Miten somen vähentäminen on vaikuttanut minuun?

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Ei stressiä somesta, ihan best! 
Toppi Bik Bok / Housut Zara / Kengät Nike Air Max 95* / Laukku Ebay / Kello Daniel Wellington (saatu)

Olen ollut viime viikot normaalia epäaktiivisempi somessa ja arvatkaa mitä? Nämä viikot ovat olleen ihan huippuja! Sosisaalinen media on kunnon aikasyöppö, niin vaikuttajille kuin seuraajillekin, ja yhden vuorokauden aikana someen saa uppoamaan useita tunteja ihan huomaamatta. Seuraajille sosiaalinen media on enemmän viihdyke ja ajanviete - yhteen kuvaan tai blogitekstiin käyttää aikaa parista sekunnista muutamaan minuuttiin. Vaikuttajalle taas se yksi kuva tai blogiteksti on päivien työ. Kuvitelkaa, että päivitätte blogin kerran päivässä, samoin Instagramin kuvafeedin. Päälle vielä Insta Storyt. Ihan hullu työmaa. Jo pelkkä Instagram on nykyään todella aikaa vievä, koska esimerkiksi Insta Storiesit ovat muuttaneet muotoaan esteettisemmiksi ja harkutummiksi - storyt editoidaan siinä missä feedinkin kuvat.

Vaikka olen vaikuttaja ja vaikutan blogin lisäksi muun muassa Instagramissa, en ole halunnut ottaa liiallista stressiä täydellisestä Instafeedistä tai siitä, ettei kuvavirta päivity päivittäin. Yhdessä vaiheessa aloin ajautumaan siihen suuntaan, että blogin lisäksi koin stressiä Instagramista ja lähdin vertailemaan itseäni muihin somettajiin. Yritin olla aktiivisempi ja suunnitelmallisempi, latasin erilaisia sovelluksia joilla saa suunniteltua omaa kuvavirtaa ja tarkastelin kaikkia lisäämiäni kuvia todella kriittisesti. Päivä päivältä some alkoi ärsyttämään, eikä oma profiili enää oikein kiinnostanut. Eikä oikeastaan muidenkaan. Samanlaisia kuvia käyttäjä käyttäjältä, ei mitään tunteita herättäviä Insta Storyja, ei mitään aitoa. Ehkä olen ihmisenä sellainen, joka pitää enemmän aidoista, eletyn näköisistä hetkistä, kuin loppuun asti harkitusta kuvavirrasta tai elokuvamaisista Insta Storyista. Ehkä tuo on syy, miksi olen itse aina halunnut panostaa enemmän blogiini, kuin muihin sosiaalisiin medioihin. Ymmärrän, että monille esimerkiksi Instagram on työ ja tulonlähde ja yrityksille oiva paikka mainostaa, mutta minuun se ei vain nappaa.

Blogiin ei enää tule joka päivä uutta postausta, Instagram päivittyy silloin kun sattuu huvittamaan. Muutenkin Instagramin ja osittain muidenkin sosiaalisten medioiden käyttöni on vähentynyt huomattavasti, joten aikaa on jäänyt aika paljon kaikkeen muuhunkin. Toki päivätyö vie osansa somevapaasta ajastani, mutta vapaa-aikaa on siitä huolimatta enemmän, kuin ennen. Miten olen käyttänyt aikani, kun sosiaalinen ei ryöstä niin paljon aikaa päivistäni?

Aivan ensimmäisenä pakko mainita, että olen herännyt ihan uudelleen henkiin deittailun suhteen! Tehdessäni lähes kolme kuukautta ainoastaan blogia työkseni, huomasin olevani todella väsynyt ja kuormittunut päivän päätteeksi. Vaikka vietin suurimman osan päivästä yksin kotona kirjoittaen, kuvaten ja editoiden, ei sosiaalisuus houkutellut lainkaan päivän päätteeksi. Tietenkin nyt asun uudella paikkakunnalla, mahdollisuudet deittailuun ovat suurempia ja niin edelleen, mutta eivät nämäkään ole ainoita syitä. Deittailulle, ja ylipäätänsä sosiaaliselle elämälle, on paljon enemmän aikaa, kun en ole jatkuvasti puhelin kourassa ja somet auki. Osaan myös nauttia sosiaalisista hetkistä enemmän, kun saan keskittyä täysillä siihen hetkeen sen sijaan, että kuvaan jatkuvasti. Yksi tai pari kuvaa ja nopea päivitys Insta Storyyn ihan tarpeeksi. Loput ajasta puhelin lepää laukussa.

Ovathan nämä säät ihan mahtavat ja tekisi mieli olla jatkuvasti ulkona. Liikunnan suhteen olen kuitenkin pitkään suosinut treenaamista, myös kesäisin, mutta nyt olen huomannut, että minun tekee mieli lähteä juoksemaan tai kävelemään ulos. Aktiivisemmin somea käyttäessäni ulkoilin paljon vähemmän - salilla pystyi esimerkiksi loppujäähdyttelyn aikana päivittämään Instagramia tai vastaamaan kommentteihin sekä ylipäätänsä tsekkaamaan, mitä somessa tapahtuu. Juostessa tai kävellessä tämä ei ole mahdollista, joten valitsin mieluummin salin, koska sain käytettyä kaiken ajan tavallaan hyödyksi. Ihan typerä ajatus! Nyt mielestäni ulkona liikkumisessa parasta on juuri se, että saan keskittyä 100% hyvään musiikkiin, asioihin ympärilläni, podcastiin tai omiin ajatuksiini. Urheilun pitäisi olla puhdistavaa ja rentouttavaa, ei mieltä kuormittavaa.

Henkisellä puolella sosiaalisen median vähentäminen on piristänyt mielialaani huomattavasti. Olen nykyään paljon aktiivisempi, koska sosiaalinen media ja blogityöt eivät pyöri mielessä jatkuvasti. Myönnetään, että blogin sisältöä ideoin ympäri vuorokauden, inspiraatiolle kun ei voi asettaa rajoja, mutta päätös jättää Instagram vähemmälle huomiolle on tehnyt todella hyvää. Suurin osa ajasta, jonka Instagram ennen vei, ei mennyt suinkaan oman profiilin päivittämiseen. Kaikista eniten aikaa meni siihen turhaan selaamiseen, varsinkin juuri ennen nukkumaan menoa. En enää oikein edes keskittynyt mihinkään näkemääni, kunhan vain selasin, ja harva siellä nähty kuva tai video aiheutti minkäänlaisia tunteita tai ajatuksia. Kuormitin aivojani turhilla asioilla, kun olisin voinut käyttää ajan esimerkiksi lukemiseen tai mielen rauhoittamiseen. Päivän kulussa sosiaalisen median vähentäminen näkyy taas siten, että jaksan arjessa paremmin - nukun paremmin, ulkoilen enemmän enkä stressaa niin paljoa.

Pakko myös mainita kliseisesti, että itsetuntoni on parempi sosiaalisen median vähentämisen myötä. Näen jatkuvasti upeita naisia kadulla, mutta katukuvassa kiinnitän ihmisiin täysin eri tavalla huomiota, kuin kuvissa. Arkielämässä kauniita ihmisiä nähdessä mielessä on vain ajatus, että henkilö näytti hyvältä. En lähde viemään ajatuksia pidemmälle ja vertailemaan itseäni tähän henkilöön. Kuvat antavat meille mahdollisuuden tarkastella asioita kriittisemmin - onhan vertailukohde niin sanotusti edessämme mustalla valkoiselle painettuna. Koen harvoin kateutta tai alemmuuskomplekseja kauniita ihmisiä kohdatessani, mutta kuvat ovat niitä, jotka tekevät meistä kriittisiä. Seuraan Instagramissa vain tilejä, jotka tuottavat minulle positiivisia tai neutraaleja tunteita, mutta someen uppoutuessa vastaan tulee sisältöä, jota ei pysty suodattamaan. Silmille ponnahtaa haluamattaan sisältöä, joka voi aiheuttaa riittämättömyyden tunteita. Itse osaan suhtautua näihin tunteisiin aika neutraalisiti ja saan pyyhittyä alemmuuskompleksin mielestäni yhtä nopeasti, kuin kuvan pois scrollaamiseen menee, mutta en yhtään ihmettele, miksi sosiaalinen media aiheuttaa nykyään niin monelle mielipahaa ja stressiä. Ymmärrän myös sen, miksi "tavikset" käyttävät tunteja omaan feediinsä tykkäyksien ja seuraajien toivossa. Huomio on koukuttavaa, muttei todellakaan sen arvoista, että jättäytyisi ulkopuolelle oikeasta elämästä. Tuo on oikeastaan se suurin syy, miksen haluaisi tehdä kokopäiväisesti työtä vaikuttajana. Haluan edes joskus irtautua somesta ja elää hetket hetkinä. Olla ihan tavallinen.

Tekstistä tuli hieman negatiivissävytteinen, mutta tarkoitukseni ei suinkaan ole tyrmätä sosiaalista mediaa tai Instagramia. Mielestäni on upeaa, mitä kaikkea sosiaalinen media mahdollistaa ja kuinka se on muuttanut työelämää. Kunnioitan yrittäjiä ja yrittäjyyttä, joten on ihan mahtavaa, kuinka aktiivisilla vaikuttajilla on mahdollisuus työllistää itsensä somella. Sosiaalinen media on kuitenkin työ, joka ei todellakaan sovi kaikille ja omasta kokemuksesta ymmärrän vaikuttajien työuupumuksen. Harvoissa ammateissa joutuu olemaan samanlaisen informaatiotulvan keskellä ja jatkuvasti tavoitettavissa monessa eri kanavassa. Tästä syystä arvostan niitä kaikkia, jotka pystyvät tuohon työhön. Itse olen nautiskelija ja arvostan vapaa-aikaani. Epätasapaino levon, työn ja oman ajan välillä uuvuttaa minut jatkuvasti, joten omalla kohdalla paras päätös oli vähentää sosiaalisen median käyttöä. Päätös ei edes tullut tietoisesti ja päättämällä, vaan ihan huomaamatta. Eikä haittaa ollenkaan!

Miten te koette somen, erityisesti Instagramin? Ja onko somekäyttäytymisenne muuttunut kuluneen vuoden aikana?

6 kommenttia:

  1. Mä rakastan Instan kuvafeedejä jotka ovat ns. "kotikutoisia" ja niissä näkyy eletty elämä. Monet isot vaikuttajat tekee Instaa niin, että jos niiden kuvat olisivat rintarinnakkain, en osaisi sanoa kenen kuva se on, koska tyyli vaaleine yksityiskohtineen on niin sama. Se tietenkin on just sitä mitä mainostajat haluaa, mutta se ei ole sitä, joka kiehtoo minua. Suurin osa seuraamistani tileistä onkin todella rennolla otteella tehtyjä, eikä todellakaan mitenkään erityisen harkittuja, kaikilla on oma tyyli, tiedän heti kenen kuva se on, kun tulee feedissä vastaan, katsomatta. Siitä tietää heti, että julkaisija on tavoittanut minut. Oma insta on todellinen sillisalaatti ja sitä varmaan moni kauhistelee, mutta olen tyytyväinen siihen, koska se kuvaa juuri minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo välillä on ihan sekaisin, että mikä on kenenkin kuva varsinkin sellaisten henkilöiden kanssa, joita ei seuraa, mutta kuvat tulevat instassa muuten vain vastaan. Mielestäni sulla on juuri kiva insta! Itse seuraajana nautin erilaisten hetkien katselemisesta, en vain auringonlasku-kuvien ja täydellisten annosten katselemisesta ;)

      Poista
  2. Mieluiten katson kuvia aidoista tilanteista, en halua mitään muotikuvia otettuna kummallisissa poseerauksissa teennäinen ilme kasvoilla. Asukuvat on kyllä kivoja, mutta ihan normaaleissa olosuhteissa otettuina, omana itsenä.

    Sun blogista olen tykännyt juuri siksi, että on sitä elämän makua, eikä vain suitsutusta, että miten hemmetin upeaa kaikki koko ajan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse seuraan paljon muotitalojen instoja, mutta "tavisten" liian muotikuvamaiset julkaisut ei kiinnosta. Eikä sellaiset liian asetellut ja lavastetut hetket, vaikka se olisikin toteutunut oikeasti. Kuvan takana on kuitenkin aina kunnon setting, vaikka oikeasti oltaisiinkin piknikillä puistossa ja niin edelleen.

      Jes ihana kuulla! Mielelläni tuonkin esille eri fiiliksiä enkä ainostaan niitä elämän kohokohtia :)

      Poista
  3. Olin alkuvuonna lähes kolme kuukautta poissa Instagramista, ja siis ihan täysin poissa - deletoin tilini tilapäisesti. Se oli ihanaa, vapauttavaa! Elin hetkessä, enkä miettinyt, millaisia kuvia tilanteesta saisi. Toisaalta taas ikävöin somesta saamaani inspiraatiota ja siellä tapaamiani ihania ihmisiä. :) Nyt yritän olla sosiaalisessa mediassa aika omaehtoisesti, mutta toisaalta olen myös huomannut, kuinka iso rooli sosiaalisen median kanavilla on bloggaamisen maailmassa. Tasapainoa siis haen, yhä.

    Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en pystyisi täysin luopumaan Instagramista, vaikka käytänkin sen parissa nykyään vähemmän aikaa. Mutta voin kuvitella, että sieltä poisolo oli todella vapauttavaa! Itsekin haeskelen toisinaan tasapainoa somen ja muun elämän välillä, mutta onneksi siellä olevaan sisältöön osaa suhtautua kriittisemmin, eikä varta vasten seuraa tilejä ja sisältöä, joka ei edistä omaa hyvänolon tunnetta :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela