Slider

Pelkäätkö menettäväsi, jos et ole somessa?

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Pelkäätkö koskaan jääväsi jostain paitsi, jos et käytä sosiaalista mediaa? Missaavasi jotain, jos et ole jatkuvasti saatavilla tai tietoinen siitä, mitä tapahtuu? Nappaatko puhelimen käteesi jatkuvasti selataksesi muiden Instagram Storyt tai Snapchatin? Tai oletko kokenut negatiivisia tunteita, jos huomaat sosiaalisesta mediasta, että sinut on jätetty jostain ulkopuolelle? Tai koetko huonoa oloa siitä, että muut tekevät hienompia asioita, kuin sinä?

Rakastan sosiaalista mediaa ja hävettää myöntää, että varmasti suurin osa hereilläoloajastani kuluu sosiaalisessa mediassa. Olen työni puolesta siinä niin kiinni, mutta myös vapaa-ajallani omasta halustani. Haluan tietää mitä tapahtuu, mitä muut tekevät ja haen esteettistä mielihyvää muun muassa Instagramista selaamalla minua kiinnostavaa, ja välillä myös sitä kiinnostamatonta, sisältöä. YouTube ja Snapchat ovat tunnetuimmista somekanavista ainoat, joista en niin välitä, mutta muun muassa Instagram, Jodel, Facebook, LinkedIn ja Pinterest ovat päivittäin käytössä.

Kesällä vähensin huomaamatta somen käyttöä ja päivitin omaa Instagramianikin harvemmin. Olin kevään ja alkukesän tehnyt työksi ainoastaan blogia ja elänyt pitkälti sosiaalisen median ja sen päivittämisen kautta. Aloin saamaan tarpeekseni ja tuota ennen olin jo luopunut muun muassa Snapchatin käytöstä. Informaatiota alkoi tulemaan liikaa ja somekanavien yltäkylläisyydessä eläminen ei enää tuntunut hyvältä. Tuohon aikaan aloin kiinnittämään entistä enemmän huomiota tunteisiin, jota sosiaalinen media minussa aiheuttaa ja käytin paljon aikaa Instagramin putsaamiseen: lopetin seuraamasta tilejä, jotka imivät minusta energiaa esimerkiksi negatiivisilla tunteilla, aloin katsomaan yhä vähemmän muiden Instagram Storyja, piilotin tilejä, jotka tulivat algoritmin vuoksi jatkuvasti vastaan, mutta jotka eivät kiinnostaneet minua. Kaikki ilmoitukset sosiaalisen median tileistäni olen laittanut jo aikoja sitten pois, koska en halua elää jatkuvien ärsykkeiden keskellä. Tästä syystä esimerkiksi puhelimeni on lähes jatkuvasti äänettömällä, ellen odota jotain puhelua. Mitä enemmän olen saanut muovattua sosiaalista mediaa minua miellyttäväksi ja räätälöinyt sisällön energiaa antavaksi, sitä onnellisempi olen ollut. En voisi, enkä haluakaan luopua sosiaalisesta mediasta, jo pelkän sen tuoman vuorovaikutuksen takia, mutta teen parhaani, ettei se ota minusta ylivaltaa.

Törmäsin termiin FOMO jo viime vuoden puolella, mutta Lontoosta takaisin Suomeen lentäessäni aihe muistui taas mieleeni lukiessani artikkelin aiheesta. Lyhyesti, FOMO, eli the Fear of missing out, tarkoittaa halua olla jatkuvasti vuorovaikutuksissa muihin, tietää mitä he tekevät ja tehdä sitä, mitä hekin tekevät. Pelkoa siitä, että jäät jostain paitsi. FOMO on se, joka saa meidät tarttumaan jatkuvasti puhelimeemme ja tarkistamaan, mitä muut tekevät. En tämän enempää kirjoita FOMOsta ilmiönä ja psykologiselta kantilta, vaan haluan mieluummin keskittyä jakamaan omat mietteeni tästä ilmiöstä.

Olen miettinyt paljon sitä, miten olen itse kohdannut FOMOa ja huomasin oman FOMO-käyttäytymiseni liittyvän vahvalti Instagramiin. Instagram Storyjen suosio on räjähtänyt ja nykyään on melkein feediä tärkeämpää olla vuorovaikutuksessa muihin Instagram Storyjen kautta. Feedille lisätyt kuvat ovat jääneet taka-alalle, ovat harkitumpia ja niitä täydellisiä, pysäytettyjä hetkiä, jotka eivät välttämättä ole edes aitoja. Instagramin feediä pystyy tarkastelemaan kriittisesti, varsinkin kun yhä enemmän puhutaan kuvien lavastamisesta. Meille kaikille on jo itsestäänselvää, että kuvat, jotka tulevat vastaan feedillä, eivät välttämättä tapahtuneet tai ainakin totuus niiden takana on täysin eri herätettyyn mielikuvaan verrattuna.

Instagram Storyt ja Snapchatit elävät vain 24 tuntia. Mitä jos olisit poissa somesta vuorokauden? Pelkäätkö, että missaisit jotain? Mitä jos kaikki puhuisivat jostain, mutta et ole itse tietoinen siitä? Olisiko paha, jos kerrankin kysyisit mitä toinen on tehnyt sen sijaan, että näit sen jo sosiaalisesta mediasta? Olisiko meillä kenties enemmän puhuttavaa ja annettavaa muille, jos uskaltaisimme menettää sosiaaliseen mediaan jaettuja hetkiä? Mahdollisesti, mutta siitä huolimatta haluamme jatkuvasti tietää reaaliajassa mitä muiden elämässä tapahtuu ja samaan aikaan jakaa muille asiat, joita me teemme. Haluamme nähdä ja tulla itse nähdyksi. Ehkä jopa jollain tapaa todistaa muille, että teen asioita, elän ja pidän hauskaa. Tämä on varmasti suurin syy sosiaalisen median aiheuttamaan ahdistukseen ja kateuden tunteisiin. Pääsääntöisesti jaamme muille vain hetket, jotka halumme muiden näkevän. Haluamme näyttää muille, että elämme hyvää elämää.

Pelko siitä, että jäämme paitsi jostain, saa meidät käyttämään yhä enemmän aikaa sosiaalisen mediaan sen sijaan, että lukisimme kirjaa, opiskelisimme, keskittyisimme luentoihin tai siihen, että keskittyisimme edes täysin autolla ajamiseen. Haluamme olla läsnä ja tietoinen tapahtumista myös silloin, kun olisi tärkeämpää olla läsnä ja tarkkaavainen siinä hetkessä, jota elämme oikeasti. Jäin myös miettimään, että onko FOMO osasyy siihen, että aika ajoin tietty matkakohde on "kaikkien" suosiossa. Näemme sosiaalisessa mediassa muiden viettävän kyseisessä paikassa unelmalomaa, joka saa meidät haluamaan saman kokemuksen ja koemme, että jäämme jostain paitsi, jos emme matkusta sinne. Esimerkiksi Dubai ja Bali ovat hyvä esimerkki tästä ilmiöstä. Lähes jokaisella näihin matkustavista on identtisiä kuvia samoista paikoista, käydään samoissa ravintoloissa, majoitutaan samoihin hotelleihin. Ehkä alitajuntaisesti ajattelemme, että matkamme tulee olemaan yhtä täydellinen, kun toisen henkilön sosiaalinen media antoi ymmärtää, jos kopioimme sen täysin. Ehkä pelkäämme, että jäämme jostain paitsi, jos emme menekään niihin paikkoihin. Tämä sama ilmiö heijastuu paljon myös arkeemme ja olen huomannut itsekin haluavani käydä ravintoloissa ja paikoissa, jotka olen nähnyt sosiaalisessa mediassa. Haluan olla varma, etten jää paitsi jostain hyvästä.

Vaikka suhteeni sosiaaliseen mediaan on tasapainoinen ja keskityn siihen, että sosiaalinen media tuo minulle iloa ja mahdollisuuksia muun muassa olemaan vuorovaikutuksessa läheisteni ja seuraajieni kanssa, tunnistan lieviä piirteitä FOMOsta myös itsessäni. Tiedostan runsaan sosiaalisen median käyttöni, välillä havahdun tunteeseen, että minun pitää jakaa tekemiäni asioita ja imen inspiraatiota omaan elämääni siitä, mitä näen muiden tekevän. Haluaisinko esimerkiksi lähteä hiihtämään tai luistelemaan, jos en olisi nähnyt seuraamieni henkilöiden Instagram Storyja kyseisten lajien parissa? Parhaimmillaan sosiaalinen media tekee meistä aktiivisia ja uteliaita kokeilemaan uusia asioita ja hankkimaan uusia elämyksiä, mutta pahimmillaan se ajaa meidät jatkuvaan kateuteen ja siihen, ettemme ole läsnä omassa elämässämme.

"FOMO on ongelmallista henkilöille, jotka katsovat jatkuvasti ulospäin sisäänpäin katsomisen sijaan. Kun olet niin virittänyt mielessäsi kaikkeen muuhun tai "parempaan”, menetät todellisen itsetuntemuksen. Jatkuva pelko jostakin paitsi jäämisestä ajaa siihen, ettet osallistu todellisena ihmisenä omaan maailmaasi. "
-Darlene McLaughlin

Sosiaalisen median aikakaudella olisi elintärkeää osata irtaantua ja olla offlinessa. Antaa itselle lupa olla tiedostamaton ympärillä tapahtuvasta ja tehdä paljon itsetutkimusta siitä, miksi muiden elämästä tietäminen on itselle niin tärkeää, jos kokee sosiaalisen median vievän liikaa huomiota oikeasta elämästä. Tulisi löytää sisimmistään JOMO eli the Joy of missing out. Oppia nauttimaan hetkistä, jotka kuuluvat vain sinulle ja tiedostamattomuudesta, mitä ulkopuolella tapahtuu. Mieti vaikka sitä hetkeä, kun joku kysyy vilpittömästi kasvokkain kuulumisesi tai suunnitelmistasi. Löytää ilo läsnäolevasta vuorovaikutuksesta virtuaalisen sijaan.


Mitä ajatuksia aihe herätti teissä?






Lähteet: https://vitalrecord.tamhsc.edu/fomo-life-youre-missing/
http://time.com/4358140/overcome-fomo/

11 kommenttia:

  1. Kiitos todella mielenkiintoisesta tekstistä. Pisti kyllä ajattelemaan asiaa monin tavoin.
    Olen sen huomannut itsestäni jo pitkään, että olen kriiseillyt ainakin bloggaamisestani, mutta onneksi taidan olla jo vihdoinkin löytämässä sen oman juttuni. Muu some, niin kuulumiset ja inspiraation löytäminen/keksiminen on tällä hetkellä se mitä haen esim facesta ja instagramista.
    On ehkä ohi aiheen, mutta toivon ajatukseni silti jotenkin huokuvan tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogiin ja somettamiseen somettajanan näkökulmasta tuo FOMO heijastuu varmaan taas enemmän niin päin, että vähän pelkäämme unohtavamme jakaa hetkiä esimerkiksi IG Storiesiin, joihin taas vastavuoroisuudesta seuraajamme koukuttuvat ja kokevat suurta FOMOa.

      Omaa juttua kannattaa ehdottomasti seurata ja tehdä asioita just niin, kun itse haluaa ja mihin kokee intohimoa ❤

      Poista
  2. En pidä siitä mitä paineita some tuo varsinkin nuorille..onneksi sain itse olla lapsi, enkä kasvaa aikuiseksi 12-vuotiaana:( ja myös se, että elämä pitää näyttää esim. instagramin kautta täydellisenä kaikille. Itse haluan elää elämääni, enkä elää sitä jonkun toisen kautta☆ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä anonyymin kanssa! Näin 31-vuotiaana sitä osaa jo miettiä, mikä on todellista, mitä kannattaa tavoitella ja muutenkin kyseenalaistaa näkemiään asioita, mutta (esi)teini-ikäinen Iina olisi takuulla tuntenut itsensä surkeaksi Instagram-maailmassa, kun olisi verrannut itseään muihin ja elämäänsä muiden elämään.

      Poista
    2. Olen niin monta kertaa kiitellyt siitä, että olen saanut elää oikeastaan pitkälle lukioon asti siten, ettei netti ja some ole esimerkiksi koulupäivien aikana jatkuvasti läsnä vaan sitä käytettiin esimerkiksi koulun koneilla tai vasta kotona. Haastavaa vanhemmillekin, että mihin vetää rajat somessa. Ja hyvin sanottu tuo, että haluaa elää elämää, eikä tehdä sitä jonkun muun kautta!

      Poista
    3. Iinalle, niinpä! Ja varsinkin kun itse elää pitkälti somen sillä "kulissipuolella" osaa olla vieläkin kriittisempi. Oon varma, että olisin ollut itsekin ihan hukassa ja tuntenut itseni nollaksi, jos olisin elänyt nuoruuteni Instagram-aikaan ja varmasti täysin eri ihminenkin.

      Poista
  3. Tosi hyvää pohdintaa! Mä pidän myös aina puhelinta äänettömällä, niin arkisin kuin viikonloppuisinkin, ellen sitten odota jotain tosi tärkeää puhelua, johon on ihan pakko vastata. Muuten vilkaisen puhelinta aina välillä ja soitan/tekstaan takaisin kun on sopiva hetki :) Sometauot tekee ihan älyttömän hyvää. Jotenkin sitä on aina niin paljon virkeämpi sellaisen jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin kellään on niin kova hätä tavoittaa tai saada vastaus, jos ei ole jotain todella tärkeää. Sitten tavoitellaan kyllä jo kaikissa kahavissa ja tullaan linjoja pitkin, jos on eikä vastata 😄

      Poista
  4. Kiitos pohdituttavasta tekstistä Mikaela, en ole aiemmin kuullut FOMO-ilmiöstä! Olen huomannut, että en nykään jaksa keskittyä esimerkiksi kirjan lukemiseen, vaan mieluummin selailen nopeaa informaatiota, kuten Instagram feediä. Instassa tulee oltua todella paljon vuorokaudesta. Toisaalta, kauniit kuvat antavat inspiraatiota, mutta pitää muistaa, että kenenkään elämä ei ole pelkästään kauniita kuvia. Olen lähdössä pian reissuun ja toivon, että reissun aikana pääsen irtautumaan hieman Instagramista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Tuo ilmio on todella mielenkiintoinen ja vei kunnolla mennessään, kun aloin lukemaan siitä enemmän ja tutkimaan ilmiötä. Tuo on niin totta, että nykyään haluaa kaiken informaation nopeammin, koska olemme muutenkin tottuneet nopeatempoiseen ärsykkeeseen elämässä, joka tulee somesta, katukuvasta ja tv:stä. Reissussa ehdottomasti koita nauttia siitä olemisesta ja keskittyä hetkeen ❤

      Poista
  5. Kiitos Mikaela, niin yritän tehdä 🧡 Toivottavasti on huono wifi 😅

    VastaaPoista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela