Slider

Uusikuu leijonassa ja sisäisen lapsen löytäminen

perjantai 2. elokuuta 2019

Eilen kävi niin hämmentävä sattuma. Olin alkuviikon pyöritellyt välilehdissä tutkimuksia ja artikkeleita sisäisen minän löytämisestä sekä egosta, tarkoituksena kirjoittaa ajatuksiani aiheeseen liittyen. Eilen, ensimmäinen elokuuta, avasin tottumuksesta puhelimessani olevan tähtikartta-sovelluksen, joka kertoi uuden kuun olevan juuri sillä hetkellä leijonassa. Tähtikarttani sanoo: "The Moon in Leo speaks to our “inner child”. It’s a warm, generous, whole-heartedly loving position. Pride keeps us from pettiness, but it can also prevent us from opening up and revealing how we are truly feeling.". Vitsit mikä sattuma, koska aihe oli pyörinyt mielessäni useita päiviä törmättyäni sattumalta siitä kertovaan artikkeliin.

Kuun ollessa leijonassa, ruokitaan meitä luovuudella, pystymme ilmaisemaan itseämme paremmin ja avoimemmin. Tämä on se aikakausi, kun meistä tulee eloisampia, meidän kannattaa hyödyntää luovuutta ja tehdä asioita, jotka inspiroivat meitä ja ennen kaikkea antaa sisimpämme tulla esiin. Juuri sieltä meidän sisimmästä löytyy sisäinen lapsi, joka huomaa ja tuntee ympärillä olevia asioita aivan eri tavalla, kuin egon ohjaama aikuinen. Lapsi elää paljon tässä ja nyt, kun taas aikuisena elämme paljon tulevaisuutta. Elämme paljon tulevaisuutta varten ja ajattelemme "sitten kun" sen sijaan, että ajattelisimme "tässä ja nyt". Elämä kuitenkin tapahtuu tällä hetkellä, juuri tässä hetkessä ja tällä sekunnilla. Ei lomalla, ensi talvena tai huomenna.

Juuri nyt, kuukalenterin alussa leijona pyytää meitä muistamaan sen, millainen todellinen olemuksemme on ja tuomaan esiin sydämemme valon. Leijona on aurinkomerkki, joka on parhaimmillaan rakkauden merkki. Leijoja on eteenpäin pyrkivä ja luontainen johtaja. Tästä syystä juuri nyt on hyvä hetki ottaa askel kohti unelmiamme ja hyödyntää tämä aikakausi, kun uusikuu on leijonassa. Juuri nyt universumi suorastaan pyytää meitä saamaan ja vaatimaan jotain parempaa sekä ottamaan vallan omiin käsiimme. Jos tiedät ansaitsevasi jotain parempaa, kannattaa nyt tehdä jotain asian eteen. Samalla tulee myös muistaa antaa myös muille tilaa toteuttaa itseään.

Vaikka elokuu ei ole vielä syksyä, joka vuosi heinäkuun vaihtuessa elokuuhun mieleni alkaa janoamaan jotain uutta ja puhdistumista. Kesä menee usein hieman puolivaloilla enkä aina täysin kuuntele itseäni. Hyvä puoli tässä on, että pystyn enemmän elää hetkessä, mutta toisaalta saatan unohtaa sen, mitä toisaalta oikeasti kaipaisin. Kesällä vallitseva mentaliteetti vain puskee eteenpäin ja aikaa hidastamiselle ei meinaa löytyä, vaikka pohjimmainen luonteeni vaatii sitä, että pysähdyn, kieltäydyn ja otan oman aikani. Elokuun alussa tunnenkin usein itseni hieman levottomaksi ja ylivirittäytyneeksi. En täysin tiedä johtuuko olo siitä, että kesällä olemme todella erilaisten ärsykkeiden ympäröimänä, kuin suuremman osan vuodesta vai saako kesän tuoma energisyys yksinkertaisesti minut ylikierroksille. Syksyllä olo muuttuu levollisemmaksi, hieman melankoliseksi ja sisin minä on paljon rauhallisempi. Vaikka koen eläväni kesäisin, on syksy ehdottomasti sisäiselle minulle kaikista parhain ja inspiroivin vuodenaika.

Sisäisen lapsen ja todellisen minän löytäminen ja kuunteleminen kiehtoo minua, koska sen antamia viestejä ja viitoittamaa tietä tulemme harvemmin katumaan. Sisäisen lapsen vastakohta on meidän egomme, joka perustuu meidän elämänkokemukseemme ja kolhuihin. Meidän jokaisen uniikki egomme on muodostunut asioista, joita olemme oppineet ja malleista, joihin olemme kasvaneet. Jos elämme vain egomme mukaan, voimme olla tyytyväisiä esimerkiksi materian täytteiseen elämään, koska sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden täytteisen äänen kuuntelemisen kanssa. Kiinnostuin sisäisen lapsen kuuntelemisesta, koska se ajaa meitä kohti eheämpää elämää. Ego on paljon itsekkäämpi, puhuu meille negatiivisemmin ja jopa muita vähättelevästi. Ego koostuu keskeneräisistä tunnekokemuksista, jonka pohjalla on meidän vajavaisuus. Ego on kuin kuori, joka ohjailee elämäämme rajoittuneesta näkökulmasta.

Miten oman sisäisen lapsen sitten voi löytää? Yksi keino on lakata yhdistämästä itseään omaan egoon. Emme todella ole sitä, mitä olemme kokeneet, vaan sisäinen lapsi on meistä se, joka janoaa oikeamielisyyttä ja totuutta. Sisäisen lapsen löytäminen ja kuunteleminen kuulostaa aika ihanalta ajatukselta, mutta sen ohjaama tie ei kuitenkaan ole välttämättä aina se helpoin, mutta suunta on kuitenkin oikea verrattuna egon ohjaamaan tiehen. Sisäisen lapsen löytymistä voi edistää esimerkiksi meditoimalla ja visualisoimalla elämää, valitsemalla viisaasti mitä näet, luet tai kuuntelet, kiinnittäen huomiota vain oleelliseen informaatioon. Maailma on täynnä meteliä, joka vie meidät pois todellisuudesta ja tästä hetkestä, samalla vieden meidät kauemmas sisäisestä lapsestamme.


Kehotan teitä kaikkia tekemään konkreettisia tavoitteita, jotka haluatte saavuttaa tällä kuunkierrolla. Seuraava uusikuu on 30. elokuuta, joten meillä on lähes kokonainen kalenterikuukausi aikaa viedä itseämme kohti unelmaamme. Ihanaa viikonloppua!

4 kommenttia:

  1. Hei mä oon niin samaa mieltä tosta, että syksyllä on luovimmillaan ja inspiroitunut! Sitä jotenkin saa kiinni taas sellaisesta punaisesta langasta, joka hävisi kesällä jonnekkin :-D

    https://www.kuplivaarki.fi/

    VastaaPoista
  2. Hei! Tiedätkö mikä olet nousevalta ja kuumerkiltä?:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela