Slider

Hankkisinko toisen koiran?

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Kaupallinen yhteistyö Agria Eläinvakuutus

Silloin kun on pentukuume päällä, tuntuu, että kaikilla on koiranpentu ja niihin törmää joka puolella. Vähän sama, kuin vauvojenkin kanssa - mitä enemmän sellaista haluaa, sitä enemmän niitä tuntuu olevan kaikilla tai vähintään tulossa. Minulla taitaa olla päällä vähän molemmat kuumeet, mutta ehdottomasti enemmän (ja realistisempana!) tuo pentukuume. Olen jo niin pitkään haaveillut toisesta koirasta, mutta etenemistä on hidastanut ajatus siitä, onko nyt sille oikea hetki. Kait tämänkin ajatuksen voi heijastaa samalla tavalla vauvoihin - onko todella koskaan sitä "oikeaa" hetkeä? Tuskin. Tosin koiranpentu ei ihan samalla tavalla vain tupsahda kahdeksi viivaksi raskaustestiin ja sitten se on menoa, mutta kuitenkin! 😁

Minulle on selvää, että haluan ehdottomasti toisen koiran ja esimerkiksi työtilanteeni tekisi siitä hyvinkin mahdollisen - on aikaa olla kotona pennun kanssa ja tarkkailla tilannetta, miten Lyyli ja uusi perheenjäsen tulee toimeen ja tottuvat toisiinsa. Toisaalta taas jännittää, että onko fiksua yksin asuvana ottaa toista koiraa ja sen tuomaa lisävastuuta. Yksi koira, varsinkin tämä pieni puudeli, on todella helppo, vaikka siitä aina puhutaan, että kaksi koiraa menee siinä missä yksikin. Toistaiseksi annan ajatuksen vielä hautua ja kun olen täysin varma, että olen valmis pennun tuloon, alan tarkemmin miettimään kasvattajia ja tulevia pentueita. Vaikka juuri nyt toinen koira ei ole ajankohtaista, halusin fiilistellä sitä hetkeä, kun uusi koirakaveri saapuu talouteen.

Rakastan villakoiria yli kaiken ja uskon, että sellainen tulee kuulumaan perheeseeni aina. Kuitenkin seuraavan koira tulee varmasti olemaan jotain toista rotua ja haaveena on pidempään ollut joko dalmatialainen tai saluki. Eli kokoa lisää ja rotu, joka jaksaa lenkkeillä. Vaikka Lyyli on itse todella pieni, ei sillä ole mitään pelkoja isompia koiria kohtaan ja uskon, että isompi kaveri ei hetkauttaisi lainkaan. Koirarotuja ja niiden sopivuutta miettiessä minulle on todella tärkeää, ettei rotu ole liian jalostettu tai useisiin sairauksiin altistuva. Esimerkiksi koiraa vakuuttaessa rotu vaikuttaa vakuutuksen hintaan melko paljon. Eläinvakuutuksiin erikoistuneella Agrialla on suuri määrä eri rotujen vahinkotilastoja, eli tilastoja mitä sairauksia tai vaivoja eri roduilla esiintyy ja miten usein näitä sairauksia ja vaivoja on hoidettu eri roduilla. Nämä tilastot vaikuttavat vakuutuksen hintaan eli mitä suurempi riski kyseisellä rodulla on vahinkotilastojen mukaan sairastua tai loukkaantua, sitä korkeampi vakuutuksen vuosimaksu on, sillä kyseisen rodun edustajille tulee todennäköisemmin vakuutuksesta korvattavia eläinlääkärikäyntejä. Rodun vaikutusta vakuutuksen hintaan voi muuten laskea jo etukäteen Agrian sivuilla olevalla laskurilla!

Toisen koiran kohdalla tekisin varmasti monta asiaa toisin. Toki rotu vaikuttaa pentuaikaan todella paljon ja siihen, kuinka paljon aktivointia ja koulutusta pentu tarvitsee. Lyylin kohdalla pääsin todella helpolla ja pienen koirarodun kanssa pentuarki on varmasti huolettomampaa, kuin suuren pennun kanssa. Meillä ei stressattu syödyistä kengistä tai huonekaluista, liian villisti toisiin koiriin tutustuvasta pennusta, hihnassa vetämisestä tai koettu kauhutilanteita, kun pentu on mennyt syömään jotain, joka vaatii käyntiä eläinlääkärillä. Vaikka ensimmäisen koiran kohdalla pentuaika olisi ollut helppoa, tai vaihtoehtoisesti vaikeaa, ei koskaan tiedä mitä toinen koira tuo tullessaan vaikkei rotukaan vaihtuisi. Esimerkiksi koiran sosialisointi ja muihin koiriin totuttaminen on ihan varmasti helpompaa, kun perheestä löytyy jo koira, muttei se todellakaan tule poissulkemaan uuden tulokkaan koulutusta. Päin vastoin pahoille tavoille opettava voikin olla se vanhempi koira, joka opettaa pennulle kaikki jekut tai alkaa omaksumaan pentumaisia tapoja uudelta perheenjäseneltä, kuten hankaluutta sisäsiisteydessä tai haukkumisen. Toisen koiran kohdalla tulisin ehdottomasti käyttämään enemmän aikaa pennun aktivointiin ja kouluttamiseen, varsinkin, jos rotu on yhtään suurempi.

Toisen koiran hankinnan myötä vastuu luonnollisesti kasvaa ja vaikka koiranpennut ovat ihania, tulee vanhemmalle koiralle muistaa antaa tasavertaisesti huomiota ja hengähdystaukoja pennun kanssa olemisesta. Yksi koira oli helppo totutella yksinoloon, koska koiran jäädessä kotiin, oli vaihtoehtona yksinolo. Kahden koiran kanssa taas yksinolo tulee opettaa pennulle ottamalla vanhempi koira mukaan omiin menoihin ja muutenkin totuttaa pentu esimerkiksi autoiluun ja julkisissa liikennevälineissä kulkemiseen ilman vanhemman koiran tuomaa turvaa. Tietenkin sitä toivoo, että tulevaisuudessa koirat tulevat alusta alkaen toimeen ja kiintyvät toisiinsa, mutta varmasti ilman suunnitelmallisuutta toisen koiran kohdalla helposti taipuisi siihen, että pentu otetaan mukaan elämään niin sanotusti vain toisena koirana, ja elämää jatketaan normaalisti, koska pennun tulo ei ole enää uusi juttu. Nyt kun kirjoittaa näitä asioita auki, konkreettisesti tajuaa sen, ettei toisenkaan koiran hankinta ole todellakaan mikään hetken mielijohde vaan koiran tulo taloon tulee aina olla harkittua ja loppuun asti ajateltua.

Koulutuksen lisäksi toisen koiran osalta hankkisin vakuutuksen pennulle heti sen kotiuduttua. Vaikka Lyyli oli terve pentu, eikä vakuutukselle ole vielä ollut käyttöä, ei koskaan voi tietää mitä toisen koiran kohdalla tulee olemaan. Varsinkin itselle ja perheelle täysin uuden koirarodun kohdalla koiran vakuuttaminen toisi mielenrauhaa, koska on alusta alkaen varautunut mahdollisiin sairauksiin. Kun vakuutuksen ottaa Agrialla alle 4kk ikäiselle pennulle, on koiran vakuutusturva myös aikuisena kattavampi, kuin yli 4kk iässä vakuutetun. Esimerkiksi erilaisten nivelsairauksien hoito sisältyy alle 4 kk iässä vakuutetun vakuutukseen, kun taas yli 4 kk iässä vakuutetulle niitä korvataan vain rajoitetusti. Lisäksi Agrialle alle 4kk ikäisenä vakuutetun pennun vakuutusmaksuihin saa pentualennuksen ensimmäiseksi vakuutuskaudeksi. Myös kulut kasvavat toisen koiran myötä, tuo pennun vakuuttaminen heti saavuttua tasapainoa omaan budjettiin, koska muun muassa mahdollisiin eläinlääkärikuluihin pystyy varautumaan paljon paremmin vakuutuksen ansiosta.

Uuden tulokkaan myötä, oli se sitten ensimmäinen, toinen tai vaikka kolmas koira, kannattaa vakuutusta hankkiessa huomioida vakuutuksen voimassaolon pituus. Useissa yhtiöissä vakuutus myös loppuu, kun koira täyttää 10 vuotta, mutta moni koira elää todella paljon pidempään. Meillä on esimerkiksi kaikki perheen villakoirat eläneet reippaasti 10 ikävuoden toiselle puolelle eikä monelle pienelle koiralle 10 vuotta ei ole vielä mikään ikä. Agrialla vakuutus kattaa koiran koko eliniän ilman yläikärajaa. Lisäksi vakuutuksen voi ottaa vanhallekin koiralle ja vakuutus voidaan pitää voimassa koiran koko elämän ajan. Yli 7-vuotiaille koirille tosin tulee vakuutukseen pieni seniorilisä,  eikä vakuutus luonnollisesti korvaa ennen vakuutusta tai karenssin aikana alkaneita sairauksia tai vammoja.

Huh, aika paljon kaikkea muistettavaa, vaikka tosiaan ajatuksena toisen koiran hankinta tuntuu helpolta ja yksinkertaiselta. Vaikka vastuu lisääntyy ja moni asia muuttuu ainakin hetkeksi, on täällä se toinen koirakaveri oikein odotettu ja tervetullut, kunhan vain oikea hetki löytyy. ❤️

Miten teillä on sujunut toisen koiran hankinta perheeseen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela