Jos muutama vuosi sitten minulta olisi kysytty kesken viikkoa, lähdetäänkö pizzalle tai syödäänkö auringossa jäätelöt, olisin kieltäytynyt. Ruokavalioni ja syömistottumukseni olivat tuolloin todella terveelliset, mutta kääntöpuolena myös hyvin rajoittuneet ja pidin itseni todella tiukassa lieassa. Lipsumista ei sallittu ja lipsumista oli kaikki "paperin" ulkopuolinen syöminen. Niin arkena, kuin viikonloppunakin.
Voin rehellisesti sanoa luopuneeni tiukasta, paperinmukaisesta ja tarkasta, makrojakaumaan perustuvasta, ruokavaliosta vasta noin vuosi sitten. Sitä ennen olin jo noin vuoden verran tasapainoillut tiukan ja rennon syömisen välillä. Välillä meni hyvin ja välillä tuli takapakkia. Kuten monessa muussakin asiassa, rentoon ja intuitiiviseen syömiseen opettelu on pitkä tie. Yksi askel eteen, kaksi taakse. Vähitellen kuitenkin mieli antoi periksi ja aloin oikeasti nauttimaan niistä spontaaneista ravintolakäynneistä, pystyin tilaamaan ravintolassa sitä mitä halusin, en sitä mikä olisi "paras" vaihtoehto, ja jäätelöä sai syödä vaikka tiistaina, jos siltä tuntui. Vähitellen syömisestä tuli helpompaa, eikä mieleen kirjoitettujen sääntöjen ja oman kehon kuuntelun välillä tarvinnut käydä päivittäin niin suurta taistelua.
Intuitiivinen ja rento, kehoa kuunteleva syöminen kuulostaa helpolta. Intuitiivisen syömisen tarkoitus on syödä, kun on nälkä ja lopettaa, kun olo on täysi - miettimättä lainkaan kaloreja, hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja. Tärkeintä olisi kuunnella kehon viestejä siitä, mitä tekee mieli ja syödä sellaisia ruokia, joista tulee hyvä olo. Auki kirjoitettuna tuo kuulostaa todella helpolta, mutta aika harva syö oikeasti kehoaan kuunnellen. "Ei lounaaksi voi syödä pizzaa", "Herkkuja vain viikonloppuna", "Ei hiilihydraatteja iltapalalla". Aivan ihmeellisiä sääntöjä, joita kenenkään ei tarvitse noudattaa, mutta joiden noudattamisesta on tullut itsestäänselvyyksiä, koska niin vain on ja näin tekee muutkin. Kuulostaako tutulta?
Myönnän, että edelleen noudatan usein täysin tiedostamatta näitä "sääntöjä", eikä croissanteja aamupalaksi, pastaa lounaaksi ja pizzaa illalliseksi ole edes intuitiivisen, kehoa kuuntelevan syömisen tarkoitus. Intuitiivisessa syömisessä tulee ravita kehoa sillä, mitä se kaipaa, mitään rajoittamatta. Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa siihen, että syömisen vetäisi aivan överiksi, koska kehomme ei kaipaa jatkuvasti nopeita hiilihydraatteja, huonolaatuista rasvaa ja sokeria. Kehomme tarvitsee ja haluaa monipuolista, ravitsevaa ruokaa, josta saamme kokonaisvaltaista energiaa ja josta tulee meille hyvä olo. Toki hyvin suunnitelmallinen ja tiukka, mutta kuitenkin monipuolinen ruokavalio voi olla kehollemme hyväksi, jos se on koostettu oikein. Esimerkiksi jos mieli ja keho voi hyvin ketogeenisellä ruokavaliolla, on intuitiivisen syömisen ytimessä. Eli itsessään intuitiivinen syöminen ei poissulje ruokavalioita, vaan ero intuitiivisen ja rajoittuneen syömisen välillä on kokonaisvaltainen hyvinvointi. Jos myös mieli ei voi hyvin nykyisten syömistottumusten kanssa, vaikka söisi kuinka terveellisesti, ei mielestäni voi sanoa syövänsä kehoaan kuunnellen.
Rakastan hyvää ruokaa ja erityisesti jäätelöllä herkuttelua. Opetellessani intuitiivista syömistä söin huomattavasti enemmän herkkuja, koska vuosien kehon signaalien kuuntelemattomuus oli tehnyt sen, että kaikki aikaisemmin kielletty oli lähes ainoa asia, jotka kehoni halusi. Söin paljon kaikkea sokeripitoista, kuten karkkia ja jäätelöä. Varsinkin tuota jälkimmäistä, koska jäätelö on maailman paras herkku koko maailmassa. Vähitellen onneksi pahin sokerikierre alkoi katkeamaan ja huomasin kehoni kaipaavan monipuolisempaa ja etenkin terveellisempää ravintoa. Myös se olo, mikä kehossani oli runsaan sokerinsyönnin seurauksena, ei tuntunut lainkaan hyvältä.
Olen nautinnonhaluinen ja minulle hyvänmakuinen ruoka on iso osa hyvää elämää. Olen päässyt siitä ajatuksesta, että ruoka olisi vain polttoainetta siihen, että ruoan tulee antaa minulle hyvä ja energinen olo sekä maistua hyvältä. Olen myös saanut suurimmaksi osaksi hiljennettyä ruokapoliisin, joka jaottelee ruoat hyvään ja pahaan. Ruokapoliisi on se inhottava tyyppi, joka saa meidät arvottamaan itsemme ruoan ja syömistemme kautta - se, joka sanoo meidän epäonnistuneen, jos söimme sen ihanan jälkiruoan.
Vaikka ruokapoliisi ei jatkuvasti huutele soimauksiaan ja olen sallinut itselleni sokerin syömisen vaikka päivittäin, teen ravintoni suhteen paljon tiedostavia valintoja, jotka saa kehoni ja mieleni tuntemaan olonsa hyväksi. Tämä on onnistunut todella hyvin syömällä pääsääntöisesti laadukasta ravintoa kuitenkaan kieltämättä mitään, joka on johtanut siihen, ettei syömisten kanssa käy pahemmin ylilyöntejä (paitsi juhlien jälkiruokapöydässä!) eikä kaupassa tarvitse ohittaa herkkuhyllyjä kädet silmillä. Houkutusta sokeriin ei ole samalla tavalla, kun sen ollessa kiellettyä.
Tiedätte jo, että jäätelö on minun go to-herkku. Olette myös varmasti huomanneet, että terveellisemmät jäätelöt ovat olleet kovassa nousussa viime vuosina. Arvaatte varmaan, kuka on ollut tästä todella innoissaan! 😄 Usein näiden vähäsokeristen tai sokerittomien ja terveellisempien herkkujen kääntöpuoli on pitkä lista lisäaineita sekä raaka-aineet, joiden alkuperästä ei ole tietoa. Koska minulle ruoan tulee tuoda kokonaisvaltaisesti hyvää oloa, merkitsee minulle ostoskoria täyttäessäni todella paljon tuotteen valmistaja, valmistustapa ja raaka-aineet. Mitä lähempää tuote tulee ja mitä enemmän siitä on luomua, sitä kokonaisvaltaisemman nautinnon ruoka antaa minulle.
Vapaus syntyy samalla jäätelötehtaalla Aurassa, jonne maito tulee aina tuoreena ja vastalypsettynä vain muutaman kilometrin päässä sijaitsevalta luomutilalta. Sen lisäksi, että Vapaus on luomujäätelöä, on siinä huomattavasti lyhyempi ainesosaluettelo verrattuna vastaaviin vähäkalorisiin ja proteiinipitoisiin jäätelöihin. Myös ainesosat ovat tuttuja, eikä niiden joukosta löydy omituisia täyteaineita. Olen edelleen hämmästynyt siitä, miten niin lyhyellä ja tutunkuuloisella ainesosaluettelolla on saatu aikaiseksi vähäkalorinen ja proteiinipitoinen, mutta silti lainkaan normaalille kerma- tai vegaanijäätelölle häviämätön jäätelö. Vapaus jäätelössä on kaloreita ainoastaan 120kcal (vanilja) tai 123kcal (minttu&suklaa) per 100g. Täten kokonaisessa purkissa on alle 300 kaloria ja yli 10g proteiinia!
Jos tunnistit itsesi tekstin alkupäästä niin haluan loppuun muistuttaa, että elämässä on paljon muutakin ja tärkempää, kuin täydellinen syöminen (jota ei edes ole olemassa). Elämää ei kuulu elää ruokapoliisi olalla ja elää kieltäytyen. Täyteläiselle kermajäätelölle tai gelatolle on aikansa ja paikkansa kokonaisvaltaisesti tasapainoisessa ruokavaliossa, kuten myös tofulle ja ruusukaalille. Meillä on vapaus valita se, mitä kehomme viestii haluavansa. Ja joskus se jokin on Jymy Vapaus, toisinaan jotain muuta.
Kuvat Anton Varho