Slider

Syksystä ja uusista aluista

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Havahdun tällä viikolla siihen, että tämä on toinen syksy putkeen, jonka vietän Suomessa. Jo vuosia minua on vaivannut aina syksyn alkaessa pieni ahdistus ja pakokauhu siitä, jos ei ole mitään uutta. Opiskellessani tilanne oli hieman rauhallisempi, mutta koska valmistumisestani on jo useampi vuosi ja viimeisimmästä uuden lukuvuoden alusta tovi, alkoi mieleni harhailemaan vaihtoehtoisia uusia alkuja kohti. Itselle ainakin uuden lukuvuoden alku oli symbolisesti todella merkityksellinen ja joka syksy tunsi itsensä hieman aikuisemmaksi ja kypsemmäksi. Koulussa oli ihana seurata sivusta fukseja ja muistella sitä, miltä itsestä tuntui opintojen alussa. Hitsit muistan vieläkin niin selvästi sen jännityksen, mitä ensimmäiseen koulupäivään kuului, kun oli minun fuksivuoteni. Tästäkin on pian jo kahdeksan vuotta, mutta silti muistan tuon hetken oikein selvästi.

Mitä lähemmäs valmistumiseni aikoinaan tuli, sitä enemmän aloin metsästämään sitä uutta alkua jostain muualta: yksi syksy muutettiin Hollantiin, toisena aloitettiin uudessa työssä, kolmantena asuin Tallinnassa. Nyt tilanne on kuitenkin täysin eri - vietän toista syksyä putkeen Suomessa ja samassa paikassa: Helsingissä. Ja vielä samassa kodissakin.

"Viimeistään elokuun vaihduttua syyskuuksi saa onneksi huokaista, ryhdistäytyä ja rauhoittua. Monille syksy tarkoittaa uutta koulupaikkaa tai mahdollisesti välivuoden alkua,  laihdutus- tai vähintään puhdistuskuuria, uudessa työpaikassa aloittamista tai jopa halua vaihtaa työpaikkaa - elokuu ja syyskuu ovatkin rekryjen suhteen vuoden suosituimmat kuukaudet. Oma ulkokuori, tyyli ja jopa koko elämä tuntuu kaipaavan jotain muutosta ja uudistusta kesän jäljiltä. Itse ainakin sorrun siihen, että syksyisin tekisi mieli tehdä kaikkia aika radikaalejakin muutoksia, jotka eivät olisi välttämättä tullut lainkaan mieleeni vielä keväällä - tai edes viime kuussa."

Nyt kun ilmassa on oikeasti syksyn tuntua, olen miettinyt todella paljon sitä, miten syksyn merkitys on tänä vuonna täysin erilainen aikaisempiin syksyihin verrattuna. Vaikka toisaalta tähän syksyyn kuuluu elämän tuomia kivoja muutoksia ja uusia juttuja, en halua tehdä mitään suuria muutoksia ja kaiken uudenkin pystyn rakentamaan vanhalle ja tasapainoiselle pohjalle. Tämä syksynä en kaipaa elämääni mitään uutta alkua tai uudistusta eikä mielessä ole edes käynyt koko elämän laittaminen uusiksi. Haluan vain pysyä juuri täällä, tässä hetkessä, tässä elämäntilanteessa. Haluan nauttia tästä kodin tunnusta, jota minulla ei ole ollut vuosiin ja käyttää elämäni resurssit kodin ja loppuelämän rakentamiseen.

Minulle elämän kokonaisvaltainen eteneminen on tärkeää, joka on heijastunut minun näkemykseeni hyvästä ja merkityksellisestä elämästä. Haluan olla elämää kohtaan vaativa ja intohimoinen, mutta samalla utelias, avulias ja elämän pienistä asioista nautiskeleva. Joskus luonteeni ajaa minut siihen, että pysähdyn nauttimaan vain niistä arjen pienistä kauniista hetkistä ja tuntemuksista unohtaen olla ylpeä isoista saavutuksista. Minua muistutettiin tästä juuri viime viikolla ja se pysäytti minut miettimään sitä, miksi saavutusten äärelle pysähtyminen on niin hankalaa. Vaikka intohimo on upea piirre, tulisi osata pysähtyä ja nauttia myös niistä omista onnistumisista ja saavutuksista, jotka intohimo ja usko omaan tekemiseen ovat saaneet aikaan. Elämän ei tarvitse olla jatkuvaa etenemistä vaan välillä on myös pysähdyttävä taputtamaan itseään olalle.

Tällä viikolla olen yrittänyt olla tiedostavampi omia onnistumisia ja saavutuksia kohtaan. Olen aina hieman ujostellut puhua siitä, kuinka ylpeä olen, että olen luonut oman urani tyhjästä. Minun, ja meidän kaikkien muidenkin vaikuttajien, tulisi olla itsestämme ihan pirun ylpeitä, koska kukaan muu ei olisi voinut tehdä työtä puolestamme. Tällä viikolla olen muun muassa pysähtynyt tuntemaan ylpeyttä itsestäni upouuden Visa Business-kortin tullessa postin mukana. Tosi pieni ja mitätön juttu monen korvissa, mutta korttiin painettu toiminimeni nimi oli minulle muistutus siitä, että saan ja minun tulee olla ylpeä itsestäni. Loin itselleni toimeentulon olemalla minä. Se on aika hieno juttu, eikä sitä tulisi häpeillä omasta työstä puhuessa. Eikä meidän ylipäätänsä tulisi häpeillä mitään, mitä olemme saavuttaneet elämässämme. Olivat ne sitten kuinka isoja tai pieniä asioita tahansa. On ihanaa olla ylpeä ja onnellinen muiden saavutuksista, mutta yhtälailla meidän tulee arvostaa samaa myös meissä.

Millaisella fiiliksillä te olette aloittaneet tämän syksyn?

Kuvat Anton Varho

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela