Onni lähtee itsensä hyväksymisestä

tiistai 19. helmikuuta 2019

En tiedä onko viime aikainen kokonaisvaltainen hyvä olo huokunut rivien välistä tänne blogiinkin, mutta juuri nyt elämässäni on meneillään todella hyvä vaihe. Tällä hetkellä kaikki on vain niin kohdallaan ja elämä hymyilyttää. Erityisesti suhtautuminen itseeni ja lempeys, jolla kykenen kohtelemaan itseäni, hymyilyttää. Kliseisesti puhutaan, että itsensä hyväksymällä elämään tulee iloa, mutta ehkä se on totta. Olen tehnyt vuosia suurta työtä itseni hyväksymiseksi ja välillä vetänyt kaiken aivan äärimmäisyyksiin luullen, että olen matkalla onnellisuuteen.

En halua enää jauhaa viime vuodesta ja sen aikana kohtaamistani haasteista. Olin onneton, tein vääriä valintoja, mutta tein myös oikeita asioita. Viime vuosi meni pitkälti palapeliä kooten, sitä rikkoen ja hukkuneita palasia etsien, kunnes lopulta sain minun palapelini kasaan. Löysin tarvittavat palat, kokosin ne ja pystyin aloittamaan alusta jotain uutta. Opin olla jämähtämättä menneeseen ja vanhoihin toimintatapoihin ja keskityin hyvään. Edelleen koen ajoittaista surumielisyyttä, mutta ehkä se on vain osa minua ja luonnettani. Kuitenkin keskittyminen ympärilläni olevaan hyvään ja onnistumisiin on auttanut minua olemaan vajoamatta liikaan synkkyyteen. Olen keskeneräinen, kuten varmasti me kaikki, olen hyväksynyt sen ja nyt pystyn kunnioittamaan itseäni ja olemaan tyytyväinen muun muassa saavutuksiini. Kaikessa ei tarvitse olla paras tai kehittää itseään äärimmäisyyksiin. Myös ihan hyvä on tarpeeksi.

Huomatessani, että hyvään elämään vaaditaan meitä ympäröiviä asioita enemmän lempeää suhtautumista itseemme, elämänlaatuni kohosi aivan älyttömästi. Ennen saatoin uhriutua epäonnistumisista, tukahduttaa tunteita ja mielentiloja tehden niistä vihollisia itselleni. Yritin sivuuttaa monia asioita, mutta oikeasti ne pyörivät mielessäni lähes jatkuvasti ja keskityin pahimman pelkäämiseen ja epäonnistumisten kohtaamiseen. Mitä enemmän velloin näissä ajatuksissa, sitä onnettomampaa elämäni oli ja tuntui, että oikein vedän huonoja asioita puoleeni ja olen entistä enemmän hukassa itseni kanssa. Asiat, joihin keskitymme ja joista jatkuvasti puhumme, ovat niitä asioita, joita elämässämme kohtaamme, mutta mitään mieltä painavaa ei saisi kuitenkaan jättää täysin käsittelemättä. Kuitenkin liika pelossa ja negatiivisuudessa eläminen on vahingoittavaa ja helposti asettaa meidät kritisoimaan kaikkea ympärillämme tapahtuvaa ja ympärillämme olevia ihmisiä. Jos ei pysty millään tavalla löytämään mistään mitään hyvää ja kaikessa on aina jotain vikaa, on todella vaikeaa olla onnellinen tai kokea tyytyväisyyttä mihinkään. Ei edes itseensä.

Yksi, mikä on tehnyt minut todella onnelliseksi viime aikoina, on kyky heittäytyä. Olen aika laskelmoiva ja yksityiskohtainen persoona, mutta nykyisin osaan entistä enemmän heittäytyä epämukavuusalueelle ja lähteä tekemään asioita asenteella "mitä sitten, jos ei onnistu?". Jos ei onnistu, olivat ne sitten treffit tai pidempään jatkunut tapailu, oma projekti, uuden taidon oppiminen tai jokin tilanne töissä. Ainakin yritit ja kävit kääntämässä sen kortin. Kliseitä on ihana heitellä, joten sanotaan tähänkin väliin, että yrittämättä ei voi onnistua eikä löytää mitään. Ei ainakaan korjata rikkinäistä, jos jatkuvasti pysyttelemme mukavuusalueellamme. Etenkin ihmissuhteissa lähtee helposti tekemään itsestään syyllistä, vaikka oikeastaan kyse on ihan kaikesta muusta. Ei vain oltu oikeita ihmisiä toisillemme, aika oli väärä tai planeetat ja tähdet olivat väärässä linjassa. Vastaan tulee varmasti se uusi elämämme henkilö - ainakin ennemmin tai myöhemmin. Ja sitä paitsi, nykyajan deittikulttuurissa planeetat ja tähdet eivät tunnu olevan ikinä kohdallaan, että kannattaisi liikaa jäädä murehtimaan!

Ajattelin todella pitkään viihtyväni erinomaisesti yksin ja sitä, etten oikeastaan kaipaa useaa ystävää. En ainakaan kavereita. Nyt, oman tasapainon löytyessäni olen aivan erilaisella tavalla nauttinut muiden ihmisten seurasta. Olen viime viikkoina tavannut paljon uusia ihmisiä, luonut uusia ystävyyssuhteita ja huomannut nauttivani siitä. Aika ajoin jopa selkeästi kaipaan muiden seuraa, jota ei ennen tapahtunut samalla tavalla. Olin paljon uupuneempi ja elin pitkälti omassa kuplassani. En ole täysin varma, olinko tuolloin vain todella onneton ja samalla itsekäs, etten halunnut joustaa omista asioista ja käyttää aikaani muihin. Nyt se on onneksi muuttunut ja hetki sitten kirjoittelin Instagramiinkin, kuinka olen oppinut saamaan energiaa muista ihmisistä. Varsinkin hetkinä, kun se pieni melankolia ja surumielisyys on meinannut ottaa vallan.

Valo on minulle se kaikista maagisin lääke ja vaikka rakastan valoisan kauden jälkeistä syksyn saapumista ja sen tuomaa melankoliaa, olen viime päivinä huokaissut helpotuksesta. Helpotuksesta siksi, että pahin ajankausi on päättynyt, meri oli peittynyt lohkeilleesta jäästä, jolloin tiedän, että olemme menossa kohti valoisampia päiviä. Kuten aikaisemmin kirjoitin, lisääntyy elämässämme se, mihin keskitymme ja pimeinä päivinä on paljon helpompi lähes tukahduttaa itsensä melankolialla ja jäädä pyörimään huonoon oloon. Valon lisääntyessä on ainakin minun paljon helpompi ottaa itseäni niskasta kiinni, ryhdistäytyä ja innostua täysin eri tavalla asioista. Ja ennen kaikkea nauttia elämästä pitkän pimeyden jälkeen. Valoisan tullessa on helpompi pysähtyä hetkeen ja nauttia siitä. Jatkuvasti ei tarvitse katsoa eteenpäin tulevaan, jotta kokisi olonsa hyväksi. Onnellisuus on juuri sitä, että on jotain, jota odottaa, mutta myös tästä hetkestä ja elämän yksinkertaisuudesta nauttimista.

Tällä hetkellä en käy terapiassa, mutta syön edelleen mielialalääkkeitä ja tulen varmasti syömään vielä pitkään. Miksi nyt ottaisin riskin huonommasta kaudesta, kun pienellä lääkemäärällä voin olla näin onnellinen? Ei ne mielialalääkkeet ole mitään kauheita pahiksia, kunhan osaa varautua siihen, että jossain vaiheessa niistä olisi hyvä luopua. Olen kuitenkin ajatellut aloittavani yksityisellä terapeutilla ratkaisukeskeisen terapian. Tiedän, että jossain vaiheessa tulee taas hieman huonompi kausi, joka on täysin normaalia meille kaikille ja tällä kertaa haluisin olla siihen valmiimpi. Elämässäni on edelleen paljon käsittelemättömiä asioita, jotka vaikuttavat minuun ainoastaan huonoina hetkinä. Ehkä säännöllisellä terapialla saisin vihdoin käsiteltyä ne kokonaan ja huonomman kauden tullen energiani ei menisi vanhojen käsittelyyn.

Sellaisia ajatuksia tällä kertaa ja toivon, että saitte vähän ajatuksestani kiinni. Tämä oli jälleen kerran täysin fiilispohjalta syntynyt teksti. Tulen kirjoittamaan vielä spesifimmin minäkuvastani ja itsensä hyväksymisestä omassa postauksessa. Ihanaa tiistai-iltaa!

Kuvat Elina

2 kommenttia:

  1. Olen samaistunut moneen asiaan, mitä olet kirjoittanut viime aikoina ja oma viime vuoteni oli myös hyvin vaikea ja haastava, ja sisälsi paljon konkreettisia muutoksia kaikilla elämän osa-alueilla. Nyt tuntuu, kuin olisin herännyt taas omaksi itsekseni ja näkisin kaikki pienet iloiset asiat ja värit. Kiitos, että kirjoitat niin rehellisesti ja avoimesti ja samaistuttavasti näistä asioista. Kaikkea hyvää kevääseen :) Itse olen yrittänyt opetella sitä, että kun se huonon olon aalto taas tulee ja itken ja kurkkua kuristaa, yritän muistuttaa itseäni että se on "vain" tunne, se menee ohi ja sitten olen käsitellyt sen asian toivottavasti perinpohjaisemmin niin että se ei enää tulisi vaivaamaan. Ja suositus terapialle - itse aloitin taas tauon jälkeen. Vaikka se on hintavaa yksityisellä, on se sen arvoista. Kaikkea hyvää kevääseen ja paljon aurinkoa elämääsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit, kiitos kommentista ja mahtavaa, että olet löytänyt samaistuttavaa kirjoittamistani teksteistä ❤️️ Tuo fiilis on ihan paras, kun huomaa itse sen muutoksen, joka tapahtuu omassa itsessään. Tulee todella lohduttava tunne, kun tietää, että jatkossakin tulee pääsemään asioiden yli.

      Itse käytän myös tuota ajattelumallia, että yritän ajatella ahdistuksen, surun jne olevan vain "tunne", joka ei tee mitään pahaa ja menee ohitse. Ihanaa kevään alkua myös sulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela