PidempƤƤn blogiani lukevat muistavat varmasti vuoden 2014, jolloin blogini pyƶri paljon treenaamisen ja painonpudotuksen ympƤrillƤ. Jossain vaiheessa aloin vƤhentƤmƤƤn aiheesta kirjoittamista, mutta niin sanotusti kulissien takana olin edelleen todella rajoittava muun muassa ruokavalion suhteen ja elin pitkƤlti oma treenikalenterini edellƤ. JƤtin paljon asioita vƤlistƤ ja tekemƤttƤ, koska laitoin mieluummin omat treenit edelle ja halusin pitƤƤ kiinni vƤkisin vƤhintƤƤn viidestƤ treenikerrasta viikossa.
Olen ollut vuosia todella itsekriittinen ja pƤƤstessƤni vuoden 2014 ja 2015 vaihteessa alle 60kg painoon (olen 166cm pitkƤ), tuli painosta minulle pakkomielle. En enƤƤ ajatellut niinkƤƤn laihtumista, vaan pidin kaikin keinoin kiinni noin 57-58kg painosta. Joskus kƤvin pari kiloa sen allekin, mutta minulle tuossa painossa pysyminen ei ollut todellakaan helppoa. PƤin vastoin se vaati minulta todella paljon treenausta, luopumista ja tiukkaa ruokavaliota. Se ei vain ollut minun keholleni sellainen paino, jossa olisin pysynyt pienellƤ vaivalla, enkƤ ole koskaan myƶntƤnyt kenellekƤƤn, ettƤ kyseisissƤ mitoissa ja painossa pysyminen ei ollut minulle yksinkertaista. Kova itsekriittisyys kuitenkin sai minut yllƤpitƤmƤƤn tuota painoa todella monen asian kustannuksella. Minulle liian matalan painon vuoksi muun muassa kuukautiseni olivat poissa yli neljƤ vuotta, pulssini oli todella matala, palelin jatkuvasti, nukuin aika huonosti ja henkisesti en voinut kovin hyvin. Vakuuttelin olevani onnellinen ja ettei rajoittunut ruokavalio haittaa minua, vaikka todellisuudessa pakkomielteeni tietyn painon sisƤllƤ pysymisestƤ oli todella vahingollista. Ulkopuolisten oli hankalaa nƤhdƤ tilannetta ongelmana, koska kyllƤ minƤ rehellisesti nautin tuolloin ja nautin edelleenkin treenaamisesta ja terveellinen, puhdas ruoka on hyvƤstƤ, mutta se ei saa mennƤ kaiken edelle. Ainakaan oman henkisen hyvinvoinnin. Sain vakuuteltua lƤhipiirilleni, ettƤ todellakin haluan elƤƤ kyseistƤ elƤmƤntyyliƤ ja voivani todella hyvin.
Oma vƤsymykseni tilanteeseen sai minut hiljalleen puhumaan tunteistani ja epƤterveestƤ suhteestani treenaamiseen ja ruokaan. Hollannissa asuessani laihduin vielƤ enemmƤn, koska treenaamisen ohelle tuli mukaan jopa kymmenien kilometrien pƤivittƤinen pyƶrƤily osana arkea. En ole koskaan kertonut, mutta aloin yhdessƤ vaiheessa saaman mielihyvƤƤ siitƤ, ettƤ vaatekauppojen pienimmƤt alaosat olivat vƤlillƤ jopa hieman lƶysiƤ. Koskaan tilanteeni ei onneksi mennyt anoreksia puolelle, vaan vietin vuosia hƤilyvƤsti ortoreksian ja ahmimishƤiriƶn rajamailla. Useimmiten sain pysyttyƤ todella tiukassa, rajoitetussa ruokavaliossa, mutta sorruin sƤƤnnƶllisesti ahmimaan, jota kesti yhdestƤ illasta useampaan pƤivƤƤn. Ahmiminen tuli kuvioihin vasta vuoden 2015 loppuaikoina, joka oli aikaa, kun ensimmƤisiƤ kertoja aloin hieman raottamaan verhoa ja kertomaan rehellisesti, ettƤ suhtautumiseni treenaamiseen ja ruokaan ei ole normaali. SiitƤ lƤhtien olen pƤivittƤin tehnyt tyƶtƤ sen eteen, ettƤ suhteeni ruokaan olisi terve, enkƤ kƤyttƤisi sitƤ keinona itseni rankaisemiseen tai lohduttamiseen. Toukokuussa 2016 kirjoitin
tƤmƤn postauksen, jossa myƶnsin rehellisesti, ettƤ "terveellinen" elƤmƤ meni minulta yli.
Saan paljon kehuja siitƤ, kuinka olen saanut pidettyƤ aikoinaan pudottamani kilot poissa ja kuinka olen todella hyvƤssƤ kunnossa. Kukaan kehuja ei ole kuitenkaan tiennyt, ettƤ nykyistƤ timmimmƤn kropan yllƤpito todellakin vaati minulta paljon. Se vaati epƤterveen suhtautumisen ruokaan ja treenaukseen, luopumisen monista nautinnoista elƤmƤssƤ ja jatkuvaa mielen tyƶskentelyƤ, kun yritin laskea pƤƤssƤni kaloreita ja ravintosisƤltƶjƤ, jos jouduin syƶmƤƤn esimerkiksi ravintola-annoksia. TƤstƤ syystƤ olen viettƤnyt elƤmƤstƤni useita tuntien epƤtoivoisesti etsien ravintoloiden ravintoainetaulukoita ja kaloreita. Olen myƶs monta kertaa ehdottanut ystƤvilleni tiettyihin ravintoloihin menemistƤ vain siksi, ettƤ kyseisestƤ paikasta on saatavilla annoksien tarkat kalori- ja ravintoainetaulukot. Olen myƶs valehdellut lukuisia kertoja saavani vatsavaivoja joistakin ruoka-aineista tai vƤltellyt muualla, kuin kotona syƶmistƤ sillƤ verukkeella, ettƤ olen juuri syƶnyt tai ettƤ vatsani on todella kipeƤ. TƤmƤ on muuten ensimmƤinen kerta, kun myƶnnƤn asian julkisesti tai edes lƤhipiirilleni. Olen hƤpeillyt epƤtervettƤ suhtautumistani ruokaan niin paljon, etten ole pystynyt puhumaan siitƤ ja vielƤ vaikeamaksi asian on tehnyt se, ettƤ mielestƤni "tƤssƤ iƤssƤ" ei pitƤisi olla tƤllainen. Vasta viime loppusyksystƤ terapiassa ollessani sain ensimmƤisen kerran yli kymmeneen vuoteen suustani ulos sanat, ettƤ en edelleenkƤƤn suhtaudu ruokaan normaalisti ja hallitsen tunne-elƤmƤƤni osittain ahmimisella. Blogissa ja ystƤvilleni olen naamioinut ongelman aina lohtusyƶntiin ja herkkukierteeseen, vaikka oikeasti kyse on ollut ainoastaan psyykkistƤ, epƤtervettƤ oireilua voidessani huonosti. Olen puhunut viimeisen vuoden aikana avoimemmin painonnousustani ja ehkƤ jotkut ovat huomanneetkin, ettƤ olen toisinaan hoikempi ja toisinaan hieman pyƶreƤmmƤssƤ kunnossa. TƤmƤ on selitys sille, miksi minussa saattaa huomata pientƤ painonvaihtelua.
LƤhdin kirjoittamaan avoimesti tƤstƤ aiheesta, koska sain kommentin, jossa toivottiin postausta siitƤ, mitƤ ajattelen tuolloisesta laihdutuksestani ja painon yllƤpidosta. Vuosia salaisuuteni painon yllƤpitoon oli itsekuri ja rajoitukset ja se, ettƤ ruoasta nauttiminen johti aina morkkikseen ja kompensointiin. Olen aina rakastanut hyvƤƤ ruokaa, aivan pienestƤ pitƤen, joten ruoan jakaminen sallittuun ja kiellettyyn ei ollut minulle missƤƤn vaiheessa helppoa. Vaa'an luku oli kuitenkin niin suuri motivaattori, joka sai minut "yllƤpitƤmƤƤn" sitƤ kaikista alinta painoani. Veikkaan kyllƤ, ettƤ tuskin painoni olisi noussut takaisin vuosien takaisiin lukemiin, vaikka laihdutuksen jƤlkeen suhtautumiseni ruokaan olisi ollut tƤysin normaali, koska laihdutuksen jƤlkeen tietoisuuteni ruokavaliosta oli noussut, osaan tehdƤ ilman ponnisteluja parempia valintoja, kokematta, ettƤ jƤisin ihan hirveƤsti mistƤƤn paitsi (ikƤvƤ totuus on, ettei yhdenkƤƤn terveydelle tee kovin hyvƤƤ syƶdƤ pƤivittƤin pizzaa ja jƤƤtelƶƤ) ja rakastuin treenaamisen. Vaikka toisinaan treenimotivaatio on hakoteillƤ, huomaan aina viimeistƤƤn viikon liikkumattomuuden jƤlkeen kaipaavani treenin pariin. Posin kautta tƤmƤ kappale pƤƤtƶkseen ja sillƤ, ettƤ oikeasti nautin liikunnasta, on ollut suurin merkitys siihen, ettƤ painoni ei ole noussut mitenkƤƤn huomattavasti, vaikka vuosiin on mahtunut kausia, kun ahmiminen on ollut hyvin paljon lƤsnƤ tai treenimotivaation puute tai esimerkiksi sairastelu on laittanut treenit tauolle. TƤrkein vinkkini elƤmƤntapamuutoksen jƤlkeiseen painon yllƤpitoon onkin se, ettƤ lƶydƤ ilo liikuntaa kohtaan. Olen varma, ettƤ tiukkaa ja rajoitettua ruokavaliota ei kukaan halua yllƤpitƤƤ loputtomiin ja kƤyttƤƤ sitƤ ainoana keinona yllƤpitƤƤkseen laihdutustulosta.
TƤllƤ hetkellƤ painan noin 66-67 kiloa ja jokin aika sitten painoni oli tƤstƤ pari kiloa enemmƤn. VielƤ viime syksynƤ painoin noin 62-63 kiloa ja hieman pƤƤlle vuodessa painoni on noussut melkein 10kg. Luku kuulostaa todella hurjalta ja henkisesti nƤin suuri painonnousu on ollut todella vaikea sisƤistettƤvƤ. KƤytƤn muuten edelleen samoja vaatteita, joita olen kƤyttƤnyt painoni ollessa alimmillani (toki jotkut alaosat ovat muuttuneet todella kiristƤviksi), mutta vaa'an numero on saanut oloni pahaksi ja epƤonnistuneeksi. TiedƤn, ettei painolla ole mitƤƤn vƤliƤ, mutta vuosien pakkomielteeni tƤstƤ kymmenen kiloa kevyemmƤstƤ painosta on jƤttƤnyt jƤlkensƤ. Edelleen salaa haaveilen tuosta alle 60kg painosta ja saatan ajatella, ettƤ olen tyytyvƤisimmillƤni siinƤ painossa, vaikka se ei ole totta. Nyt, kun olen uskaltanut pƤƤstƤƤ irti laihuudesta, olen sata kertaa onnellisempi ja vapautuneempi.
Pyysin teitƤ laittamaan Instagramissa kysymyksiƤ tƤhƤn aiheeseen liittyen ja yksi kysymyksistƤ oli, ettƤ koenko olevani onnellisempi laihempana. Olen muutama vuosi sitten kirjoittanut
aiheesta postauksen, joten en kovin laajasti vastaa tƤhƤn, koska olen edelleenkin samaa mieltƤ, kuin vuonna 2016:
"Kokonaisvaltainen onnellisuus on aivan hemmetin monen tekijƤn summa. TƤllƤ hetkellƤ voisin sanoa olevani ehkƤ tyytyvƤisempi elƤmƤƤni, kuin kolme-neljƤ vuotta sitten, mutta periaatteessa en koe elƤvƤni onnellisempaa elƤmƤƤ laihempana. Monet asiat ovat mukavampia hoikempana, kuten herkkujen ja vaatteiden ostaminen, mutta kuten edellƤ lainauksessa totesinkin, kaipaan sitƤ huolettomampaa suhtautumista ruokaan, joka minulla oli tukevampana.". Tuo sivuuttaa aika hyvin aikaisemmin kertomaani, ettƤ nyt ollessani laihempi, ei suhtautumiseni ruokaan voi olla niin huoleton. Mutta se, onko ihminen laiha tai lihava, ei yksinƤƤn tee ihmisestƤ onnellista tai onnetonta eikƤ painonpudotus ole missƤƤn nimessƤ tae onnellisemmasta elƤmƤstƤ.
Sain myƶs kysymyksen liittyen "yllƤpitovaiheeseen" eli dieetin jƤlkeiseen ruokavalioon. Todella pitkƤƤn laskin kalorit tarkkaan sovellusten avulla ja minulla oli tarkat kalorimƤƤrƤt ja makrojakaumat, joilla juurikin yllƤpidin sitƤ alle 60kg painoani treeniin yhdistettynƤ. Aika ajoin oman hyvinvointini vuoksi olen pitƤnyt liiasta tarkkailusta taukoa, mutta palautunut tapojeni orjaksi. Aiheeseen liittyen kannattaa muuten lukea
vanhempi postaukseni liittyen ruoan punnitsemiseen ja kaloreiden laskemiseen!
Olen vasta muutamia kuukausia syƶnyt ilman ruokien punnitsemista ja kaloreiden tarkkailua. Tietenkin teen edelleenkin tahtomattani laskutoimituksia pƤƤssƤni ja saatan kurkata elintarvikkeiden ravintoaineet, mutta yritƤn jatkuvasti pƤƤstƤ tavasta eroon ja syƶdƤ enemmƤn intuitiivisesti ja kaloreita miettimƤttƤ. Se, ettƤ olen viime aikoina syƶnyt todella usein ulkona, on tehnyt minulle todella hyvƤƤ ja vienyt minua koko ajan kauemmaksi pakkomielteestƤni kaloreiden laskemiseen ja ravintoainejakauman tietƤmiseen. Pystyn edelleen arvioimaan todella tarkkaan jokaisen syƶmƤni aterian kalorit, mutta yhƤ harvemmin tunnen pakottavaa syytƤ annosteni analysointiin. On ihanaa, kun voin oikeasti nauttia syƶmistƤni ruoista ja olla lƤsnƤ ruokahetkessƤ.
Vuosiin en ole seurannut orjallisesti jotain treeniohjelmaa, vaan olen kokenut itselleni parhaaksi tavaksi liikkua vƤhƤn fiiliksen mukaan. Viimeiset muutamat vuodet treenaamiseeni on sisƤltynyt enemmƤn aerobista ja kehonpainolla tehtƤvƤƤ treeniƤ, joka on auttanut treeni-innon yllƤpitoon. Jos ei salitreeni kiinnosta, "sallin" itselleni vaikka parin lempi podcastini pituisen rennon aerobisen. Treenimotivaatiota yllƤpitƤƤ myƶs se, ettƤ treenaaminen ja liikunta pitƤƤ hartiakivut poissa, joista alan nopeasti kƤrsimƤƤn, jos en liiku lainkaan. Myƶs pinnallisia motivaattoreita lƶytyy, koska tietenkin nƤytƤn omaan silmƤƤn kivemmalta, jos aineenvaihdunta toimii kunnolla ja keho ei ole kerƤnnyt hirveƤsti nestettƤ liikkumattomuuden ja huonon ruokavalion seurauksena. MielestƤni on ihan ok hakea motivaatiota liikuntaan pinnallisistakin tekijƶistƤ, kunhan ne eivƤt aja siihen, ettƤ muu elƤmƤ alkaa kƤrsimƤƤn.
Eli tiivistettynƤ: tƤllƤ hetkellƤ en laske kaloreita tai seuraa mitƤƤn ruokavaliota, liikun noin 3-5 kertaa viikossa, kaikki treenini ei ole painoilla tehtƤvƤƤ, syƶn paljon ulkona, saatan herkutella monta kertaa viikossa ja joskus menee pƤivittƤin jotain herkkuja. En ole painanut nƤin paljon yli neljƤƤn vuoteen, mutta ihan sama. ElƤmƤni on paljon parempaa, kun pystyn oikeasti nauttimaan ulkona syƶmisestƤ, herkuttelu ei aiheuta ahdistusta, en pakota itseƤni salille ja jokaista syƶmƤƤni ruokaa ei ole pakko merkitƤ ylƶs. On myƶs ihanaa, kun voin syƶdƤ, jos on nƤlkƤ, enkƤ vain silloin, kun kello nƤyttƤƤ ruoka-aikaa.
TƤmƤ oli todella avoin ja rehellinen postaus, mutta halusin kertoa kaunistelematta suhteestani ruokaan ja mitƤ kamppailua olen kƤynyt sen kanssa vuosia kaikilta piilossa. Nyt on niin trendikƤstƤ seurata vuodesta toiseen ruokavaliota, ottaa nettivalmennusta nettivalmennuksen perƤƤn ja niin edelleen, joten mielestƤni ei voi liikaa korostaa, ettƤ se ei ole loppuelƤmƤn elƤmƤntyyli. Jossain vaiheessa on pystyttƤvƤ pƤƤstƤmƤƤn irti ja vaikka on vaikeaa kohdata mahdollinen oman kehonkoostumuksen muuttuminen, vannon, ettƤ rajoittuneesta ruokavaliosta luopuminen on muutaman lisƤkilon arvoista.