Joulun odotus muuttui todella paljon sen jälkeen, kun muutin ensimmäisen kerran pidemmäksi aikaa ulkomaille ja joulun odotuksessa korostui kotikotiin pääsy: sai vihdoin pitkän ajan jälkeen nähdä perhettä ja viettää aikaa yhdessä. Uskon, että moni kaukana perheestään asuvat tai opiskelevat voivat samaistua tähän. Tuskin yllättää, että nuorempana yksi odotetuin asia oli lahjat, mutta nykyään tärkeintä on se, että saan lähes koko perheeni sisaruksia myöten yhdeksi illaksi saman katon alle. Koska minulla on iso perhe, tuota ei tapahdu vuoden aikana kovin usein. Jokaisella kuitenkin on omat menonsa emmekä asu kaikki samalla paikkakunnalla.
Olen viettänyt yli 20 vuotta jouluaaton aina äitini, isäpuoleni ja neljän veljeni kanssa ja edelleen tämä ihana perinne jatkuu. Ja vuosien myötä porukka on vain kasvanut, kun jouluaaton viettoon ovat liittyneet mukaan veljieni tyttöystäviä, puolisoita ja nyt neljättä vuotta veljentyttönikin. Olen viettänyt ainoastaan yhden joulun elämästäni ulkomailla, mutta minulle joulu on täällä Suomessa. Toki ainoana harmittavana asiana on, että isäni ja äitipuoleni sekä yksi veljistäni on viettänyt useat joulut ulkomailla, mutta jotenkin vain koen, että se "oikea" joulu on täällä Suomessa. Ja onneksi aina voi nähdä ennen joulua ja olen alkanut tottumaankin siihen, että isä on toisaalla joulun ajan.
Nykyisin osaan nauttia näistä lyhyemmistä jouluista, koska pitkään kaikki kolme päivää aatosta tapaniin oli täynnä menoa ja käyntiä siellä ja täällä. Nyt kun isovanhempani ovat ikääntyneet ja isäni alkaessa viettämään yhtä enemmän jouluja ulkomailla, on aatto poislukien joulu rauhoittunut huimasti. Joulupäivänä käyn isäni äidillä ja näen serkkujani, mutta Tapaninpäivän olen alkanut jo ottamaan täysin itselleni. Jollain tapaa siinä päivässä on kiva fiilis, koska monet ystävistä ovat vielä joulunvietossa, ei ole kauheasti houkutuksia tehdä mitään. Nyt muutaman viimeisimmistä Tapaninpäivistä olen viettänyt rennosti käymällä salilla ja olemalla yksin. Vanhempanikin asuvat sen verran lähellä, ettei tavallaan "tarvitse" viettää siellä useaa päivää, ellen halua. Nähdään kuitenkin sen verran usein.
Loppuviikon yritän ottaa todella rennosti ja valmistautua ensi viikon lomailuun. Ensi viikolle minulla ei ole mitään muita suunnitelmia, kuin ainoastaan jouluaatolle ja joulupäivälle. Muuten aion mennä täysin fiiliksen mukaan ja itseäni kuunnellen. Olla yksin, jos haluan ja tehdä jotain seurassa, mikäli se tuntuuh hyvältä. Eli varmasti todella kiva viikko tulossa ja kaikkiin meileihin menee poissaoloviesti. Somea ja blogia päivittelen, mutta rennolla otteella ja enemmänkin fiilispohjalta. Ensi viikolla on varmasti enemmän aikaakin ihan rauhoittua koneen näppäimistön ääreen ja kirjoittaa enemmän fiilispohjalta. Tai kyllä tämäkin teksti syntyi täysin intuitiivisesti, mutta arjen ollessa rauhallisempaa, on enemmän aikaa pysähtyä kuuntelemaan mitä oma mieli sanoo ja mitä siellä on sanottavana.
Tällaista kuuluu tällä hetkellä ja tältä näyttää tulevat suunnitelmat - ystäviä, perheen kanssa olemista, omaa aikaa ja rauhoittumista. Viimeisen viikon olo on ollut hieman alavireinen ja mieltä on painanut yksi jos toinenkin asia, joten seuraavat päivät tulevat todellakin tarpeeseen viemään ajatuksia muualle.
Ihanaa torstaita ja palataan taas!
Kuvat Joanna Suomalainen
Miksi teidän ystävyys Jutan kanssa loppui? Se on aika näkyvää.
VastaaPoistaEn osaa sanoa syytä, miksi ystävyytemme alkoi kariutumaan vajaa vuosi sitten. Kannattaa kysyä Jutalta.
Poista