Slider

Elokuun kauneussuosikki - Safety Razor

maanantai 16. syyskuuta 2019

*Sisältää mainoslinkin

Tällä kertaa edelliseen kuun kauneussuosikki on yksikössä. Käytin elokuussa todella paljon vanhoja tuotteita loppuun sekä Jowaen tuotteita ja uusiakin otin käyttöön vasta elokuun lähestyessä syyskuuta. Joten mennään vain yhdellä tuotteella, joka on sitäkin huipumpi!

Käytin kauan lähes kaikkeen sheivaamiseen epilaattoria, mutta ongelmaksi alkoi syntyä säärien sisäänkasvaneet karvat. Osittain tämä oli ihan omasta laiskuudesta johtuvaa, koska en jaksanut aina valmistella ihoa kunnolla epiloimiseen. Vähitellen päätin siirtyä säärien osalta sheiveriin, mutta muovinen kertakäyttöhöylä ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta ja tulee loppujen lopuksi aika kalliiksikin.

Koska halusin jonkin mahdollisimman pitkäaikaisen vaihtoehdon ihokarvojen ajeluun, päätin tilata perinteisen partahöylän, johon on mahdollista vaihtaa metalliterä itse. Nyt reilun kuukauden käytön jälkeen voin sanoa, etten olisi voinut tehdä parempaa n. 30€ sijoitusta!

Päädyin Mühle Traditional-partahöylään closed comb-terällä, jossa terä on paremmin suojattu ja sopii täten aloittelijoille. Vähän jännitti alkaa pelailemaan "oikealla" höylällä, mutta pelko oli täysin turha ja tuntui jopa, että ajelu onnistui paljon paremmin ja huomattavasti iisimmin verrattuna muovisiin höyliin. Eli so far olen selvinnyt täysin ilman haavoitta niin säärien, kuin biksurajankin suhteen! Lisäksi olen huomannut, ettei tämä ärsytä ihoa lähimainkaan samalla tavalla, kuin muoviset, moniteräiset kertakäyttöhöylät.

Vastaavia perinteisiä partahöyliä on myynnissä useassa paikassa, mutta halusin vinkata erityisesti naisille suunnatusta zero waste-kestohöylästä, Geisha Shaverista, joka on juuri tällä hetkellä tarjouksessa alle 23 eurolla House of Organicilla*! Höylä on siis muuten vastaava, kuin minun, mutta ulkonäöltään hieman naisellisempi.

Jos tämä on ollut mietinnässä niin kehotan lämpimästi hankkimaan kestohöylän! Nyt, kun tämä on ollut käytössä, en vaihtaisi mistään hinnasta enää takaisin muovihöyliin. Kainaloihin tosin käytän epilaattoria, mutta muuten sheivailut hoituu tällä. 😊

Sellainen kauneussuosikki tällä kertaa. Ensi kuussa tuttuun tapaan kosmetiikkaa!

Lauantain kuulumiset ja kuvia Roomasta

lauantai 14. syyskuuta 2019

Moikka! Huh, tämä viikko on mennyt ihan silmänräpäyksessä ja aikamoista sykkimistä oli kaikki arkipäivät. Onneksi alkuviikon huonot fiilikset väistyivät taka-alalle ja torstai sekä perjantai meni täysin eri mielialalla. Eilinenkin oli aivan mielettömän onnistunut ja tehokas päivä. Kivoilla fiiliksillä voi siis viettää viikonloppua, eikä viikonlopulle jäänyt liikaa tehtävää. Perus blogitöitä ja pari muuta juttua pitää hoitaa, mutta tuollaiseen on tottunut. Eikä sitä oikein osaisi edes olla puuhailematta mitään blogiin tai instaan liittyvää!

Nuo huonommat päivät antavat joka kerta todella paljon perspektiiviä elämään ja siihen, että onneksi asiat ovat suurimmilta osin todella hyvin. Oikeastaan en edes voisi kuvitella kokonaisvaltaisesti kivempaa arkea. Tietty on niitä muutamia asioita, jotka ehkä tekisivät elämästä kivempaa, mutta kokonaisuudessaan minun yleisen hyvinvointini kannalta kaikki on oikein mainiosti. Huonoja päiviä ja fiiliksiä tulee, joka pitää vain hyväksyä. Onneksi jos oikein tarkasti ajattelee, meillä kaikilla on niitä parempia päiviä huomattavasti huonoja enemmän.

Tänään mulla on ohjelmassa oikein rentoa puuhastelua. Kohta suuntaan salille treenaamaan ja myöhemmin pitäisi hieman kuvata, siivota ja tekisi mieli käydä ostamassa uudet päälliset sohvaani. Jotenkin olen kyllästynyt täysin valkoisiin päällisiin ja Tori.fistä bongaamani vaaleansiniset eivät oikein istu lattiani kanssa yhteen. Äh, onpas taas vaikeaa! Bongasin uutena sävynä Ikean Söderhamn-sohvaan vaaleanbeiget päälliset, joka voisi olla juuri se täydellinen sävy kotiini. Haaveilen rubiininvihreästä tai keltaisesta sohvasta, mutta tuohon sohvaan ne päälliset tulisi tilata ulkomailta ja en ole aivan varma sopiiko nekään juuri nyt kotiini. Toisaalta voisin kokeilla ottaa riskin ja testata miten valkoisten päällisten värjäys pesukoneessa onnistuisi. Jos jollain on tästä kokemusta, kuulen mielelläni onnistuneet, mutta myös kauhutarinat, pesukonevärjäyksestä! 😃

Minua on jo useamman kuukauden turhauttanut ihan hirveä asuntokuume ja se, ettei siihen ole tulossa helpotusta ihan lähiaikoina. Haaveilen hieman isommasta asunnosta ja erityisesti oman asunnon ostamisesta, mutta tiedän, ettei niin isoa lainaa tuskin tulisin yksin saamaan. Varsinkaan nyt, kun siirryin tekemään kaikki työt yrittäjänä. Onneksi nykyinen vuokra-asuntoni Punavuoressa on ihan super, joten ei tässä mikään kiire onneksi sinänsä ole. Jotenkin vain koko ajan se oman asunnon hankkiminen on alkanut kiinnostaa enemmän, mutta haluaisin mieluummin ostaa ensiasunnoksi tässä iässä vähintään kaksion, enkä ottaa lainaa yksiöön, vaikka toki yksiö Helsingissä on sijoitusmielessä hyvä. Siinä kiinni oleva laina tuntuu vain typerältä ja mahdolliselta esteeltä, jos tarkoitus olisi kuitenkin lähivuosina muuttaa omaan isompaan. Nyt vain pitää malttaa ja jospa hillitsen tätä asuntokuumetta vaikka niillä pienillä piristeillä sisustukseen! Perjantainen Habitare-käynti ei muuten hillinnyt yhtään tätä villitsevää asuntokuumetta...

Vietin viime viikolla yhden yön Roomassa ennen kotiinpaluuta ja vaikka pidän Roomasta todella paljon, ei +33 astetta ja tunkkainen kaupunki ole todellakaan mikään miellyttävä yhdistelmä. Itse käyn harvemmin kaupunkilomilla kesäsesonkina ja lämpimästi suosittelen Italiassa käymään suosituimmissa kaupunkikoheissa hieman sesongin ulkopuolella, kuten syksyllä tai keväällä. Firenzekin oli ihan pirun kuuma ja kostea tähän aikaan, joten ehdottomasti haluan käydä siellä uudeman kerran muulloin, kun kesällä. Kävin itse ensimmäisen kerran Roomassa toissa marraskuussa ja se oli aika kiva aika tuonne matkustamiseen. Kuitenkin paras voisi olla ehdottomasti syksyllä lokakuu tai sitten juurikin kevät. Marraskuussa sää oli tosi vaihtelevaa, mutta hyvää oli, ettei nähtävyyksiin tarvinnut pahemmin jonottaa ja ihmisiä ei ollut ihan kamalasti.

Olen muuten tehnyt oman kategorian kaikille Italiaan liittyville postauksille, koska siellä tulee nykyisin käytyä sen verran usein. Italia-postaukset löytyy täältä.

Sellaiset rennot kuulumiset tähän päivään. Viime aikoina on tullut kirjoiteltua tosi paljon omista fiiliksistä, mutta tuntuipas kivalta pitkästä aikaa kirjoittaa kuulumisia ilman mitään punaista lankaa. N-Y-T lähden sinne salille tai muuten huomaa, että kello on jo vaikka mitä, enkä ole tehnyt yhtään mitään fiksua. Ei aina tarvitsekaan, mutta jotain muutakin voisi tehdä, kun roikkua somessa.

Huippua viikonloppua!

Kuvat minusta Colosseolla ja Fontana di Trevillä Lycaraman photo

Miten voin tänään?

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Kuinka voit tänään (fyysisesti ja psyykkisesti)?
Tänään vointini on vähän niin ja näin. Takana on taas pidempi putki huonosti nukuttuja öitä, työstressiä ja mieltä on muutenkin painanut yksi, jos toinenkin asia. Fyysisesti olo ei ole mikään parhain ja kroppa tuntuu väsyneeltä ja raskaalta.

Mikä vie eniten tilaa mielessäsi?
Viime aikoina olen miettinyt paljon kiittämättömyyttä ja itsekkyyttä. Minulle muiden auttaminen, tiimityö ja yhteisen hyvän edistäminen ovat todella tärkeitä teemoja elämässä ja en koskaan, jos joku tarvitsee apua, kieltäydy auttamasta. Aina ei välttämättä ole aikaa juuri sillä hetkellä, mutta myöhemmin on. Pyrin myös siihen, että muistaisin säännöllisesti tarjota omaa apuani muille, myös tuntemattomille, ja kysyä, että pärjätäänkö yksin. Erityisesti työelämässä ja omassa työyhteisössä auttaminen ja yhteispeli olisi todella tärkeää.

Kesän jälkeen olen kokenut pitkälti painivani kaikessa työhön liittyvässä pitkälti yksin. Olisi paljon asioita, joihin kaipaisin näkökulmia ja suoranaista apuakin, mutta olen kohdannut sen, ettei haluta auttaa eikä edes tarjota apua, vaikka selkeästi tietää toisen taakan. Olen miettinyt, voiko syynä olla samalla alalla työskentely, itsekkyys vai halu pelata vain omaan pussiin, eikä antaa muille ajasta, jonka voi käyttää oman menestyksen edistämiseen. Jotenkin vain niin kaksinaismoralistista, että jatkuvasti tuodaan esille se, että kollegoja tulisi tukea, mutta realiteetti onkin, ettei muita haluta auttaa. Tasaisin väliajoin esille tulee vaikuttajien tekstejä siitä, kuinka muita käytetään hyväksi ja siinä vaiheessa yhteydenpito lopetetaan, kun hyötyä ei enää ole. En haluaisi uskoa tätä, mutta olen kohdannut saman itsekin ja viime aikoina tämä on pyörinyt mielessäni todella paljon.

Toisena mielessä on pyörinyt minun ja somen välinen suhde. Minulle laitettiin hetki sitten Jodel-keskustelu, jossa harmiteltiin sitä, etten ole enää niin aito. Tämä jollain tapaa pysäytti ja sai minut surulliseksi. Koen olevani somessa juuri sitä, mitä olen aidoimillani. Toki jotain jätän kertomatta ja en näytä aivan kaikkea elämästäni, koska en edes koe olevani velvollinen siihen. Tällä hetkellä minulla on todella kova halu kehittää omaa tekemistä, edetä uralla ja ennen kaikkea kasvaa ihmisenä. Elämäni ei enää ole samanlaista, kuin kaksi vuotta sitten, ja jos sen kokee sinä, että minusta on kadonnut aitous, tuntuu se henkilökohtaisesti minusta todella ikävältä. Tällä hetkellä viikkoni ovat todella hektisiä ja aina ei ole aikaa ja kiinnostusta jakaa sitä "aitoa" sisältöä esimerkiksi Instagramin stooreihin, koska haluan mieluummin viettää vapaat hetket muun tekemisen, kuin somen, parissa. Somea työkseen tekeville se aidoksi sisällöksikin mielletty sisältö on työtä ja aikaa työn parissa. Minulla menee niin päivän fiiliksen mukaan, tuleeko höpöteltyä Instagramissa kaikenlaista, vai onko päivittely satunnaisempia kuvia pitkin päivää.

Milloin viimeksi söit kokonaisen aterian?
Ruokahalun puuttuminen ei ole koskaan minulle ongelma ja tänään kävin hemmottelemassa itseäni Pauletten salaattilounaalla! Hidas, syömiselle rauhoitettu lounashetki tuli tarpeeseen.

Oletko väsynyt?
Olen. Rehellisesti tosi väsynyt tällä hetkellä niin töistä, kuin univajeestakin. Onneksi tiedän, että töiden suhteen tämä on hetkellinen tilanne, joka tulee taas tasoittumaan. Toivottavasti myös unen laatukin paranisi pian.


Mitä teet tänään ollaksesi onnellisempi ja voidaksesi paremmin?
Siirsin yhden menon loppuviikolle, teen vähemmän töitä, en pakota itseäni salille, vaikka onkin vapaa ilta ja koitan tehdä paljon asioita, jotka saavat minut rentoutuneeksi. Pesin myös aamulla hiukset, vaikka tuntui, ettei muka ole aikaa sellaiselle - olosta tuli heti parempi, kun edes ulkoisesti näyttää vähän raikkaammalta.

Vähän negatiivisempia fiiliksiä tähän tiistaihin, mutta mitä omaa olotilaa ja fiilistä kieltämään. Välillä on tällaisia päiviä ja viikkoa.

Neljän vaiheen ihonhoitorutiini

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Kaupallinen yhteistyö Jowae

Ikääntyminen on muuttanut ihoani ja teini-iän epäpuhdas, ilman kosteusvoidettakin pärjäävä ihoni on muuttunut helposti kuivuvaksi sekaihoksi. Kasvojen ihoni on todella tietoinen ja vaativa käyttämieni tuotteiden suhteen ja käyttäessäni joitain iholleni epäsopivia tuotteita, kertoo ihoni sen heti kuivuudella ja epäpuhtauksilla. Ehkä voisi kuvitella, että ikääntyessä iho vaatisi monimutkaisia ainesosaluetteloita ja ihmeaineita, mutta omalla kohdallani on päin vastoin. Less is more on alkanut ohjaamaan omaa ihonhoitoani tuotteiden määrän suhteen.

Muutama vuosi sitten innostuin korealaisesta, 10-vaiheisesta ihonhoitorutiinista, mutta ajan myötä intoni hiipui, koska ei minulla ole aikaa antaa käyttää aamuin ja illoin muutamaa minuuttia enempää ihonhoitoon. Tai iltaisin olisi, mutta käsi ylös, joka jaksaa joka ilta käyttää kasvojen ihon hoitamiseen pitkän tovin. En minä ainakaan, koska toisinaan jo pelkkä kasvojen pesukin tuntuu ylitsepääsemättömän vaivalloiselta. Koska iholla on suuri merkitys yleiseen hyvinvointiini ja fiilikseen ulkonäöstäni, haluan panostaa sen hoitamiseen, vaikka kuinka tekisi mieli painua pitkän päivän jälkeen nukkumaan meikit kasvoilla. Huolellinen ihonhoito, edes ikääntyvän, ei onneksi vaadi lukuisia tuotteita ja päivittäisenä ihonhoitona neljän vaiheen kauneusrutiini on todella toimiva. Ja vielä, kun toisinaan muistaa kuorinnat ja naamiot, on ihonhoitopaletti aika 5/5!

Olen edelleen sitä mieltä, että Koreassa ollaan todellisia edelläkävijöitä ihonhoidossa. Viime keväänä tutustuin korealaisen ihonhoidon ja ranskalaisen laboratorio-osaamisen yhdistävän, apteekeissa myytävän Jowaen (tämä tarkoittaa muuten harmoniaa koreaksi!) tuotteisiin. Ranskalais-korealaisen Jowaen ihonhoitosarjasta löytyy tuotteet kaikille ihotyypeille ja erityisesti Jowae sopii herkälle iholle.

Ihomme joutuu päivittäin kovalle ulkoiselle rasitukselle, jota aiheuttaa muun muassa ilmansaasteet ja ilmastonvaihtelut. Erityisesti ulkoisista rasitteista vuodenajat tekevät suuren muutoksen iholle ja vuodenajasta riippuen oma ihoni kaipaa aina talvisin hieman enemmän huolenpitoa ja kosteutusta. Ympäri vuoden ihon kuntoon taas vaikuttaa elämäntavat ja elämänhallinta, kuten stressin määrä ja unen laatu. Jowae on kehittänyt tuotteensa suojaamaan ihoa näiltä kaikilta rasitteilta sekä nimensä mukaisesti auttamaan ihon luonnollisen harmonian palautumista.

Apteekkikosmetiikaksi Jowae ei ole lainkaan tylsä, vaan kauniit pakkaukset, mielenkiintoiset raaka-aineet, kuten korealaiset lääkekasvit, parabeenittomuus ja runsas (joissain tuotteista jopa 99%) määrä luonnollisia ainesosia, tekee Jowaen tuotteista mielenkiintoisia. Ja mielenkiintoinen osa kaikkia Jowaen tuotteita on Lumifenoli, joka on tehokas, kattomehitähti-nimisestä kasvista peräisin oleva antioksidantti. Jowaen kaikissa tuotteissa on Lumifenolia, joka on muuten patentoitu, sekä muita tehokkaita luonnollisia korealaisia lääkekasveja, kuten punaista ginsengiä ja tehokkaasti kosteuttavaa kirsikankukkavettä.

Alussa mainitsin siitä, kuinka jo neljävaiheinen ihonhoitorutiini on riittävä. Koska Jowae on yhdistelmä korealaista ja länsimaista ihonhoitoa, on korealainen ihonhoito-osaaminen yhdistetty länsimaalaisuuteen siten, että Jowaen kauneusrutiini on suunniteltu nelivaiheiseksi. Tuotelinja on suunniteltu siten, että iho saadaan hoidettua perusteellisesti rutiinilla, jossa on neljä vaihetta: puhdistava, valmistava, aktivoiva sekä korjaava. Rutiinin noudattamisesta on tehty helppoa numeroin merkityistä pakkauksista, joissa kukin numero kertoo missä vaiheessa tuotetta kuuluu käyttää. Easy peasy lemon squeezy, eikä rutiinin opetteluun tarvitse käyttää lainkaan aikaa.

Neljän vaiheen rutiinia voi kukin täydentää itselleen tarpeellisilla tuotteilla, kuten kuorinnalla, naamioilla ja silmänympärysvoiteella. Jowaelta löytyy myös ihan huiman hyvä huulirasva sekä monikäyttöinen, ärtyneelle iholle tarkoitettu balsami, joka sopii kasvoille ja vartalolle. Vaikka kyseessä on apteekkikosmetiikka, on suurin osa Jowaen tuotteista 10-20 euron välimaastossa.

Olen nyt noudattanut nelivaiheista ihonhoitorutiinia, joka koostuu aamuisin ja iltaisin Jowaen tuotteista. Aamuisin rutiini koostuu kevyemmistä tuotteista, kun taas illalla fokus on ihon ravitsemisessa. Rutiinissani on käytössä seuraavat tuotteet:

Jowae aamurutiini:
1. Puhdistus: Jowae Soothing Cleansing Milk
2. Ihon valmistelu: Jowae Hydrating Water Mist
3. Tehohoito: Jowae Youth Concentrate Complexion Correcting Seerumi
4. Kosteutus: Jowae Moisturising Light Cream + silmänympärysvoide

Jowae iltarutiini:
1. Puhdistus: Jowae Soothing Cleansing Milk
2. Ihon valmistelu: Jowae Hydrating Water Mist
3. Jowae Youth Concentrate Detox Night yöseerumi
4. Jowae Moisturising Overnight Recovery Mask + silmänympärysvoide

Aamu- ja iltarutiiniani täydennän kuorinnalla sekä parilla eri naamiolla. Puhdistava mineraalinaamio, Jowae Clarifying Mineral Mask, on saanut hehkutustani jo aikasemin. Tuon naamion lisäksi Jowaella on huippukosteuttava Jowae Replumping Water Mask-geelinaamio, joka muuttuu iholla vesimäiseksi.  Kuorintaan taas käytän Jowaen hellävaraista, ihon hapenottokykyä lisäävää  Jowea Oxygenating Exfoliating cream-kasvokuorintaa. Ihoni on herkkä liian rakeisille kuorinnoille, mutta tässä kuorivat rakeet ovat todella pieniä ja iholle hellävaraisia.

Kosmetiikassa olen todella tarkka tuotteiden tuoksuista ja nenäni on herkkä voimakkaille hajusteille ja tuoksuille. Jowaen tuotteissa on mieto, raikas ja todella neutraali tuoksu. Ei lainkaan sellainen, joka kävisi nenään missään vaiheessa.

Jowaen tuotetta myydään hyvinvarustelluissa apteekeissa sekä Yliopiston Apteekin verkkokaupassa. YA:n verkkokaupasta saatte koodilla MIKAELA20 kaikista Jowae-tuotteista -20 % syyskuun loppuun asti.

Kuinka monta tuotetta teidän ihoinhoitorutiiniin kuuluu?

Ps. Suosittelen kurkkaamaan minun Instagrami, josta löytyy arvonta. Arvonnassa voi voittaa kuusi vapaavalintaista Jowae-tuotetta! 😍

Lupa olla upea

lauantai 7. syyskuuta 2019

Roomassa mietin paljon kauneutta ja sitä, millaiseksi normi on mennyt. Lopulta kauneuden pohtiminen ajautui pohdintaa siitä, miten erityisesti some on muovannut meidän käsityttä normaaliudesta ja normista. Colosseumilla käydessä katselin naisia, jotka olivat pukeutuneet pitkiin  iltapukuihin, poseeraamassa puhelimella kuvia ottavalle poikaystävälle. Vielä muutama vuosi sitten harvalle olisi edes tullut mieleen viettää lomaa muovaamalla kulissia täydellistä Instagram-kuvaa varten. Nykyisin ne lavastetut, "täydelliset" Instagramiin kelpaavat lomakuvat ovat täysin normaaleja ja se, että kuva otetaan pakettiin yhdellä kameran napautuksella, on harvinaista. Instagram on tehnyt matkailualallekin täysin uuden palvelukonseptin, joka pohjautuu täysin niihin ulkomailta saataviin täydellisiin Instagram-kuviin. Myönnän, että palkkasin itsellenikin Roomaan valokuvaajan kuvaamaan minua. Muutama vuosi sitten en olisi todellakaan laittanut siivua matkabudjetista siihen, että saan kuvia someen. Niin se maailma muuttuu.

Kaikki mediat ovat aina ohjailleet meitä siitä, mitä pidämme normina. Media on pitkälti määrittänyt kenellä on oikeus näkyä ja kenellä ei. Jos lähtee miettimään todella pitkälle, jopa kielemme on muotoutunut normaaliuden määritelmien ympärille: normaalipainoinen, normaali iho, normaalimittainen, normaali kehitys. Myös puheessa korostuu paljon huomaamaton normaaliuden korostaminen. Moni meistä on varmasti joskus ajatellut jonkin näyttävän epänormaalilta tai oudolta, vaikka todellisuudessa me kaikki olemme täysin tasavertaisia ja yhtä normaaleja, kuin kuka tahansa muu. Ylipäänsä minun normini voi olla täysin erilainen, kuin sinun. Puhumattakaan muista kulttuureista, joissa ajatus normista voi olla aivan päinvastainen. Puhumme ja altistumme paljon normeille, joita ei todellisuudessa edes ole. Ei ole esimerkiksi olemassa normaalipainoista ihmistä, vaan erilaisia kehonkoostumuksia.

Tätä aihetta minut sai pohtimaan laajemmin Aspa-säätiön Lupa olla upea-kampanja. Kampanja suyntyi Aspan Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeen ja Uhana Designin halusta laajentaa kauneuskäsityksiä ja tuoda esiin ihan tavallisia erityisiä huippumalleja.

"Oikeasti normaalia olisi moninaisuus, mutta sitä on vaikea muistaa toistuvien ja yksiulotteisten viestien äärellä. Moni elää tilanteessa, jossa ei koskaan näe itsensä kaltaisia ihmisiä mediassa. Mediakuvastot ja -kertomukset ohjaavat sitä, miten näemme itsemme ja muut. Jos ei tule edustetuksi, annetaan ymmärtää, ettei ole tärkeä ja viehättävä."
-Aspa-säätiö

Vaikka en ole edes 30, olen kasvanut siihen muottiin, että mediassa näkyy hoikkia huippumalleja ja julkisuuden henkilöitä. Oli ikoniset Victoria's Secret-mallit, Kate Moss ja esimerkiksi Frendit  ja Ally McBeal, joissa molemmissa naisnäyttelijät olivat todella laihoja. 90- ja 00-vuoden vaihteessa kasvaville terveen itsetunnon syntyminen oli todella haastavaa, jos ei kokenut kuuluvansa tuohon muottiin. Jouduin kasvamaan laihuuden ja mallimittojen ihannointiin, jota media näytti.

Tasapainoilen sen homssuisen, ulkonäöstään välittämättömän, ja laittautumisesta pitävän naisen välillä. Silloin kun laittaudun, teen sen siitä syystä, että minulla olisi kivempi fiilis ja tuntisin itseni viehättävemmäksi. Luettuani Aspan kampanjan taustasta, jäin miettimään saneleeko kuitenkin media ja kulttuuri meidän ulkonäkömme? Tästä on hyvä esimerkki jo niinkin arkinen juttu, kuin meikki. Harva meistä meikkaa ikuisesti samalla tavalla, vaan se nopea pikameikkikin kulkee paljolti käsi kädessä median ja kulttuurin luoman ihanteen mukaan.

Vaikka käsitys normista on nykyisin huomattavasti monimuotoisempi, kuin kymmenen vuotta sitten, on edelleen kohahduttavaa, jos brändi käyttää kampanjassaa jotain normista poikkeavaa. Moni varmasti muistaa montakin mainoskampanjaa, joista on uutisoitu "normaalien" tai "normaalista poikkeavien" mallien vuoksi. Pelkästään tämä korostaa sitä, kuinka kieroutunut käsittys meillä on normaalista ja normaaliudesta. Järkyttävää, että meidän mielessämme on niin vahva käsitys ja normi siitä, miltä malli näyttää, ja kun siitä poiketaan käyttämällä "normaalia tai epänormaalia" mallia, huomataan se välittömästi. Tämä sama kulttuurin luoma ajatusmalli normaalista ja normeista näkyy jatkuvasti elämässämme. Siitä, milloin huulitäytteet olivat epänormaalia, nyt siitä on tullut lähes normi erityisesti Z-sukupolvelle. Nyt entinen ulkonäöllinen normaali on jo lähes epänormaalia.

Mielestäni me tarvitsemme erilaisia roolimalleja ja onneksi sosiaalisen median läpimurron myötä käsityksemme normaaliudesta ja erilaisuudesta on laajentunut. Enää normi ei ole ainoastaan se tietty, vaan normaalia on moni muukin. On edelleen asioita, joita pidämme ulkoisesti epänormaalina, mutta mitä enemmän altistumme siihen, että entisestä epänormaalista tehdään normaalia, hyväksyttävää ja asia, joka voi näkyä katukuvassa ja mediassa, sitä enemmän pääsemme pois ajatusmalleista, jotka määrittelevät normeja.

Myönnän, että oma kehonkuvani on ollut muuttuneiden normien myötä lähes jatkuvasti vääristynyt. Ollessani pyöreämpi, toivoin olevani laiha. Ollessani laiha, koin olevani liian muodoton vääristä paikoista. Nyt, ollessani tämän painoinen, koen usein olevani lempeästi sanottuna liian pehmeässä kunnossa, koska koen, että normi kanssani saman verran liikkuvasta ihmisestä on paljon kiinteämpi ja treenatumman näköinen. Kuten kampanjassa sanotaankin, "media luo kuvaa siitä, mikä on normaalia ja toivottavaa. Jos ei tule edustetuksi, annetaan ymmärtää, ettei ole tärkeä ja viehättävä.". Keskellä tällaista muottia on vaikea hyväksyä itsensä, jos ei näe ihanteena sellaista ihmistä, jota itse on tai kokee olevansa.

 Normi ja normaalius on monimutkainen aihe. Normit elävät jatkuvasti ja tulevat monimuotoisemmiksi, mutta silti meillä on hyvin vahva käsitys normaalista ja epänormaalista. Siitä, mikä on suotavaa ja mikä ei.

Mitä ajatuksia aihe ja kampanja herättää teissä?

Kiitos elokuu ja kuvasaldoa Firenzestä

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

"Mitä sä haluisit tehdä tänään?"

"En mitään, haluan vain olla."

 Italian loma on mennyt oikein hyvin ja pääosassa on ollut rentoutuminen. Olin elokuun aikana joutunut tekemään hieman liikaa töitä ja samalla tunne-elämässä tapahtui paljon kaikkea. Toisinaan kävin onneni huipulla, toisinaan taas oli aivan maassa. Lopputulema olikin se, etten oikein tiedä mitä ajattelisin tunteista ja kiintymisestä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että koen nykyisin olevan todella vaikeaa luoda mitään pitkäaikaista ja pysyvää - sellaista, jonka rakentamiseen molemmilla olisi kärsivällisyyttä. Myönnän, etten itsekään ole kärsivällinen ja vaadin alusta asti tunteideni osalta paljon. Huono puoleni on, että teen usein ihmisistä ensimmäisen kohtaamisen perusteella päätöksen kiinnostunko vai en, enkä helposti anna jutuille aikaa. Perustelen tätä itselleni aina sillä, ettei minulla ole aikaa. Ei ole aikaa katsella ja miettiä, vaikka mistä me tiedämme, jos se fiilis löytyisikin jo vaikka seuraavalla tapaamisella. Minulla on esimerkiksi viimeisen vuoden aikana syntynyt kiintymyssuhde ihmiseen, josta en alussa ollut lainkaan kiinnostunut, mutta joka on lopulta osoittautunut henkilöksi, josta todella pidän ja jonka lähellä koen oloni hyväksi. Jos tilanne olisi toinen, haluaisin ehdottomasti katsoa ja kokeilla syvempää ihmissuhdetta. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin monimutkainen eikä  ainakaan nyt ole oikea hetki millekään syvemmälle.

 Koen, että elokuun aikana opin pitkästä aikaa näyttämään tunteeni ja olemaan avoimempi muita kohtaan. Minusta on helppo pitää ja monet ajattelevat minun olevan todella avoin. Todellisuudessa kaipaan aikaa, tilaa ja luottamusta, jotta voin olla täysin avoin ja ennenkaikkea haavoittuvainen muiden seurassa. Pintaraapaisulta olen mukava ja aurinkoinen, mutta sieltä kaiken alta, jostain todella syvältä, löytyy haavoittuneisuus ja herkkyys. Esimerkiksi itkeminen on minulle todella vaikeaa ja joskus se oli jopa täysin mahdotonta enkä esimerkiksi itke oikeastaan koskaan väsymyksen takia. Elokuun aikana havahduin siihen, että itkin muutaman kerran. Minä, joka en edes muista milloin olin viimeksi itkenyt. Itku vain tuntui siinä tilanteessa lohduttavalta ja oikealta. Ei hävettänyt, vaikka itkin tavallaan turhasta. Häpeä itkusta on jotenkin niin typerää, koska minusta itku on kaunista ja yksi intiimeimmistä asioista, mitä elämässämme on. Oli se sitten ilosta tai surusta. Usein itkiessämme olemme kokonaan ja puhtaimmillaan se ihminen, mitä me pohjimmiltamme olemme.

Matkan aikana olen yrittänyt olla avoin itse itselleni ja antaa kaikkien tunteiden tulla ulos. Usein matkoilla tulee fiilis pakosta suorittaa ja koluta kaikki nähtävyydet. Firenzessä kävin tasan yhdellä nähtävyydellä ja sielläkin vahingossa kävellessäni pitkin kujia. Perjantaina olin lähes koko päivän sisällä, nukuin, selvitin omia fiiliksiäni ja illalla söin sipsiä ja jäätelöä, lopulta nukahtaen kesken Netflixistä pyörivän elokuvan. Firenzestä jäi paljon näkemättä, mutta koen nähneeni ja ennen kaikkea kokeneeni tarpeeksi. Aina voi mennä uudestaan.

Elokuu. Vitsit tuo kuukausi saa minulle hymyn huulille. 31 päivän aikana tapahtui vaikka mitä ja vaikka se olikin töihinpaluukuukausi, koen ehkä viettäneeni eräänlaista kesän kuherruskuukautta elokuun aikana. Olin onnellinen, sosiaalinen, nauravainen ja nautin elämästä. Viimeisen voisi melkeimpä kirjoittaa isoilla kirjaimilla, koska koen elokuun aikana päästäneeni todella monista lukoista irti ja annoin mennä miettimättä liikaa huomista. Vaikka elokuu ei ehkä tullutkaan päätökseen tavalla, jota toivoin, olen silti onnellinen ja koen itseni onnekkaaksi. Juuri tällaista kautta tarvitsin elämääni, jonka avulla sain selvemmän käsityksen siitä, mitä halauan elämältä ja ihmissuhteista. Sekä myös ihan pirusti motivaatiota puskea omaa tekemistä ja uraa eteenpäin. Elokuun viimeisinä päivinä tein myös viimein päätöksen, jota olin jo pitkään miettinyt ja pyöritellyt mielessäni, mutta joka oli toistaiseksi jäänyt. Päätin vihdoin ryhtyä yrittäjäksi ja tässä sitä ollaan. Toistaiseksi toiminimen alla, mutta tavoitteeni on vaihtaa yhtiömuodoksi osakeyhtiö ensi vuoden aikana. Tätä ennen haluan kuitenkin tehdä kunnollisen liiketoimintasuunnitelman ja koittaa onneani starttirahan kanssa. Olen pyöritellyt ihan hirveästi kaikkia uraan liittyviä asioita mielessäni ja saa nähdä mihin suuntaan palaset lähtee loksahtelemaan. Olen jo nyt äärimmäisen onnellinen siitä, mitä saan tehdä työkseni, mutta aina voi tavoitella vähän jotain suurempaa. Hitsit. Nyt on vain jotenkin niin odottavainen olo kaikesta, etten meinaisi edes malttaa lomailla loppuun!

Jauhan tätä samaa varmaan joka syksy, mutta olen taas niin innoissani syksystä. Syksyllä löytyy jotenkin energiaa vaikka minkä asian edistämiseen ja koen pystyväni olemaan paljon järjestelmällisempi. Keväisin huomaan energiani aina lisääntyvän, mutta se on erilaista energiaa. Ehkä jollain tapaa hieman levotonta ja odottavaa. Keväällä odottaa paljon tulevaa kesää, kun taas syksyllä toivon, ettei talvi tulisi liian pian ja kykenen panostamaan ja keskittymään enemmän siihen hetkeen. Rehellisesti minulla on ollut muutama sysipaska syksy takana, jotka ovat käyneet terveyteni päälle ja olen ollut lopulta todella onneton. Silloinkin olen aina odottanut syksyä ja iloinnut siitä, mutta lopulta asiat eivät vain menneet kuten ajattelin. Kaikille tapahtumille en voinut itse mitään, mutta ainakin opin aivan tajuttomasti. Erityisesti viime syksyn aikana, jolloin jouduin olemaan sairaslomallakin masennuksen vuoksi. Heti, kun myönsin itselleni, etten pärjää enää yksin ja tarvitsen apua, on siitä lähtien ollut paljon helpompaa. Viime syksy myös opetti minulle sen, että jos taas väsyn, saan apua ja olen ansainnut sen avun. Kenelläkään ei ole mitään sanomista siihen, kuka on tarpeeksi pohjalla tarvitakseen apua ja tukea. Ihan sama miltä ulospäin näyttää ja kuinka hyvin periaatteessa asiat ovat. Olihan minullakin kaikki hyvin viime syksynä, mutta lopulta seinä vain tuli vastaan ja se oli pakko hyväksyä.

Huh, tulipa taas vuodatettua kaikkea, mitä mielessä on pyörinyt viime päivät! Minulla oli alunperin jokin selkeä punainen lanka tälle postaukselle, mutta en enää edes muista mikä se oli. Joten tuskin mitään kovin tärkeää. Kuvituksena on muuten satunnaisia kuvia Firenzestä. En aio tehdä sieltä sen kummempaa matkapostausta, koska olin siellä niin vähän aikaa ja eipä minulla hirveästi ole mitään kerrottavaa sieltä. Majoituin jälleen Airbnb:ssä, kiertelin ilman karttaa ympäri kaupunkia, ihastelin kauniita kujia ja rakennuksia ja nautin olostani.

Palaillaan taas!

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela