Slider

Uudet luottosiveltimeni aurinkopuuterille ja poskipunalle

torstai 28. helmikuuta 2019

*Silvetimet saatu, sisältää mainoslinkkejä

Nyt oli ihan pakko tulla vinkkaamaan parista siveltimestä, jotka ovat ihan m i e l e t t ö m ä t. Olen hehkuttanut Real Techniquesin siveltimiä ja syksyllä oli pakko nostaa Powder Bleu Collectionin siveltimet omaan postaukseensa. Syksystä lähtien tuon linjan puuterisivellin* on ollut ainoa käyttämäni sivellin irtopuuterille ja B03* on yksi lempi siveltimeni nestemäiselle meikkivoiteelle sekä nestemäiselle poskipunalle. Sain muutama viikko sitten muutamia Real Techniquesin uudehkoja siveltimiä testiin ja tälläkään kertaa en pettynyt. Päin vastoin, löysin heti kaksi uutta lemppari aurinkopuuterille ja poskipunalle.

Viistopäiset Real Techniques Rebel Edge-siveltimet* ovat osoittautuneet aivan parhaiksi puuterimaisten tuotteiden levittämiseen kasvonpiiirteiden mukaisesti. Siveltimet myydään kolmen setin paketissa: yksi iso puuterisivellin, keskikokoinen sivellinen poskipunalle/korostustuotteille ja luomivärisivellin. Luomivärisivellintä en halunnut nostaa tähän postaukseen lainkaan, koska en oikein pitänyt siitä, mutta kaksi muuta ovat siveltimet, jotka ihan jokaisen tulisi omistaa.

Rakastan erityisesti aurinkopuuterin levittämistä oikein muhkealla siveltimellä ja reilulla kädellä, joten setin ison sivellin oli juuri sellainen sivellin, jota olin kaivannut. Vaikka sivellin on todella suuri, onnistuu sillä tarkka levitys juuri kapeahkon ja viiston muotoilun ansiosta. Saako lisätä vielä muutaman superlatiivin kuvaamaan, kuinka ihana, mahtava ja paras tuo sivellin on?!?

Real Techniquesin poskipunasivellin* on jo monta vuotta ollut lempparini, mutta nyt se sai ison haastajan Rebel Edgen keskikokoisesta siveltimestä. Kyseinen sivellin on täydellisen kokoinen poskipunan levittämiseen poskiluun mukaisesti ja sillä onnistuu poskipunan levittäminen voimakkaasti ilman vaaraa, että se leviää liian laajalle alueelle. Varjostuksiin tuo on mielestäni liian harva, mutta poskipunalle ja esimerkiksi korostuspuuterille todella hyvä!


Oletteko te kokeilleet näitä tai miettineet tämän trion hankkimista?

Minun ensimmäinen...

tiistai 26. helmikuuta 2019


Minun ensimmäinen ajatukseni eilen oli pieni kiukutus aikaisesta herätyksestä. Takana oli pari todella vähillä unilla vedettyä yötä.

Ensimmäinen puhelimen sovellus, jonka katson aamuisin on yleensä Instagram. Se menee edelle jopa silloin, vaikka puhelimessa odottaisi lukematon Whatsapp-viesti.

Minun ensimmäinen ulkomaanmatka ilman vanhempia oli lukiota edeltävä kolmen viikon kielikurssi Brightonissa. Oli aika jännää olla niin kauan reissussa ilman aikuisten valvontaa!

Ensimmäinen paras ystäväni oli Sara, jonka olen tuntenut lähes syntymästä lähtien.

Ensimmäinen ihminen, jolle laitoin eilen viestin oli Cristiina. Viestissä ei tainnut olla edes mitään fiksua, koska kyseessä oli ääniviesti, jonka laitoin heti herättyäni ja puolet siitä oli haukottelua...


Minun ensimmäinen autoni oli punainen Toyota Aygo. Vitsit, vieläkin nousee hymy huulille autoon liittyvien hauskojen muistojen takia, jos näen jossain kyseisen auton. Aygolla jäätiin muun muassa kiinni lumihankeen, ajettiin ojaan, ajettiin muutama kolari, peruutettiin vanhempieni autoa päin ja saatiin muutama huomautuskin  pienestä ylinopeudesta.

Ensimmäinen julkkisihastukseni on varmaan ollut joku Backstreet Boysien jäsenistä. Apua, en muista yhtään kuka! Myös The Rasmuksen Lauri ja Heath Ledger ovat olleet aikoinaan ihastuksiani.

Minun ensimmäiset oikeat treffit olivat varmaankin ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Olin sitä ennen nähnyt joitakin poikia kahden kesken, mutta ehkä kuitenkin kaikista eniten oikeat treffit olivat juuri ne ensimmäisen poikaystäväni kanssa olleet. Tai kuinka "oikeiksi" nyt puistossa hengailua voi sanoa, mutta silti!


Minun ensimmäinen lävistykseni olivat korvareiät, jotka on laitettu minulle jo alle vuoden ikäisenä.

Ensimmäinen poikaystäväni oli todella rakastava, huolehtiva ja ihan täydellinen ensimmäiseksi seurustelusuhteeksi. Aloimme seurustelemaan elokuussa, juuri ennen yhdeksännelle luokalle menoa, ja olimme yhdessä reilu 1,5 vuotta.

Minun ensimmäinen työpaikkani oli varmaankin satunnaiset auttamiset jäähallin kioskissa, mutta ensimmäisen työsuhteen solmin sille kesälle, kun olin juuri täyttänyt 18. Olin kesän Philipsin valaisintehtaassa ja kesän aikana tuli todettua, ettei liukuhihnatyö ole todellakaan minua varten.

Minun ensimmäinen rakkauteni oli ensimmäinen poikaystäväni.


Ensimmäinen oma lemmikkini oli kilpikonna, jonka nimi oli Minttu. Sen jälkeen minulla oli nuorempana paljon kaloja, muun muassa kultakaloja, gerbiilejä, hamstereita ja marsuja.

Minun ensimmäinen lempinimeni oli Mikke, jota lähimmät perheenjäseneni käyttävät edelleen.

Ensimmäinen asia, jonka teen tullessani kotiin on vaatteiden vaihtaminen. En vain pysty olemaan "oikeat" vaatteet päällä kotona. Usein rintaliivit lähtevät päältä tai vaihtuvat pehmeään alustoppiin ja vaatteiksi vaihtuu jotain mukavaa.

Minun ensimmäinen harrastukseni oli baletti. Tosin en tainnut harrastaa sitä kovin kauaa, koska en muista siitä itse yhtään mitään! Ratsastus oli ensimmäinen harrastukseni, jota harrastin pitkään - säännöllisesti lähes 10 vuotta. Edelleenkin käyn ratsastamassa satunnaisesti, mutta valitettavasti säännölliselle heppailulle ei ole aikaa.

Kivaa tiistaita kaikille!

Kuvat Maiju

Miten elämäni muuttui, kun uskalsin päästää irti laihuudesta

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Pidempään blogiani lukevat muistavat varmasti vuoden 2014, jolloin blogini pyöri paljon treenaamisen ja painonpudotuksen ympärillä. Jossain vaiheessa aloin vähentämään aiheesta kirjoittamista, mutta niin sanotusti kulissien takana olin edelleen todella rajoittava muun muassa ruokavalion suhteen ja elin pitkälti oma treenikalenterini edellä. Jätin paljon asioita välistä ja tekemättä, koska laitoin mieluummin omat treenit edelle ja halusin pitää kiinni väkisin vähintään viidestä treenikerrasta viikossa.

Olen ollut vuosia todella itsekriittinen ja päästessäni vuoden 2014 ja 2015 vaihteessa alle 60kg painoon (olen 166cm pitkä), tuli painosta minulle pakkomielle. En enää ajatellut niinkään laihtumista, vaan pidin kaikin keinoin kiinni noin 57-58kg painosta. Joskus kävin pari kiloa sen allekin, mutta minulle tuossa painossa pysyminen ei ollut todellakaan helppoa. Päin vastoin se vaati minulta todella paljon treenausta, luopumista ja tiukkaa ruokavaliota. Se ei vain ollut minun keholleni sellainen paino, jossa olisin pysynyt pienellä vaivalla, enkä ole koskaan myöntänyt kenellekään, että kyseisissä mitoissa ja painossa pysyminen ei ollut minulle yksinkertaista. Kova itsekriittisyys kuitenkin sai minut ylläpitämään tuota painoa todella monen asian kustannuksella. Minulle liian matalan painon vuoksi muun muassa kuukautiseni olivat poissa yli neljä vuotta, pulssini oli todella matala, palelin jatkuvasti, nukuin aika huonosti ja henkisesti en voinut kovin hyvin. Vakuuttelin olevani onnellinen ja ettei rajoittunut ruokavalio haittaa minua, vaikka todellisuudessa pakkomielteeni tietyn painon sisällä pysymisestä oli todella vahingollista. Ulkopuolisten oli hankalaa nähdä tilannetta ongelmana, koska kyllä minä rehellisesti nautin tuolloin ja nautin edelleenkin treenaamisesta ja terveellinen, puhdas ruoka on hyvästä, mutta se ei saa mennä kaiken edelle. Ainakaan oman henkisen hyvinvoinnin. Sain vakuuteltua lähipiirilleni, että todellakin haluan elää kyseistä elämäntyyliä ja voivani todella hyvin.

Oma väsymykseni tilanteeseen sai minut hiljalleen puhumaan tunteistani ja epäterveestä suhteestani treenaamiseen ja ruokaan. Hollannissa asuessani laihduin vielä enemmän, koska treenaamisen ohelle tuli mukaan jopa kymmenien kilometrien päivittäinen pyöräily osana arkea. En ole koskaan kertonut, mutta aloin yhdessä vaiheessa saaman mielihyvää siitä, että vaatekauppojen pienimmät alaosat olivat välillä jopa hieman löysiä. Koskaan tilanteeni ei onneksi mennyt anoreksia puolelle, vaan vietin vuosia häilyvästi ortoreksian ja ahmimishäiriön rajamailla. Useimmiten sain pysyttyä todella tiukassa, rajoitetussa ruokavaliossa, mutta sorruin säännöllisesti ahmimaan, jota kesti yhdestä illasta useampaan päivään. Ahmiminen tuli kuvioihin vasta vuoden 2015 loppuaikoina, joka oli aikaa, kun ensimmäisiä kertoja aloin hieman raottamaan verhoa ja kertomaan rehellisesti, että suhtautumiseni treenaamiseen ja ruokaan ei ole normaali. Siitä lähtien olen päivittäin tehnyt työtä sen eteen, että suhteeni ruokaan olisi terve, enkä käyttäisi sitä keinona itseni rankaisemiseen tai lohduttamiseen. Toukokuussa 2016 kirjoitin tämän postauksen, jossa myönsin rehellisesti, että "terveellinen" elämä meni minulta yli.

Saan paljon kehuja siitä, kuinka olen saanut pidettyä aikoinaan pudottamani kilot poissa ja kuinka olen todella hyvässä kunnossa. Kukaan kehuja ei ole kuitenkaan tiennyt, että nykyistä timmimmän kropan ylläpito todellakin vaati minulta paljon. Se vaati epäterveen suhtautumisen ruokaan ja treenaukseen, luopumisen monista nautinnoista elämässä ja jatkuvaa mielen työskentelyä, kun yritin laskea päässäni kaloreita ja ravintosisältöjä, jos jouduin syömään esimerkiksi ravintola-annoksia. Tästä syystä olen viettänyt elämästäni useita tuntien epätoivoisesti etsien ravintoloiden ravintoainetaulukoita ja kaloreita. Olen myös monta kertaa ehdottanut ystävilleni tiettyihin ravintoloihin menemistä vain siksi, että kyseisestä paikasta on saatavilla annoksien tarkat kalori- ja ravintoainetaulukot. Olen myös valehdellut lukuisia kertoja saavani vatsavaivoja joistakin ruoka-aineista tai vältellyt muualla, kuin kotona syömistä sillä verukkeella, että olen juuri syönyt tai että vatsani on todella kipeä. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun myönnän asian julkisesti tai edes lähipiirilleni. Olen häpeillyt epätervettä suhtautumistani ruokaan niin paljon, etten ole pystynyt puhumaan siitä ja vielä vaikeamaksi asian on tehnyt se, että mielestäni "tässä iässä" ei pitäisi olla tällainen. Vasta viime loppusyksystä terapiassa ollessani sain ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen suustani ulos sanat, että en edelleenkään suhtaudu ruokaan normaalisti ja hallitsen tunne-elämääni osittain ahmimisella. Blogissa ja ystävilleni olen naamioinut ongelman aina lohtusyöntiin ja herkkukierteeseen, vaikka oikeasti kyse on ollut ainoastaan psyykkistä, epätervettä oireilua voidessani huonosti. Olen puhunut viimeisen vuoden aikana avoimemmin painonnousustani ja ehkä jotkut ovat huomanneetkin, että olen toisinaan hoikempi ja toisinaan hieman pyöreämmässä kunnossa. Tämä on selitys sille, miksi minussa saattaa huomata pientä painonvaihtelua.

Lähdin kirjoittamaan avoimesti tästä aiheesta, koska sain kommentin, jossa toivottiin postausta siitä, mitä ajattelen tuolloisesta laihdutuksestani ja painon ylläpidosta. Vuosia salaisuuteni painon ylläpitoon oli itsekuri ja rajoitukset ja se, että ruoasta nauttiminen johti aina morkkikseen ja kompensointiin. Olen aina rakastanut hyvää ruokaa, aivan pienestä pitäen, joten ruoan jakaminen sallittuun ja kiellettyyn ei ollut minulle missään vaiheessa helppoa. Vaa'an luku oli kuitenkin niin suuri motivaattori, joka sai minut "ylläpitämään" sitä kaikista alinta painoani. Veikkaan kyllä, että tuskin painoni olisi noussut takaisin vuosien takaisiin lukemiin, vaikka laihdutuksen jälkeen suhtautumiseni ruokaan olisi ollut täysin normaali, koska laihdutuksen jälkeen tietoisuuteni ruokavaliosta oli noussut, osaan tehdä ilman ponnisteluja parempia valintoja, kokematta, että jäisin ihan hirveästi mistään paitsi (ikävä totuus on, ettei yhdenkään terveydelle tee kovin hyvää syödä päivittäin pizzaa ja jäätelöä) ja rakastuin treenaamisen. Vaikka toisinaan treenimotivaatio on hakoteillä, huomaan aina viimeistään viikon liikkumattomuuden jälkeen kaipaavani treenin pariin. Posin kautta tämä kappale päätökseen ja sillä, että oikeasti nautin liikunnasta, on ollut suurin merkitys siihen, että painoni ei ole noussut mitenkään huomattavasti, vaikka vuosiin on mahtunut kausia, kun ahmiminen on ollut hyvin paljon läsnä tai treenimotivaation puute tai esimerkiksi sairastelu on laittanut treenit tauolle. Tärkein vinkkini elämäntapamuutoksen jälkeiseen painon ylläpitoon onkin se, että löydä ilo liikuntaa kohtaan. Olen varma, että tiukkaa ja rajoitettua ruokavaliota ei kukaan halua ylläpitää loputtomiin ja käyttää sitä ainoana keinona ylläpitääkseen laihdutustulosta.

Tällä hetkellä painan noin 66-67 kiloa ja jokin aika sitten painoni oli tästä pari kiloa enemmän. Vielä viime syksynä painoin noin 62-63 kiloa ja hieman päälle vuodessa painoni on noussut melkein 10kg. Luku kuulostaa todella hurjalta ja henkisesti näin suuri painonnousu on ollut todella vaikea sisäistettävä. Käytän muuten edelleen samoja vaatteita, joita olen käyttänyt painoni ollessa alimmillani (toki jotkut alaosat ovat muuttuneet todella kiristäviksi), mutta vaa'an numero on saanut oloni pahaksi ja epäonnistuneeksi. Tiedän, ettei painolla ole mitään väliä, mutta vuosien pakkomielteeni tästä kymmenen kiloa kevyemmästä painosta on jättänyt jälkensä. Edelleen salaa haaveilen tuosta alle 60kg painosta ja saatan ajatella, että olen tyytyväisimmilläni siinä painossa, vaikka se ei ole totta. Nyt, kun olen uskaltanut päästää irti laihuudesta, olen sata kertaa onnellisempi ja vapautuneempi.

Pyysin teitä laittamaan Instagramissa kysymyksiä tähän aiheeseen liittyen ja yksi kysymyksistä oli, että koenko olevani onnellisempi laihempana. Olen muutama vuosi sitten kirjoittanut aiheesta postauksen, joten en kovin laajasti vastaa tähän, koska olen edelleenkin samaa mieltä, kuin vuonna 2016: "Kokonaisvaltainen onnellisuus on aivan hemmetin monen tekijän summa. Tällä hetkellä voisin sanoa olevani ehkä tyytyväisempi elämääni, kuin kolme-neljä vuotta sitten, mutta periaatteessa en koe eläväni onnellisempaa elämää laihempana. Monet asiat ovat mukavampia hoikempana, kuten herkkujen ja vaatteiden ostaminen, mutta kuten edellä lainauksessa totesinkin, kaipaan sitä huolettomampaa suhtautumista ruokaan, joka minulla oli tukevampana.". Tuo sivuuttaa aika hyvin aikaisemmin kertomaani, että nyt ollessani laihempi, ei suhtautumiseni ruokaan voi olla niin huoleton. Mutta se, onko ihminen laiha tai lihava, ei yksinään tee ihmisestä onnellista tai onnetonta eikä painonpudotus ole missään nimessä tae onnellisemmasta elämästä.

Sain myös kysymyksen liittyen "ylläpitovaiheeseen" eli dieetin jälkeiseen ruokavalioon. Todella pitkään laskin kalorit tarkkaan sovellusten avulla ja minulla oli tarkat kalorimäärät ja makrojakaumat, joilla juurikin ylläpidin sitä alle 60kg painoani treeniin yhdistettynä. Aika ajoin oman hyvinvointini vuoksi olen pitänyt liiasta tarkkailusta taukoa, mutta palautunut tapojeni orjaksi. Aiheeseen liittyen kannattaa muuten lukea vanhempi postaukseni liittyen ruoan punnitsemiseen ja kaloreiden laskemiseen! 

Olen vasta muutamia kuukausia syönyt ilman ruokien punnitsemista ja kaloreiden tarkkailua. Tietenkin teen edelleenkin tahtomattani laskutoimituksia päässäni ja saatan kurkata elintarvikkeiden ravintoaineet, mutta yritän jatkuvasti päästä tavasta eroon ja syödä enemmän intuitiivisesti ja kaloreita miettimättä. Se, että olen viime aikoina syönyt todella usein ulkona, on tehnyt minulle todella hyvää ja vienyt minua koko ajan kauemmaksi pakkomielteestäni kaloreiden laskemiseen ja ravintoainejakauman tietämiseen. Pystyn edelleen arvioimaan todella tarkkaan jokaisen syömäni aterian kalorit, mutta yhä harvemmin tunnen pakottavaa syytä annosteni analysointiin. On ihanaa, kun voin oikeasti nauttia syömistäni ruoista ja olla läsnä ruokahetkessä.

Vuosiin en ole seurannut orjallisesti jotain treeniohjelmaa, vaan olen kokenut itselleni parhaaksi tavaksi liikkua vähän fiiliksen mukaan. Viimeiset muutamat vuodet treenaamiseeni on sisältynyt enemmän aerobista ja kehonpainolla tehtävää treeniä, joka on auttanut treeni-innon ylläpitoon. Jos ei salitreeni kiinnosta, "sallin" itselleni vaikka parin lempi podcastini pituisen rennon aerobisen. Treenimotivaatiota ylläpitää myös se, että treenaaminen ja liikunta pitää hartiakivut poissa, joista alan nopeasti kärsimään, jos en liiku lainkaan. Myös pinnallisia motivaattoreita löytyy, koska tietenkin näytän omaan silmään kivemmalta, jos aineenvaihdunta toimii kunnolla ja keho ei ole kerännyt hirveästi nestettä liikkumattomuuden ja huonon ruokavalion seurauksena. Mielestäni on ihan ok hakea motivaatiota liikuntaan pinnallisistakin tekijöistä, kunhan ne eivät aja siihen, että muu elämä alkaa kärsimään.

Eli tiivistettynä: tällä hetkellä en laske kaloreita tai seuraa mitään ruokavaliota, liikun noin 3-5 kertaa viikossa, kaikki treenini ei ole painoilla tehtävää, syön paljon ulkona, saatan herkutella monta kertaa viikossa ja joskus menee päivittäin jotain herkkuja. En ole painanut näin paljon yli neljään vuoteen, mutta ihan sama. Elämäni on paljon parempaa, kun pystyn oikeasti nauttimaan ulkona syömisestä, herkuttelu ei aiheuta ahdistusta, en pakota itseäni salille ja jokaista syömääni ruokaa ei ole pakko merkitä ylös. On myös ihanaa, kun voin syödä, jos on nälkä, enkä vain silloin, kun kello näyttää ruoka-aikaa.

Tämä oli todella avoin ja rehellinen postaus, mutta halusin kertoa kaunistelematta suhteestani ruokaan ja mitä kamppailua olen käynyt sen kanssa vuosia kaikilta piilossa. Nyt on niin trendikästä seurata vuodesta toiseen ruokavaliota, ottaa nettivalmennusta nettivalmennuksen perään ja niin edelleen, joten mielestäni ei voi liikaa korostaa, että se ei ole loppuelämän elämäntyyli. Jossain vaiheessa on pystyttävä päästämään irti ja vaikka on vaikeaa kohdata mahdollinen oman kehonkoostumuksen muuttuminen, vannon, että rajoittuneesta ruokavaliosta luopuminen on muutaman lisäkilon arvoista.


Kuvat Maiju

Kivointa on kiitollisuus

lauantai 23. helmikuuta 2019

Mistä yksinkertaisesta asiasta olet kiitollinen?
Ensimmäisenä tulee mieleen oma työtilanne. Työ on niin suuri osa elämäämme ja monelle asia, jota nyt vain on pakko tehdä, jotta saa rahaa. Tästä syystä olen kiitollinen, että voin sanoa tekeväni tällä hetkellä unelmatyötäni.

Mistä asiasta olet kiitollinen, mitä sinulla on nyt, muttei ollut vuosi sitten?
Uusista, mega inspiroivista ihmisistä ympärilläni, joilla on samoja intohimon kohteita ja tulevaisuuden uratavoitteita, kuin minulla.

Kerro jostain vierailemastasi paikasta, jossa käymisestä olet kiitollinen.
Olen kiitollinen, että lähdin muutama vuosi sitten Etelä-Afrikkaan toteuttamaan silloisen unelmani Personal Trainerin koulutuksesta. Tuo maa ja siellä tapaamani ihmiset jättivät ikuisesti jäljen minuun hyvässä mielessä. Myös siellä kohtaamani asiat, muun muassa rasismin näkeminen niin läheltä, laajensi todella paljon maailmankuvaani sekä vahvisti tahtoani kohdella ihan jokaista tasavertaisesti.

Kerro asia, jota odotat?
No kunnon kevättä ihan ehdottomasti!


Mistä kaikesta olet kiitollinen kehossasi ja terveydessäsi?
Kehossani olen kiitollinen tietenkin sen toimivuudesta ja rajoittamattomasta toimivuudesta. Pinnallisempina asioina voisin mainita pitäväni reisistäni ja olevani kiitollinen, ettei kaltaisellani herkkupepulla ruokavalio näy välittömästi reisissä, koska rakastan käyttää hameita, mekkoja ja shortseja. Terveydessä olen onnellinen siitä, että tällä hetkellä henkinen hyvinvointi on mallillaan ja siitä, että pitkä kuukausien sairastelukierre on selätetty. 

Mistä saavutuksestasi olet ylpeä?
Pakko sanoa, että tästä blogista ja siitä, miten olen tehnyt tästä todella suuren osan elantoani kaikista ennakkoluuloista huolimatta. Ihan juuri tulee 11 vuotta täyteen bloggaamista samalla nimellä ja minulta löytyy edelleen intohimoa sekä koko ajan suurempia tavoitteita blogini ja someni kehittämiseen.

Mistä arkea helpottavan asian hallitsemisesta olet kiitollinen?
Olen todella hyvä aikatauluttamaan asioita, joka tekee toisinaan todella hektisestä elämästäni yksinkertaisempaa. Olen myös kiitollinen, että osaan edelleen käyttää paperikalenteria. Koko viikon menot ja tehtävät on vain ihan pakko nähdä yhdellä aukeamalla!

Mistä saamastasi olet kiitollinen?
Olen kiitollinen kasvatuksestani, joka on opettanut minut arvostamaan asioita, joita perheeni on minulle antanut ja jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä kaikille. En ole koskaan päässyt helpolla, minua on vaadittu perustelemaan valintojani ja nuorempana vähän jopa kapinoin liian tiukkoja sääntöjä vastaan. Aikuistuessani kasvatus vaihtui minun valintojeni ymmärtämiseen ja tukemiseen, josta olen kiitollinen. On mahtavaa, että koko elämäni olen pystynyt pyytämään neuvoja perheeltäni, jos olen itse ollut epävarma. Olen aika ylpeä vanhemmistani ja koko perheestäni, koska ei kaikki kasvatus kait ihan hukkaan ole mennyt!


Mikä tai kuka tekee olosi turvalliseksi?
Turvallisimmaksi oloni tekee tunne, että lähimmäiseni ovat aina puhelimen päässä ja tieto siitä, että on joku, jolle voin kertoa, jos minulla on paha olla.

Mistä pidät työssäsi?
Monipuolisuudesta ihan ehdottomasti! Tällä hetkellä teen vähän kaikkea ja puuhaan vähän kaiken parissa, niin palkkatyöläisenä, kuin kevytyrittäjänäkin. Juuri se oikeastaan on ihan parasta, että aina on jotain tekemistä ja aina voi ideoida jotain uutta haastetta. Lisäksi pidän todella vapaasta työajasta.

Mistä perinteestä olet kiitollinen?
Meidän jouluaatosta. On ihan parasta, että edelleen koko sisarusporukkani kerääntyy yhteen jouluna.

Mistä luonteenpiirteestäsi olet kiitollinen?
Avomielisyydestä.


Minkä virheen tekemisestä olet kiitollinen?
En haluaisi ajatella tehneeni virheitä elämän aikana. Mutta on paljon asioita, jotka olisi ehkä voinut jättää välistä. Tietenkin pienempiä, inhimillisiä virheitä on tullut tehtyä, esimerkiksi työssä tai opiskelujen aikana (ja ihmissuhteissa!), joista olen lähes aina oppinut jotain. Ehkä näiden pienien virheiden tekemisestä ja niiden kautta opitusta olen kiitollinen?

Mistä taitoja sinulla on, joista olet kiitollinen?
Osaan kuunnella ja viettää aikaa ihmisten kanssa hiljaisuudessa ilman kiusaantuneisuutta. Hiljaisuudessa on mielestäni jotain todella kaunista ja ihmisten välistä luottamusta.

Kerro jokin viimeaikainen asia, jonka tekemisestä olet kiitollinen?
Siitä, että olen rohkeammin alkanut ystävystymään samaa alaa tekevien ihmisten kanssa ja vitsit, että tiedä kuinka täynnä olen kaikkia ideoita! Viime viikkoina olen saanut paljon uusia tuttuja ja kavereita, joka on tuonut elämääni todella paljon hyvää ja positiivista.

Kerro kolme asiaa, joista olet kiitollinen tänään.
Olen kiitollinen edelleenkin eilisestä, joka oli todella kiva, vaikkakin pitkä blogityöpäivä. Lisäksi olen kiitollinen, etten tunne itseäni väsyneeksi, vaikka nukuin taas todella huonosti ja aivan liian vähän. Viimeisimpänä olen kiitollinen tästä rauhallisesta aamusta, jota vietän juuri nyt tehden asioita, joista pidän.


Ihanaa lauantaita ja viikonloppua!


Takki H&m
Housut Topshop
Laukku Lauren Ralph Lauren (Maijun)

Kuvat Maiju

Muutama paras koskaan kokeilemani kosmetiikkatuote ja muita uudehkoja ihastuksia

torstai 21. helmikuuta 2019

Kaupallinen yhteistyö Cocopanda.fi kanssa

Minulla on jo vuosia ollut muutama vakiotuote, joita ostan aina uudestaan ja uudestaan. Parasta vielä on se, että saan lähes kaikki vakiotuotteeni yhdestä verkkokaupasta. Cocopanda.fi on jo vuosia ollut kosmetiikkaa myyvistä verkkokaupoista se, josta tilaan säännöllisesti. Esimerkiksi olen tilannut vuodesta 2016 lähtien Cocopandalta vakio shampoon ja hoitoaineeni, jotka ovat t ä y d e l l i s e t hiustenpidennyksille sekä pörröiselle hiukselle.  Muun muassa se, että omat suosikit voi huoletta tilata suoraan kotiin verkkokaupasta ilman sen kummempaa miettimistä,  on ehdottomasti hyvä puoli omissa lempi tuotteissa. Cocopanda.fi on muutenkin siitä ihan huippu, että sieltä löytää monet selektiiviset ja edullisemmat kosmetiikkatuotteet sekä kampaamolaatuiset hiustenhoitotuotteet edullisesti. Lisäksi toimitus tapahtuu aina todella nopeasti.

Yhteistyössä Cocopanda.fi kanssa pääsin jakamaan teille omia lempi tuotteitani heidän valikoimasta sekä vinkkaan samalla juhla-alennuksesta, jota juhlitaan yli miljoonan asiakkaan kunniaksi. Miljoonan Cocopandalaisen kunniaksi lähes koko valikoima* on vähintään -20 % alennuksessa, mukaan lukien suosikkituotteeni! Juhla-alea vietetään 20.-26.2. välisenä aikana, eli vielä on monta päivää käydä kurkkimassa kivoja tuotteita kokeiluun tai täydentää omia suosikkeja.

Meikkituotteista löydän usein suosikkini meikkipohja- ja huulituotteista, ripsiväreistä sekä tuoksuista. Meikkipohjassa vakiotuotteeni, joka löytyy minulta aina, on jo vuosia ollut Estée Lauder Double Wear Stay-in-Place-meikkivoide. Useimmiten käytän sävyjä Dawn 2W1 tai 3W1, joista jälkimmäistä useimmiten kesällä tummennan hieman jollain todella kevyellä meikkivoiteella. Nuo W-sävyt ovat keltapohjaisia, mutta lopputulos ei ole todellakaan liian keltainen. Juuri nyt alennuksen aikaan meikkivoide maksaa alle 42 euroa ja se on todellakin jokaisen euron arvoinen!

Huulilla käytän mieluiten super pysyviä huulilakkoja tai -sävyjä. Keväällä tutustuin YSL Tatouage Couture Liquid Matte Lip Stainiin, joka on pysyvä, siis oikeasti todella pysyvä, nestemäinen huulipuna. Se on ihan parasta, kun voi aamulla punata huulet ja lähes koko päivän voi mennä, syödä ja juoda ilman huolta levinneestä tai rumasti kuluneesta huulipunasta. Rakastan koralliin taittavia, punertavia sävyjä niin arjessa, kuin juhlassakin ja kuvissa oleva, YSL Tatouage Couture Liquid Matte Lip Stain – 18 Coral Clique, on sävyltään, kestoltaan ja koostumukseltaan aivan täydellinen kaltaiselleni kuivahuulelle. Elizabeth Arden Eight Hour Cream Nourishing Lip Balm SPF 20 on taas ollut lempi huulivoiteeni jo kauan. Aikaisemmin omistin tämän peltirasiassa, mutta muoviseen tuubiin pakattu huulivoide on tuhat kertaa käytännöllisempi. Tämä huulivoide on yksiä ainoita, joka oikeasti pitää huulet kosteutettuina pitkää, jopa huulipunien alla ja kaikki huulituotteet levittyvät tuon päälle todella nätisti. Vinkkinä annan, että ennen punan lisäämistä kannattaa painaa liika huulivoide  kevyesti paperinpalaseen ja vasta sen jälkeen levittää päälle puna.

Vaikka pidän aika peittävistä meikkivoiteista, tulee meikkipohjan muuten olla kuulas ja mahdollisimman fresh. Viime aikoina olen ihastunut kaikkiin seerumimaisiin meikkituotteisiin sekä heleyttäviin meikinpohjustusvoiteisiin, jotka tasoittavat ihoa, mutta tekevät peittävästäkin meikkivoiteesta luonnollisen. Shiseido tekee todella laadukkaita pohjameikkituotteita ja yksi aivan ihana Shiseidon tuote on Shiseido Refining Makeup Primer. Ihohuokosia tukkimaton ja dermatologisesti testattu meikinpohjustaja tasoittaa ihon sävyä, häivyttää ihohuokosia ja juonteita. Iho jää meikinpohjustajan jäljiltä hieman heleäksi ja luonnolliseksi. Lisäksi siinä on SPF21 suojakerroin suojaamassa ihoa. Primer ei ole öljytön, joten täysin mattapintaista ihoa hakevalle en tätä suosittele, mutta kuulaasta ja luonnollisesta pohjasta pitävälle tämä voisi olla hyvä match! Primerista on swatch yllä olevassa kuvassa.

Toinen tuote, johon olen hullaantunut, on kotimaisen Lumenen Invisible Illumination Instant Glow Watercolor Bronzer. Nestemäinen, kevyt aurinkopuuteri toimii kasvojen kevyeen varjostukseen heti meikkivoiteen päälle levitettynä tai sitten luonnollisen ja kuulaan lopputuloksen antavana aurinkopuuterina valmiin meikkipohjan päälle käytettynä. Lempi tapani on töpötellä tuote kostealla meikkisienellä ohimolle, leukalinjaan ja poskien varjokohtiin puuteroidun ihon päälle. Tuote on niin kevyttä, että sen saa työstettyä helposti luonnollisen näköiseksi päivetykseksi ja sopii myös luomille luomivärin korvaajaksi. Kesällä tämä menee aivan varmasti käyttöön koko kasvoille käytettynä ja varmasti ihana tuote meikittömille kasvoille päivetyksen korostukseen!

Vähitellen, alkaessani suosimaan todella luonnollista meikkipohjaa, on nestemäiset poskipunat vakiintuneet käyttöön. Cushion-punat olen ehdottomasti huomannut kaikista helppokäyttöisimmiksi ja niillä on helppo säädellä poskipunan vahvuutta. Ainakin voidemaisilla minulla meinaa helposti käydä niin, että tuotetta tulee aivan liikaa ja lopulta puolet kasvoista on poskipunan peitossa... Lancôme Cushion Blush Subtil on ihanan kevyt Cushion-poskipuna, joka näyttää kasvoilla todella raikkaalta ja heleältä. Mieluiten levitän tämänkin kostealla meikkisienellä kevyesti poskille taputellen. Lempi sävyni kyseisestä tuotteesta on kuvien meikissä käytetty #022 Rose Givrée.

Valmiin meikin viimeistelee tietenkin ripsiväri ja ripsiväreissä suosin ehdottomasti näyttävyyttä ja pituutta antavia ripsivärejä. Cocopandan valikoimasta löytyy unohtunut suosikkini BareMinerals Lash Domination 10-in-1 Volumizing Mascara, jota olen kokeillut ensimmäisen kerran aikoinaan luopuessani ripsienpidennyksestä. Siis vitsit, onneksi muistin uudestaan tämän olemassaolon! Ripsiväri tekee ripsille kaiken, mitä haluan, eikä se lähde lainkaan varisemaan tai leviämään päivän aikana. Ei edes liikunnan aikana hikoillessa. Rakastan BareMineralsin tuotteita ja heidän tuotteeksi tämä ripsiväri ei edes ole hirveän kallis, sillä nyt sen saa Cocopandalta alle 22 eurolla. Kuvissa minulla on kyseistä ripsiväriä muutama kerros yläripsissä ja ihan kevyesti alaripsissä.

Kaiken viimeistelee tietenkin hajuvesi ja pakko suositella yksinkertaisessa, ja siksi juuri älyttömän kauniissa, pullossa olevaa Narciso Rodriguez For Her Fleur Musc Eau De Parfum -tuoksua. Sydäntuoksu tulee myskistä, ruususta ja pionista, mutta tuoksu on aika kevyt siitä huolimatta ja sopii hyvin myös päiväkäyttöön. Tuoksua kuvataan sensuelliksi ja sitä se todellakin on. Tätä on tullut viime aikoina käytettyä kaikista eniten niin päivällä, kuin illallakin. Ihana, ihana, ihana ja kivaa vaihtelua yleensä käyttämiini raikkaisiin ja vesimäisiin tuoksuihin. Cocopandalla on tuoksuja aivan huippuhinnalla, joten suosittelen kurkistamaan, jos oma lempi tuoksu löytyisi heidän valikoimasta.

Hiustenpidennysten hoidossa vakiotuotteitani ovat olleet jo monta vuotta Smooth Sexy Hair Sulfate-Free Smoothing Shampoo and Conditioner sekä Wella XP Luxe Oil Reconstructive Elixir. Näitä molempia löytyy kotoani aina, vaikka käytänkin välillä muitakin tuotteita hiuksiini. Tai hoitoaineen kohdalla en tee poikkeusta, vaan Smooth Sexy Hair-hoitoaine on ainoa hoitoaine, jota käytän. Se vain on ihan paras!


Kuten aikaisemmin jo mainitsin, Cocopandan juhla-alennus, jonka kunniaksi lähes koko valikoima* on vähintään -20 % alennuksessa, on voimassa 20.-26.2. välisenä aikana. Ostoksille Cocopanda.fi verkkokauppaan pääset tästä!


*Alennukset eivät koske merkkejä: ByNoor, the Ordinary, Nordic Style & Beauty.
Laura Mercier -15 %. YSL, Estée Lauder, Clinique & Olaplex -10 %)

Onni lähtee itsensä hyväksymisestä

tiistai 19. helmikuuta 2019

En tiedä onko viime aikainen kokonaisvaltainen hyvä olo huokunut rivien välistä tänne blogiinkin, mutta juuri nyt elämässäni on meneillään todella hyvä vaihe. Tällä hetkellä kaikki on vain niin kohdallaan ja elämä hymyilyttää. Erityisesti suhtautuminen itseeni ja lempeys, jolla kykenen kohtelemaan itseäni, hymyilyttää. Kliseisesti puhutaan, että itsensä hyväksymällä elämään tulee iloa, mutta ehkä se on totta. Olen tehnyt vuosia suurta työtä itseni hyväksymiseksi ja välillä vetänyt kaiken aivan äärimmäisyyksiin luullen, että olen matkalla onnellisuuteen.

En halua enää jauhaa viime vuodesta ja sen aikana kohtaamistani haasteista. Olin onneton, tein vääriä valintoja, mutta tein myös oikeita asioita. Viime vuosi meni pitkälti palapeliä kooten, sitä rikkoen ja hukkuneita palasia etsien, kunnes lopulta sain minun palapelini kasaan. Löysin tarvittavat palat, kokosin ne ja pystyin aloittamaan alusta jotain uutta. Opin olla jämähtämättä menneeseen ja vanhoihin toimintatapoihin ja keskityin hyvään. Edelleen koen ajoittaista surumielisyyttä, mutta ehkä se on vain osa minua ja luonnettani. Kuitenkin keskittyminen ympärilläni olevaan hyvään ja onnistumisiin on auttanut minua olemaan vajoamatta liikaan synkkyyteen. Olen keskeneräinen, kuten varmasti me kaikki, olen hyväksynyt sen ja nyt pystyn kunnioittamaan itseäni ja olemaan tyytyväinen muun muassa saavutuksiini. Kaikessa ei tarvitse olla paras tai kehittää itseään äärimmäisyyksiin. Myös ihan hyvä on tarpeeksi.

Huomatessani, että hyvään elämään vaaditaan meitä ympäröiviä asioita enemmän lempeää suhtautumista itseemme, elämänlaatuni kohosi aivan älyttömästi. Ennen saatoin uhriutua epäonnistumisista, tukahduttaa tunteita ja mielentiloja tehden niistä vihollisia itselleni. Yritin sivuuttaa monia asioita, mutta oikeasti ne pyörivät mielessäni lähes jatkuvasti ja keskityin pahimman pelkäämiseen ja epäonnistumisten kohtaamiseen. Mitä enemmän velloin näissä ajatuksissa, sitä onnettomampaa elämäni oli ja tuntui, että oikein vedän huonoja asioita puoleeni ja olen entistä enemmän hukassa itseni kanssa. Asiat, joihin keskitymme ja joista jatkuvasti puhumme, ovat niitä asioita, joita elämässämme kohtaamme, mutta mitään mieltä painavaa ei saisi kuitenkaan jättää täysin käsittelemättä. Kuitenkin liika pelossa ja negatiivisuudessa eläminen on vahingoittavaa ja helposti asettaa meidät kritisoimaan kaikkea ympärillämme tapahtuvaa ja ympärillämme olevia ihmisiä. Jos ei pysty millään tavalla löytämään mistään mitään hyvää ja kaikessa on aina jotain vikaa, on todella vaikeaa olla onnellinen tai kokea tyytyväisyyttä mihinkään. Ei edes itseensä.

Yksi, mikä on tehnyt minut todella onnelliseksi viime aikoina, on kyky heittäytyä. Olen aika laskelmoiva ja yksityiskohtainen persoona, mutta nykyisin osaan entistä enemmän heittäytyä epämukavuusalueelle ja lähteä tekemään asioita asenteella "mitä sitten, jos ei onnistu?". Jos ei onnistu, olivat ne sitten treffit tai pidempään jatkunut tapailu, oma projekti, uuden taidon oppiminen tai jokin tilanne töissä. Ainakin yritit ja kävit kääntämässä sen kortin. Kliseitä on ihana heitellä, joten sanotaan tähänkin väliin, että yrittämättä ei voi onnistua eikä löytää mitään. Ei ainakaan korjata rikkinäistä, jos jatkuvasti pysyttelemme mukavuusalueellamme. Etenkin ihmissuhteissa lähtee helposti tekemään itsestään syyllistä, vaikka oikeastaan kyse on ihan kaikesta muusta. Ei vain oltu oikeita ihmisiä toisillemme, aika oli väärä tai planeetat ja tähdet olivat väärässä linjassa. Vastaan tulee varmasti se uusi elämämme henkilö - ainakin ennemmin tai myöhemmin. Ja sitä paitsi, nykyajan deittikulttuurissa planeetat ja tähdet eivät tunnu olevan ikinä kohdallaan, että kannattaisi liikaa jäädä murehtimaan!

Ajattelin todella pitkään viihtyväni erinomaisesti yksin ja sitä, etten oikeastaan kaipaa useaa ystävää. En ainakaan kavereita. Nyt, oman tasapainon löytyessäni olen aivan erilaisella tavalla nauttinut muiden ihmisten seurasta. Olen viime viikkoina tavannut paljon uusia ihmisiä, luonut uusia ystävyyssuhteita ja huomannut nauttivani siitä. Aika ajoin jopa selkeästi kaipaan muiden seuraa, jota ei ennen tapahtunut samalla tavalla. Olin paljon uupuneempi ja elin pitkälti omassa kuplassani. En ole täysin varma, olinko tuolloin vain todella onneton ja samalla itsekäs, etten halunnut joustaa omista asioista ja käyttää aikaani muihin. Nyt se on onneksi muuttunut ja hetki sitten kirjoittelin Instagramiinkin, kuinka olen oppinut saamaan energiaa muista ihmisistä. Varsinkin hetkinä, kun se pieni melankolia ja surumielisyys on meinannut ottaa vallan.

Valo on minulle se kaikista maagisin lääke ja vaikka rakastan valoisan kauden jälkeistä syksyn saapumista ja sen tuomaa melankoliaa, olen viime päivinä huokaissut helpotuksesta. Helpotuksesta siksi, että pahin ajankausi on päättynyt, meri oli peittynyt lohkeilleesta jäästä, jolloin tiedän, että olemme menossa kohti valoisampia päiviä. Kuten aikaisemmin kirjoitin, lisääntyy elämässämme se, mihin keskitymme ja pimeinä päivinä on paljon helpompi lähes tukahduttaa itsensä melankolialla ja jäädä pyörimään huonoon oloon. Valon lisääntyessä on ainakin minun paljon helpompi ottaa itseäni niskasta kiinni, ryhdistäytyä ja innostua täysin eri tavalla asioista. Ja ennen kaikkea nauttia elämästä pitkän pimeyden jälkeen. Valoisan tullessa on helpompi pysähtyä hetkeen ja nauttia siitä. Jatkuvasti ei tarvitse katsoa eteenpäin tulevaan, jotta kokisi olonsa hyväksi. Onnellisuus on juuri sitä, että on jotain, jota odottaa, mutta myös tästä hetkestä ja elämän yksinkertaisuudesta nauttimista.

Tällä hetkellä en käy terapiassa, mutta syön edelleen mielialalääkkeitä ja tulen varmasti syömään vielä pitkään. Miksi nyt ottaisin riskin huonommasta kaudesta, kun pienellä lääkemäärällä voin olla näin onnellinen? Ei ne mielialalääkkeet ole mitään kauheita pahiksia, kunhan osaa varautua siihen, että jossain vaiheessa niistä olisi hyvä luopua. Olen kuitenkin ajatellut aloittavani yksityisellä terapeutilla ratkaisukeskeisen terapian. Tiedän, että jossain vaiheessa tulee taas hieman huonompi kausi, joka on täysin normaalia meille kaikille ja tällä kertaa haluisin olla siihen valmiimpi. Elämässäni on edelleen paljon käsittelemättömiä asioita, jotka vaikuttavat minuun ainoastaan huonoina hetkinä. Ehkä säännöllisellä terapialla saisin vihdoin käsiteltyä ne kokonaan ja huonomman kauden tullen energiani ei menisi vanhojen käsittelyyn.

Sellaisia ajatuksia tällä kertaa ja toivon, että saitte vähän ajatuksestani kiinni. Tämä oli jälleen kerran täysin fiilispohjalta syntynyt teksti. Tulen kirjoittamaan vielä spesifimmin minäkuvastani ja itsensä hyväksymisestä omassa postauksessa. Ihanaa tiistai-iltaa!

Kuvat Elina

Minä olen aktivisti

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Olen miettinyt viime ja tällä viikolla paljon aktivismia ja kansalaistoimintaa. En ollut aikaisemmin edes tajunnut, että harjoitan aktivismia viikoittain. Oma aktivismitoimintani ei ole kovin näkyvää, vaan se kulkee arjessani mukana lähes huomaamatta. Se, että kerron oman mielipiteeni, äänestän, jaan somessa julkaisuja, allekirjoitan kansalaisaloitteita tai tykkään somessa julkaisuista, jotka edistävät mielestäni tärkeitä arvoja, ovat kaikki aktivismia, jota harjoitan ja joka kaikkien tulisi tehdä. Aika huomaamatonta toimintaa, jonka eteen ei tarvitse nähdä hirveästi vaivaa, mutta jolla on merkitystä. Jokainen tykkäys, allekirjoitus ja ääni merkitsee. Varsinkin nyt kannattaa aktivoitua erityisesti poliittisten uutisten seuraamisessa, koska seuraavat eduskuntavaalit ovat ihan kulman takana ja oma äänioikeus kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Vaalikoneita ei ole vielä julkaistu koska ehdokashakemusten jättöpäivä ei ole vielä mennyt, mutta suosittelen tekemään testin, kun ne tulevat.

Bloggaajana ja somettajana koen iloa, että voin nostaa esille tärkeitä asioita ja tehdä tällä tavalla aktivismitoimintaa, joka saavuttaa tuhansia ihmisiä. Omat somekanavani ovat aiheiltaan aika kevyitä, mutta aika ajoin koen tärkeäksi tarttua ajankohtaisiin asioihin, luoda keskustelua arkojen aiheiden ympärille ja ylipäätänsä avata teille, millainen on minun ajatusmaailmani. Erityisesti itsensä hyväksymisen eteen teen paljon aktivistitoimintaa ja henkisestä hyvinvoinnista kirjoittaminen ja puhuminen on minulle todella tärkeää. Haluan luoda blogiini suvaitsevan ympäristön, josta löytyisi mahdollisimman monelle jotain luettavaa.

Meidän perheessä olen aika kova aktivisti ja lähipiirissäni kerron rohkeasti ja usein aika suoraankin oman mielipiteeni. Omat arvot, kuten poliittiset, poikkeavat aika paljon perheeni arvoista ja perheestämme olen se "vihrein". Olen se ärsyttävä tyyppi, joka kehottaa kierrättämään, nipottaa ruokahävikistä, puhuu ilmastonmuutoksesta ja on perheemme ainoa kasvissyöjä. Esimerkiksi ympäristöasiat ovat aiheuttaneet pieniä kinasteluja, koen tärkeäksi suoraan puhumisen ja tällä tavalla oman aktivismitoiminnan, vaikka kohteena onkin minun perheeni. Jos perheessämme ei kukaan nostaisi pöydälle näitä asioita, tuskin perheemme sisällä tapahtuisi ainakaan nopeasti mitään muutosta. Ehkä sinnikäs niin sanottu nipottamiseni vielä johtaa siihen, että kaikki perheenjäsenemme tulevat esimerkiksi kierrättämään muoviroskan.

Politiikka ja oman poliittisen kannan esilletuonti on aika arka aihe, enkä itsekään ota sitä mielelläni puheeksi. Vaikka seuraankin politiikkaa ja haluan tietää mitä aloitteita on vireillä, en mielestäni olen siitä tarpeeksi ajan tasalla, jotta haluaisin lähteä väittelemään poliittisista näkemyksistäni. Nyt haluan tuoda oman poliittisen kantani esille, mutta oikeastaan vain siksi, että se kertoo paljon minusta ihmisenä ja arvoistani ja ehkä saisin heräteltyä kiinnostusta tulevissa vaaleissa äänestämiseen. 

Olin pitkään niin sanottu tapakokoomuslainen, koska nuoruuden poliittinen puoluekanta tuli pitkälti perheestäni. Nykyisin en voi todellakaan allekirjoittaa tätä puoluekantaa ja tuskin tulen enää koskaan äänestämään Kokoomusta. Omat arvoni eivät vain enää kohtaa tarpeeksi kyseisen puolueen arvojen kanssa, että voisin antaa ääneni tälle puolueelle. Toki Kokoomus on alkanut arvoissaan korostamaan muun muassa ympäristöasioita, joka on hyvä edistys sivistystä ja länsimaalaisuutta korostavalle puolueelle. Tällä hetkellä koen Vihreät puolueista eniten omia arvojani edustavaksi, mutta löydän arvomaailmastani myös paljon SDP:tä ja Vasemmistoliittoa.

Ympäristöasioiden ohella lähellä sydäntäni ovat solidaarisuus, ihmisoikeudet ja demokratia. Ulkomailla asuessani olen itse joutunut asettumaan maahanmuuttajan asemaan, toki valkoihoisena sellaisena, mutta omat kokemukseni ovat vahvistaneet sitä, että mielestäni kaikkia tulisi kohdella tasa-arvoisesti ja ennen kaikkea ennakkoluulottomasti. Myös feminismiin nykyisin liitetty negatiivinen sävy tulisi kitkeä pois ja meissä jokaisessa tulisi asua pieni feministi. Edes sen verran, että jokainen meistä kannattaisi kaikkien sukupuolien tasa-arvoerojen pienentämistä sekä poistamista niin Suomessa, kuin globaalistikin.

Omassa arvomaailmassani feministisyys ja sen kannattaminen näkyy erityisesti siinä, että ihmisarvojen toteutumisen estyminen tekee minut todella surulliseksi. Maailmassa on edelleen valtavasti historiasta periytyneitä tapoja, jotka estävät tasa-arvon toteutumisen ja naisten aseman parantumisen. Muun muassa tyttölasten sukuelimien silpominen ja pakkoavioliitot ovat yksiä kamalimpia tietämiäni asioita. Lisäksi minua kuvottaa edelleen vallitseva naisen seksualisointi esimerkiksi sillä, että Suomessa törmää puheisiin muun muassa venäläisten ja aasialaisten naisten paremmuuteen ja ihannointiin sen takia, että heiltä löytyy vielä halua miellyttää miehiä sekä ylipäätänsä kaikki neitsyyden ja "puhtaan" naisen ihannointi. Ei, ei, ei! Kyseiset ajatusmallit vain hidastavat ihmisarvojen toteutumista ja ylläpitävät tasa-arvoeroja.

Olen monien muiden vaikuttajien tapaan antanut kasvot mielenterveysongelmille. Olen kertonut masennuksestani, elämäni ylä- ja alamäistä ja avun hakemisesta terapian avulla. Avoin puhe asioista, jotka ovat edelleen hieman tabuja, on todella tärkeää ja olen mielettömän kiitollinen, että jollain tapaa julkisuudessa olevat henkilöt puhuvat rohkeasti vaikeista asioista, rikkovat tabuja ja antavat kasvot omalla brändillään esimerkiksi juuri mielenterveysongelmille. Mielenterveyden heikkenemisen ei tulisi enää olla asia, jota hävetään, vaan avoimella puheella mielenterveysongelmista muun muassa kavennetaan kuilua sukupolvien välisessä eroavaisuudessa, joka liittyy suhtautumiseen mielenterveysongelmista kärsivään henkilöön. Uudemmat sukupolvet osaavat olla paljon sallivimpia, empaattisempia ja avoimempia kohdatessaan mielenterveysongelmaisia sekä uskaltavat itsekin tuoda sitä avoimemmin esille esimerkiksi omassa sosiaalisessa mediassaan. Sukupolvelle, johon muun muassa vanhempani ja isovanhempani kuuluvat, tuntuu avoin puhe mielenterveysongelmista olevan edelleen asia, josta ei saisi puhua ääneen eikä ainakaan tuoda julkisesti ilmi. Vitsi, ihan huippua, että omasta henkisestä hyvinvoinnista huolehtimisesta on alkanut tulla niin tärkeää, että mielenterveys on tuotu jopa katukuvaan.

Tämä oli aika kevyt kannanotto ja mielenilmaisu ja koko teksti syntyi hetken mielijohteesta, ilman selkeää punaista lankaa viime aikoina mielessä pyörineiden asioiden perusteella. Toivottavasti oli kuitenkin mielenkiintoista lukea tällä kertaa postaus vähän erilaisesta aiheesta!

Kasvovesien tehtävä ihonhoidossa - Tämän takia toner kannattaa ottaa käyttöön!

lauantai 16. helmikuuta 2019

*Tuotteet pr-näytteitä, sisältää mainoslinkkejä

Hylkäsin kasvovedet moneksi vuodeksi ja ainoa nestemäinen ihonhoitotuote jota käytin satunnaisesti, oli misellivesi, mutta sitäkin ainoastaan ihon puhdistamiseen silloin, kun vesipesu oli hankalasti toteutettavissa. Ennen korealaiseen ihonhoitorutiiniin tutustumista, eli reilu 1,5 vuotta sitten, mielsin kasvovedet ainoastaan ihon lisäpuhdistamiseen. Tiedätte varmasti sen  tyylin, kun kasvoilta oikein hangataan meikinrippeet vanulappua ja kasvovettä käyttäen. K-beautyyn hurahtaessani otin kasvovedet ja nestemäiset ihonhoitotuotteet takaisin käyttöön, mutta samalla luovuin muun muassa vanulapuista. Tajusin, että kasvojen puhdistustuotteet ovat erikseen ja kasvovedet ja hoitonesteet, eli tonerit ja essencet, ovat ihon hoitamiseen ja kosteutukseen. Boom, elämäni mullistui kerta heitolla ja ihoni alkoi voimaan paremmin ja pääsin eroon ihon pintakuivuudesta.

Usein luullaan virheellisesti, että ihon pintakuivuutta tulisi lähteä hoitamaan paksuilla voiteilla ja esimerkiksi kasvoöljyillä. Todellisuudessa kuivaa ihoa kannattaa lähteä hoitamaan ja ennaltaehkäisemään tuotteilla, joita käytetään puhdistuksen ja kosteusvoiteen välissä - sekä tietenkin yhdistää siihen omalle ihotyypille sopivat puhdistustuotteet ja kosteutusvoiteet. Olen maininnut aikaisemminkin, että iho kannattaa "pumpata" täyteen kosteutta ohuilla ja vesimäisillä tuotteilla, eli kerrostaa kasvovesiä ja hoitonesteitä useampi kerros. Itse käytän usein kasvovettä 2-4 kerrosta ja lisäksi yhdestä kerroksesta muutamaan kerrokseen hoitonestettä riippuen siitä, kuinka kiire ihonhoitorutiini on saada valmiiksi. Eli tiivistettynä, ihon kosteutuksen a ja o ovat ohuet, vesimäiset tuotteet, joita kerrostetaan iholle.

Kosteuttamisen lisäksi kasvovesillä on monta muutakin tarkoitusta ja jos haluaa laittaa ihonhoitorutiininsa toiselle levelille, kannattaa valita pari erilaista kasvovettä osaksi rutiinia. Mielestäni tärkeimmät ovat ihon pH-tasapainoa alentava kasvovesi sekä kasvovesi, joka tehoaa omaan päällimmäiseen iho-ongelmaan, kuten sameaan ihoon, suuriin ihohuokosiin tai pintakuivuuteen. Itseltä löytyy useampi eri kasvovesi, joita käytän fiiliksen ja ihon tarpeiden mukaan, mutta tärkeimmät kasvoveteni ovat pH:ta alentava, superkosteuttava, ihoa kirkastava happoja, tai muita aktiiviaineita, sisältävä kasvovesi. Kuten sanoin, vähemmälläkin pärjää, mutta itse tykkään vetää ihonhoidon vähän yli ja nautin pitkästä, perinpohjaisesta ihonhoitorutiinista.

Jos kasvovesi ei vielä kuulu säännöllisesti osaksi ihonhoitorutiiniasi, kannattaa se ehdottomasti lisätä osaksi ihon hyvinvointia. Sen lisäksi, että kasvovesi alentaa ihon pH:ta ja kosteuttaa, se myös supistaa ja puhdistaa ihohuokosia, suojaa ihoa ympäristösaasteilta, viimeistelee ihon puhdistuksen ja muun muassa ennaltaehkäisee ihonalaisten finnien syntymistä ja valmistelevat ihon vastaanottamaan seuraavat hoitotuotteet. Tästä syystä markkinoilla on lukuisia kasvovesiä erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Olin käyttänyt loppuun edelliset ihon pH:ta alentavat ja kosteuttavat kasvovedet (käytössä on ollut mm. Klairs* ja Secret Key*), joten pääsin vihdoin kokeilemaan uusia tuotteita. Sain Bearelilta kokeiluun pari toneria, joista toinen on Holika Holika Less on Skin Toner*. Kyseinen kasvovesi on kiinnostanut minua siitä lähtien, kun se tuli Bearelin valikoimaan, koska se on koostumukseltaan hypoallergeeninen, alkoholiton ja tuoksuton sekä 90% raaka-aineista on luonnollisia. Ja koko kasvovedessä on ylipäätänsä alle 10 ainesosaa.

Tähän mennessä olen pitänyt Less on Skin Tonerista ihan älyttömästi, koska se on koostumukseltaan hieman geelimäinen, joka helpottaa käsin iholle levittämistä, se imeytyy nopeasti ja purkki on ihan huippu, koska tuotetta annostellaan pumppaamalla. Yleensä kaadan nestemäiset tuotteet kämmenelle, mutta pumppuominaisuus helpottaa todella paljon!

Huxley tuskin on yhdellekään kosmetiikasta kiinnostuneelle vieras, koska sitä on hypetetty niin paljon. Koska olin kuullut siitä niin paljon positiivista, halusin ehdottomasti kokeilla merkiltä kehuttua Huxley Extract It Toner*-kasvovettä. Holika Holikan tapaan tämäkin palauttaa ihon pH-tasapainon sekä kosteuttaa ihoa ja on hypoallergeeninen, mutta tuotteessa on mieto tuoksu. Ainesosissa on todella paljon luonnollisia raaka-aineita, kuten kaktusviikunan uutetta ja siemenöljyä sekä ruusun ja kutrion kukkauutetta. 90% raaka-aineista on luonnollisia.

Siis vitsit, tuota ei ole todellakaan kehuttu liikaa! Koostumus on kasvovedelle tyypillisesti täysin vesimäinen, joten se kannattaa kaataa kämmenelle ja taputella kasvoille. Extract It on helposti kasvoille kerrostettava, koska se on niin ohutta ja imeytyy ihoon lähes välittömästi. Tämä toimii muun muassa 7 Skin Methodiin, eli kasvoveden seitsemänkertaiseen kerrostamiseen, täydellisesti koostumuksensa ja imeytymisnopeuden puolesta. Saatte muuten Bearelilta* koodilla MIKAELA12 12% alennusta normaalihintaisista tuotteista ja koodi on voimassa toistaiseksi!

Olen hehkuttanut Pixi Glow Tonic-kasvovettä*, joka on hellästi glykolihapon avulla kuoriva kasvovesi. Sain vihdoin käytettyä sen loppuun ja pääsin ottamaan käyttöön Retinolia, eli A-vitamiinia sisältävän Pixi Retinol Tonic* kasvoveden. Retinolia on viimeisen vuoden aikana kehuttu täydellisen ihon ihmeaineeksi, koska se on yksi tehokkaimmin ihoa uudistava molekyyli. Tästä syystä Retinoli sopii aina akneihosta ikääntyvälle iholle, koska se häivyttää pieniä juonteita ja tasoittaa ihon pintaa. Ihon uudistamisen lisäksi Retinoli stimuloi luontaisen kollageenin ja elastiinin tuotantoa kasvoilla. Kuten kaikkien happoja tai aktiiviaineita sisältävien kasvovesien kanssa, kannattaa Pixin Retinol Tonicin käyttö aloittaa varovasti ja tarkkailla ihon reagoimista. Alussa iho saattaa reagoida uusiutumiseen esimerkiksi hilseilyllä, mutta kärsivällisellä aloituksella alkuoireet pitäisi välttää.

Jos käyttää muita happoja, kuten AHA tai BHA-happoja sisältäviä tuotteita, tulee Retinoli ja ne käyttää erikseen, koska Retinolin vaikutus häviää happojen käytön yhteydessä. Jos rutiinissa haluaa pitää molemmat tuotteet, kannattaa toinen ajoittaa iltaan ja toinen aamuun. Retinoli myös herkistää ihon auringolle, joten suojakertoimia sisältävät tuotteet ovat suositeltavia tämän kanssa. Tästä syystä koreakosmetiikassa on usein todella korkea, usein noin SPF 50, suojakerroin.

Neljäntenä aktiivisessa käytössäni oleva kasvovesi on luonnonkosmetiikan edullinen Mossa Youth Defence Antioxidants Radiance Toner*, joka sisältää ihoa heleyttäviä ja kirkastavia hedelmähappoja. Luonnonkosmetiikassa on muutenkin ihania kasvovesiä, joten kannattaa tutustua myös niihin! Olen blogissani kehunutkin muutamia luonnonkosmetiikan tonereita, joten kannattaa kurkkia Kauneus-tägiä, jonka alta löytyy muitakin hyviksi kokemiani tuotteita.

Huh, tästä piti tulla lyhyt ja simppeli postaus, jossa vain vinkkaan näistä kasvovesistä, mutta yllättäen taas juttua löytyikin enemmän. Toivottavasti tästä kuitenkin oli apua ja oli mielenkiintoista lukea syvemmin kasvovesistä!
Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela