Mitä lähemmäs valmistumiseni aikoinaan tuli, sitä enemmän aloin metsästämään sitä uutta alkua jostain muualta: yksi syksy muutettiin Hollantiin, toisena aloitettiin uudessa työssä, kolmantena asuin Tallinnassa. Nyt tilanne on kuitenkin täysin eri - vietän toista syksyä putkeen Suomessa ja samassa paikassa: Helsingissä. Ja vielä samassa kodissakin.
"Viimeistään elokuun vaihduttua syyskuuksi saa onneksi huokaista, ryhdistäytyä ja rauhoittua. Monille syksy tarkoittaa uutta koulupaikkaa tai mahdollisesti välivuoden alkua, laihdutus- tai vähintään puhdistuskuuria, uudessa työpaikassa aloittamista tai jopa halua vaihtaa työpaikkaa - elokuu ja syyskuu ovatkin rekryjen suhteen vuoden suosituimmat kuukaudet. Oma ulkokuori, tyyli ja jopa koko elämä tuntuu kaipaavan jotain muutosta ja uudistusta kesän jäljiltä. Itse ainakin sorrun siihen, että syksyisin tekisi mieli tehdä kaikkia aika radikaalejakin muutoksia, jotka eivät olisi välttämättä tullut lainkaan mieleeni vielä keväällä - tai edes viime kuussa."
Nyt kun ilmassa on oikeasti syksyn tuntua, olen miettinyt todella paljon sitä, miten syksyn merkitys on tänä vuonna täysin erilainen aikaisempiin syksyihin verrattuna. Vaikka toisaalta tähän syksyyn kuuluu elämän tuomia kivoja muutoksia ja uusia juttuja, en halua tehdä mitään suuria muutoksia ja kaiken uudenkin pystyn rakentamaan vanhalle ja tasapainoiselle pohjalle. Tämä syksynä en kaipaa elämääni mitään uutta alkua tai uudistusta eikä mielessä ole edes käynyt koko elämän laittaminen uusiksi. Haluan vain pysyä juuri täällä, tässä hetkessä, tässä elämäntilanteessa. Haluan nauttia tästä kodin tunnusta, jota minulla ei ole ollut vuosiin ja käyttää elämäni resurssit kodin ja loppuelämän rakentamiseen.
Minulle elämän kokonaisvaltainen eteneminen on tärkeää, joka on heijastunut minun näkemykseeni hyvästä ja merkityksellisestä elämästä. Haluan olla elämää kohtaan vaativa ja intohimoinen, mutta samalla utelias, avulias ja elämän pienistä asioista nautiskeleva. Joskus luonteeni ajaa minut siihen, että pysähdyn nauttimaan vain niistä arjen pienistä kauniista hetkistä ja tuntemuksista unohtaen olla ylpeä isoista saavutuksista. Minua muistutettiin tästä juuri viime viikolla ja se pysäytti minut miettimään sitä, miksi saavutusten äärelle pysähtyminen on niin hankalaa. Vaikka intohimo on upea piirre, tulisi osata pysähtyä ja nauttia myös niistä omista onnistumisista ja saavutuksista, jotka intohimo ja usko omaan tekemiseen ovat saaneet aikaan. Elämän ei tarvitse olla jatkuvaa etenemistä vaan välillä on myös pysähdyttävä taputtamaan itseään olalle.
Millaisella fiiliksillä te olette aloittaneet tämän syksyn?
Kuvat Anton Varho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.