Share the love - 5x lempi blogini

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Olin jo todella lähellä toivottaa ihanaa maanantaita, mutta tänäänhän taitaa olla keskiviikko. Vuorotyön ja kahden peräkkäisen arkivapaan ihanuuksia - varma tie siihen, että on aivan sekaisin viikonpäivistä.

Viikonloppuna havahduin siihen, ettei blogeissa enää pahemmin mainita blogeja, joita kirjoittaja blogin takana itse lukee. Klikkaukset yritetään pitää mahdollisimman visusti omassa blogissa ja linkitykset saavat lähinnä omat bloggaajatutut ja -kaverit. Aikoinaan seurasin lähemmäs 20 blogia, mutta nykyään seuraan aktiivisesti enää ihan vain muutamaa bloggaajaa. Suurimmaksi osaksi blogihetkeni sisältävät satunnaista mielenkiintoisten otsikoiden aukiklikkailua muutamasta eri portaalista ja aika harvoin edes luen itse blogitekstiä. Muutama blogi sentään on tällä hetkellä aktiivisessa luvussa ja näiden viiden kaunottaren blogi on pakko kurkata heti uuden postauksen tultua.

Jonnan blogia aloin aktiivisesti lukemaan vasta hetki sitten ja löysin uudelleen tieni tähän blogiin Jonnan alettua aktiivisemmin tykkäilemään ja kommentoimaan Instaani sekä blogiani. Kosmetiikasta paljon bloggaavana olin jo kauan lukenut Jonnan postauksia, mutta aktiivisena seuraajana olen tuore tapaus. Jonna kirjoittaa mielestäni todella hyvin kosmetiikasta, blogissa on mielenkiintoisia tuotteita ja erityisesti pidän siitä, ettei blogi ole 100% pelkkää kosmetiikkaa. Ja muille bloggaajille tiedoksi, että kommentoikaa blogeihin ja olkaa vuorovaikutuksessa kollegojen kanssa! Sitä kautta saa paljon uusia lukijoita.

Iines on pitkäaikaisimpia blogikavereitani, mutta en nostanut Iinestä tälle listalle siitä syystä. Pidän Iineksen blogissa arkipäiväisyydestä ja siitä, että se on hyvällä tavalla sekoitus vähän kaikkea. Vaikka Iines onkin hurmaavan pienen pojan äiti, löydän teksteistä aina jotain samaistuttavaa. Plussana se, että Iines on aivan ihana tyyppi livenäkin!

Erika on todellinen girl crush ja meikki- sekä hiustenlaittotaidot ovat jotain, jota hieman kadehdin. Erika tekee aivan mielettömän hyviä ja laadukkaita tutoriaaleja ja hänen ansiostaan olen löytänyt kosmetiikkahimotuslistalleni vaikka kuinka monta uutta tuotetta, jota en tiennyt tarvitsevani. Korostan sanaa tarvitsevani...

Lindaa olen seurannut siitä lähtien, kun hän aloitti oman bloginsa. Yhdessä vaiheessa seuraaminen hiipui muutamaan blogikäyntiin kuukaudessa, mutta parina viime vuonna olen innostunut blogista uudestaan. Lindalla on aivan ihana tyyli, kuvat ovat aina mielettömiä ja vlogit ovat todella kivoja. Lindan uralle ei voi kun nostaa hattua ja sille,  kuinka jalat maassa-tyyppi hän edelleenkin on.

Sonjaan tutustuin asuessani Hollannissa. Sonjalla on todella ihana, vaikkakin omastani paljon poikkeava, tyyli. Parasta Sonjan blogissa kuitenkin on kuitenkin useat ihanat kuvat minulle edelleenkin kovin rakkaasta Hollannista.

Kommentoikaa alle myös teidän lempi blogeja. Mielelläni löytäisin itsekin jotain uutta luettavaa, koska tiedän, että ihan supereita blogeja on vaikka kuinka paljon.

Viikon rahapäiväkirja #2

maanantai 29. tammikuuta 2018

Viime syyskuussa julkaisemani rahapäiväkirja-postaus oli todella paljon luettu, joten päätin toteuttaa saman postauksen uudestaan. Pidin kirjaa koko viime viikon menoistani ja oli pitkästä aikaa kiva seurata tarkkaan mihin kaikkeen raha oikein kuluu. Tarkoituksena olisi karsia kaikkia turhia menoja ja pieniä shoppailuja, joten rahapäiväkirja on ihan paras keino huomata ne pienetkin summat, joihin eurot hupenevat. Oli muutenkin mielenkiintoista verrata syyskuun ja viime viikon rahapäiväkirjoja toisiinsa, joten pitää vastaavaisuudessakin postata blogiin näitä päiväkirjoja.


Maanantai 22.1.

K-Citymarket 6,99€
Maissikakkuja, paprika, tarjouksesta kolme pientä kimppua tulppaaneja (1€/kimppu), pullo sokerintonta ketsuppia

Nordnet 50€
Siirto Nordnetin sijoitustilille

Salikortin lataus 49€
Yksi kalenterikuukausi kuntosalia

Yhteensä 105,99€

Tiistai 23.1.

Tokmanni 5,90€
Jäähdytinnestettä autoon, euron kimppu tulppaaneja

K-Citymarket 5,70€
Maissikakkuja kaksi pakettia, vajaa kilo sitruunoita, 2kg pussi porkkanoita

Posti 1,40€
Lunastetun auton vara-avaimen postitus AVK:lle

Yhteensä 13€



Keskiviikko 24.1.

Junaliput 12,60€

Kampaamokauppa 6€
Kaksi Color fresh-suoraväriä alesta

S-market 4,35€
Alpro soijajogurtti, Alpro Go on soijarahka, Piltti

Yhteensä 22,95€

Torstai 25.1.

K-Citymarket 14,34€
450g pussi babyporkkanoita, kasvissosekeitto pakasteesta, laktoositon Keso raejuusto, 10kpl kananmunia, 2x ProPud 200g, Alpro Go On 150g mansikka-vadelma, pari valmiskastiketta Wokille, paketti tomaatti-basilika tofua

Lindex 9€
Alennuksesta Lykke Lin mallistosta yhdet housut

Yhteensä 23,34€



Perjantai 26.1.

Sushibuffet 10€

Life 16,06€
1000ml kookosöljy

Emotion 7€
Lorealin nestemäinen heleyttäjä -70% alesta

Bensaa autoon 40€

K-citymarket 6,69€
1kg pakastemarjoja, Porlammin vege"juusto"

Lookfantastic 28,55€
Nettitilaus, St.Tropezin itseruskettava luxe face oil

Yhteensä 108,30€

Lauantai 27.1.

K-Citymarket 10,25€
Talouspaperia, 3x maissikakku, 2x sokeroimaton suolakurkku, vanulappuja

Yhteensä 10,25€

Sunnuntai 28.1.

Ei ostoksia

Yhteensä 0€

Koko viikko yhteensä: 283,83€
Ruokakauppa: 48,32€
Shoppailut: 72,51€
Säästöön: 50€
Liikkuminen: 52,60€
Ulkona syöminen: 10€
Muut: 50,40€

Viime viikolla ruokaan meni aika vähän rahaa ja laskin ruokakauppakuluihin kaiken, jota kuiteissa oli. Olin toissa viikolla tehnyt isommat ruokakauppaostokset, joten kaupasta tuli lähinnä täyteltyä eniten kulutuksessa olevia elintarvikkeita: tofua, maissikakkuja ja soijavalmisteita. Periaatteessa kookosöljynkin olisi voinut laskea ruokakuluihin, koska käytän sitä aamupalassa, mutta menkööt shoppailu-kategoriaan. Ulkona tuli syötyä kerran, joka oli perjantainen kinkki- ja sushibuffet Cristiinan kanssa.

Liikkumiseen huperi rahaa vähän reilu 50 euroa. Tällä hetkellä joudun kulkemaan työmatkat autolla ja tankkaan autoa keskimäärin kerran viikossa noin 40 eurolla. Olen muutenkin pitkälti auton armoilla liikkumisen suhteen, sillä joudun kulkemaan muun muassa salimatkat sekä kaikki kauppareissut autolla, koska keskustaan on noin 7 kilometriä ja salille noin 10. Maaliskuun lopusta lähtien bensakulut tulevat pienenemään huomattavasti, koska en tarvitse autoa Hyvinkään sisällä lähes lainkaan. Lisäksi  viime viikolla matkustamisesta tuli kuluja junalippujen muodossa, kun kävin keskiviikkona Helsingissä.

Viime viikolla avasin Nordnetin tilin, jonne laitoin saman tien 50 euroa sijoitukseen. Minulla on tällä hetkellä Nordean rahasto- ja säästötili, Norwegianin säästötili ja nyt uusimpana tuo Nordnet. Laitan jokaiselle tilille kuukausittain rahaa säästöön ja tällä hetkellä pyrin säästämään noin 300-500 euroa kuukaudessa. Joten tuo Nordnetin 50 euroa eikä myöskään salikortin lataus eivät ole jokaviikkoisia menoja.

Sitten ne pirulliset pikkuostokset... Suurin selkeä ylimääräinen meno oli Lookfantasticin tilaus. Jodelia lukiessa tuli suositus tuosta St.Tropezin kasvoille tarkoitetusta itseruskettavasta ja koska en omista tällä hetkellä ainoataan kasvoille tarkoitettua itseruskettavaa, tuli tilattua tuo. Ihan höpöhöpö-ostoksia olivat Lorealin nestemäinen heleyttäjä (oli ihan super alessa, enkä omista nestemäistä korostustuotetta...) sekä Lindexin alennushousut. Housuista sen verran, että olen käynyt kokeilemassa kyseisiä pöksyjä monta kertaa ja nyt raaskin ostaa, kun alennus oli sen verran suuri. Olen nimittäin jättänyt ne kaupaan hintalapun ollessa 19 ja 12 euroa! Mutta kuitenkin. Pieniin juttuihin saa kulutettua nopeasti paljon rahaa.

Mitä mieltä rahapäiväkirjast ja poikkeaako oma rahankulutuksenne paljon omastani?

Mitä mun mielessä pyörii juuri nyt ja ajatuksia parisuhteesta

lauantai 27. tammikuuta 2018

Mulla on ollut ihan surkea viikko. Tällä viikolla pinna on ollut syystä tai toisesta todella kireällä, on väsyttänyt, turhauttanut ja kiukuttanut. On kiukuttanut, koska kiukuttaa ja turhauttaa, koska olen turhautunut. Todella ärsyttävä tunnetila. Olen jopa kironnut, että ehkä kärsin jonkinlaisista pms-oireista, vaikkei ole mitään havaintoa missä kohtaa kiertoani oikein mennään. Onneksi jaksan olla edes sen verran positiivisella fiiliksellä, että tiedän tämän menevän ohi. Ehkä jo huomenna on aurinkoisempi fiilis eikä mielessä vallitse pyörremyrsky.

Olen lukuisat kerran kirjoittanut kokevani aika ajoin lähes pakokauhuista tarvetta muuttaa jotain elämässäni ja alan todella herkästi tuumasta toimeen. Aivan hetki sitten kirjoitin tässä postauksessa haluavani pysyä aloillani, koska tunnen oloni hyväksi. Tunnen edelleenkin ja olen todella onnellinen, mutta tällä viikolla olen kyseenalaistanut lähes kaikkea elämässäni - työtäni, arkeani ja tulevaisuuttani. Olen kokenut muutaman pienen pettymyksen, jotka ovat laittaneet minut epäilemään kykyjäni ja jopa hieman lannistaneet. Tiedän, että olen tietyillä työelämän osa-alueilla aivan pirun lahjakas ja minussa on potentiaalia kehittyä vaikka mihin, mutta pienet työhön liittyvät takapakit ovat tuntuneet pahalta. Harmittaa, että liian helposti tuntee, ettei oikein osaa mitään. Nyt pitää vain odottaa tämän masisviikon loppumista, jonka jälkeen on taas ihan varmana aivan uudella tavalla intoa lähteä tekemään työtä kohti unelmia. En voi olla lisäämättä kliseistä sometimes you need to take one step back to take two steps forward. Kait me jollain tapaan myös tarvitsemme näitä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, jotta saisimme uutta intoa ja uskoa kaikkeen tekemäämme.

Näihin pettymyksiin palatakseni olen tällä viikolla ollut hieman kauhuissani siitä, että olen jälleen alkanut miettimään lähtemistä. Varmasti todella suuri lomakuume on tehnyt oman osansa näihin fiiliksiin, mutta kuitenkin. Niin sanottu pakeneminen pieniä pettymyksiä (okei, ehkä jopa hieman liioiteltua sanoa näitä asioita edes pettymyksiksi) Suomen rajojen ulkopuolelle on ihan typerä veto. Lomailu on ihan ok, mutta  väliaikainen lähteminen ei tule viemään minua kohti unelmiani. Tai en ainakaan usko. Tietenkin unelmaelämäni voi odottaa minua ulkomailla, mutta ihan yhtä lailla se voi odottaa minua täällä Suomessakin. Riippuu ihan siitä, miltä kantilta asiaa tarkastelee. Nyt pitää vain visusti pitää mieli kasassa ja kuihduttaa lähtökuume sillä tiedän, että tämä fiilis on ainoastaan huonon viikon tuotoksia. Kohta olo on taas seesteinen ja hyvä, sillä pohjimmiltani olen onnellisempi nyt, kuin mitä olen ollut vuosikausiin.

Onnellisuudesta puheenollen olen aloittanut vuoden 2018 todella erilaisissa merkeissä. Ensimmäisen kerran noin seitsemään vuoteen olen jakanut arkeani toisen ihmisen kanssa. Olen pitänyt monet vuodet kaikki suhdekuviot visusti poissa blogista ja edelleen tulen rajaamaan paljon yksityiselämääni täältä pois, mutten voinut olla kirjoittamatta näitä fiiliksiä auki myös teille. Monet teistä lukijoista on ehkä hieman aavistellut, että minulla on jokin mies kuvioissa ja voin vahvistaa tämän Jodeliin asti päätyneen huhun. Mitään siirappia en tule teille kirjoittamaan vaan enemmänkin ajatuksiani siitä, miten minun persoonani ja luonteeni on sopeutunut siihen, että arjessa ei olekaan enää yksi ihminen.

"Alussa stressasin paljon sitä olenko kykeneväinen jakamaan oman tilani toisen kanssa ja antamaan aikaa toiselle omasta vapaa-ajastani. Minä, minä, minä. Ajattelin asiaa vain omalta kantilta ja sen kautta mitä minä menetän."

Olen pitkään luullut, että kärsin sitoutumiskammosta ja pelännyt kiintymistä. Koen olevani jossain määrin introvertti sekä erityisherkkä ihminen, joten yksityiselämässä kuormitun todella herkästi ja kaipaan todella paljon omaa aikaa ja tilaa. Myönnän, että alussa stressasin paljon, sitä olenko kykeneväinen jakamaan oman tilani toisen kanssa ja antamaan aikaa toiselle omasta vapaa-ajastani. Minä, minä, minä. Ajattelin asiaa vain omalta kantilta ja sen kautta mitä minä menetän. Päivien kuluessa aloin näkemään asioita aivan eri perspektiivistä enkä ole missään vaiheessa kokenut menettäväni jotain tai ettei minulla ole tarpeeksi omaa aikaa - tilaa hengittää. Päin vastoin olen halunnut jakaa aikani ja arkeni toisen kanssa. Tietenkin edelleenkin tarvitsen ja vaadin aikaa olla yksin ja olen oppinut tunnistamaan itsessäni tunnetilat, jolloin osaan ottaa omaa tilaa ja olla yksin, jotten ala stressaamaan tai väsy liikaa.

Ehkä viime vuosien tapailusuhteet ovat kaatuneet siihen, ettei aika ole ollut oikea tai yksinkertaisesti minua, tai meitä, ei vain oltu tarkoitettu yhteen. Aikaisemmin olen stressannut ajasta ja yhdessäolosta, jonka myötä myös tunteet toiseen ovat hiipuneet. Säikähdin jopa hieman omia tunteitani, koska en ole vuosiin tuntenut samanlaisia tunteita ketään kohtaan. Tietenkin kuukausien kuluessa tunteet muuttavat muotoaan, mutta tällä kertaa kaikki ei tunnu todella työläältä heti alusta lähtien. Toisen kanssa on helppo olla. Todellinen onnenpotku on ollut myös se, että aikataulutus töiden osalta on ollut meille helppoa eikä haastetta tuo esimerkiksi molempien vuorotyö.

Postauksen alussa kerroin miettineeni tällä viikolla jopa takaisin ulkomaille lähtöä ja ensimmäisen kerran elämässäni joku kysyi minulta, että miksi haluan lähteä. Perheessäni ollaan aina oltu ihanan kannustavia eikä valintojani olla kyseenalaistettu. Haluttu vain, että minä olen onnellinen ja toteutan itseäni. Nyt jouduin oikeasti vastaamaan jollekin, että miksi haluan lähteä ja perustelemaan syyt halujeni takana. Rakastan olla ulkomailla ja jollain tapaa koen olevani elossa kotimaani rajojen ulkopuolella, mutta olen aina palannut takaisin. Palannut, koska en olekaan onnellinen. Keskustelimme asiasta ja vasta seuraavana päivänä tajusin tarvinneeni tuota kysymystä. Tiedän, että toinen tukee ja ymmärtää minua, mutta välittäminen ja jonain päivänä rakastaminen ei voi olla sitä, ettei ikinä haasta toista. Olen todella tunteikas ihminen ja kerron läheisilleni helposti millä fiiliksellä olen ja mitä mielessäni liikkuu, mutta tämän tyyppisissä ihmissuhteissa asioita tulee mietittyä niin eri kannalta eikä oleta vain toisen hyväksyvän suoraan päätöstäsi tai ajatusmaailmaasi. Ehkä jopa kaipasin sitä, että joku pakottaa minut miettimään syvemmin syitä kaipuuseen ulkomaille ja mikä ajoi minut tuntemaan  tällä tavalla.  En ole varma sainko kirjoitettua asian tarpeeksi selkeästi auki ja en missään nimessä tarkoita, että toinen olisi jotenkin halunnut rajoittaa minua vaan kyseessä oli enemmänkin se, että toinen välittää ja haluaa tietää, miksi tunnen kyseisellä tavalla.

Kun välitän ja luotan toiseen henkilöön, näytän tunteeni helposti ja tarvitsen sitä, että saan kertoa tunteistani ja siitä, mitä päässäni liikkuu. Uusien tuttujen ja tuntemattomien kanssa minulla on todella paksu suojamuuri ja annan itsestäni äärimmäisen vähän. Nyt on ollut aivan mahtavaa huomata, että kemioiden kohdatessa olen päässyt suojamuuristani eroon todella nopeasti ja pystyn antamaan itsestäni kaiken ilman minkäänlaista tunteiden tai persoonallisuuden sensuuria. Olen myös luullut etten ole mikään kovin herkkä ihminen, mutta kyllä siinä vaiheessa ne hempeätkin piirteet tulee itsestä esiin, kun vieressä on ihminen, johon luottaa 100% ja kenestä pitää aivan älyttömästi. Myös tapa, jolla minut on huomioitu, pienet eleet ja kaikki sanat joita saan kuulla päivittäin, ovat tehneet sen, että haluan antaa itsestäni kaiken ja haluan toiselle vain parasta.

Nyt  minusta on tullut varma sen suhteen, että kun oikea ihminen osuu kohdalle, korostuu kaikki omat parhaat puolet entistä vahvemmin - niin parisuhteessa, muissa ihmissuhteissa sekä arjessa yleensäkin. On ollut helpottava huomata, että koen olevani aivan yhtä itsenäinen, kuin ennen tämän henkilön tulemista elämääni. Ainut ero on, että nyt on joku jolle muistaa joka ilta toivottaa Hyvää yötä.

Huh miten sekavaa ja pitkää ajatuksenjuoksua. Toivottavasti saitte siitä huolimatta jotain irti tästä tekstistä ja kertokaa ihmeessä omia ajatuksia näistä aiheista. Ihanaa viikonloppua!

Hiusnaamio, joka jokaisen pitäisi omistaa

torstai 25. tammikuuta 2018

paras korjaava hiusnaamio kuiville hiuksille hiusnaamio vaurioituneille hiuksille
Syksyllä sain päähänpiston muuttaa hiustyyliäni ja halusin saada selvää ombrea hiuksiini. Mielessä ei ollut mikään luonnollinen, asteen tai pari tyveä vaaleampi latva vaan selvä blondi. Minut tuntien en viihtynyt kauaa vaaleassa kuontalossa eikä muutos päässyt edes blogiin asti - snäpissä hiukset  sentään vilahtivat muutaman kerran. Vaikka vaalennus tehtiin todella hellävaraisesti ja lähinnä vain pidennyshiukseen, joutui muutama sentti oman hiuksen latvaa kovalle koetukselle vaalennuksista. Pahimmat haperot olen leikannut latvoista pois, mutta pituudet kaipasivat siitä huolimatta erityishemmottelua.

Olen aivan äärimmäisen laiska käyttämään hiusnaamioita ja yleensä omien hiusteni latvat ja pidennykset ovat pysyneet hyvässä kunnossa silottavalla shampoolla ja hoitoaineella, hiusöljyillä ja satunnaisella kookosöljyllä toteutetulla tehohoidolla. Tilanne oli kuitenkin sen verran SOS, että joulukun alussa oli pakko hankkia jokin oikein ravitseva ja tehokas hiusnaamio. Pienen taustatutkimuksen jälkeen päätin antaa mahdollisuuden L'Oréal Professionnel Absolut Repair Lipidium hiusnaamiolle.

paras korjaava hiusnaamio kuiville hiuksille hiusnaamio vaurioituneille hiuksille kosteuttava hiusnaamio
paras korjaava hiusnaamio kuiville hiuksille hiusnaamio vaurioituneille hiuksille
Hiusnaamion valinta osui nappiin ensimmäisellä ja lähes kahden kuukauden käytön jälkeen voin myöntää löytäneeni maailman parhaan hiusnaamion. Melkein voisin tittelöidä tämän olevan paras hiusnaamio vaurioittuneille ja kuiville hiuksille. Lipidium Absolut Repairin sisältämä maitohappo, phytokeratiini, keramidit ja lipidit auttavat jälleenrakentamaan hiusta sekä suojaamaan niitä ulkoiselta rasitukselta. Vaikutusajaksi riittää ainoastaan 3-5 minuutia, mutta olen huomannut tämän tekevän hiuksista ihanan silkkiset ja kiiltävät huomattavasti lyhyemmälläkin vaikutusajalla lainkaan latistamatta hiuksia. Ostopäivästä lähtien olen käyttänyt tätä hiusnaamiota lähes jokaisessa hiustenpesussa hoitoaineen tavoin ja huomannut tehon. Tällä hetkellä omien hiusteni latvat alkavat olemaan samassa pisteessä, kuin mitä ne olivat ennen vaalentamisen aloittamista - siitä huolimatta, että käytän suoristusrautaa päivittäin.

Olen huomannut naamion toimivan aivan mielettömän hyvin myös hiustenpidennysten kanssa. Hiustenpidennysten hoidossa suositellaan välttämään minkäänlaisia hiusta rakentavia tai paikkaavia hoitotuotteita, jotka sisältävät yleensä juurikin keratiinia ja proteiineja. En tiedä onko syynä aivan huippulaatuinen slaavilainen pidennyshiukseni vai onko tämä naamio oikeasti kuin luotu pidennyshiuksen hoitoon. Omat pidennykseni ovat olleet täydellisen silkkiset ja pehmeät tätä käyttäessä, enkä enää edes nuku hiukset letillä, koska pidennykseni eivät takkuunnu lainkaan yönkään aikana. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä pidennystenkin hoitoon!

paras korjaava hiusnaamio kuiville hiuksille hiusnaamio vaurioituneille hiuksille
Naamion koostumus on todella miellyttävä. Massa on tarpeeksi kiinteää, jotta sitä on helppo kauhaista purkista suihkun yhteydessä ilman, että naamio luiskahtaakin sormista lattialle. Tuo on niiiiiin rasittavaa liian nestemäisten tuotteiden kanssa. Tuoksu on todella neutraali, joten se ei ota herkimpien nenään. 250 ml naamio maksaa hieman päälle 20 euroa, mutta naamiota riittää pitkiin hiuksiin kolikon kokoinen määrä. Kuten mainitsin, ostin oman naamioni heti joulukuun alussa, olen käyttänyt sitä keskimäärin neljä kertaa viikossa ja jäljellä on vielä ainakin 3/4.

Oman hiusnaamioni ostin Emotionista, mutta sitä saa tilattua muun muassa Eleveniltä* 22,50 eurolla ja Cocopandasta* 18,15 eurolla.

Mikä on teidän suosikkinaamio hiuksille?

Omituinen ja rehellinen ruokapäiväkirja

tiistai 23. tammikuuta 2018

Voi juku mikä sää ulkona oli aamulla! Vaikka vietän päivän töissä, oli aamulla ihana lähteä ajelemaan töihin auringon paistaessa. Vaikken mikään pakkasen ystävä olekaan, kompensoi aurinko miinusasteita. Tosin en malta odottaa kevättä ja sitä, että aurinko paistaa ja ulkona on muutama aste plussaa.

En ollut suunnitellut tekeväni tätä postausta, mutta ruokapäiväkirjat ovat olleet aina pidettyjä, päätin julkaista viime viikolta ruokapäiväkirjan viideltä päivältä. Ruokailut eivät todellakaan ole mallikkaita, ei mitään hifistelyä eikä kovin monipuolista syömistä. Vähän ehkä hävettääkin paljastaa teille miten olen viime aikoina syönyt. Toisaalta taas tämän postauksen teon suunnittelemattomuus edesauttoi sitä, ettei ruokailuja tullut viilattua lainkaan parempaan suuntaan tavallaan tiedostamatta.

Toisaalta taas miksi minun pitäisi häpeillä tapaani syödä. Kuten tästä ja aikaisemmistakin ruokapäiväkirjoistani ilmenee, minulle sopii parhaiten hiilihydraattien välttäminen aamuisin ja päivisin. Olen huomannut, että pysyn paljon energisempana, kun heti aamusta ei tule tankattua hiilaria koneeseen. Muutenkin treenaan ilta- tai aamupainoitteisesti, joten koen minulle sopivan hiilihydraattien syklittämisen myöhään iltaan - tulee tankattua treenin jälkeen tai valmisteltua energiatasoja aikaista aamutreeniä varten.

Kuvitusta ei valitettavasti ole lauantaisen ravintolakuvan lisäksi lainkaan, koska en ollut varautunut tähän ollenkaan. Ruokapäiväkirja on toteutettu ajalta 17.-21.1.


Keskiviikko:

Aamupala: Dr.Hauschkan pressissä pieni tuorepuuro.

Lounas: Iineksen kanssa Why join the navy when you can be a pirate-ravintolassa nuudeli Ramenkeitto kasvisliemellä, kimchillä ja merilevällä.

Välipala: Iso kourallinen suolattuja manteleita.

Iltapala: Noin 1,5 dl Alpro Plain with Oats soijajogurttia, iso ruokalusikallinen Barebells-proteiinivanukasta, 1/2 vadelma, mustikka ja omena -pilttipurkista.

Treeni: Joogatunti

Torstai:

Aamupala: Bulletproof-kahvi (Kookosöljyä ja proteiiniajauhetta blendattuna noin 1/3 pannulliseen kahvia) + vitamiinit.

Lounas: Kiinankaalia pannulla haudutettuna, keitettynä kaksi kananmunaa ja kaksi kananmunan valkuaista. Alpro Plain with Oats soijajogurttia, jossa on kaurahiutaleita seassa vajaa 2dl, marjoja desi, vähän sokeroimatonta mehukeittoa.

Päivällinen: Paketillinen maissikakkuja (100g), 1/2 pakettia maustamatonta tofua, pari viipaletta sulatejuustoa, yksi tomaatti ja vähän sokeroimatonta ketsuppia. Muutama viipale sokeroimattomia säilykepunajuuria.

Iltapala: 200g Propud-proteiinivanukas, jossa seassa marjoja, desi Alpro Plain with Oats soijajogurttia, vähän sokeroimatonta mehukeittoa.

Treeni: Salitreeni

Perjantai:

Aamupala: Bulletproof-kahvi (Kookosöljyä ja proteiiniajauhetta blendattuna noin 1/3 pannulliseen kahvia) + vitamiinit.

Lounas: Keitto, jossa punaisia linssejä ja keittojuureksia, 1/2 pakettia maustamatonta tofua.

Välipala: Chiavanukas, jossa seassa Alpro Plain with Oats soijajogurttia, Alpro Go On soijarahkaa sekä vajaa desi marjoja.

Iltapala: Paketillinen maissikakkuja (100g), 1/2 pakettia maustamatonta tofua, pari viipaletta sulatejuustoa, yksi tomaatti ja vähän sokeroimatonta ketsuppia. Hieman myöhemmin 200g Propud-proteiinivanukas, jossa seassa marjoja, desi Alpro Plain with Oats soijajogurttia ja vähän sokeroimatonta mehukeittoa.

Treeni: Salitreeni

Lauantai:

Aamupala: Bulletproof-kahvi (Kookosöljyä ja proteiiniajauhetta blendattuna noin 1/3 pannulliseen kahvia) + vitamiinit.

Lounas: Keitto, jossa punaisia linssejä ja keittojuureksia, 1/2 pakettia maustamatonta tofua.

Välipala: Kaksi keitettyä kananmunaa, yksi kananmunan valkuainen, kokonainen tomaatti.

Illallinen: Järvenpääläisessä Ravintola Huvilassa Lanttutacot (Paahdettua lanttua, lämmintä sieni-kasvissalaattia, kaalipestoa, chiliä, confit-aiolia sekä maa-artisokka-naurispuuroa luomuohrasta, josta söin noin 1/3 osan.)

Ei treeniä

Sunnuntai:

Aamupala: Vajaa purkillinen Barebells proteiinivanukkaasta, pari desiä Alpro Plain with Oats soijajogurttia. Kuppi kahvia.

Lounas: Apetit kasvissosekeitto (400g pakaste), 1/2 pakettia maustamatonta tofua.

Välipala: Mitallinen stevialla makeutettua proteiinijauhetta.

Iltapala: Paketillinen maissikakkuja (100g), 1/2 pakettia maustamatonta tofu, yksi tomaatti, vähän paprikaa ja vähän sokeroimatonta ketsuppia. Hieman myöhemmin kaksi 200g Propud-proteiinivanukasta, jossa molemmissa seassa marjoja ja vähän sokeroimatonta mehukeittoa. Herkkuhimoon vielä 100g laktoositonta Keso-raejuustoa, jossa seassa vähän marjoja.

Treeni: Salitreeni

Joopajoo, ei todellakaan mikään mallikas ruokapäiväkirja, mutta tällä mennään. Paheeni on ehdottomasti iltasyöminen ja vaikka söisin miten pitkin päivää, tulee illalla houkutukset rampata jatkuvasti jääkaapilla. Tiedän, että syön aamusta ja päivällä aika kevyesti, joka voisi olla syynä illan houkutuksille. Koska energiatasoni pysyvät päivällä hyvänä, en ole kuitenkaan kokenut suurta tarvetta tasata päivän syömisiä tasaisemmin vuorokauden tunneille. Ja myönnän, että minusta on ihana illalla selata nettiä tai katsella telkkaria ja samalla syödä kunnon iltapala tai napostella jotain. Kuten esimerkiksi paketillinen maissikakkuja tofulla ja ketsupilla.

Mikä on tuomio tästä super rehellisestä ruokapäiväkirjasta?


Lisäluettavaksi aikaisempia ruokapäiväkirjoja:

8 x asia, jossa haluan kehittää itseäni

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Olen todella huono tekemään minkäänlaisia uudenvuodenlupauksia ja ylipäätänsä asettamaan minulle joitain tavoitteita alkavalle vuodelle. Vuoden ensimmäisten viikkojen aikana mieleeni on kuitenkin tullut muutama asia ja teema, joissa kaipaisin paljon petraamista ja joiden saralla haluan kehittää itseäni. Tämän ja tulevien muidenkin vuosien kehityskohteita omassa itsessäni tulee olemaan:

1. Olla parempi ajankäyttäjä
Päivätyöpäivinä olen todellinen laiskimus ja töiden jälkeen olen tosi huono tekemään mitään blogiin liittyvää, tai oikeastaan yhtään mitään muutakaan kehittävää. Tästä syystä vapaapäiville kertyy aina pitkääkin pidempi To do-lista. Sorrun myös liian usein vapaapäivinäkin puuhailemaan kaikkea turhanpäiväistä enkä osaa olla tarpeeksi tehokas, jotta saisin kaikki hoidettua. Nyt talviaikaan haastetta bloggaukseen tuo luonnonvalon vähyys, joten valokuvaus on todella haastavaa työpäivinä.

Vaikka elämässä pitää olla hetkiä rentoutumisellekin, haluan oppia parempaa ajankäyttöä. Yksi suurimmista tekijöistä matkalla paremmaksi ajankäyttäjäksi tulee olemaan turhan somettelun ja kännykän käytön vähentäminen. Jodelin, Instagramin, Snapchatin ja Facebookin selaamiseen saa huomaamatta kulutettua todella paljon aikaa vaikka "vähän vaan vilkaisen".

2. Pitää rahapussin nyörit entistäkin tiukemmalla
Kuukausittainen säästäminen on ollut minulle itsestäänselvää jo kauan, mutta huono tapani on ostella pieni suhteellisen turhia juttuja - muutaman euron huulirasva kotiin jääneen tilalle, varastoon shampoota hyvästä alennuksesta ja niin edelleen. Ruoan suhteen olen todella tarkka ja teen kiltisti omat eväät töihin, en juo noutokahveja oikeastaan koskaan ja vältän juomien ostamista kaupasta, mutta materialistisempiin juttuihin saan vähän liiankin helposti kulutettua rahaa aivan huomaamatta. Tämän suhteen minun pitäisi ehdottomasti tulla vieläkin tarkemmaksi.

Minulla on säästämisen suhteen tavoitteita ja haaveissa olisi hankkia asunto omaksi tai sijoituskäyttöön lähivuosian. Luonnollisesti tuota varten pitäisi saada säästettyä hyvä määrä rahaa. Liian tiukaksi en kuitenkaan halua alkaa, mutta pieniin ostoksiin pitää alkaa kiinnittämään enemmän huomiota.

3. Kärsivälliseksi opettelu
Olen todella malttamaton ja kärsivällisyyttäni koetellaan etenkin sillon, kun joku toinen henkilö tekee jotain todella hitaasti. Olen se, joka vaihtaa kaupassa kassajonoa kymmenen kertaa ja välttelee turhaa small talkia. Joissain määrin malttamuuteni heijastuu tehokkuudeksi esimerkiksi työpaikalla, mutta kamalan usein joudun purra hammasta, etten kehottaisi tekemään asioita nopeammin, koska en jaksa odottaa. Kärsimättömyys heijastuu myös siihen, että olen todella huono odottamaan mitään ja kaiken pitäisi tapahtua välittömästi. Niin raivostuttava piirre!

4. Olla paremmin läsnä
Käsi ylös, joka sortuu puhelimen käyttämiseen viettäessään aikaa kavereiden tai läheisten kanssa. Liian usein tulee yhdessäolon ohessa tsekattua puhelinta tiuhaan tahtiin tai muuten vain ajatukset saattavat karkailla aivan muualle. Läsnöolo on yllättävän vaikeaa. Vaikka kuuntelisi toista, koen usein hankalaksi antaa aivan kaiken itsestäni siihen hetkeen ja vaikka pitäisin puhelimen käden ulottumattomissa, alkaa ajatus harhailemaan todella helposti. Läsnäolon puuttuminen on todella epäkohteliasta ja tästä syystä haluan ehdottomasti kehittyä tämän suhteen. Enhän ole ainoa, joka kokee tämän asian haastavaksi?

5. Oppia enemmän sijoittamisesta
Aloitin rahastosijoittamisen viime syksynä. Tällä hetkellä se on vielä aivan vauvanaskelissa, mutta kuukausi kuukaudelta yritän päästä siitä vielä enemmän jyvälle. Tällä hetkellä minulla menee kuukausittain rahastotilille rahaa, mutta asuntosijoittamisen sekä osakkeet ovat alkaneet kiinnostamaan rahastojen lisäksi. Täytyy tehdä visiitti kirjastoon ja lainata pino sijoittamiseen liittyvää kirjallisuutta.

6. Opetella paremmaksi valokuvaajaksi ja kuvankäsittelijäksi
Hallitsen perusjutut valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä, mutta viime aikoina olen ollut laiska kehittymään todella hyväksi. Harjoitusta haluaisin erityisesti potretti- ja muotokuvauksessa. Kuvankäsittelyn saralla treeniä tarvitsisin erityisesti valotuksen muuntamiseen. Joku päivä pitää vain kärsivällisesti istua koneelle, laittaa Youtubesta tutoriaalit pyörimään ja treenata.

7. Maisterintutkinnon miettiminen
Siitä on kohta kaksi vuotta, kun valmistuin tradenomiksi Ammattikorkeakoulusta. Hollannissa asuessani maistenrintutkinto alkoi kiinnostamaan ja Virossa jäin jälleen pohtimaan sen suorittamista. Opiskelemalla ei voi koskaan kehittää itseään liikaa, joten nyt vain pitäisi suunnitella missä haluisin maisterin suorittaa ja millaisella aikataululla - lähitulevaisuudessa vai vasta aikuisemmalla iällä.

8. Rauhoittumisen opettelu
Olen kova puuhaamaan kaikkea ja usein tulee iltamyöhään saakka mentyä täydellä kapasiteetilla. Vaikka aivan postauksen alussa kerroin olevani laiska työpäivän jälkeen, ei puhelimen käyttö ole todellakaan rauhoittavaa tekemistä. Haasteenani on rauhoittaa hetki ennen nukahtamista ja huono tapani on laskea puhelin pois kädestä vasta juuri ennen nukahtamista - ja vasta sen jälkeen, kun se on jo muutaman kerran tipahtanut kädestä torkahtamisen vuoksi. Rakastan lukemista, joten yksi keino rauhoittaa illat olisi palauttaa lukuhetki osaksi iltarutiinia. Ehkä äänikirjatkin voisi olla hyvä keino rauhtoittaa mieli päivän päätteeksi.

Mindfulness ja joogaus ovat myöskin itseäni kiinnostavia asioita, mutta jostain syystä niiden harjoittaminen yksin ja oma-aloitteisesti tuntuu todella hankalalta. Lyhyt meditaatio- tai joogahetki aamuun tai iltaan ei todellakaan tekisi pahitteeksi. Tosin toistojen myötä siitäkin olisi mahdollista tehdä rutiini.

Missä asioissa te haluaisitte kehittää itseänne?

Volyymia ja kiharaa lämpörullilla - Remington PROluxe lämpörullat

perjantai 19. tammikuuta 2018

Rennot kiharat ja laineet on hiustyyli, joka toimii aina. Omat hiukseni ovat melkein poikkeuksetta kevyillä kiharilla - arjessa tai juhlassa. Useimmiten teen kiharat kiepsauttelemalla hiusosioita suoristusraudan ympärille, mutta jos kiharien ja hiuksien täytyy pysyä laitettuna pitkään, turvaudun myös muihin välineisiin. Tietenkin muotoilutuotteet ovat myös suuressa osassa, mutta esimerkiksi ilmavuutta en ikinä onnistu saamaan hiuksiini pelkällä hiustenkuivaimella ja kihartamalla suoristusraudalla.

Sain jokin aika sitten kokeiluun Remingtonin PROluxe lämpörullat, jotka ovat osoittautuneet näiden viikkojen aikana aivan lyömättömiksi, jos haluan kampaukselle ja ylipäätänsä hiuksiin kestävää ilmavuutta ja kiharaa. Rullia on yhteensä 20, kahdeksan suurempaa ja 12 pienempää. Rullien kuumenemistakaan ei tarvitse kauaa odotella, sillä PROluxe lämpörullat kuumenevat alle kahdessa minuutissa. Aamuisin ei todellakaan ole ylimääräistä aikaa odotella rullien kuumenemista, joten tuo on ihan huippujuttu! Rullissa on OPTI heat-teknologia, joka lämmittää rullan sekä kiinnitysklipsin, mutta kärkiosat pysyvät viileinä, joka tekee rullauksesta turvallista. Muutenkin pidän näiden lämpörullien ulkonäöstä, eikä niitä tarvitse välttämättä jemmata jokaisen käyttökerran jälkeen kaapin perukoille. Mutta jos sen haluaa tehdä, mahtuvat ne todella pieneen tilaan.

Koska omat hiukseni ovat pitkät, olen aloittanut rullauksen aina pääliosasta, jotta saan sinne eniten volyymia. Siitä olen jatkanut rullausta kohti niskaa, jottei lämpörullat ole liian kauaa pituuksissa. Kerran aloitin rullauksen alhaalta ylöspäin, jäähdytin rullat rauhassa ja lopputuloksena oli melkein pitkän polkan pituinen kihara tukka! Joten näillä rullilla onnistuu näyttävätkin kiharakampaukset. Isomman koon rullat toimivat aivan täydellisesti hiusten pääliosassa tehden todella näyttävää tuuheutta ja ilmavuutta hiuksiin, joka kestää koko päivän vaikkei käytä hiuslakkaa tai tupeeraa tyveä. Minulla on menossa muutenkin hiusten kunnon parantamisprojekti, joten yritän tehdä kaikki muotoilut hiuksiini mahdollisimman hellävaraisesti. Lämpörullien käyttö on huomattavasti lempeämpi tapa saada hiuksiin tuuheutta, kuin päivittäinen tupeeraus  ja runsas lakan käyttö.

Jotta lämpörullilla saa kestävän lopputuloksen hiuksiin, kannattaa tehdä hiusten kuivaus oikein huolellisesti. Hiusten tulee olla täysin kuivat ja föönauksen jäljiltä niiden tulisi tuntua hieman lämpimiltä. Niin ja tietenkin muistaa hyvät muotoilutuotteet jo föönauksenkin alle! Ennen rullausta hiuksiin voi suihkutella jotain muotoilutuotetta, tekee jakauksen oikeaan kohtaan ja aloittaa rullauksen. Tekniikan opittua lämpörullien käyttö on todella nopeaa ja alkaa paremmin hahmottamaan mihin suuntaan mikäkin rulla kannattaa rullata, jotta kiharat ja volyymi on siellä missä pitääkin. Jos kiharista tulee niin sanotusti liian tiukka, saa tilannetta korjattua käyttämällä suoristusrautaa kevyesti hiuksissa. Esimerkiksi omat päälihiukseni ovat sen verran lyhyet, että joudun hieman fiksaamaan niiden ja hiustenpidennysten rajaa suoristusraudan avulla. Suoristusraudalla kiharan korjailu ei kuitenkaan ole latistanut lainkaan ilmavuutta hiuksista, joten ei tarivitse huolehtia, että lämpörullaus olisi mennyt hukkaan.


En käytä enää oikeastaan lainkaan hiuslakkaa vaan panostan pohjustaviin muotoilutuotteisiin. Oikeastaan ainoat viimeistelyaineet oivat silottavat seerumit ja öljyt tai sitten vaihtoehtoisesti rakenne- tai suolasuihkeet, jos haluan enemmän runsautta ja rakennetta hiuksiin. Viime aikoina lempi hiusöljykseni on noussut viime vuonna saamani Oriflamen luonnon argan-, ruusu- ja takiaisöljyä sekä linoleenihappoa sisältävä Eleo Soft touch-hiusöljy. Tuo öljy on itse asiassa juuri nyt alennuksella alle kympillä Oriflamen nettikaupassa!

Olen ollut todella onnellinen näistä lämpörullista, sillä olen maailman surkein (ja laiskoin) käyttämään kunnolla aikaa hiusten kuivaamiseen, jotta saisin nättiä ilmavuutta hiuksiini. Näiden lämpörullien ansiosta hiukset saa loihdittua ilmaviksi käden käänteessä ja kiireisimpinä hetkinä olen laittanut isompia rullia vain pääliosaan ja käännellyt latvat suoristusraudalla. Lopputuloksena on ollut nopea ja rento lainekampaus, jossa on koko päivän kestävää ilmavutta. Remington PROluxe lämpörullat maksavat 69,90€ ja niitä saa tilattua esimerkiksi Stockmannilta*. Suosittelen tähän saman myös saman sarjan kaunista valkoista PROluxe hiustenkuivaajaa. Olen saanut omani blogin kautta pari vuotta sitten ja yhä edelleen rakastan tuota kuivaajaa yli kaiken! Kuivaajasta lötyy tehoa todella paljon ja puhallusnopeus ja lämpötilat ovat säädettävissä.

Mihin hiustenmuotoilijaan te luotatte?

*Lämpörullat saatu PR näytteenä

Lapsettoman pelko äitiydestä

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

vapaaehtoinen lapsettomuus blogi postaus lapsettomuus ei halua äidiksi
Vuosikaudet olen ollut varma, etten välttämättä tule haluamaan omia lapsia. Aika ajoin tunne on ollut niinkin vahva, että olen pystynyt hetkeäkään epäröimättä sanoa olevani täysin varma valinnastani pysyä ikuisesti lapsettomana. Monet ovat kuitenkin todenneet, että mieli tulee varmasti muuttumaan ja nyt voin vain todeta tämän käyneen toteen. Ehkä haluankin lapsia tulevaisuudessa.

Ensimmäisen kerran aloin kyseenalaistamaan tunnetta vapaaehtoisesta lepsettomuudesta vieraillessani naistentautien poliklinikalla elokuussa 2015. Pidempää blogiani seuranneet ehkä muistavat minun kärsineen jo kauan sekundaarisesta amenorreasta, eli kuukautisten puuttumisesta. Tuolloin, elokuussa 2015, kuukautiset olivat olleet poissa reilun puoli vuotta ja lukuisten verikokeiden ja yhden tuloksettoman keltarauhashormonikuurin jälkeen sain lähetteen naistentautien poliklinikalle. Erinäisten tutkimusten lisäksi keskustelimme lääkärin kanssa lapsista, lasten hankkimisesta ja raskautumisesta. Näillä näkymin minun on mahdollista saada lapsia, mutta raskaaksi tuleminen tulee oletettavasti vaatimaan lapsettomuushoitoa, jos hormonitoimintani ei ole palautunut ennalleen siihen mennessä. Tuon käynnin jälkeen jäin pitkäksi aikaa miettimään lapsien hankkimista ja pieni pelko mahdollisesta lapsettomuudesta alkoi pelottamaan. Entä jos muutan mieleni ja biologisten lasten hankkiminen ei olekaan mahdollista? Tietenkin lasten hankkimiseen on muitakin keinoja, mutta kuitenkin.

Lapsien hankkiminen tai raskautuminen ei ole edelleenkään ajankohtainen aihe, mutta koska hormonitoimintani ja kuukautiseni eivät ole edelleenkään palautuneet, on asia alkanut vaivaamaan minua päivä päivältä enemmän. Veljentyttöni syntymän jälkeen ajatus omista lapsista ei ole enää tuntunut niin kaukaiselta ja olen nauttinut kaksivuotiaan veljentyttöni kasvun seuraamisesta. Nyt Suomeen palattuani olen nähnyt veljeäni ja hänen lastaan enemmän ja on ollut omalla tavallaan hämmentävää huomata miten oma ajatusmaailman lapsiin liittyen on heittänyt täysin kuperkeikkaa. Tällä hetkellä voisin hyvinkin nähdä itseni äitinä joskus tulevaisuudessa. Vielä pari-kolme vuotta sitten olisin pyöritellyt silmiäni koko ajatukselle.

Vaikka äitiyden miettiminen on täyttä ajatusleikkiä, mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sitä enemmän olen alkanut jollain tapaa pelkäämään äidiksi tulemista. Milloin oikein tietää olevansa valmis? Entä jos epäonnistun äitinä? Entä jos teenkin virheen hankkiessani lapsia? Listaa ja kauhukuvia voisi jatkaa loputtomiin. Asia, joka minua myös pelottaa, on se, ettei äitinä voi olla niin itsekäs. Olen oman itsenäisyyteni suhteen todella itsekäs ja elämäni aikana olen tehnyt monia  elämääni kohdistuvia valintoja omaa etuani ajaen - tehden asioita, jotka tuntuvat omasta mielestä hyviltä. Äitiydessä jännittää se, ettei voikaan laittaa omia haluja ja tarpeita edelle ja kompromissien tekeminen ei ole niin yksinkertaista, kuin mitä kahden aikuisen välillä se on. Äitiys varmasti tekee epäitsekkääksi ja äidinrakkaus kaunis asia, josta olen saanut koko elämäni oman osani. Siitä huolimatta ajatus joutua itse tuohon rooliin tuntuu pelottavalta. Nämä pelkotilat äidiksi tulemisesta ovat ihan naurettavia, enkä oikein edes ymmärrä miksi olen miettinyt aihetta viime aikoina näin paljon. Muutenkin jokainen vanhempi on äiti tai isä ensimmäistä kertaa ensimmäisen lapsen kohdalla ja aivan varmana jokainen jännittää omaa tulevaa rooliaan vanhempana. Vaikka jännittäminen on varmasti luonnollista ja normaalia, kaikesta huolimatta tulen miettineeksi, että entä jos en tunnekaan itseäni ikinä tarpeeksi valmiiksi olemaan äiti. Mitä jos haluankin lapsen, mutta minua jarruttaa jatkuvasti pelko epäonnistumisesta.

Ehkä epävarmuus ja pelkotilat liittyen äitiyteen kaikkoavat siinä vaiheessa, kun rinnalla on ihminen, jonka haluan olevan lasteni isä. Toisen henkilön tuki  ja läsnäolo tulevat varmasti olemaan ne merkittävimmät tekijät, jotka tekevät rohkaisevat meitä kohti vanhemmuutta.

Millaisia ajatuksia vanhemmuus teissä herättää?

K-Beautyn huippulöytö: Huulisävyt (Etude House ja Peripera)

maanantai 15. tammikuuta 2018

Hullaantumiseni Korealaiseen kosmetiikkaan lähti liikkeelle ihonhoitotuotteista, mutta mitä enemmän olen erilaisiin tuotteisiin tutustunut, sitä uteliaammin olen lähtenyt kokeilemaan Korealaisia meikkejä. Testiin on päätynyt muun muassa BB-voiteita, poskipuna, peiteaine sekä  huulisävyt, jotka ovat nousseet ehdottomiksi lemppareiksi.

Olen se nainen, joka käyttää huulipunaa aina. Olo ilman minkäänlaista huulisävyä on todella orpo ja huulipunalla tai sävytteellä saa kasvoista niin paljon freesimmät. Suurin ongelmani kuitenkin monien huulipunien kohdalla on, että ne kuivattavat huuliani todella paljon, eikä säännöllisestä kuorimisesta ja yöllisistä Bebanthen-kerroksista huolimatta. Kevyitä huulisävyjä on ollut markkinoilla jo kauan, mutta sen oikean löytäminen on tuntunut ikuisuusprojektilta - monet kosteuttavuutta lupaavat huulituotteet kuivattavat huuliani kaikesta huolimatta.
Viime kuussa tilasin kokeiluun parilta eri Korealaiselta kosmetiikkamerkiltä Etude Houselta ja Periperalta parit huulisävyt kokeiluun. Koreakosmetiikkaa olen netistä tilannut Suomalaisen Bearelin* lisäksi suoraan Koreasta Jolselta sekä uudesta lempparistani, YesStylelta. Suoraan Koreasta tilaaminen on ollut todella vaivatonta ja paketit ovat tulleet noin parissa viikolla. Kerran itse asiassa tilasin pari juttua YesStylelta DHL:n pikatoimituksen tarjoushintaa hyödyntäen ja paketit olivat kolmen päivän kuluttua tilauksesta kotiovellani. Ihan mahtavaa palvelua!

Etude Houselta tilasin ehdottomasti maailman suloisimmassa pakkauksella olevia Dear Darling Water Gel Tintejä. Etude Housen Water Gel Tintit ovat koostumukseltaan aika vetisiä, mutta levittäminen on siitä huolimatta siistiä hyvän aplikaattorin ansiosta. Sävy kuivuu huulille todella nopeasti ja vaikka koostumus tuntuu kuivumisen jälkeen huulilla todella kevyeltä, tulee sävyistä ihan selkeää väriä huulille, joka pysyy todella hyvin. Näistä on tullut minun luottotuotteita työpäivän ajaksi, sillä väri pysyy huulilla hyvin, ei lähde leviämään ja sävy haalenee kauniisti huulilta. YesStyleltä nämä Water Gel Tintit maksavat noin viisi euroa. Lempi sävyni ovat Watermelon Red, Red Bean Red sekä ihanan shimmerin tekevä Jewel Red.


Toisena huulituotteena tilasin Periperalta paljon hehkutettuja Ink Airy Velvet Lip Staineja. Periperan Inkit ovat Etude Housen Water Gel Tinteihin verrattuna huomattavasti pigmenttisempiä ja enemmän huulilakan tyyppisiä. Koostumuksiakin on saatavilla erilaisia, mutta Ink Airy Velvet on huulilla kevyt eikä täysin matta. Tilasin myös yhden Ink The Velvetin, joka on huomattavasti pigmenttisempi ja jo selkeästi mattainen huulilakka. Henkilökohtaisesti pidin paljon enemmän Ink Airy Velvetin koostumuskesta, joka on kevyt, ei pahemmin tunnu huulille levityksen jälkeen, ei kuivata huulia ja pigmenttiä on todella paljon kevyestä koostumuksesta huolimatta. Nämäkin ovat olleet saapumispäivästä lähtien luottopuniani töissä samoista syistä, joita kerroin jo Etude Housen Lip Tintien kohdalla. YesStylella Periperan Lip Stainit maksavat noin 6-8 euroa tuotteesta riippuen. Ink Airy Velvetistä pari ihanaa arkisävyä ovat My Brown Coral ja Elf Light Rose.

Ainoa miinus näissä molemmissa tuotteissa on, että näihin jää koukkuun! Koko ajan vain tekisi mieli tilata lisää sävyjä sekä vastaavia tuotteita myös muilta valmistajilta. Suosittelen todellakin tilaamaan näitä testiin, jos etsii kevyttä, ei-kuivattavaa huulisävytettä!

Mitkä ovat teidän K-Beautyn parhaimpia löytöjä?

Unelmointia ja epävarmuutta onnellisuudesta

perjantai 12. tammikuuta 2018

Paikallaan pysyminen ja asettuminen ovat olleet minulle suuria haasteita lähes kymmenen vuoden ajan. Lähden, palaan, tulen tyytymättömäksi ja lähden uudestaan, enkä millään malttaisi pysyä paikallani. Mieleni täyttävät unelmat, jotka haluan toteuttaa ja haaveet, jotka eivät todellakaan liity tasaiseen perheonneen - ainakaan vielä. Reilu puoli vuotta sitten kirjoitin 27 ikävuoden kynnyksellä ajatuksiani ikääntymisestä (postauksen löydätte täältä) ja jaoin teidän kanssa ajatuksiani elämänarvoistani. Kerroin, etten haaveile siitä, jota monet tavoittelevat - perheidylliä, korkeaa koulutusta ja hyviä tuloja.

Nyt Suomeen Virosta palattuani olen jälleen alkanut kokea painetta ja stressiä työstä ja urasta. Seuraavaan tasalukuun, kolmenkymmenen ikään, on enää reilu pari vuotta ja haen edelleen paikkaani työelämässä. Silti koko ajan tuntuu, että mitä enemmän mietin tulevaisuuteni uraa, sitä enemmän menen pyörälle päästäni. Pidän ja olen kiinnostunut vähän kaikesta ja nyt pitäisi vain napata joku suunta, jota kohti lähden uraani puskemaan. Muutamia urahaaveita minulla on markkinoinnin saralta ja tämän vuoden fokus on puskea itseäni kohti niitä tavoitteita. Saisi vain vielä tätän tuuliviirimielen kesytettyä ja heittää kaivoon kaikki epäilykset itseäni, kokemustani ja osaamistani kohtaan.

"Oma tavoitteeni elämässä on olla onnellinen ja elää omannäköistä elämää. Rakastaa jokaista päivää, johon herään."

Viimeisen vuoden aikana olen ollut monessa työhaastattelussa ja lähes joka kerta rekrytoija heittää ilmoille kysymyksen "missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?". Rehellisesti vihaan tuota kysymystä ja vastaaminen saa minut todella vaivaantuneeksi. Unelmoin onnellisuudesta ja yleensä omat unelmani liittyvät matkustamiseen ja kokemuksiin, muistojen karttamiseen ja tunteeseen, etten haaskaa elämääni. Mietin, onko häpeä, jos ei omista työhön liittyviä selkeitä unelmia ja tavoitteita -ainakaan vielä. Oma tavoitteeni elämässä on olla onnellinen ja elää omannäköistä elämää. Rakastaa jokaista päivää, johon herään. Muualta tulevat paineet luoda ura työn parissa tai sitten vastakohtana unelmointi kotiäitiydestä ja perheonnesta. Missä on paikka kaltaisilleni "pehmeitä" unelmia tavoitteleville henkilöille, joiden unelmat ja tavoitteet elämässä eivät ole urapainotteisia.

Tällä hetkellä omassa päässäni on kunnon pyörremyrsky meneillään. En ole oikein kiinnittynyt mihinkään ja jatkuvasti joudun miettimään, että mitä seuraavaksi - lähdenkö, jäänkö, onko nyt hyvä vai haluanko muuttaa jotain. Arjessani on tapahtunut ihania asioita viimeisen parin viikon aikana, joista olen todella onnellinen, mutta silti mielessä pyörii, että teenkö valintojeni suhteen virheitä. Viekö onnellisuus ja mahdollinen asettuminen minut mukanaan ja kadotan yhden piirteistäni, josta niin pidän - kyky tehdä rohkeita päätöksiä omien unelmien eteen. Ylipäätänsä olen alkanut pelkäämään sitä, että intuitioni on nyt väärässä. Minulla olisi mahdollisuus ottaa parin kuukauden breikki kaikesta, mutta epäröin. Haluan lähteä, koska pelkään kiinnittymistä johonkin, mutta jokin saa minut epäröimään. Luotan niin  vahvasti kohtaloon ja siihen, että aivan jokaisella valinnallamme on jokin tarkoitus, joka ajaa meitä kohti kokonaisvaltaista onnellisuutta elämässä. Joten tämän hetkinen epävarmuus tuntuu todella pahalta. Pelottaa, että tulen katumaan päätöstäni kieltäyä jostain ainutlaatuisesta sen takia, etten koe nyt tarvetta lähteä, koska tässä ja nyt tuntuu ihan hyvältä.

Onnelisuus on monimutkainen asia. Samaan aikaan voi olla onnellinen, mutta myös onneton. Onnellisuuden eteen pystyy tekemään töitä, mutta onnellinen voi olla ilman niin sanottua onnen työstämistäkin. Onni on tunne, joka aiheuttaa epävarmuutta. Onnen voi menettää yhdessä sekunnissa ja yhtälailla yksi pieni asia voi saada meidät onnemme huipulle.

Luotatteko te elämässä intuitioon?

7 x Luetuimmat postaukseni vuodelta 2017

maanantai 8. tammikuuta 2018

Tammikuu ja vuosi 2018 on vielä aivan aluillaa, joten toistaiseksi on ihan OK muistella vuotta 2017. Viime vuosi oli bloggaamisen osalta mielestäni aika onnistunut ja sain työstettyä tekstejä monilta eri osa-alueilta. Google Analyticsin tutkailu on todella mielenkiintoista ja päätin jakaa teille tähän mennessä kaikista luetuimmat postaukseni vuodelta 2017. Huomasin, että vähän diipimmät postaukset uppoavat teihin todella hyvin, mutta luetuimpien joukkoon nousi myös muutama kevyempikin aihe. Postausten osalta muistia pääsette virkistämään lihavoituja otsikkoja klikkaamalla.

Tässä välissä on hyvä tilaisuus kysyä, että  onko teillä mielessä jotain, jota kaipaatte erityisesti blogiini? Tai mitkä ovat teidän mielestänne blogini parhaita puolia, jonka vuoksi olette sitoutuneita lukijota? Vinkkejä, ideoita ja toiveita saa ja kannattaa laittaa, jotta saadaan tehtyä tästä vuodesta vielä parempi blogivuosi!

"Viime kuussa, kolme viikkoa sitten, sain puhelun, jossa minulle tarjottiin töitä. Olin itse asiassa saanut sillä viikolla jo kaksi muutakin työtarjousta, joista olin pyytänyt mietintäaikaa. Tämän kolmannen otin vastaan. Se miksi olen pitänyt työn saamisesta näin matalaa profiilia johtuu siitä, että työn myötä tulen vaihtamaan maata - sain töitä Virosta!"

"päätin tänään viedä teidät aikamatkalle blogihistoriani kamalimpiin hiuskatastrofeihin. Rehellisesti sanottuna olisi tehnyt mieli painaa "poista" - nappia heti, kun löysin nuo postaukset. Sydämestäni toivon, ettei kukaan ole ainakaan hyödyntänyt jakamiani vinkkejä! ðŸ˜ƒ"

"Kadun, että olen jättänyt asioita tekemättä treenaamisen takia.
Vuosi 2014 meni itseltäni täysin ohi dieetin, treenaamisen ja "fitnesskuplan" takia. Osittain sama jatkui myös vuoden 2015 puolella. Jätin menemättä deiteille, jätin olemasta yhteydessä niin aktiivisesti ystäviini, raivosin, jos minulle sopivaa ruokaa ei ollut tai se oli valmistettu väärin. Kadun, että täytin päiväni töiden ja koulun ohella ainoastaan treenaamisella ja ruokavalion noudattamisella. Kadun, etten osannut hellittää ja olen muun muassa perunut deittejä salin takia. Kadun, että koko syksy ja alkutalvi Hollannissa meni tavallaan hukkaan, koska treenit ohjasivat viikonloppujani."

"Mielestäni on erityisen tärkeää löytää itselle kaikista sopivin vuorokausirytmi ja suhteuttaa esimerkiksi viikon treenimäärä kuhunkin viikkoon sopivaksi. Itsensä ylikuormittamisessa ei ole mitään järkeä ja nopeasti kroppakin alkaa reagoimaan negatiivisella tavalla - ei palaudu treenistä, olo on tukkoinen ja pahimmassa tapauksessa keho alkaa keräämään stressin aiheuttamana nestettä. Olen nyt huomannut omasta kropastakin, että viime aikojen vähempi treenimäärä on vaikuttanut positiivisesti ulkomuotooni enkä usko palaavani enää viiteen salikertaan viikossa."

"Syksyllä olin todella innoissani uudesta työstä. Sain jatkaa uraa myyntityön ja vaatteiden parissa sekä samalla uusia kokemuksia isossa konsernissa ja tavaratalossa työskentelyn ansiosta. Aika pian aloittamisesta aloin kokemaan huonommuutta työssäni ja epäilemään itseäni. Ja aivan turhaan, koska tein työni todella hyvin ja sain paljon hyvää palautetta asiakkailta. Lokakuussa kirjoitinkin jo tuntemuksistani uuden työni suhteen ja tekstin silloin mieltä painavista ajtuksista voitte lukea täältä. Aika alkoi kulumaan, mutta tuntemukset eivät kaikonneet. Päin vastoin huomasin alkaneeni ahdistumaan ja stressaantumaan työpaikalla. Töihin ei ollutkaan enää mukava mennä."

"Keskustelupalstan moderaattori
Ilkeä kommentointi ja törkeät viestit saisivat minut raivon partaalle ja en vain kestäisi liian typerien ihmisten viestejä esimerkiksi asioista, jotka selviäisivät kirjoittamalla saman kysymyksen googleen..."

"Pintojen päällystäminen oli suhteellisen helppoa, mutta omassa keittiössäni haastetta toi pidempää tasoa päällystäessä se, että seinä on täysin vino. Olen myös aika nopea turhautumaan tällaisessa puuhastelussa, joten malttia olisi voinut olla paljon enemmän, sekä tehdä paremmat valmistelut muun muassa lavuaarin paikan mittaamisen kanssa."

Mahtavaa alkanutta viikkoa!

Tiukkapipoton nettivalmennus - Maikki Marjaniemi Jenkkakahvoista tiimalasiksi

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Moikkamoi! Tämä viikko meni blogin puolella hiljaissa merkeissä, koska olin alkuviikon kipeänä ja energiat menivät täysin paranemiseen. Nyt ollaan onneksi taas normaaleissa olotiloissa. Syksy ja lähes koko kuluva talvi on mennyt enemmän tai vähemmän kipeänä, joten sormet ristiin, että sairastelut olisivat tältä talvelta ja mieluiten keväältäkin tässä.

Pitkin syksyä olen kirjoittanut treenimotivaation puutteesta sekä siitä, että stressaavan ajanjakson vuoksi ruokavalio on ollut aivan retuperällä. Syksyn aikana paino alkoi hilautua muutamia kiloja ylöspäin enkä ole pitkiin aikoihin tuntenut oloani kovin kivaksi omassa kropassani. Vuoden vaihtumisen jälkeen olen onneksi saanut vihdoin jotain rotia tähän tilanteeseen ja motivaatio terveellisimpiin elintapoihin on alkanut taas löytyä. Lisäksi tähän ruotuun palaamiseen liittyy yksi tosi makea juttu, nimittäin sain blogin kautta mahdollisuuden osallistua Maikki Marjaniemen kolme kuukautta kestävään Jenkkakahvoista tiimalasiksi-nettivalmenukseen.

"Myötätunto itseä kohtaan ja armollisuus toi rentoutta tavoitteiden havitteluun: enää muutoksilla ei ole superkiire, vaan matkasta voi nauttia entistä enemmän."
-Valmennuksen asiakas

Briiffaan kyllä teillä hieman valmennuksen ideologiaa, mutta kokonaisuudessaan voitte lukea tästä torstaina starttaavasta valmennuksesta Maikin kotisivuilta*. Otsikossa paljastui jo sen verran, että kyse ei ole mistään tiukkapipoisesta rääkkinettivalmennuksesta vaan valmennuksen tavoite on työstää kropan lisäksi mieltä. Henkilökohtaisesti minun on helppo saada itseni liikkumaan vähintään kolme kertaa viikossa, mutta oma kompastuskiveni on ehdottomasti ravinto. Reagoin stressiin herkuttelemalla, herkuttelu johtaa turvotukseen ja painonnousuun, itsetunto laskee, herkuttelu lisääntyy ja niin edelleen. Suistun todella helposti oravanpyörään, josta ei ole helppo päästä pois ja kerta kerran jälkeen teen päätöksiä ruotuun palaamisesta. Silti saatan jo saman iltana löytää itseni lusikoimasta jäätelöä. "Pahus, itsekuri ei taaskaan pitänyt.".

Pääsin jo etukäteen tutustumaan ensimmäisen viikon materiaaleihin ja tänään kävin testaamassa ensimmäisen treenin salin puolella. Haluan paljastaa teille sisäpiirin tietona, että ensimmäiseen viikkoon kuuluu treeniohjeiden lisäksi monia orientaatiotehtäviä, joissa laitetaan mieli työstämään syitä, minkä takia haluaa muutosta. Pääpaino on omien voimavarojen kartoittamisella, joka kulkee käsi kädessä onnistumisen kanssa. Valmennuksessa tarkoitus ei ole haukata liian isoa palaa heti päivästä yksi lähtien vaan liikuntasuunnitelma rakennetaan omaan arkeen sopivaksi - valmennuksessa ei käsketä alusta asti suorittamaan kuntosalia neljää kertaa viikossa, johon lätkäistään päälle samanmoinen määrä aamulenkkejä. Olen aikaisemmin puhtaasta mielenkiinnosta testannut pari eri nettivalmennusta suorittamatta yhtäkään niistä loppuun. Miksi? Koska ne eivät sopineet minun arkeeni ja valmennus ei tuntunut tarpeeksi motivoivalta. Ainoa fokus oli olla useita rasvakiloja kiinteämpi nettivalmennuksen päätyttyä. Hetkellisiä tuloksia, muttei tarpeeksi avaimia jatkoa varten.

Entä valmennuksen ravintopuoli? Syödäänkö rahkaa ja mehukeittoa? Tähän en voi vielä vastata, sillä ensimmäiseen viikkoon ei kuulu lainkaan ruokaohjeita. Ensimmäisen kerran viikon 1. ohjeet katsottuani olin hieman hämmentynyt ruokaohjeiden puuttumisesta. Maanantailaihduttaja-minä pohti kuumeisesti, että eihän homma näin voi mennä, jos pitää ensimmäinen viikko "pärjätä" itsekseen. Aloin lukemaan orientaatiotehtäviä läpi ja mitä pidemmälle materiaaleissa pääsin, sitä rauhallisemmalla mielellä olin ruokaohjeiden puuttumisen suhteen. Kaikki meistä osaa syödä ja tietää, että lautaselle kannattaa mieluummin valita tuoreita raaka-aineita joulukonvehtien loppujen sijaan, jos tavoitteena on kiinteytyminen. Ruokaohjeiden puuttuminen yhdeltä viikolta ei tarkoita sitä, ettei odotettavissa olisi hyviä tuloksia kehon muokkauksen suhteen. Askel kerrallaan ja rauhassa eteenpäin eikä täyttä höyryä kohti muutosta. Kiitos Maikki.

Mitkä ovat minun tavoitteeni valmennuksen suhteen? Pudotettavia kiloja ei periaatteessa olisi lainkaan, joten oma tavoitteeni on saada kroppaa hieman kiinteämpään suuntaan ja sellaiseen kuosiin, ettei vanhat vaatteet kiristäisi samalla tavalla, kuin tällä hetkellä. Tärkein henkilökohtainen fokukseni kuitenkin on oman ajattelutapani muuttaminen. Huono tapani on laittaa menemään täyttä höyryä, stressaantua, jättää mielen työstäminen taka-alalle ja etsiä nautintoa ja mielihyvää epäterveellisestä ruoasta, joka samalla toimii pakokeinona arjessa kuormittavista tekijöistä. Olen myös aivan pirun kriittinen omaa kehoani kohtaan, joten haluan oppia pitämään kehostani nyt, muutoksen aikana sekä tulevaisuudessa. Toivon, että näiden tulevan kolmen kuukauden aikana löydän itsestäni uusia puolia, osaan olla armollisempi ja lempeämpi, enkä taas lähde muokkaamaan kroppaani pelkän kalori- ja treenimäärän kautta. Pakko sanoa, että olen todella odottavaisin mielin tämän valmennuksen suhteen enkä malta odottaa, miltä viikko kaksi (sekä kaikki muutkin viikot) tulee näyttämään!

Vielä keskiyöhön asti Jenkkakahvoista tiimalasiksi-valmennus maksaa 129 euroa, mutta jos te lukijat haluatte sulatella valmennukseen mukaan lähtöä vielä pari päivää, sain teille jaettavaksi koodin, jolla saatte valmennuksen etuhinnalla keskiviikkoon 10.1. saakka. Etuhinnan saa lisäämällä kassalla kuponkikoodin "tammikuu2018". Toivottavasti nähdään valmennuksessa!

Millaisia kokemuksia teillä on nettivalmennuksista?

*Valmennus saatu blogin kautta
Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela