Slider

Seitsemän kauneussyntiäni

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Käytän paljon aikaa ihonhoitoon ja jollain tapa päivittäin suorittamani aamun ja illan kauneusrutiini on todella meditatiivinen hetki. Pesen kasvot, analysoin mitä tuotteita ihoni juuri sillä hetkellä tarvitsee, näyttääko ihoni kostealta, pitäisikö laittaa jokin naamio, haluanko meikin alle heleyttävää ja todella ravitsevaa kosteuvoidetta ja niin edelleen. Ja arvatkaa mitä. Suoritan tuon rutiinin aikaisimpinakin aamuina sekä iltoina, joina nukkumaanmeno on venynyt pikkutuneille asti. Rauhoittuakseen jotkut lukevat kirjaa tai päivän lehden hiljaisuudessa, toiset tekevät nopean joogan ja jotkut tekevät esimerkiksi aamun rutiinit tiukalla minuuttiaikataululla. Mikää tavoista ei ole väärä ja kaikilla on omat tapansa. Minulla se on ajatuksen kohdistaminen intohimooni - ihonhoitoon ja ihonhoitotuotteisiin ja samalla pystyä kerrankin keskittymään yhteen asiaan kerralla.

Tuon alustuksen jälkeen vähän hävettää paljastaa, että vaikka ihonhoito on intohimoni, olen ihan super laiska monissa itsestäänselvissä kauneuteen liittyvissä jutuissa. Esimerkiksi kannan mukanani laukussa melkein aina kosteuttavaa kasvosuihketta (tärkeää huolehtia ihon kosteustasapainosta varsinkin kuivassa sisäilmassa!), mutta rokkaan koko päivän (tai siis useita päiviä...) lähes kokonaan kynsiltä kuluneissa kynsilakoissa. No hei, ei kaikkea voi tehdä täydellisesti! Halusinkin paljastaa teille minun seitsemän kauneussyntiäni, joihin en vain saa tiedostamisesta huolimatta tehtyä muutosta.

Jalkojen rasvauksen laiminlyöminen on asia, jonka hallitsen täydellisesti. En muutenkaan oikein pidä jaloista tai niihin koskemisesta (hyi yök toisen henkilön varpaisiin koskeminen!), joten omien jalkojen hoitaminen ei ihan hirveästi kiinnosta. Toisinaan pakon edestä innostun hetkeksi rasvaamaan jalkapohjia säännöllisesti, mutta tätä tapahtuu todella harvoin. Olen kuitenkin hieman kateellinen niille, joilla on täydellisen hoidetut jalat.

Olen äärimmäisen laiska epiloimaan, sheivaamaan ja nyppimään karvojani. Reilu vuosi sitten tehty epilaattorin ostaminen ja totuttelu säärien ja kainaloiden epiloimiseen on ollut kunnon lifesaver, koska en todellakaan jaksaisi sheivailla viikottain enkä myöskään laittaa isoa summaa rahaa säännölliseen sokeroimisessa käyntiin. Talven parhaita juttuja on ehdottomasti se, että karvojen voi antaa kasvaa huolettomammin ja treenatessa käytän vain pitkähihaisia paitoja. Ah, ihan best! Lämpimillä keleillä olen meinaa harva se kerta lähtenyt treenaamaan esimerkiksi selkää tai olkapäivä mukava sänki kainalossani... Ja ette muuten arvaa, kuinka monesta kuvasta olen siistinyt Photoshopilla rehottavia kulmakarvoja!

Kynteni ovat oikeastaan aina edes hieman epäsiistit. Erityisesti kynsilakan poisto on inhokkini ja jos olen innostunut lakkaamaan käsien kynnet, poistan kynsilakat vasta pakon edestä eli esimerkiksi ennen tärkeää tapaamista. Tätä pohjustinkin hieman jo postauksen alussa. Tästä syystä olen useimmiten ilman lakattuja kynsiä. Poikkeuksen tekee varpaankynnet, mutta niissä on aina ihan kammottavat, todella kuluneet lakat. Helposti menee pari kuukautta samoilla varpaankynsissä olevilla kynsilakoilla! Lisäksi olen laiska rasvaamaan ja hoitamaan kynsinauhoja ja kynteni ovat usein epätasaisesti viilatut tai leikatut.

Omistan useita kymmeniä huuli- tai huulimeikkituotteita. Tämä on meikeistä kaikista suurin paheeni ja useimmat omistamistani huulipunista ovat todella saman sävyisiä, eli punertavia tai koralliin taittavia huulipunia ja huulitinttejä. Argh, en vain pääse tästä paheesta eroon! Käytän kyllä huulipunaa tai sävyttävää huulirasvaa päivittäin, joten suurin osa on säännöllisessä käytössä, mutta ei niitä nyt herranjumala tarvitse olla useita kymmeniä!

Käytän jatkuvasti itseruskettavaa, enkä edes jaksa olla sen levittämisessä kovin tarkka. Olen kyllä ihan ammattilainen mikä tulee itseruskettaviin, mutta omalla kohdalla laiminlyön jatkuvasti ihon kuorimisen ennen itseruskettavan levittämistä, en suojaa kuivia kohtia kehossa vaseliinilla tai rasvalla, enkä poista vanhaa itseruskettavakerrosta säännöllisesti. Suurin syy tähän laiskuuteen on varmasti se, että ihoni luonnollinen sävy on jopa talvisin keskivertoa tummempi ja pohjasävy sellainen, että itseruskettavat niin sanotusti uppoavat omaan ihooni todella hyvin. Luojan kiitos, koska voisin olla aika läikikäs tapaus, jos ihoni olisi luonnostaan todella vaalea...

Lämpökäsittelen todella paljon hiuksiani. Oikeastaan lähes päivittäin käytän muotoilurautaa tai lämpöharjaa hiuksiini. Hiustenpidennykset tekevät sen, että ne näyttävät paremmilta, kun niitä on edes hieman siistinyt, mutta ei tiuha lämpökäsittely ole kovin hellävaraista hiuksille. Onnneksi olen sentään tarkka muotoilutuotteiden käytöstä, lämpötiloista, joilla käsittelen hiukset, en pese hiuksia kovin usein ja hiuksiakin värjään useimmiten vain 3-5 kuukauden välein.

Epäpuhtauksien nyppiminen on liian ihanaa, enkä ikinä pysty pitämään sormia erossa näppylöistä. Ihoni on vielä todella herkkä arpeutumaan ja tästä kaikesta kivasta nyppimisestä ja puristelusta on nuoruuden aknejälkien lisäksi muistoja pieniä arpia pitkin kasvoja. En muuten suosittele ostamaan mustapääpinsettejä, jos epäpuhtauksien kimppuun käyminen on teidän pahe. Ne ovat meinaan aivan parhaat finnien ja mustapäiden räpeltämiseen, ettei koskaan meinaa malttaa lopettaa!


Siinä ne ovat. Minun seitsemän kauneussyntiäni ja kauneudenhoidon akilleen kantapääni. Olisi ihan mahtavaa kuulla teidän kauneussyntejä sekä tietenkin, jos pystytte samaistumaan joihinkin näistä!

Elämäni viimeinen vuorokausi

maanantai 28. tammikuuta 2019

Usein kehottaan elämään, kuin se olisi viimeinen päiväsi. Ottamaan kaiken irti elämästä, nauttimaan hetkestä, ylittämään rajoja. Tehdä ennemmin, kuin jättää tekemättä. "Party like it's the last day of your life." Emme voi koskaan tietää onko huomista olemassa ja mikä hetki tulee olemaan meidän viimeinen. Mitkä tulevat olemaan meidän viimeiset sanamme tai kohtaamanne henkilö. Olette varmasti joskus miettineet, että tämä hetki voi olla teidän viimeinen, mutta mietittekö koskaan mitä tekisitte, jos tietäisitte kuolevanne huomenna?

Eräs podcast sai minut jokin aika sitten miettimään elämäni viimeistä päivää. Mitä kaikkea kävisin läpi mielessäni ja keiden kanssa haluaisin jakaa viimeiset hetkeni. Voisinko sanoa jättäväni taakseni hyvän ja onnellisen elämän? Aihe voi kuulostaa ahdistavalta ja jopa pelottavalta, mutta koin itse tämän ajatustyön läpikäymisen yllättävän voimaannuttavana. Olen aina pelännyt kuolemaa ja menetystä, joka kohdistuu läheisimpiini. Kestän hyvin epäonnistumisia ja luopumista asioista, jotka eivät enää tuo minulle mielihyvää, mutta rakkaimpieni menetys tuntuu pelottavalta ja lamaannuttavalta. Kääntäessäni ajatustyön niin päin, että minä olisin se, joka lähtee ja he se osapuoli, joka menettää, sai minut suhtautumaan kuolemaan lempeämmin. Haluan olla kiitollinen mahdollisuudesta syntyä, elää, kokea ja tuntea. Joillakin elämä on lyhyempi, jotkut elävät tahtomattaan pitkään. Suurin lahja on kuitenkin syntyä ja kohdata maailma. Jos minulla olisi yksi päivä elämää jäljellä, en haluaisi surra. Haluaisin iloita ja olla onnellinen. Juhlia, koska se olisi elämäni viimeinen päivä.

Mietin pitkään miten haluaisin viettää viimeiset 24 tuntiani. Haluaisinko olla läheisteni kanssa, olisinko surun murtaman, lamaannuttaisiko pelko kuolemasta? Mietin sitä miltä tuntuu, kun tietää kuolevansa - menevänsä pois ja olla heräämättä huomenna. En ole koskaan joutunut kohtaamaan menetystä, johon olisin pystynyt valmistautumaan ja en rehellisesti edes tiedä onko parempi menettää yllättäen vai pystyä valmistautumaan irti päästämiseen. Ehkä tähän vaikuttaa eniten kenet menettää. Varmasti lähes kaikkia nuoren tai sellaisen henkilön yllättävä menetys satuttaa enemmän, jos on olettanut yhteisiä päiviä olevan vielä edessä. Olen varma, että yllättävä ja odottamaton menetys on sydäntä kaikista eniten repivä tunne, josta on vaikeampi koota itsensä. Jos miettii elämän kulkua, on vanhemman ihmisen kohdalla tehnyt varmasti jollain tasolla ajatustyötä lähestyvästä menetyksestä. Me emme ole täällä ikuisesti ja me kaikki tiedämme sen. Joskus on vain aika päästää irti, surra ja jatkaa elämää muistojen kanssa.

Oli ahdistavaa ajatella kuolemaa. Ajatella sitä kaikkea surua, jota poismenoni aiheuttaisi lähimmissäni. Mietin kauan omaa pelkoani ja sitä, miltä tuntuu kuolla? Pelkäisinkö vai osaisinko olla rauhallinen, koska olen pystynyt varautumaan siihen, että elämäni oli tässä ja samalla valmistelemaan läheiseni tulevaan menetykseen. Olisinko kiitollinen, koska sain viettää elämäni viimeisen päivän eläen siten, että se tulee olemaan viimeiseni? Viikkojen miettimisen jälkeen sain kirjoitettua tämän tekstin ilman ahdistusta ja pelkoa. Vihdoin pystyin ilman surua kertomaan miten viettäisin elämäni viimeisen vuorokauden. Miksi edes haluan miettiä tätä? Miksi haluan kertoa tämän teille? En tiedä, mutta nyt tämä tuntuu oikealta. Pelkään kuolemaa ja sitä, etten saisikaan enää koskaan uutta mahdollisuutta, niin paljon, että tarvitsin tämän ajatustyön. Halusin lisää varmuutta siihen, että valintani elää elämääni mahdollisimman hyvin ja täydestä sydämestäni, on ainoa oikea. Ihan sama mitä muut ajattelee, kunhan koen eläneeni ja olen kiitollinen kaikista mahdollisuuksia, jotka olen saanut.

Viimeisenä vuorokautenani haluaisin tuntea. Haluaisin aistia luonnon ja meren läsnäolon ja tulla kosketetuksi. Saan kaikista eniten kiksejä kosketuksesta ja tuntemuksista, joka näkyy arkisessakin vuorovaikutuksessani siten, että haluan kosketella paljon ihmisiä, joista välitän - kevyt kosketus toisen käsivarteen, halaaminen, käden asettaminen selälle. Haluan kosketella ihmisiä, joihin tunnen vetovoimaa, mutta yhtä lailla koskettelen myös ihmisiä, joiden seurassa viihdyn. Koskettaminen on todella intiimiä, mutta omalla kohdallani ne pienet kosketukset ovat myös tapani näyttää, että välitän ja luotan. Olet minulle tärkeä.

Yhtä lailla, kun nautin ihmisten välisestä kosketuksesta ja sen tuomista tuntoaisteista, nautin tuntemuksista, joita esimerkiksi merituuli tuo iholle, miltä märkä hiekka tuntuu varpaissa ja miten viileä vesi saa ihon kananlihalle. Keskityn elämässäni paljon siihen, mitä tunnen erilaisissa tilanteissa. Tämän takia viettäisin viimeisen vuorokauteni mahdollisimman paljon tuntien - niin fyysisesti, kuin henkisesti. Nauttien siitä, että pystyn tuntemaan jotain ja kokien olevani elossa.

Pisin aika tämän asian käsittelyssä meni miettien, kenen kanssa haluaisin viettää viimeisen vuorokauteni. Haluaisinko paikalle vain lähimmäiseni vai olisinko mieluummin kenties yksin. Mietin asiaa pitkään lopulta tullen lopputulokseen, että haluaisin paikalle kaikki. Haluaisin järjestää kunnon bileet, pitää hauskaa, tanssia ja nauraa. Helvetti, kerranhan täällä vaan eletään! Haluaisin muistella vanhoja juttuja kyyneleet silmissä, nauraa sydämeni pohjasta, iloita ja elää kuin viimeistä päivää. Elää vailla huolta huomisesta. Kenties haluaisin myös viedä itseni epämukavuusalueelle ja tehdä jotain, jota olen vannonut olevani koskaan tekemättä. Ehkä kävisin hyppäämässä tandemin tai benjin, tai pitäisin ensimmäisen kerran ikinä silmäni auki koko Kummitusjunan ajan.

Elämäni viimeisenä tuntina vetäytyisin varmasti olemaan yksin. Rauhoittuisin, itkisin, muistelisin ja tuntisin haikeutta. Varmasti olisin peloissani, mutta samalla kiitollinen. Kiitollinen kaikesta. Kiitollinen läheisilleni, jotka ovat olleet elämässäni ja tehneet elämästäni sellaisen, että voisin kuolla onnellisena ja rakastettuna. Lähteä tietäen, että minusta jää ikuinen jälki rakkaimpieni sydämeen ja ajan kuluttua he voivat muistella minua ainoastaan kauniin haikeasti. Suru ja menetykset kuuluvat elämään, mutta lopulta siitäkin tuhkasta nousee jotain uutta. Useimmiten kauniiden muistojen muodossa.

Ihan mahtavaa uutta viikkoa tämän todella erilaisen tekstin myötä! Jakakaa myös omia ajatuksianne kuolemasta ja menettämisestä ha siitä, mietittekö te koskaan omaa kuolemaanne?

Kuvat Jutta

12 x kolme asiaa tällä hetkellä

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Heippa! Tämä viikonloppu mennään postausten osalta kevyemmissä tunnelmissa. Viikolla tuli sen verran asiapainoisempia tekstejä, joten oli kiva tasapainoittaa tämä viikonloppu kepeämmillä jutuilla. Luonnoksissa pyörii muutama syvällisempi teksti, mutta päätin jättää ne vielä odottamaan sopivaa hetkeä julkaisulle ja sen sijaan keskittyä tänä viikonloppuna positiivisiin, kevyisiin ja helppoihin aiheisiin. Olen tainnut julkaista tämän saman haasteen jo aikaisemminkin, mutta samapa tuo!

3 Asiaa, joista pidän erityisesti tällä hetkellä:
Arjestani, rauhallisesta mielentilastani ja klassisen musiikin soittolistoista tehdessäni töitä tai muuta keskittymistä vaativaa.

3 Asiaa, joista en pidä tällä hetkellä:
Inhottavasta irtolumesta jalkakäytävillä, kodin nurkassa lojuvasta tavarakasasta, joka odottaa viemistä ullakkokomeroon enkä myöskään kovista pakkaspäivistä.

3 Asiaa, jotka teen tänään:
Tänään käyn ulkona syömässä, on aivan pakko laittaa puhtaat pyykit takaisin vaatekaappiin ja suunnittella loppuun ensi viikon aikataulua.

3 Asiaa, jotka olen oppinut viime aikoina:
Olemaan kärsivällisempi, nauttimaan entistä enemmän yksinkertaisuudesta elämässä ja erityisesti sen, että omaan tekemiseen tulee uskoa 110 prosenttisesti kehittyäkseen.

3 Asiaa, joita en osaa vieläkään, yrityksestä huolimatta:
Kärrynpyörää, olla lähtemättä menoihin viime tipassa ja vaatteiden laittoa suoraan takaisin vaatekaappiin.

3 Asiaa, jotka haluaisin osata juuri nyt:
Koodata blogini mobiiliversion todella toimivaksi, olemaan joissakin asioissa järjestelmällisempi ja olla super hyvä editoimaan kuvia. Opettelemallahan tuon kaiken oppisi, mutta miksei kaiken oppiminen voi tapahtua heti?!?

3 Asiaa, jotka minun pitäisi tehdä vielä tänään:
Varata autolle aika jarrupalojen vaihtoon, pestä koneellinen pyykkiä ja raivata eteisen naulakosta vähällä käytöllä olevat takit pois.

3 Asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan tällä hetkellä:
Podcastit, Lyylin läsnäolo ja  tunne, että kaikki asiat ovat tällä hetkellä kohdillaan.

3 Asiaa, jotka puen mielelläni päälle tällä hetkellä:
Hiljattain hankkimani uudet Uggin kengät, Fjällrävenin untuvatakin ja mukavat farkut.

3 Asiaa, jotka haluaisin hankkia juuri nyt:
Uudet Bluetooth-vastamelukuulokkeet, koska nykyiset, monta vuotta vanhat, ovat alkaneet tulla tiensä päähän. Muuta ei oikeastaan edes tule mieleen, jota haluaisin hankkia juuri nyt. Ehkä tämä on ihan positiivinen juttu?

3 Asiaa, joista unelmoin juuri nyt:
Lähestyvästä kampaajasta ja kampaajan tekemään hiustenpesuun pääsemisestä, keväästä ja yksistä kunnon yöunista, joiden aikana en herää kertaakaan ennen aamua.

3 asiaa, joita odotan innolla lähitulevaisuudessa:
Muutaman projektin loppuunsaattamista ja lopputuloksen näkemistä, päivien pidentymistä sekä lähitulevaisuutta kokonaisuudessaa, koska olen varma, että seuraavat kuukaudet tulevat olemaan ihan huippuja!

Ihanaa sunnuntaita!

Annoin mahdollisuuden violetille ripsivärille

lauantai 26. tammikuuta 2019

*Ripsiväri saatu

Olen vihdoin sujut sen kanssa, että olen todella surkea tekemään silmämeikkejä. Ette edes arvaa kuinka monta tuntia olen käyttänyt elämästäni meikkitutoriaaleihin, yrittänyt seurata ohjeita ja epäonnistunut. Hyväksynyt, että tämä ei ole mun juttu, pyyhkinyt meikit pois ja laittanut tilalle neutraalin silmämeikin. Mutta tällä viikolla lähdin lanseeraustilaisuuden inspiroimana kokeilemaan jotain vähän erikoisempaa, mutta arkeen super hyvin sopivaa juttua - värillistä ripsiväriä.

Minulle on vuosien aikana presseistä kertynyt värillisiä ripsivärejä, mutta useimmiten olen antanut ne suoraan eteenpäin tai kokeillut itse kerran tai pari. Usein niiden sävy ei ehkä ole ollut juuri se minun oma juttu ja niiden käyttö on jäänyt vain kokeiluksi. Olin tällä viikolla Shisheidon uutuuksien lanseeraustilauksessa, josta sain mukaani muun muassa maaliskuussa markkinoille tulevan Shisheido Controlled Chaos Mascara Ink-ripsivärin* kolmessa eri sävyssä. Mustan lisäksi kyseisestä maskarasta lanseerataan sävyt sininen Sapphire Spark, violetti Violet Vibe ja smaragdinvihreä Emerald Energy. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja jotkut todellakin rokkaavat värillisiä ripsivärejä ja ylipäätänsä näyttäviä silmämeikkejä, mutta itse olin epäileväinen ja kotona mietin, tuli saatua pari turhaa tuotetta kotiin pyörimään.

Olen huomannut, että violetin sävyt sopivat silmieni väriin ja aika usein käytän violetin ja malvan sävyisiä luomivärejä. Hillittynä tosin, mutta jotain värikkäämpää kuitenkin. Violetti ripsiväri jäi pyörimään mieleeni ja päätin antaa sille mahdollisuuden hillityssä meikissä. Käytän vaihtelevasti ripsiväriä alaripsissäni, koska musta ripsiväri tekee välillä silmistäni omaan makuun liian vahvat, mutta aina toisinaan tulee laitettua ripsiväriä myös alaripsiin. Shiseidon Violet Vibe näyttää ripsiväriharjassa todella intensiiviseltä ja lähtiessäni testaamaan sen toimivuutta alaripsissä, olin hieman jännittynyt onko jälki selkeästi todella violetti.

Siis vitsit! Onneksi kokeilin, koska violetti, ja miksei muutkin värilliset ripsivärit, toimi alaripsissä ihan täydellisesti! Sävy ei ollut liian  selkeä ja positiivisena yllätyksenä se näytti lähes mustalta, muttei kuitenkaan liian intensiiviseltä sellaiselta. Eli todellakin nappituote arkimeikkiinkin ja halutessaan värin saa intensiivisemmäksi lisäämällä väriripsarin mustan ripsivärin päälle. Muutenkin ripsivärin harja ja värin koostumus ovat todella hyviä. Ripsivärin luvataan olevan suttaamaton ja pysyvän ripsillä siistinä 24 tuntia. Kahden koko päivän kestävän testauksen perusteella  ripsiväri ei ole lähtenyt varisemaan lainkaan poskille tai suttaantunut alaluomille. Alaripsiin olen laittanut ripsiväriä vain yhden kerroksen (kuten näissäkin kuvissa) ja Controlled Chaoksen luvataan tuovan ripsille jopa 250% lisää tuuheutta ja 47% lisää pituutta jo yhdellä kerroksella. Nyt vähän harmittaa, että aukinaisena on useampi ripsiväri, koska en malta odottaa tästä ripsiväristä mustan sävyn käyttöönottoa! Tämä on varmasti kesällä ihan super, koska sävy ei todellakaan lähde varisemaan ja suttaantumaan, vaikka hieman hikoilisikin.

Ripsarin suositushinta tulee olemaan noin 34,50€ ja kuten maintisin, tulee se Suomessa myyntiin maaliskuun alussa. Shisheidon meikit eivät olleet minulle ennestään kovin tuttuja, mutta nyt paria huulipunaa ja tätä ripsiväriä kokeilleena innostuin näistä todellakin! Shisheidollahan on pari todella paljon kehuttua meikkivoidetta, joista täytyy nyt ehkä viimein hakea testerit kokeiluun.

Oletteko te kokeilleet värillisiä ripsivärejä ja mitä mieltä olette niistä?

"Mitä sä siis oikein teet?" - Millaista minun arkeni on?

torstai 24. tammikuuta 2019

Viime aikoina olen saanut paljon kyselyitä siitä, että mitä teen työkseni. Usein vastaankin hymyillen, että teen vähän kaikkea. Olen bloggaaja/somettaja/vaikuttaja (vitsi nämä termit ovat ärsyttäviä!) sekä viralliselta titteliltäni palkkatyössäni Influencer Marketing Manager. Työni niin somettajana, kuin vaikuttajamarkkinoinnin parissakaan ei kuitenkaan ole kovin yksiselitteistä. Vaikuttajamarkkinointi voi kuulostaa yksinkertaiselta työltä, mutta omaan työnkuvaani kuuluu todella monipuolisesti kaikkea. Teen toki työtä influencereiden ja markkinoinnin parissa, mutta hoidan myös asiakkaiden kampanjoita ja muita juoksevia juttuja, keksin toimenpiteitä, jotta saisin asiakkaille parempaa tulosta, teen uusasiakashankintaa ja niin edelleen. Päiväni eivät ole koskaan täysin identtisiä, joka on tämän hetkisessä elämäntilanteessani ihan parasta!

Helpoin keino avata työtäni on kertoa teille, mistä kaikesta päiväni koostuvat. Joku voisi ajatella, että päivät menevät kärjistetysti siten, että teen blogitöitä kotona tai kahvilassa, käyn vähän presseissä tai sitten istun tekemässä palkkatöitä 9-17 toimistolla. Tuo mielikuva on niin kaukana todellisuudesta, kuin vain voi olla. Vaikka koostan pitkälti oman aikatauluni itse, on minulla itse asiassa suht samanlainen ruutiini joka työpäivä. Päivän sisältö vain muuttuu. Ajattelin tässä postauksessa avata eilistä ja tätä päivää, joista huomaa todella hyvin, kuinka erilaisia päiväni ovat.

Keskiviikko 23.1.

08:40 Jätin aamulta yhden pressin väliin, koska olin nukkunut monta yötä putkeen huonosti. Nukuin vähän pidempään, hoidin aamun rutiinit kotona, eli kurkkasin henkilökohtaisen ja työmeilin, vastasin heti tärkeimpiin viesteihin, kurkkasin somet läpi, tarkistin Analyticsista edellispäivän kävijät ja selailin hetken somea viihdemielessä. Nousemisen jälkeen petaan sängyn ja lähdin käyttämään koiran ulkona.

09:30 Alan syömään aamupalaa suihkun jäljiltä, hoidan muutamaa työjuttua ja samalla kaiken ohessa meikkaan ja kuivaan hiuksia.

10:45 Lähden reiluksi tunniksi toimistolle tekemään muutaman sovitun jutun ja sieltä yhdeksi palaveriin Leppävaaraan asiakkaan luokse.

14:30 Palaverissa menikin odotettua kauemmin suunnitellessa lopputalvea ja kevättä. Lähden ajelemaan takaisin kotiin ja pysähdyn matkalla Ruoholahdessa kaupassa, kun kerrankin olin autolla liikenteessä.

15:45 Takaisin kotona. Palaverissa tuli puheeksi muutama juttu, joka piti hoitaa välittömästi, joten nopeasti koiran kanssa ulos ja takaisin töihin. Syvennyin töihin pariksi tunniksi ja söin samalla super myöhäisen lounaan. Olin unohtanut syödä koko päivänä. Ei hyvä!

18:00 Lopetan työt ja päätän skipata Italian tunnin päänsäryn takia. Sen sijaan päätin lähteä tekemään salille kevyehkön treenin noin viikon tauon jälkeen.

19:45 Treeni hoidettu ja takaisin kotona. Ruoan valmistuksen ohessa käyn suihkussa, laittelen samalla Whatsapp-viestejä ja siivoilen kotona tavaroita aamun jäljiltä takasin paikoilleen.

20:15 Ruoat valmiina ja loppuilta nukkumaan menoon asti makoilen sohvalla, katselen sarjoja läppärillä ja selailen somea.

21:50 Väsyttää tosi paljon, joten ajoissa sänkyyn makoilemaan ja uni tuli noin klo 23 aikoihin.


Torstai 24.1.

06:58 herään herätyskelloon ja lähden melkein saman tien koiran kanssa ulos. Käyn suihkussa, alan meikkaamaan, kurkkaan somet ja sähköpostin ja syön samalla aamupalaa. Takana on selkeästi hektinen viikko, koska yhdessä vaiheessa aloin miettimään, että miksi heräsin tähän aikaan ja mitä ohjelmaa oli nyt aamulla... Tsekkaus kalenterista ja olen taas kärryillä elämästäni! Puoli yhdeksän kieppeillä alkaa pressitilaisuus Kanavarannassa.

08:25 Lähden kävelemään Kanavarannan Johan&Nyströmiin, jossa on Kaslink Aito-pressitilaisuus tulevista uutuuksista. Tilaisuudessa on muutama tuttu ja reilu tunti vierähtää syödessä aamupalaa ja kuunnellessa tietoa uutuuksista.

10:00 Lähden äkkiä takaisin kotiin. On tulossa kiireinen aamupäivä ja klo 11 on sovittu puhelinpalaveri uuden mahdollisen asiakkaan kanssa. Ennen palaveria käytän koiran uudestaan ulkona, pakkaan läppärin ja muut tavarat valmiiksi ja samalla juttelen muutamia työjuttuja Skypessä.

11:25 Puhelinpalaveri ohi. Teen nopeat muistiinpanot jatkotoimenpiteistä, nappaan tavarat mukaan ja lähden kävelemään Kamppiin Akvamariinin pressiin. Pressissä juttelen ihanan Sharonin kanssa pidemmän tovin syömisen yhteydessä, tutustun uutuuksiin, moikkaan nopeasti Jutan ja juttelen alustavasti parista yhteistyökuviosta, joista laitan sähköpostia perään. Yhdeltä piti jo olla sovitussa tapaamisessa, joten Akvamariinilla vierähti noin tunti.

14:10 Päivän sovitut ja aikataulutetut jutut hoidettu ja lähden keskustasta kotiin.

15:00 Hengähdin pienen hetken kotona, söin pienen välipalan ja vaihdoin vaatteet. Vielä on tekemättä kaikki blogityöt ja muutaman työmeilin tsekkaus. Tavarat taas kasaan, tällä kertaa koira mukaan ja tekemään töitä kodin lähellä olevaan, lähes toiseen olohuoneeseeni, Green Hippo Café:en. Aivan ensimmäisenä listalla on tämän postauksen teko, koska valmiina ei ollut mitään julkaisua tälle päivälle.

17:30 Postaus valmis. Teossa kesti aika kauan, koska muokkasin teon aikana kuvat, tilasin ruokaa ja söin ja samalla tuli laitettua Whatsapp-viestejä. Tämän postauksen julkaisun jälkeen jaan postauksen somekanaviin, aion lisätä kuvan Instagramiin, vastaan omiin meileihin sekä kurkkaan työmeilit, vastaan niihin ja teen pari työjuttua alta pois. Kotiin pääsen lähtemään ehkä seitsemän-puoli kahdeksan kieppeillä ja loppu ilta tulee olemaan ainoastaan rentoilua ja löhöilyä.

Toivottavasti nämä pari esimerkkkipäivää antoi jotain kuvaa siitä, miten päiväni täyttyvät. Jokainen päivä on hieman erilainen, mutta kaikkiin niihin sisältyy paljon sähköposteja, paikasta toiseen menemistä ja ripoteltua tekemistä pitkin päivää. Saatan välillä kesken päivää katsella hetken esimerkiksi jotain sarjaa tai olla tekemättä mitään, jatkaa taas töitä ja tehdä töitä vähän myöhempään. Jotkut päivät, kuten esimerkiksi tänään, saattavat täyttyä lähes kokonaan tilaisuuksilla ja tapaamisilla, jotka aikatauluttavat koko päivän. Toisinaan taas vietän lähes "tavallisen" työpäivän aamusta viiteen tai kuuteen asti toimistolla ja illalla käyn esimerkiksi salilla tai hoidan omia juoksevia asioita.

Lisäksi työhöni liittyy paljon tekemistä, joka ei näy ulospäin. Otan kuvia yksin tai muiden kanssa, mietin yrityksiä, joiden kanssa olisi kiva tehdä yhteistyötä, etsin inspiraatiota blogipostauksiin, suunnittelen ideoita asiakkaille esiteltäviksi, mietin mahdollisia asiakkaita, etsin uusia yhteistyövaikuttajia ja niin edelleen. Eli kaikkea pientä puuhaa, joka tukee kaikkea muuta tekemistä ja pelaa todella isoa roolia koko työnkuvassani - niin vaikuttajana, kuin markkinointityössä ja asiakkuuksien hallinnassa.

Tällä hetkellä tasapaino kahden työn välillä on optimaalinen ja tasapainoinen, koska teen palkkatyötä noin 20-30 tuntia viikossa blogin ohella. Pääosin pystyn aikatauluttamaan omat päiväni, joka on todella hyvä, koska esimerkiksi kirjoitan postaukset mieluiten aamulla tai aamupäivällä, jonka jälkeen vasta lähden toimistolle, eikä minua haittaa tehdä töitä viikonloppuisin, jos olen vaikka ottanut viikolla enemmän aikaa blogiin ja muut työt eivät ole vaatineet välitöntä huomiota. Ainoa miinus työssäni on vapaa-ajan ja työajan erottaminen, mutta jatkuvasti olen oppinut ottamaan ja uskaltanut ottaa enemmän niin sanottua off line-aikaa, jolloin saatan selailla kyllä esimerkiksi somea, mutta ainoastaan viihdemielessä tai en jatkuvasti tarkista sähköpostia, tai en ainakaan vastaa viesteihin välittömästi vaan saatan palata asiaan vasta viikonlopun jälkeen. Tässä työssä tärkeintä on ehdottomasti oppia kuuntelemaan itseään, oppia irtautumaan somesta ja löytää oma tapa tehdä tällaista työtä. Myös sometyöläisillä on lupa levätä ja relata ja olla offlinessa.

Jos jäi vielä jotain kysyttävää tai muuten vain kommentoitavaa, niin jättäkää kommentti. Vastailen mielelläni!


Kuvat minusta Jutta

Elämäntapamuutos voi laukaista vatsavaivat - Miksi keho hyötyy ruoansulatusentsyymeistä?

tiistai 22. tammikuuta 2019

Kaupallinen yhteistyö NORDIQ Nutrition kanssa

Oma tammikuuni starttasi ruokavalion kevennyksellä, aktiivisemmalla liikkumisella sekä keskittymällä enemmän intuitiiviseen syömiseen. Alun perin suunnittelin muutaman kilon pudottamista ja jopa vegaanihaasteeseen ryhtymistä, mutta jätin molemmat ajatuksen tasolle. Halusin mieluummin keskittyä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, jossa mukana on rentouden ohella palaaminen joulua edeltäviin rutiineihin: suurin osaa syömisistä ravitsevaa ruokaa, ei liian usein sokeria sisältävillä tuotteilla herkuttelua ja liikuntaa noin kolmesta viiteen kertaan viikossa.

Minulla on todella ongelmallinen historia vatsan toiminnan kanssa ja kärsin edelleen ärtyvän suolen oireyhtymästä. Kyseinen vaiva, käytän tässä postauksessa helpompaa termiä IBS (eli Irritated Bovel Syndrome), laittaa vatsani reagoimaan moniin ruoka-aineisiin epätoivotusti ja omalla kohdallani yleisimmät vaivat ovat kivulias turvotus, ilmavaivat sekä satunnainen ripuli. Olen kärsinyt vaivasta jo useamman vuoden, joten onnekseni olen oppinut tuntemaan mahani toiminnan todella hyvin ja tiedostan mitä tietyt ruoka-aineet tekevät vatsalleni. Suurimman osan vatsavaivoista voisin välttää noudattamalla tiukkaa ruokavaliota, mutta henkisesti en pysty siihen. Mieluummin ennaltaehkäisen sekä lievennän oireita erilaisilla valmisteilla, kuten ruokailun aikana nautituilla laadukkailla ruoansulatusentsyymeillä.

Niille, joille ärtyvän suolen oireyhtymä on tuntemattomampi käsite, tarkoittaa IBS sitä, että henkilö kärsii häiriintyneestä suolen toiminnasta ilman selkeästi tunnistettavaa syytä, jonka takia ruoka pilkkoutuu puutteellisesti ja esimerkiksi huonosti sulavat ja imeytyvät ruoat, kuten kaalit ja jalostettu ruoka, itselle sopimattoman tai liiallisen kuidun saanti, laktoosi ilman todettua laktoosi-intoleranssia, raakaruoka ja osa viljoista, aiheuttavat pahoja oireita, kuten turvotusta, ripulia, ummetusta, oksentelua tai vatsan kouristuksia ja kiputiloja. Itselleni kaikista pahimpia oireiden aiheuttajia ovat muun muassa vehnä, ruis, laktoosi, pavut, hiilihapolliset juomat sekä sokeri.

Monilla luonnollisilla raaka-aineilla on tutkittua hyötyä IBS-oireiden lievitykseen, jonka olen huomannut omakohtaisestikin. Esimerkiksi inkivääri ja piparminttu ovat varmasti jokaisella ärtyvästä suolesta kärsiville tuttuja raaka-aineita jopa päivittäisessä käytössä jossain muodossa. Itse nautin päivittäin inkiväärivalmistetta sekä piparminttuteetä tai ruoansulatusta edistävää yrttiteetä, jossa on muun muassa fenkolia ja piparminttua. Luonnollisiin ravintolisiin siirryttyäni olen halunnut pitää IBS-oireenikin kurissa mahdollisimman luonnollisilla, täyteaineettomilla valmisteilla. Monet ilmavaivoja helpottavat valmisteet tai ruoansulatusentsyymit sisältävät joko sorbitolia (monelle IBS:stä kärsivälle ehdoton ei) tai sitten eläinperäisiä ainesosia, kuten liivatetta, jolloin tuote ei sovellu vegaaneille. NORDIQ Nutrition lanseerasi hiljattain täysin luonnollisen ja kasviperäisen, lisäaineettoman, vegaaneille ja kasvissyöjille sopivan Digestive Complex-ruoansulatusentsyymin. Siis ihan huippu juttu!

Alkaessani kasvissyöjäksi lähes 1,5 vuotta sitten, oli alku aivan hirveä. Tuntui, ettei oikein mikään kasviperäinen proteiini sopinut, vatsa ei toiminut, papuja ei todellakaan voinut nauttia ilman vatsan turpoamista moninkertaiseksi ja ylipäätänsä vatsa oli todella huonossa kunnossa. Monet kerran olin lähellä palata sekaruokavalioon, mutta päätin kuitenkin sinnikkäästi jatkaa kasvisruokavaliolla oloa ja kokeilin valehtelematta varmaan kaikki apteekista ja luontaistuotemyymälöistä saatavilla olevat, vatsan toimintaa auttavat ja ruoansulatus edistävät valmisteet. Ajan myötä vatsa alkoi tottumaan muuttuneeseen ruokavalioon, vaikka välillä oli pakko siirtyä niin sanottuihin turvaruokiin ja luopua muun muassa raaoista vihanneksista sekä jättää pavut pois kokonaan, jotta sain lievitettyä oireita pahimpina kausina. Tuolloin, ja edelleenkin, suurimmat helpottajat ongelmavatsaani ovat piparminttu (esimerkiksi vahva piparminttutee) sekä ruoansulatusentsyymit, joita kannan aina mukana esimerkiksi ravintolaillallisilla. NORDIQ Nutritionin Digestive Complex on ollut käytössä jo monet kerrat ja olen huomannut siitä olevan apua "hankalien" ruokailujen yhteydessä.

Joulun ja uuden vuoden jälkeinen elämäntapamuutos voi olla monelle syy hiljattain alkaneisiin vatsavaivoihin. Muutos, joka joulunajan ruokailujen jälkeen tulee, on usein kropalle todella iso shokki. Monet varmasti tietää sen tunteen, kun yrittää vieroittaa itseään sokerista. Päätä särkee, karkkihylly pyörii mielessä 24/7 ja oikeasti ärsyttää, että mielitekoja ei voi tyydyttää sokerilla. Vaikka terveellinen, ravintorikas ruoka on keholle, mielelle ja suolistolle hyväksi, tarvitsee keho oman aikansa tottua muuttuneeseen ruokavalioon. Näin minulle kävi juurikin ruokavaliostani lihan pois jättämisen jälkeen ja aloittaessani korvaamaan lihatuotteet muilla proteiininlähteillä. Nyt tammikuussahan on menossa vegaanihaastekin, joka on varmasti monen sekasyöjän ja jopa kasvissyöjän vatsaparoille todella suuri muutos, johon suolisto ja keho alkaa reagoimaan epätoivotusti muuttuneella suolen toiminnolla sekä muilla vatsavaivoilla. Kuten aina ruokavaliota muuttaessa, keho tarvitsee hetken tottuakseen muutokseen, ja omaksuakseen uudet ruokailutavat ja ravinto- ja raaka-aineet. Siihen saakka, kunnes vatsan- ja suolen toiminta alkaa normalisoitumaan, kannattaa oireita ehdottomasti hoitaa erilaisilla valmisteilla, kuten ruoansulatusentsyymeillä, joista NORDIQ Nutritionin Digestive Complex on täydellinen esimerkiksi vegaaniruokavalioon siirtyneille. Tai kaikille, jotka haluavat muuten vain ravita ja hoitaa kehoaan mahdollisimman laadukkaalla, luonnollisella ja kehon kanssa synergiassa toimivalla valmisteella.

Ärtyvän suolen oireyhtymästä tai ruokavaliomuutoksen aiheuttamista vatsaoireista kärsivillä henkilöillä oireet ovat jokaisella yksilölliset. Siinä missä toiselle on normaalia aloittaa päivä ravaamalla aamun ensimmäiset tunnit wc:ssä löysän vatsan takia, on toiselle jo vesilasillisen aiheuttama turvotus normaalia. Harvemmin voi luetella tarkkaa listaa, jota noudattaen saa vatsavaivat kuriin, koska ruoka-aineiden soveltuvuus on niin yksilöllistä ja elämäntilannekin vaikuttaa siihen, kuinka hyvin suolisto voi. Esimerkiksi joillekin ei tule lainkaan oireita vehnästä, mutta "turvalliseksi" ruoaksi merkattu peruna saattaakin aiheuttaa pahimmat oireet valmistustavasta riippumatta. Ja esimerkiksi stressi ja jännitys ovat herkkävatsaisen pahimpia vihollisia, joiden aikana suolisto ja vatsa oireilee usein normaalia herkemmin. Se tekeekin IBS:stä todella inhottavan vaivan ja itsekin yllätyn lähes päivittäin siitä, mikä ruoka-aine aiheuttaa oiretta sillä kertaa ja kuinka vaihtelevasti vatsani voi ihan muutamienkin päivien sisällä. Toiset päivät ovat parempia, toiset huonompia, mutta kärsivällisyydellä, kokeilemalla eri ruoka-aineita, takapakeilla, siedätyksellä ja hyvillä ruoansulatusentsyymeillä sekä muilla luonnollisilla vatsan toimintaa parantavilla valmisteilla pääsee pitkälle. Liian tiukkaa ruoka-aineita eliminoivaa ruokavaliota ei saa missään nimessä ylläpitää liian pitkään, vaan on uskallettava ottaa ruoka-aineita takaisin ja vähitellen määriä lisäten, jolloin löytää ne omat pahimmat sudenkuopat. Ja kuten mainitsin, toisina päivinä "turvallisetkin" ruoat aiheuttavat oireita, jonka vuoksi en itse noudata liian tiukkaa ruokavaliota. Muutenkin nautin ruoasta ja uusien raaka-aineiden kokeilemisesta niin paljon, että otan riskin vatsavaivoista. Liian suuri uhkapelaaja en kuitenkaan viitsi olla, vaan yritän parhaani mukaan tehdä ruokahetkestä kaiken nautinnon arvoisen ja lievittää mahdollisia oireita juurikin ruoansulatusentsyymien avulla.

Vatsavaivojen kanssa eläminen on inhottavaa ja turhauttavaa, mutta oppiessa tuntemaan oman elimistön ja suolen sekä vatsan totuttua muuttuneeseen tilanteeseen, alkavat oireet usein helpottamaan nopeasti. Varsinkin silloin, jos kyse on muuttuneista elintavoista tai ruokavaliosta, kuten esimerkiksi mainitsemastani kasvisruokavalioon siirtymisestä. Suosittelen rohkeasti hakemaan apua suoliston oireisiin ja ikäviin tuntemuksiin erilaisilla valmisteilla ja tarvittaessa kääntyä ammattilaisen puoleen.

Omasta kokemuksesta suolisto-oireiden hoitoa kannattaa lähestyä mahdollisimman luonnollisin keinoin, kuten laadukkaalla maitohappobakteerivalmisteella ja B12-vitamiinivalmisteella, piihappogeelillä, valitsemalla itselle sopiva kuituvalmiste ja saada suoliston mikrobikanta mahdollisimman hyväksi syömällä muun muassa fermentoituja ruokia, kuten hapankaalia. Lisäksi tärkeä osa suoliston kunnon tasapainottamista on välttää huonoja hiilihydraatteja (lisäävät huonon hiivan määrää elimistössä), syödä pahimpina kausina helposti imeytyviä ruokia, välttää stressiä, syödä tiedostaen ja hotkimatta sekä ottaa avuksi ruokailun yhteyteen ruoansulatusentsyymit, jotka helpottavat vatsan työtä ruokailujen yhteydessä. NORDIQ Nutritionin Digestive Complexissa on helposti vatsassa pilkkoituva kasvikapseli.

Sain teille yhteistyön oheen alennuskoodin, jolla saatte -15% alennusta NORDIQ Nutrition Digestive Complex-tuotteesta NORDIQ Nutritionin omassa verkkokaupassa. Alennuksen saa syöttämässä ostoskorissa koodin MIKAELA15 ja koodi on voimassa 3.2.2019 asti vain Digestive Complex-tuotteeseen. Ja jos haluatte voittaa itsellenne kokeiluun Digestive Complex-ruoansulatusentsyymit, kannattaa myös kurkkia Instagramiani (@Mikaelakosk), jonne on tulossa arvottavaksi kyseinen valmiste kahdelle henkilölle!

Oletteko te muut herkkävatsaiset saaneet apua ruoansulatusentsyymeistä?


Kuvat minusta Jutta Hirsimäki

Ihana merenneitonaamio ja pari sanaa holistisesta elämäntavasta

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

*Tuote saatu, sisältää mainoslinkkejä

Olen välillä todella kitsas käyttämään joitakin kosmetiikkatuotteita, koska niiden pakkaus on niin kaunis. Vaikka tiedän, ettei kosmetiikka säily ikuisesti, ei joitain tuotteita millään raaskisi käyttää, koska ne ovat niin kauniita. Etenkään silloin, jos tuote on sekä kaunis että hyvä. Toivoo vain, että tuote kestäisi ikuisesti. Tietenkin voisin ostaa tuotteen ilostuttamaan minua uudestaankin, mutta siitä huolimatta tekisi mieli vaalia ja säästellä omaa yksilöä. Näin minulla meinasi käydä Leahlanin merenneitonaamion kanssa.

Sain alkutalvesta Jolielta* muutaman tuotteen kokeiluun ja kuvien Leahlani Mermaid Mask* on vienyt sydämeni täysin. Siis oikeasti. Katsokaa kuinka kaunis tuo pakkaus on! Jos joku väittää, ettei kaunis pakkaus tee ihonhoidosta kivempaa, on hyvin väärässä. Kyllä se kaunis ulkomuoto tekee tuotteen käyttöön oman fiiliksensä.

En ole halunnut mainita tätä naamiota kuukauden suosikkituotteiden joukossa, koska mielestäni tämä ansaitsee täyden huomion itseensä. Superfoodeja, kuten spirulinaa ja chlorellaa, ja hunajaa sekä eteerisiä öljyjä sisältävä naamio tekee kasvoista super kosteutetut ja kirkkaat. Mermaid Maskin raaka-aineet kosteuttavat ihoa, rauhoittavat ihotulehduksia sekä tasapainottaa ihon talintuotantoa samalla lukiten kosteuden ihon sisälle. Naamion koostumus on todella paksua ja jotta sen saa levitettyä kasvoille, tulee sitä hieman pehmentää pienellä määrällä vettä. Tämä muuten tekee naamiosta todella riittoisan, koska koko kasvoille riittää noin sormenpään kokoinen määrä.

Leahlani on havaijilaista artesaani-luonnonkosmetiikkaa, jonka raaka-aineet tulevat Havaijin luonnosta. Tuotteet saivat alkunsa, kun Leahlanin perustaja kärsi pahasta aknesta ja tutustui holistiseen, kokonaisvaltaiseen ihonhoitoon. Holistisen ihonhoidon a ja o ovat luonnolliset ihonhoitotuotteet, sillä holistisen elämäntyylin harjoittamisessa on tärkeää tehdä vastuullisia valintoja. Luonnonkosmetiikka on eettiseltä ja ekologiselta kannalta synteettistä kosmetiikkaa parempi valinta, joten ihoa tulee helliä ja hoitaa laadukkailla, luonnollisilla tuotteilla.

Holistinen ihonhoito sisältää kasvojen puhdistamisen hellävaraisella, ihon sebum-kerrosta vahingoittamattomalla puhdistustuotteella, ravita ihoa öljyillä, valita tuotteita, joiden raaka-aineet olisi teoriassa mahdollista poimia itse, välttää ihon liiallista kuorimista sekä muistaa ihon suojaaminen vahingollisilta auringonsäteiltä.

Tämä menee taas vähän "hihhuloinniksi", mutta ehkä oma utelias suhtautumiseni holistiseen elämäntapaan sai minut pitämään ja kiinnostumaan Leahlanin tuotteista. Vasta tuotteiden kokeilun jälkeen luin enemmän tarinaa tuotekehittelyn ja brändin takaa, mutta jollain tapaa uskon siihen, että tietyt energiat vetävät toisiaan puoleensa. Niin ihmisiä, kuin asioitakin. Olen jo pidempään noudattanut enemmän tai vähemmän holistista elämäntapaa, jossa mieltä ja kehoa hoidetaan kokonaisvaltaisesti esimerkiksi energiahoidoilla, meditaatiolla ja ylipäätänsä olemalla tietoisia omasta itsestään sekä ympärillä olevasta. Kaikkea ei tarvitse pystyä perustelemaan järjellä, vaan se, miltä sisimmässä tuntuu, on tärkeämpää. Sielun kuunteleminen lisää elämänlaatua verrattuna siihen, että tekisi kaikki päätökset järjellä. Minulle on tärkeää yhdistää sielu mieleeni ja kehooni sekä uskaltaa luottaa intuitiooni.

Sainpas taas  vahingossa yhdistettyä kasvonaamiosta kertovaan tekstiin kaikkea aivan muuta! Toivottavasti aihe kiinnosti tämän ihanan naamion lisäksi. Kaikki Jolien valikoimassa olevat Leahlanin tuotteet voitte kurkata täältä* ja Joliella on voimassa vielä tämän päivän hyvä kampanja, jossa saa vähintään 50€ tilaukseen alennuksen.

Ihanaa sunnuntaita!


Perjantain randomit

perjantai 18. tammikuuta 2019

Olen alkanut haaveilemaan taas hieman vaaleammasta tukasta. Menen helmikuun alussa kampaajalle, jolloin voi olla, että ainakin hiusten pituudet tulevat muuttumaan raitojen avulla vaaleammaksi. Nyt oikeasti vannon, etten palaa T A A S lähes välittömästi tummanruskeaan!

Havahduin tänään siihen, että heräämisestäni seuraavat 30minuuttia ovat lähes aina täysin samaa rutiinia: Herään, katson kelloa, selaan nopeasti somen ja sähköpostit, menen vessaan, avaan ikkunan, petaan sängyn, avaan keittiössä läppärin ja lähden koiran kanssa ulos. Joka ikinen aamu, jos olen kotona.

Toinen (tai siis sadas...) rutiinijuttuni on kävellä tiettyä reittiä salille, mutta en kävele samaa reittiä lähes ikinä takaisin kotiin. En tiedä mistä tämäkin oikein johtuu!

Olen ihan kyllästynyt niin sanottuun Picture perfect-elämään. Varsinkin somessa, niin blogeissa kuin Instagramissanikin, skippaan liian silotellut blogit ja profiilit, koska ei vain kiinnosta täydelliset asetelmat tai kodit, jossa kaikki on harkittua. En muutenkaan välitä kummemmin luksuksesta elämässä, kuten siitä, että matkoilla majoitus pitäisi aina olla huippukalliissa hotellissa tai ravintolat olisivat aina keskivertoa kalliimpia, ei liikuta julkisilla ja niin edelleen. Käytän mieluummin ylimääräisen rahan esimerkiksi elämyksiin, laitan säästöön tai matkan aikana johonkin muuhun.

En pysty alkaa nukkumaan,  ellen laita puhelinta äänettömälle. Joskus olen koittanut alkaa nukkumaan laittamatta äänettömälle, mutta en vain pysty, vaan pakko napsauttaa puhelin äänettömälle.

Takki Fjällräven (saatu Partioaitalta)/Housut Vila/Kengät Timberland

Meinaan todella usein jo torstaisin toivottaa sähköposteissa hyvää viikonloppua. Jotenkin sormet meinaavat näppäillä sen lähes itsestään sähköpostin loppuun. Argh super ärsyttävää, koska monta kertaa näin pääsee tapahtumaan! Ylipäätänsä olen aika urpo sähköpostittelija ja teen noloja mokia, kuten laitan vahingossa tervehdykseen väärän nimen, vaikka tarkistan vastaanottajan useasti...

Tämä on ehkä enemmänkin unpopular opinion, mutta pidän rakenne- ja geelikynsiä rumina. Minulla ei ole koksaan ollut kynnet laitettuna kynsilakkaa tai geelilakkausta enempää, enkä edes haluaisi kokeilla. Yksiväriset, lyhyehköt kynnet ovat omaan silmään kauneimmat.

Miksi ihonalaiset finnit tulevat aina samaan kohtaan? Tälläkin hetkellä minulla on vuoden sisään ties monettako kertaa samassa kohdassa, nenän varren lähellä, iso ihonalainen finni. Niin Ä R S Y T T Ä V Ä Ä !!!

Olen jo pidempää haaveillut salaa mesolankojen kokeilemisesta leukalinjaan, vaikka muuten en tällä hetkellä tekisi todellakaan esimerkikiksi kasvoihini mitään täyteaine- tai botoxhoitoja. Todennäköisesti en tule koskaan kyseistä toimenpidettä kokeilemaan, mutta kiehtoisi kovasti kokeilla.

Ihan viime aikoina olen havahtunut siihen, että olen aloittanut ihmeellisen itsekseen ääntelyn. En tajua mistä tämä on tullut ja teen sitä yksikseni, että muidenkin seurassa. Varsinkin, kun keskityn johonkin. Ääntelyt ovat vielä ihan ihmeellisiä tuhahduksia tai kurkkuääniä...

Näiden myötä toivottelen kaikille kivaa perjantaita ja viikonloppua!

Kuvat Jutta

Näin laskutan yhteistyöni - Free-Laskutus

torstai 17. tammikuuta 2019

Kaupallinen yhteistyö Free-Laskutus kanssa

Lähes 11 vuotta sitten aloittaessani blogin, en ajatellut olevani joskus siinä pisteessä, että joku haluaisi maksaa minulle blogikirjoituksesta. Vitsit miten ajat ovat muuttuneet! Ja ainoastaan hyvässä mielessä, koska mielestäni on upeaa, että yritykset näkevät sosiaalisen median mahdollisuudet osana markkinointia ja antavat usein todella vapaat kädet vaikuttajalle yhteistyön toteuttamiseen. Pidän todella paljon kaupallisen sisällön tekemisestä, koska se antaa omat haasteensa julkaisulle - on ajateltava kuplan ulkopuolelle, koska ketä kiinnostaisi pelkkä mainos?

idnostokuva
Nykyään jo pienemmätkin mikrobloggaajat ja -vaikuttajat pääsevät nopeasti siihen pisteeseen, että julkaisusta halutaan maksaa palkkio. Harvemmalla on valmiina takataskussa oma y-tunnus, jonka kautta laskutuksen voisi hoitaa yrityksen nimiin. Ei ole minullakaan, vaikka laitankin säännöllisesti someen liittyviä laskuja eteenpäin yrityksille. Tällä hetkellä toimin kevytyrittäjänä, joka on tilanteeseeni mielettömän hyvä vaihtoehto. Varsinkin, kun olen löytänyt laskuttamiseen palvelun, joka on helppokäyttöinen, nopea ja asiakaslähtöinen. Olen ollut lähes vuoden niin tyytyväinen asiakas, että lähdin itse ehdottamaan heille yhteistyötä. Ja tässä sitä ollaan. Tekemässä yhdessä Free-Laskutuksen kanssa kaupallista yhteistyötä, jonka tulen laskuttamaan heiltä heidän omaa palvelua käyttäen.

Noin vuosi sitten löysin Free-Laskutuksen aivan sattumalta. Halusin löytää asiakaslähtöisemmän laskutuspalvelun yhteistöiden laskuttamiseen ja päätin kokeilla Free-Laskutusta. Eihän siinä mitään menetä, jos kokeilee yhden yhteistyön laskuttamisen heidän kauttaan. Palvelumaksu laskutuksesta on vain 4% ja Free-Laskutus hoitaa puolestasi automaattisesti muun muassa arvolisäveron sekä ennakonpidätyksen itse lataamasi verokortin mukaan. Nykyäänhän kevytyrittäjänä toimiminen on vieläkin helpompaa, koska jokainen voi käyttää samaa, yhden tulorajan verokorttia, kaikkiin tuloihin. Halusin lähteä kokeilemaan Free-Laskutusta myös siksi, että laskujen lähettäminen on ilmaista ja rekisteröitymisen jälkeen palveluun tutustuessani järjestelmä tuntui helpolta. Omia asiakkaita pystyy  tallentamaan valmiiksi, on mahdollisuus verkkolaskun lähettämiseen ja mikä parasta, palkan maksaminen tapahtuu todella nopeasti. Saan aina sähköpostiini ilmoituksen, kun asiakas on maksanut laskuni ja joka kerta palkka on tilitetty minulle samana päivänä! Jopa silloin, kun olin  ennen ensimmäisen laskun lähettämistä erehdyksissäni laittanut tilinumerooni yhden numeron väärin. Sain heti asiakaspalvelusta viestiä, että tarkistanko tilinumeroni ja virheeni korjauksen jälkeen maksu laitettiin heti tulemaan tililleni. Paljon asiakaspalvelutyötä itse tehneenä arvostan laadukasta asiakaspalvelua ja tuon kokemuksen jälkeen tuli heti fiilis, että minusta tulee palvelun vakituinen käyttäjä. Ja niin myös kävi.

Freelancerina ja kevytyrittäjänä toimimisessa on parasta vapaus ja se, että voin itse määritellä sen, kuinka arvokkaana pidän työtäni. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että liian halvalla ei saa myydä omaa työtään ja Free-Laskutuksen palvelun kautta on helppo arvioida, kuinka paljon pyytämästäsi summasta jää käteen verojen ja muiden maksujen jälkeen. Ja vinkkinä aloittaville kevytyrittäjille haluan sanoa, että laskuttakaa aina summa+ALV 24% ja muistakaa mainita siitä myös yritykselle. Muuten arvolisävero menee aivan turhaan teidän pussista omaksi tappioksi. Myöskään kevytyrittäjänä YEL-vakuutusta ei tarvitse hankkia, mikäli arvio vuoden työtuloista on maksimissaan 7799,37 euroa (vuonna 2019). Lisää YEL:istä voi kysyä suoraan Free-Laskutukselta, jos sen tarve askarruttaa. YEL-vakuutuksen pystyy hankkimaan Free-Laskutuksen kautta, joten edes sen kanssa ei tarvitse lähteä itse asioimaan toisen palvelun kautta.

Free-Laskutus on todellakin ottanut sydämenasiakseen meidän kevytyrittäjien auttamisen ja heiltä saa apua ja vastauksia niin palvelun käyttöön, kuin muihinkin kevytyrittäjyyteen liittyviin kysymyksiin. Free-Laskutus järjestää myös ilmaisia kevytyrittäjyyskoulutuksia Helsingin toimistollaan joka kuun toinen torstai ja seuraava koulutus on 14. helmikuuta.

Kuten varmasti tuli selväksi, olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen toimimiseen kevytyrittäjänä ja hoitamaan laskutukseni laskututuspalvelun kautta. Toki säännöllisesti olen miettinyt oman yrityksen perustamista, mutta toistaiseksi se saa jäädä. Ikinä ei kuitenkaan tiedä miltä työtilanteeni näyttää tulevaisuudessa ja kuinka pian tulee vastaan tilanne, että yrittäjänä toimiminen olisi fiksumpaa. Free-Laskutus on perustamassa rinnalleen kokonaisvaltaisen Free-Yrittäjyys -palvelun, jonka kautta saa oman y-tunnuksen, mutta Free-Yrittäjyys hoitaa puolestasi byrokraattiset asiat sekä muun muassa kirjanpidon. Saa nähdä alkaako "oikea" yrittäjyys palvelun lanseerauksen jälkeen houkuttelemaan, mutta toistaiseksi näin on hyvä. Laskuttamalla laskutuspalvelun kautta yhteistyöni, voin itse keskittyä vain olennaiseen, eli myymiseen, työn tekemiseen ja viimeisimpänä, laskujen lähettämiseen korvauksena työpanoksestani.

Free-Laskutukseen rekisteröityminen on täysin ilmaista, eikä se sido yhtään mihinkään. Palveluun ja sen ominaisuuksiin voi tutustua rekisteröitymällä Free-Laskutuksen extranettiin Facebook-tunnuksilla tai sähköpostilla. Vannon, että palvelu on todellakin yksinkertainen, selkeä ja helppokäyttöinen!

Toimiiko teistä joku kevytyrittäjänä? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksistanne kevytyrittäjyydestä sekä miksei myös yrittäjäksi ryhtymisestä!

Kuvat Jutta Hirsimäki

24 tuntia Lontoossa

tiistai 15. tammikuuta 2019

Vitsit, kuinka parasta on herätä omasta sängystä ja omasta kodista. Vaikka olin poissa vain yhden yön ja alle 48 tuntia, oli eilen myöhään illalla sellainen olo, kuin olisin ollut poissa reilusti kauemmin. Ehkä ulkomailla olo ja todella intensiiviset 24 tuntia teki olon, että takana olisi pidempikin lomailu!

Olipas kiva käydä pitkästä aikaa Lontoossa. Parikymppisenä ja sen nurkilla kävin useita kertoja ja aika tiheäänkin Lontoossa ja sitä ennenkin olin käynyt siellä kahdesti, mutta nyt viime kerrasta on kulunut muistaakseni kuutisen vuotta. Aikaa Lontoossa minulla ei tosiaan ollut kuin hassu vuorokausi, jonka aikana piti nukkuakin, mutta kaiken kaikkiaan sain käytettyä noin seitsemän tuntia tehokkaasti kiertäen muutamat paikat, joissa halusin käydä. Päätin suosiolla skipata kaikista nähdyimmät paikat, eli muun muassa Tower Bridgen, Big Benin ja Covent Gardenin ja keskittyä sen  sijaan muutamaan vähemmän nähtyyn paikkaan.

Yövyin Airbnb:ssä Marylebonessa, joka oli sijainniltaan todella kiva ja rauhallinen paikka, eikä Oxford Circusin metropysäkille ollut kuin pari pysäkkiä. Pidän muutenkin Lontoossa Bakerloo Line-metrolinjasta, koska sillä pääsee todella kätevästi monien Must See-paikkojen lähelle, joten majoituksen ottaminen tuon linjan varrelta oli hyvä valinta. Jos Airbnb-majoittuminen kiinnostaa, niin kutsulinkkini kautta rekisteröityessä saatte matkustuspisteitä, jotka voi hyödyntää ensimmäisessä varauksessa. Itse olen ihan rakastunut Airbnb:hen (on varmasti tullut monta kertaa selväksi niille, jotka ovat seuranneet blogiani pidempään...), joten suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ainakin kerran majoittumista sen kautta.

Sunnuntaina olin klo 11 aikoihin Airbnb:llä, josta lähdin puolen päivän jälkeen kohti Portobello Roadia ja Notting Hilliä. Halusin käydä kuvaamassa muutaman paikan siellä suunnilla ja ajoitus oli täydellinen, koska meneillään on off season, eikä ihmisiä ollut ihan tajuttomasti. Sain ihan rauhassa katsella ympäriinsä, kuvailla ja ihmetellä. Sain myös pari hurmaavaa tyttöä ottamaan minusta pari kuvaa legendaaristen värikkäisen asuntojen luona ja vastaavasti otin kuvat tytöistä. Portobello Roadia pitkin pääsi kävelemään suoraan Notting Hillin puolelle, josta nappasin metron Sloane Squarelle ja lähdin vähän erilaisiin maisemiin, Hyde Parkin alapuolelle, Belgraviaan.

Syy Belgraviaan menoon oli somessa näkemäni vaaleanpunainen konditoriakahvila Peggy Porschen, joka oli pakko päästä kuvaamaan. Enkä muuten ollut ainoa ja kahvilan oven edessä kävi aikamoinen kuhina, kun ihmiset halusivat kuvan itsestään kahvilan portailla! Voin vain kuvitella millainen kaaos tuolla on pahimpana turistisesonkina! 😃

Belgravia oli todella kaunis ja ennen kaikkea ylellinen alue, johon pitää joskus tutustua paremmalla ajalla ja ehtiä pysähtymään kahville tai syömään. Nähtyäni suunnittelemani paikat nappasin Victorialta metron Oxford Streetille, jossa on pakko käydä, vaikka sitä on tullut käveltyä edes takaisin useita kertoja. Kaikki kaupathan meni kiinni jo kuudelta, mutta käytettävänä oli noin pari tuntia aikaa piipahtaa muutamassa kaupassa (mm. Gap oli ehdoton!). Olisin todella mielelläni nähnyt Lontoon piipahduksen aikana monia muitakin paikkoja, joista en ole nuorempana ollut niin kiinnostunut sekä käymään hieman ydinkeskustan ulkopuolella uusissa paikoissa, mutta aika ei riittänyt. En edes muistanut, kuinka ihana paikka Lontoo on, joten pakko mennä sinne pian uudestaan hieman paremmalla ajalla!

Tosiaan syy, miksi kävin Lontoossa näin pienen ajan, oli koiranpennun hakeminen Suomeen. Nyt, kun lentomatkustaminen on tapetilla, tuntui hieman inhottavalta lentää näin pienen ajan takia, mutta vaihtoehdot olivat, että äitini käy vain hakemassa koiran ja tulee samana päivänä takaisin, koiran lähettäminen Suomeen lentokoneen ruumassa (jota ei todellakaan kukaan halunnut tehdä!) tai se, että minä haen koiran ja vietän samalla hetken Lontoossa. Olisin periaatteessa voinut olla siellä koko viikonlopunkin, mutta kiireisen alkukuun takia päätin viipyä vain yhden yön. Parempi sekin, kuin käydä vain pyörähtämässä lentokentällä tai laittaa koiraraukka ruumassa Suomeen.

Kuvia tuli yhteen postaukseen aika paljon, mutta toivottavasti pidätte runsaasta kuvamäärästä. Nyt on ihan pakko suunnata suihkuun ja ehtiä toimistollekin ihmisten aikoihin. Palataan viimeistään torstaina! ❤
Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela