Tänään vointini on vähän niin ja näin. Takana on taas pidempi putki huonosti nukuttuja öitä, työstressiä ja mieltä on muutenkin painanut yksi, jos toinenkin asia. Fyysisesti olo ei ole mikään parhain ja kroppa tuntuu väsyneeltä ja raskaalta.
Mikä vie eniten tilaa mielessäsi?
Viime aikoina olen miettinyt paljon kiittämättömyyttä ja itsekkyyttä. Minulle muiden auttaminen, tiimityö ja yhteisen hyvän edistäminen ovat todella tärkeitä teemoja elämässä ja en koskaan, jos joku tarvitsee apua, kieltäydy auttamasta. Aina ei välttämättä ole aikaa juuri sillä hetkellä, mutta myöhemmin on. Pyrin myös siihen, että muistaisin säännöllisesti tarjota omaa apuani muille, myös tuntemattomille, ja kysyä, että pärjätäänkö yksin. Erityisesti työelämässä ja omassa työyhteisössä auttaminen ja yhteispeli olisi todella tärkeää.
Kesän jälkeen olen kokenut pitkälti painivani kaikessa työhön liittyvässä pitkälti yksin. Olisi paljon asioita, joihin kaipaisin näkökulmia ja suoranaista apuakin, mutta olen kohdannut sen, ettei haluta auttaa eikä edes tarjota apua, vaikka selkeästi tietää toisen taakan. Olen miettinyt, voiko syynä olla samalla alalla työskentely, itsekkyys vai halu pelata vain omaan pussiin, eikä antaa muille ajasta, jonka voi käyttää oman menestyksen edistämiseen. Jotenkin vain niin kaksinaismoralistista, että jatkuvasti tuodaan esille se, että kollegoja tulisi tukea, mutta realiteetti onkin, ettei muita haluta auttaa. Tasaisin väliajoin esille tulee vaikuttajien tekstejä siitä, kuinka muita käytetään hyväksi ja siinä vaiheessa yhteydenpito lopetetaan, kun hyötyä ei enää ole. En haluaisi uskoa tätä, mutta olen kohdannut saman itsekin ja viime aikoina tämä on pyörinyt mielessäni todella paljon.
Toisena mielessä on pyörinyt minun ja somen välinen suhde. Minulle laitettiin hetki sitten Jodel-keskustelu, jossa harmiteltiin sitä, etten ole enää niin aito. Tämä jollain tapaa pysäytti ja sai minut surulliseksi. Koen olevani somessa juuri sitä, mitä olen aidoimillani. Toki jotain jätän kertomatta ja en näytä aivan kaikkea elämästäni, koska en edes koe olevani velvollinen siihen. Tällä hetkellä minulla on todella kova halu kehittää omaa tekemistä, edetä uralla ja ennen kaikkea kasvaa ihmisenä. Elämäni ei enää ole samanlaista, kuin kaksi vuotta sitten, ja jos sen kokee sinä, että minusta on kadonnut aitous, tuntuu se henkilökohtaisesti minusta todella ikävältä. Tällä hetkellä viikkoni ovat todella hektisiä ja aina ei ole aikaa ja kiinnostusta jakaa sitä "aitoa" sisältöä esimerkiksi Instagramin stooreihin, koska haluan mieluummin viettää vapaat hetket muun tekemisen, kuin somen, parissa. Somea työkseen tekeville se aidoksi sisällöksikin mielletty sisältö on työtä ja aikaa työn parissa. Minulla menee niin päivän fiiliksen mukaan, tuleeko höpöteltyä Instagramissa kaikenlaista, vai onko päivittely satunnaisempia kuvia pitkin päivää.
Ruokahalun puuttuminen ei ole koskaan minulle ongelma ja tänään kävin hemmottelemassa itseäni Pauletten salaattilounaalla! Hidas, syömiselle rauhoitettu lounashetki tuli tarpeeseen.
Oletko väsynyt?
Olen. Rehellisesti tosi väsynyt tällä hetkellä niin töistä, kuin univajeestakin. Onneksi tiedän, että töiden suhteen tämä on hetkellinen tilanne, joka tulee taas tasoittumaan. Toivottavasti myös unen laatukin paranisi pian.
Siirsin yhden menon loppuviikolle, teen vähemmän töitä, en pakota itseäni salille, vaikka onkin vapaa ilta ja koitan tehdä paljon asioita, jotka saavat minut rentoutuneeksi. Pesin myös aamulla hiukset, vaikka tuntui, ettei muka ole aikaa sellaiselle - olosta tuli heti parempi, kun edes ulkoisesti näyttää vähän raikkaammalta.
Vähän negatiivisempia fiiliksiä tähän tiistaihin, mutta mitä omaa olotilaa ja fiilistä kieltämään. Välillä on tällaisia päiviä ja viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.