Slider

My Day - vlogi: Kirppiskierros ja jalkatreeniä

keskiviikko 30. elokuuta 2017


Huomenta kaikille! Latasin viime yönä Youtube - kanavalleni uuden My day - videon viime lauantailta. Videolla pääsette seuraamaan vapaapäivääni sekä jalkatreeniä salilla. Toivottavasti tykkäätte videosta ja älkää unohtako vaihtaa laatua 1080p HD:ksi.


Jos video ei näy,  voit katsoa sen täältä.

Mijas Pueblo - Valkoinen kylä, joka hurmaa jokaisen

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Ensimmäisenä niin sanottuna reissupostauksena kirjoitan hieman Mijasin kauniista keskuksesta, merenpinnasta reilun 400 metrin korkeudessa sijaitsevasta Mijas Pueblosta. Kylässä vallitsee aito Espanjalainen tunnelma valkoisine rakennuksineen ja pienine kujineen. Vaikka kylä on turistinähtävyys, oli tunnelma todella rauhallinen. Muutaman tunnin sai kulutettua helposti kulkien pitkin kauniita katuja, väistellen hevoskärryjä sekä istuen rauhassa ravintolassa. Pisin aika meni ehdottomasti upean näköalan ihasteluun. Kylän näköalatasanteelta näkee muuten selkeällä säällä Afrikan rannikolle sekä Gibraltarille saakka. Myös aktiivisemmasta menosta pitäville löytyy tekemistä vuoriston merkityiltä vaellusreiteiltä. Itse en illasaikaan sellaisesta kiinnostunut, vaan keskityin mieluummin syömiseen sekä Viño Tintoon.

idnosto
En ollut käynyt Mijasissa vuosiin, varmaan vuosikymmeneen, vaikka käyn Espanjassa lähes vuosittain. Nyt jälkeenpäin ihan harmittaa, sillä matkaa Mijasin vuoristokylään on Fuengirolan keskustasta alle 10 kilometriä ja autolla matka taittui todella nopeasti. Autottomille matkailijoillekin kylässä vierailu onnistuu helposti Fuengirolan keskustasta lähtevillä busseilla. Tietenkin tuonne voi kävelläkin, mutta jos mukavuus vie voiton, kannattaa valita alle pari euroa maksava bussikyyti ja matka taittuu reilussa vartissa. Tuonne patikoiminen vuoristotietä menee ehdottomasti to do-listalle. En ole mikään hard core-eräihminen, joten tuonne kipuaminen loivaa polkua ja tietä olisi kaltaselleni noviisille vielä iha siedettävä tehtävä!

Kävimme syömässä Plaza de la Constituciónin laidalla olevassa La Paereta - ravintolassa. Espanjassa ruoan laatu vaihtelee ravintoloissa todella paljon, mutta tuo valinta osoittautui oikein hyväksi. Oma Lasagneni roquefort - juustolla oli todella hyvä ja seuralaisenikin antoi peukkua tilaamalleen pizzalle. Hinnat olivat myös varsin kohtuulliset vaikka sijainnin puolesta olisi voinut odottaa hieman hintavampaa tasoa. Ravintoloita ja kahviloita oli paljon ja itseä jäi kiinnostamaan hyviä arvosteluja saanut El Mirlo Blanco, joka sijatsi valitsemaamme ravintolaa vastapäätä. Ensi Espanjan matkalla pitää ehdottomasti käydä taas Mijasissa eikä jälleen unohtaa kylän olemassaoloa toiseksi vuosikymmeneksi.

Ristiriitaisia tuntemuksia aiheutti kylän symboliksi tullut burro taxi eli aasitaksi. Alkunsa aasitaksit ovat saaneet 1960 - luvulla minkäs muunkaan, kuin turistien ansiosta. Onneksi luin, että kylän aaseista pidetään erityisen hyvää huolta. Eläinrakkaana ihmisenä suuri kivi vierähti sydämeltäni ja ollessani pieni, oli Espanjassa käydessä kohokohtia päästä syöttämään niityillä laiduntavia hevosia ja aaseja. Kait aika kultaa muistot ja tästä syystä aasien olot huolestutti normaalia enemmän.

Valkoisten rakennuksien, upeiden näköalojen sekä burro taxien lisäksi Mijas Puelon nähtävyyksiä ovat muun muassa härkätaisteluareena, Santuario de la Virgen de la Peña - kappeli, miniatyyrimuseo ja Mijasin suklaatehdas. Mielestäni kylän parhainta antia oli kuitenkin paikkojen tutkiminen jalkaisin, rento oleskelu sekä hyvä ruoka. Tunnelma oli juuri sopivan rauhallinen ja seesteinen useista turisteista huolimatta, ettei väenpaljous haitannut lainkaan. Oli tilaa hengittää ja nauttia siitä mitä näkyi ja tapahtui ympärillä.

Millaiset ovat teidän kokemukset Mijasista, jotka olette siellä käyneet? Entä onko teillä jotain omia vinkkejä koskien Aurinkorannikkoa?

Adiós Espanja ja kesä, tervetuloa syksy

perjantai 25. elokuuta 2017

Terveiset aurinkoisesta Espanjasta! Torstai aamuna palasin takaisin Tallinnaan ja reilu viikko tulikin otettua puhtaasti loman kannalta eikä läppäriä tullut avattua kuin kerran kuvien siirtämisen takia. Ajatuksena oli postailla pari kertaa reaaliajassa reissun aikana, mutta jos tietokoneeseen vilkaisukin alkaa puistattamaan, oli parempi tehdä sitä, mitä mentiin tekemäänkin - olemaan lomalla. Kuvia tuli kuitenkin otettua vähän liiankin ahkerasti, jota tulee kaduttua joka kerta matkan jälkeen. Jospa joskus oppisin fiksuksi valokuvaajaksi, enkä räpsisi muistikortteja täyteen kaikkea turhanpäiväistä!

Vuokrasimme auton heti lentokentältä, joka on ehdottomasti fiksuin vaihtoehto, sillä kentältä pääsee suoraan omalla autolla kämpille Benalmadenaan ja lähtöpäivänä auton palautus tapahtuu samaan paikkaan. Ylipäätänsä Aurinkorannikosta saa mielestäni eniten irti, jos käytössä on auto. Ensikertalaiselle akselilla Fuengirola-Malaga on paljon tekemistä ja kulkemaan pääsee helposti bussilla sekä junalla, mutta auto tuo todella paljon enemmän mahdollisuuksia saada kaikki irti Espanjan etelärannikosta. Varsinkin, jos loman tarkoitus on muukin, kuin vain maata auringossa ja käydä iltaisin syömässä. Myönnän, että yleensä haluan ottaa Espanjan lomat rentoutumisen kannalta, mutta tänä vuonna tuli pitkästä aikaa tehtyä useampi autoreissu. Perinteisen Malagan ja Puerto Banúksen lisäksi tuli pyörähdettyä Rondassa sekä tunnelmallisessa Mijas Pueblossa. Kirjoittelen näistä kahdesta jälkimmäisestä omat postauksensa myöhemmin.

idnosto
Kavereiden viettäessä lomia minun kanssa eri aikaan, nappasinkin matkaseuraksi nuorimman pikkuveljeni yksin lähtemisen sijaan. Vaikka yksin matkustaminen on todella ihanaa, oli kiva käyttää vielä mahdollisuus hyödyksi ja lomailla sisarusten kesken. Tuo nuorimmainen täytti hiljattain 18-vuotta, joten pian ei olisi enää siskon kanssa lomailu kiinnostanut! Yllättävän hyvin meni reissu ja mitään riita riitoja ei saatu aikaiseksi. Loppua kohden tietenkin tulee se oma lomaväsymyksensä ja parina päivänä olin itse hieman huonolla tuulella, mutta siinä se. Siitä kylläkin olen aika varma siitä, että pikkuveli ei halua koskea kameraan, tai ainakaan minun Sonyyni, seuraavaan puoleen vuoteen... Mutta pakko kehaista, että pikkuveli on kehittynyt valokuvaajana aivan huimasti. Joten suurkiitos hänelle monista kuvista, jotka tulette näkemään tältä reissulta.

Loman aikataulut menivät pitkälti siten, että itse heräsin aikaisin, kävin aamulenkillä, kokkailin itselleni kunnon aamupalan ja teini-ikäisen unenlahjat omaava pikkuveljeni heräili yleensä 11 aikaan, jolloin itse olin saanut omat aamutoimet hoidettua. Sitten hetki aurinkoa ja pahimpien helletuntien mentyä ohi lähdimme asunnolta. Tuollainen aikataulu toimi todella kivasti ja vaikka matkan aikana oli paljon ohjelmaa, oli siihen varattu sopivasti rentoutumistakin eikä aikataulu ollut mikään liian tiukka. Lomastressi on kaikista pahin, jonka voi itselleen tehdä. Tietenkin matkasta haluaa ottaa kaiken irti ja nähdä sekä tehdä mahdollisimman paljon, mutta minuuttiaikataululla paikasta toiseen juoksemisessa ei ole mitään järkeä. Kerkeekö siinä edes loppujen lopuksi nauttia siitä kaikesta, jotka näkee ja kokee?

Loman aikana tuli myös syötyä hieman liiankin hyvin ja erityisesti jäätelöä upposi monia litroja. Löysin sattumalta Mercadona-ruokakaupasta Kinder-jäätelöä isossa paketissa ja voi pojat sitä olisi mennyt vaikka kuinka paljon! Onneksi tein tämän löydön vasta toisiksi viimeisenä päivänä, sillä muuten jäätelöä olisi uponnut viel tuplasti enemmän haha! Kesä on mennyt todella rennosti ruokien suhteen ja kesäkilojakin on tullut hankittua reilu neljä, joten nyt tuntui todella hyvältä palata normaaleihin ruokiin ja motivaatio terveelliseen ruokaan löytyi vihdoin pitkän tauon jälkeen. Vaikka oli ihana oleilla helteessä, tuntui jollain tapaa puhdistavalta palata sateiseen ja syksyiseen Viroon. Kesä on ollut todella raskas, joten tekee hyvää antaa syyssateiden pyyhkiä kesän pölyt jaloista ja aloittaa syksy puhtaalta pöydältä.

Nyt siirryn perjantain viettoon ja viikonloppuna on tulossa toinen postaus Espanjasta. Pysykää kuulolla ja ihanaa viikonloppua kaikille! Xx

Helppo ja nopea omena-rahkapiirakka (pellillinen)

tiistai 15. elokuuta 2017

Nyt olisi jaossa oikeaa klassikkoreseptiä, joka on ajankohtainen tulee syksyä ja omppusesonkia ajatellen. Rakastan valehtelematta kaikkia leivonnaisia, kakkuja sekä piirakoita ja perinteinen omenapiirakka kuuluu yksiin lempi leipomuksiini. Itsekseen tulee harvoin leivottua, sillä syöjiä on useimmiten vain minä itse ja leivonnainen häviäisi viimeistä murusta myöten omaan suuhuni valehtelematta päivässä. Tai jopa yhdessä illassa... Tai tunnissa... Miksi pitää olla niin perso makealle! Muille on kuitenkin todella kiva leipoa ja virolaisen perinteen mukaan tuli maanantaina tehtyä kesälomani alkajaisiksi lomakakku töihin vietäväksi.

helppo omenapiirakka rahka
Piirakat ovat helppoja tekeleitä, kun syöjiä on useampi tai haluaa valmistaa valmiiksi pakkaseen tarjottavaa yllätysvieraiden tai makeannälän varalle. Piirakat voi huoletta pakastaa, mutta parasta se on tehdä heti valmiin piirakan jäähdyttyä. Helppo omenapiirakka on oikea pelastaja, kun tarjottavaa tarvitaan usealle. Kokonaisesta pellillisestä riittää syötävää monelle herkkusuulle ja tämän ohjeen pellillisen ohjeen puolittamalla saa ainekset isoon piirakkavuoalliseen.

helppo omenapiirakka resepti

Omena-rahkapiirakka piimäpohjalla ja kauramuruseoksella
(pellillinen)

Pohja:
5 dl piimää
5dl sokeria
7,5dl vehnäjauhoja
200g voita
2tl ruokasoodaa
2tl leivinjauhetta

Päälle:
3 omenaa kuorittuna

Rahkatäyte:
500g maitorahkaa
2kpl kananmunia
1 - 1 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia

Kauramuruseos:
100g voita
1,5 dl sokeria
3 dl kaurahiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia

Sulata ja jäähdytä voi. Sekoita ensiksi kuivat ainekset keskenään ja lisää tämän jälkeen sulatettu voi sekä pimä.

Levitä taikina tasaisesti leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Pese, kuori ja pilko omenat ja asettele ne taikinan päälle.

Sekoita rahkatäytteen aineksen keskenään, tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria. Rahkana voi käyttää maustamatonta tai maustettua rahkaa esimerkiksi 50/50 suhteella. Huomioi maustetun rahkan sokerit ohjeen sokerimäärässä!

Valmista muruseos pinnalle ripoteltavaksi sekoittamalla pehmeän voin joukkoon muut ainekset ja nypi murumaiseksi.

Levitä rahkatäyte pohjan ja omenalohkojen päälle ja ripottele kauramuruseos piirakan päälle viimeisenä.


Paista piirakkaa 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30-45 min uunin tehosta riippuen.

Piirakan taikinan koostumus on aika tahmaista, joten sitä ei kannata säikähtää. Paistuessaan piirakka jää juuri täydellisen kosteaksi ja meheväksi, eikä piirakan kanssa tarvitse erikseen edes vaniljakastiketta tai -jäätelöä. Päälle tehty rapea kauramuruseos tekee mehevälle piirakalle kivaa tekstuuria ja suutuntumaa, joka kruunaa piirakan.

Olen juuri odottamassa boardingia lennolle Malagaan, joten palaillaan seuraavan kerran Espanjasta. Kivaa tiistai iltaa kaikille!

Meatzza - pizzapohja jauhelihasta

lauantai 12. elokuuta 2017

Kukkakaalista sekä kananmunista valmistettu vähähiilihydraattinen pizzapohja ovat monille tuttuja juttuja. Muista, että aikoinaan vähähiilihydraattisia pizzapohjia googlesta katsellessani vastaan on tullut jauhelista tehty pizzapohja. Myös juustosiivuista sekä meetvurstista rakennettuihin pizzapohjiin on tullut törmättyä. Kaikki nuo ovat kuitenkin jääneet aikaisemmin kokeilematta ja pizzapohjista kukkakaalipohja on ollut eniten käyttämäni.

Eilen minuun iski pizzanhimo ja pakastepizzaan tai noutopizzaan turvautumisen sijaan päätin valmistaa pizzan itse. Kukkakaalipohjan valmistaminen ei houkuttanut, sillä tuoreen kukkakaalin murustaminen on aika työlästä ja kotonakin olisin tullut olemaan vasta lähempänä yhdeksää. Sitten mieleeni tuli jauhelihasta valmistettu pizzapohja. Reseptiä läpi lukiessa se kuulosti niin vaivattomalta, että päätin antaa sille mahdollisuuden. Pääsääntöisesti en syö punaista lihaa omassa keittiössäni, joten naudan tai sika-nauta jauhelihan sijaan käytin pohjassa broilerin jauhelihaa.

Vaivattomuudesta puheenollen minulle sattui kliseinen moka aineksia ostaessani. Olin aivan varma, että kotoa pakkasesta löytyy broilerin rintalihasta valmistettua jauhelihaa, joten jätin kaupasta jauhelihat ostamatta ja täytin ostoskorini ainoastaan täytteisiin tarvittavilla aineksilla. Varmaan arvaattekin, ettei näin ollut vaan sieltä löytyi ainoastaan jauhamatonta broileria. Väsymysitkun jälkeen heitin sulatetut kananrinnat tehosekoittimeen ja tuloksena oli aivan täydellisesti jauhettua broilerin jauhelihaa. Mikaela 1 - broisku 0 ja pääsin jatkamaan pizzapohjan valmistusta ilman uutta kauppareissu.

Pizzapohja jauhelihasta
(1 kpl / pellillinen)

400g/800g jauhelihaa
1kpl/2kpl kananmuna
Mausteet, kuten suola ja pippuri
(1-2 tl Psylliumia, 1-2rkl korppujauhoja tai 1-2 rkl Fibrexiä)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kaikki pohjan ainekset kulhossa tasaiseksi taikinaksi ja levitä leivinpaperin päälle. Esipaista pohjaa noin 5 minuutia ja lisää vasta sitten täytteet. Jatka paistamista niin kauan, että pohja on kypsä ja juusto sulanut. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Kannattaa käyttää vähärasvaista jauhelihaa, jotta pohja ei tihku liikaa nestettä paistaessa. Psylliumia, korppujauhoa tai fibrexiä voi lisätä joukkoon imemään nestettä, mutta ne eivät ole välttämättömiä.

idnosto
Omaan pizzaani eksyi kattilassa kuumennettu ja maustettu tomaattikastike, mozzarellaa, herkkusieniä sekä iso kourallinen rucolaa. Aluksi olin hieman epäileväinen, että tuleeko pizzamaistumaan käytännössä broilerimurekkeelta, johon on ladottu täytteet. Epäilyt osoittautuivat kuitenkin vääriksi ja maku oli todella pizzamainen. Tietenkään ei ole vehnäpohjan voittanutta, mutta vaihtelu virkistää ja tykästyin tähän pizzaan niin paljon, että taidan valmistaa tällaisen uudestaan heti tänään. Aloin myös pyörittelemään mielessäni, että onnistuisikohan tämä kukkakaali-jauhelihasekoituksena? Täytyy ottaa selvää! Onko teistä joku kokeillut Meatzzaa?

Muut pizzareseptini:

Nyt on kuumaa: Urban Decay Heat - paletti

torstai 10. elokuuta 2017

Hei, olen Mikaela ja olen nakuholisti. Ulko-ovesta poistuessa vaatteet sentään löytävät päälleni, mutta heikkouteni on nakupaletit. Urban Decayn Naked - luomiväripaleteista on tullut oikeita kulttituotteita meikkifanien keskuudessa ja tänä kesänä lanseerattiin kuumimmista kuumin Heat - paletti. Naked - luomiväripaletteja taitaa olla jo kaiken kaikkiaan kahdeksan erilaista (Naked 1, 2, 3, Smokey, Heat ja Basic - paletit) ja omassa meikkikokoelmassa tämä on neljän Naked - paletti. Nälkä kasvaa syödessä ja Ultimate Basics on jo kauan ollut hankintalistalla. Hetken aikaa punnitsin sen ja tämän Heatin välillä, mutta voiton vei tämä uutuus, jota olin kuolannut jo pitkän tovin.

Viroon Naked Heat - paletti tuli myyntiin Kaubamajaan noin kuukausi sitten ja omani ostin pari viikkoa sitten. Suomessa odotus palkittiin eilen, kun se tuli myös Suomen markkinoille, joka on näkynyt ja kuulunut somessa. Ilmeisesti tämä paletti on uponnut suomalaisiin meikkifaneihin kuin veitsi sulaan voihin ja tämä on viety aivan käsistä. Ei mikään ihme, sillä punertavat ja pronssiset sävyt ovat todella houkuttelevia ja näyttävät makeilta silmienväristä riippumatta. Olen katsellut erilaisia tutoriaaleja silmämeikeistä, jotka on toteutettu tällä paletilla ja vau, en olisi ennen tämän paletin lanseerausta uskonut, että murrettu, punertava silmämeikki voi näyttää niin hyvältä. Itse tarvitsen vielä paljon harjoittelua, jotta saan kaiken irti tästä luomiväripaletista ja tähän asti olen mennyt todella simppeleillä silmämeikeillä. Sävyt tulevat varmasti vielä enemmän oikeuksiinsa ruskeasilmäisillä, kun iho on päivettynyt, joten pakkaan tämän ehdottomasti mukaan ensi viikolla häämöttävälle Espanjan matkalle.

idnosto
UD:n paleteista ollaan montaa mieltä, mutta itse olen ollut aina tyytyväinen niiden laatuun ja pigmenttiin. Vaikka reilu 50 euroa luomiväripaletista tuntuu korkealta, ei se mielestäni ole loppujen lopuksi kovin paha 12 hyväpigmenttisestä sävystä sekä laadukkaasta siveltimestä. Joten nakuitu tulee jatkumaan minun taloudessa jatkossakin.


Mikä on teidän tuomio tästä paletista? Överihypetetty vai aivan sikamakee?

Telliskiven ravintolat: Lendav Taldrik

maanantai 7. elokuuta 2017

idnosto
Lauantaina kävin pitkästä aikaa ulkona syömässä täällä Tallinnassa ja jälleen kerran ravintola sijaitsi Telliskiven alueella. To do - listaltani löytyy oikeastaan kaikki Telliskiven ravintolat ja baarit ja tällä kertaa listalta vedettiin yli intialaista ruokaa tarjoava Lendav Taldrik. Höyryävä riisi ja täyteläiset maut tuntuivat juuri täydelliseltä comfort foodilta pitkän työpäivän päätteeksi.

Valinnan vaikeus meinasi iskeä menua läpi lukiessa, sillä oikeastaan kaikki ruoat kuulostivat todella hyviltä. Lähes kaikki ruoat Naan-leipää lukuunottamatta ovat gluteenittomia ja laktoosittomia ja kasvisvaihtoehtoja on myös paljon tarjolla. Päädyin lopulta pitkän miettimisen jälkeen lampaaseen kanelilla ja kardemummalla maustettussa karrikastikkeessa. Kylkeen vielä basmatiriisiä, salaattia ja kokis sekä hyvää seuraa. Annan lauantaiselle ravintolakäynnille täydet 5/5.

Ensimmäisen ja alla olevan kuvan välillä näkee todella hyvin, miten ravintolan fiilis muuttui ulkona pimenemisen myötä. Mennessämme ravintolaan tulvi päivänvaloa isoista ikkunoista, mutta valon vähentyessä tunnelma muuttui intiimiksi ja todella lämpimäksi. Sisustuksessa oli käytetty paljon erilaisia lamppuja ja valoja, jotka toivat kivaa tunnelmallisuutta. Tuo paikka tulee olemaan niin ihana, jos ulkona pyryttää lunta. Oikea suojapaikka, joka käärii vierailijan lämmöllään.

Paikka oli edullinen ja oma lammasannokseni sekä pieni pullollinen kokista maksoivat alle 14 euroa. Ystäväni Lotta vinkkasi, että lounasaikaan Lendav Taldrik tarjoaa annoksia noin neljän euron hintaan. Pientä miinusta on pakko antaa ravintolan palvelusta, joka ei lauantaina ollut ihan parhaimmasta päästä. Sujuvaa kyllä ja ruoka sekä juomat tulivat nopeasti, mutta pientä viilaamista se olisi ehdottomasti kaivannut. En tiedä miksi, mutta minua raivostuttaa aivan suunnattomasti, jos tarjoilia asettaa juoman minusta katsottuna vasemmalle tai esimerkiksi pöydän kulmalle (ja vielä väärälle puolelle), kuten lauantaina. Pikku juttu, mutta kuitenkin asia, johon palvelussa kiinnittää huomiota.

Millaisia kokemuksia teillä on Lentävästä Lautasesta ja kuinka paljon kiinnitätte huomiota tarjoilussa pieniin yksityiskohtiin?
Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela