Slider

Lapset, lapsettomuus, ilmastonmuutos ja yksin äidiksi

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Kävin perjantaina yllättävän, mutta todella ajatuksia herättävän keskustelun. Ohimennen keskustelu kääntyi minun ja perheellisen henkilön välillä siihen, voisinko kuvitella saavani lapsen yksin. Hetkeksi menin sanattomaksi, mutta totesin, että voisin.

Keskustelu ei jäänyt pyörimään pinnallisesti lapsien saamisen ympärille, eikä todellakaan sen, voiko lapsia saada tai hankkia (vihaan jälkimmäistä termiä koskien lapsien saamista, joten yritän vältellä sitä) ilman, että sen tekee pariskuntana - nais ja mies, mies ja mies tai nainen ja nainen -pariskuntana. Koen, että lapset ovat ja tulisi olla jokaisen oikeus, jos niiden saamiseen ei ole lapsen terveyttä riskeeraavia tekijöitä. Samoin, kuten vapaaehtoinen lapsettomuus on jokaisen henkilökohtainen asia, jota ei ole oikeutta kritisoida tai kommentoida.

 Mediassa on hiljattain puhuttu Suomen synkästä väestöennusteesta ja perjantaisen keskustelun aikana tulin pohtineeksi, miksei ihmisiä kannusteta hankkimaan lapsia yksin, kun kerta väestönkasvua ei tule enää Suomessa tapahtumaan ja vuoden 2031 jälkeen väkilukumme tulee kääntymään laskuun, mikäli tilanne jatkuu vastaavana. Väestöennusteen perusteella on jollain tapaa ymmärrettävää, että vapaaehtoisesti lapsettomia pariskuntia kuumotellaan lapsien saamisesta, mutta miksi äidiksi tai isäksi tuleminen yksin on silti edelleen tabu? Lähtökohtaisesti kuitenkin oletan, että suurin osa lapsista, joka syntyy ysin elävälle vanhemmalle, on erittäin haluttu ja toivottu.

Olen myös ajatellut paljon eri näkökulmia sille, että pariskunnille asetetaan paineita lasten saamisesta väestönkasvun jatkumisen vuoksi. Itse en usko siihen, että Suomen väkiluku kääntyisi oikeasti laskuun, koska sitä on mahdollista hillitä maahanmuuttajilla ja  maahanmuuttopolitiikalla ottamalla lisää vastaan turvapaikanhakijoita. Vaikka monelle niin maahanmuuttajat, kuin turvapaikanhakijat ovat punainen vaate, oletettavasti olemme väistämättä tulossa siihen tilanteeseen, kun Suomen on pakko mahdollisesti moninkertaistaa turvapaikanhakijoiden määrä EU-poliittisiin sopimuksien ja kansainvälisten sopimusten painostamana. Tulevaisuudessa erityisesti ilmastopakolaisuus tulee kasvaa, joka tulee varmasti näkymään Suomessa pakolaisten lisääntyneellä määrällä, mutta myös väestöennusteessa.

Nyt kun päästiin aiheeseen ilmasto ja politiikka, on pakko samalla sivuta lapsien saamiseen liittyvää väittelyä ilmastonmuutoksen ja politiikan kannalta. Siinä missä lapsien hankkimista tai saamista parjataan itsekkääksi teoksi ilmastonmuuton kannalta ja lietsotaan synnytyslakkoa, jotta ilmastonmuutosta saataisiin hillittyä. Yksilön isoin päästö­vähennys­keino ja vaikuttavin ilmastoteko on päätös jättää yksi lapsi tekemättä. Helppo ja jokaisen toteutettavissa oleva keino, mutta hyvin henkilökohtainen ja henkilön tulevaisuuteen vaikuttava keino. Toinen ääripää taas puhuu synnytystalkoista, jotta saadaan veronmaksajia, hoitoapua ikääntyvälle väestölle ja väestönkasvu nousuun. Joissain kunnissa jopa maksetaan asukkaille vastasyntyneistä lapsista.

Lapsien hankkimattomuutta tai hankkimista ei saisi mielestäni missään nimessä rinnastaa maapallon hyvinvoinnin laiminlyöntiin ja ilmastonmuutoksen kannalta itsekkääseen tekoon. Ei myöskään itsekkyyteen olla hankkimatta perheenlisäystä, koska niitä pitäisi hankkia, jos on biologisesti siihen pätevä. Näin on aina ollut ja pitäisi mukamas olla edelleenkin. Oikeudenmukaisuuden tulee toteutua ja mielestäni se on sitä, että nykyisellä ja tulevilla sukupolvilla on oikeus saada perheenlisäystä, jos sitä haluaa, mutta vastaavasti on oikeudenmukaisuuden täyttymistä kunnioittaa muiden valintaa ja päätöstä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Myös silloin, kun syy ei ole vetoaminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. On myös oikeudenmukaista olla utelematta muiden suunnitelmia perheenlisäyksestä.

Teksti lähti taas hieman rönsyilemään, mutta palataan jälleen siihen aluperäiseen aiheeseen. Tiedän, että lasten saaminen yksin ei ole niin yksinkertaista ja siihen liittyy muun muassa enemmän psykologisia seikkoja jo pelkästään lapsen kasvun myötä, mutta myös suurempaa taloudellista tarvetta. En tiedä tarkkaan kuinka kannustava sairaanhoitomme on yksin lapsen hankkimista suunnittelevien suhteen, mutta mitä itse olen huomioinut on, että joka kerta lääkärissä lapsisuunnitelmista puhuessa on minulta kysytty perheenlisäyksestä tai siitä, onko minulla parisuhdetta ja onko perheenlisäys ajankohtaista. Kertaakaan ei ole kysytty lapsista edes siltä kannalta haluaisinko niitä ylipäätänsä. Olin sitten yksin tai parisuhteessa. Voin kuvitella kuinka vaikea on tehdä päätös hankkia lapsi yksin, koska se on edelleen tabu, josta ei oikein puhuta. Edelleen lapset tuntuvat olevan perheellisten etuoikeus, vaikka juuri sen oikeudenmukaisuuden tulisi täyttyä ja perheenlisäys tai perheenlisättömyys on jokaisen oikeus ja oma valinta.

Miettiessäni yksin äidiksi tuloa tulin myös lopputulokseen, että jos tekisin päätöksen hankkia lapsen yksin, toivoisin pystyväni adoptoimaan lapsen. En koe evoluutioteoriaan perustuvaa tarvetta jatkaa geeniperimääni tai tärkeäksi, että jakaisin lapseni kanssa samat geenit. Jos haluan lapsen tai lapsia, on syy ainoastaan toive tulla äidiksi. Ei se, että lapsi on biologinen minun raskauden myötä. Muutenkin lapsen kasvaessa hänen alkuperä voisi olla helpompi selittää ja lapsen täysi-ikäistyessä itse lapselle saattaisi olla henkisesti helpompaa, koska kiusaus biologisen isän tai sisarpuolien etsimiseen olisi pienempi. Toki tämä on ainoastaan omaa pohdintaa eikä perustu mihinkään faktaan.

Lapsikeskustelut ovat aina vaikeita. En ole vielä edes 30 ja olen jo monta vuotta kokenut paineita parisuhteesta, perheenlisäyksestä ja kuunnellut kommentteja siitä, sitten kun minulla on lapsia, vaikka mikään näistä ei ole itsestääselvää. Erityisesti perheenlisäys, koska lapsia ei tuosta noin vain hankita, vaikka kuinka sitä haluaisi. Ja sitten kun taas lapsen haluaisi yksin, ei sekään ole hyvä. Äh, hankalaa.

Mitä ajatuksia lapsikeskustelut herättävät teissä ja millaisia kokemuksia teillä on lasten hankkimiseen/lapsettomuuteen liittyen?

Kuvat Joanna Suomalainen

4 kommenttia:

  1. Tää lapsi-keskustelu on kyllä tosi mielenkiintoinen ja valtava aihe tällä hetkellä. Itse kun olen ollut jo pitkään parisuhteessa, saan lapsi-uteluja jatkuvasti. Mielestäni yleisessä keskustelussa pitäisi sen (etenkin naisten) syyllistämisen ja painostamisen sijaan keskittyä siihen, mitkä ne ihmisten syyt ovat sille miksei lapsia ole/vielä ole. Jollakin se saattaa olla ilmastonmuutos-ahdistus, jollakin biologisista syistä johtuva lapsettomuus, jollakin oma ura.. tai sitten, niin kuin uskon että yhä useammalla, on ihan yksinkertaisesti se, ettei halua lapsia. On paljon asioita, missä yhteiskunta voi tukea lapsien saamista, mutta mikä nykyaikana toisaalta on niin hienoa on se, että on myös täysin ok olla lapsia saamatta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Ja muutenkin koen, että naisiin kohdistuu muutenkin enemmäm uteluita parisuhteesta lapsiutelun lisäksi. Onneksi tosiaan on alkanut muuttua ja kaikki perhe- ja parisuhdemallit ovat koko ajan hyväksyttävämpiä.

      Poista
  2. Olen aina ihmetellyt, miksi suomalaisia naisia syyllistetään lasten tekemisestä ilmastoon vedoten. Silti samaan aikaan tänne muuttaneet maahanmuuttajanaiset (lähinnä muslimit), tekevät jokainen sen keskimäärin viitisen lasta. Miksi heitä ei katsota pahasti?
    Maapallo ei tarvitse enää yhtään lisää ihmisiä. Olisi hyvä, jos väkiluku laskisi rankastikin varsinkin siellä, missä olosuhteet ovat huonot (eli siis Afrikka yms. kehitysmaat).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tulee paljon vastaan yhteiskunnalliset asiat, kuten seksuaalikasvatuksen puute, ei samanlaista sairaanhoitoa ja mahdollisuutta ehkäisyyn sekä naisten kouluttautumattomuus. Mutta ihan totta, ettei mielestäni saisi syyllistää ihmistä, varsinkaan hyvinvointivaltioissa, jos haluaa lapsen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela