Slider

Tunneloukussa

maanantai 29. toukokuuta 2017

idnostokuva
Olen jo useamman viikon pitänyt sisälläni todella paljon asioita ja jättänyt sanomatta jotain sellaista, joka olisi pitänyt sanoa. Mielessä on ollut kasapäin mietteitä ja hetkiä, jotka olisin halunnut kertoa, mutta en vain ole kyennyt päästämään niitä ulos. Monet kerrat olen tuijottanut tyhjää viestikenttää kirjoittamatta yhtään mitään. Olen tuntenut, että ainut henkilö, jonka kanssa olisin halunnut jakaa nämä asiat, ei halua tietää niitä. Varmaksi en voi asiaa todellakaan tietää, mutta pelkkä viestiruutu saa minut jäätymään - en kykene kirjoittamaan sanaakaan.

Mistään dramaattisesta ei ole kyse. Voin todella hyvin, olen onnellinen ja henkisellä puolella kaikki on kunnossa. Kyse on ainoastaan niistä arkisista asioista, mietteistä ja kokemuksista, joita tulee vastaan arjessa ja vapaalla. Asioista, joista puhutaan tärkeän ystävän kanssa ja jonka tietää ymmärtävän, olevan tuomitsematta ja keneltä saa neuvoja, kun on epävarma. Tai olevan vilpittömästi onnellinen sinun puolesta. Viime aikoina on kaikessa yksinkertaisuudessaan ollut vaikeuksia edes ottaa yhteyttä henkilöön, kelle olen ennen pystynyt puhua kaikesta. Tämä tunne on jotenkin todella omituinen, sillä olen itse ollut aktiivinen kontaktoinnin kanssa, joten kyse ei ole siitä, että olisin pikkumainen ja ajattelisin naiivisti yhteydenpidon suhteen, että "en mkään, kun ei sekään". Jossain vaiheessa vain tulee siihen pisteeseen, ettei enää viitsisi yrittää, jos toiselta ei tule minkäänlaista vastausta. Vuosien aikana olen muutenkin tullut valikoivammaksi ihmissuhteiden osalta ja mietin tarkkaan keille jaa oikeaa sisintäni. Olen avoin ihminen ja saatan tilanteen tuntuessa oikealta puhua elämästäni ja ajatusmaailmastani hyvinkin avoimesti, mutta on myös paljon asioita, joita jätän jakamatta. Muun muassa läheisiin ihmissuhteisiin liittyvät asiat ovat sellaisia, joista minun on todella vaikea puhua kenellekään - yleensä on ollut se yksi tai kaksi henkilöä, joille on pystynyt jakamaan näitä asioita. Kaikki tähän tekstiin kirjoittamani tuntemukset ovat lähteneet siitä, että tunnen itseni torjutuksi.

Tuskin olen ainoa, joka haluaa tuntea itsensä vastaanotetuksi. Läpi elämäni minun on ollut todella vaikea luottaa itseeni ihmissuhteiden osalta ja siihen, että kelpaan tällaisena ja olen tarpeeksi hyvä. Sen seuraukseni olen aikuisemmalla iällä tullut aika varovaiseksi tunteitteni kanssa ja raivannut pois ihmissuhteita, jotka eivät anna minulle yhtään mitään ja samalla oppien vaatimaan oikeanlaista kohtelua. Mielestäni on erityisen tärkeää tunnistaa omat voimavarat, haalia ympärilleen vain ihmissuhteita, jotka nostavat sinua ylöspäin ja päästää irti ihmisistä, jotka eivät arvosta tai kohtele sinua oikein. Siinä miten pitää lähteä pois huonosta parisuhteesta, täytyy osata karsia myös ystäviä ja pitää kiinnii heistä, joita rakastat ja jotka ansaitsevat ystävyytesi. Miksi sitten tämä tilanne on saanut minut todella epävarmaksi? Miksen vain anna olla ja totea, ettei hän ole ystävyyteni arvoinen? Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.

Nyt kyse on minulle niin rakkaasta ihmisestä ja sellaisesta henkilöstä, kenen eteen olisin valmis tekemään mitä tahansa. Henkilöstä, joka on ollut elämässäni todella kauan ja ystävyydestä, jonka olen ollut kestävät lopun elämääni. Varmastikin olen pääni sisällä tehnyt kärpäsestä härkäsen ja pitäisi vain rohkaistua puhumaan asiasta, mutta se tuntuu vain todella vaikealta. Olen ajanut itseni tunneloukkuun enkä vain osaa toimia. Ehkä pelkään sitä todellisuutta, että toista ei kiinnosta ja menetän ihmisen elämästäni. Nyt ymmärrän miksi ihmisten on vaikea päästää irti ihmisista, jotka eivät kohtele oikein. Joskus vain välittää itse liikaa eikä kykene tekemään päätöksiä tai toimimaan.

Ihmissuhteet ovat niin hemmetin vaikeita asioita. Typeriä tuntemuksia, jotka saa tuntemaan itsensä todella hämmentyneeksi ja mahdollisesti epävarmaksi. Yleensä pystyn ilmaisemaan tuntemukseni ja mielipiteeni aika suoraankin, mutta nyt olen todellisessa umpikujassa. Ei vain pysty toimia tai tekemään mitään. Pakko kuitenkin myöntää, että tämän tekstin kirjoittaminen aukaisi tilannetta itselle ja ehkä saisin rohkaistua itseni ottamaan asian puheeksi sillä tämä oman pään sisällä pyörittely ei todellakaan johda yhtään mihinkään. Omista tunteista on vain joskus, tai oikeastaan aika usein, todella vaikea puhua.

Tunnistatteko itseänne vastaavanlaiseen tilanteeseen joutuneena?

Telliskivi - osa trendikkäintä Tallinnaa

torstai 25. toukokuuta 2017

Kesän tulon on todellakin huomannut Tallinnan kaduilla ja keskustan alueella liikkuessa on joutunut entistä enemmän väistelemään isoja turistijoukkoja ja Segway - kierroksella olevia ajelijoita. Vaikka Vanhakaupunki alkaa olemaan aika tukossa, on mielestäni tänne saapuneet turistit todella piristävä ilmiö ja värittävät katukuvaa mukavasti. Tosin välillä kiireessä kaipaa sitä, että muun muassa Vanhankaupungin läpi pääsisi ilman tungosta tai pyöräillessä ei tarvitsisi olla jatkuvasti silmä tarkkana, ettei aja haahuilevan turistin päälle. Ja kyseessä on Tallinna! Voin kuvitella millaista meno on kesäisin esimerkiksi Pariisissa tai Roomassa asuvilla. Mutta ihan yhtä lailla olen itsekin keskellä tietä tönöttävä turisti, kun poistun Suomen tai Tallinnan ulkopuolelle!

Nyt kun ilmat ovat alkaneet suosia, kannattaa Tallinnan-matkaajien poistua ehdottomasti Viru Keskusksen sekä Vanhankaupungin ympäristöstä. Hetken kävelymatkan tai muutaman tramipysäkin päässä avautuu ihana Kalamajan kaupunginosa ja Telliskiven alue, joka ihastuttaa urbaaniudellaan. Hehkutettu ravintola F-Hoone on varmasti monelle tuttu ja se sijaitsee missä muualla, kuin Kalamajan Telliskivessä. Ihanat ravintolat ovat ehdottomasti Kalamajan kaupunginosan parasta antia, mutta näin kesällä sinne kannattaa suunnata ihan vain ihastelemaan ja fiilistelemään tunnelmaa.

Juuri sopivasti parhaan sesongin alkaessa avattiin pitkään remontin takia suljettuna ollut Balti Jaama turg. Viime viikonloppuna vietettiin uuden torin avajaisia ja paikka oli saanut todella tyylikkään lookin. Pakko myöntää, etten ollut käynyt tuolla varmaankaan ikinä aikaisemmin, mutta entinen ei ilmeisesti oltu suunnattu ulkonäöltään niinkään turisteille - toria kutsuttiin muinoin myös Venäläiseksi toriksi. Nyt paikka on todellakin turistiseksikäs ja saman katon alta löytyy muun muassa vihannes ja hedelmätori, lihakauppoja, pieniä putiikkeja, kivoja ravintoloita ja kahviloita, antiikkimyymälöitä, upouusi MyFitness - kuntosali sekä Selver - ruokakauppa.

Balti Jaamalle ja Kalamajan alueelle on nopea kävellä esimerkiksi Vanhankaupungin läpi (ellei matkalla satu törmäämään sadan aasialaisen turistilaumaan) ja matkan varrella pääsee nauttimaan palasta kauneinta Vanhaakaupunkia. Myös tämä hehkutettu Telliskivi on aivan Balti Jaaman vieressä, joten samalla suosittelen käymään myös siellä. Nyt kesällä siellä toimii ulkoilmakirpputori joka lauantai klo 10-15 ja lokakuusta huhtikuuhun kirpputori pidetään lauantaisin sisätiloissa. Telliskivi on nyt ehdottomasti parhaimmillaan, sillä ulkoterassit on avattu, mereltä puhaltava tuuli ei enää tunnu luissa ja ytimissä ja koko paikka huokuu positiivista energiaa. Viime sunnuntaina vietettiin Telliskivipäiviä, jolloin koko paikka oli aivan täynnä vierailijoita, esiintyjiä ja terasseilla ei näkynyt kovin montaa tyhjää tuolia.

Tämän parin kuukauden aikana olen päivä päivältä entistäkin rakastuneempi Tallinnaan. Olo alkaa tuntumaan paikalliselta ja Tallinna on niin kaunis ja monipuolinen kaupunki - on vanhaa ja uutta, rumaa ja kaunista. Minua jotenkin surettaa se, että monet pitävät virolaisia epäkohteliaina ja jollain tapaa edelleenkin suhtautuvat virolaisiin ja Viroon halveksuvasti. Oma käytös merkitsee niin paljon, millaista kohtelua saat. Jos on suomea jokaiselle vastaantulijalle puhuva juntti, voi olla varma ettei katsota hyvällä ja vastaanotto on kaikkea muuta, kuin ystävällinen. Onneksi tämä asenne koskee enemmän niitä, joiden motiivi Viron matkailulle on halvempi alkoholi ja päiväkännit. Ikävä yleistää, mutta lähes päivittäin kyseisiin laivamatkaajiin törmätessä tulee todistettua tätä suomituristien ryhmää. Onneksi kuitenkin reilu enemmistö meistä suomalaisista täällä Tallinnassa on sitä fiksua porukkaa, jotka osaavat kunnioittaa Viroa ja virolaisia, eivätkä tartu Viron vanhaan maineeseen.

Jos ette ole pitkään aikaan käyneet Tallinnassa, niin laittakaa ehdottomasti laivamatkat varaukseen ja tulkaa nauttimaan upeasta kesä-Tallinnasta!

Ps. Huomisesta lähtien, 26.5.-29.5. klo 10:00 asti, Nellyltä saa 20% alennusta koko valikoimasta muutamia poissuljettuja merkkejä lukuunottamatta. Käytä kassalla koodia SUMMER20

Lisähehkua iholle Glamglow Glowsetter - suihkeella

tiistai 23. toukokuuta 2017

Heippa! Ihan ensimmäisenä haluan kiittää viime viikolla julkaistuun My day -videoon tulleista kommenteista (video täällä). Vastailen postaukseen tulleihin kommentteihin huomenna. Aloin nyt hieman syttymään näille videoille, joten laittakaa ihmeessä toiveita tulemaan videosta. Postauksen aihe on aivan toinen, eli haluan vinkata meikkituotteesta, joka on kuin tehty kesää varten.

idnosto
Sain huhtikuun lopulla kokeiluun Glamglow -merkin Glowsetter -meikinkiinnityssuihkeen. Glamglowhan on tunnettu kulttituotteiksi nousseista kasvonaamioista, joita monet ylistävät maasta taivaisiin. Hävettää vähän myöntää, etten ole kokeillut noita naamioita ikinä. Monesti olen niitä pyöritellyt käsissäni ja pari kertaa lisännyt nettikaupassa ostoskoriinkin, mutta lopullisen ostoskorin loppusumman nähdessäni naamiot ovat tippuneet tilauksesta pois. Nyt kasvonaamiovarastossani alkaa olemaan viimein tyhjä mutanaamion menevä aukko, joten ehkä viimein tulee hankittua kasvonaamio Glamglowlta.

Olen kokeillut useita meikinkiinnityssuihkeita ja ensimmäinen ero muihin kokeilemiini suihkeisiin verrattuna on tyyli, jolla tämä tulee pullosta suihkuttaessa. Glowsetterin suihke on muita kokeilemiani huomattavasti hienojakoisempaa ja tulee ulos kevyesti ja pilvimäisesti. Joissakin suikeissa neste tulee ulos aika rajusti ja helposti käy niin, että liian läheltä suihkutellessa kasvot ovatkin läpimärät. Glowsetter on aikaisemmin kokeilemiini verrattuna aika voimakkaast hajustettu ja se tuoksuu makeahkolta. Tuoksu on todella hyvä, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän neutraalin tuoksuisista tai täysin hajustamattomista kasvosuihkeista. Joten erityisen hajusteherkkien kannattaa kokeilla tuotetta ennen ostoa. Tuoksu ei kuitenkaan jää mitenkään leijumaan iholle vaan sen huomaa ainoastaan tuotetta suihkiessa.

Kuten tuotteen nimikin jo kertoo, saa tällä todella ihanaa hehkua iholle. Joudun kiinnittämään meikkivoiteeni todella tarkasti irtopuuterilla, jos haluan pitää epätoivotun nanosekunneissa tapahtuvan rasvoittumisen ja siitä johtuvan kiillon poissa kasvoilta. Ilman mitään meikinkiinnityssuihkeita ihoni jää helposti todella tunkkaisen näköiseksi, joten meikinkiinnityssuihkeet ovat olleet omalla kohdallani pelastus freesimpään lookiin. Glowsetter tekee ihosta todella heleän ja meikki näyttää suihkuttelun jälkeen paljon raikkaammalta ja iho hehkuvammalta. Täysin mattaa meikkipohjaa ja lopputulosta hakevien ei ehkä kannata hankkia Glowsetteriä, sillä tämän suihkuttelun seurauksena täysi mattapintaisuus häviää meikistä ja tilale tulee kivaa hehkua. Toisaalta taas ilman meikinkiinnityssuihkeita hyvin pohjustettu ja puuteroitu iho näyttää helposti todella elottomalta, joten suosittelen mattamaisesta lopputuloksesta pitävien antavan meikinkiinnityssuihkeille mahdollisuuden - valitsee vain omaan tarpeeseen sopivan tuotteen.

Glowsetter kosteuttaa ihoa todella tehokkaasti ja se sisältää kofeiinia sekä sekoituksen eri teelaatuja. Glamglow Glowsetter ei muuten sisällä lainkaan alkoholeja! Alkoholit ovat yleensä syypää ihon kuivumiseen ja esimerkiksi Urban Decayn meikinkiinnityssuihkeet sisältävät aika paljonkin alkoholeja. Joten jos ei kärsi hajusteherkkyydestä ja haluaa hellävaraisen meikinkiinnityssuihkeen, voisin kuvitella Glowsetterin olevan sopiva ehdokas.

Netin lisäksi Glamglown Glowsetteria saa Suomesta ainakin Sokokselta ja suositushinta tälle meikinkiinnityssyihkeelle on 29,90 euroa. Itse olen todella tykästynyt tähän suihkeeseen ja toinen lempparini, Estée Lauderin Set + Refresh sai kovan kilpailijan. Tuo Estée Lauderin suihke on myöskin alkoholiton, jos sellaista suihketta etsii.

Oletteko te jo kokeilleet tätä Glamglown Glowsetteria tai tuliko uutena tietona, että tällainen on lanseerattu? Entä onko suositella jotain Glamglow naamiosta, jota itse rakastatte?

Esimmäinen kesäilta ja ajatuksia ystävystymisestä

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

idnosto
Voi vitsit mitkä säät on ollut tänä viikonloppuna!  Perjantaina harmitti viettää päivä töissä, mutta onneksi hyvä tuuri säiden suhteen jatkui myös eilen ja tänään. Eilen tuntui todellakin ensimmäisen kerran tänä vuonna, että kesä on oikeasti tulossa. Tosin eletäänhän jo reilusti toukokuun puolta väliä, joten oli jo aikakin! Toivotaan, että enää ei mennä ainakaan sen alle 10 asteen ja mitä kuumempia päiviä olisi tulossa, sen parempi. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna menen käymään Suomessa pikkuveljen ylioppilasjuhlissa, joten olisi kiva saada pukea jotain kesäistä päälle sadevaatteiden tai pilkkihaalarin sijaan...

Eilen päivä meni rennosti kesäisestä Tallinnasta nauttien ja illalla lähdin käymään työkaverini tupareissa. Oli todella kiva viettää pitkästä aika ilta rehdeissä kotibileissä ja ennen tupareihin suuntaamista etkoilimme toisen työkaverin kanssa minun luona. Ilta saa arvosanakseen ehdottomasti 10+, sillä seura, tuparit sekä tuparien tarjoilut oli enemmän kuin kohdallaan. Siitä huolimatta, että olen  luonteeltani ekstrovertti ja viihdyn yksin, olen toisinaan vapaapäivinä tuntenut itseni hieman yksinäiseksi. Olin todella onnellinen ja otettu, että sain kutsun bileisiin, sillä emme ole työskennelleet tällä porukalla kovin kauaa. Vaikka olenkin tutustunut muutamiin ihmisiin, niin heillä, kuten minullakin on omat menot eikä aikataulut voi mitenkään aina mennä yhteen omieni kanssa. Erityisesti nyt kesän kynnyksellä huomaan enemmän kaipaavani seuraa ja tekemistä. Nyt pitää alkaa vain olemaan enemmän aktiivinen sosiaalisten suhteiden kanssa, tehdä tuttavuutta enemmän muiden kanssa ja erityisesti olla itsekin aktiivisempi ehdottomaan näkemistä - oli kyseessä sitten työkaveri tai couchsurfingista spotattu tyyppi.

Eilen oli pakko hyödyntää apukädet valokuvien suhteen ja napattiin nopeasti asukuvat. Tuntui niin piristävältä pukea ensimmäisen kerran tänä vuonna kunnon kesäasu päälle ja luottoväri musta vaihtui kirkkaisiin sävyihin. Paita tarttui tällä viikolla mukaan H&m:stä ja vaikka aluksi hieman epäröin sen kohdalla, osoittautuikin tuo aivan älyttömän kivaksi yhdistettynä hameeseen. Hameen olin ostanut talvella alennusmyynnistä kesää silmällä pitäen ja toimi mielestäni todella makeasti yhdistettynä vaaleanpunaiseen. Tämä asu ja muita tämän tyylisiä asuja tullaan varmasti näkemään päälläni jatkossakin kesän aikana.

Blouse & skirt from H&m / Sunnies from Lindex / Heels from Italy (unknown store)

Huh, ei yhtään kulje teksti eilisen valvomisen takia. Nyt lähden nauttimaan vapaapäivästä kaupungille ja metsästämään sopivaa sisäkumia polkupyörääni. Tietenkin tuurillani fillarista puhkesi kumi tällä viikolla, kun kelit alkaa suosimaan pyörällä liikkumista. Onneksi tiistaina saan apukädet ja työkalut kumin vaihtoon ja pääsen taas liikkumaan pyörällä. Vihaan kävelyä yli kaiken, joten olin eilenkin ihan hajalla, koska jouduin kävelemään pyöräilyn sijaan. Onneksi täytyy vain pari päivää kärvistella kunnes saan taas Tunturini pepun alle. Ihanaa sunnuntaita kaikille!

My day - video Tallinnasta

torstai 18. toukokuuta 2017

Moikka! Kuvailin teille pitkästä aikaa videota ja tällä kertaa on tulossa my day - materiaalia. Tältä näytti tavallinen arkipäiväni täällä Tallinnassa viime tiistaina. Laittakaa videoon peukkua, jos tykkäsitte ja kommentoikaa tänne blogiinkin mitä mieltä olette videosta. Harjoittelua vaatii edelleenkin editointi, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa koko ajan!



Jos video ei näy,  voit katsoa sen täältä. Muistakaa vaihtaa laatu HD:ksi.

Nordic Style & Beauty Box - ensivaikutelma

maanantai 15. toukokuuta 2017

Heippa ja aivan mahtavaa maanantaita kaikille! Itsellä alkaa viikko rennosti, sillä vietän tänään vapaapäivää ja palaan vasta huomenna viikonlopun vietosta töihin. Päivä onkin mennyt pitkälti siivotessa, asioilla käydessä ja blogin parissa. Illemmalla suuntaan vielä salille korkkaamaan tämän viikon treenit, joten huomenna palataan energisenä ja hyvin rentoutuneena töihin.

Enempää höpisemättä postauksen aiheeseen, eli ehdottomasti mielenkiintoisimpaan markkinoilla tällä hetkellä olevaan kosmetiikkaboksiin - Nordic Style & Beauty Boxiin. Sain kivan mahdollisuuden tutustua NSB beautyboxiin ja viime viikolla hain omani pakettiautomaatista. Pakko myöntää, että olin jo pieniä sneak peekeja nähnyt boksin sisällöstä, mutta se ei lieventänyt yhtään innostusta tämän unboksaamisesta. Hulluhan pitäisi olla, jos ei olisi innoissaan paketista, joka on täynnä kosmetiikkaa! Tai ainakin silloin, kun kyseessä on kaltaiseni kosmetiikkahullu...

Saamani kevään yllätysboksi sisälsi todella monipuolisesti erilaisia tuotteita. Pidin juurikin siitä, ettei tuotteet olleet yksipuolisesti painottuneet ainoastaan esimerkiksi ihonhoitoon, vaan boksista löytyi niin kosmetiikkaa, hiustuotteita, että muuhunkin kauneudenhoitoon tarvittavia tuotteita. Löytyi paketista muuten myös matkaan kätevästi mukaan otettava Flint -tarraharjakin! Ehdoton positiivinen yllätys boksissa oli täysikokinen Batisten kuivashampoo, Lumenen kasvosuihke sekä NSB:n Liesen hehkuttamat Eyluren Vegas Nay - irtoripset. Tämä paketti oli muutenkin kuin minulle tehty, sillä oma Batisten kuivashampoo (juuri sama, joka oli tässä paketissakin) vetelee viimeisiää ja minulta löytyi ennestään myös samainen syväpuhdistava konjac -sienikin, jonka käyttöikä alkaa olemaan lopussa. Molemmat tuotteet saavat lämpimät suositteluni ja 5/5!

Olen lukenut paljon vastaavista kosmetiikkabokseista sekä törmännyt myöskin kritiikkiin, ettei aina ole välttämättä saanut rahalle oikein vastiketta. Olen ollut henkilökohtaisesti hieman skeptinen näitä kauneusbokseja kohtaan ja tämä saamani boksi oli elämäni ensimmäinen kauneus- tai kosmetiikkaboksi. Vaikka sainkin tämän lahjaksi, olisin ehdottomasti tuntenut saaneeni rahalle vastiketta, jos olisin tilannut tämän boksin itse. Tai oikeastaan saaneeni paljon enemmänkin, joka on mielestäni juurikin näiden boksien idea. Tietenkin näistä bokseista tulee joskus hutituotteita, joille ei itse ole käyttöä tai jotka eivät vain säväytä, mutta varmasti aina löytyy lähipiiristä joku, jota tuote ilahduttaa.

Kaiken kaikkiaan mielestäni NSB:n kauneuboksi oli oikein hyvä kokonaisuus ja jään seuraamaan mielenkiinnolla millaisia tuotteita seuraavat boksit sisältävät. Kevään Nordic Style & Beauty Boxia on vielä joitakin kappaleita jälkellä. Kauneusboksi maksaa 39,90e (+pk) ja sen pystyy tilaamaan beautypopup -verkkokaupasta.

Mikä oli teidän mielipide tästä NSB:n boksista? Ja oletteko tilailleet muita vastaavia kauneusbokseja?

Ravintolavinkki Tallinnaan: Toit's

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Huomenta! Aivan ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ruudun sillä puolen. Tulin eilen illalla Suomeen äitienpäivänviettoon, mutta palailen jo tänään illalla takaisin Tallinnaan. Ihana päästä tänä vuonna tuttuun tapaan viettämään tämä päivä perheen kanssa, koska viime vuonna en pystynyt tulemaan Hollannista Suomeen.

Tässä postauksessa palataan kuitenkin puoli kuukautta taaksepäin Vappupäivään. Kävimme täällä vapunvietossa olleen kaverini kanssa syömässä lounaan Tartu mnt:llä sijaitsevassa Toit's -ravintolassa. En ollut aikaisemmin käynyt kyseisessä ravintolassa, mutta Woltia selatessa paikka oli tullut vastaan suosituimmissa ravintoloissa. Kuvien ja arvoseluiden perusteella paikka vaikutti lupaavalta ja burgereiden rakastajille löytyi valinnanvaraa. Menusta löytyy muuten myös kasvis- sekä mozzarellaburgeri!

Paikka oli todella kasuaali, hieman American dinner - vaikutteinen. Sisustus ei kuitenkaan ollut sellainen fiftarityylinen, vaan ihan kivasti sisustettu. Kunnon illalliselle en tuonne menisi, mutta sopii mielestäni rentoon lounaaseen tai alku-illan illalliseen. Ruokalista on myös sellainen, että lapsien kanssa matkustaville tuolta löytyy varmasti kaikille jotain syötävää. Suurin osa pääruoista, kuten burgerit, pizzat, pastat ja salaatit ovat noin kahdeksan euron luokkaa, eli hinta-laatusuhde on mielestäni enemmän kuin kohdallaan!

Kaverini otti Retro Cheeseburgerin ja itse kallistuin Club Sandwichiin. Annosten asettelu oli tehty todella kivasti ja ruokaa riitti suurempaankin nälkään. Makukin oli enemmän kuin kohdallaa, joten paikka meni ehdottomasti uudestaan käytävien ravintoloiden listalle. Paikka sopii hyvin myös pelkkään kahvilla käymiseen sillä juomalista oli kattava.

Viimeinen kuva Juho Tirkkonen

Ensimmäisen käynnin perusteella annan Toit's Citylle 4-/5. Ruoka oli todella hyvää, hinta-laatusuhde kohdallaan, mutta palvelussa oli jonkin verran parannettavaa. Ja vettä juoville vinkkinä, että kannattaa selvästi pyytää mahdollisuutta havaveteen tai muuten pöytään tuodaan 2euron pieni  vesipullo. Hollannissa opin olemaan tarkka vesien tilaamisen kanssa, sillä siellä saattoi maksaa pienestä vesipullosta kolmekin euroa ja kuten tässäkin paikassa, samalla hinnalla saa esimerkiksi virvoitusjuoman. Pyysin tuolloin  vappuaattona tarjoilialta "tap water", mutta silti pöytään tuotiin pullovettä. Havahduin asiaan vasta pullon avattuani, joten en viitsinyt enää siinä vaiheessa alkaa vänkäämään. Ensi kerralla pitää olla tarkempi!

Nyt jatkan äitienpäivän viettoa. Ihanaa sunnuntaita kaikille!

10 x Ammatti, jossa en haluaisi toimia

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kevään aikana muutamissa blogeissa on vilahtanut tekstejä ammateista, joissa ei haluaisi missään nimessä toimia. Mielestäni nuo postaukset ovat olleet hauskoja, joten päätin pohtia kymmenen ammattia, joiden en usko sopivan itselleni ollenkaan.

Pappi
Reagoin todella herkästi muiden ihmisten murheisiin ja suruun sekä iloon. Papin työssä jokaiseen asiakkaaseen tulee varmasti solmittua edes pieni side, joten en voisi tällaisena itkupillinä vollottaa ja yrittää toimittaa seremoniaa esimerkiksi häissä tai hautajaisissa. Saatan myös jäätyä aivan totaalisesti, jos tilanne on todella epämiellyttävä sekä raskas. Hatunnostot kaikille papeille!

Lastentarhanopettaja
En ole kovin lapsirakas ihminen ja jatkuva ympärillä tapahtuva meininki ja säheltäminen saa aika nopeasti pinnani kireälle. Kestäisin ehkä viikon tai pari lastentarhanopettajan työssä.

Host
Vaikka olen koko ikäni tehnyt asiakaspalvelua, en haluaisi tehdä työtä hostina ja suoraan sanottuna nuolla toisten hanureja kellon ympäri. Tietenkin työ voi olla oikeasti aivan erilaista, kuin millaisen kuvan siitä olen saanut. Olen todella topakka siinä vaiheessa, kun koen jonkun henkilön kohtelevan minua tai muita väärin tai törkeästi ilman syytä, joten voisi olla hankala pitää mölyt mahassa.

Konduktööri
Junan käytävien kulkeminen edestakaisin päivästä toiseen kuulostaa yksinkertaisesti todella puuduttavalta. Vaikka asiakaskunta on varmasti niin hyvässä ja huonossa todella värikästä porukkaa!

Ravitola- tai hotellialan työntekijä
a) Stressaisin jatkuvasti ovatko minun valmistamani juomat tai ruoat hyviä b) Minulle todella soveltumattomat työajat c) En jaksaisi katsella humalaisia ihmisiä d) Jatkuva ruokahoukutusten keskellä oleminen e) Veisi mahdollisesti hohdon omilta hotelli- ja ravintolakäynneiltä

Lumenpudottaja
En pidä lainkaan lumesta, kylmästä ta korkeista, vaarallisista paikoista. Pitääkö perustella enempää?

Kriisityöntekijä
En pystyisi kohtaamaan päivästä toiseen muiden ihmisten surua ahdistusta ja pelkoa. Ylipäätänsä sosiaaliala on ollut sellainen, joka ei ole vedonnut minuun koskaan. Ehkä juuri siitä syystä, etten koe olevani sellainen henkilö, joka kestäisi muiden ihmisten vaikeita elämäntilanteita ilman, että se vaikuttaisi minuun henkisesti.

Puhelinmyyjä
Tällä hetkellä teen työtä puhelimitse, joten puhelimessa työskentely ei ole ongelma. Mutta puhelinmyyjä on puhelinmyyjä - en pidä niistä itsekään, joten en haluisi tehdä samaa kiusaa muille.

Keskustelupalstan moderaattori
Ilkeä kommentointi ja törkeät viestit saisivat minut raivon partaalle ja en vain kestäisi liian typerien ihmisten viestejä esimerkiksi asioista, jotka selviäisivät kirjoittamalla saman kysymykset googleen...

Kätilö
Kiukkuinen synnyttävä äiti, mahdollisesti panikoiva puoliso ja vastasyntynyt, huutava vauva. Oh hell no!

Ammattibloggaaja
Bloggaajan työ on todella raskasta ja jatkuvasti pitää olla ideoimassa tulevia postauksia, valppaana ympärillä tapahtuville ärsykkeille, saada tuotettua jotain, vaikka olisi täydellinen kirjoituslukko päällä ja olla innovatiivinen. Alkuvuodesta kirjoitin pari kuukautta työkseni ainoastaan blogia ja vaikka siinä oli puolensa ja nautin bloggaamisesta, koin monet päivät todella stressaaviksi, sillä mieleen ei yksinkertaisesti tullut mitään postaamisen arvoista ideaa tai mielessä olevat ajatukset eivät muotoutuneet teksteiksi. Tai ei vain olisi huvittanut käyttää päivää blogin parissa. Tulevaisuudessa haluan vähentää hieman päätyötäni, jotta saan enemmän aikaa blogille, mutta täysipäiväiseksi bloggaajaksi minusta ei olisi. Poikkeuksen tekisi tietenkin se, jos siihen yhdistyisi samalla enemmän sisällöntuotantoa esimerkiksi yrityksille sekä medialle.

Onko listassani ammatteja, joissa tekään ette mielellänne työskentelisi tai työ, jota te tällä hetkellä teette? Jälkimmäisen kohdalla haluan ehdottomasti kuulla mikä on parasta työssänne!

Lompakkoystävällinen keittiöremppa

tiistai 9. toukokuuta 2017

Ihan mahtavaa tiistaita teille kaikille! Joku aikaa sitten lupasin, että asunnosta on tulossa toivottua postausta kunhan saan tehtyä viimeiset viimeistelyt. Keittiön osalta homma alkaa olemaan kunnossa muutamia säilytystarvikkeita lukuunottamatta, joten aloitetaan keittiöstä omana tekstinään. Syy, miksi keittiö on jaoteltu omaan tekstiinsä, johtuu siitä että keittiön tasot kokivat eilen muodonmuutoksen.

Tässä Tallinnan vuokra-asunnossani oli keittiössä vaaleanharmaat työtasot sekä kaappien välinen välitila. Väri oli ihan ok, sillä kyseessä ei ollut liian tummanharmaa, mutta kaipasin itse vaalean puun yhdistämistä johonkin raikkaampaan sävyyn. Vaikka keittiönurkkauksessani on hyvä valaistus, tuntui se silti vähän tunkkaiselta ja harmaat tasot eivät olisi itsellä se ensimmäinen valinta keittiöön. Olin oikeastaan jo hyväksynyt kohtaloni tuon keittiön suhteen, mutta facebookissa tuli vastaan kuvia, joissa oli käytetty dc-fix kalvoa keittiön tasoissa ja kaapeissa. Olin yhden vaatekaapista kylpyhuoneeseen siirtyvän punaisen lipaston jo päällystänyt valkoisella dc-fixillä, joten päätin antaa mahdollisuuden sille myös keittiössä. Jos lopputulos ei olisi onnistunut tai siitä ei olisi tullut yhtään mitään, eli tappio olisi ollut kuin menetetyt hermot, aika ja muutama kymppi. Virossa dc-fix on noin puolet edullisempaa kuin Suomessa, joten neljään suureen rullaan meni rahaa Bauhausista ostettuna noin 30 euroa. Ei olisi tuolla rahalla saanut kovin montaa metriä uutta keittiötasoa vanhojen tilalle!

Ylhäällä ennen - alhaalla jälkeen
Yläpuolella on kuvat siitä, miltä keittiö näytti ennen ja jälkeen pintojen päällystämisen. Eikö olekin paljon raikkaampi fiilis! Käytin päällystämiseen kahta eri vaaleaa puukuvioista pintaa - tasoissa selkeästi puukuvioista ja kaappien alla huomaamattomampaa puukuviota. En ole ihan varma, olisiko nuo tasot sittenkin kivemmat tuolla samalla pinnalla, kuin mikä on myös seinässä. Olin kaupassakin hieman epävarma tuosta, mutta halusin kuitenkin kokeilla. Jos ensimmäisen rullan jälkeen olisi näyttänyt kamalalta, olisi menetys ollut vain noin 7 euroa. Pintojen päällystäminen oli suhteellisen helppoa, mutta omassa keittiössäni haastetta toi pidempää tasoa päällystäessä se, että seinä on täysin vino. Olen myös aika nopea turhautumaan tällaisessa puuhastelussa, joten malttia olisi voinut olla paljon enemmän, sekä tehdä paremmat valmistelut muun muassa lavuaarin paikan mittaamisen kanssa. Muutamasta kohdasta jäi myös paistamaan hieman vanhaa alla olevaa tasoa, mutta kun itse on tehnyt, niin ei se haittaa niin paljon haha! Muutamia mukavia ryppyjäkin sain aikaiseksi, joten pitää paneutua niiden sekä ylipäätänsä kulmien viimeistelyyn joku toinen päivä.

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen tähän pieneen lompakko sekä vuokraisäntäystävälliseen keittiömuutokseen. Tietenkin tekijä olisi voinut olla pitkäpinnaisempi sekä tarkempi (onneksi voi vain syyttää itseä!), mutta ei lopputulos ole hassumpi. Joten suosittelen ehdottomasti varaamaan kunnolla aikaa näihin päällystysprojekteihin, katsomaan muutaman tutoriaalin netistä sekä hankkimaan pitkäpinnaisen kaverin auttamaan tai parhaimmassa tapauksessa tekemään koko helahoidon!


Oletteko kanssani samaa mieltä, että keittiö on paljon freesimpi vaaleampana? Entä onko teillä tehty dc-fix tuunauksia kotona?

Miten treenaan ja syön tällä hetkellä

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Treenaamiseen ja ruokavalioon liittyvät postaukset ovat olleet paljon toivottuja, joten ajattelin kirjoitella kepeästi miten treeniviikkoni sekä ruokailuni menevät suurin piirtein. Treenaaminen ja liikkuminen ylipäätänsä on minulle todella iso henkireikä, ei ainoastaan siksi, että pitäisin painoni kurissa, vaan koska nautin siitä. Esimerkkinä tämän viikon torstai, jolloin olin suunnitellut meneväni töiden jälkeen salille, mutta aamulla olo oli sitä luokkaa, että kroppa ei jaksa salitreeniä juuri tänään. Mielessä oli vaihtaa salitreeni kevyeen lenkkiin, mutta mitä pidemmälle työpäivä meni, sitä enemmän alkoi tuntumaan, että jään suosiolla sohvalle illalla kotiin päästyä. Kuitenkin bussilta kotiin kävellessä tuli fiilis, että hitsi, kyllä mä haluan lähteä käymään nopealla lenkillä, koska sää oli todella hyvä. Juoksin lähellä olevalle Kalevi Stadionille tekemään noin 20 minuutin porrastreenin ja hölkkäilin kevyesti kotiin. Taustalla ei ollut se, että täytyy kuluttaa kaloreita, vaan puhdas halu käydä liikkumassa. Treenfilosofiastani kirjoittelinkin jo aikaisemmin tänä vuonna tässä postauksessa.

Tällä hetkellä arkeani täyttää blogin kirjoittamisen lisäksi kokopäivätyö ja työpäivinä vietän töissä 8,5 tuntia (Virossa ruokatunti lisätään 8h työpäivän päälle) ja koska en työskentele säännöllisesti maanantaista perjantaihin, on käytössä työtuntien tasaus. Esimerkiksi tällä viikolla nautin mukavasta 6 työpäivän työviikosta, mutta onneksi huomenna huilataan ja ensi viikolla on ainoastaan neljä työpäivää. Olen käynyt vuosia lähes poikkeuksetta salilla neljä tai viisi kertaa viikossa ja päälle on saattanut tulla muuta liikuntaa esimerkiksi aerobisen treenin muodossa. Olen todella onnekas, että tällä hetkellä minulla ei mene työmatkoihin kuin noin 20 minuutia per suunta, vaikka kuljen työmatkat bussilla. Työaikani kuitenkin sijoittuu lähes poikkeuksetta klo 11:45-20:15 välimaastoon, joten työpäivinä tunnit ovat aika vähissä. Tästä syystä salikerrat saavat jäädä suunnilleen neljään kertaan viikossa tai vain kolmeen, kuten tällä viikolla, ja liikun siihen päälle esimerkiksi lenkkien muodossa sen verran kun huvittaa. Pakko myöntää, että aluksi oli aikamoista taistelua päästää irti siitä 5x viikossa kuntosali-ajatuksesta, mutta nopeasti kroppa ja oma mieli alkoivat muistuttelemaan, ettei väkisin treenaamisessa ole mitään järkeä. Rehellisesti sanottuna tämä kolme tai neljä salikertaa viikossa on tuntunut todella hyvältä ja ylipäätänsä merkittävin tekijä treenaamisessa on treenin laatu, ei määrä.

Mainitsinkin, että tällä viikolla työpäiviä kertyy kuusi kappaletta, joten vapaa-aika on ollut aika vähäistä tällä viikolla. Muutenkin on ollut paljon menoja ja sosiaalista elämää, jotka ovat vieneet työn lisäksi mehuja tästä tytöstä. Olen kuitenkin saanut sisällytettyä viikkooni ihan kivan määrän liikuntaa kokematta kuitenkaan, että liikkuisin väkisin tai mitenkään pakosta. Arkisin lähden töihin vasta klo 11 jälkeen ja olisihan minulla koko aamu aikaa käydä salilla, mutta minulle sopii rauhalliset aamut paljon paremmin. Aamuisin tulee pyöritettyä arkea muun muassa ruoanlaiton ja siivoamisen merkeissä, teen blogitöitä ja hoidan muita juoksevia asioita. Olen iltaisin todella epätehokas ja esimerkiksi blogitekstien kirjoittamisesta ei tule mitään työpäivän jälkeen, sillä olen luovimmillani juurikin aamuisin ja aamupäivisin. Salitreenit ajottautuvatkin tästä syystä lähes poikkeuksetta työpäivinä iltaan, eli aloitan treenin vasta puoli yhdeksän jälkeen. Kotiani lähin käyttämäni kuntosali menee kiinni kymmeneltä illalla, joten kerkeän tekemään juuri sopivan pituisen salitreenin ennen sen sulkeutumista. Salin jälkeen onkin ihana vain löhötä sohvalla, syödä, katsella netistä ohjelmia tai leffoja ja rentoutua. Sama pätee päiviin, jolloin en käy treenaamassa - töistä kotiin päästyä saa vain olla ja mennä nukkumaan aikaisin. Vaihtoehtoisesti, jos kävisin salilla aamuisin ja hoitaisin esimerkiksi blogin vasta illalla, joutuisin pitkän päivän päätteeksi vielä tekemään blogitöitä ja koko päivä olisi mennyt pienessä stressissä, sillä salillekin joutuisi heräämään suhteellisen aikaisin, että kerkeän syömään ja niin edelleen ennen töihin lähtöä.

Itsensä ylikuormittamisessa ei ole mitään järkeä ja nopeasti kroppakin alkaa reagoimaan negatiivisella tavalla - ei palaudu treenistä, olo on tukkoinen ja pahimmassa tapauksessa keho alkaa keräämään stressin aiheuttamana nestettä.

Mielestäni on erityisen tärkeää löytää itselle kaikista sopivin vuorokausirytmi ja suhteuttaa esimerkiksi viikon treenimäärä kuhunkin viikkoon sopivaksi. Itsensä ylikuormittamisessa ei ole mitään järkeä ja nopeasti kroppakin alkaa reagoimaan negatiivisella tavalla - ei palaudu treenistä, olo on tukkoinen ja pahimmassa tapauksessa keho alkaa keräämään stressin aiheuttamana nestettä. Olen nyt huomannut omasta kropastakin, että viime aikojen vähempi treenimäärä on vaikuttanut positiivisesti ulkomuotooni enkä usko palaavani enää viiteen salikertaan viikossa. Jos liikkua viisi kertaa viikossa, saa se vastaavaisuudessa olla aerobista liikuntaa tai sitten jotain palauttavaa, kuten joogaa, pilatesta tai bodybalancea. Kuntosalia saa riittää se kolme tai neljä kertaa viikossa.

Miltä sitten treeniviikkoni yleensä näyttää? Täällä Tallinnassa olen käynyt salilla yleensä sen neljä kertaa viikossa, joista ajoitan kaksi salikertaa vapaapäiville ja kaksi työpäiville. Kuten edellä kerroin, käyn työpäivinä salilla vasta myöhään illalla ja vapaapäivinäkin ajoitan salitreenin yleensä iltapäivään tai noin kuuden-seitsemän kieppeille, jolloin koen olevani parhaimillani treenin kannalta ja olen saanut hoidettua muut päivän velvollisuudet alta ennen sitä. Ihan parasta on se, kun treenin jälkeen on olo, että päivä oli nyt tässä ja saa höllätä. Tällä viikolla treeniviikkoni on näyttänyt tältä yhdistettynä kuuteen työpäivään:

Maanantai (vapaa töistä): Kuntosali (olkapäät, ojentajat, vatsa)
Tiistai: Lepo
Keskiviikko: Kuntosali (selkä, hauikset, takareidet)
Torstai: Lenkki+porrastreeni n. 45 minuutia
Perjantai: Lepo
Lauantai: Kuntosali (olkapäät, ojentajat, hauikset ja pari eristävää liikettä pakaralle)
Sunnuntai: Lepo (pyöräily töihin ja kotiin n. 4km/suunta)

Etureisien treenausta ei tälle viikolle tullut ollenkaan, sillä olin treenannut ne viime viikon sunnuntaina ja torstainen porrastreeni otti reisiin sen verran hyvin, etten treenannut niitä eilen. Muutenkin jalkani pakaroita lukuunottamatta ottavat treeniä todella hyvin vastaan, joten aion nyt keskittyä enemmän muuhun osaan kropasta treenien osalta ja ylläpitää erityisesti etureisien lihaksia porrastreenillä, plyometrisillä harjoitteilla sekä kokonaisvaltasilla liikkeillä, kuten kyykyillä ja prässillä. Keväisin ja kesällä on niin ihana liikkua ulkona, joten suuntaan mielelläni tekemään treenejä ulkoilmaan. Erityisesti napakat ja nopeat plyotreenit sekä porrastreeni yhdistettynä kevyeen juoksuun ja hölkkään ovat ihan ykkösiä lämpimillä keleillä! Lisäksi ne sopivat minulle myös aamuisin tehtävinä treeneinä, sillä liian aikaiset salitreenit eivät sovi minule ollenkaan - treeni ei vain kulje ennen aamukymmentä.

idnosto
Entäs se ehkä enemmän kiinnostava puoli, eli ruokailut ja syömiset? En seuraa mitään ruokavaliota, mutta syön siitä huolimatta aika "ruokavaliomaisesti". Yksi puhdas syy tähän on se, että IBS ja vatsavaivat rajoittavat ruoka-aineita todella paljon ja koen voivani paremmin, olevan pirteämpi ja hyvinvoivampi, kun olo ei ole turvonnut, vatsaan ei satu ja elimistö toimii normaalisti. Mikään nipo en kuitenkaan ole ja esimerkiksi vappuna kävin vappuaattona sekä -päivänä ulkona syömässä, viime viikolla olimme ravintolassa perheeni kanssa ja toissapäivänä sain nauttia siitä, kun joku toinen kokkaa minulle. Ja alkoholiakin on tullut nautittua vimeisen viikon sisällä kolmena päivänä - vappuaattona lähemmäs pullollinen valkkaria ja yksi vodka-sooda, yhtenä arki-iltana lasillinen valkoviiniä kotisohvalla ja perjantaina pari-kolme lasillista punaviiniä. Eli vaikka perusruokailuni saattavat monien silmiin näyttää todella yksitoikkoisilta ja ruokavalioni tarkalta sekä rajoittuneelta, on elämässäni paikka nautinnoille. Tietenkin pyrin ulkona syödessä valita itselleni optimaalisia annoksia, eli en syö esimerkiksi lautasellista kermaista vehnäpastaa, mutta en ala syynäämään jokaista suupalaakaan ja kyselemään tarkkaa annoksen sisältöä. En kuole, jos syön jotain hieman epäsopivaa, joten en halua tehdä siitä liian isoa numeroa näinä satunnaisina kertoina. Eilen, eli lauantaina, ruokailuni näyttivät tältä:

Aamiainen klo 09:30: Bulletproof-kahvi heraproteiinilla (n. 1/2 pannua luomukahvia, 2 rkl kookosöljyä ja mitallinen vaniljanmakuista heraproteiinia blenderissä sekoitettuna), aikaisemmin aamulla heti herättyä sitruuna-inkivääri-caynnepippurishotti ja vitamiinit

Töissä klo 09:45-18:15

Välipala klo 11:50: Mitallinen Fast Hera80 mustikka-vanilja heraproteiinia ja kupillinen kahvia

Lounas klo 13:10: Riisiä, pangasiusta (eli haimonnia) ja kesäkurpitsaa tomaattimurskassa, yksi keitetty kananmuna ja vihreää teetä

Välipala klo 16:50: Kaurapuuro, jossa kaksi kananmunan valkuaista sekä n. 1/2 mitallista vaniljan makuista heraproteiinia

Salitreeni klo 18:50-20:15
Treenin jälkeen: annos EAA-jauhetta ja banaani

Illallinen klo 21:30: Keskikokoinen bataatti ja lanttu uunissa valmistettuna, kalkkunan jauhelihaa ja noin 1,5 desiin luonnonjogurttia valmistettu "dippi". Kuva annoksesta yllä, eli ei mikään pikkuannos haha! Bataattia ja lanttua yhteensä noin kilon verran.

Iltapala klo 22:30: Kulhollinen proteiinifluffia, eli mitallinen heraproteiinia, noin desi pakastemansikoita, vähän jääpaloja (marjat loppui kesken) ja vettä blendattuna kuohkeaksi pehmikseksi.

Kuten treeninkin osalta, myös syömisessä minulle sopii parhaiten iltapainotteisuus. Aamupäivät tulee enimmäkseen istuttua ja työkin on toimistotyötä, jossa tosin seison lähes koko päivän, sillä selkäni kipeytyy istuessa tietokoneella liian pitkään. Koen pysyväni virkenänä koko päivän, kun ajoitan isoimmat syömiset päivään ja lähemmäs iltaa sekä nukkumaanmenoa. Treenin ympärille tarvitsee muutenkin eniten sitä energiaa ja minulla ei myöhäinen iltasyöminen vaikuta mitenkään vatsantoimintaan tai uneen. Ylipäätänsä tykkään syödä iltaisin ja välillä huomaan ravaavani jääkaapilla ihan turhaan ja napsivani sieltä jotain pientä suuhuni jatkuvasti. Tästä syystä esimerkiksi tuo jättimäinen kulhollinen ranskalaisiksi valmistettua lanttua ja perunaa tai bataattia toimii erinomaisesti terveellisenä vaihtoehtona naposteluntarpeeseen. Puhumattakaan siitä, että annos on älyttömän herkullinen! Vaivaahan tuo vaatii, kun pitää kuoria ja pilkkoa sekä vielä odottaa kypsymistä, mutta on se vain sen arvoista myöhäänkin illalla. Valmistumista odottaessa kerkeän hoitamaan iltatoimet ja laittamaan esimerkiksi ruokia valmiiksi seuraavaa päivää varten, joten aika ei mene hukkaankaan.

Ruokaa voisi ehkä olla enemmänkin, mutta nyt koen tämän määrän riittävän oikein hyvin. Jaksan treenata, kroppa pysyy ihan ok kunnossa ja olen saanut talvella stressien tuomaa pöhötystä pois kropasta. Muutenkin niitä niin sanottuja poikkeavia päivä, kuten ulkona syömisiä tai herkutteluja, tulee lähes viikottain, joten en halua liikaa syynätä ruokailujani. Arjessani ruoan helppous on kaiken a ja o, sillä käytän vapaa-aikani mieluummin johonkin muuhun, kuin jokapäiväiseen eväiden kokkaamiseen.

Muistattehan muuten, että yläpalkin Wellbeing-kategorian alka löydätte kaikki hyvinvointiin ja treenaamiseen liittyvät postaukset. Jos nämä aiheet kiinnostavat enemmänkin, suosittelen klikkailemaan sinne. Nyt lähden ensimmäisen kerran tälle vuodelle pyöräilemään töihin, sillä ensi viikolle on taas luvattu huonoa säätä. Koko päivä menee sisällä konttorilla, joten ihana saada vähän raikasta ilmaa ennen ja jälkeen töiden.

Ihanaa sunnuntaita kaikille ja jättäkää kommenttia, jos tämä postaus herätti jotain kysymyksiä tai ylipäätänsä tykkäsitte tällaisesta vähän ympäripyöreämmästä postauksesta liittyen treenaamiseen ja syömisiin.

Menu sesongin mukaan: Kohvik Sesoon Tallinna

torstai 4. toukokuuta 2017

Vappubrunssi on hyvää vauhtia alkanut muodostua monen vapunviettäjän perinteeksi. Kotibrunssit ovat ihan ykkösiä, mutta oikaisu ja valmiiseen pöytään istuminenkaan ei ole huono vaihtoehto. Vaikka vappu ei näkynyt Tallinnan katukuvassa mitenkään ja perinteiset vappumunkit jäi kolmatta vuotta putkeen syömättä (toissavuonna toivoin nielirisaleikkauksesta ja viime vuonna olin Hollannissa), niin sentään vappuaattona tuli käytyä super hyvällä brunssilla. Suunnattiin sunnuntaina ystäväni kanssa Tallinnan Kalamajassa sijaitsevassa Kohvik Sesooniin, joka tarkoilee sunnuntaisin brunssin edulliseen 12 euron hintaan (lapset 6e).

Hinta-laatusuhde oli todellakin kohdallaan Sesoonin brunssissa ja tarjolla oli mielenkiintoisia ruokia. Mikään perinteinen brunssi ei ollut kyseessä, mutta mielestäni se oli ainoastaan postiivinen asia. Sesoonin menu vaihtelee  vuodenajan mukaan ja brunssilla tarjottavat ruoat vaihtuvat ainakin osittain joka viikko. Myös kesken päivän tarjolle saatetaan jossain vaiheessa tuoda jokin uusi ruokalaji korvaamaan loppunutta. Perinteisemmät brunssit laajoine leipävalikoimineen ja salaatteineen ovat ihania, mutta niistä puuttuu helposti se yllätyksellisyys sekä persoonallisuus. Itselle jäi brunssista sekä Sesoonista ylipäätänsä sellainen fiilis, että haluan tutustua ruokalistaan tarkemmin uudemman kerran brunssin lisäksi myös lounas- sekä illallisaikana.

Vaikka kokemus oli todella positiivinen, pakko antaa vähän miinusta siihen, että kahdelta syömään mentäessä paria ruoka-annosta ei täydennetty enää ollenkaan eikä tyhjää tarjoiluastiaa viety lainkaan pois. Isommat lautaset olivat myös loppuneet, joten jouduimme ottamaan lämpimät ruoat pienille leipälautasille. Okei, ehkä se oli ihan positiivinen asia siinä mielessä, ettei tullut syötyä ihan liikaa, sillä ruokaa pystyi ottamaan kerralla vähemmän! Olisin myös kaivannut pientä mainintaa muun muassa gluteenittomuudesta ja siitä, mitä allergeeneja ruoat sisältävät. Varmasti kysymällä olisi selvinnyt, mutta helpottaisi paljon ihmisiä, joilla on allergioita. Muutenkin brunssiajan yleisessä toimivuudessa voisi ehkä olla pientä hiomista, mutta 12 euron hinnalla tällaiset pikkujutut eivät todellakaan haitanneet sen koommin. Kiinnitän vain pieniin yksityiskohtiin helposti huomiota, joten nämä seikat jäivät mieleen. Muuten miljööltään paikka oli todella kiva, tila Kalamajamaisen urbaani ja trendikäs ja vaikka ruoka oli hyvin kasvispainoitteista, löytyi myös lihavaihtoehtoja sitä kaipaaville.

Brunssin lisäksi illallismenu sekä lounasruoat ovat todella edullisia. Lounas, joka sisältää keiton, lämpimän ruoan sekä jälkiruoan maksaa ainoastaan 7,20euroa tai siitä voi valita ainoastaan esimerkiksi keiton. Brunssi- ja lounasajan ulkopuolella lämpimät ruoat ovat keskimäärin 8-11 euroa, leipiä saa reilulla vitosella, keittoja noin neljällä eurolla ja jälkiruoat ovat kahden ja neljän euron välillä. Eli alku-, pää- ja jälkiruoan syö noin 20 eurolla ilman juomia. Ei mikään paha hinta! Normaalissa ruokalistassa oli muuten allergeenit sekä kasvisvaihtoehdot merkitty selvästi, joten brunssin ulkopuolella niitä ei tarvitse erikseen kysellä.

Pakko vielä samaan postaukseen vinkata herkkävatsaisille Colonic Plus entyymistä sekä gluteeninpilkkojasta. Hankintatukku riensi apuun vatsavaivoista kirjoittamiseni jälkeen ja lähetti minulle nämä kaksi valmistetta testiin. Molemmat auttavat ruoansulatuksessa ja gluteeninpilkkoja auttaa viljan gluteenin aiheuttamaan yliherkkyyteen sekä helpottaa kaseiinin,  eli maidon proteiiniin liittyviä epämiellyttäviä vatsaoireita kuten turvostusta ja vatsakipuilua. Nappasin yhden molempia kapseleita ennen ruokailun aloittamista ja olo oli huomattavasti parempi, vaikka söin hieman vehnää sisältäviä ruokia sekä nautin hyvistä jälkiruoista. Normaalisti vatsani alkaa ilmoittamaan itsestään ääntelyllä sillä sekunilla, kun laitan jotain epäsopivaa suuhun. Nyt vatsa pysyi ihmeen hiljaa ja vaikka pientä turvotusta tuli, ei reaktio ollut todellakaan samaa luokkaa, kun mitä yleensä esimerkiksi yhden omenan syöminen saattaa aiheuttaa. Aion todellakin kantaa näitä mukana silloin, kun tiedän nauttivani itselleni epäsopivia ruokia ja en halua vatsavaivojen ja turvotuksen pilaavan päivääni.

Suosittelen ehdottomasti testaamaan Kohvik Sesoonin ja ylipäätänsä Kalamajan kaupugninosaan. Varsinkin nyt kesän kynnyksellä tuonne on kiva kävellä keskustasta tai ottaa raitiovaunu, joka pysähtyy ihan lähikulmille. Testauslistalla on moni muukin tuolla suunnilla oleva ravintola ja kahvila, joten niistä on tulossa myös juttua, kunhan saan koluttua niitä läpi. Onneksi säät ovat vihdoin alkaneet parantua, joten pääsen hyödyntämään fillaria entistä enemmän ympäriisä liikkumiseen. Vielä olen sen verran mukavuudenhaluinen, että olen käyttänyt sitä oikeastaan vain lyhyempiin matkoihin, kuten ydinkeskustassa asioilla tai salilla käymiseen.

Onko joku teistä käynyt Kohvik Sesoonissa tai menikö ravintola Tallinnan to do-listalle?

Kun ei halua olla someseksikäs

tiistai 2. toukokuuta 2017

Viikon vaihteessa vertasin mielessäni paljon omaa ulkonäköäni #goals-tyyppiseen naisihanteeseen. Naisihanteeseen, joka on kasvoiltaa todella tyrmäävä, kroppa on hoikka tai viimeisen päälle treenattu ja some täyttyy enemmän tai vähemmän vähäpukeisista kuvista. Seuraajia sekä tykkääjiä on kymmeniä tuhansia ja koko sometili perustuu omaan vartaloon ja kasvoihin. Asioihin, joista itse olen somettajana hyvin kaukana. Ja rehellisesti sanottuna asioihin, joista pysyttelen mielelläni käsivarren mitan päässä.

Kauniita kuvia on kiva katsella ja teknisesti tymäävä kuva, oli siinä sitten vähäpukeunen nainen tai upea kaupunkimaisena, on aina ilo silmälle. Sitten on niitä, joiden some on kuvasta toiseen enemmän tai vähemmän arvailujen varaan jättävää niin sanottua kotimatskua, eli itse otettuja selfieita tai kaverien omat edut edellä nappaamia kuvia. Julkisuuden henkilöiden ohellä nämä tytöt menevät seuraajamäärissä jo lähes julkisuuden henkilöiden tasolle. Seksi myy, ei voi muuta sanoa. Kirjoitin saman tyyppisestä aiheesta jo aikaisemmin tänä vuonna tässä postauksessa.

Vähäpukeisuus on arkipäivää. Siihen törmää somessa, katukuvassa, uutisissa ja televisiossa. Omasta seksuaalisuudesta puhutaan avoimemmin ja suhtautuminen siihen on rennompaa. Tämä on mielestäni todella mahtava juttu, jonka myötä Slut shaming on alkanut väistyä taka-alalle. Henkilökohtaisesti minulle on aivan sama mitä muut julkaisevat ja millaisen kuvan antavat itsestään. Voin saada tiettyjä mielikuvia ihmisestä, tehdä omassa päässäni spekulointeja ja miettiä mielessäni miksi joku haluaa julkaista itsestään tietynlaisia kuvia tai antaa itsestään sellaisen kuvan sosiaalisessa mediassa, mutta mitä se minulle kuuluu. Ihan yhtä lailla se ei kuulu kenellekään, kuinka minä esimerkiksi toteutan omaa blogiani. Kuitenkin olen jäänyt miettimään sitä, millaisia ihmisiä näiden kuvien takana oikeasti on. Onko syynä ylpeys omasta kehostaan ja ulkonäöstään, onko taustalla epävarmuutta, millaisiin ihmissuhteisiin nämä tytöt ja naiset päätyvät. Hankaloittaako elämää olla tunnettu someseksikkyyden takia? Mitä ne tuhannet seuraajat ja tykkäykset ja kuvien kommenteihin tulevat suorat ehdottelutkin oikein antavat ihmisille? Rehellisesti voin sanoa, että en laittaisi pahitteeksi, jos instagramillani olisi enemmän seuraajia reilun 2K sijaan. Tämä kuitenkin ainoastaan bisnesmielessä - enemmän instaseuraajia, enemmän kävijävirtaa blogiin.

Enemmän kun alkaa pyörittämään tätä aihetta mielessän, olen tullut miettineeksi pitäisikö haluta olla seksikäs? Pukeudun arkisin todella tavallisesti ja olen aina tarkka, ettei muun muassa kaula-aukkoni ole liian avonainen. Syynä on, että tunnen itseni nykyään epämiellyttäväksi liian paljastavissa ja avonaisissa vaatteissa. Tietenkin joskus tulee laitettua vaatteesta riippuen avonaisempaa päälle, mutta se, miten vaatteen yhdistää on silloin tärkeässä asemassa. Ylipäätänsä ulkonäköni suhteen menen sillä linjalla, että en halua olla liian laitetun näköinen. Pakko myöntää, että joskus voisi panostaa vähän enemmänkin ja ehkä kannattaisikin, mutta ei aina vaan jaksa. Mitä tulee someen, niin sinne julkaisemieni kuvien suhteen olen kriittinen. Olen muutama vuosi sitten julkaissut laihduttamisen ohessa paljastavampia kuvia, mutta nyt myöhemmin poistin kuvia rankalla kädellä, koska en halunnut pitää niitä esillä. Ajan myötä belfiet ja tavalliset selfietkin ovat alkaneet jäämään taka-alalle, koska jaan mieluummin kauniita hetkiä elämästäni. En halua sometilieni perustuvan seksikyyteen ja ulkonäköön. Vaika olen ulkonäköni suhteen kriittinen ihminen enkä aina pidä ulkonäöstäni, en siltikään halua hakea hyväksyntää ja itsetunnon boostia lisäämällä tietyn viban antavia kuvia someen. En halua muuttaa itseäni mihinkään suuntaan vain sen takia, että kokisin kelpaavani paremmin ja miellyttäväni enemmän. Älkääkä käsittäkö väärin, että tarkoittaisin kaikkien seksististen kuvien lisäävien henkilöiden kärsivän huonosta itsetunnosta. Päin vastoin uskon useimpien heidän olevan oikein tietoisia ulkonäöstään ja avuistaa.

Olen muutaman kaverin kanssa jutellut puoliksi vitsillä, ettei meidänlaisilla tavallisen näköisillä naisilla ole kohta mitään mahiksia löytää parisuhdetta. Yhtä lailla meidän naisten lisäksi miehet voivat selata päivittäin useita tunteja somea läpi ja kehittää tätä hämärtyvää naisihannetta - vain timmi ja #goals - kasvoinen nainen on tarpeeksi hyvä. Tämä on tietenkin ihan ympäripyöreää jossittelua, mutta ehkä ymmärrätte mitä ajan takaa.  Ja yhtä lailla me naisetkin ollaan nirsoja! Joitain Facebook-ryhmiä ja keskustelupalstoja seuranneena olen kuitenkin tullut huomanneeksi, että kauniit nuoret naiset ova huolissaan, etteivät he löydä parisuhdetta, koska eivät ole ulkonäöltään täydellisiä. Rehellisesti voin myöntää miettineeni tätä välillä itsekin. Halusi sitä tai ei, niin itse kullakin ulkonäkö merkitsee enemmän tai vähemmän siihen keiden kanssa haluaa olla tekemisissä. Ulkonäkö ei vaikuta vain parisuhteisiin, vaan se ohjaa paljon muitakin ihmissuhteita, joita solmimme elämämme aikana.

Pohjimmistani kuitenkin tiedän, että jossain vaiheessa elämääni tulee henkilö, jonka mielestä minä olen se maailman siistein tyyppi ja kaunein nainen. Ja kääntäen tilanteen päin vastoin, en haluaisikaan tämän henkilön olevan se, joka seuraa tuhatta instajulkkista ja lisää liekkiemojin joka toisen kauniin naisen kuvaan. Ulkonäkökeskeisessä maailmassa haluan tulevaisuudessa rakentaa oman elämäni vähemmän  ulkonäkökeskeisten asioiden ympärille. Vaikka minulla on nätisti laitettu koti, olen sopivassa suhteessa turhamainen, nautin esteettisesti kauniista asioista ja itsekin tulee laitettua Instagramissa välillä sydäntä komeille miehille, en halua henkilökohtaista yksityiselämäni rakentuvan pinnan ympärille. Haluan asioiden olevan pintaa syvemmällä ja jakaa elämäni henkilön kanssa, joka katsoo minua hymyillen vaikka hiukseni on pesty viimeksi neljä päivää sitten, olen pukeutunut tahraisiin kotivaatteisiini ja editoin tietokoneella huonossa ryhdissä kuvia blogiin. Tuo on sitä aidointa minua, Mikaela, jonka vain harva ihminen pääsee näkemään. Tavallaan pidänkin itsessäni juuri eniten siitä, että minusta löytyy kumpikin puoli - huoliteltu nuori nainen ja se tyyppi, joka lähtee aamulla yöpuvussa peiliin katsomatta ostamaan kahvia loppuneen tilalle.

Huh, tulipas painavaa tekstiä heti vapun jälkeiselle arkipäivälle. Toivottavasti teistä joku pystyy samaistumaan ajatuksiini tai ainakin herätti miettimään tätä aihetta. Miten te muuten koette sosiaaliseen mediaan lisätyt seksistiset kuvat? Tai jos omalta instatililtä löytyy paljastavampaa materiaalia, mikä on perimmäinen syy näiden kuvien lisäämiselle?


Kuva Juho Tirkkonen, editointi minä
Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela