Kuun ollessa leijonassa, ruokitaan meitä luovuudella, pystymme ilmaisemaan itseämme paremmin ja avoimemmin. Tämä on se aikakausi, kun meistä tulee eloisampia, meidän kannattaa hyödyntää luovuutta ja tehdä asioita, jotka inspiroivat meitä ja ennen kaikkea antaa sisimpämme tulla esiin. Juuri sieltä meidän sisimmästä löytyy sisäinen lapsi, joka huomaa ja tuntee ympärillä olevia asioita aivan eri tavalla, kuin egon ohjaama aikuinen. Lapsi elää paljon tässä ja nyt, kun taas aikuisena elämme paljon tulevaisuutta. Elämme paljon tulevaisuutta varten ja ajattelemme "sitten kun" sen sijaan, että ajattelisimme "tässä ja nyt". Elämä kuitenkin tapahtuu tällä hetkellä, juuri tässä hetkessä ja tällä sekunnilla. Ei lomalla, ensi talvena tai huomenna.
Juuri nyt, kuukalenterin alussa leijona pyytää meitä muistamaan sen, millainen todellinen olemuksemme on ja tuomaan esiin sydämemme valon. Leijona on aurinkomerkki, joka on parhaimmillaan rakkauden merkki. Leijoja on eteenpäin pyrkivä ja luontainen johtaja. Tästä syystä juuri nyt on hyvä hetki ottaa askel kohti unelmiamme ja hyödyntää tämä aikakausi, kun uusikuu on leijonassa. Juuri nyt universumi suorastaan pyytää meitä saamaan ja vaatimaan jotain parempaa sekä ottamaan vallan omiin käsiimme. Jos tiedät ansaitsevasi jotain parempaa, kannattaa nyt tehdä jotain asian eteen. Samalla tulee myös muistaa antaa myös muille tilaa toteuttaa itseään.
Vaikka elokuu ei ole vielä syksyä, joka vuosi heinäkuun vaihtuessa elokuuhun mieleni alkaa janoamaan jotain uutta ja puhdistumista. Kesä menee usein hieman puolivaloilla enkä aina täysin kuuntele itseäni. Hyvä puoli tässä on, että pystyn enemmän elää hetkessä, mutta toisaalta saatan unohtaa sen, mitä toisaalta oikeasti kaipaisin. Kesällä vallitseva mentaliteetti vain puskee eteenpäin ja aikaa hidastamiselle ei meinaa löytyä, vaikka pohjimmainen luonteeni vaatii sitä, että pysähdyn, kieltäydyn ja otan oman aikani. Elokuun alussa tunnenkin usein itseni hieman levottomaksi ja ylivirittäytyneeksi. En täysin tiedä johtuuko olo siitä, että kesällä olemme todella erilaisten ärsykkeiden ympäröimänä, kuin suuremman osan vuodesta vai saako kesän tuoma energisyys yksinkertaisesti minut ylikierroksille. Syksyllä olo muuttuu levollisemmaksi, hieman melankoliseksi ja sisin minä on paljon rauhallisempi. Vaikka koen eläväni kesäisin, on syksy ehdottomasti sisäiselle minulle kaikista parhain ja inspiroivin vuodenaika.
Sisäisen lapsen ja todellisen minän löytäminen ja kuunteleminen kiehtoo minua, koska sen antamia viestejä ja viitoittamaa tietä tulemme harvemmin katumaan. Sisäisen lapsen vastakohta on meidän egomme, joka perustuu meidän elämänkokemukseemme ja kolhuihin. Meidän jokaisen uniikki egomme on muodostunut asioista, joita olemme oppineet ja malleista, joihin olemme kasvaneet. Jos elämme vain egomme mukaan, voimme olla tyytyväisiä esimerkiksi materian täytteiseen elämään, koska sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden täytteisen äänen kuuntelemisen kanssa. Kiinnostuin sisäisen lapsen kuuntelemisesta, koska se ajaa meitä kohti eheämpää elämää. Ego on paljon itsekkäämpi, puhuu meille negatiivisemmin ja jopa muita vähättelevästi. Ego koostuu keskeneräisistä tunnekokemuksista, jonka pohjalla on meidän vajavaisuus. Ego on kuin kuori, joka ohjailee elämäämme rajoittuneesta näkökulmasta.
Kehotan teitä kaikkia tekemään konkreettisia tavoitteita, jotka haluatte saavuttaa tällä kuunkierrolla. Seuraava uusikuu on 30. elokuuta, joten meillä on lähes kokonainen kalenterikuukausi aikaa viedä itseämme kohti unelmaamme. Ihanaa viikonloppua!
Hei mä oon niin samaa mieltä tosta, että syksyllä on luovimmillaan ja inspiroitunut! Sitä jotenkin saa kiinni taas sellaisesta punaisesta langasta, joka hävisi kesällä jonnekkin :-D
VastaaPoistahttps://www.kuplivaarki.fi/
Niin totta!!!
PoistaHei! Tiedätkö mikä olet nousevalta ja kuumerkiltä?:)
VastaaPoistaOlen nouseva leijona ja kuumerkki on vaaka 😊
Poista