Ilmastonmuutos, vastuullisuus ja ilmastoaktivismi

Tällä viikolla olen miettinyt ilmastoasioita syvemmin ja perjantainen ilmastolakko sai minut erityisen onnelliseksi. Vau miten meidän nuoret niin Suomessa, kuin maanlaajuisestikin ovat tekemässä mieletöntä työtä heidän, mutta samalla myös meidän kaikkien, paremman tulevaisuuden eteen. Vaikka en ehtinyt osallistuman ilmastolakkoon, luin päivän mittaa aktiivisesti uutisia ja näin muutamia lapsia kylttien kanssa, joissa oli tärkeitä sanomia. Olisi tehnyt mieli vain mennä halaamaan heitä ja sanoa, että he tekevät ilmaston eteen enemmän, kuin moni aikuinen. Lisäksi he tekevät ison työn sen eteen, että minun mahdollisilla lapsilla on parempi tulevaisuus.

Olen kasvanut sukupolveen, jolle vastuullinen ja tiedostava elämäntyyli ei ollut itsestäänselvyys tai edes asia, joka olisi ollut esillä ollessani peruskoulussa. Tästä syystä minun sekä minua aikaisempien sukupolvien on tullut opetella ja omaksua uusi elämäntyyli. Opetella olemaan vastuullinen, kun taas nykynuoriso tavalla tai toisella altistetaan olemaan tietoisempia maapallon tilanteesta ja suuresta, globaalista ongelmasta. Tämä sukupolvien ero näkyy hyvin esimerkiksi minun ja vanhempieni suhtautumisena vastuullisuuteen, kuten kierrätykseen ja vihreisiin arvoihin. Olen se, joka huomauttaa heille ruokahävikistä, ylimääräisestä muoviroskasta ja on perheemme ainoa henkilö, joka ei syö lihaa. On onneksi ollut ihan mahtavaa huomata, miten vähitellen vanhempani sekä sisaruksenikin ovat alkaneet tiedostamaan enemmän kulutustaan ja sitä, miten suuri merkitys monilla valinnoilla on. Enää ei ole ihan sama tuottaako huolettomasti ruokahävikkiä ja muoviroskaa, tai tuleeko sähkö kaukolämpönä fossiilisista polttoaineista vai ekologisesta maalämmöstä. 

Olen huomannut, että arjessa ilmaston tilanteesta ja ekologisuudesta puhuessa monen näkökulma on todella kapea. Usein keskusteluissa nousee eniten esille pikamuoti ja lentäminen, jotka molemmat ovat todella suuria tekijöitä edesauttamaan maapallon lämpötilan nousua, mutta eivät suinkaan ainoat ongelmat. Eivät todellakaan. Usein myös moni lähtee puolustelemaan esimerkiksi kaukolentoja sillä, että ei osta oikeastaan koskaan pikamuotia tai omista autoa. Tai vastaavasti puolustellaan omaa vastuutonta toimintaa sillä, ettei koskaan matkusta ulkomaille - ainakaan lentäen. Muutenkin sellainen kova oman tekemisen puolustaminen ja samalla muiden osoittelu sormella tuntuu olevan monelle yleinen puolustuskeino omaa toimintaa koskien.

Jos olet Helsingissä yksin asuva nuori aikuinen, on yleistä ettei autoa ole, ja jos ei ole koko elämänsä aika ollut varaa tai halua matkustaa ulkomaille, ei mielestäni voi sanoa tekevänsä paljon ilmaston eteen esimerkiksi näiden kahden teon kautta. Tietenkin ne pienentävät yksilön hiilijalanjälkeä, mutta tällöin ei olla sitouduttu tekemään jotain ilmastonmuutoksen hidastamisen eteen. On mahtavaa, jos ostaa kaikki vaatteensa käytettynä, ei lentomatkusta ainakaan kaukomaille, eikä omista autoa, mutta mielestäni meidän jokaisen tulisi tehdä vielä enemmän. Ei saisi mennä helpoimman kautta ja puolustautua omaan elämäntyyliin ja -tilanteeseen ennestään kuuluviin tekijöihin, mutta muuten elää vastuuttomasti. Ihminen, joka ajaa päivittäin autoa ja tekee pari Euroopan sisäistä matkaa vuodessa voi olla moninkertaisesti vastuullisempi, kuin henkilö, joka ei esimerkiksi yksityisautoile ja osta pikamuotia.

”Asenteen muutos, se on niin sanotun tavallisen ihmisen tärkeintä tehtävä. Tärkeintä on, että omaksutaan asenne, että minun toimenpiteilläni on vaikutusta ja pyrin siihen, että se vaikutus on mahdollisimman vähän kielteinen. Se ei ole elämän rajoittamista millään tavalla.”

- Sauli Niinistö YK:n ilmastokokouksessa 2019

Vastuullisuudessa ja ilmaston tilanteen tiedostamisessa on kyse kokonaisuudesta ja arvomaailmasta ja siitä, että huomioi maapallomme jollain tapaa vuoden jokaisena 365 päivänä. Ei vain teoissa, jotka eivät kuulu meidän jokapäiväiseen elämään. Ja ennen kaikkea meidän tulisi lopettaa muiden syyttely sekä oman toiminnan aggressiivinen puolustelu, keskittyä tekemiseen ja ennen kaikkea omaan toimintaan. Tuollainen syyttelevä toimintamalli ei yksinkertaisesti edesauta sitä, että muun muassa Suomessa päästäisiin asetettuun tavoitteeseen hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä.

Jotkut varmasti ajattelevat, että mitä minä olen paasaamaan ilmastonmuutoksesta ja vastuullisesta. Olen lentänyt Euroopan sisällä tänä vuonna kolmeen eri maahan, omistan auton, asun yksin, minulla on koira, ostan satunnaisesti pikamuotia uutena, vaikka en syö lihaa, syön edelleen mereneläviä, maitotuotteita ja kananmunia ja en kuluta ainoastaan tarpeeseen. Jos lähtisin puolustuskannalle, voisin sanoa, etten ole tehnyt yhtäkään kaukolentoa vuoden 2015 alun jälkeen, autoni on pienipäästöinen ja saatan käyttää sitä vain kerran kuussa, koirani syö märkäruoan pääsääntöisesti luomuna, shoppailen paljon myös kierrätettyä ja lihansyönti on pahempaa, kuin esimerkiksi maitotuotteet. En kuitenkaan koe tarvetta aggressiivisesti puolustella toimintaani kenellekään, koska vastuullisuudessa ei ole kyse siitä, kuka tekee eniten ja kuka elää vastuullisimmin. Kyse on siitä, että on tietoinen omia valintojaan ja kulutustaan kohtaan, kyseenalaistaa omaa toimintamalliaan, on halukas muutokseen ja tekee säännöllisesti muutosta toimintatapoihinsa. Siitä, että etenee määrätietoisesti askel kerrallaan sitä kokonaisvaltaisemmin vastuullisempaa arkea kohti.

Koen edustavani vihreitä arvoja ja tiedostavani kokonaisvaltaisesti valintojeni globaalin merkityksen. Nykyisin kiinnitän vastuulliseen toimintaan muun muassa palveluita valitsiessani ja perustarpeisiini kuuluvat palvelut, kuten pankki- ja vakuutuspalvelut, olen valinnut sen mukaan, että yhtiön toiminta on vastuullista ja eettistä. Sama koskee muun muassa sähköyhtiötä. Lisäksi palveluissa suosin paljon pienyrittäjiä ja elintarvikkeissa hinnan edelle menee tuotteen hiilijalanjälki ja kotimaisuus. Maksan monista asioista ihan mielelläni hieman enemmän, koska koen sen tärkeäksi itselleni, mutta myös maapallon hyvinvoinnin tähden. Kun sallin itselleni epätäydellisyyden koskien ekologisuutta ja vastuullisuutta, on helpompi omaksua elämäntyyli, joka on tiedostamattomasti tiedostava kokonaisvaltaisesti monen asian osalta.

Vastuullinen elämäntapa on helpompaa, jos ei vaadi itseltä liikoja. Tiedän, että voisin tehdä paljon enemmänkin ja toisen silmissä pienistä asioista luopumalla hiilijalanjälkeni olisi pienempi, mutta henkilökohtaisesti koen tekeväni jo todella paljon ilmaston eteen. Olen sen verran hedonisti, että haluan elää mukavasti (esimerkkinä asun yksin kivan kokoisessa asunnossa) ja monet "pienistä" asioista luopuminen tekisi elämästäni paljon epämukavampaa. Hyvänä esimerkkinä voisi ottaa esille työmatkojen kulkeminen omalla autolla. Jos työmatka on julkisilla hankala ja se ottaisi pois esimerkiksi perheen yhteisestä ajasta, on todellakin fiksumpaa kulkea työmatka yksityisautolla. Koen, että tärkeintä on löytää tasapaino vastuullisuuden ja itselle lisäarvoa tuovien asioiden välille. Kaikesta ei tarvitse luopua ympäristön tähden, mutta jotain on tehtävä toisin. On myös tärkeää säännöllisesti haastaa itseään esimerkiksi korvaamalla toisinaan lihan kasviproteiinilla, tukea lähimatkailua ja kulkea pyörällä tai jalan sen julkisenkaan kulkuvälineen sijaan.

Korostan jälleen kerran sitä, ettei vastuullisuudessa ole kyse kilpailusta ja eikä tämä ole kilpailu siitä, kuka uhrautuu ja luopuu eniten. Kyse on siitä, että jokainen tekee jotakin. Jokainen yrittää parhaansa eikä ketään syytellä. Tärkeää on myös puhua asiasta. Ilman tämänkaltaista ilmastoaktivismia muutosta ei tule tapahtumaan. Meistä jokainen voi olla ilmastoaktivisti, jos vain sitä haluaa. Eikä se tarkoita lakkoihin tai mielenosoituksiin osallistumista, vaan sitä, että jokainen pitää huolen siitä, että ilmastoasiat pysyvät pinnalla ja tällä tavoin painostaa maailman päättäjiä tekemään entistä nopeammin ratkaisuja ilmaston hyväksi.

Nyt sana on vapaa! Mitä mieltä te olette ilmastoaktivismista, vastuullisuudesta ja ilmastonmuutoksesta?

Kuvat Joanna Suomalainen