Treenifilosofiani vuonna 2017

Saan tasaisin väliajoin toiveita, että kirjoitan postauksia treenikuulumisista ja erityisesti siitä millaisessa kondiksessa kroppani on tällä hetkellä. Myönnän, että olen hieman vältellyt tuohon aiheeseen paneutumista, koska mielestäni ihmisiä määritellään nykyään liikaa treenaamisen (ja treenaamattomuuden) kautta. Elämässä on niin paljon muitakin asioita, kuin oma tai muiden treeni, laihdutus, painonnousu tai kuka syö minkäkin ruokavalion mukaan. Ja toiseksi, se miltä kroppani tällä hetkellä näyttää vaatteilla tai ilman ei ole ketään muuta, kuin minua itseä hetkauttava asia. Aikoinaan, kolmisen vuotta sitten, laihduttaessani blogissa oli paljon kehityskuvia, mutta enää en halua julkaista itsestäni blogiini sen kaltaisia kuvia. En ole tainnut edes ottaa mitään puhtaita treenaamiseen liittyviä kehityskuvia itsestäni puoleentoista vuoteen. Eipä sillä että jotain huimaa progressiota olisi muutenkaan tapahtunut...

Tympeän alkusaarnan jälkeen on hyvä jatkaa itse postauksen aiheeseen, eli millainen sitten on minun treenifilosofiani nykyään. Käyn edelleen salilla keskimäärin viitisen kertaa viikossa lepoviikkoja lukuunottamatta ja suunnittelen treenipäivät etukäteen kalenteriini. Jälkimmäinen tosin kuuluu puhtaasti omaan ajanhallintaan ja siihen, ettei huomaamatta tule tehtyä kovia salitreenejä liian montaa päivää putkeen. Nautin liikkumisesta ja salilla treenaamisesta ja olen iloinen, että siitä on tullut luonnollinen osa jokapäiväistä elämääni. En joudu tekemään mielentyötä, jotta liikkuisin, vaan salilla käyminen tai muu liikunta on rutiini, joka tulee tehtyä ja joka on kaiken lisäksi aivan hemmetin mukavaa. Tietenkään aina ei huvittaisi eikä jaksaisi, mutta se on ihan normaalia. Sama ilmiö voi päteä kaikkeen kivaan puuhasteluun - ei esimerkiksi shoppailukaan aina jaksa kiinnostaa, vaikka yleensä se on meille naisille ihan mukavaa puuhaa.

Viime syksynä aloitin pitkästä aikaa seuraamaan paperille painettua saliohjelmaa ja pari kuukautta jaksoin lähes 100 prosenttisen tunnollisesti tehdä treenit, kuten paperiin oli painettu. Tämän jälkeen huomasin, että alkaa maistua puulta ja päätin alkaa soveltamaan liikkeitä ja ohjelmaa mieluisammaksi. Jälleen jaksoin pari kuukautta seurata paperia noin suurin piirtein ja kantaa treenivihkoa mukana treenissä, kunnes tuli jälleen stoppi. Onneksi siihen väliin tuli sopivasti lepoviikko salitreenistä ja vielä muutama ekstrapäivä lepoa pienen flunssa muodossa, joten sain pienen paussin treenaamiseen. Lepoviikon vietettyäni ja flunssasta parannuttuani ensimmäiselle treenille suunnatessa jätin treenivihkon ja saliohjelman kokonaan salikassiini. Halusin tehdä jotain kivaa ja nauttia treenistä, jättää ne ei lemppareimmat liikkeet tekemättä ja tehdä sarjat sellaisina, kuin huvittaa sillä hetkellä - tavoitteena hyvä treeni ja treenin tuoman hyvän olon fiilistely. Muutama puulta maistuva treeni on mahtunut kuluneeseen viikkoon, mutta enimmäkseen salille on ollut todella kiva mennä ja viimeistään treenin aikana juttu on alanut luistamaan. Olen pari vuotta tehnyt treenit enimmäkseen ilman etukäteen suunnittelemista ja jälleen tuli huomattua, että tuo tyyli sopii minulle parhaiten. Hampaat irvessä ja orjallisesti valmiin treeniohjelman seuraaminen ei yksinkertaisesti ole minun juttuni. Omalla kohdalla se pelkkä suorittaminen tappaa motivaation ja treeni-innon.

Vaikka tavoitteenani ei ole fitnesslavat enkä koe olevani kovin tosissaan otettava treenari, olen ottanut tavaksi mennä sinne salille, vaikka ei kiinnostaisi pätkääkään. Jos on treenipäivä, on treenipäivä. Poikkeuksen teen vain, jos olo on todella väsynyt esimerkiksi huonosti nukutun yön ja kiireisen sekä pitkän päivän jäljiltä. Silloin jään kotiin lepäämään tai saatan käydä pienellä kävelyllä. Päivinä, jolloin motivaatio treeniin ei ole korkeimmillaan teen yleensä jotain vauhdikkaampaa treeniä, kuten paljon harjoitteita omalla kehonpainolla, kuntopiirityyppistä treeniä tai sisällytän treeniin paljon supersarjoja. Treenin aikana ei tuolloin kerkeä kiukuttelemaan, kun ei olisi kiinnostanut tippaakaan ja tehokas treeni on halutessa paketissa todella nopeasti. Yleensä moodi muuttuukin treenin aikana ja huomaamattani tuleekin tehtyä lämmittelyineen ja loppujäähdyttelyineen lähes 1,5 tunnin treeni. Vauhtiin päästyä tuleekin yleensä tehtyä vielä vähän tuota ja tätä, koska treenaaminen on niin kivaa.

Olen käynyt kuntosalilla aktiivisesti 2013 syksystä lähtien ja olen saanut säilytettyä motivaation liikkumiseen siitä lähtien. Kehonhuoltoon, sairasteluun ja esimerkiksi nielurisaleikkauksesta toipumiseen tarvittavan levon lisäksi salilta tai minkäänlaisesta liikkumisesta tullut pidettyä taukoa. Salitreenin maistuessa puulta olen treenannut jollakin toisella tavalla. Esimerkiksi yhdessä vaiheessa minulla olin noin kuukauden kausi, kun tein paljon HIIT-treenejä ja käytin lihaskuntotreeniin trx-valjaita sekä oman kehon painoa. Viime kevät-kesällä tykästyin hetkellisesti ulkona treenaamiseen ja tuli käytyä paljon juoksemassa sekä tekemässä HIIT-treenejä puistoissa. Pienen syrjähypyn jälkeen salitreeni on alkanut taas maistumaan ja olen palannut rakkaimman harrastukseni ja raudan pariin. Motivaatiota ei saa säilytettyä, jos ei nauti pätkääkään tekemästään. Tärkeintä on, että liikkuu edes vähän jossakin muodossa. Sen ei tarvitse olla kuntosalia tai salitreenin ei ole pakko sisältää supersarjaa ja jokaista erikoistekniikkaa treenatakseen "tosissaan". Jokainen osaa treenata edes jollakin tavalla saadakseen terveyshyödyt liikunnasta.

Olen esimerkiksi kauhuissani ihmisistä, jotka eivät ole käyneet koskaan aikaisemmin kuntosalilla ja ottavat heti jonkun bikini fitness super beach body-nettivalmennuksen, joka yleensä sisältääkin aivan turhan monimutkaisia treenejä aloittelijoille. Eritysesti painonpudotusmielessä yksinkertaisempikin salitreeni tukee laihdutusta ja kiinteytymistä. Siihen ei tarvita 5-jakoista saliohjelmaa pudotussarjoilla ja giant seteillä. Itsellä ei ainakaan säilyisi motivaatio, jos esimerkiksi aloittaisin tanssiharrastuksen ja minut laitettaisiin suoraan edistyneiden tunnille, jossa en osaisi yhtään mitään ja tuntisin itseni surkeaksi ja epävarmaksi. Jaksaisin käydä tunneilla hammasta purren tietyn ajanjakson, jonka jälkeen heittäisin tanssikengät roskiin ja vannoisin, etten enää ikinä mene tanssitunnille. Sama ilmiö tapahtuu varmasti monien elämäntapamuutosta tai laihdutusta aloittavien kohdalla - jaksetaan suorittaa se tietty ajanjakso, jonka jälkeen ei ole pätkääkää intoa jatkaa, koska koko homma ja salitreeni oli ihan hanurista. Puhumattakaan massatuotettuiden verkkovalmennuksien grammantarkoista ruokavalioista, joissa ei välttämättä ole tarpeeksi energiaa etenkään hyvin ylipainoisille ihmisille.

Kiteyttäisin oman vuoden 2017 treenifilosofiani sanoihin rentous, nautinto ja hyvinvointi. Pyrin haastamaan itseäni salilla, teen tiukkoja sarjoja ja treenaan kroppaa tasapuolisesti kaikki lihasryhmät huomioiden. Kuitenkin, kuten edellä mainitsinkin, haluan nauttia siitä tekemisen meiningistä ja otan rennosti treenin suhteen. Jos olen suunnitellut treenaavani jalat, mutta raskaiden kyykkyjen tai jalkaprässin tekeminen ei kiinnosta, saatan tehdä plyometrisiä harjoitteita tai teen esimerkiksi muutaman sarjan raskailla painoilla jotain liikettä ja muuten keskityn pidempiin pumppaaviin ja eristäviin jalkaliikkeisiin. Treeni muotoutuu sen mukaan miltä sinä päivänä tuntuu ja mitä tekisi mieli pitäen kuitenkin ohjenuorana sille päivälle osuvan lihasryhmän treenaamisen. Osaan treenata vaikka en lukisi mitään paperista. Nytkin minulla on toissapäiväisestä takareisi-pakaratreenistä pakarat todella juntturassa, vaikka vedin treenin ihan fiiispohjalta ja tein suurimman osan treenistä aika kevyillä painoilla.

En kiellä, etten treenaisi ulkonäöllisistäkin syistä. Totta kai pidän itsestäni enemmän sen näköisessä kunnossa, että treeni näkyy edes hieman ulospäin. En treenaa hampaat irvessä massiivisten pakaroiden kuva silmissä vaan haluan ulkonäöllisesti olla hyvinvoivan näköinen. Hyvä lihaksisto tekee esimerkiksi ihmeitä ryhdille ja sille, miten ihminen kantaa itsensä. Oma kroppani ei ole mikään kovin kireä ja rasvaa löytyy, mutta treeni mahdollistaa omat kaikki tai ei mitään-herkkuöverini sekä rennon suhtautumisen ruokailuun. Olen todellinen suursyömäri, perso herkuille ja yleensä se olen minä, jonka suihin kahvipöytään laitetut tarjoilut mystisesti katoavat. Jos en liikkuisi yhtään, olisi aikoinaan laihduttamani 20 kiloa tullut aikoja sitten takaisin. Tietenkin olen tarkkaillut arjessa syömisiäni, mutta kyllä minä olen viimeisinä vuosina syönyt edes jonkun herkun viikottain tai viettänyt kunnon herkuttelupäiviä monta kertaa kuukaudessa ja paino pysyy suurin piirtein samoissa lukemissa aina välillä vaa'an päällä vieraillessani. Tietenkin pidemmät herkkujaksot vaikuttavat kehon koostumukseen, mutta standarditilan palauttamiseen riittää pari vähän siistimpää syömispäivää. Tällä hetkellä voin myöntää olevani pehmeämmässä kunnossa verrattuna vaikka viime kesään ja tarkoitus on keväämmällä siistiä hieman kuntoa. Keväällä yleensä innostun hyvässä säässä juoksemisesta ja liikkumisesta, jolloin lisääntyvän aerobisen liikunnan ja kulutuksen myötä kroppani yleensä kiinteytyy, vaikka en muuttaisi syömistottumuksiani ollenkaan. Joten tuota odotellessa ja nyt mennään millä mennään!

Tällä hetkellä olenkin aika tyytyväinen tilaani, sillä olen vihdoin alkanut saamaan ajatustasolla mieleni siihen tilaan, että herkku silloin tällöin ei minun tilanteessani vaikuta ulkonäöllisesti yhtään mihinkään ja pystyn aika vapaasti syömään mitä haluan. Olen myös ymmärtänyt, etteivät ne viikottaiset kerran tai pari tapahtuvat vähän suuremmat herkuttelut esimerkiksi kokonaisen suklaalevyn ja kahvipöytäherkkujen muodossa hetkauta suuntaa mihinkään. Seuraavana päivänä en herää kymmenen kiloa painavempana, ainoataan herkuttelu saattaa näkyä hieman kasvoissa pienenä nesteisyytenä ja vatsa on pyöremämpi, mutta sekin on ohitse viimeistään parissa päivässä. Ja vielä lisäyksenä tähän postaukseen liittyen, niin ruokavaaka majailee edelleen häkkivarastossa.

Pääprioriteetti treenaamisee suhteen kohdallani on nauttia siitä, että liikunta on minulle itsestäänselvyys ja sille löytyy iso paikka sydämessäni. Liikkuminen ja treenaaminen on oikeasti aika hemmetin siistiä! En tarvitse sen suurempaa tavoitetta motivoidakseni itseäni. Riittää, kun voin puuhata jotain painojen parisa.

Millainen on teidän treenifilosofianne ja löydättekö itseänne kirjoituksestani?

Ps. Ellokselta saa talviekstra-merkityistä aletuotteista 50% lisäalen 26.2. asti!