Tunteista, tulevaisuudesta, valinnoista ja kaikesta siitä väliltä

Hitsit mikä kirjoitusblokki. Istahdin päivällä kahvilan terassille kirjoittamaan tätä tekstiä ja ensimmäiset 30 minuuttia ainoastaan tuijotin läppärini ruutua. Mielessä pyörii monia asioita, mutta tekstiä ei vain millään syntyisi. Äh, inhottava fiilis, koska sisällä on paljon, jota haluan saada ulos.

Olen monesti maininnut olevani useiden asioiden suhteen realisti - mitä tahansa tulee eteeni, kysyn aina ensiksi itseltäni "onko siinä mitään järkeä". Vaikka elän paljon tunteiden mukaan, olen myös todella laskelmoiva kaikista valinnoistani ja punnitsen, viekö tämä asia minua kohti tavoitettani. Jos realistinen puoleni ei koskaan nostaisi päätään, olisi impulsiivisuus ja tunteet edellä eläminen vienyt minut ties minne. Eikä ainoastaan hyvällä tavalla kohti seikkailuja, vaan kokonaisvaltaisesti elämäni olisi todella erilainen. Toisaalta mikä tahansa toisinvalinta olisi voinut elämämme varrella määritellä elämänsuuntamme täysin toiseksi. Hitsit, jotenkin niin pelottavaa, kuinka jokainen valintamme vaikuttaa siihen, millainen elämämme olisi. Vaikka elän paljon hetkessä, olen usein miettinyt millainen olisin, jos olisin esimerkiksi lähimenneisyydessä jäänyt sittenkin asumaan Ruotsiin tai koittanut saada etäsuhteen toimimaan Etelä-Afrikassa asuvan miehen kanssa, johon lähes rakastuin viettäessäni siellä kaksi kuukautta. Veikkaan, että olisin aika erilainen ihminen nyt, jos olisin valinnut jomman kumman näistä poluista. Puhumattakaan siitä, mitä muita valintoja elämämme aikana on ollut ja kuinka monta on vielä tulossa.

Realistipuolessani en pidä siitä, että se jarruttelee minua aika paljon. Olen aika huono irrottelemaan, ennen valintoja käyn mielessäni jokaisen yksityiskohdan, jonka valintani voi aiheuttaa ja välillä jopa koen pelkääväni rohkeana olemista. Vaikka ulkoisesti olen helposti lähestyttävä ja perusolemukseni on positiivinen, ovat monet sosiaaliset tilanteet minulle työn ja tuskan takana. En pidä uusiin ihmisiin tutustumisesta ja ehkä nykypäivän nopeat ihmissuhteet ovat saaneet minut ajattelemaan, että miksi edes vaivautua, koska ajatus uuden kontaktin luomisesta ei tuo minulle sitä fiilistä, jonka haluan kokea kaikessa tekemässäni. Olen rohkea monissa asioissa, jos intuitioni niin sanoo, mutta samalla ihmissuhteissa todellinen pelkuri ja epämukavuusalueelle meneminen on vaikeaa. Realisti-minä alkaa liian usein miettimään liikaa ja liian pitkälle, vaikka tulisi vain antaa mennä. Ei kaiken aina tarvitse olla fiksua tai laskelmoitua - ainakaan ihmissuhteissa. Kadehdin jopa hieman ihmisiä, jotka osaavat verkostoitua ja deittailla ilman liiallista analysointia. Tiedän itsekin tasan tarkkaan, että elämässä tulee tehdä virheitä ja vääriä valintoja, eikä aina voi valita oikein, vaikka valinta tuntuisikin oikealta. Siitä huolimatta toisinaan on todella vaikea hiljentää sitä realistia itsessäni, joka estää täysin tunteiden mukaan elämisen.

Olen ollut onnellinen, että tänä vuonna minun on ollut helpompi elää tunteideni mukaan ja olen tehnyt tulevaisuuden tavoitteitani sen mukaan, mitä tuntuu oikealta ja mitä sisimmissäni tahdon. Mitä enemmän olen rakentanut aarrekarttaani, sitä enemmän olen huomannut, ettei siihen kuulu materiaa. En voisi kertoa teille millaisesta talosta unelmoin, mitä haluaisin omistaa tai millainen olisi havittelemani tulotaso. Oma aarrekarttani koostuu kokemuksista ja pitkälti tyhjistä aukoista. Tyhjät aukot ovat kartassani, koska tulevaisuutta ei voi kirjoittaa ja tiedostan, että elämässäni tulee vastaan vielä lukuisia valintoja, jotka voivat muuttaa täysin elämäni suunnan. Tavallaan olen ehkä hukkunut hieman siihen valintojen paljouteen, enkä ole pystynyt määrittelemään mitä haluan. En voi tehdä tarkkoja suunnitelmia minkään suhteen, koska ympärilläni on niin paljon vaihtoehtoja.

Vuosi vuodelta merkityksellisyys on ottanut suuren roolin maailmankatsomuksessani ja merkityksellisyyden tärkeys on heijastunut muun muassa siihen, että haluan tehdä hyvää. Olen omaksunut vihreämmän elämäntyylin, päästänyt irti katkeruudesta, oppinut antamaan anteeksi ja olemaan sopivasti itsekäs, jotta voin elää merkityksellistä elämää. Jotta koen elämäni olevan merkityksellistä, on rakkaudella siinä todella suuri rooli ja haluan koko sydämestäni rakastaa tekemääni ja valintojani. Toisinaan merkityksellisyyden hakeminen on ajanut minut lähes ahdinkoon, koska koen, etten tee tarpeeksi - elämäni ei ole tarpeeksi merkityksellistä. Oikeastihan elämän merkityksellisyys tulee pitkälti niistä asioista, joita meillä jo on, kuten perhe, ystävät, työ, koti, terveys, lemmikit. Tai mikä tahansa muu asia, joka saa sinut tuntemaan itsesi merkitykselliseksi.

Pakko vielä loppuun mainita yhdestä tekstiin lähes liittymättömästä asiasta. Havahtuminen siihen, että haluan elämäni olevan merkityksellistä, kuunnella tunteitani ja intuitiotani on ohjannut minua olemaan enemmän läsnä myös rutiininomaisissa tilanteissa. Tehdessämme jotain, joka sujuu kuin itsestään, emme ole täysin läsnä hetkissä ja tietoisuutemme on rajoitettua - näissä tilanteissa vietämme aikaa päämme sisällä, emme siinä hetkessä. On ollut todella mielenkiintoinen matka opetella olemaan läsnä myös silloin, kun ympärillä olevaa ei oikeastaan edes tarvitsisi tiedostaa.

Huhheijaa mitä ajatuksenvirtaa taas syntyi. Syksyn lähestyminen on selkeästi taas lähtenyt heittää mieltäni kuperkeikoille ja mielessä pyörii aika monta asiaa. Onneks on blogi ja te, joille saa vähän selkeytettyä omaa mieltä ❤️ Ihanaa viikonloppua!