Sain torstaina elämäni ensimmäiset potkut. Kyllä, minä.
Tai todellisuudessa kyseessä oli työsopimuksen purkaminen koeaikana, pahoittelut pienestä klikkiotsikoinnista! Eli en ollut mokaillut, päin vastoin olin tunnollinen ja hyvä työntekijä, mutta en ollut sopiva viimeisimpään työhöni. Aloitin Suomeen palattuani työssä, jossa oli myynnilliset tulostavoitteet. Syy työsopimukseni purkamiseen oli, etten suoriutunut tarpeeksi hyvin ja minun irtisanominen johtui puhtaasti tuloksellisesta syystä. En yksinkertaisesti ollut tarpeeksi hyvä.
Tiedon saaminen kesken työpäivän oli aluksi pieni shokki ja harvasta tuntuisi kovin hyvältä, kun vasten kasvoja tulee tieto, että tämä oli tässä, voit lähteä kotiin. Kotiin päästyäni ja hetken mietittyäni mieleni valtasi helpotus. Rehellisesti en ollut viimeiseen pariin kuukauteen nauttinut lainkaan työstäni. Stressasin tuloksia ja ylipäätänsä sen tyyppinen työ ei vain ollut minua varten. Vuoden vaihteesta lähtien olen säännöllisesti vilkuillut muita töitä ja aivan tässä lähiaikoina olen laittanut muutamia työpaikkahakuja eteenpäin. Minulla ei ollut mitään intohimoa työhöni ja vaikka tietenkin tein parhaani, en olisi koskaan tullut menestymään, koska minulta puuttui kipinä sisältäni, jota vaaditaan provisiopalkattuun työhön. Ylipäätänsäkin olisin vain vienyt paikan joltain sopivammalta, koska oli vain ajan kysymys koska olisin lähtenyt omatoimisesti. Mitään ei jäänyt hampaankoloon ja reilun neljän kuukauden aikana tuli opittua paljon uutta myyntityöstä. Nyt on hyvä hetki aloittaa puhtaalta pöydältä työrintamalla ja mennä kohti omaa unelmatyötä.
Takki Bershka (samantyylinen*)/Farkut Pieces (samantyylinen*)/Kengät Nike Court Borought Low*/ Paita H&m (samantyylinen*)
Torstaina iltaa kohden mielialani nousi nollasta tuhanteen ja fiilis oli mahtava - vapaa, onnellinen ja toiveikas. Olen ollut työllisesti tyhjänpäällä aikaisemminkin ja aina, ihan aina, asiat ovat järjestyneet. Kirjoitin torstaina siitä, että kaikilla tapahtumilla on tarkoituksensa ja tiedän, että tälläkin kertaa tämä on väylä kohti jotakin, jonka on tarkoitettu tapahtuvan. Saman päivän iltana kotiin salilta päästyäni teki melkein mieli tuulettaa. "Vitsit tää on siistiä!". Mieli on todella inspiroitunut muun muassa blogin suhteen ja aion nyt tehdä todella paljon töitä tämän eteen. Eli pitäkää hatuistanne kiinni ja nauttikaa aktiivisesta päivitystahdista. Nyt täytyy takoa, kun rauta on kuumaa ja on aikaa työskennellä kokopäiväisesti blogin parissa. Toivotaan, että tämä sattuma johtaisi siihen, että voisin vastaavaisuudessakin tehdä yhä enemmän blogitöitä ja tuleva työ muuttuisikin sivutyöksi blogin ohelle. Tavoite on ainakin nyt asetettu ja tällä hetkellä minulla on sellainen olo, että tämä vuosi tulee olemaan bloggauksen osalta ihan hemmetin kova.
Vaikka fiilis on todella positiivinen ja huojentunut, tietenkin minua silti hieman jännittää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Täytän reilun kuukauden päästä 28 -vuotta ja mitä minulla on? Joidenkin mielestä ei yhtään mitään. Vaikka en ole unelmieni työpaikassa eikä minulla ole muun muassa lapsia tai aviopuolisoa, olen viimeiset neljä vuotta toteuttanut unelmiani ja elänyt todella hyvää elämää. Olen kasvanut henkisesti todella paljon, valmistunut ammattikorkeakoulusta, nähnyt paljon maailmaa, asunut ulkomailla useampaan otteeseen. Olen mokaillut, mutta myös onnistunut. Olen kokenut menetyksiä, mutta aina olen kyennyt kasaamaan itseni. Ilman tuota kaikkea en olisi kasvanut ihmiseksi, joka olen nyt. Ilman tätä kasvamista en osaisi olla näin positiivinen ja harmoninen kaiken tapahtuneen keskellä. Muutama vuosi sitten en todellakaan olisi ajatellut potkujen olevan minulle lottovoitto ja maailman siistein juttu. Pitää vain uskoa itseeni ja kohtaloon.
Minua jännitti ihan hirveästi julkaista tämä teksti. Jollain tapaa hävettää, että epäonnistuin enkä osannut. Pohdin, vaikuttaako tämän kertominen tulevaisuudessa työnhakuuni ja saako tämä minut vaikuttamaan huonolta työntekijältä. Näistä ajatuksista huolimatta koin tärkeäksi kertoa tämän ja olla rehellinen.
Minua jännitti ihan hirveästi julkaista tämä teksti. Jollain tapaa hävettää, että epäonnistuin enkä osannut. Pohdin, vaikuttaako tämän kertominen tulevaisuudessa työnhakuuni ja saako tämä minut vaikuttamaan huonolta työntekijältä. Näistä ajatuksista huolimatta koin tärkeäksi kertoa tämän ja olla rehellinen.
Kääntäkää kaikki vastoinkäymiset voitoksi ja oppikaa niistä. Kukaan ei onnistu jokaisella kerralla ja jos kaikki menisi aina nappiin, elämä olisi ihan hemmetin tylsää!
Kuule, I feel u! Samaistun etenkin tuohoon kohtaan, jossa kirjoitit kuinka jotkut ajattelevat ettei sinulla ole mitään kun et istu siihen perinteiseen muottiin. Eli siihen perhe, koira, aviomies, oma asunto, asuntolaina, vakiduuni ja farkkuvolkkari malliin. Oon itsekkin saanu kuulla asiasta tasaiseen tahtiin. Teen keikkatöitä lähihoitajana, ja aina kun saan tarpeeksi rahaa lähden reissaamaan maailmalle. Lapsia ei ole, enkä niitä halua, naimisiin meno ei merkkaa mulle mitään vaikka onnellisessa parisuhteessa olenkin. Tää vapaaehtoinen lapsettomuus on kyllä siitä hauska aihe, kun se kuumentaa porukassa tunteita. Oon tienny 10 vuoden ajan sen ettei musta koskaan tuu ainakaan kenenkään biologista äitiä. En halua tehä lapsia tämmöseen maailmaan. Ja silti, yhä edelleen saan lähes viikottain kuulla aiheesta keskustellessani et mieleni muuttuu äitiyden suhteen kunhan "aikuistun" ensin.
VastaaPoistaKyllä se elämä kannattelee niitä, jotka uskaltaa elää ja antaa hetken viedä. Musta hauskaa on myös kun ihmiset argumentoi mulle et "helppohan sun on lähteä, kun ei sulla ole lapsia/asuntolainaa/lisää tekosyitä". Mä oon tietyllä tapaa eri mieltä tästä asiasta, helpointahan on olla siel omassa mukavuusalueella, omassa perhekuplassa. Mun mielestä erilaiset ihmiset ja erilaiset unelmat on suuri rikkaus ja toivoisinkin et ihmiset tutustuisvat toisiinsa tällasilta elämän erilaisilta osa-alueilta niin saisi vähän perspektiiviä asioihin.
Ei sun tarvitse hävetä sitä että sun työsopimus purettiin. Ei se oo epäonnistuminen, ja on hienoo että pääsit pois työstä joka ei oo palkitsevaa ja sua varten. Niitä ihmisiä jotka jatkaa oravanpyörässä, työhönsä kyllästyneenä näkee lähes joka työpaikalla.
Sä oot eläny todella rikkaan kuuloisen elämän ton ikäiseksi ihmiseks joten ole ylpeä siitä kuka olet :)
Nuo sanat voisi olla myös mun suusta! Samaistun tuohon, että vapaehtoista lapsettomuutta perustellaan yleensä sillä, että "kylä se biologinen kello alkaa tikittää", oikean miehen pitää tulla vastaan ja niin edelleen. Viime vuonna kirjoitin juuri ennen syntymäpäivääni tästä aiheesta. Tässä linkki postauksen, jos et ole sitä lukenut: http://www.inhimillinenturhamaisuus.fi/2017/06/tasapainoista-ikaatymista.html
PoistaOlen samaa mieltä tuosta mukavuusalueesta. Toisaalta taas monelle se "mukavuusalue" on epämukavuusalue, koska ei uskalleta tehdä muutoksia vaikka ollaan onnettomia.
Kiitos kivasta, pitkästä kommentista ja tsempeistä! <3
Ääk osaatpa sä ottaa hyvin tuollaisetkin uutiset, ja tää oli tosi tsemppaava teksti varmasti monille muillekin. Ei kaikki työt sovi kaikille ja kuten sanoit, myyntityö ei ollut sua varten (ei myöskään mua) ja joku muu joka on syntynyt myyjäksi saa nyt sun paikan ja sä jotain paljon parempaa ❤️ Toivottavasti nähdään pian!
VastaaPoistaYllätyin itsekin siitä, kuinka valoisan kautta osasin suhtautua tähän. Tietenkin ulkoiset tekijät, kuten lapsettomuus, asuntovelattomuus sun muut lievensivät panikointia, mutta näin muuten. Olen samaa mieltä myyntityön sopivuudesta tietyille ihmisille. Puhuttiin jo koeaikani aikana, että suurin haasteeni on se niin sanottu lopputuputus ja kaupan loppuun vieminen, koska se ei ole luonteelleni ominaista.
PoistaToivottavasti nähdään silloin torstaina! <3
Ei kaikkien tarvitse mennä sen oletetun kaavan mukaan elämässään jos ei sitä itse tahdo.
VastaaPoistaOlen aina ihaillut sun rohkeutta tehdä nopeita käännöksiä ja irtiottoja, itse olen vähän nössö ja mukavuudenhaluinen, vaikka toisaalta haaveilenkin seikkailuista. Useinhan ihmiset vanhana katuu sitä, että asioita jäi tekemättä, itse voit miettiä mitä kaikkea sait kokea ja nähdä.
Ymmärrän itsekin introverttinä että "aggressiivinen" myyntityö ei kaikille sovi, älä ole siitä häpeissäsi yhtään.
Mukavaa lomareissua, odotan jo postauksia reissultasi :)
Kiitos tsempistä! Tuo on totta, että enemmän ne tekemättömät asiat usein jäävät harmittamaan.
PoistaTosi hyvä ja voimaannuttava postaus! Ylipäätään musta tuntuu, ettei ihmiset uskalla jättäytyä pois huonolta tuntuvasta työpaikasta, koska pelkäävät, ettei asiat järjesty. Mutta kyllä ne järjestyy! Mahtavaa, ettei tämä ollut masentunut ja katkera tilitys työelämän epäreiluudesta, vaan myönteinen ja tsemppaava esimerkki! Innolla odotan, mitä sun blogiin alkaa nyt tulla! Oletko miettinyt videoiden tekemisen aloittamista? :)
VastaaPoistaOn yleistä, että ihmiset kituuttelevat henkisesti raskaassa ja epämiellyttävässä työssä oman terveytensäkin kustannuksella. Toissavuonna olin itse siinä tilanteessa, että töihin meno oikeasti ahdisti ja itketti, mutta en meinannut uskaltaa irtisanoutua. Yli kuukauden miettimisen jälkeen onneksi uskalsin tehdä sen ja sen jälkeen koko elämänlaatu parani. Ja turhaan tässä alkaa tilittämään ja negistelemään ;)
PoistaOlen videoita todella harvakseltaan tehnyt, mutta en pidä niin paljon oman naaman kuvailusta, että olisin niistä (vielä) innostunut. Mutta voisin taas virkistykseksi kuvata edes jonkin videon. Tai jos muistaisin vaikka reissusta kuvailla videopätkiä ja tekisin niistä koosteen :)
Ihana teksti! Ja oot tosi rohkee, oon ylpee susta! Sä oot onnistunut elämässäs hyvin, koska oot tyytyväinen ja onnellinen!
VastaaPoistaIhana matka sulla tulossa ☺️
Voi kiitos! <3 Niin ihania kommentteja tullut teiltä kaikilta.
PoistaKun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. On hienoa, että löydät myös toisenlaisia puolia tuosta työsopimuksen purkamisesta 😊 Tsemppiä.
VastaaPoistaTuo on totta!
PoistaKomppaan kaikkia edellisiä kommentoijia :) Et ole tehnyt mitään väärin, joten seuraa vain rohkeasti intuitiotasi. Elämä kyllä kantaa, usko pois. Hurjasti tsemppiä! <3 Oot vahva nainen, sä pärjäät kyllä :) T. Tinttu, vakkarilukijasi
VastaaPoistaOnneksi uskon siihen itsekin enkä halunnut jäädä liikaa murehtimaan. Kiitos tsempistä ja kiva, kun olet vakkarilukijana blogissa! <3
PoistaEi minullakaan ollut 28-vuotiaana asuntolainaa saatikka lasta, ja nyt on molemmat eli varmasti ehdit vielä saavuttaa kaikki luettelemasi asiat. Välillä tuntuu että nuoret haluavat hirveän nopeasti kaikki asiat ja kokoajan havitellaan lisää ja lisää. Minusta elät ihan normaalin nuoren aikuisen elämää :) Rohkea teksti ja minusta on hyvä tietää nuorienkin että tuollaisissa työpaikoissa on tuollaista kohtelua. Ei se minusta ollut sinun vika että noin kävi, enemmänkin minä ajattelisin että tuo ei ollut sinun juttusi ollenkaan kuten ei varmasti monen muunkaan ihmisen. Minusta ihmisille ei voi eikä saa (eikä fiksu ihminen pakkomyy) myydä mitään jos eivät sitä halua eli tavallaan tuollaiset myynnilliset tavoitteet ovat typeriä. Ihmiset ostavat kyllä jos haluavat tai tarvitsevat.
VastaaPoistaEhkä se ulkopuolelta tuleva paine ajaa siihen, että kokee elävänsä "vääränlaista" elämää, kun tekeekin mieluummin omia juttujaan, eikä pakonomaisesti hakeudu perheidylliin tai ole muuten urakeskeinen.
PoistaOlen osittain samaa mieltä, että myynnilliset tavoitteet ovat hölmöjä. Tietenkin myyntiä ja pientä asiakkaan kiinnostuksen ja tarpeen herättelyä tarvitaan, mutta siitä pakkomyynnistä oma palkkapussi mielessä en pidä lainkaan.
Ei todellakaan tarvitse hävetä! Provikkapalkkainen työ on oikeasti vain harvoja varten ja keitä varten se on, ne ovat yleensä aivan pirun hyviä työssään, mutta eivät välttämättä osaa sitten ollenkaan sellaisia juttuja kuin sinä. Et epäonnistunut. Ihanaa sunnuntaita! <3
VastaaPoistaJep! Jotkut ovat niin hyviä, että ihan itsekin hämmästyy miten joku voi olla niin hyvä olematta kuitenkaan sellainen ärsyttävä :D
PoistaKiitos ja kivaa alkanutta viikkoa! <3
Mä sain viime vuonna potkut ja se oli parasta mitä mulle koko vuonna tapahtui. Karenssin pelossa en itse uskaltanut lähteä joten kituutin itseäni työssä, joka vei minusta niin paljon energiaa, mutta ei antanut minulle itselleni mitään. (Muuta kuin pienehkön rahallisen korvauksen tietysti). Mun mielestä tää yhteiskunta menee jotenki tosi pelottavaan suuntaan, mitä tulee työelämään. Pitäisi vaan tehdä ja suorittaa mahdollisimman paljon terveydestä välittämättä.
VastaaPoistaTosi kiva kuulla, että potkut ovat olleen jollekin muullekin todellinen onnenpotku! Olen samaa mieltä, että työtä on alettu ihannoimaan täysin epäterveellä tavalla...
PoistaKun yksi ovi sulkeutuu, uusia aukeaa. Niin se vaan on, sulla on varmasti loistava tulevaisuus (ja kevät ja kesä nyt alkuun..) edessä! Nauti uudesta elämäntilanteesta :)
VastaaPoistaTotta! :) Yritän nauttia parhaani mukaan.
PoistaTeitkö puhelinmyyntiä vai ständimyyntiä vai jotain muuta? Itse ständimyyntiä tekevänä ymmärrän hyvin fiiliksesi. Mitä tuotetta myit ja missä yrityksessä? Ymmärrän jos et halua vastata viimeiseen kysymykseen. Hyvää kevättä sinulle ja onnea työnhakuun :)
VastaaPoistaOlin ihan myymälässä töissä, johon kuului aspan lisäksi vahvasti se myynti ja palkkauskin oli provikalla. Työjutuista en sen tarkemmin halua täällä kertoa :)
PoistaProvikkapalkka ei todellakaan ole kaikille, kuten jo totesitkin. Osalle se antaa kovasti boostia työhön, mutta osaa se ahdistaa ja lamaannuttaa. Itsekin kuulun siihen jälkimmäiseen ryhmään. Paljosti tsemppiä sinulle ja varmasti asiat saavat nyt paremman suunnan :)
VastaaPoistaEn ole ikinä ollut ison palkkapussin perään, joten edes raha ei motivoinut tarpeeksi, jotta provisiopalkkainen työ olisi ollut minua varten :) Ja kiitos tsempeistä!
Poista