Raha, bloggaus ja työnteko

Varmasti jokainen on joskus blogeja lukiessa miettiny, miten jollakin on varaa koko ajan shoppailla, miten luksukselta näyttävä elämä kustannetaan ja mistä se raha oikein tulee. Jostain syystä edelleenkin Suomessa ei osata hyväksyä ja ymmärtää sitä, että jotkut itsenäiset bloggaajat oikeasti tienaavat hyvin, nettona helpostikin yli 2 000 euroa kuukaudessa, ja elättävät sillä itsensä. Itse en tosiaankaan tuollaisiin summiin pääse ja alle tonnissa pyöritään, sen verran voin omista summistani paljastaa :-) Kuitenkaan kenenkään raha-asiat eivät ole muiden tietoa, jos niin ei haluta ja siksi mielestäni on törkeää spekuloida keskustelupalstoilla mistä kenenkin rahat tulee. Useimmiten vastaus on puhtaasti se, että blogilla tienataan kaiken maailman perintöjen ja vanhempien rahojen käyttämisen sijaan, joita usein veikkaillaan.

Kuitenkin olen usein miettinyt, että miksi joku haluaa lopettaa täysin niin sanotun oikean työn siinä vaiheessa kun blogilla on mahdollisuus elättää itsensä. Ymmärrän sen täysin jos opiskelee ja viettää vaikka kesät pelkästään lomaillen koska siihen on mahdollisuus tai kotona on esimerkiksi pieni lapsi, mutta muuten se on mielestäni aivan älytöntä. Miksei voi käydä viikossa edes sitä yhtä työpäivää tekemässä tai ekstran hommia? Tällä hetkellä blogit ovat pinnalla ja niiltä ei voi välttyä missään. Mutta joku silti takaraivossani sanoo, että ei tämä ole pysyvää. Kuka tietää, onko vaikka kolmen vuoden päästä täysin out kertoa omasta elämästään julkisesti kaikille ja käyttää omaa naamaansa markkinointiin. Pelkkä muotivillityshän bloggaaminenkin loppujenlopuksi on ja koskaan ei ole varma, milloin sen aika on ohitse. Ja koska kaikkiin villityksiin reagoidaan herkästi, unohdetaankin ne yhtä nopeasti. Mitä sitten, kun yritykset eivät olekaan halukkaita käyttämään nuoria tyttöjä (tai poikia) markkinointinsa kanavana ja tästä syystä kaikki bloggaajan tulot laskevat, joista se oma elanto on kiinni? Tuskin kukaan työnantaja katsoo hyvällä työnhakijaa, jonka CV:ssä on työnä pelkkä bloggaaminen viimeiset kolme vuotta, varsinkaan jos sillä ei ole tehty sen kummoisempaa tulosta ja vaikka se kuinka olisi ollut oman toiminimen alla työskentelyä. Lukijoita ehkä riittää, on suosiota, ja yhteistöitä, mutta ei muuta. En henkilökohtaisesti palkkasi mielelläni henkilöä, joka viimeiset kolme vuotta on roikkunut kotona itseään valokuvaten ja omasta elämästään nettiin kirjoittaen ja pohjalla vaikka vain se toisen asteen koulutus. Kuinka suuri riski on, ettei hän olekaan enää kykeneväinen tavallisen arjen tuomiin klo 08-17 rutiineihin tai vuorotyöhön ja toisen alaisena työskentelemiseen, sekä siihen ettei aamut enää olekaan niin rauhallisia, kauniita ja vaaleanpunaisia latte-kupillisen ohessa. Jokainen varmasti tietää, kuinka ankealta ensimmäinen työpäivä loman jälkeen saattaa tuntua. Miettikää sama kolmen vuoden "lorvailun" jälkeen. Olen puhunut tästä aiheesta useasti isäni kanssa ja hän on samoilla linjoilla.

En edellä olevalla tosiaankaan tyrmää blogeja ja pidä tätä naurettavana, en tosiaankaan. Olen iloinen ja onnellinen, että saan olla osa tätä maailmaa ja kaiken lisäksi mulla on mahdollisuus lisätienestien ansaitsemiseen jollain, josta todella pidän. Rakastan tehdä yhteistöitä yritysten kanssa, olen osallistunut ihaniin tilaisuuksiin ja monia arkipäiviäni on piristänyt postitoimitus erinäisiltä yrityksiltä. Ja esimerkiksi ilman blogia ei mulla olisi mahdollisuus lähteä ensi kuussa sinne jenkkeihin 10 päiväksi, koska lennot maksoivat melkein 700euroa ja noin pitkä aika töistä tulee näkymään palkassa mukavasti. Ja en tee töitä edes täysipäiväisesti, joten ei tosiaankaan olisi kesän lomailun ja tuhlailun jälkeen ollut varaa lähteä sinne ilman tämän blogin tuomia lisätuloja. En kuitenkaan ikinä tule suhtautumaan tähän blogiin liian ammattimaisesti vaan pidän tämän puhtaasti harrastuksena ja teen tätä niin kauan ja silloin, kun se tuntuu hyvältä. En halua ottaa mitään stressiä, että koko elantoni olisi tästä blogista kiinni.

Olen yrittäjäperheestä, jossa on aina tehty työtä rahojen ja menestyksen eteen ja saman kasvatuksen olen itsekin saanut. Nykyään äitini sekä isäni uusine perheineen kuuluu niin sanottuihin hyvätuloisiin ja koska olen avioeron jälkeen asunut äidin luona, auttaa isä minua edelleen hieman taloudellisesti, muun muassa autoon liittyvissä kuluissa bensaa lukuunottamatta, koska hänellä on siihen mahdollisuus taloudellisesti. Kuitenkin pitää muistaa, ettei sitä rahaa ovista ja ikkunoista tule kenellekään. Myönnän, että tienaan hyvin moniin opiskelijoihin verrattaessa, mutta kyllä mä teenkin töitä keskimäärin sen 3 vuoroa viikossa, välillä enemmänkin. Ja ihan omat laskuni ja menoni maksan ja on välillä viikkoja, kun on tiukkaa ja odotellaan palkkapäivää. En ole mikään säästeliäin ihminen, mutta se ei tarkoita mulle sitä, että omien rahojen loputtua mennään käsi ojossa isin tai äidin rahakukkarolle. Ihan lainaperiaatteella meillä mennään perheessä, jos ei ole rahaa ruokaan tai bensaan ja se maksetaan luonnollisesti takaisin vanhemmille kun sitä rahaa itselle tulee.

Raha on aihe, joka ei ikinä kyllästytä ja joka puhuttaa ikuisesti. Halusin tämän sekavan ja pitkän kirjoituksen avulla hieman avata ajatuksiani rahasta ja bloggaamisesta, joita olen jo hyvin pitkään miettinyt ja painotan vielä, ettei kirjoitukseni kohdistu keneenkään bloggaajaan vaan tämä on puhtaasti yleistä höpinää. Ja kommentointi pidetään tietenkin asiallisena :-)

Edit//:

 Klikatkaa ja suurentakaa, jos haluatte lukea

Nata kirjoitteli mun postauksen innoittamana oman tekstin ja kommenttipuoli on sielä kuhissut ja muun muassa tuomittu tekstin olevan mua halvetsiva. Meillä on Natan kanssa kaikki hyvin ja pakina on aina pakinaa, jota ei pidä ottaa niin tosissaan. Itse otin sen huumorilla, vaikka vähän oikaisinkin sinne mielipidettäni. Eli älkää huoliko ainakaan, että itse olisin mieleni pahoittanut :-) T: Kaikkitietävä Mikaela