Milloin menetin neitsyyteni ja muita mietteitä seksistä

torstai 2. elokuuta 2018

Kuinka avoimesti pystytte puhumaan seksistä? Pidättekö sänkypuuhat yksityisinä vai jaetaanko ystäville ne kaikkein likaisimmat ja kinkyimmätkin yksityiskohdat?

Oma seksihistoriani on aika villi ja värikäs. Se legendaarinen ensimmäinen kertani tapahtui ensimmäisen poikaystäväni kanssa ollessani 15-vuotias. Kukaan tuskin yllättyy, jos kerron, ettei kokemus sisältänyt tajunnan räjäyttävää seksiä. Muuta tuskin voi edes olettaa kahden 15-kesäisen ekasta kerrasta ja muistan vahvasti ajatelleeni aktin jälkeen, että tätäkö tämä nyt on. Onnekseni en saanut mitään traumoja ja kerta kerran jälkeen seksi alkoi muistuttamaan seksiä. Into uuden kokeiluun kasvoi ja koen olevani onnekas, koska sain tutustua kehooni ja seksuaalisuuteeni yhdessä ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Peittoa tulikin heilutettua nuoruuden innolla todella ahkerasti!

Seksikasvatukseni sain koulussa sekä ensimmäisellä gynekologikäynnilläni, jonne jouduin hankkiessani e-pillerit aknen hoitoon. Kotona en joutunut koskaan käymään kiusallisia keskusteluja seksistä vanhempieni kanssa, mutta meillä ei ole koskaan ollut mitenkään seksivastainen koti. Varsinkin nykyään meidän lasten ollessa jo vanhempia, lentelee illallispöydässä aika rivojakin vitsejä. Ja yksi hauska seksiin liittyvä hetki oli, kun yhdessä äitini kanssa löysimme toistakymmentä vanhaksi mennyttä kondomia muuttotavaroistani. Että sellainen villi sinkkuelämä... :-D

Alussa mainitsin värikkäästä seksihistoriastani. 17- ja 18-vuotiaana olin suoraan sanottuna todella kevytkenkäinen ja sain pienessä kylässä asuessani jopa hieman ikävän maineen. Silloinen seksikäyttäytymiseni liittyi epävarmuuteen ja huonoon itsetuntoon, mutta kaikesta oppii. Seksi ei ole ikinä tie itsensä hyväksymiseen eikä oikea tapa hakea hyväksyntää. Parhaimmillaan seksi voi kohottaa itsetuntoa ja sängyssä voi tuntea itsensä jumalattareksi, mutta jos seksi ei tuota hyvää oloa, ei se ole oikea tie hyväksynnän hakemiseen. Itse olin juuri silloin tuossa tilanteessa, etten nauttinut seksikerroista itse oikeastaan lainkaan, mutta suostuin seksiin, jotta kelpaisin. Onneksi en ikinä joutunut tilanteeseen, jossa minua olisi painostettu, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olen tuntenut itseni todella hyväksikäytetyksi. Varsinkin, kun ikävän maineen sain minä, ei vastakkaisen sukupuolen edustajat.

Onneksi ikä tuo itsevarmuutta ja opin sanomaan "ei". Parinkympin toisella puolella, seuraavan seurustelusuhteeni kariuduttua, oli minulla parin vuoden villi vaihe, jossa vietin aika railakasta baari- ja mieselämää. Silloin kondomit eivät todellakaan vanhentuneet yöpöydän laatikossa, vaan elin estotonta sinkkuelämää. Nautin seksistä ja sinkkuna halusin nauttia siitä. Tuolloin minulla oli muutama fwb-suhde, satunnaisia seksikumppaneita ja myös niitä kuuluisia baarista löytyneitä yhden illan ihmeitä. Nautin seksuaalisuudestani ja mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, jos kumppaneita kertyy elämänsä aikana useampi. Tärkeintä on, että seksiä haluaa itse ja huolehtii ehkäisystä sekä terveydestään. Minulla ei ole mitään tietoa seksikumppaneideni määrästä, enkä halua enää tuntea siitä häpeää. Jos joku sitä sattuu kysymään, vastaan rehellisesti, etten muista. En edes ymmärrä, miksi joku haluaisi tietää toisen seksikumppaneiden määrän.

Nelisen vuotta sitten seksikäyttäytymiseni muuttui ja nykyään suhtaudun seksiin täysin  eri tavalla. En tiedä, kuinka paljon ongelmani naishormonien kanssa vaikuttaa haluihini ja seksuaalisuuteeni, mutta en ole enää läheskään yhtä seksuaalinen ja kiinnostukseni seksiin on paljon pienempi. Muutamia kertoja olen jopa miettinyt, että olenko aseksuaali, koska viettiä seksiin on niin harvoin, vaikka muuten tuntisin vetoa toiseen henkilöön. Muutenkin tarvitsen todella vahvan kemian viehättyäkseni jostakin henkilöstä ja harvemmin tunnen ainoastaan seksuaalista vetovoimaa toista henkilöä kohtaan. Välillä kuuntelen vähän kateellisenakin, kun kaverit kertovat tunteneensa vahvaa "kiimaa" ja silkkaa seksuaalista vetovoimaa, joka on johtanut milloin mihinkin tilanteeseen. Meillä on kaveripiirissä todella avointa keskustelua seksistä ja välillä saakin olla tarkkana, että missä alkaa kuuntelemaan ääniviestejä ilman kuulokkeita. Jaamme toisillemme ne huonot ja hyvät kokemukset, likaiset yksityiskohdat ja keskustelemme omista mieltymyksistämme. Seksi ei ole ystäväpiirissäni mitenkään tabu tai arka aihe vaan parhaat keskustelumme ja makeimmat naurut usein muodostuvat seksin ympärille.

Siinä missä olen iloinen, että seksistä ja naisten seksuaalisuudesta puhutaan avoimemmin, koen edelleen, että haluttomuus tai se, ettei seksi kiinnosta, on hieman negatiivisessa valossa. Jos ei ole seksin ylipapitar ja kiiman kukkuloilla jatkuvasti, on henkilössä hieman jotain vikaa. Usein syitä haluttomuuteen lähdetään hakemaan ulkopuolelta - työstressi, pienet lapset, sinkkuus, epävakaa parisuhde... Haluttomuuden diagnoosit tuntuvat olevan joko epätasapaino elämässä tai sitten aseksuaalisuus, joka edelleen diagnosoidaan mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöksi. Halujen ja haluttomuuden välimuodolle ei tunnu olevan mitään yhteiskunnallisesti hyväksyttävää muotoa. Esimerkiksi itse pidän seksistä ja suoraan sanottuna kyllä välillä panettaa, mutta ilman todella vahvaa kemiaa nautin enemmän pelkästä läheisyydestä ja kosketuksista. Tätä on jotenkin todella vaikea muotoilla, koska kosketukset voivat johtaa haluun harrastaa seksiä, mutta toivottavasti saatte kopin siitä, mitä ajan takaa.

Voi olla, että nuoruuden hyväksikäytön tunne on johtanut varovaisempaan seksikäyttäytymiseeni sen lisäksi, että muun muassa kehoni erittää todella minimaalisia määriä testosteronia sekä estrogeeniä. En myöskään ole pitkiin aikoihin viehättynyt kenestäkään henkilöstä ainoastaan seksuaalisessa mielessä, vaan haluni syntyvät pikku hiljaa. Ei saisi todellakaan tuntea häpeää siitä, ettei ole yhtä seksuaalisesti virittäytynyt, kuin monesti kokee monien muiden samassa elämäntilaseessa tai samassa ikäluokassa olevien olevan. Omaan  itseensä täytyisi vain osata suhtautua yksilönä, eikä henkilökohtaisuuksissa saisi verrata itseään muihin tai mihinkään tilastoihin. Halutti tai ei, haluttaa kun haluttaa. Yksinkertaista.

Seksi ja seksuaalisuus on intiimi ja paikoittain arka aihe. Siksi se varmaankin kiehtoo meitä jo pelkkänä aiheena todella paljon ja muiden paljastuksen omasta seksielämästään ovat todella herkullisia. Itse puhun mielelläni seksistä ja jaan siihen liittyviä ajatuksiani sekä kuulen vastapainona muiden mietteitä. Mutta en olisi todellakaan esimerkiksi kymmenen vuotta sitten puhumaan näin avoimesti seksielämästäni ja seksuaalisuudestani, kuin nyt. Onhan ajatusmaailmalta täysin erilaista olla 28-, kuin 18-vuotias, on avoimuuteen vaikuttanut varmasti myös seksipositiivisempi yhteiskunta. Enää seksiä ei tarvitse nolostella.

Huh, tulipahan sekavaa settiä seksistä! Toivottavasti saitte ajatuksistani kiinni ja kuulisin mielelläni teidän ajatuksia seksuaalisuudesta tai vaikka niitä noloja seksimuistoja nuoruudesta!

11 kommenttia:

  1. Hei wau miten ihanan avointa puhetta! Itselläkin on ollut aika villi nuoruus seksin suhteen ja tietyllä tapaa olen siitä ylpeä, mutta kuitenkin joku pieni häpeän tunne kolkuttelee takaraivossa... Mikä on niin väärin! Just kuten sanoit, että naiset saa sen huonon maineen ja miehille on ihan okei hurjastella menemään. Lisää tällaista puhetta kaivataan, kiitos tästä postauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystyn samaistumaan, enkä nyt ihan heti kättelyssä kerro, että hei, mulla on ollut lukuisia seksikumppaneita. Enkä siitä puhu esimerkiksi tapailukumppanille, jos ei tule erikseen puheeksi seksimenneisyys. Toi on niin inhottavaa, että nainen kärsii siitä kevytkenkäisyydestä täysin eri tavalla, kuin miehet. Ja naiseen omalla tavallaan jääkin se leima elämään helpommin ja oletetaan, että vuosia myöhemmin sama meno petipuuhissa jatkuisi.

      Poista
  2. Moikka! Kiitos ihanan avoimesta tekstistä. Koetko että olet nauttinut seksistä aina samalla tavalla huolimatta siitä mikä painosi on ollut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautin seksistä kaikista eniten juuri tuolloin parikymppisenä. Vaikka olin isoimmillani, oli seksuaalisuuteni jotenkin täysin eri levelillä. Painon putoaminen ja sen tuoma muutos hormoneissa vaikutti varmasti omiin haluihin negatiiviseen suuntaan.

      Poista
  3. Kiitos tästä tekstistä! Olen itse pitkässä parisuhteessa, ja rakastan koskettamista, halailua ja pussailua, mutta aika usein kiinnostus itse seksiin puuttuu. Usein on juuri sellainen olo, että onko minussa tai parisuhteessani jokin vialla kun kuuntelen muiden ikäisteni juttuja. Minua tai miestäni tilanne ei haittaa, mutta joskus alkaa ahdistaa juuri toisiin vertaillessa. Aika ihanaa siis lukea välillä toisenlainen kirjoitus seksistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo toisiin vertailu on aina todella paha - ihan kaikessa. Varsinkaan omaa seksuaalisuutta ei saisi lähteä vertailemaan ja jos parisuhteessa tilanne tuntuu molemmista hyvältä, on aivan sama vaikkei seksiä olisi lainkaan, jos läheisyys näytetään muilla tavoin.

      Poista
  4. Mä olen ollut aikalailla täysin päinvastainen, nuorena olin tosi arka ja ujo ja painostuksen edessä ensimmäinen poikaystävä sitten veikin itsetunnot ja muut mukanaan ja kyllä veetutti. Siinä sitten muutama vuosi sen jälkeen juttelin netissä monien miespuolisten kanssa ihan vain tappaakseni aikaa - kaikkia pidin kaverina ja joskus jos joku kiinnostava sattui kohdalle, kyselin sitten suoraan että miten hän suhtautuu seksittömyyteen ja kieltävä vastaushan sieltä tuli. Se oli tosi vaikeeta mulle, koska en missään nimessä halunnu sitä tehdä ja kukaan miespuolinen kaveri ei antanut peukkua sille - kaikkien mielestä se kuului suhteeseen.
    Siitä sitten parisen vuotta toivuttuani löysin nykyiseni ja aluksi meillä oli kyllä aktiivista; mikä oli tosi jännä koska yleensä pidin periaatteena sitä, että odotan jonkun aikaa (ihan siksi että jos meneekin suhde karikolle, niin ei kaduta), mutta no, tunteet vei mennessään. Myöhemmin sitten oli aika ahkerassa tuo peittokäyttäytyminen, mutta useamman vuoden jälkeen se ei enää oikeen "maistu" miltään. Missään ei ole mitään vikaa sinänsä - en syö mitään e-pillereitä ja mieheni on yhä suht samanlainen kuin suhteen alussa, mutta siis mua itseäni ei vain kiinnosta, enkä koe enää semmosta viehätystä O.o
    Ennen oli helposti monta kertaa viikossa, nykyään just ehkä kerran kuukaudessa - jos sitäkään. Mieheni ei ole asiasta mitenkään valittanut (ainoastaan ilmaissut, että hänelle se on tärkeää, mutta se siitä) joten uskon että tämä on ok - ja toivonkin sitä. Mä kyllä tosin sen tiedän, että mua on alkanu todella paljon etomaan se asia, sillä luin jostain artikkelin vuosi sitten, missä juuri kuvailtiin vähän liiankin tarkkaan suomalaisten elämää jne. ja siinä joku oli kommentoinut sanoin "itse en ole pystynyt enää sen jälkeen, kun mulle sanoi aseksuaali kaverini, että mieti kun mies vaan työntää edes takaisin sellaista nahkapatukkaa sisälles" ja toi lause jotenkin sai mulle niin etovan olon, että se mielenkiinto vain katosi ja aloin vain näkemään seksin tollasena tekemisenä :D mua naurattaa niin tän kirjottaminen, koska en oo ikinä mihinkään kirjottanut näin suoraa tekstiä, mutta siis.. Mutta siis lohduttavaa tietää, että en ole ainut tämän asian kanssa. Ja tosiaan olen sua vain 2 vuotta nuorempi, joten sekin on lohduttavaa tietää, että about omanikäiset kokee tätä samaa.
    Mutta mulla on kaikki hyvin niin kauan, kun miehelle kelpaa tämä tilanne. Sillä itse en tahdo alkaa miellyttää toista jollain, joka minua suoraansanottuna ällöttää. Ehkä mä olen aseksuaali, sillä mun on suht vaikee nähdä jotain kiehtovaa - paitsi toki 50 SOG oli aika suuri yllätys, kun normaalisti mua ei kiinnosta elokuvissa ollenkaan mikään seksiin liittyvä, mutta tuo leffa sai mut iloiseksi, ei kuitenkaan muuta (ja se on yks syy miksen ymmärrä sitä, että jossain maissa tuo leffatrilogia on saanut ihmiset villeiksi makkarissa, niiku mitä miten häh!! ehkä tosiaan olen aseksuaali).

    VastaaPoista
  5. Hei! Ja kiitos tästä tekstistä. Mulla on samantapainen vaihe meneillään, ja olen myös ajatellut että kiinnostuksen puute seksiä kohtaan liittyy jotenkin alitajuisesti menneisyyden kokemuksiin. Että oon tehnyt liian paljon ja liian nuorena. Ei se silloin kyllä tuntunut mitenkään väärältä. Nyt on taas outoa olla yhtäkkiä täysin haluton ja välillä koen jopa vastenmielisyyttä koko aktia kohtaan minkä kumppani käsittää väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmismieli on niin typerä ja voin uskoa, että kumppani voi kokea negatiivisena, jos yrityksen torjutaan. Mutta vielä pahempi on mielestäni suostua parisuhteessakin seksiin vain siksi, että toinen haluaa. Olisi niin helppoa, jos halut aina kohtaisi!

      Poista
  6. Aivan mahtava postaus!! Nyt on jotenkin muotia olla hullu seksuaalinen peto tai toinen ääripää eli tosi pidättyväinen. Haluttomuudesta ei juurikaan puhuta, vaikka luulen, että se saattaa olla tavallisempaa kuin nuo ääripäät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes kiva kuulla! Tuo on totta, ettei haluttomuudesta hirveästi puhuta. Ehkä sitä hävetään ja piilotellaan esimerkiksi, jos se koetaan ongelmaksi parisuhteessa?

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela