyempi, mutta ideologia jäätelön takana on sama: hyvä maku ja parhaat luomuraaka-aineet. Laadukkaiden ja luomulaatuisten raaka-aineiden ohessa Jymylle on tärkeää koko tuotannon vastuullisuus. Jymy hankkii muun muassa tuotantoon käyttämänsä Cru Virunga Original Beans 70% tumman luomusuklaan suoraan viljelijöiltä Kongosta, Virungan luonnonsuojelualueeelta.

Vapaus syntyy samalla jäätelötehtaalla Aurassa, jonne maito tulee aina tuoreena ja vastalypsettynä vain muutaman kilometrin päässä sijaitsevalta luomutilalta. Sen lisäksi, että Vapaus on luomujäätelöä, on siinä huomattavasti lyhyempi ainesosaluettelo verrattuna vastaaviin vähäkalorisiin ja proteiinipitoisiin jäätelöihin. Myös ainesosat ovat tuttuja, eikä niiden joukosta löydy omituisia täyteaineita. Olen edelleen hämmästynyt siitä, miten niin lyhyellä ja tutunkuuloisella ainesosaluettelolla on saatu aikaiseksi vähäkalorinen ja proteiinipitoinen, mutta silti lainkaan normaalille kerma- tai vegaanijäätelölle häviämätön jäätelö. Vapaus jäätelössä on kaloreita ainoastaan 120kcal (vanilja) tai 123kcal (minttu&suklaa) per 100g. Täten kokonaisessa purkissa on alle 300 kaloria ja yli 10g proteiinia!

Usein, kun jotain hyvää lähetään muuttamaan vähärasvaisemmaksi, kärsii ensimmäisenä maku. Näin ei kuitenkaan ole käynyt Vapaus jäätelöiden kohdalla, vaan niiden mausta ei todellakaan osaisi arvata, että nyt kyseessä on jokin muu, kuin perinteinen kermajäätelö. Mauista molemmissa maistuu aidot raaka-aineet ja vanilja sekä minttu on molemmat selkeästi tunnistettavissa. Minttu&suklaa-maussa minttu tulee läpi jopa sellaisena kivan viileänä, eli sellaisena, jolta minttu oikeastikin maistuu. Vaniljassa taas suuhun leviää täyteläinen, oikea vanilja. Tuosta Vapaus vaniljasta onkin tullut mun ehdoton lemppari ja sitä kului kesällä tuoreiden mansikoiden kanssa purkki jos toinenkin.

Jos tunnistit itsesi tekstin alkupäästä niin haluan loppuun muistuttaa, että elämässä on paljon muutakin ja tärkempää, kuin täydellinen syöminen (jota ei edes ole olemassa). Elämää ei kuulu elää ruokapoliisi olalla ja elää kieltäytyen. Täyteläiselle kermajäätelölle tai gelatolle on aikansa ja paikkansa kokonaisvaltaisesti tasapainoisessa ruokavaliossa, kuten myös tofulle ja ruusukaalille. Meillä on vapaus valita se, mitä kehomme viestii haluavansa. Ja joskus se jokin on Jymy Vapaus, toisinaan jotain muuta.


Kuvat Anton Varho

Maanantailistasta tuli tiistailista

tiistai 27. elokuuta 2019

Tällä kertaa maanantailista vaihtui tiistailistaan. Kysymykset ovat kuitenkin samat tutut!

Mikä oli viikonlopun paras juttu?
Viime viikonlopun paras juttu oli ehdottomasti aikaansaavuus. Pitkästä aikaa viikonloppuna ei ollut kalenterissa sovittua menoa, joten sain kivasti tehtyä rästitöitä ja vielä sellaisessa hyvässä ja tehokkaassa moodissa. Muita parhaita juttuja olivat kuvaustreffit ja se, ettei ollut mitään erikoista tekemistä. Se tuntui tosi tuntui hyvältä.

Arvosana viime viikolle?
8-. Arvosanaa alentaa muutaman päivän alakulo ja stressaaminen.

Miltä näytät tänään?
Tällä hetkellä olen juuri sängystä heränneen näköinen. Päällä t-paita ja alushousut, poskessa järkyttävän kokoinen finni (tosi kiva...) ja hiukset nukkumisen jäljiltä sotkuisella ponnarilla. Loppupäivän näytän toivottavasti hieman raikkaammalta!

Päivän suunnitelmat?
Kymmeneltä on päivän ensimmäinen palaveri ja sen lisäksi kalenterissa on pari muutakin palsua. Lisäksi to do-listalla on kuvien editointia ja yhden postauksen kirjoittaminen asiakkaan tsekki varten ja perus töitä ja niin edelleen. Jossain välissä kipaisen treenaamaan, mutta muuten on oikein tavallinen arkipäivä. Ei mitään jännää.

Mitä odotat tältä viikolta?
Firenzen näkemistä, koska tämä tulee olemaan minun ensimmäinen kerta siellä. Lisäksi odotan todella paljon yhteistä aikaa äidin ja isäpuolen kanssa, italialaista ruokaa ja ylipäänsä rentoutumista, joka onnistuu itseltä kaikista parhaiten muualla, kuin kotiympäristössä.

Mitä aiot syödä tällä viikolla?
Italialaista pizzaa ja gelatoa OFC!

Jotain, mitä haluat tehdä tällä viikolla?
Rentoutua ja viettää enemmän aikaa offlinessa.


Mukavaa tiistaita!

Elokuisia mietteitä

sunnuntai 25. elokuuta 2019


Kivikauppa on pyörinyt mielessäni jo useamman viikon ja pitkästä aikaa on ollut olo, että siellä voisi olla uusi kivi minulle. Koen todella kausittaista ja vaihtelevaa kiinnostusta astrologiaan ja esimerkiksi kiviä kohtaan. Tai jatkuvasti nämä asiat ovat läsnä elämässäni, mutta ajoittain huomaan tutkailevani tarkemmin tähtikarttaa, pyöritteleväni useammin omia kiviäni sormissani ja huomioivani enemmän henkistä hyvinvointiani muun muassa tekemällä läsnäoloharjoituksia.

Viime viikkoina olen kohdannut paljon huomaavaisuutta niin lähellä olevilta, kuin tuntemattomiltakin ihmisiltä, joka on ajanut siihen, että olen ollut entistä huomaavaisempi myös itsekin. Nää pienet asiat, joita ei edes odota muilta, piristää niin paljon!

Elokuun oivallus on ollut, ettei kaikessa tarvitse olla hyvä. Haluaisin olla hyvä vastaamaan viesteihin välittömästi, hyvä tekemään ruokaa, hyvä lähtemään aina ajoissa kaikkialle, hyvä siinä ja tuossa. Mutta ei mun tarvi ja oon vastapainona hyvä monessa muussa asiassa, mutta kaikkea ei tarvitse osata. Ei edes kohtalaisesti.

Elokuun alussa koin ristiriitaisia fiiliksiä loman jälkeisestä töihin paluusta. Pidän työstäni, siis ihan älyttömän paljon, mutta pari loman jälkeistä viikkoa olivat todella tahmaisia, enkä saanut työnteosta samanlaista nautintoa, kuin yleensä. Tämä tuntui todella pahalta ja ristiriitaiselta, koska en voisi kuvitella parempaa työtilannetta. Onneksi työnteko alkoi rullaamaan ja kait tuo vain on ihan normaalia pitkän loman jälkeen, vaikka kuinka pitäisi työstään?


Kävin lauantaina keskustelua siitä, kuinka eri elämäntilanteissa ikäiseni tai suht samanikäiset henkilöt ovat. Monet ovat olleet naimisissa jo vuosia ja perustaneet perheen, joillakin on pitkä, vuosien työura samalla työnantajalla, jotkut ovat jo ehtineet eroamaan ja joillakin on pitkiä ja vakavia parisuhteita taustalla, vaikka lopulta olisikin erottu. Olen monet kerrat kirjoittanut siitä, että tulisi vain elää omannäköistä elämää ja olla vertailematta omaa tilannetta muiden tilanteisiin. Ainoa, joka merkitsee, on se, että viihtyy omassa elämässään ja eilen sanoinkin ääneen, etten voisi kuvitellakaan olevani missään toisessa elämäntilanteessa. Tämä on juuri nyt hyvä.

Olen viime aikoina osannut olla paljon avoimempi tunteistani, pystynyt näyttämään tunteitani ja ottamaan puheeksi mielessäni pyöriviä asioita. Olen myös uskaltanut olla haavoittuvampi uusien ihmisten seurassa ja näyttää todellisen itseni nopeammin. Varmaan viime syksyn vaikea ajanjakso on askel kerrallaan opettanut minut avautumaan painavista asioista aikaisemmin, eikä vasta sitten, kun kaikki tuntuu jo romahtaneen tai kun olen viettänyt viikkokausia unettomia öitä yksin murehtien ja miettien. Tämä on myös tietynlaista itsekkyyttä, jolla haluaa edistää omaa hyvää oloa - eikä todellakaan huonossa mielessä!

Elokuun aikana olen nauranut ja pitänyt hauskaa monien uusien ihmisten kanssa ja solminut ystävyyssuhteita. Päivittäin minut saa hymyilemään ajatus siitä, millaisiin ihmisiin olen muun muassa työni puolesta saanut tutustua, kuinka paljon muiden samanhenkisten ihmisten energia antaa minulle ja samalla olen pystynyt punnitsemaan ihmissuhteen tärkeyttä muutamaan ihmiseen. Vaikka joku olisi kuinka kiva ja mukava, mutta en koe saavani tasavertaista kohtelua, ei sellaista ihmistä kannata yrittää miellyttää tai edes pitään sen lähempänä, kuin on pakko.

Näillä mietteillä laitetaan tämä viikko pakettiin. Ihanaa sunnuntai-iltaa! ❤️

Se hävettävä hikoilu

perjantai 23. elokuuta 2019

Kaupallinen yhteistyö Triple Dry Finland

Olen ollut aina kova hikoilemaan. Muistan, kuinka jo pienenä peittelin häpeillen kainaloissa olevia hikiläikkiä ja harmaita t-paitoja en käyttänyt koskaan. Enkä muuten käytä edelleenkään.

Hikoilu on noloa - oli se sitten hikilähtit paidassa tai kevyt hienhaju. Hikihän ei itsessään haise (haju syntyy kainaloiden iholla olevien bakteerien alkaessa hyödyntämään hikeä), eikä runsas hikoilu ole merkki huonosta kunnosta tai hygieniasta. Me kaikki vain olemme erilaisia ja toiset hikoilee pienestä ja toiset eivät raskaan treeninkään aikana.

Kainaloista hikoilua olen onnekseni saanut hieman kuriin, kiitos luottotuotteeni Triple Dry antiperspiranttien, mutta mitä enemmän ikää on tullut, sitä pahemmaksi kasvojen hikoilu on mennyt. Samasta kärsivät voivat varmasti samaistua siihen tunteeseen, kun istut tärkeässä tilanteessa kasvot litimärkinä. Eikä muuten auta, vaikka kasvoja olisi kuinka yrittänyt taputella paperilla kuivaksi ennen h-hetkeä tai saapunut paikalle hyvissä ajoin, jotta pahin valuminen olisi loppunut. Hikeö vain puskee otsalle ja muualle kasvoille, vaikka ei olisi edes hermostunut tai todellakaan saapunut paikalle juoksujalkaa. Niin noloa ja joka kerta hävettää vaivihkaan kuivailla kasvoja sormilla tai nenäliinalla.

Jotta en pääsisi tämän kasvojen hikoilun kanssa liian helpolla, tietenkin stressi ja itsessään jo stressaaminen siitäkin, alkavatko kasvot valumaan hikeä, pahentaa vain entisestään tilannetta. Olen aika kova jännittämään ja varsinkin viime päivien hiostavat ilmat ovat vain pahentaneet erityisesti sitä jälkihien puskemista, jota muuten puskee oikein huolella vielä vartinkin jälkeen kohteeseen päästyäni. Nice, very nice.

Urheillessa minua ei haittaa hikoilu lainkaan ja ylipäätänsä onhan hikoilu vain merkki toimivasta kehosta ja aineenvaihdunnasta. Vaikkakin hikoilu ja jopa ne hikiläntit kainaloissa on ihan normaalia ja joista varmasti lähes jokainen meistä on ainakin joskus kärsinyt, on hikoilu edelleen häpeää aiheuttava asia. Varsinkin meille, joilla sitä hikeä puskee paikasta, jos toisesta "hieman" normaalia enemmän. Tämän hikiongelman myötä minusta on tullut hieman neuroottinen deodoranttien suhteen ja kannan AINA deodoranttia mukanani, jos se vain mahtuu laukkuun. Tästä syystä yhdessä vaiheessa omistin yhtään huijaamatta vähintään kymmenen markettideodoranttia, joita olin viljellyt laukkuun ja laatikkoon, jos toiseenkin. Onneksi lopulta käännyin apteekin puoleen ja muutamia vuosia sitten otin kokeiluun paljon hikoileville, mutta siitä huolimatta todella herkille kainaloilleni käyttöön Tripe Dry-antiperspirantit. Nyt deodorantteja ei enää löydy kotoani kahden käsin sormilla laskettavaa määrää.

Triple Dry on erittäin tehokas, alkoholiton antiperspiranttituotesarja hikoilua vastaan. Triple Dry -antiperspirantti on kehitetty hoitamaan erityisesti voimakasta hikoilua, mutta sopii myös normaalisti hikoileville. Tripler Dry -antiperspirantti on tehokkaampi kuin tavalliset deodorantit, joiden tarkoitus on vain peittää hien haju, EI estää hikoilua. Triple Dry -antiperspirantti sisältää kolme kertaa enemmän vaikuttavia aineita kuin tavalliset antiperspirantit ja toimii siten aktiivisesti silloin, kun kehosi sitä eniten tarvitsee.

Erityisen tehokkaan ja silti hellävaraisen koostumuksensa ansiosta antiperspiranttia ei tarvitse lisätä kuin 2–4 kertaa viikossa. Triple Dry -antiperspirantit supistavat hikihuokosia, mikä estää hien pääsyn ihon pintaan. Näin iho pysyy kuivana ja hienhajun muodostuminen estyy. Kuiva ja varma tunne kestää jopa 72 tuntia ja säilyy pesun, suihkun ja urheilusuorituksenkin jälkeen. Hellävarainen koostumus sisältää ainesosia, jotka vähentävät ihoärsytystä.

Triple Dry-tuotteet sisältävät paljon puhuttanutta alumiinia, mutta Teknokemian Yhdistys kertoo, etteivät aumiinisuolat pysty imeytymään ihon läpi, sillä antiperspiranttien toiminta perustuu vaikutukseen ihon pinnalla.  Tuote ei toimisi, jos merkittävä määrä alumiinista imeytyisi syvälle ihoon ja tutkimuksissa on todettu, että alumiinia sisältävät antiperspirantit ja rintasyöpä eivät ole yhteydessä toisiinsa.

Triple Dry Roll-On on noussut luottotuotteekseni, koska sitä ei tarvitse lisätä päivittäin. Tuotetta lisätään iltaisin kainaloihin alkuun tiheämmin, jonka jälkeen suoja (ja itsevarmuus!) vahvistuu ja käyttökertoja voi harventaa muutamaan iltaan viikossa. Aamuisin tykkään kuitenkin laittaa vielä tuplavarmistuksena suihkaukset Triple Dry Spray-antipersiranttia kainaloihin. Roll-Oneista lempparikseni on noussut uusi Shield Aktiivihiili Roll-On, joka on saatavilla sekä miehille, että naisille.

Hei muuten! Sain yhteistyön oheen myös kivan arvonnan, jossa voit voittaa Triple Dry-tuotepaketin sinulle sekä ystävällesi! Eli käykäähän vielä kurkkaamassa Instagramin (@mikaelakosk) puolellainkin kyseinen arvonta.

Triple Dryta saa ostettua apteekeista, apteekkien verkkokaupoista sekä Sokos ja Stockmann-tavarataloista.



Kumpaan tiimiin kuulut: niihin, joilla riittää kerrottavaksi noloja hikoilutarinoita vai niihin onnekkaisiin, joille spinningtuntikaan ei aiheuta kainaloiden kostumista?

8 x Arjen pieni asia

tiistai 20. elokuuta 2019

Eilinen ja tämä päivä olivat tuskaisia. Todella tuskaisia. Olen erinäisistä syistä johtuen nukkunut pidempään huonosti ja katkonaisesti ja loppuviikon unettomuus todellakin näkyi maanantaina. Siihen päälle vielä painostava aamupäivän sadesää, joten fiilis ei ollut ihan huipussaan. Tänään taas väsymys, kiire ja stressi teki aamulla tehtävänsä ja olo oli ihan kamala. Päätin suosiolla hoitaa aamulla alta ainoastaan pakolliset ja kiireellisimmät asiat ja otin aikaa itselleni. Ajatus karkaili niin paljon, ettei vain ollut mitään järkeä yrittää väkisin tehdä töitä.

Suljin tietokoneen, söin ja lähdin treenaamaan. Kotiin päästyäni makasin yli tunnin sohvalla hikisenä, likaiset treenivaatteet päällä, kunnes jaksoin nousta. Kävin suihkussa, pesin hiukset ensimmäisen kerran ties monen päivän tauon jäljiltä ja laittauduin hieman. Elämä ei tuntunutkaan enää niin hirveältä ja kaikki on ihan hyvin. Olin vain väsynyt ja kävin ylikierroksilla. Joskus näin pienikin irtiotto ja aikalisä riittää. Täytyy vain osata kuunnella itseä tarpeeksi ajoissa.

Olen aika kiitollinen siitä, että olen vihdoin oppinut ottamaan tarvitsemani oman ajan ja hiljentämään tahtia siinä vaiheessa, kun huomaan perus arkipäivien tuntuvan liian raskailta. Kokemuksesta tiedän ja voin sanoa, ettei väkisin suorittaminen hyödytä mitään ja miksi pakottaa itsensä ylivoimaiselta tuntuviin suorituksiin, jos ei selkeästi kykene edes keskinkertaiseen? Pitää osata sanoa stop ja hengittää edes hetki. Mieluummin hiljentää tahtia edes muutamaksi tunniksi, vaikka "pitäisi" tehdä sitä ja tätä. Mieluummin kaivaa kalenteriin tilaa ja relaa sen puoli päivää, kuin joutuu lopulta olemana sivussa mahdollisesti kuukausia uupumuksen vuoksi. Kaikki voivat uupua, oli tekeminen kuinka kivaa tahansa.

Näiden parin päivän fiiliksen takia oli tarkoitus jakaa teille ainoastaan muutama arkinen asia, jotka ovat tehneet minut super onnelliseksi viimeisen seitsemän päivän aikana. Teksti lähti kuitenkin hieman karkailemaan, mutta hitsit tuntui hyvältä kirjoittaa omia fiiliksiä ylös. Vaikka pyörittelen paljon asioita mielessäni ja tavallaan tämä blogiinkin kirjoittaminen on omaa yksinpuhelua, tuntuu jokaisen lauseen jälkeen oma mieli selkeämmältä ja pystyn jäsentelemään fiiliksiäni paljon paremmin. Kirjoittamisen avulla joutuu oikeasti tutkimaan omaa mieltään ja käyttämään aikaa ajatuksien pukemiseen sanoiksi.

Jospa nyt menisi siihen alkuperäiseen aiheeseen ðŸ˜„ Olen hurjan monta kertaa kertonut rakastavani arkea ja arkisia asioita. Vuosien myötä olen oppinut rakastamaan tavallisuutta, yksinkertaista elämää, kotia ja tärkeintä, eli omaa arkea ja arkisuutta. Usein ne elämän parhaat asiat tapahtuvatkin niin tavallisina päivinä. Päivinä, jolloin olet onnellisimmillasi juuri omassa elämässäsi.

Nämä arjen asiat ovat tehneet minut todella onnelliseksi lähiaikoina:

Maanantain, eli eilisen, ekstemporetreffit ystävän kanssa. Kävimme Korkkarilla Lungin terassilla nauttimassa viimeisistä kesäisistä illoista, päädyimme suunnittelematta pizzalle ja siitä vielä luokseni katsomaan eilen startanneen Love Island Suomi-avausjakson. Maanantai-iltani ei pitänyt olla todellakaan tuollainen, mutta tuo oli juuri sitä mitä tarvitsin.

Viime viikon keskiviikon hullun hauska illanvietto, joka saa edelleen hymyn huulille. Illallinen Shelterissä, karaokea Mummotunnelissa ja Erottajan kautta kotiin aamun pikkutunneilla.

Viime viikolla illanviettoja sattuikin pari ja vietin todella hauskan perjantain ihan parhaassa seurassa.

Love Island Suomi on vain ihan pakko mainita. Ihan huippua saada jo nyt pimeneviin iltoihin kuusi kertaa viikossa tällaista viihdykettä! Okei, mainitsen myös kesätauolta palanneet Salatut elämät.

Tämän päivän oma aika oli aika parasta.

Väsymyksen ja menojen takia minulla oli loppuviikko taukoa treenaamisesta. Tänään kävin taas salilla ja hitsit oli kiva treeni! Treenaus on yksinkertaisesti todella hyvää terapiaa.

Säännöllinen, viikoittainen tenniksen peluu on ollut super hauskaa ja tennishetkestä on tullut asia, jota odotan joka kerta. Eihän minä tai pelikaverini osata kumpikaan todellakaan pelata, mutta kivaa on ja tulee hiki!

Tänään klo 19:26 tullut Whatsapp-viesti, jossa luki "Moi". Juuri tänään tuo viesti merkitsi todella paljon.

Palataan! xxx

Miksi unelmoin aina isosti?

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Rakastan unelmia, unelmointia ja kuulla mistä muut unelmoivat. Sanana unelma ja unelmointi on hieman epävakaa ja jotain, jota ei oikeastaan voi edes määritellä. Itse en näe unelmia mahdottomuutena, kuten jotkut varmasti kokevat, vaan ainoastaan mahdollisuuksina. Jos emme unelmoisi, meillä ei olisi mitään, mitä saavuttaa. Unelmointi antaa meille avoimen mielen, jonka avulla pystymme jäsentelemään unelmat ja realiteetit, joka taas johtaa siihen, että lähdemme tavoittelemaan edes hieman enemmän, kuin mikä olisi se realistisin ja turvallisin vaihtoehto. Itse unelmoin aina todella korkealle, kuten sanotaankin, Dream big, mutta unelmoinnin ja unelmien hyödyt meidän mielelle saa unelmoimalla jo jostain pienestäkin. Ihan jokainen unelma, jonka asetamme mieleemme, on puolitie sitä kohti- oli sitten kyse jostain isosta tai pienestä unelmasta. Tämän jälkeen kaikki riippuu vain itsestäsi ja siitä, mitä päätät tehdä toteuttaaksesi unelmasi.

Nuorempana unelmointini oli paljon suuripiirteisempää ja unelmani ajottautuivat pitkälle tulevaisuuteen. Ehkä epävarmuus sen hetkisestä omasta olemassaolosta ei sallinut unelmointia lähitulevaisuuteen, vaan unelmat alkoivat aina "sitten kun" sen sijaan, että olisin unelmoinut jonkin asian tapahtuvan pian. Nyt taas huomattava osa unelmistani sijoittuu lähivuosiin ja ne pidemmälle, jopa vuosikymmenien päähän sijoittuvat unelmat, ovat niitä unelmia, jollaisia ajattelin nuorempana unelmie todella olevan. Jotain hieman epärealistista, hölmöä ja sellaista, joista haluan kertoa vain pienelle kouralliselle ihmisiä.

Koen olevani todella onnekas, koska juuri nyt voin sanoa, että elän sellaista elämää, josta joskun unelmoin - tarpeeksi vapautta, mieluisa työ, hyvä taloudellinen tilanne ja koen oloni turvalliseksi. Nyt on hyvä, enkä koe tarvetta unelmoida materiasta tai paremmasta arjesta. Toki unelmoin paljon, itse asiassa kaikista eniten, todella arkisista asioista, mutta nyt arkiset unelmani eivät ole sellaisia jotka liittyisivät arkeni muuttamiseen. En unelmoi maanantain muuttumisesta kansalliseksi vapaapäiväksi, alanvaihdosta, opiskelusta tai pienemmästä työtaakasta. Arkiset unelmani liittyvät pitkälti asioihin, joita minulla jo on, tai hieman isompiin unelmiin, joiden toteuttaminen vaatii pidempää, jopa vuosien kestävää syklitystä. Jos rakastat numeroita ja suunnittelua, suosittelen kokeilemaan unelman toteutumiseen tähtäävää Excel-taulukkoa, johon merkitset aina edellisenä päivänä jonkin huomenna toteutettavan asia, jonka avulla pääset kohti unelmaasi. Mitä tietoisampaa unelmointisi on, sitä enemmän teet oikeita tekoja ja valintoja unelmiesi eteen. Tämä on myös syy, miksi unelmista kannattaa puhua sellaisille ihmisille, joiden tiedät vievän sinua eteenpäin kohti tavoitteitasi ja kannattelevan sinua hetkinä, jolloin et usko itseesi.

Kesäkuussa kirjoitin tekstin siitä, kuinka unelmoin saavuttavani taloudellisen riippumattomuuden. Tämä unelma on edelleen yksi suurimmista unelmistani, mutta tämän unelman toteutumista pohjustaa monta pienempää, lähivuosiin liittyvää unelmaa. Täytyy myöntää, että tämä unelma on myös ollut sellainen, joka on saanut minut toisinaan pelkäämään unelmointia. Pelkään epäonnistumista ja tietoa, että voisin tehdä vielä enemmän unelmani toteutumisen eteen. Pelko on usein läsnä myös paljon pienempien unelmien kohdalla ja negatiivisten muistojen taakka vetää minua säännöllisesti alas. Unelmien toteuttamisessa on tärkeää suunnitelmallisuuden ja tekojen rinnalla uskoa itseensä. Omalla kohdallani tämä on ollut paikoittain vaikeaa, koska jostain syystä olen läpi elämäni kokenut joutuneeni todistelemaan osaamistani ja jopa sitä, että olen hyvä tyyppi. Unelmointi on minulle helppoa ja pystyn unelmoimaan isosti, todella isosti, mutta siinä vaiheessa, kun on aika realisoida ja jäsennella unelmia niihin, jotka haluan todella toteuttaa, saatan kohdata pelon epäonnistumisesta tai olla varma siitä, ettei minusta ole siihen. Varsinkin viimeisimmän vuoden aikana olen kärsinyt todella suuresta huijarisyndroomasta ja vaikka toisaalta tiedän, että olen tehnyt töitä päästäkseni erityisesti työelämässä tähän pisteeseen, koen silti paljon epävarmuutta taidoistani.

Unelmiin liittyvistä pelosta haluan vieä kirjoittaa muutaman sanan pelosta, joka liittyy unelmien toteutumiseen. Moni varmasti tietää sen tunteen, kun jokin kauan odotettu on ohi. Odotuksen jättämää aukkoa on vaikea lähteä täyttämään ja hetkellisesti päällimmäinen tunne voi olla jopa pettymys. Varsinkin unelmista puhuessa, jos toteutunut unelma ei toteutuessaan annakaan meille sitä, mitä luulimme. Haluan uskoa siihen, että aina pystyisi olemaan äärettömän onnellinen jokaisesta saavutuksesta, mutta näin ei vain ole. Vaadimme itseltämme niin hirveästi, joka on ajanut meidät siihen, ettei unelmien toteutuminenkaan välttämättä tunnu miltään. Olisiko sittenkin pitänyt unelmoida isommin? Olisinko voinut toteuttaa unelmani nopeammin? Oliko unelmani toteuttamiseen käyttämäni aika ajanhaaskausta?

Mainitseman meitä alaspäin vetävät ajatukset voivat olla unelmien toteutumattomuuden lisäksi unelmien esteenä. Epävarmuus ja unelmoinnin pelko vetävät meidät tilaan, jossa emme pysty näkemään unelmiamme. Jos emme kykene unelmoimaan millään tasolla, ei meillä tule koskaan olemaan keinoja niiden toteuttamiseen. Tällöin vaihtoehtona on elää jatkuvasti kädenlämpöistä elämää ilman suurempaa päämäärää. Tämä on yksi syy, miksi pidän erityisen paljon unelmoimisesta. Unelmat ovat meidän sisimpämme asettamia tavoitteita ja asiota, joita me todella haluamme. Unelmia ei ole kukaan muu asettanut meidän mieleemme, vaan me olemme määrittäneet ne itse.

Yksi helppo keino omien unelmien löytämiseen on visualisoida mielessään yksi päivittäin tapahtuva asia, jonka tapahtuminen tekisi sinusta onnellisemman. Tämä voi olla ihan mitä tahansa - herääminen kahvin tuoksuun, ruuhkaton työmatka, ikkunanäkymä merelle. Pieniä tai isoja, ehkä jopa omasta mielestä hölmöjä asioita, jotka kuitenkin tekisivät sinusta onnellisemman. Unelma, jonka toivoisit tapahtuvan päivittäin on usein jotain todella arkista tai arkeen vahvasti liittyvää, joka taas tekee siitä sellaisen, että se on täysin mahdollista saavuttaa. Mistä arkisesta asiasta minä unelmoin? Unelmoin siitä, että voisin joka aamu herätä hyvän huomenen toivotukseen joko kasvotusten tai viestillä - käsinkirjoitetuun tai Whatsappissa laitettuun. Pieni juttu, mutta juuri minulle unelma, jonka toivon toteutuvan oikean henkilön kanssa.

Vielä loppuun haluan heittää ilmoille muutaman kysymyksen, joiden avulla voit löytää oman unelmasi ja keinot sen toteutumiseen. Nämä yhdeksän kysymystä olen kysynyt itseltäni monesti ja kysyn edelleen säännöllisesti ollessani epävarma unelmistani:

  • -Millaiselta ihanne-elämäsi näyttää?
  • -Ketä ihanne-elämääsi kuuluu?
  • -Mitkä ovat vahvuutesi?
  • -Mitkä ovat heikkoutesi?
  • -Mitä taitoja sinulla on?
  • -Kuinka unelmasi saavuttaminen muuttaisi elämääsi?
  • -Mikä vetää sinua kauemmas ihanne-elämästäsi?
  • -Mitä sinun on tehtävä seneteen, että voit saavuttaa unelmasi?
  • -Milloin aloitat muutosten ja tekojen tekemisen saavuttaaksesi unelmasi?
Voisin kirjoittaa loputtomiin unelmista ja unelmoimmin hyödyistä. Vaikka itsellenikin on ajoittain vaikea hyväksyä unelmiani tai tällä hetkellä esimerkiksi toisinaan pelkään kaiken romahtavan, koska koen olevani onnekas ja saavuttaneeni monet unelmistani, haluan silti pohjimmiltani uskoa siihen, että isosti unelmointi on tarpeellista ja ilman unelmia emme voi saavuttaa sitä, mitä ansaitsemme tai haluamme.


Näiden mietteiden myötä toivotan ihanaa sunnuntai-iltaa! ❤️

Tehokas duo kuiville huulille

lauantai 17. elokuuta 2019

*Tuotteet saatu, sisältää mainoslinkkejä

Kaksi huippua huulituotetta on kulkenut lähes päivittäisessä käytössä jo hyvän tovin ja vasta nyt havahduin siihen, että näistä on ihan pakko vinkata myös teille. Taikatemppuni pehmoisiin huuliin on ollut BYBI Beautyn duo, johon kuuluu huulirasva sekä hellävarainen huulikuorinta.

Olen monet kerran hehkuttanut BYBI Beautyn tuotteita eikä vastaan ole tullut vieläkään yhtäkään huonoa tuotetta, vaikka olen kokeillyt merkiltä tuotteen, jos toisenkin. BYBi on monelle tuttu varmasti huippukauniiden pakkauksen ansiosta, mutta suosittelen todellakin tutustumaan brändin tuotteisiin pelkän ihastelun sijaan. BYBIltä löytyy hinta-laatusuhteelta erinomaista luonnonkosmetiikkaa ihonhoitoon, joista lemppareitani ovat uudehkot boosterit, puhdistusöljy sekä tämä duo huulien hoitoon.

BYBI Beauty Lip Plumper* on huulia hoitava, kosteuttava ja hieman pullistava huulivoide, jonka huulia täytelöittävä vaikutus tulee verenkiertoa vilkastuttavasta piparmintun ja appelsiinin eteerisistä öljyistä. Erityisen ravitsevan ja hoitava huulivoiteesta taas tekee sheavoi ja rypäleen siemenöljy.

BYBI Beauty Buffer* on todella hellävarainen huulikuorinta rohtuneille ja ärtyneillekin huulille. Kuorintarakeet tulevat ruskeasta sokerista ja koostumus on sekoitus manteliöljyä, sheavoita ja hedelmävahaa. Olen ollut aika arka kuorimaan huulieni ihoa, koska huulieni iho on todella herkkä ja halkeileva ja monet kuorinnat ovat selkeästi liian kovakouraisia huulien ohuelle iholle. Tämä on sen sijaan ollut ihan 5/5!

Molemmat tuotteista saa ostettua erikseen, mutta House of Organicilla on myynnissä myös plumper & buffer-huulisetti*, jossa saa molemmat tuotteet hieman edullisempaan yhteishintaan 23,90 eurolla. Erikseen ostettuna nämä ovat noin 13 euron kieppeillä.

Onko teillä jotain suosikkituotteita BYBIltä?

Avaimet ympärivuotiseen treenimotivaatioon

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Monet valittelevat sitä, etteivät saa pidettyä treenimotivaatiota yllä ja liikkuminen on usein kausittaista, kaikki tai ei mitään-tyyppistä puurtamista. Ehdottomasti silloin kannattaa hyödyntää into treenaamiseen, kun sellainen tulee, mutta ympärivuotisesta säännöllisestä liikkumisesta on muodostunut monille haaste. Mielestäni on väärin etsiä intoa treenaamiseen tiukista, lähes ammattimaista kehonrakennusta muistuttavista nettivalmennuksista, koska juuri nuo ovat usein niitä kompastuskiviä. Aloitetaan hirveällä innolla, usein täysin nollasta ja ehkä hieman liian haastavastakin treenistä, jonka noudattamiseen ei loppupeleissä olekaan realistisia resursseja.

Olen onnekas, koska säännöllinen liikkuminen ei ole minulle ongelma ja olen saanut ylläpidettyä systemaattisen liikkumisen osana arkeani jo lähes kuuden vuoden ajan. Vuosien myötä treenityylini ja tiukkuun treenaamista kohtaan on muuttunut, mutta koko ajan treeni on ollut sellaista, joka haastaa minua tarpeeksi. Kuitenkin olen pitänyt todella tärkeänä seikkana sen, että minun tulee nauttia liikunnasta. Tai ainakin suurimmaksi osaksi, koska esimerkiksi spinning on kamalaa, mutta siitä huolimatta masokistina eksyn toisinaan spinningpyörän selkään... ðŸ˜„

Nyt, kun kesästä ja sen rentoudesta luopuminen alkaa olemaan ajankohtaista halusin jakaa teille seitsemän vinkkiäni siihen, miten itse olen pitänyt treenimotivaatiota yllä ympärivuotisesti jo monien vuosien ajan.

Liiku omien resurssiesi mukaan. Tästä puhuin jo postauksen alussa. Kannattaa tehdä realistinen suunnitelma siitä, kuinka monta kertaa sinulla on mahdollisuus liikkua ilman, että se vaikuttaa elämänlaatuusi esimerkiksi sosiaalisten suhteiden osalta. Jos olet pienten lasten äiti, joka käy töissä, tuskin haluat sitoutua viiteen treenikertaan viikossa. Hyvä nyrkkisääntö on tehdä itsensä kanssa sopimus X-määrästä liikuntaa viikossa ja mikäli ehtii liikkumaan enemmän, antaa mennä! Itse olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa kolmesta treenistä viikossa, mutta useimmiten treenaan neljästä viiteen kertaan.

Haasta kehoa monipuolisesti. Liikkuminen ei ole kovin mukavaa, jos jokainen treenikerta on sellainen, että kroppa viedään äärirajoille ja seuraavat päivät menevät kipeiden paikkojen kanssa. Muutenkaan liian yksitoikkoinen treeni ei ole hyväksi tuki- ja liikuntaelimistömme kunnolle vaan kehoa tulisi haastaa monipuolisesti notkeutta, lihasvoimaa ja lihaskestävyyttä haastavilla harjoitteilla. Täydellinen yhtälö on, jos on mahdollista treenata salilla lihasvoimaa ja sen oheen monipuolisesti aerobisia kuntoa ja lihaskestävyyttä lisääviä lajeja. Yksitoikkoinen liikkuminen alkaa myös usein kyllästyttämään, joka vaikeuttaa treenimotivaation ylläpitoa.

Harrasta mielekästä tai mielekkäitä lajeja. Jos et pidä kuntosalilla käymisestä, älä käy. Jos et pidä juoksemisesta, älä juokse. Jos et pidä "perinteisestä" lihaskuntoharjoittelusta, yhdistä salitreeniin toiminnallisuutta tehdäksesi siitä mielekkäämpää. Tapoja liikkua on yhtä monta, kuin meitä liikkujiakin.

Haasta itsesäsi sopivasti. Se, että saa itsensä esimerkiksi salille on jo puoli voittoa, mutta silloin kannattaa myös oikeasti treenata, eikä polkea laiskasti kuntopyörää Netflixiä katsellen. Tee siitä itsestäänselvää, että treenin aikana ollaan treenaamassa ja haastetaan itseä. Aivan veren maku suussa ei tarvitse jokaisella kerralla treenata eikä treeni saa olla sellainen, että kokee aina suorituksen olleen huono. Itsensä sopiva haastaminen on helppoa erityisesti silloin, kun harrastaa mielekästä lajia.

Muista olla tarpeeksi tiukka itsellesi. Omalla kohdalla säännöllistä liikkumista on helpottanut se, että merkkaan treenikerrat kalenteriini muiden menojen joukkoon ja niistä pidetään kiinni, ellei tule jotain oikeasti tärkeämpää tai esimerkiksi sairastuminen tai todella kova väsymys. Ei minullekaan se treenille lähtö ole aina kaikista helpointa, mutta kummasti treeni-into tulee, kun on vain saanut puettua treenivaatteet hammasta purren ja lähdettyä liikkeelle.

Liiku yhdessä ja pidä sopimuksesta kiinni. Monet haluavat tukea säännölliseen liikuntaan ja tällöin joko Personal trainer tai säännölliseen liikkumiseen sitoutuva kaveri ovat oiva apu. Jo pelkstään se, että sovit meneväsi samaan aikaan salille samalla salilla käyvän kaverisi kanssa on suuri motivaattori olla skippaamatta treenejä, vaikka treenin tekisikin itsekseen.

Rutiinit, rutiinit, rutiinit. Ota oma hyvinvointisi osaksi viikottaista rutiiniasi ja pidä siitä kiinni. Tiedän omakohtaisesti, että tulee haastavia ja raskaita viikkoja, lomamatkoja ja sairastumisia, jotka saattavat aiheuttaa muutoksia tähän rutiiniin. Muista olla itsellesi tarpeeksi lempeä, silloin kun rutiinista on pakko poiketa, mutta pyri pitämään liikuntarutiinista kiinni, jos siitä poikkeamiselle ei ole pätevää syytä. Jälleen painotan suunnitelmallisuutta, jotta liikunnan saa mahtumaan viikkoihinsa ja jotta siitä olisi helpompi pitää kiinni. Tämä on oikeasti todella tärkeä rutiini, jolla investoimme myös tulevaisuuteen.



Näillä keinoilla olen ylläpitänyt omaa treenimotivaatiota. Toivottavasti vinkeistä on hyötyä ja jos herää yhtään treeniaiheisia kysymyksiä, vastailen niihin mielelläni kommenteissa tai Instagramin puolella!

10 x Puhelimen kameran rullasta

maanantai 12. elokuuta 2019

Hitsit kuinka hauska viikonloppu takana! Perjantai meni rauhakseltaan vanhempien luona maalla, mutta lauantaina otettiin perjantaita kiinni ihan huipuissa Marsaanan ja BikBokin järjestämissä #bikbokxfestival -bileissä. Ihania persikkadrinkkejä, hyvää musiikkia, täydellinen sää, ystäviä, uusia tuttuja, naurua, lukuisia skoolaus-bumerangeja ja halauksia. Päälimmäisenä ajatuksena koko nelituntisen aikana oli kiitollisuus. Vitsi mitä ihmisiä mun ympärillä on just.

Juttelin BikBokin bileissä muutaman uuden tutun kanssa vaikuttajien välisesta verkostoitumisesta ja yleisesti siitä, miksi osa ihmisistä on tosi töykeitä muita kohtaan. Vaikka tietenkin on "eritasoisia" vaikuttajia, en itse näe välillämme esimerkiksi kilpailuasetelmaa, joka voisi olla syy siihen, ettei haluta kaveerata tai edes moikata muita. Meistä jokainen kuitenkin tekee työtään omilla kasvoillaan ja omalla henkilöbrändillään eikä ole yhtään keneltäkään pois, jos omaa edes normaalit käytöstavat, moikkaa ja esittelee itsensä. Näissä tilaisuuksissa on juuri parasta se, että on mahdollisuus tutustua uusiin tyyppeihin, kuulla millaista somea he tekevät ja ennen kaikkea oppia tuntemaan kuka siellä Instagramin ja blogien takana oikeasti on.

BikBokin bileiden jälkeen treffasin vielä ystäväni ja suunnattiin aluksi Holidayn terassille drinkeille ja ilta päättyi kevyeen dinneriin Yes Yes Yesissa. Kävi niin hyvä tuuri, että satuimme saamaan heti paikat baaritiskiltä! Kyseinen paikka on ehkä Helsingin kaunein ja ehdottomasti kaikista instagrammable-ravintola, enkä voinut vastustaa kiusausta ja käydä nappaamassa kuvaa vapautuneessa pöydässä. Viherkasvit, vaalea marmori ja vaaleanpunainen=täydellinen yhdistelmä!

Lauantain vauhdikkuudelle antoi tasapainoa sunnuntain työpäivä kotitoimistossa. Sunnuntaina hymisin onnellisena kahdeksalta herätessäni sitä, että alla oli hyvin nukutut yöunet eikä huonoa oloa, koska päiväbileiden jäljiltä olin kotona jo aikaisin. Tällaisia pitää harrastaa useammin, koska juhlimisessa huonointa on ehdottomasti se kaamea väsymys, joka tekee aivan zombiksi. Nyt sitä ei ollut, jes! Lopuksi koko hauskan viikonlopun päätti Linko Pizzabarin pizzat (Roban Jackie on edelleen mun ykkönen Helsingin pizzapaikoista. Kokeilkaa, jos ette ole käyneet!) ja rento ilta sohvalla. Ei ihan hirveästi parempaa sunnuntai-iltaa voisi toivoa.

Sellainen viikonloppu takana. Tästä tuli aika päiväkirjamainen postaus, mutta viikko sai aika vauhdikaan alun muutaman kiireellisen työjutun takia, joten tämän enempää en saanut itsestäni tähän hätään irti. Ensi kerralla sitten! Ihanaa maanantai-iltaa. ❤️

Heinäkuun kauneussuosikit ja muutama miete kauneudesta

sunnuntai 11. elokuuta 2019

*Kaikki tuotteet saatu, sisältää mainoslinkkejä

Hei taas olisi viime kuun kauneussuosikeiden aika. Tällä kertaa halusin keskittyä ainoastaan meikkituotteisiin, koska kesän aikana ei tullut availtua hirveämmin uusia tuotteita ihonhoidon osalta ja olen edelleen keskittynyt entisten loppuun käyttämiseen. Sen sijaan lämmin heinäkuu sai minut tarttumaan muutamiin tuotteisiin yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka meikkaan lähes päivittäin, koska oma fiilis on silloin kivempi, en todellakaan koe suurta intohimoa meikkaamista kohtaan. Meikkityylini on todella samanlainen niin arkena, kuin juhlassakin. Meikki syntyy fiiliksen mukaan, mutta aikaa en halua koskaan käyttää siihen varttia enempää.

Pohdin tänään aamulla myös kauneutta. Viime aikoina fiilis omasta ulkonäöstä on ollut hyvä ja tiedän sen johtuvan osittain pinnallisista asioista - iholla on kiva pieni päivetys ja iho on ihan hyvässä kunnossa, pidän juuri nyt hiuksistani todella paljon ja kesä on inspiroinut pukeutumaan monipuolisemmin. Olen nauttinut kesästä, mutta siitä huolimatta muistanut pitää huolta terveydestäni sekä säännöllisestä liikunnasta. Olo on ollut todella onnellinen ja henkisesti rauhallinen sekä tasapainoinen, joka tuo osansa siihen ulkoiseen kauneuteen ja säteilyyn. Vaikka ulkonäössäni ei ole tapahtunut mitään muutosta, kuten kiinteytymistä, on omalla onnellisuudella ja henkisellä hyvinvoinnilla todella suuri tekijä siihen, miten näkee itsensä peilistä. Tämän tietää varmasti kaikki, mutta tällaisina hetkinä se muistuu mieleen entistä vahvempana. Sisäinen kauneus ja onnellisuus on se, joka tekee meistä kauniita, mutta ei poissulje sitä, etteikö omia parhaita ulkoisia piirteitä saisi korostaa. Tästä esimerkkinä esimerkiksi se, että viihdyn paljon meikittä eikä minulle ole missään nimessä kynnys liikkua julkisesti meikittä (päin vastoin voisin joskus kiinnittää hieman enemmän huomiota minkä näköisenä poistun kotoa...), on oloni itsevarmempi ja parempi, jos kasvoilla on edes kevyt meikki.

Tämän aasinsillan kautta voisi siirtyä niihin heinäkuun kauneussuosikeihin! ðŸ˜„

Kesällä rakastan meikissä kuulautta ja koralliin taittavat punat näyttävät ekstra kivoilta. Sain ennen juhannusta IDUN Mineralsilta pienen lähetyksen, jossa oli ihan täydellinen kesäpuna, Lip Crayon -huulipunakynä sävyssä Lill*. Tuotekuvauksessa sävyä sanotaan kirkkaan punaiseksi, mutta kevyesti huulille levittäessä sävy on minun huulilla hieman koralliin taittava. Tämä on ollut aivan ihana ja ennen kaikkea helppo kesäpuna, joka ei kuivata huulia!

Sain valita RAW beauty -verkkokaupasta muutaman minua kauan kiinnostaneen Juice Beauty-luonnonkosmetiikkamerkin tuotteita kokeiluun. Muutaman tuotteen joukosta ihan ehdottomiksi lemppareiksi nousivat Juice Beauty Phyto-Pigments Last Looks Cream Blush -voidemainen poskipuna* sävyssä 02 Seashell sekä Phyto-Pigments Perfecting Concealer -peitevoide. Tänä vuonna olen käyttänyt eniten voidemaisia poskipunia, koska pidän niiden tuomasta kuulaudesta enkä pidä ihan hirveästi highlightereista. Juice Beautyn voidemainen poskipuna on todella pigmenttinen ja pitkäkestoinen ja se on helppo levittää meikkisienellä töpöttelemällä. Ihan huippu! Juice Beautyn eitevoide antaa todella hyvää peittävyyttä, ei kuivata ihoa, eikä se tee ihosta kakkumaista, vaikka kyseessä on voidemainen peiteaine. Olen ollut hieman skeptinen luonnonkosmetiikan peiteaineisiin vaihtelevien kokemuksien vuoksi, mutta tämä on oikeasti super hyvä, eikä häviä synteettisille tuotteille.

Nostan todella usein primereita, koska ne ovat tuotteita, joita ilman en tee meikkipohjaa ja kokeilen mielelläni eri meikinpohjustajia. Meikkivoiteissa minulla on tietyt suosikit, mutta meikinpohjustajaa vaihtamalla tai sitä meikkivoiteen joukkoon sekoittaessa saa meikkipohjasta tehtyä kuhunkin päivään sopivan. Sain heinäkuun alkupuolella testiin Kicks Beautyn uutuusprimerin, Skin Protectin Primer -meikinpohjustajan*, joka kosteuttaa ihoa koko päivän ja suojaa sitä mm. iholle haitalliselta siniseltä valolta, jolle altistumme nykyään todella paljon. Siis vitsit tämä primer oli todellinen yllättäjä! Vesipohjainen, geelimäisen ja voidemaisen välimaastoa oleva koostumus toimii todella hyvin oikeastaan kaikkien meikkivoiden alla ja iho tuntuu kosteutetulta koko päivän. Tämä on muuten juuri nyt Kicksillä kamppiksessa alle 13 eurolla!

Real Techniquesin Rebel Edge Trion* pienin viistopäinen sivellin on tavallaan vähän ekstra tässä postauksessa, mutta oli pakko hehkuttaa tätä maailman parhaimpana siveltimenä nestemäisten huulipunien levitykseen! Monet nestemäiset huulipunat kuivattavat todella paljon huulia, jos ne levitetään huulille suoraan aplikaattorilla. Tätä ongelmaa ei tule, jos huulipunan levittää siveltimellä huulille ohuelti ja monta sivellintä kokeilleena olen todennut tämän ihan mielettömän hyväksi siihen tarkoitukseen. Onneksi tajusin kokeilla sivellintä huulimeikkiin, koska harmitti sen tarpeettomana pyöriminen sivellinlaatikossa. Rebel Edge Trion kaksi muutakin sivellintä ovat minun eniten käyttämäni siveltimet, joten huippua, että nyt koko setti pääsee käyttöön.


Kaksi vikaa suosikkituotetta onkin sitten meikkipohjaa ja viimeistelyä varten. Laura Mercierillä on ihania tuotteita ja heinäkuussa kovassa käytössä on ollut Laura Mercier Tinted Moisturizer*, jossa on suojakerroin 20. Tämä on ollut todella kiva tuote sellaisenaan meikkipohjana tai meikkivoiteen joukkoon sekoitettuna, jos haluan enemmän peittävyyttä. Minulla on muuten meikkipohjana ainoastaan tätä sekä hieman Juice Bautyn peitevoidetta tämän postauksen kasvokuvassa. Eli pohja jää kuulaaksi, vaikka meikin kiinnittääkin puuterilla. Ihan super kiva!

Viimeisenä on itse asiassa jo talvella ostettu MAC Prep + Prime Fix+ Mattifying Mist*, joka lojui talven ja kevään käyttämättömänä. Ihoni on todella herkkä kuivalle iholle ja yksinkertaisesti en voinut käyttää tätä meikinkiinnityssuihketta, koska ihoni alkoi välittömästi tuntumaan kiristävältä. Nyt kesällä ilman ollessa kosteampi, on tämä ollut ihan täydellinen viemään puuterimaisuuden pois kasvoilta sekä pitämään epätoivottua kiiltoa pois kasvoilta, jonka kuuma sää aiheuttaa. Eli tämä on ollut ykkönen nyt kesällä pitämään kiiltoa kurissa ja meikin paikoillaan!

Siinä oli heinäkuun kesäiset kauneussuosikit. Löytyikö mielenkiintoisia tuotteita näiden joukosta?

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela