Slider

Estée Lauder Double Wear - Meikkivoide, jota rakastan kuuhun ja takaisin

maanantai 31. lokakuuta 2016

Hyvä meikkipohja on huolitellut lookin kulmakiviä. Tunkkainen, väärän sävyinen meikkivoide tai muuten vain suttuinen kasvomeikki latistaa helposti koko lookin, vaikka vaatteet ja hiukset olisivat viimeisen päälle. Vuorostaan yksinkertainen meikki todella hyvällä meikkipohjalla pelastaa niinä päivinä, kun hiukset on vedetty hätäponnarille odottamaan pesua.

Kesällä löysin itselleni sen uuden oikean. Keväällä kirjoitin kosmetiikkatuotteista, joita ostan uudestaan ja uudestaan sekä siitä, että hyvää ei pitäisi vaihtaa. Neiti Koskela on kuitenkin todella vaihtelunhaluinen ja kesällä meikkivoiteen pohjan alkaessa pilkottamaan päätin kokeilla uutta merkkiä sen tutun MACin Studio Fix Fluidin sijasta. Estée Lauderin maasta taivaaseen kehuttu  Double Wear-meikkivoide alkoi kiinnostamaan ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Ihoni rasvoittuu nanosekunneissa, tarvitsee peittoa ja työssä meikkivoiteen pitää pysyä paikoillaa siistinä ilman fiksailuja pitkään. Tähän Double Wear vaikutti lukemani perusteella olevan aivan täydellinen.

Siinä vaiheessa, kun omistaa meikkivoiteen kolmessa eri sävyssä, voin vannoa sen olevan to die for. Ihoni sävy vaihtelee vuoden aikana todella paljon riippuen siitä, kuinka päivettynyt olen, ja jaksanko laittaa ahkerasti itseruskettavaa. Olen rakastunut Double Weariin niin paljon, jotan olen halunnut panostaa siihen useammassa eri sävyssä. Aamusilmillä parin eri sävyn miksailu on itselle aika haastavaa, joten viime viikolla kävin nappaamassa tämän vielä yhdessä sävyssä. Uusin sävy on edeltävien välimaastoa, sävy 3W1, joka on aivan täydellinen tämän hetkiseen ihoni sävyyn. Eli siihen, kun jaksan lisätä itseruskettavaa pari- kolme kertaa viikossa myös kasvoille.

Alla on vielä kuva Double Wearin peittokyvystä. Kasvojen vasemmalle puolelle meikkivoide on levitetty ainoastaan Zoevan Buffer-meikkisivellintä käyttäen, lisäksi ei siis lainkaan peiteainetta tai puuteria ja oikea puoli kasvousta on täysin meikkaamaton. Kuten naturellista puolesta tulee ilmi, on ihoni sävy todella epätasainen, siinä on näppylää ja muuta jälkeä aknesta. Pelkällä yhdellä kerroksella meikkivoidetta saa jo todella hyvän ja ennen kaikkea kestävän meikkipohjan. Korjaan meikkiä kevyesti puuterilla päivän aikana ehkä kerran tai pari ja salitreeninkin jälkeen pohjameikki on freesiä kiiltoa lukuunottamatta lähes virheetön! Todellakin joka euron arvoinen sijoitus.

Meikkivoiteella on hintaa ostopaikasta riippuen noin 48 euroa. Voin muuten lämpimästi suositella Helsingin Sokoksen Estée Lauderin pisteen ihania myyjiä! Tämä oli jo toinen kerta, kun kävin ostamassa heiltä meikkivoiteen ja molemmilla kerroilla olen saanut eri myyjiltä erinomaista palvelua, apua ja vinkkejä. Viime viikolla kysyin onko mahdollista saada kahdesta eri sävystä näytteet kotiin kokeiltavaksi. Sainkin molemmista sävyistä todella riittoisat testerit kotiinviemisiksi,  joiden avulla sain kunnolla verrattua sävyjä. Kosmetiikkaa, kuten tätä meikkivoidetta, saa usein edullisemmin  Iso-Britanniasta tilattuna, mutta noin hyvän palvelun ansiosta maksoin mieluusti muutaman euron enemmän ja kävin heti seuraavana päivänä hakemassa meikkivoiteen. Hyvän palvelun tuoman ilon lisäksi ei tarvinnut odotella paketin saapumista eikä jännittää tullien kanssa.

Estée Lauder Double Wear saa minulta todellakin viisi tähteä ja suosittelen tätä lämpimästi kaikille, jotka tarvitsevat peittävyyttä ja kestävyyttä nopeasti rasvoittuvalle iholle. Tästä on myös kevyemmät versiot, Double Wear Light sekä aivan uusi, Double Wear Nude Cushion stick, jotka sopivat vähemmän peittoa tarvitseville ihotyypeille. Lisäksi samasta sarjasta löytyy muun muassa meikkipuuteri ja peiteaine. Näiden hyvien kokemusten ansiosta kiinnostus Estée Lauderin meikkejä kohtaan on kohonnut ja seuraavaksi testiin taitaa mennä aurinkopuuteri korvaamaan viimeisiä vetelevää MACia.

Mikä on teidän luottomeikkivoiteenne ja onko teillä suositella joitain tuotteita Estée Lauderilta?

Määritteleekö läskin määrä onnellisuuden?

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Sain pari päivää sitten Instagramiini (@mikaelakosk) yhteen kuvaan ajatuksia ja keskustelua herättävän kommentin. Kommentti, tai oikeastaan kysymys, toimikin ärsykkeenä tämän postauksen kirjoittamiseen.  @aavaaurora kommentoi maanantaina lisäämääni Instagram-kuvaan seuraavasti:

"Pitkään sua seuranneena pakko kysyä, ootko  onnellisempi nyt hoikempana? Kavereiden kanssa jutellaan usein siitä, tuoko jotkut asiat onnen elämään ja mulla varmasti yks haave liittyy laihduttamiseen. Mutta onks se totta? Onks elämä oikeasti  parempaa hoikkana? Kiinnostaa tosi paljon vaikka saattaa kuulostaa tyhmältä."


Kysymys oli mielestäni äärimmäisen hyvä. Olenko onnellisempi vai onnettomampi nyt verrattuna painonpudotusta edeltäneeseen elämään? Ikävuodet 23 ja 26 ovat ainakin omalla kohdallani täysin vertailukelvottomia, koska tuohon kolmeen vuoteen on mahtunut niin paljon. Pelkästään viimeisen parin vuoden aikana olen kasvanut ihmisenä ja aikuistunut aivan älyttömästi. Nykyään olen huomattavasti fiksumpi, realistisempi sekä tasapainoisempi, kuin se epävarma reilu parikymppinen Mikaela. Vuoteen 2013 asti elämänsisältö koostui opiskelujen ohella enimmäkseen baareissa juoksemisesta, roskaruoasta ja epätoivoisesta yrityksestä löytää poikaystävä. Normaalia parikymppisen opiskelijan elämää ja murheita! Salikärpänen puraisi vuoden 2013 aikana ja vuoden 2014 alkupuoliskolla pudotin noin 15 kiloa. Siinä pieni briiffaus takavuosiin.

Olinko onneton silloin, kun painoa oli 80 kiloa? Lähes 25 kiloa enemmän verrattuna nykyiseen. En todellakaan. Vietin todella huoletonta elämää, en tuntenut morkkista vaikka olisin syönyt kebabia ja hampurilaisia viikon sisään kolmesti ja siihen kylkeen kitannut yhden baari-illan aikana kymmenen shottia ja muutaman drinkin unohtamatta illanviettoa edeltävät ja seuraavat sipsit ja muut herkut. Toivoin totta kai olevani hoikempi, kukapa ei toivoisi, oli sitten normaalipainoinen tai ylipainoinen. Kuitenkin tyytyväisyys elämääni ei aiheuttanut sitä potkua persuksille, että olisin tehnyt jotain kilojen karistamisen eteen. Nautin nuoruudestani ja itseasiassa olin vähemmän itsekriittisempikin (ikävä kyllä, jos kuvia katsoo haha!) ulkonäköäni ja kehoani kohtaan.
 Kirjoitin Aavalle vastaukseksi seuraavasti:

"Hyvä kysymys. Tavallaan tällä hetkellä oon onnellisempi kuin vaikka vuonna 2013. Tietenkin pitää ottaa huomioon, että ikää on tullut enemmän ja sitä myöten elämänasenne, ajatusmaailma jne on muuttunut ja "aikuistunut". Mutta toisaalta kaipaan sitä ylipainoisen huolettomuutta ja suhdetta syömiseen. Mäkkiin, subiin ja pizzalle saattoi lähteä ns ihan huvikseen, baarissa veti shotteja ja drinkkejä (kamalia sokeripommeja, enää ei viiti juoda) ja en stressannut omasta kropasta niin paljon. Nyt mulla on pienet paineet pysyä hoikkana blogin takia, koska en halua kokea epäonnistuneeni ja tuoda sitä tyydytystä aikoinaan mua epäilleille."

Ollessani painavempi sain harva se päivä ilkeitä kommentteja koskien ulkonäköäni, minua haukuttiin keskustelupalstoilla ja toisinaan humalaistenkin suusta saattoi tulla ei niin imartelevia kommentteja. Kiloni ei ollut vain oma ongelmani, vaan se tuntui joskus olevan jopa enemmän ongelma monille muille. Hoikistumiseni myötä roskakommentit ja haukkumiset loppuivat lähes kokonaan. Enää en ollutkaan se ruma, läski, tyrkky ja huono ihminen. Tietenkin ulkonäkö muuttuu painon putoamisen sekä pelkästään vanhenemisen myötä, mutta jos vuosien haukkumakommentit loppuivat lähes välittömästi kilojen alettua pudota, ei syynä ole ollut mikään muu kuin se, että läskinä olin huonompi ihminen näin karkeasti sanottuna. Vaikka vuosien bloggaaminen on kasvattanut minusta todella paksunahkaiset ihmisen ja kestän hyvin anonyymit nettikiusaamiset, en halua enää palata siihen, että joudun avaamaan harva se päivä kommentteja joissa kerrotaan kuinka ruma, lihava ja oksettava olen. Pitämällä itseni hoikkana koen olevani turvassa nettikiusaamiselta.

Yksi hassu tekijä hoikkuuteen ja sinkkuuteen liittyen on se, että mietin usein onko kroppani tarpeeksi hyvä. Olen normaalipainoinen, mutta iso painonpudotus ja kroppatyyppini teki tehtävänsä. Tulen oletettavasti ikuisesti häpeämään keskivartaloani, ellen sitten käy korjaamassa sitä esteettisellä toimenpiteellä. Tästä syystä sorrun toisinaan miettimään, että kelpaanko tälläisenä, koska olen hoikka, käyn paljon salilla ja tykkään treenata, mutta vartaloni ei silti ole "fitness". Jos olisin hieman pyöreämpi kokisin varmasti helpommin kelpaavani toiselle vaatteilla tai ilman. Aivan typeriä ajatuksia! Faktahan on, että siinä vaiheessa jos tapailu päättyy tilanteen edetessä tiettyyn pisteeseen siitä syystä, että paidan alta ei löydykään timmeistä timmeintä vartaloa, on vika aivan jossain muussa kuin itsessä.

Varmasti suhteen vakiintuessa itsekriittysyys vähenee ja kokee kelpaavansa vaikka paino heittelisikin muutamia kiloja. Suhde ei tietenkään ole syy heittää hanskoja tiskiin viimeistään siinä vaiheessa, kun vihkisormukset on vaihdettu ja toiselle on saatu pallo jalkaan, mutta saatte varmasti ajatuksestani kopin. Nykypäivänä sinkkumarkkinat ovat todellinen villi länsi ja pitkälti sitä teerenpeliä tehdään naamakertoimen ja kropan perusteella unohtamatta sosiaalisen median tuomia strandarteja normaaliudesta.

Kokonaisvaltainen onnellisuus on aivan hemmetin monen tekijän summa. Tällä hetkellä voisin sanoa olevani ehkä tyytyväisempi elämääni, kuin kolme-neljä vuotta sitten, mutta periaatteessa en koe eläväni onnellisempaa elämää laihempana. Monet asiat ovat mukavempia hoikempana, kuten herkkujen ja vaatteiden ostaminen, mutta kuten edellä lainauksessa totesinkin, kaipaan sitä huolettomampaa suhtautumista ruokaan joka minulla oli tukevampana. Länsimaisen kulttuurin vaikutuksesta esimerkiksi työmarkkinoilla on varmasti helpompaa hoikilla ihmisillä, koska ikävä kyllä lihavuus ja ylipaino koetaan monesti negatiivisena asiana. Tähän aiheeseen en sen enempää halua paneutua, koska koko aihe ja ihmisten lokerointi ulkonäön suhteella puistattaa minua.

Siitä kuitenkin olen varma, että 50 ja 120 kiloinen voivat olla aivan yhtä onnellisia tai onnettomia. Kaikki lähtee itsestä ja päätöksestä elääkö onnellista vai onnetonta elämää. Positiivinen elämänasenne, itsetutkiskelu ja oman tien kulkeminen ovat jo hyviä askelia kohti onnea. Jos kilot eivät häiritse itseä, eivät ne ole este onnellisuudelle. Jos koet olevasi onneton kehossasi käänny apukäsien puoleen ja kokeile, tekeekö se viisi kiloa hoikempi vartalo onnellisemmaksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että kokoon 36 mahtuminen ei ole automaattisesti avain onneen.

Painonpudotuksen tai painonnousun kokeneet, koetteko olevanne onnellisempia nyt vai ennen muutosta?

Syksyn lempparinelikko

maanantai 24. lokakuuta 2016

Kosmetiikan saralta minulta löytyy paljon vakkarituotteita, joita ostan edellisten tyhjennettyä. Toisinaan kosmetiikkavarastoihin kulkeutuu uusia tuotteita ja bloggaajana olemisen yksi hyvistä puolista on ehdottomasti se, että pääsee paljon kokeilemaan tuotteita, joihin ei ehkä muuten kaupassa tarttuisi. Syksyn aikana olenkin löytänyt muutaman uuden tuotteen, jotka ovat päätyneet lähes jokapäiseen käyttöön.

http://www.pretty.fi/shop/gateways/tradetracker/?tt=3444_12_62734_&r=%2Fbalmain-texturizing-salt-spray-200-ml-rakentava-suolasuihke
Balmain Salt spray-suolasuihkeen ostin viikko sitten hyvästä tarjouksesta Sokoksen Hiusten hellimisviikolta. Tuote antaa kivasti rakennetta omaan hentoon hiukseen kuiviin hiuksiin suihkutettuna sekä tuuheutta ja työstettävyyttä märkään tyveen suihkutettuna ennen hiusten kuivaamista. Minulla on ollut pienet kauhukokemukset rakennetta antavien tuotteiden suhteen. Olen aina saanut aikaan järkyttävän liisteritukan, mutta tämä ei todellakaan aiheuta sellaista!
https://www.hyvinvoinnin.fi/tradetracker/?tt=3402_12_62734_&r=%2Fdr-hauschka-ruusuvoide
Ihoni on ilman meikkiä todella kirjava. Sain kokeiltavaksi Dr.Hauschan ruusuvoiteen ja voi pojat, rakastan tätä voidetta! Olen nyt levittänyt aamuisin voidetta keskittyen kirjavimpaan ja punoittavimpaan alueeseen kasvoissani, eli poskiin. Olen huomannut voiteen imeydyttyä ihon olevan paljon tasaisemman sävyinen, joten tämä todellakin toimii. Ruusuvoide onkin suunniteltu erityisesti kuivalle, herkälle punoitukseen taipuvaiselle iholle sekä couperosaiholle. Voide on todella paksua, mutta soveltuu hyvin meikin alle pohjustukseksi kunhan antaa sen imeytyä hyvin ihoon ennen meikkivoiteen levitystä.
Sim Sensitive Argan care organic oil**
Sim Sensitiven voide mainittiin blogissa jo aikaisemminkin, mutta se on edelleen ollut kovassa käytössä kaikkeen hiuksista ihonhoitoon. Olen lisännyt öljyä pari tippaa meikkivoiteen joukkoon, joka on tehnyt käyttämästäni Estee Lauderin Double wear-meikkivoiteesta hieman juoksevampaa, kevyempää ja paremmin lempisiveltimelläni työstettävämpää. Lisäksi käytän öljyä kuivien käsien kosteuttamiseen, huulissa, meikissä kevyesti poskipäille lisättynä tuomaan heleyttä, huulirasvana, hiusten latvoihin, kynsinauhoille, sellaisenaan kiristävälle iholle, kosteusvoiteen seassa... Todellinen monikäyttötuote, kuten esimerkiksi kookosöljykin. Rakastan erityisesti tuota pipettiannostelijaa, joka tekee käytöstä helppoa.
http://clk.tradedoubler.com/click?p(45922)a(1641695)g(16280378)url(http://www.yves-rocher.fi/control/meikit/aurinkopuuterit/aurinkopuuteri-2/?cmSrc=Category)
Sain taannoin Yves Rocherilta kivan syyspaketin, josta löytyi syksyn uutuustuotteita. MACin Soft&Gentle-korostuspuuteri loppui muutama viikko sitten sopivasti, joten korkkasin paketissa tulleen kaksisävyisen heleyttävän puuterin. En pidä liian vahvoista strobingeista meikeissä, mutta tämä antaa freesin ja kevyen kuullon poskipäille sekä sopii käytettäväksi myös isommalla sudilla sinne tänne lisättynä.

Oletteko te löytäneet tänä syksynä uusia luottotuotteita?
 
**tuotteet saatu blogin kautta

Mä en osaa mitään

torstai 20. lokakuuta 2016

 Tutun uusi työpaikka, uutiset ystävän kihlautumisesta, kaverin tekemä reppureissu Aasiaan, työtoverin ylennys, pikkusiskon ensiasunnon osto, toisen onnistunut elämäntapamuutos ja sen tuoma pommi vartalo. Jokainen edellä mainittu asia ovat aiheita juhlaan, iloon ja onneen, mutta samalla ne voivat iskeä itseä jonnekin oikein syvälle. Ei välttämättä tunne kateutta, päinvastoin on äärimmäisen onnellinen toisen puolesta. Toisen onni, eteneminen elämässä tai jonkin uuden etapin saavuttaminen voivat aiheuttaa itsessä tunteen riittämättömyydestä. Mitä mun pitäisi olla saavuttaakseni jotain samaa?

Viime aikoina olen käynyt henkistä kamppailua riittämättömyyden suhteen. Jep, minä! Minä, jolla kaikki asiat ovat todella hyvin. Katto löytyy pään päältä, on mukava työpaikka, taloudellinen tilanne on riittävä, perheessä ja lähipiirissä kaikki on hyvin ja arki on sopivan tasaista sekä mukavaa. Herään joka päivä onnellisena ja menen nukkumaan ilman huolia. Kaikki on ihan kivasti, mutta silti takaraivossa paukuttaa tunne siitä, että asioiden pitäisi olla vielä paremmin. Elämässä pitäisi olla vielä enemmän.

Olen keksinyt jonkin hölmön ajatuksen, että en ole työssäni tarpeeksi hyvä. Erityisesti viime- ja tällä viikolla on ollut vaikeaa tuntea itseni tarpeeksi hyväksi työpaikalla. Sisimmissäni tiedän olevani hyvä ja käsi sydämellä voin kertoa, että teen päivittäin aivan hemmetisti duunia myyntien eteen. Eilenkin kuuden tunnin työpäivän aikana kuutisen asiakasta kiitti minua hyvästä palvelusta. Kiitokset ovatkin yksi niistä avaimista, jotka saavat meidät tekemään asiat hyvin ja ehkä jopa vielä paremmin ollaksemme kiitosten ja kehujen arvoisia. Silti tunnen toisinaan olevani jotenkin huono ja tekeväni kaikki väärin, koska suhde esimiehiini on aivan erilainen verrattuna aikaisempaan. Olen aikaisemmin työskennellyt pienissä työyhteisöissä, joissa esimiesten tsemppi, kehut ja kiitokset olivat konkreettisemmin esillä ja henkilökohtaisia. Ehkä tuohon tottuminen on osallaan tekijänä tähän työhön liittyvään riittämättömyyden tunteeseen. En missään nimessä tarkoita tarvitsevani jatkuvaa todistelua ja pään paijaamista siitä, että osaan hommani, vaan ehkä tunnen epävarmuutta sen suhteen, näkevätkö esimieheni onnistumiseni. Kyseessä on kuitenkin minulle suhteellisen uusi työpaikka, joten haluan todellakin näyttää olevani paikan arvoinen.
Onneksi meillä on aivan ihania ihmisiä töissä eikä esimiehissänikään ole valittamista, päin vastoin. Olen asettunut töihin hyvin ja on aivan uskomatonta, kuinka hyvä ilmapiiri osastollamme vallitsee. Meitä on monesta eri ikäryhmästä, erilaisista elämäntilanteista, eri kulttuureista ja jotkut ovat työskennelleet kyseisessä paikassa pitkään, jotkut ovat aloittaneet vasta myöhemmin. Olen tavannut ihania naisia, joita voin sanoa ystävikseni, en ainoastaan työkavereiksi. Vaikka nyt on ollut vaikeaa ja mieltä on painanut ajatus siitä, teenkö tarpeeksi, olen saanut hyvästä työyhteisöstä aivan tajuttomasti voimaa.

Minulla on tavoitteita työurani ja elämäni suhteen, jotka haluan saavuttaa. Nyt on se hetki, kun duunin tekeminen oikeasti alkaa saavuttaakseni elämässä sen mihin pyrin. Onneksi työhön liittyvä riittämättömyyden tunne ei lamauta, vaan päin vastoin laittaa minut työskentelemään entistä enemmän. Nyt on tullut kausi, kun sisäinen työperfektionistini on ilmoitellut olemassaolostaan normaalia enemmän, joten minun täytyy osata käsitellä sitä vahvuutena. Hölmöä, miten tälläisten asioiden sanominen ääneen on todella vaikeaa ja itseasiassa tämän tekstin kirjoittaminen tuntui todella puhdistavalta. Heikkouksien myöntäminen ja epävarmuus ovat asioita, joista en itse nykyään kovin mielelläni puhu. Tietynlainen tunnelukko valtaa mielen mitä vanhemmaksi tulee ja sanomisiaan laskelmoi paljon enemmän, mikä on oikeastaan aika typerää. Yleensä se ääneen sanominen tuo helpotuksen ja auttaa käsittelemään asioita, ehkä jopa saamaan vertaistukea. Koko teksti oli totaalista ajatuksenvirtaa, mutta en usko olevani näiden ajatusten ja tuntemusten kanssa yksin!

Onko teitä vallannut työpaikalla tunne siitä, että ette ole tarpeeksi hyviä?

Hullarit on taas täällä!

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

https://c.trackmytarget.com/jnyjlq
 Tällä viikolla monien kaupunkien katukuva täyttyy keltaisilla kasseilla. Jep, Hullut Päivät ovat täällä taas ja tästä päivästä aina sunnuntaihin asti hullutellaan tarjouksilla. Tai ainakin tehdään kaikki Stockmannilla muiden kuin Hullujen Päivien tarjouksien perässä juoksevat asiakkaat hulluiksi!

Tuttuun tapaan kuvasto tuli selattua netistä tarkasti ja onnekseni kaikki haluamani tuotteet menivät perjantaille. Sopivasti palkkapäiväksi haha! Vietämme perjantaina isoäitini kanssa treffipäivää Helsingissä ja työpäiväni päätteeksi lähdemme pyörähtämään Stockmannilla sekä muissa kaupoissa ja käymme syömässä jossain kivassa paikassa. Sovimme tulevista treffeistä pari viikkoa sitten, enkä millään malttaisi odottaa! Olen itseasiassa ollut koko viikon todella odottavaisin mielin perjantaista. Aivan liian harvoin aikataulut menevät yhteen, että kerkeisi kunnolla käymään tai tekemään jotain yhdessä. Vaikka käyn vähintään kerran kuussa heidän luonaan, on ihana pitkästä aikaa viettää aikaa aivan kahdestaa.

Oma Hullareiden muistilistani sisältää Filippa K:n mustan mekon, joka voisi sopia työkäyttöön sekä täydennystä jo ennestään löytyvään Arabian 24h Tuokio-astiasarjaa. Lautasia löytyy kolmessa eri koossa jo ennestään kaksi kappaletta kutakin, mutta niihin haluan täydennystä. Lisäksi aion hankkia pari sarjaan kuuluvaa mukia. Olen yrittänyt metsästää tuota sarjaa käytettynä, mutta vielä ei ole onnistanut. Onneksi nyt onnisti ja saa hankittua noita lisää hieman edullisemmin. Menen sopivasti aamuvuoroon perjantaina, joten kerkeän käydä nappaamassa ainakin astiat ennen työvuoron alkua. Mekon suhteen taidan yrittää junamatkalla nettiä ja hätävarana kurkkaan myymälästä. Sotasuunnitelma siis valmiina! Herkun ruokatarjoukset pitää myös ehdottomasti kurkata.
https://c.trackmytarget.com/jnyjlq
 Aiotteko te tehdä jotain hankintoja vai kierrättekö Hullut Päivät kaukaa myös netin osalta?

Tervetuloa kylään

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Heippa pitkästä aikaa! Viimeiset pari viikkoa ovat menneet silmänräpäyksessä. Viime viikko meni töiden parissa sekä muuttopuuhissa auttamisessa. Tämä viikko taas on  mennyt omalta osaltaan penkin alle, koska torstaista lähtien olen maannut sängyn pohjalla todella kovan flunssan kourissa. En muistakaan milloin olen viimeksi ollut näin kipeä, ettei tule mieleenkään tehdä muuta kuin maata sängyssä. Sain kolmeen päivään katsottua yhden kokonaisen tuotantokauden Modern familya torkkumisen ja pitkien yöunienkin ohella, eli levätty on ainakin! Tänään on onneksi ollut jo olo voiton puolella ja jaksoin hieman puuhailla tässä kotona kevyesti siivoten ja sen ohella otettua viimein kuvat "uudesta" kodista.

Elokuussa halusin laittaa kotini uuteen uskoon ja kodin tyyli muuttui tyttömäisestä valkoisesta paljon yksinkertaisempaan ja siistitympään sisustukseen skandinaavisella twistillä. Linjat pysyivät puhtaina, huonekalut pienentyivät ja kokovalkoista tasapainoitin pienillä väriläiskillä. Postauksen viime sisustuksesta löydätte täältä.
 Myin vanhan vaalean kolmen istuttavan sohvani ja sen tilalle hankin ihanan pienen keltaisen väriläiskän. Koko sisustus itseasiassa lähti muovautumaan tuon Ikean naurettavan halvan Knopparp-sohvan ympärille. Ison sohvan vaihduttua lähes puolta pienempään toi paljon uusia mahdollisuuksia sisustuksen suhteen. Luovuin myös työpöytänä toimineesta kampauspöydästä ja sen tilalle hankin monipuolisemman, ruokapöydäksi sekä työskentelyyn sopivan pöydän.
 Pöytä sekä tuolit ovat Ikeasta. Ostin erikseen pöytälevyn ja siihen Lerberg-pöydänjalat. Jalkoja ei kiinnitetä pöytälevyyn, joten halutessa ne voi siirtää suurempaan tai eriväriseen pöytälevyyn tai vaihtoehtoisesti pöytälevyyn voi hankkia toisenlaiset pöydänjalat. Kätevää! Pöytä kustansi kaiken kaikkiaan noin 50 euroa ja tuolit ovat Ikean Terje-taittotuoleja, jotka ovat 15 euroa kappale. Ei mikään iso sijoitus ja omasta mielestä ihan pirun hyvännäköinen kombo!
 Uutta sisustuksessa on myös sohvapöytä, jonka laitoin äitini noutamaan talvella Facebook-kirppikseltä. Heh, vaihteeksi Ikeaa tuokin, mutta hintaa sillä on uutena 59 euroa ja sain sen uudenveroisessa kunnossa 15 eurolla. Suosittelen muuten kurkkimaan erityisesti huonekaluja hankkiessa Tori.fi:tä ja Facebook-kirppiksiä! Kulutin tuota sivustoa ahkerasti heinäkuussa ja sieltä olisi löytynyt vaikka mitä ihanaa. Ikävä kyllä asuntoni neliöt eivät ihan riittäneet kaikkeen kivaan, mutta tulevaisuudessa isompaan asuntoon muuttaessa aion ehdottomasti katsoa sieltä ennen huonekalu- ja sisustusostoksille suuntaamista.
 Isän avustuksella sain kattoon verhotangon, jolla pystyn halutessa hieman jakamaan tilaa sängyn päädyssä. Ostamani verhot ovat mieleeni hieman liian raskaat, joten ensi kerralla Ikeaan eksyessä hankin kevyemmät verhot nykyisten paksuhkojen valkoisten tilalle. Toisaalta taas esimerkiksi sellaiset puiset tikkuverhot (ei luoja, en millään keksi sille fiksua sanaa!) tai jokin kaunis pitsimäinen paneelikangas voisi olla myös potentiaalinen vaihtoehto. Pitää tuumia ja katsella netistä! Olen myös himoinnut uutta mattoa, jonka hankinta saa odottaa ainakin jouluun asti, joten ehkä silloin voisi olla ajankohtaisempi aika miettiä niitä uusia verhojakin.
Eteinen koki myös pientä muutosta, mutta se on hieman vaiheessa ja tähän hätään se oli aivan täynnä varastoon menevää tavaraa vaatekaapista. Ehkä joku päivä sekin näkee päivänvaloa! Sisustaminen ja tälläiset projektit ovat ihania, mutta jossain vaiheessa vain iskee se ähky, eikä huvita enää yhtään. Eteisen kohdalla se sitten iski ja se edelleen hieman viimeistelemättä yksityiskohtien osalta. Nyt kun sisustuskuume pääsi meikäläisellä hellittämään, niin arvatkaa vaan onko mulla aivan tajuton asuntokuume! Olen hieman asuntoja ja taloja katsellutkin sekä asuntolainoja vertaillut, mutta toistaiseksi ihan ajatuspohjalta.

Mitä mieltä tästä uudesta sisustuksesta?
Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela