Slider

Juhannuksen herättämiä ajatuksia ja kesä ilman fomoa

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Voi keskikesä, olit ihana! Rauhallista olemista mökillä, hyvää ruokaa, reilu sata luettua kirjan sivua ja ystävyyttä. En ole ennen ollut edes mikään juhannuksen fiilistelijä, mutta nykyään se kuuluu yksiin suosikki asioihini kesässä. Ja erityisesti siksi, että rauhallinen oleminen riittää. Ajatus suurista juhannusbileistä, festareista tai mökkiporukasta jopa ahdistaa.

Vaikka juhannus oli täydellinen, nostaa kesän juhlat pintaan monenlaisia tunteita. Vaikka ennen juhannusta en edes ajatellut, että olisi kiva viettää juhannus siten, että mukana olisi oma seurustelukumppani, nousi viikonlopun aikana pintaan monia tunteita tähän liittyen. Viime vuonna kipuilin todella paljon siitä, että onko kesää ilman parisuhdetta, ei kuitenkaan tänä vuonna ole tuo fiilis ollut samalla tavalla läsnä. Toki suhdetta toivoo, mutta nyt tunteet on enemmänkin sellaiset, että oikea ihminen tulee elämään jos tulee - kesä on pirun siistiä aikaa muutenkin. Kuitenkin juhannusviikonloppu oli erilainen ja moni hetki oli sellainen, että se olisi ollut kiva jakaa jonkun kanssa, kenestä todella pitää.

Minkäänlaista ikäkriisiä kolmesta kympistä en ole vieläkään kokenut vaan fiilis tästä hetkestä, sekä tulevaisuudesta, on ollut tosi neutraali. Ehkä jopa odottava, koska koen, että elämäni parhaat vuodet ovat vasta edessä. Elämä ei todellakaan ala vasta sitten, kun on parisuhde ja perhe, mutta myönnän odottavani sitä ja uskon, että me ajat tulevat olemaa elämäni parhaita. Tähänkin mennessä on ollut hauskaa, mutta osittain olo on ollut vajavainen ja keskeneräinen. Toisaalta taas, jos vaikka viisi vuotta sitten minulle olisi esitetty kysymys siitä, haluanko asettua ja perheen, olisin ehdottomasti valinnut ulkomailla asumisen, vapauden ja oman jutun etsimisen. Vitsit. Kasvaminen on aika jännää ja on mielenkiintoista seurata miten omat elämän prioriteetit muuttuvat vuosien myötä.

Tämä kesä on kaikille hieman erilainen ja uskon, että osittain omakin "helpompi" fiilis johtuu siitä, ettei fomo olo samalla tavalla läsnä, kuin vaikka viime kesänä. Viime kesänä kaikilla oli selkeästi enemmän häitä, kierrettiin festareita, oli ulkomaanmatkoja puolison kanssa ja muutenkin toisella tavalla ihmisillä oli enemmän jotain spesiaalimpaa tekemistä. Nyt taas kesä täyttyy pitkälti asioilla, joita on mukava tehdä ystävien kanssa, enkä koe jääväni asioista paitsi tai olevani yksinäinen. Kaiken kaikkiaan on siis todella kiva fiilis tästä kesästä.

Pieni stressi nopeasti kuluneesta kesästä ja sen päättymisestä on jo ehtinyt iskeä, vaikka samalla odotan todella paljon heinäkuuta, joka tulee olemaan koko vuoden hiljaisin töiden osalta. Kesäkuu on ollut, ja vielä ensi viikkokin tulee olemaan, aikamoista puurtamista, joten hiljaisempi ja rauhallisempi heinäkuu on oikein odotettu. Odotan sitä, että pääsen nauttimaan kesäpäivistä Suomessa, tekemään tai olemaan tekemättä asioita ja kuluttamaan päiviä fiiliksen mukaan, ilman suurempia velvollisuuksia. Voi kesä, olet parasta!

Tällaisilla sekavilla ajatuksilla mennään kesäkuun viimeistä kokonaista viikkoa. Minulla oli aluksi punainen lanka tähän tekstiin ja tarkoitus kirjoittaa laajemmin itse juhannuksesta, mutta taas sitä mentiin tällaiseen ajatuksenjuoksuun. 😊

Aurinkoista viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela