Mitä kuuluu?

Mitä sulle kuuluu? Mulle kuuluu ihan hyvää. Tai niin ainakin vastaisin, jos joku sitä kysyisi. Miksi rehellisesti vastaaminen on niin hankalaa silloin, kun mielen päällä on miljoona asiaa. Äh, tuntuu, että olen jankannut näitä samoja fiiliksiä ikuisuuden. Ärsyttää.

Tällä kertaa negistelyn suurin syypää on pitkittynyt, sitkeässä oleva flunssa / nuha / kuume/ nielutulehdus -combo, joka ei tunnu lähtevän millään. Ei levolla, ei dropeilla, ei Netflix-maratonilla. Eikä etenkään valittamalla. Olenkin kironnut ja pahoitellut kaikille, että inhottaa, kun olen vain valittanut tätä oloa. Ehdin jo perjantaina ja lauantaina hehkuttamaan normaalia olotilaa, kunnes sunnuntaina jälleen heräsin aikaisempia pahempi kaktus kurkussa, nokka vuotaen ja olo, kuin jyrän alle jääneellä. Ei ilmeisesti auta muu kuin kipaista taas lääkärin puheille. Onhan tämä jo kolmas viikko, kun flunssa jatkuu vaikka olen tehnyt parhaani, jotta olo parantuisi.

Valittaminenhan ei auta mitään. Ehkä joissain tapauksissa keventää oloa, mutta muuten valittaminen on todella tylsää. Uskon arjen ja elämän pieniin iloihin, joihin olen yrittänyt keskittyä tämän kaiken keskellä. Muutenkin avain onnellisuuteen on oman arjen rakastaminen. Se, että herää joka aamu edes hitusen kiitollisena siitä kaikesta, jota ympärillämme ja elämässämme on - kurkussa lymyilevästä kaktuksesta huolimatta. Flunssakierteen keskellä arjessani on ollut monia pikkujuttuja, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi niiden isompien seikkojen, kuten perheen ja ystävien lisäksi. Seuraavat jutut ovat viime viikkoina tuntuneet erityisen hyviltä:

Kaunis syksy ja luonnon muuttuminen syksyn sävyihin. Joka vuosi jaksaa ihastella sitä, kuinka kauniilta pihlajanmarjat ja oranssit sekä punaiset lehdet näyttävät!

Työkaverit - niin päivä- kuin vaikuttajatyössä. Ilman yhteisöllisyyttä ja tsemppiä työnteko olisi aika tylsää.

Juuri täytetyt pyörän renkaat. Olen niin kauan lykännyt pyörän renkaiden täyttämistä, mutta lauantaina sain vihdoin aikaiseksi pumpattua lisää ilmaa Tunturini renkaisiin. Rakastan pyöräilyä, mutta tuon pienen efortin ansiosta siitä tuli vieläkin kivempaa! Note to self: älä enää jatkossa luista tästä jutusta.

Tyhjennetty vaatekaappi. Olen keväästä lähtien tehnyt isoa inventaariota vaatekaappiini ja pari viikkoa sitten lähdin jälleen karsimaan suurekka kädellä kierrätykseen vaatteita, joista kyllä pidän, mutta jotka eivät oikeastaan ikinä päädy päälleni. Hassua, miten ennen on ajatellut, että paljon vaatteita tekisi pukeutumisesta helpompaa, mutta nyt, kun vaatteita on vähemmän, on vaatevalintojen teko nopeaa ja turhaa aikaa ei mene niiden ihan kivojen vaatteiden pyörittelyyn ja sovittamiseen.

Pitkään kauniina säilynyt kukkakimppu. Sain 1,5 viikkoa sitten pressipaketin mukana kauniin kukkakimpun, joka ilostuttaa minua edelleen maljakossa. Viherkasvit ja kukat tekevät kodista niin paljon kivemman paikan. Varsinkin nyt, kun oman kodin seinien sisällä on tullut vietettyä ekstapaljon aikaa.

Kamerahankinnat. Ostin muutama viikko sitten uuden kameran, jota en valitettavasti vielä ole saanut käsiini varastosta loppumisen takia. Olen siitä huolimatta niin onnellinen, että kohta käsissäni on uusi kamera, vaikka se söikin säästöni. Kyseessä on kuitenkin työtäni edistävä sijoitus, joka tulee palvelemaan tosi monta vuotta. Sormet ristiin, että tällä viikolla saisin sen käsiini! Odottaessa on tuntunut niin tylsältä tarttua vanhan kameran runkoon. Lisäksi tein viikonloppuna todella hyvän linssilöydön ja bongasin käytettynä kameraani sopivan 28mm f/2 -laajakulman todella edullisesti. Kyseinen linssi on ollut ostoslistallani jo kauan. Ihan mahtava tuuri ja tänään käyn tekemässä siitä kaupat! Näiden hankintojen ja sijoitusten myötä tuntuu siltä, ettei nyt ei tarvitse enää hetkeen laittaa rahaa kamerahankintoihin.

Uudet tuotankokaudet suomalaisista sarjoista. Ensitreffit alttarilla, EVS Show, Hyvät ja Huonot uutiset, Salkkarit, Sohvaperunat... Sekä pian alkavat Love Island Suomi sekä Bachelorette Suomi. Myönnän, rakastan tällaisia sarjoja, mutta muuten olen todella surkea käyttämään aikaani sarjojen seuraamiseen enkä esimerkiksi ole katsonut lähes mitään paljon hehkutettuja jenkkiläisiä tv-sarjoja. Päivän päätteeksi on kiva käpertyä sohvan nurkkaan ja uppoutua hetkeksi hömpän pariin.

Nämä seitsemän asiaa tuli ensimmäisenä mieleeni, vaikka toki arkeen sisältyy lukuisia pieni tekijöitä, jotka tuovat iloa ja saavat hymyn huulille. Ne asiat vain unohtuu niin helposti. Tervehtivä naapuri, pieni kehu esimerkiksi päällä olevasta vaatekappaleesta, uusi jakso lempi podcastia, sadekuuron välttäminen, kadulla bongattu hymyilevä henkilö, piristävä Whatsapp-viesti kaverilta... Ihan pieniä asioita, mutta joiden avulla pitkälti koostamme meidän onnemme. Tietenkin suuremmatkin asiat tuovat iloa, kuten kohdallani uudet kamerahankinnat, mutta onnea ei saa alkaa rakentamaan vain isojen asioiden ympärille. Eikä etenkään materian. Onnellisuuden kokonaisuus ja mistä sen koostaa, on tärkein.

Entä mitä odotan? Odotan tämän pirullisen taudin poismenoa, mutta odotan myös muutaman viikon päässä odottavaa minilomaa Italiaan sekä sen tuomaa monen päivän yhdessäoloa perheeni kanssa. Lisäksi hävettää hieman myöntää, että odotan jo joulua. Voi kyllä! Joulu ja siihen kuuluva tunnelmointi ja perinteet ovat vain jotain niin ihanaa. Joo, joo, ollaan vasta syyskuussa, mutta en malttanut olla mainitsematta tätä!

Tämä oli taas näitä suunnittelemattomia postauksia ilman selkeää punaista lankaa. Kunhan kirjoitin, mitä mieleen tuli. Kertokaahan tekin mitä teille kuuluu ja mitkä asiat tekevät teidät onnelliseksi arjen keskellä. Positiivista tiistaita teille kaikille!