Oon ollut blogissa ns julkisesti hiljaa siitä, että minä ja Mika ollaan erottu. Monet sitä on kysellyt, arvaillut ja joillekin oonkin vastannut, mutta aika paljon oon skippaillut niitä kyselyitä. Nyt kun siitä on kulunut kolme viikkoa, voin kertoa siitä teille.
Kun kaikki oli vielä hyvin
Erottiin Lokakuun vikoina päivinä. Meillä oli ollut aika vaikeeta oikeestaan koko syksy ja pari kertaa sen aikana erottiin, mutta palattiin yhteen. Mika sanoi, että tää on tässä jos en osaa päättää mitä halua ja seuraavan eron tullessa siitä tuli lopullista. Erottiin, koska meillä ei enää ollut sellaista läheisyyttä kun pitäisi suhteessa olla, ei romantiikkaa, riideltiin ja tuntu ettei toinen enää välitä. Oon ollut hukassa itteni kanssa ja ahdisti oma kroppa ja ulkonäkö. Mulle ne on tosi vaikeita asioita ja ne väkisinkin rasitti suhdetta kaiken muun päälle.
Vaikka tuntu että olisin halunnut palata yhteen Mikan kanssa koska oli ikävä, silti koko ajan oli sellainen olo, etten ole ihan varma haluunko sitä oikeesti. Nyt oon tajunnut, että mulla oli ikävä läheisyyttä. Sitä että joku välittää. Oon ollut tosi yksinäinen ja se on sitten purkautunut itkuisuudella. Koska olin ihan hukassa, lähdin vähäksi aikaa Riihimäelle mummolaan. Sain vähän etäisyyttä asioihin. Pari viime viikkoa on ollut aika vaikeita ja myrskyisiä pelkästään jo Mikan kanssa, mutta nyt kaikki alkaa järjestyä :-) On tulossa kaikkea kivaa ja alan pikkuhiljaa nauttia sinkkuudesta. Outoa tää on edelleen, koska oon kumminkin seurustelijatyyppiä. Mut miehiä riittää ja oon vielä nuori. Mulla on aikaa löytää se oikee mun elämään. Nyt vietän aikaa kavereiden ja sen tärkeimmän, itseni kanssa. Mietin mitä haluun tulevaisuudelta. Vois vaikka alkaa miettiä sitä ulkomaille lähtöä, kun ei ole mitään verukkeita, miksei lähtisi!
Ps. Mikä siinä on, ku mulla suhteet kaatuu aina siinä 1,5vuoden tienoilla! Toka jo :-D