Aikalisä ja muutama kuva viime viikolta

Moikka kaikille! Blogin kirjoittamiseen tuli pientä taukoa, sillä koin tarvitsevani aikalisän. Tällä hetkellä tuntuu olevan niin paljon meneillää, mieli ja kroppa on käynyt ylikierroksilla ja on tuntunut, etten ole pystynyt viikkoihin rauhoittumaan. Vaikka blogi on keino ilmaista itseäni ja omalla tavallaan tapa rauhoittua, tuntui siitä huolimatta luonnolliselta olla hetki poissa tämän ääreltä. Muutkin somekanavani ovat olleet rauhallisemmalla päivitystahdilla, koska olen kaivannut tilaa hengittää. Kaipasin aikaa sille, että pystyn olla yksin omien ajatuksieni kanssa ilman liiallisia ärsykkeitä ja kasata ajatuksiani.

Olen hyvä sivuuttamaan tunteitani ja painamaan vain menemään vaikka kroppa ja mieli sanoo stop ja hengitä. Maanantaina keho antoi viimeisen signaalin, että nyt vain ollaan sillä töiden jälkeen minulle nousi todella kova kuume. Eilisen ja tämän päivän olen keskittynyt täysin lepäämiseen ja käynyt kunnolla läpi asia asialta mielessäni olevia asioita. Viikkoihin, oikeastaan kuukausiin, minulla ei ole ollut näin selkeää kuvaa siitä mitä haluan tehdä. Olo on ihan kamalan helpottunut, tunteet ovat olleet pinnalla ja puolet vuorokaudesta olen vain itkenyt helpotuksen ja onnen sekoituksesta. Joudun edelleen käsittelemään tätä, tai näitä, asioita todella paljon, joten haluan ottaa etäisyyttä tästä aiheesta blogiin kirjoittamisen kannalta. Tiedän, että on ärsyttävää kun en avaa asiaa täysin, mutta toivottavasti ymmärrätte. Ja minua pidempää seuraavat tietävät, että tulen avautumaan teille, kun aika tuntuu oikealta. 😊 Minulla ei ole mikään hätä ja kaikki on ihan hyvin, mutta viime aikoina on vain tapahtunut niin paljon henkisellä puolella - niin hyviä kuin huonojakin asioita.

Viime viikon keskiviikkona lähdin kahdeksi päiväksi Suomeen. Alun perin oli tarkoitus olla Suomessa vain keskiviikko, mutta perhesyistä viivyin pidempää. En ollut käynyt heinäkuun jälkeen Mäntsälässä, joten tuntui ihanalta viettää pari päivää perheen kanssa. Oli ikää 13 tai lähes 30-vuotta, on perheen läheisyys ja kotikotona oleminen parhaita asioita elämässä. Erityisesti viime aikoina olen ollut erityisen kiitollinen kaikesta tuesta ja kaikista sanoista, joita vanhempani ovat minulle sanoneet (Jos isä ja äiti luette tätä niin kiitos ihan kaikesta mitä teette eteeni).

Alun perin tarkoitus oli käydä vain parissa pressissä Helsingissä ja palata illalla takaisin Tallinnaan. Viime keskiviikkona samalle päivälle sattui Milttonin ja Republic of Communicationsin pressipäivät ja koska laivamatkat ovat halpaa kuin saippua, olin päättänyt lähteä pitkästä aikaa pressipäiväilemään. Pressipäivissä parasta antia on ehdottomasti blogikollegat ja sain nauttia aluksi Jutan seurasta ja myöhemmin seuraamme liittyi vielä Iines. Kirjoitin joku aikaa tekstin ystävyydestä ja siinä puhuin hieman bloggaajien välisestä ystävyydestä Tuona päivänä taas huomasi, että oli mukava pitkästä aikaa päästä juttelemaan kunnolla blogijuttuja vaikka kyllä me bloggaajat keskenämme muutakin puhumme eikä aiheet pyöri vain blogien ja bloggauksien ympärillä!

Iineksen ja Jutan kanssa kävimme lounastamassa valehtelematta Helsingin parhaassa salaattimestassa Pupussa. Vaikka näin hieman virolaistuneena reilusti yli kympin maksava salaatti tuntui riistosummaiselta, ovat nuo todella runsaat ja pyysin lähes puolet salaatista mukaani myöhemmin syötäväksi. Minulla on todella hyvä ruokahalu, mutta en vain yksinkertaisesti jaksanut syödä tilaamaani Sweet Roast- salaattiannosta kokonaan vaikka nälkäkin oli todella kova lounaalle mentäessä. Jos ette ole vielä käyneet Pupussa syömässä tai tilanneet sieltä Woltin kautta, suosittelen lämpimästi testaamaan.

Huh, nyt on saatu mieltä vähän kevyemmäksi vaikka tavallaan en kertonut teille yhtään mitään. Jotenkin silti helpottaa purkaa näitä asioita teille, koska tiedän, että ymmärrätte vaikkei tavallaan tunnetakaan. Kiitin alussa isää ja äiti, nyt kiitän vielä teitä. Kiitos teille kaikille säännöllisille ja epäsäännöllisille seuraajille, jotka elätte ja tunnette mukanani. Ihanaa keskiviikkoiltaa teille kaikille! xx