En ole pitkään, siis todella pitkään, aikaan kirjoittanut mitään treenamisesta. Yksinkertaisesti siitä syystä, että lähes viisi kuukautta meni lainkaan urheilematta leikkauksesta toipumisen ja motivaation puutteen vuoksi. Toukokuussa onneks löysin treeni-innon uudestaan alettuani tekemään yhteisiä ulkotreenejä Lotan kanssa. Ja sieltä se rakkaus treenaamista kohtaan taas löytyi! Siitä lähtien treenaaminen on ollut taas osa viikottaista rutiinia ja vitsit, onhan se tuntunut hyvältä. Liikkuminen on minulle todella luonnollinen osa arkeani ja rutiinejani, mutta tällaiset vaiheet ovat täysin ok. Ei aina tarvitse kiinnostaa ja jos motivaatio katoaa, usein se kertoo vain siitä, että on aika keskittyä muihin asioihin. Kaikista typerintä olisi nyt alkaa murehtimaan sitä, että treenaamiseen tuli useamman kuukauden tauko.
Eli nyt ollaan kohta pari kuukautta treenailtu säännöllisesti ja rehellisesti myönnän, että alku oli aika tuskaa. Kunto oli romahtanut täysin ja jo ylämäen kävelykin hengästytti. Hyvä puoli tuossa tosin oli se, että motivaatio ainakin pysyi, koska viikko viikolta huomasi kunnon parantuvan ja juokseminenkin alkoi kulkemaan. Salille minun ei kuitenkaan tehnyt lainkaan mieli, vaikka tuohon aikaan sinne meni olisi ollut jo ihan ok. Kesäkuun alussa päätin irtisanoa kuntosalikorttini ja heinäkuun lopusta lähtien olen ensimmäisen kerran ainakin yhdeksään vuoteen ilman salikorttia. Salille meno ei vain tunnu yhtään hyvältä.
Suurin syy salikortin lopettamiseen oli uuden rakkauden, nyrkkeilyn löytyminen, jonka aloitin kesäkuun alussa Ringside Gymillä. Jos seuraatte minua Instagramissa, olette varmasti huomanneet, että olen fiilistellyt sitä oikein urakalla! Minulta loppui juuri eilen viiden viikon nyrkkeilyn alkeiskurssi ja jo ensimmäisen tunnin jälkeen olin 100% varma, että tulen jatkamaan. Tuo fiilis ei muuttunut, vaan lisääntyi entisestään. Torstaisin itse asiassa iski aina pieni masis siitä, että seuraavat treenit ovat vasta tiistaina. 😁 Onneksi nyt, kun alkeiskurssi on takana, voin ottamani jäsenyyden myötä alkaa bookkaamaan tunteja vapaasti kalenterista. Hitsit. Tekisi mieli hehkuttaa nyrkkeilyä, tuota salia ja kaikkea siinä, mutta ehkä säästän teidän siltä.
Kesäkuun olen treenannut tosiaan pari kertaa viikossa nyrkkeilyä ja sen lisäksi pari kertaa viikossa tehnyt ulkotreenin kehonpainolla ja kuminauhoilla. Tämä yhtälö on tuntunut todella hyvältä ja koen, että saan haastettua kroppaani monipuolisesti. Olen myös ottanut kevyttä juoksua mukaan treeneihin, mutta sen olen tehnyt pääosin aina oman ulkotreenin yhteydessä ja satunnaisesti omana lenkkinä. Kunti on ainakin noussut ihan mielettömästi, kiitos nyrkkeilytreenien!
Miten sitten jatkossa? Lajitreenien ohella aion jatkaa ulkotreenejä niin kauan, kun se on säiden osalta miellyttävää ja mietin joskus syksyllä, jos mahdollisesti ottaisin salikortin talveksi. Varmaa kuitenkin on, että nyrkkeily tulee jatkumaan pääjuttunani ja sitä tulen jatkossa kesän jälkeen treenaamaan kolmisen kertaa viikossa.
Kuten moneen vuoteen, ei minulla nytkään ole mitään tavoitteita treenien suhteen. Liikun, koska se on kivaa ja haluan pitää kehoni hyvinvoivana. Toki ulkoiset seikatkin motivoivat ja esimerkiksi nyt kroppani on omaan silmään paljon paremman näköinen, kun esimerkiksi toukokuussa, jolloin takana oli monta kuukautta liikkumattomuutta. Mitään laihduttamista tai lihasten kasvatusta en ole miettinyt lainkaan, vaan syy treenaamiseen on puhtaasti oma hyvinvointi - ja se tuntuu ihan pirun hyvältä!
Tällaisia treenikuulumisia tähän väliin. 😊 Nyt suljen koneen, otan pienen irtioton ja blogi hiljenee noin viikoksi. Huomenna olen lähdössä Lappiin, tarkemmin Rovaniemelle, muutamaksi päiväksi ja olen NIIIIN innoissani! Ihanaa viikonloppua ja palataan!❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.