Ekologisuus ei ole kilpailu

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Tiedättekö minkä takia haluan kirjoittaa paljon ekologisuudesta ja vastuullisuudesta? Sen takia, koska yksikin vastuullinen teko, jonka saan teidät tekemään, merkitsee jotain ympäristöllemme.

Nykyään suhtaudun ekologisuuteen vakavasti ja toisinaan olen ärsyttävä nipottaja, varsinkin perheenjäsenilleni. Minua ei kuitenkaan ole todellakaan kasvatettu kierrättämään tai ajattelemaan hiilijalanjälkeäni. Kotonamme on aina ollut niin lämmin, että pärjää t-paidalla, roskat menivät pulloja ja lehtiä lukuun ottamatta samaan roskakoriin enkä ajatellut esimerkiksi veden- tai sähkönkulutustani. Vielä muutama vuosi sitten en ollut näin tiedostava elämäntyylin vaikutuksista ympäristöllemme. En itsekään kierrättänyt oikeastaan mitään, vähän välitin aiheuttamastani kemikaalikuormasta ja yksityisautoilu tai lentomatkustaminen ei aiheuttanut minulle ajatuksia suuntaan tai toiseen. Elin hyvin pitkälti mukavuus edellä.

Eilen autolla liikenteessä ollessani hyödynsin isommassa kaupassa käymisen ja samalla tuli ostettua muun muassa pesuaineita lähes loppuneiden tilalle. Ilman erityistä tiedostamista valitsin biohajoavia siivousaineita, vaikka aikaisemmin kotonani on ollut vahvoja, ei todellakaan luontoystävällisiä siivousaineita. Kotona havahduin siihen, että olen päässyt pisteeseen, jossa ekologisuus on arkipäivää, eikä vaadi minulta erillisiä ponnisteluja. Osaan alitajuntaisesti tehdä monissa asioissa vastuullisempia valintoja, enkä koe sitä työlääksi tai asiaksi, että pitää, kun muutkin. Esimerkiksi kierrätyskin tulee jo niin automaattisesti, eikä minun tarvitse muistutella itselleni, että ai niin, muoviroskat omaan pussiin. Tähän tilaan pääseminen on vaatinut opettelua, mutta se on kannattanut. Arkipäiväinen ekologinen ajatustapa ja mahdollisimman usein vastuullisemman valinnan tekeminen ei ole tehnyt elämästäni mitenkään kurjempaa.

Välillä harmittaa, että niin monista asiosta tehdään kilpailuja. Pitäisi pystyä osoittamaan henkilöä, joka tekee kaiken parhaiten. Ekologisuudestakin on saatu tehtyä jonkinlainen kilpailu, jossa vertaillaan, kuka elää ekologisimmin ja omavaraisimmin. Arvostan ihmisiä, jotka pystyvät Zero Wasteen ja luopumaan muun muassa lentomatkustamisesta, mutta tiedän itsestäni, että minä en siihen pystyisi. Ekologisuus ja vastuullisuus on kilpailu, johon minä en halua osallistua. Välitän ympäristöstä ja kannustan muitakin vastuullisuuteen, mutta en vedä sitä äärimmäisyyksiin ja tuskin tulen edes koskaan vetämään, koska olen luonteeltani elämästä nautiskelija. Voi olla ekologinen ja vastuullinen kilpailematta, kuka tekee sen parhaiten ja tunnollisin.

Arjen vastuullisuudesta ei tulisi tehdä mörköä, joka aiheuttaa vastarinnan sitä vastaan. Kehotukset ruokakaupassa olla ottamatta hedelmäpussia ei ole tahallista kiusaa, eikä väärinlajittelusta nipottava naapuri tarkoita olla ilkeä. Nuo ovat esimerkkejä asioista, joilla meitä herätellään vastuullisempaan arkeen. Pääsemään siihen tilaan, jossa kierrättäminen tulee luonnostaan ja omaa kestokassia muistaa kantaa mukana. Tilaan, jossa ei kuitenkaan soimaa itseään siitä, jos joskus ostaa ruokakaupasta uuden muovi- tai paperikassin tai hankkii jotain uutena kierrätetyn sijaan. Itse suosin paljon kierrätettyä (ihan jo siksi, että olen aika pihi, enkä aina haluaisi maksaa täyttä hintaa!), mutta ostan myös uutena esimerkiksi vaatteita. Nykyisin tosin kiinnitän enemmän huomiota tavaran valmistajaan ja siihen, miten ja missä se on valmistettu, mutta saatan myös ostaa pikamuotia. Minusta on tärkeintä, että oma suhtautuminen pikamuotiin on muuttunut ja tiedostan sen ongelmat. Ennen saatoin hankkia paljon kaikkea "ihan kivaa" halpa hinta edellä. Nykyisin keskityn siihen, että hankin vain vaatteita, jotka ovat pitkäikäisiä, mahdollisimman hyvin tehty, käyttökelvollisia moniin tilanteisiin ja ainoastaan sellaisia, joista oikeasti pidän. En halua haalia elämääni ihan kivoja asioita, jos voin saada jotain, josta oikeasti pidän ja nautin. Tämän ohjenuoran olen vienyt myös ostokäyttäytymiseeni ja siihen, millaisia tavaroita säilytän kotonani.

Ekologisuus vaatii opettelua ja ei se ole aina hauskaa. Kuitenkin antamalla itselleen aikaa, opettelemalla ja olemalla kärsivällinen, pääsee nopeasti siihen tilaan, että monet asiat automatisoituvat. Esimerkiksi se roskien lajittelu tulee luonnostaan, kuten mainitsin aikaisemmin. Ja mielestäni olisi jopa hieman itsekästä olla lajittelematta, varsinkin jos oma kotitalo tarjoaa siihen hyvät mahdollisuudet, kuten monet taloyhtiöt Suomessa tekevät. Elämästä ei tule kurjempaa, jos välillä vilkaisee vaatteet materiaalilappua tai kiinnittää huomiota tavaran valmistajaan, välttää turhaa roskaa, kierrättää, suosii mahdollisimman paljon lähituotantoa ja kotimaisuutta tai vaihtaa kodin lamput ekologisempiin. Olemassa on niin paljon pieniä asioita, joiden tekeminen ekologisemmin ei vaikuta elämäämme millään tavalla, mutta pitkällä aikavälillä vaikuttavat ympäristöömme positiivisesti. Aivan kuin sekin, että joku puolustelee vastuuttomuutta sillä, ettei yhdellä teolla ole mitään väliä. Kyse ei olekaan siitä, että näkisimme vaikutuksen välittömästi, hyvässä tai pahassa, vaan siitä, että välitämme siitä, missä elämme tulevaisuudessa.

Nyt, kun vuoden vaihtumiseen on alle viikko, toivon, että jokainen teistä tekisi uudenvuodenlupauksen, joka liittyy ekologisuuteen. Haastaisi itsensä opettelemaan vaikka parin viikon välein jonkin uuden ekologisen tavan. Ensiaskeleita ovat esimerkiksi kestokassin kantaminen mukana, tarkempi kierrätys, ruokahävikin minimointi, jonkin asian ostaminen käytettynä uuden sijaan tai valitsemalla julkisen kulkuvälineen oman auton sijasta. Pikkuisia asioita, joilla on suuri merkitys.

Tämä teksti syntyi aika ajatuksenvirtana, mutta toivottavasti saitte ajatuksestani kiinni ja jakakaa omia mietteitä aiheesta!

Muita vastuullisuuteen liittyviä postauksia:

2 kommenttia:

  1. ihana teksti! tästä aiheesta on aina kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta ja tulen jatkossa varmasti kirjoittamaan ekologisuudesta enemmän <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela