Joulukuun alun kuulumiset

perjantai 6. joulukuuta 2019

Moikka! Mitä sulle kuuluu? En ole taas hetkeen kirjoitellut kevyesti kuulumisia ja oikeastaan aamullakin tämän päivän postausta miettiessäni mielessä pyöri monta erillistä teemaa, mutta jotenkin ajatukset olivat ihan sekaisin, etten saanut mistään aiheesta kunnolla otetta. Joten mennään täysin fiilispohjalta, hieman jokaista mielessä ollutta asiaa miettien.

Joulukuu on lähtenyt käyntiin aika vauhdilla ja viikon sisään on mahtunut kolmet juhlinnat. Vaikka tällekin viikonlopulle olisi ollut vaikka mitä menoa, haluan mieluummin vain olla sopimatta mitään etukäteen. Huomaa, että lyhyeksi jääneet yöunet ja sosiaaliset tilanteet ovat rokottaneet. Tuntuu hyvältä, kun tietää, että saa vain olla. Mutta hitsit on ollut kivoja iltoja ja ihan mielettömiä ihmisiä, joiden kanssa olen viettänyt aikaa! Olin niin monta vuotta todella rajoittautunut juhlimisen suhteen ja todella syrjäytynyt kaikesta illanvietosta. Tuolloin ajattelin, ettei minua huvita juhlia, mutta nyt pystyn myöntämään itselleni, että vielä viime vuonna ja hieman alkuvuodestakin rajoitin muun muassa alkoholin käyttöä, koska se rokottaa treenaamista. Arvatkaa kuinka hyvältä nyt on tuntunut, kun on osannut antaa mennä ja nauttia illoista ilman, että alan stressaamaan alkuillasta mahdollista humaltumista. Nyt olen vain antanut mennä ja nauttinut siitä, että suhde alkoholiin on tasapainoinen ja pystyn käyttämään sitä ilman stressiä, että tulisin humalaa, mutta myös sen suhteen, että lähtisi vahingossa käsistä. Tuntuu hieman oudolta kirjoittaa alkoholista tällä tavalla, mutta se kuuluu monen aikuisen elämään. Ei pitäisi nolostella, jos myöntää, että on ollut kiva olla humalassa ja käydä ulkona.

Joulukuun alku ja alkutalven aikana käydyt keskustelut ovat saaneet minut ymmärtämään, miten onnellinen olen ja kiitollinen tästä vuodesta. Vaikka tässä vuodessakin on ollut haasteensa, silti pitkästä aikaa tuntuu, että vuosi on ollut todella hyvä. Parasta tässä on ollut, että tunnen vihdoin löytäneeni kodin ja ympärilleni ihmisiä, joiden seurassa on hyvä olla. Ylipäätänsä olen enemmän sinut itseni kanssa, kuin koskaan ja olen osannut laittaa itseni paremmin muiden edelle, jos se on tuntunut oikealta. Tietenkin välillä olen miettinyt olenko liian itsekäs, mutta silloin olen hengittänyt syvään ja muistuttanut itseäni, että olen kaiken toivomani arvoinen. Kehotetaanhan lentokoneessakin laittamaan happinaamari aina itselle ja vasta sitten auttamaan muita. Sinä itse ja sinun tarpeesi tulevat aina ensi. Piste. Jos et voi itse hyvin, et voi antaa niin paljoa muillekaan.

Tuskin ketään yllättämättä myös ihmissuhteet ovat pyörineet mielessä. Nyt, kun olen käynyt huomattavasti enemmän ulkona, olen tavannut todella paljon uusia ihmisiä, mutta siitä huolimatta ihmissuhde tuntuu entistä kaukaisemmalta. En pidä lainkaan siitä, että tutustuisin ihmisiin esimerkiksi Tinderissä, vaan tarvitsen sen fiiliksen, jonka saa ihmisestä viettäessään aikaa hänen seurassaan. Tietenkin esimerkiksi Tinder toimii, mutta tuntuu, että ajan löytäminen tapaamiselle on ihan hemmetin vaikeaa. Vietän niin paljon aikaa ihmisten kanssa ja puhelimella muutenkin, etten haluaisi iltojakin viettää laittaen viestiä. Mieluummin näen, tutustun ja tiedän, että oliko hän minun ihminen tai minä ihminen hänelle.

Jos mietin jo sitä määrää, kuinka monen kanssa olen tänä vuonna käynyt ulkona, vain muutamasta olin loppujen lopuksi aidosti kiinnostunut ja nekin aika yllättäviä henkilöitä. Sellaisia, joista en olettanut kiinnostuvani. Meillä kaikilla on varmasti aika vahvasti mielessä piirteitä, joihin kiinnittää ihmisessä huomioita tai millaisen mielikuvan on maalannut unelmakumppanistaan. Minullakin on sellainen, mutta kukaan näistä, kenestä oikeasti aloin kiinnostumaan, ei ollut ulkoisesti sen tyyppinen, kuin kehen ajattelisin tuntevani vetoa. Viime viikolla ystäväni kanssa keskusteltaessa rakkaudesta ja ihastumisesta tuli puheeksi kuinka loppujen lopuksi toinen onkin juuri sitä, mitä haluaa ja täysin omaa tyyppiä. Olen alkanut uskomaan entistä enemmän, että se meille oikea ihminen on joku lähipiiristämme. Niin moni tuttuni ja ystäväni on lopulta päätynyt yhteen tai alkanut tuntemaan vetoa esimerkiksi työkaveriin, tuttuun tai ystävään. Tai jopa yhteisen illanvieton aikana alkanut näkemään jonkun henkilön täysin eri valossa, vaikka aluksi ei tuntenut mitään vetoa toiseen. Kait meissä vielä on jäljellä jotain inhimillistä, joka saa meidät rakastumaan ihmiseen kokonaisena, ei vain ulkokuoreen.

Kesästä lähtien olen kaivannut läheisyyttä aivan eri tavalla, kuin vuosiin. Varmaan itsensä hyväksyminen on vihdoin saanut minut valmiiksi vastaanottamaan toisen henkilön osaksi elämääni. Jollain tavalla tämä on ollut todella raastavaa, koska ihmissuhteet ovat vaikeita. Ihan pirun vaikeita ja vaikka mahdollisesti se oikea olisi aivan nenän edessä, ei kaikki aina ole mahdollista. Tai sitten jo luulee, että tässä se henkilö on, mutta lopulta ei olekaan. Jotenkin turhauttaa pelko sydänsuruista vaikka ne kuuluvat elämäämme. Harvempi meistä kulkee läpi elämän saman henkilön kanssa. Muutenkin jatkuva tieto pitkien parisuhteiden päättymisestä on herättänyt todella paljon ajatuksia ja joinakin päivänä kyseenalaistamista pysyvien ihmissuhteiden löytymiseen.

Sellaiset kuulumiset ja ajatukset joulukuun alkuun. Ja koska tänään on itsenäisyyspäivä, on pakko jakaa vähän jotain teemaan liittyvääkin. Joten tässä minun kolme parasta asiaa Suomessa: saaristo, joulutortut ja kotimainen design.

Ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa ja onnea Suomi 102!

Kuvat Joanna Suomalainen

1 kommentti:

  1. Tatuoija Leena Lumilampi piti juuri omassa ig:ssään (storyissa) "Tinderella-ihmiskoetta" joka kesti 9 viikkoa. Se oli aivan huikea. Hän kannusti ihmisiä kohtaamaan toisiaan Tinderissä ja jakamaan näistä syntyneitä ajatuksia ja kokemuksia. Ihmiset ilmoittautuivat mukaan nimimerkillä, päivittivät kuulumisiaan Leenalle ja hän sitten jakoi nimimerkillä ihmisten viestejä. Näistä syntyi huikeita keskusteluja ihmisyydestä, parisuhteista ym. Moni löysi Tinderistä itselleen seurustelukumppanin ja osalle kävi niin, että rohkaistui tämän kokeen ansiosta itse kokeilemaan Tinderiä ja oikeasti myös aloittamaan keskusteluja. Osa taas kokemuksen jälkeen huomasi, että vielä ei olekaan aika itselle lähteä etsimään kumppania, vaan ensin täytyy selvittää vanhoja traumoja tai vaan olla yksin ja ottaa aikaa itselleen. Siitä tuli niin suosittu, että Leena päätti, että huhtikuussa sama homma kokeillaan uudelleen. Kannattaa laittaa hänet seurantaan! :)

    Itse olin ollut enemmän ja vähemmän sinkkuna useamman vuoden, kun yksi ilta n. 3 vuotta sitten tuli vahvasti ajatus, että "nyt voisin olla oikeasti valmis kohtaamaan jonkun. Ihan oikeasti". Latasin Tinderin, meni noin tunti ja nykyinen avopuolisoni laittoi minulle viestiä. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela