Slider

Välipalojen tärkeys, jonka olen oppinut vasta kantapään kautta

tiistai 22. syyskuuta 2020

Kaupallisessa yhteistyössä Marli Kauranen


Mun elämä on toisinaan aika kaaosta ja kaukana on ne ajat, kun olin todella tarkka säännöllisistä ruokaväleistä. Nykyisin aamu- ja iltapalaa lukuunottamatta suuhun eksyy milloin mitäkin silloin ja siinä hetkellä, kun muistaa ja ehtii. Tai tietenkin ehtisin syömään, mutta tiedätte varmasti sen fiiiksen, kun "ei ehdi" ja sen takia muun muassa nälän takia alkaa kiukuttamaan, eikä mikään oikein tunnu menevän putkeen.


Jokaisella on oma tyylinsä ja rytmistä syömiseen ja vain kokeilemalla löytää ruokarytmin, jolla jaksaa arjessa ja vapaa-ajalla. Viimeisen puolen vuoden aikana, aloitettuani nyrkkeilyharrastuksen, olen kuitenkin joutunut taas kiinnittämään paljon huomiota riittävään ravintoon päivän aikana. Kun en enää treenaa aikataulujen suhteen oman mieltymyksen mukaan, on nopeat ja helpot välipalat olleet minun pelastus. Edelleen, kuukausien jälkeen, havahdun ihan liian usein siihen, että ihan niillä näppäimillä pitäisi lähteä treeneihin, mutta lounaasta tai viime suupalasta on kulunut jo monta tuntia. Olen pari kertaa mennyt nyrkkeilytreeneihin pohjalla huonot syömiset ja voin kertoa, etteivät ne todellakaan ole olleet parhaita treenejäni - ajatus ja keskittyminen on ollut ihan jossain muualla, kuin lyönneissä. Tuolloin aina havahtuu siihen, kuinka suuri merkitys välipaloilla on meidän jaksamiseen!


marli kauranen

Erityisesti kovatehoiset ja keskittymistä vaativat lajit tarvitsevat alle energiaa sekä hiilihydraatteja. Myös hektinen arki on kropalle oma suorituksensa, jolloin hiilihydraateille on paljon käyttöä. Olen ollut aikaisemmin ikilaihduttaja ja hiilarikammoinen, ja se johti siihen, että usein skippasin hiilarit ennen ja jälkeen treenaamisen, vaikka juuri silloin ne olisivat todella tärkeitä jotta saisin jotain itsestäni irti treeneissä. Aivan kuten muutenkin arjessa, erityisesti niiden kiireisten päivien aikana, tarvitsemme hiilihydraatteja, jotta jaksamme ja mieliala pysyy hyvänä. Vasta alettuani taas syömään tasaisesti hiilihydraatteja huomasin, kuinka paljon skarpimpi olen treeneissä sekä jo ihan yleisesti arjessa. Myös mielialani on ollut paljon parempi ja on helpompi keskittyä, kun keho ja aivot saavat tarpeeksi polttoainetta. Tietenkin hiilihydraattien laadulla on suuri merkitys siihen, miten ne auttavat jaksamaan ja tuovat energiaa, ja oma opetukseni oli, ettei hiilihydraatit ole pahiksia. Niitä tarvitaan ja ennen kaikkea ne kannattaa valita fiksusti täysjyviä ja kuituja suosien.


Ennen saatoin paikata väsymystä usealla kupilla kahvia ja kädessäni oli useammin take away-kahvi, kuin esimerkiksi välipalajuoma, jota olisin oikeasti tarvinnut saadakseni lisää energiaa. Hävettää myöntää, että tein tätä usein ennen treenejäkin, vaikka kofeiini ei todellakaan ollut se, jota olisin tarvinnut piristämään ja antamaan energiaa ennen treeniä. Nyt kun käyn treenaamassa hieman pidemmän matkan päässä, olen ottanut tavaksi juoda välipalan matkalla treeneihin sekä treeneistä kotiin tullessa, jos tiedän, etten ehdi syömään kunnolla heti kotiin päästyäni. Kiireessä ja ennen treeniä helpot ja missä vaan nautittavat välipalajuomat ovat olleetkin ihan ykkösjuttu ja näistä uusin suosikkini on maidoton, täysjyväkauraa sisältävä uutuustuote Marli Kauranen.


Marli Kauranen sisältää runsaasti marjaa ja hedelmää sekä puhdasta ja ravinteikasta kotimaista täysjyväkauraa, jonka yhdistelmästä on saatu aikaan herkullinen, vain marjojen ja hedelmien omaa sokeria sisältävä välipalajuoma kaikkiin arjen hetkiin. Makuja on saatavilla kaksi erilaista: marjainen Vadelma-mustikka-mansikka ja hedelmäinen Appelsiini-ananas.

Marli Kauranen on täysin maidoton, eli se sopii vegaaniseen ruokavalioon tai maitoyliherkkyydestä kärsiville. Se ei myöskään sisällä lainkaan säilöntäaineita ja pakkaus on täysin kierrätettävissä. Yksi plussa tässä myös on, että välipalajuoma säilyy avaamattomana huoneenlämmössä (tämä on juuri täydellinen tuote, jonka nappaa mukaan treenikassiin tai laukkuun, kun edessä on pitkä päivä!) ja uudelleensuljettava pakkaus vähentää ruokahävikkiä, jos kaikkea ei ehdi tai halua juoda kerralla. Marli Kaurasessa on huomioitu vastuullisuus kokonaisvaltaisesti, sillä se valmistetaan ja pakataan Suomessa ja kaikki raaka-aineet on valittu ja hankittu vastuullisesti.

Jos etsit edelleen maistuvaa, terveellistä ja ekologista välipalaa, joka ei sisällä lisättyä sokeria ja joka kulkee matkassa mukana, kannattaa kurkata lisätietoja Marli Kaurasesta. Kyseisellä kamppissivulla voi myös osallistua arvontaan, jossa voi voittaa muun muassa 100€ Zalandon lahjakortin! 😊

Ps. Kurkkaa myös minun Instagram-tililtä arvonta, jossa arvon kolmelle Marli Kauranen-tuotepaketin!

Kuvat Otto Mellais

5 vuotta sitten vs. nyt

lauantai 19. syyskuuta 2020

Reilu pari viikkoa sitten Instagramin muistoihin nousi kuva lentokentältä minusta kahden matkalaukun kanssa. Kuvassa hymyilin, mutta muistan edelleen, kuinka puhelimen kameran takana oli kyynelehtivä äiti. Olin juuri muuttamassa Hollantiin, maahan, josta en tuntenut ketään ja jossa en ollut edes koskaan aikaisemmin käynyt. Lähdin matkaan ajatuksella olla vuoden tai jäädä pidemmäksi aikaa.


Viisi vuotta sitten olin 25. Aikuinen, mutta kuitenkin todella nuori. Ei silloin tarvitse tietää missä haluaa olla viiden vuoden kuluttua eikä keneltäkään voi olettaakaan, että heillä olisi selkeä suunnitelma mitä tulee tapahtumaan seuraavien vuosien aikana.


Viisi vuotta sitten elämäni oli aika huoletonta, eikä minun tarvinnut todellakaan tietää mitä haluan tehdä viiden vuoden päästä. Ei tarvinnut miettiä edes mitä tekisin parin kuukauden päästä, koska elämä oli tavallaan sinetöity Hollantiin seuraavaksi 11 kuukaudeksi. Ainoa asia, joka piti hoitaa, oli koulusta valmistuminen ja opinnäytetyö. Vaikka valmistuminen on aina yhden aikakauden päätös, antoi muutto Hollantiin minulle pientä lisäaikaa olla miettimättä liikaa, mitä haluan tehdä tai missä haluan olla tulevaisuudessa. Tuntui hyvältä, koska minulla ei ollut siitä mitään hajua. Sillä hetkellä tärkeintä oli mennä fiiliksen mukaan ja saada yksi vaihe elämässä päätökseen.


Viisi vuotta sitten tutustuin Amsterdamiin opiskelemaan juuri muuttaneeseen ja siellä yhä asuvaan Sonjaan. Useimmat ulkomailla asumisen myötä syntyneet tai muuten jonkin elämän niin sanotun välivaiheen, kuten opiskelun, aikana syntyneet ystävyydet ovat aikuisiässä ollut usein lyhytkestoisia. Ollaan ystäviä muutamista kuukausista pariin vuoteen, mutta tämä ystävyys kesti. Se tuntuu todella hyvältä ja on ihana puhua jonkun kanssa yhteisestä aikakaudesta, jonka aikana molemmilla oli alkamassa jotain uutta. Verrattuna viiden vuoden takaiseen, olemme molemmat nyt todella erilaisessa elämäntilanteessa ja todella erilaisia ihmisiä, kuin silloin. Silti ystävyytemme on säilynyt ja on vain parantunut, mitä enemmän vuosia on kulunut. 


Viisi vuotta sitten suhtauduin elämään kurinalaisesti ja aika sulkeutuneesti. Urheilin paljon, ihan todella paljon, ja arkeni oli todella rutinoitunutta. Vaikka lähdin ottamaan irtiottoa ulkomaille muuton myötä, silti rutiininomainen arki pysyi. Tietyt rutiinit ovat ihania ja koen, että me tarvitsemme niitä ollaksemme eheitä, mutta rutiinit voivat myös olla meille vahingollisia. Elin tuolloin treenaamiselle ja liian tiukalle ruokavaliolle. Ahdisti, jos jouduin poiketa rutiineistani - mun salista ja mun ruoista. Söin vuoden aikana yhdessä illallista Au pair-perheeni kanssa ehkä kolmesti, koska en halunnut luopua omasta rutiinistani. Hollannissa minulla oli paljon ystäviä, mutta oma sulkeutuneisuus ja halu pitää kiinni rutiineista oli monien asioiden esteenä.


Nyt vuosia myöhemmin voin myöntää olevani surullinen siitä, kuinka vietin aikana Hollannissa. Minulla oli kivaa ja viihdyin, mutta käytin energiani täysin väärin. Olin myös aika onneton ja taipuvainen masentuneeseen olotilaan. Väsytti, mutta en halunnut myöntää sitä kenellekään. Suoritin sen aikakauden arkeani peläten väsymyksen näkyvän ulkopuolelle. Viimeiset kuukauteni Hollannissa olin todella itkuinen ja väsynyt ja vähän vihainen itselleni. Eniten ehkä olin väsynyt siihen omaan pakkomielteisyyteen liikuntaa ja ruokaa kohtaan, koska tiesin elämän vain lipuvan ohi, mutten osannut päästää irti. Pelkäsin niin paljon lihomista, joka on ehkä maailman typerin syy elää rajoittunutta elämää.


Toisaalta, jos tarkkaan ajatellaan, viisi vuotta sitten olin aika samanlainen  kuin nyt - elämännälkäinen, utelias ja avoin maailmalle. Myös pukeutumiseni oli hyvin samanlainen, kuin nyt ja koen, että tuohon aikaan aloin löytämään sen oman tyylini. Omistan ja käytän edelleen monia vaatteita, jotka olen ostanut viisi vuotta sitten ja monia käyttäisin mielelläni edelleen, jos vain ne mahtuisivat päälle. Olin realisti jo silloin, mutta nykyisin vielä enemmän ja kannan enemmän vastuuta itsestäni ja muista. Ennen saatoin olla ajoittain todella itsekäs, nykyään taas paljon empaattisempi ja huomaavaisempi. Suurin muutos onkin ollut vihdoin saavuttamani rauhallisuus ja kyky olla aloillaan. Enää en kaipaa sitä, että jokin muuttuu jatkuvasti ja vaikka edelleen tulee hetkiä, kun tasaisuus ahdistaa, ei elämässäni enää ole samanlaista itseni etsimistä. Enää ei tarvitse löytää paikkaa, jossa olen kotona. Se on löytynyt täältä Helsingistä.


Suurin muutos viiden vuoden takaiseen on tapahtunut asioissa, joita priorisoin korkealle. Elämän prioriteettini ovat nykyään todella erilaiset ja olen huomattavasti aikuisempi, kuin tuolloin. Enää minun haluni ja asiani eivät mene kaiken edelle ja kompromisseja on helpompi tehdä. Olen pitkäjänteisempi, enkä välittömästi lähde pakoon, jos jokin ei tunnu hyvältä. Myös toiveeni muun muassa omasta perheestä on kokenut muutoksen ja tällä hetkellä suurin toiveeni on, että minulla olisi pian oma perhe. Vaikka elän tällä hetkellä todella kivaa elämää, olen valmis luopumaan täydestä vapaudesta ja täyttämään sen toisen tarpeiden huomioimisella.


Seuraavan viiden vuoden aikana tulen varmasti kasvamaan todella paljon. Jos kaikki menee toivomallani tavalla, tulen viiden vuoden sisällä äidiksi ja saan täysin uuden merkityksen olemassaololleni. Odotan tuota jossain tulevaisuudessa siintävää aikakautta innolla ja avoimin mielin. Siihen asti nautin tästä matkasta ja ensimmäisistä vuosista kolmekymppisenä.


Ihanaa viikonlopun jatkoa! ❤️



Kuvat Otto Mellais

Aikuisuuden pysymättömyys

perjantai 4. syyskuuta 2020

Ystäväni isovanhempi menehtyi hiljattain ja tieto tästä pysäytti minut pitkäksi aikaa miettimään elämän pysyvyyttä. Faktaa, ettei mikään meidän elämässä säily ikuisesti ja menetykset, ja niiden hyväksyminen, on osa meidän elämää. Toiset niistä ovat vaikeampia, toiset tuovat helpotusta tai olemme hyväksyneet, että tulemme menettämään jotain. Mitä paremmin hyväksymme menetykset, sitä helpommilta ne tuntuvat. En kuitenkaan tarkoita, etteikö menetys tuntuisi pahalta. Aivan varmasti tuntuu todella paskalta, vaikka olisi tehnyt kuinka paljon ajatustyötä jo etukäteen. Lopullisuus on pelottavaa ja se, että joku lähtee, satuttaa. Eikä kyse ole aina siitä, että henkilö menehtyy vaan yleisesti sitä, ettei joku ihminen tai asia enää kuulu jatkossa meidän elämään.

Minulle menetykset ovat aika helppoja, jos kyseessä ei ole joku perheestäni tai todella läheinen henkilö. "Kevyet" menetykset, kuten suhteen päättyminen, paikkakunnan vaihto tai loppunut ystävyyssuhde, ovat asioita, joista pääsen yli helposti ja osaan asennoitua niihin siten, että niin oli tarkoitus. Elämässä ei kuulu olla mitään pysyvää ja vaihtuvuus tulee hyväksyä, eikä meille jää muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua uuteen tilanteeseen. Jollain tavalla koen ahdistavaksi, että pystyn helposti selviytymään menetyksistä ja olen joissain tilanteissa miettinyt, pystynkö koskaan mihinkään pysyvään. Tai mikä perheen ja lähimpien ystävien lisäksi olisi asia, jonka menettäminen saisi minut oikeasti rikki pitkäksi aikaa?

Elämässäni ei ole koskaan ollut mitään kovin pitkäkestoista ja totuin jo 25 vuotta sitten siihen, että koti vaihtuu muutamien vuosien välein - aluksi vamhempieni töiden mukaan, sen jälkeen minun omasta tahdosta ja kykenemättömyydestä asettua mihinkään. En ole myöskään ollut samassa työpaikassa yhtäkestoisesti yli kolmea vuotta eikä taustalla ole vuosien parisuhdetta. Käytännössä siis koko nuoruus- ja aikuisikäni on rakentunut sen varaan, että kaikki on vain väliaikaista. Toki varmasti on normaaliakin. että nuorena ei ole samalla tavalla pysyvyyttä, kuin vaikka nelikymppisenä ja syynä tähän voi olla jo pelkkä opiskelukin. Kuitenkin saamieni kommenttien perusteella oma menoni on ollut aika next level ja välillä pysähdyn itsekin miettimään sitä, miten olen saanut AMK-opinnot valmiiksi määräajassa tämän kaiken keskellä. Ehkä selvitymisstrategiani oli etsiä niin kauan, kunnes löydän jonkun rauhan, mutta hoitaa samalla pohja tulevaisuudelle sen kaiken sekasorron keskellä. Se, että opiskelin vielä lukion jälkeen, oli minulle tärkeää, vaikka en ole oikein koskaan tiennyt mitä haluan tehdä ammatikseni.

Toisaalta minusta on maailman siistein juttu, ettei meidän elämässä ole mitään pysyvää. Lapsenahan usein ajatellaan, että aikuisuudessa asiat tulevat olemaan pysyviä ja elämä tavallaan pysähtyy - tehdään valinnat ja seuraavat vuodet elämästämme elämme niiden flowssa. Työ, parisuhde ja perhe olisi se trio, joka ohjaa elämäämme ja joista pidetään kiinni viimeiseen asti, jopa onnellisuuden kustannuksella. Tuntuu jopa hieman naiivilta ajatella, että olisi olemassa ikuista rakkautta tai kaikki menisi, kuten on suunnitellut. Me muutumme ja tarpeemme muuttuvat jatkuvasti, joten on realistista ajatella alusta alkaen, että tämä saattaa olla hetkellistä. Hetki, joka tekee onnelliseksi lyhyen tai pitkän hetken. Eikä se todellakaan poissulje sitä, ettei näkisi vaivaa vaikeuksien selvittämiseen tai tarkoita sitä, että päästäisi vain kaiken menemään liian helposti.

Parhaimmassa tapauksessa se, ettei mikään ole pysyvää ja lopullista, voi pelastaa elämämme. Niin moni elää huonossa parisuhteessa, tekee itselle täysin väärää ja merkityksetöntä työtä tai muuten vain sen hetkinen elämäntilanne tuntuu väärältä. Monelle voi olla lohdullista tieto siitä, ettei mikään ole pysyvää vaan kaikki tulee päättymään tai muuttumaan aikanaan. Joidenkin kohdalla muutosta voi nopeuttaa, joidenkin osalla tulee vain olla kärsivällinen ja odottaa.

Oma elämäni tuntuu menevän aina sykleissä, joista jotkut ovat pidempiä, jopa vuosien syklejä, jotkut taas lyhyempiä, esimerkiksi vuodenaikoihin liittyviä. Jokaisessa syklissä on haasteensa, mutta myös jotain hyvää ja yhdistävänä tekijänä näihin liittyy usein jokin menetys tai loppu. Jokainen päättyminen muuttaa minua ja muutos tapahtuu joko ulkoisesti tai sisällä. Jokainen näistä opettaa jotain elämästä ja siitä, mitä haluan tai en halua. Loput ja menetykset antavat myös paljon tilaa jollekin uudelle, joka täyttää menetyksen ja tyhjän tilan. Koen, että jokainen menetys on askel kohti eheämpää kokonaisuutta.

Ihanaa viikonloppua! ❤️

Kuka huolehtii vaikuttajan mielen hyvinvoinnista?

perjantai 28. elokuuta 2020

Sattumalta blogien otsikoissa ja yleisesti somesssa on viime aikoina ollut tapetilla vaikuttajien uupuminen ja jaksaminen - aihe, joka on pyörinyt omassakin mielessä viime kuukausina todella paljon. Tämäkin postaus, tällä otsikolla, on ollut luonnoksissa viikkoja, mutten ole vain saanut ajatuksiani sanoiksi ja luonnos on roikkunut keskeneräisenä. On ollut vaikea avata omia ajatuksia, koska ne tuntuvat niin mitättömiltä. Olen miettinyt omaa mielen hyvinvointia ja sitä, mitä sosiaalisessa mediassa julkisesti olevien "kuuluu" kestää. On hävettänyt, että olen ollut aika väsynyt tiettyihin seikkoihin työssäni, vaikka monien silmissä vain puuhastelen ja hengailen päivät pitkät.

Olen tottunut siihen, että minua arvostellaan, puhutaan anonyymisti ja tekemisiäni tarkkaillaan. Se on ymmärrettävää ja osaltani olen hyväksynyt sen. Jos en olisi, ei tällaista työtä voisi tehdä. Nykyisin vain se arvostelu on paljon kokonaisvaltaisempaa ja ylipäätänsä vaikuttajat ovat enemmän suurennuslasin alla. Me tehdään oikeita asioita, mutta paljon, hyvin paljon, vääriä, jotka eivät miellytä kaikkia. Tuskin valehtelen, jos sanon, että jokainen vaikuttajana toimiva, etenkin sitä työkseen tekevä, kaunistelee hieman elämäänsä arvostelun pelossa. Pahimman suurennuslasin alle ovat päässeet etenkin äitivaikuttajat, jotka monien mielestä kasvattavat lapsensa väärin, syötetään vääriä asioita tai muuten vain kaikki on pielessä. Itsehän pääsen todella helpolla, koska arvostelu kohdistuu ainoastaan minuun ja minun valintoihini. Pääsen todella helpolla moniin verrattuna, mutta kyllä välillä on aika väsynyt.

Tämä työ tekee itsekriittiseksi ja opettaa jatkuvaan itsetarkkailuun. Tai tietenkään en voi puhua kaikkien puolesta, mutta itse olen huomannut, että elän jatkuvassa itsetarkkailussa ja tietynlaisessa nanopaineessa. Välillä on hämmentävää tajuta olevansa läsnä, mutta tarkkailevansa itseään tavallaan muiden silmin. Omaan mieleen on vain iskostunut niin syvälle ajatus, että on jatkuvasti altistuneena arvostelulle ja muutenkin maailmaa tarkkailee varmasti aika eri tavalla, jos on somea työkseen/intohimolla tekevät ihminen. Uskon, että tämä on eräänlainen sometyön ammattitauti - ei vain osaa irtaantua tästä kaikesta tarpeeksi.

Marmaissa julkaistussa artikkelissa oli hyviä ajatuksia vaikuttajien uupumuksesta ja siitä, miksi niin moni vaikuttaja masentuu ja uupuu. Asennemedian Noora Kunttu sai minut ainoastaan nyökyttelemään ja yhtymään jokaiseen lauseeseen:

”He ovat jatkuvan tarkkailun alla ja heiltä vaaditaan myös paljon. Jos vaikuttaja esimerkiksi kirjoittaa vastuullisuuteen liittyvistä asioista, seuraajat ovat erittäin tarkkana, kommentoivat ja vaativat perusteluita. Puolihuolimattomasti ei voi koskaan heittää mitään, vaan mihin tahansa aiheeseen tarttuukin, täytyy olla hirveän hyvin kartalla siitä. Lisäksi vaikuttajalla ei ole mitään työroolia, jonka taakse voisi mennä, vaan työskentely tapahtuu aina omalla henkilöbrändillä”

En halua valehdella vaan myönnän rehellisesti olleeni viime kuukausina allapäin minua koskevista Jodel-keskusteluista. Niissä ei onneksi ole ollut mitään suoranaisesti loukkaavaa, mutta säännölliset aloitukset muun muassa ulkonäöstäni ovat alkaneet väsyttämään ja ne ovat tuntuneet pahalta. Usein tuntuu, etten oikein pysty käsittelemään mielestäni näitä asioita, koska usein reaktio läheisiltäni on, ettei tulisi välittää, lukea niitä keskusteluja tai, että kirjoittelijat ovat vain kateellisia. Mutta kun ei vain osaa olla välittämättä? Tai lukematta. Totta kai haluan tietää mitä minusta puhutaan, onhan se osaltaan palautetta työstäni, mutta joskus toivoo ettei tarvitsisi lukea. Tai ettei kukaan puhuisi tai arvostelisi. Että voisi tehdä mitä huvittaa ilman, että pelkää jonkun näkevän, tunnistavan ja kirjoittavan sen nettiin. Yleisesti välitän aika vähän mitä muut ajattelevat, mutta kun ei ole sitä Kuntun mainitsemaa työroolia, jonka taakse piiloutuu, on se todella uuvuttavaa. Olen jatkuvasti työroolissa, koska se olen minä, jota te seuraatte. Olen oma itseni, mutta joudun kaunistella itseäni ja miettimään miltä mikäkin näyttää ulospäin tai miten käyttäydyn missäkin tilanteessa. On välillä uuvuttavaa olla koko ajan paras versio itsestään.

Ongelmalliseksi vaikuttajien mielen hyvinvoinnissa ja jaksamisessa koen sen, että edelleenkään monet eivät pidä tätä niin sanottuna kunnon työnä eikä tarjota tarpeeksi avaimia jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Koetaan, että me puuhastellaan päivät pitkät, asioiden hoitamiset ovat kynsihuoltoja ja postireissuja, jokainen aamu on yhtä hidasta aamua ja muutenkin elämä on helppoa. Toki on etuuksia, mutta niin on monissa muissakin töissä. Ja on minullakin usein päiviä, kun antaisin mitä tahansa, jos vain voisin herätä, mennä töihin ja tulla töistä kotiin miettimättä työasioita enää yhtään. Jatkuvasti somessa vaaditaan enemmän, täytyy olla enemmän läsnä, taistella algoritmia vastaan ja sitouttaa seuraajia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että syyttäisin siitä seuraajia, tehän kuitenkin olette syy, miksi tätä tehdään (ja olen onnellinen teistä kaikista ❤️), mutta olo on todella usein riittämätön. Se on aika kuluttavaa ja ennen kaikkea uuvuttavaa.

Huh, olihan taas tekstiä ja toivottavasti teemat eivät pomppineet liikaa aiheesta toiseen. Tämä on ollut se syy, miksen ole saanut tehtyä tätä tekstiä. On tavallaan nolottanut myöntää, ettei aina jaksaisi työn varjopuolia, josta niin moni unelmoi.

Kuvat Otto Mellais

Rakkaudesta opittua

tiistai 18. elokuuta 2020

Jouduin hiljattain vastaaman kysymykseen, milloin olen ollut viimeksi rakastunut romanttisessa mielessä. Koko tilanne oli todella outo, tai ehkei outo, mutta epätyypillinen. Olin juuri käyttänyt lähes tunnin vastaamalla itseäni koskeviin kysymyksiin, pohtimalla millainen olen ja mitä oikeastaan haluan. Ja ei, kyseessä ei ollut terapia, vaan tilanne, johon aika harva meistä saattaa joutua. Vastasin kysymykseen pitkän hiljaisuuden jälkeen, etten oikein tiedä. Ehkä kymmenen vuotta sitten?

Mietin aika vähän romanttista rakkautta, koska se ei ole tuntunut ajankohtaiselta. Tuntuu, että toisen henkilön rakastamiseen liittyy niin paljon asioita, joita kuuluisi olla - parisuhde, yhdessäolo ja samat odotukset tulevaisuudesta. Eihän ennen näiden täyttymistä voi rakastaa romanttisessa mielessä. Silloin ollaan vain ihastuneita tai pidetään toisesta. Tai tykätään. Rakastuminen on ihan hemmetin pelottavaa ja jo pelkkä kiintymyksestä kertominenkin on todella jännittävää. Minulla ainakin on tapana suojella itseäni ja usein aristelen tunteiden kertomisesta ääneen. Näytän kyllä kiintymykseni, kuten näytän myös ystävilleni, mutta sen ääneen kertominen on vaikeaa. Ehkä olen vain saanut liian monta kertaa takkiini siinä vaiheessa, kun olen ollut rehellinen tunteistani, jonka takia nykyisin on vaikea olla oikeasti avoin omista tunteista.

Tämä kesä on ollut todella erilainen. Siis todella erilainen ja olen siitä älyttömän onnellinen. En ole mikään maailman suurin heittäytyjä, mutta tänä kesänä olen ajatellut enemmän omien tunteiden kautta ja tehnyt asioita fiilispohjalta. Muistatteko matkani Rovaniemelle? Lähdin sinne hetken mielijohteesta miehen takia ja vietin siellä kesän parhaimpia päiviä. Olin ihan älyttömän onnellinen ja sain pienen irtioton kaikesta todella tavallisesta, jota minua ympäröi täällä Helsingissä. Näihin aikoihin myös havahduin siihen, kuinka tärkeää on olla avoin omista tunteista ja kertoa niistä myös muille. Aina voi sattua ja omat tunteet olla yksipuolisia, mutta vähän liiankin hyvällä kokemuksella voi kertoa, että enemmän satuttaa itseään, jos pelkää tunteiden kertomista toiselle ja pitää ne sisällään. Viimeisen vuoden ja erityisesti tämän kesän aikana olen huomannut, että mitä avoimempi olen ollut tunteistani ja kertonut niistä myös toiselle, sitä tasapainoisemmaksi olen tuntenut itseni tunnepuolella. Aina syvät tunteet eivät ole molemminpuolisia, mutta ollessani rehellinen, on mahdollisten pettymysten käsittely ollut helpompaa, eikä ketään satu. Homma saadaan puhallettua poikki tarpeeksi ajoissa ja molemmat voivat jatkaa elämäänsä. Ja useimmiten olemme jääneet vähintään kavereiksi, koska juttu on loppunut hyvässä hengessä.

Palataan muutaman mutkan kautta rakkauteen. Jäin miettimään alussa kertomani tilanteen jälkeen rakastumista ja mitä romanttinen rakkaus on. Mitä kaikkea siihen oikeastaan vaaditaan, ketä voi rakastaa ja voiko rakastaa yksipuoleisesti ilman, että se tuntuu omassa päässä epätoivoiselta? Olen miettinyt rakkautta viime aikoina niin paljon, että ehkä minä olen tällä hetkellä rakastunut. Tosin tämä rakkaus on erilaista ja sellaista, jota en ole kokenut koskaan aikaisemmin ketään toista kohtaan. Rakastan olla toisen lähellä, toisen halauksia, katsetta ja sitä, kun vietämme aikaa yhdessä. On se tunne ja toivoo yhteisten hetkien kestävän. Realistisesti asiat tuskin koskaan etenevät mihinkään, eikä se haittaa.

Tuntuu hyvältä olla kenties rakastunut niin vilpittömästi toiseen ihmiseen, että on onnellinen toisen puolesta ihan kaikkien asioiden osalta. Tiedän, että olisin onnellinen, vaikka hän löytäisi jonkun, enkä voisi olla mitenkään katkera tai vihainen. Olen itse tehnyt päätökseni, miettinyt tilannetta, keskustellut tunteistani ja tullut lopputulokseen, että olen onnellinen näin eikä minkään tarvitse välttämättä muuttua. Tajunnut, että voi rakastaa, vaikka koko kattaus on todella epätyypillinen. Olen oppinut myös sen, että pystyn vielä rakastamaan romanttisesti. Tämä kyseinen rakkaus ei ehkä ole sitä ikuista rakkautta, tai sitten tämä juuri on sitä, koska tilanne on niin erikoinen. Oletettavasti ajan myötä rakkaus toista kohtaan vain muuttaa muotoaan romanttisesta rakkaudesta ystävän rakastamiseen.

Hitsit, tämä oli ehdottomasti yksi oudoimmista hetkeen kirjoittamistani teksteistä, joka syntyi hetken mielijohteesta aamukuuden ja -seitsemän välimaastossa. Hetken blogiin kirjoittaminen on tuntunut vaikealta, koska tarvitset juuri tämän flown, jotta pystyn tuottamaan tekstiä. Täytyy olla tunne, että tarvitsen tämän oman hetken, jolloin voin jäsennellä ajatuksiani ja käydä niitä tarkemmin läpi. Tämä oli myös todella pitkästä aikaa teksti, jonka julkaiseminen minua jostain syystä vähän pelottaa. Rakkaus ja rakkaudesta puhuminen on vain jotain niin intiimiä ja asia, joka tekee meistä hauraita. Siksi se kait onkin niin pelottavaa.

Luonnonkosmetiikan aletärppejä ja lahjakorttiarvonta

keskiviikko 12. elokuuta 2020

Kaupallinen yhteistyö House of Organic
Lopussa 50€ lahjakorttiarvonta

Jos pitäisi valita, käytänkö loppuikäni luonnonkosmetiikkaa vai synteettistä, olisi valintani aivan ehdottomasti luonnonkosmetiikka. Mitä enemmän aloin käyttämään luonnonkosmetiikkaa, sitä paremmin ihoni alkoi voimaan ja tällä hetkellä suuri enemmistö erityisesti kasvoille käytetyistä tuotteistani ovat luonnollisia tai ylipäänsä sellaisia, joissa on mahdollisimman vähän synteettisiä aineita. Ja suurena esteetikkona en todellakaan valita siitä, että useinhan luonnonkosmetiikka on pakattu aivan super kauniisiin purkkeihin ja pakkauksiin!

House of Organic on yksi monipuolisimmista verkkokaupoista, mikäli on tarve hankkia ekologista ja luonnollista kosmetiikkaa. Erityisesti tänään startanneet Luonnonkosmetiikkapäivät on hetki, jolloin kannattaa ehdottomasti täydentää suosikkeja tai tilata kokeiluun mielenkiintoisia tuotteita. Koko loppuviikon House of Organicilla on tuttuun tapaan päivittäin vaihtuvia tuotteita todella tuntuvilla alennuksilla ja sain jälleen valita tarjousten joukkoon muutamia supet kivoja tuotteita! Kokonaisuudessaan kaikki tarjoukset päiväkohtaisesti voitte katsoa Luonnonkosmetiikkapäivien kuvastosta.

Tässä postauksessa oli tosiaan vain todella pieni osa tarjouksessa olevista tuotteista ja kaikki tuotteet kannattaa kurkata House of Organicin omasta kuvastosta. 😊 Ja jos teet ostoksia useampana kamppispäivänä, käytä jokaisen tilauksen yhteydessä koodia YHDISTÄ ja kaikki tilaamasi tuotteet pakataan automaattisesti yhteen toimitukseen.

ARVONTA! Mikä tarjoustuote sinua kiinnostaa House of Organicin luonnonkosmetiikkapäiviltä? Linkitä tuote kommentteihin sähköpostiosoitteesi kanssa ja olet mukana House of Organicin 50€ lahjakortin arvonnassa. Arvontaan voi osallistua maanantaihin 17.8. klo 9:00 asti. Ps. Samanlainen lahjakortti on arvottavana myös Instagram-tililläni. Voit osallistua arvontaan myös Instagramin puolella❤️

Kuvat Otto Mellais

Mikä minua odottaa?

tiistai 11. elokuuta 2020

Heinäkuun puolesta välistä lähtien alan joka vuosi kokemaan tietynlaista haikeutta kesän tulevasta loppumisesta ja viimeistään elokuun alussa päälle iskee pieni melankolia. Ei sellainen paha, kuten kaamoksen aikaan marraskuussa, mutta olo on jännä. Heinäkuun muuttuessa elokuuksi ei kesä ole todellakaan päättynyt, mutta päivän rytmit muuttuvat ja arkistuu. Rakastan arkea ja tietynlainen säännöllisyys elämässä on vain plussaa, mutta kyllä se kesän tuoman vapauden loppuminen jossain tuntuu. Kesä menee aina niin nopeasti ja erityisesti tänä vuonna koin, etten ole vielä elokuuhun. Saatikka siihen, että kohta on oikeasti syksy. Ajankausi, jolloin usein alkaa jotain uutta, muttei tänä vuonna. Heinäkuu vaihtui elokuuhun ja pian elokuu vaihtuu syyskuuksi, eikä minua odota mikään uusi.

Palo elämään ei saisi tulla siitä, että koko ajan tapahtuu ja on jotain, jota odottaa. Nautin itsekin siitä, että elämä on tasapainoista ja useimmiten saan eniten irti juuri niistä tavallisista, arkisista päivistä, jolloin päivän tunnit kuluvat omalla painollaan. Kuitenkin nyt toivon sitä, että arjessani olisi jotain uutta ja muutosta suuntaan tai toiseen. Ehkä turhauttavinta tässä fiiliksessä on, etten oikein edes tiedä mitä haluaisin. En halua muuttaa tai vaihtaa maata tai kaupunkia, olen tyytyväinen uraani ja muutenkin olen kokonaisvaltaisesti onnellisempi ja tasapainoisempi, kuin koskaan aikaisemmin. Joku pala silti vain puuttuu ja ilman sitä en osaa täysin rauhoittua.

Toisaalta tiedän, että elämäni kulkee pitkälti sykleissä ja vuodenaikojen mukaan. Kevät ja kesä ovat minulle ajankausia, jolloin elän kuherruskuukautta itseni kanssa ja sen päätyttyä arki iskeekin kasvoille. Ihan sama onko se parasta tai ei, arjen paluu satuttaa ja alan taas etsimään sitä ensirakkauden fiilistä jostain uudesta - vähän samalla tavalla kun suhteen päättyessä etsii laastaria paikkaamaan omia säröjä. Nyt kun kirjoitan asiaa auki ja ajattelen tätä syvemmin, tuntuu typerältä tietyllä tavalla pakoilla omaa arkea, josta pitää ja jossa ei ole mitään vikaa, mutta silti se vain tapahtuu.

Ehkä myös maailman tilanne on itsessään lisännyt levottomuutta ja kaipuu siihen, että pystyisin suunnittelemaan tulevaa syksyä ja talvea pidemmälle, on kova. Tällä hetkellä jotenkin liian moni asia on vielä täysin auki ja kun takana on jo puoli vuotta jatkuvassa epävarmuudessa elämistä, on varmasti moni muukin väsynyt tähän tilanteeseen. Kesähän meni muutenkin kaikkien rajoitusten suhteen rennommin ja erityisesti helpommin, koska aikaa viettää mielellään ulkona, mutta nyt syksy on yhtä kysymysmerkkiä. Kukaan ei tiedä palaammeko takaisin viime kevääseen ja edessä on vuoden pimeimmät kuukaudet eristyksessä sisätiloissa tai rajoitetulla vapaudella. Ihan hullua.

Blogiin kirjoittaminenkin on tuntunut tässä mielentilassa todella vaikealta, enkä ole oikein osannut edes avata läheisillenikään omia tunteitani. Nytkin tätä tekstiä kirjoittaessa aihe on hyppinyt omien pohdintojen mukana teemasta ja ajatuksesta toiseen. Tämä on tainnut olla viime kuukausina aika yleistä kaikissa teksteissäni, jotka ovat syntyneet ajatuksenjuoksussa 😄 Omien tunteiden ja ajatusten jäsentely on vain tällä hetkellä aika vaikeaa ja sisimmässäni niin kesken, etten osaa kirjoittaa tai edes puhua niitä auki - enhän tiedä itsekään oikein kunnolla mitä ajattelen ja mitä haluan. Onneksi päivä päivältä asiat kirkastuvat mielessäni enemmän ja ehkä tämän elokuun aiheuttaman alkushokin jälkeen mieli kirkastuu.

Ihanaa alkanutta viikkoa ja palataa! ❤️

Kuvat Joanna Suomalainen

Valkoinen tiskiallas keittiöön - uhka vai mahdollisuus?

torstai 30. heinäkuuta 2020

Yhteistyössä Lapetek

Aika menee mieletöntä vauhtia ja olen jo asunut nykyisessä kodissani aika lailla tasan neljä kuukautta. Koko muuttorumba alkoi tosiaan asunnon kevyellä remontilla, jossa erityisesti keittiö sai täysin uuden ilmeen. Säästin keittiössä paljon vanhaa, kuten kaikki kaapistot, mutta modernisointia tehtiin paljon ja kaikki kodinkoneet vaihtuivat uusiin.

Keittiön tasot vaihtuivat vaaleaan puuhun ja samalla halusin jotain uutta perinteisen kromisen tiskialtaan ja keittiöhanan tilalle. Keittiöhana valikoitui aina nopeasti Lapetekin LINA 20-A hanaksi sävyssä antrasiitti, mutta pidempää miettimistä vaati altaan väri - musta vai valkoinen? Valkoinen kiinnosti alusta alkaen enemmän, mutta valkoisen komposiittia olevan altaan puhtaana pysyminen mietitytti. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja valitsin keittiöön Blanco Dalago 45 Silgranit-altaan valkoisena. Keittiö on nyt ollut käytössä neljä kuukautta ja pystyn hyvin kertomaan oliko valkoinen allas huti vai hyvä valinta.

Tähänastisen kokemuksen perusteella valkoisen tiskialtaan valinta oli ehdottomasti hyvä! Lapetekin sivuilta löytyy hyvät hoito-ohjeet Silgranit-altaiden hoitoon ja puhtaanapitoon, mutta itse olen tähän asti pärjännyt pelkällä tiskialtaalla ja huolellisella altaan huuhtelulla, mikäli kaadan altaaseen jotain, joka voisi aiheuttaa värjäämiä. Altaan pohjalla on ollut muun muassa sulanutta mustikkaa, kahvia ja vihanneksia, mutta mikään ei ole tehnyt tahraa, joka ei olisi lähtenyt kevyellä puhdistuksella pois. Eniten minua huoletti juurikin ruoka-aineiden aiheuttamat värjäymät, mutta toistaiseksi allas on edelleen täysin valkoinen ja toiminut käytössä todella hyvin. Toki pientä ekstrahuolellisuutta valkoinen allas vaatii ja erityisesti altaan huolellinen huuhtelu tulee muistaa joka kerta, jos altaassa on ollut muuta, kuin pelkkää vettä.

Blancon värillisten Silgranit® -altaiden komposiittimateriaali koostuu kolmesta pääraaka-aineesta, joista tärkein on hienoksi murskattu kivi. Se tekee altaasta todella kestävän sekä altaan pinta on mattainen ja kivisen näköinen. Kaikki Silgranit-altaat ovat hygieenisiä, helppohoitoisia, kestävät hyvin kuumuutta ja säilyttävät ominaisuutensa koko altaan käyttöiän ja värejä on saatavilla useita.


Tällä käyttökokemuksella voin hyvin suositella valkoista allasta keittiöön, vaikka väri voikin vaikuttaa aralta. 😊

HAAWE - Rovaniemen ihanin hotelli

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Yhteistyössä HAAWE Boutique Apart Hotel

Lappi on roikkunut omalla Pakko päästä-matkalistalla jo vuosia. Me ollaan perheen kanssa pienestä lähtien matkustettu paljon ja se on jatkunut myös aikuisiällä, mutta Lappi ei ole koskaan ollut kohteena. Ehkä ennen tätä vuotta se on tuntunut paikalta, johon pääsee ihan aina - onhan kyseessä kotimaan matka. Onneksi heinäkuun alussa minulle tuli mahdollisuus lähteä muutamaksi päiväksi Rovaniemelle ja kynnys matkustaa Lappiin madaltui. Ja hitsit, onneksi lähdin! Vaikka olin vain Rovaniemellä, palo matkustaa Lappiin paremmalla ajalla, syttyi ja uskon, että vuoden sisään tulee palattua. Niin paljon jäi näkemättä ja Lappi olisi ihan mieletöntä kokea kaikkina vuodenaikoina.

Jos olet suunnittelemassa matkaa Rovaniemelle, bookatkaa huone tästä hotellista. Yövyimme aivan Rovaniemen keskustassa HAAWE Boutique Apart Hotel nimisessä boutique hotellissa ja se oli ihana! Haaweessa on ainoastaan 14 huonetta, joista kaksi on sviittejä. Jokaisella huoneella on oma tarinansa ja jokainen huone on sisustettu yksilöllisesti. Inspiraationsa huoneet ovat saaneet Lapin vaihtuvat vuodenajat ja luonnonilmiöt. Myös kotimainen design näkyy vahvasti jokaisessa huoneessa.

Lämpimiä sävyjä ja kotoisuutta rakastavana olin enemmän kuin tyytyväinen, että meille oli varattu kaunis 36m2 kokoinen RUSKA-huone. Suihkutilan jakama huone on kodikas ja jokainen yksityiskohta on mietitty huoneen teeman mukaan. Erilaisin teemoin sisustettujen huoneiden lisäksi Haaweesta tekee erityisen aamupala, joka kuuluu jokaisen huoneen hintaan. Aamupalaa ei tarjoilla ravintolassa tai tuoda huoneeseen, vaan saapuessa jääkaappi on valmiiksi täytetty aamupalatarpein. Oli täydellistä herätä aamuisin tietäen, ettei ole mikään kiire aamupalalle.

Olen viime vuosina suosinut matkustaessa Airbnb:tä ja tavalliset, sieluttomat hotellit tuntuvat kaukaiselta tavalta majoittua matkalla. Vaikka Haawe on hotelli, ja todella upea sellainen, hyvin varusteltu keittiö, itsepalveluna toimiva sisäänkirjautuminen (kaikkii oviin avaimena toimii koodi, joka oli ihan huippujuttu!) ja uniikit huoneet loivat erityisen fiiliksen. Ei varmaan yllätä, että viihdyin huoneessaamme ja olisin hyvin viihtynyt vaikka pidempäänkin. Usein hotelleissa yöpyessä olo ei ole missään vaiheesa kotoisa, vaan jatkuvasti on olo, että on vain käymässä. Tuolla sitä tunnetta ei ollut missään vaiheessa, vaan koki olevansa kotona.

Jos loppukesäksi tai syksyksi löytyy kalenterista tilaa Lapin matkalle, saa viimeistään lokakuun aikana olevista majoituksista 20% alennuksen tekemällä varauksen Haaween sivuilla ja käyttämällä koodin booking2020. Jos ei vielä tullut selväksi, suosittelen todellakin tätä hotellia ja tiedän, että tulen vielä palaamaan! Onhan hotellissa jäljellä vielä 13 huonetta, joita en ole nähnyt.

Paluu rutiineihin

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Kaupallinen yhteistyö Cocopanda

Ihan hullua, että heinäkuu on jo yli puolen välin ja parin viikon päästä startataan jo elokuuta. Toki elokuukin on vielä hyvällä tuurilla todella kesäinen, mutta silti. Aina elokuussa on oma taikansa ja mieli alkaa jo kääntymään syksyyn ja arkeen ilman kesäpäiviä. Vaikka rakastan syksyä ja sen tuomaa rauhoittumista, on havahtuminen kesän päättymiseen aina hieman haikeaa.

Päivettyneen ihon ja lisääntyneiden naururyppyjen lisäksi kesä näkyy minulla aina hiuksissa ja ihossa, jotka molemmat oikein huutavat kosteutusta ja huolellista hoitamista vauhdikkaan kesän jäljiltä. Kesäisin minun huono tapani on laiminlyödä hiusten ja ihon hoitoa, vaikka juuri auringon paistaessa niistä huolehtiminen, ja erityisesti se kosteuttaminen, olisi tosi tärkeää. Jotenkin vaan aina on kiire aamulla poistua kotoa, ettei hiusnaamioille ja muille kauneusjutuille ole yhtään mukamas ekstra-aikaa. 😄 Kotiinkun tulee usein vasta niin myöhään, että mielessä on vain nopeat iltatoimet ja suoraan nukkumaan.

Samalla, kun alan haikeillen muistelemaan mennyttä kesää, huomaa myös kuivuudesta karkeat hiusten latvat ja naamioita oikein huutavan ihon. Hups, taas kävi näin... Kesän jälkeen onkin aina ihan pakko ottaa todella stydit tuotteet käyttöön ja paikata parin kuukauden huolellinen hoito tehonaamioilla ja todella kosteuttavilla ja ravitseivilla tuotteilla.

Cocopandalla on koko heinäkuun ajan käynnissä Pitkä kuuma kesäale ja laaja valikoima tuotteita on vähintään 20% alennuksessa. Cocopandan valikoima erityisesti hiustenhoitotuotteiden osalta on ihan valtava ja rakensin Cocopandan valikoimasta omat suositukset hiuksille ja iholle, joka kaipaa kosteutusta ja silotusta sekä muutaman täsmätuotteen vaaleiden hiusten kauniin sävyn ylläpitoon. Kaikki minun tuotesuositukset löydät tältä sivulta. 😊

Redken All Soft-sarja on ihan huippu todella paljon kosteutusta ja silotusta tarvitsevalle hiukselle. Minullahan on tosiaan hiustenpidennykset, ja tämä sarja on sopinut myös pidennyshiukselle erinomaisesti. En ollut hetkeen käyttänyt näitä tuotteita yhdessä ja vitsit All Soft shampoo ja hoitoaine yhdessä tekee niin sileät ja pehmeät hiukset! Hiusnamiota minulla kuluu normaalisti todella paljon ja suosittelen lämpimästi Wella Professionals Invigo Nutri-Enrich Deep Nourishing Mask-hiusnaamiota, joka hoitaa ja pehmentää hiuksia sekä tuoksuu aivan ihanalta.

Kesällä vaaleat hiukset lähtevät taittamaan liian lämpimään todella nopeasti ja ainakin minun on pakko pestä niitä kirkastavilla tuotteilla useammin, kuin normaalisti. Wella Professionals Invigo Cool Blonde Color Refreshing-sarjasta hoitoaine ja shampoo ovat yhdessä käytettynä todella hyvä ja Cocopandalta tilattuna hinta-laatusuhteeltaan älyttömän hyvä sarja vaaleille hiuksille, eikä se tee hiuksista kuivan tuntuisia, vaikka näitä käyttäisi useamminkin. Cocopandalta on monista hiustenhoitotuotteista saatavana suurempia kokoja ja esimerkiksi 1000ml koolle tätä shampoota jää hintaa nyt alen aikana vain about 25 euroa! Omaa hiussävyäni ylläpidän enimmäkseen beigeen taittavilla sävyttävillä naamioilla ja Revlon Professional Nutri Color Creme 931 Light Beige on todella hyvä sävyte hiuksille, joiden haluaa taittavan hieman hiekan ja beigen sävyihin.

Ihoni on kuivuuteen taipuva sekaiho, jolla on taipumusta sameuteen, joten suosin käyttämissäni tuotteissa kahta ominaisuutta: kosteuttava ja kirkastava. Varsinkin nyt kesän mittaan iho imee vauhdilla sille laitetun kosteutuksen ja vaikka ihonhoitoni on kesäisin simppelimpää, pyrin siitä syystä valitsemaan käyttämäni tuotteet siten, että muutamalla tuotteella saisi kosteutettua ihoa maksimaalisesti. Yksi todella hyväksi havaittu kosteuttava hoitovesi on Lumene LÄHDE Aqua Lumenessence Beauty Lotion, joka on todella hyvä lisä täydentämään ihonhoitoa kasvoveden tai hoitonesteen jälkeen. Jos haluaa panostaa yhteen kosteuttavaan, todella hyvään voiteeseen, suosittelen Shiseido Waso Clear Mega-Hydrating Cream -voidetta, jota olen jo ennestään käyttänyt yhden purkillisen. Voide imeytyy todella nopeasti, kosteuttaa mielettömän hyvin ja sopii kaikille ihotyypeille, jopa epäpuhtauksiin taipuvalle iholle. Tämä kannattaa laittaa korvan taakse!

Jokapäiväisen ihonhoidon ohella on tärkeää hoitaa ihoa myös naamioin ja kuorinnoin. Naamioissa rakastan kirkastavia naamioita ja korealaista kosmetiikkaa oleva Klairs Youthful Glow Sugar Mask vakuutti minut jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen! Sokerikasvonaamioita voi käyttää joko hellävaraisena, kirkastavana kuorintana tai ravitsevana naamiona jättämällä sen kasvoille 10 minuutiksi. Kangasnaamiot ovat taas ihanaa hemmottelua ja Misshalla on monia ihania sheet maskeja, joista yksi suosikkini on Missha Mascure Moisture Barrier Solution Sheet Mask, joka on keramideja sisältävä, ihoa vahvistava kangasnaamio.

Toivottavasti näiden joukosta löytyi mielenkiintoisia suosituksia! Tosiaan Cocopandan alennusmyynti jatkuu koko heinäkuun, eli vielä pari viikkoa on aikaa hyödyntää isot alennukset. 😊

Ihanaa viikonloppua!

Kuvat minusta: Joanna Suomalainen
Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela