Kiinnostaako sua muitten makkarat?

tiistai 7. marraskuuta 2017

KiristƤvƤ housun vyƶtƤrƶnauha ja skinnyjeanseja muistuttavat, vielƤ kesƤllƤ mom jeans-nimikettƤ kantaneet farkut kertovat totuuden. KesƤstƤ on tullut muutama kilo ja rasvamakkara lisƤƤ enkƤ ole esimerkiksi viihtynyt kameran edessƤ lainkaan. Olen myƶs vƤltelltyt vaa'alla kƤymistƤ useita kuukausia ihan jo senkin vuoksi, ettƤ se on aivan turha kapistus ja turhaa numeraalista tietoa. Luku, jokka ei ole merkitystƤ. Viime viikolla kuitenkin sorruin ja kaivoin vaa'an eteisen kaapin ylƤhyllyltƤ, astuin vaa'alle ja jƤnnityksellƤ odotin tulosta.  +5kg kesƤkuusta. Voihan hemmetin hemmetti! PeilistƤ ei enƤƤ katsonutkaan hieman pyƶristynyt Mikaela vaan ainakin sata kiloa pulleampi minƤ.

HeinƤkuun lopulla ote terveellisestƤ syƶmisestƤ alkoi lipsua ja entinen raudanluja itsekurini oli historiaa. Syyskuun sentƤƤn sain pidettyƤ yllƤ hyvƤƤ tatsia enkƤ syƶnyt lƤhes neljƤƤn viikkoon yhtƤƤn mitƤƤn "ylimƤƤrƤistƤ". Herkkupƶhƶ alkoi kadota ja fiilis oli hieman parempi omassa kropassa. Iltojen pimetessƤ, useat flunssat ja sairastelut sekƤ vƤsymys laukaisivat taas kaipuun kaivautua viltin alle toinen kƤsi karkkikipossa ja toisella jƤƤtelƶƤ lusikoiden. MyƶhƤƤn illalla tƶistƤ kotiin tullessa on vain niin mukava hautautua sohvan nurkkaan hyvƤn ruoan kanssa ja lempi sarjoihin uppoutuen. Paha tapa, mutta johon varmasti moni pystyy samaistumaan. Tapa, jolla ne salakavalat kilot yleensƤ tulevatkin, vaikka liikunta ja terveellinen ruokakin olisi osana elƤmƤƤ.

Naisten pahimpia vihollisia on kriittisyys. Kriittisyys omaa ulkonƤkƶƤ kohtaan ja ahdistus, jonka vielƤ eilen sopivat, mutta tƤnƤƤn vƤhƤn kiristƤvƤt farkut voivat aiheuttaa. Miksi me naiset ollaan niin pirun kriittisiƤ? En tietenkƤƤn halua yleistƤƤ enkƤ sano, ettƤ kaikki naiset ovat tƤllaisia, mutta pelkƤstƤƤn eri medioita seuraamalla saa kuvan, ettƤ juuri me naiset olemme niitƤ, joille artikkelit detox-kuureista ja "laihdu viisi kiloa pikkujouluihin mennessƤ" on kohdistettu. Jollain tavalla kasvamme siihen kulttuuriin ja altistumme sille, ettƤ pikalaihdutus on ok ja elƤmƤ on kƤytƤnnƶssƤ jatkuvaa laihdutusta. Salaattia puputetaan puun maku suussa, juostaan jumpassa ja illalla hautaudutaan herkkuihin kuitenkin itselle hokien, ettƤ huomenna alkaa laihdutus tai vƤhintƤƤn se puhdistuskuuri. Tuo on todella surullista.

MikƤ sitten tulee nƤihin omiin, mukamas salakavalasti vyƶtƤrƶille hiipineisiin kiloihin, syynƤ on ainoastaan se, ettƤ olen syƶnyt enemmƤn kuin kulutan. Vaa'an luvun suureneminen ei nyt sinƤnsƤ haittaa vaan enemmƤnkin se, ettƤ lempi vaatteet eivƤt istu niin hyvin ja muun muassa takit kiristƤvƤt rinnasta. TiedƤn miten asian saisi korjattua, mutta tavallaan olen aivan sinut tƤmƤn tilanteen kanssa. Aina voi kƤydƤ ostamassa uusia vaatteita ja laittaa vanhat kiertoon. ElƤmƤ on varmasti mukavempaa ilman pƤƤn ympƤrillƤ kiristƤvƤƤ vannetta, joka on seuraus jatkuvasta dieettaamisesta. Koen myƶs tƤmƤn lƶysƤilyn tehneen minulle hyvƤƤ.  Olin vuosia todella tiukka itseƤni kohtaan, joten on ollut ihana huomata, ettƤ nykyƤƤn pystyn sallimaan itseni hemmottelun hyvƤn ruoan avulla. TiedƤn myƶs, ettƤ tƤmƤ pyƶreƤmpi olemus on osittain stressistƤ johtuvaa ja paino tulee tasoittumaan lƤhemmƤs kesƤn lukuja kun stressitasoja saa nollattua ja pystyn jƤlleen treenaamaan normaalisti. TƤllƤ hetkellƤ muun muassa valkosoluarvoni ovat normaalia alhaisemmat, joten on parempi olla rasittamatta kehoa liikaa.

Jos emme ole kriittisiƤ muiden ulkonƤƶstƤ, miksi meidƤn pitƤƤ silti olla niin helposti ankaria itsellemme?

SyvƤlle mieleeni on juurtunut vaakalukema, jossa pysyin pitkƤƤn ja jossa ollessani olin todella hoikka. Tuo vaakaluku on noin seitsemƤn kilon pƤƤssƤ nykyisestƤ painostani. Luku, joka ei sallinut lainkaan ruokavaliosta lƶysƤilyƤ tai skipattua treeniƤ. Luku, jossa nƤytin peilistƤ katsottuna omasta mielestƤni ihan kivalta, mutta joka vaati kieltƤytymistƤ kahvitarjottavista. Oikeasti olisin niissƤ tilanteissa antanut vasemman kƤteni, jotta olisin voinut syƶdƤ korvapuustin tai kaksi, mutta mieli ei antanut periksi. Sain ihailua itsekuristani, mutta oikeasti en voinut hyvin. Ihailin niitƤ, jotka pystyivƤt syƶmƤƤn huolettomasti.

NykyƤƤn on todella vapauttavaa, ettƤ suhtautuminen ruokaan on rento ja vaikka vƤlilla harmittelen pyƶristyneitƤ kasvoja ja kiristƤviƤ (entisiƤ) lempifarkkuja, en palaisi mistƤƤn hinnasta entiseen. YlipƤƤtƤnsƤ on aivan normaalia, ettƤ vartalo ja paino elƤvƤt iƤn mukana. Olen iƤssƤ, jossa ensimmƤiset vanhenemisen merkit alkavat ilmetƤ ja tƤmƤn myƶtƤ myƶs vartaloni ikƤƤntyy, jonka myƶtƤ rasvaton olomuoto alkaa olemaan tyƶn takana. Muutenkin oma genetiikkani on sellainen, ettƤ kerrytƤn rasvaa helposti ja biologinen painoni on varmasti lƤhellƤ sitƤ, mitƤ olen nyt. MeitƤ naisia on erikokoisia, erimallisia, eri-ikƤisiƤ ja me kaikki olemme siitƤ huolimatta ihan yhtƤ hyviƤ ja arvokkaita. Jos elƤmƤnilo ja elƤmƤstƤ nauttiminen nƤkyy parina ylimƤƤrƤisenƤ kilona vyƶtƤrƶllƤ, on se mielestƤni pieni summa onnellisuudesta. Kuka edes huomaa onko ystƤvƤ syƶnyt jouluna joulutortun tai pari liikaa. Jos emme ole kriittisiƤ muiden ulkonƤƶstƤ, miksi meidƤn pitƤƤ silti olla niin helposti ankaria itsellemme? SyƶkƤƤ se hemmetin donitsi ja olkaa onnellisia! Sanon edellisen myƶs itselleni ihan vain muistutuksena.

Miten te reagoitte painonnousuun ja tunnistatteko itseƤnne kirjoittamastani?

5 kommenttia:

  1. Luonnoksissani lymyilee hyvin samankaltainen teksti, jota en vain ole uskaltanut vielƤ julkaista.. Omat ekstrakiloni ovat kertyneet salakavalasti muutaman viime vuoden aikana. SitƤ ennen vaaka nƤytti samaa lukua vuosikausia. Kropan pehmeneminen on ollut kova paikka, jota olen kƤsitellyt juurikin siitƤ nƤkƶkulmasta, ettƤ olen nƤin onnellisempi kuin kahvipullasta kieltƤytymƤllƤ ja pakkomielteisesti jumppaamalla. Kuluneet pari vuotta ovat olleet elƤmƤni onnellisimpia ja rinnallani on mies joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Ja ihan kuten sanoitkin, on normaalia ettƤ kroppa ja paino elƤƤ ja muuttuu iƤn ja elƤmƤntilanteen mukaan. VielƤ kun mieli pysyisi muutoksissa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ItseƤkin jƤnnitti kirjoittaa tƤmƤ ja teksti on pyƶrinyt mielessƤ kauan. Myƶs kevƤƤllƤ, kun huomasin olomuotoni pyƶristyneen, mutta Toulon kesƤkuussa se alkoi palata "normaaliin", joten teksti jƤi kirjoittamatta.

      Tuo on niin totta, ettƤ rento asenne maailman normaaleimpaan asiaan kuin syƶmiseen, on suurempi avain onnellisuuteen kuin timmimpi keskivartalo. Kunhan ekstrarasvasta ei ole terveydelle haittaa niin kannattaa tarttua siihen kahvipullaan, jos haluaa :)

      Poista
  2. Mulla on ollut aivan samanlainen tilanne kuin sulla! Innostuin liikkumaan ja laihduttamaan n.5 vuotta sitten ja paino tippuikin 10kiloa. Olin todella hoikka, sƶin erittƤin sƤƤnnƶstelysti (n.1500kcl/pƤivƤ) ja liikuin paljon. TƤtƤ sain yllƤpidettyƤ n. 2 vuotta.

    Sitten en enƤƤ jaksanut. Liikuin edelleen paljon mutta sƶin herkkuja. Painoa alkoi hiljalleen tulla, ja yhtƤkkiƤ olin taas lƤhtƶpainossa, eli 10kg isompana, vaikka liikuin paljon. Olin todella ahdistunut ja myƶnnƤn, ettƤ syƶmishƤiriƶpiirteitƤ lƶytyi.

    Noh lopulta hyvƤksyin tilanteen ja jatkoin liikkumista, sƶin mitƤ mieli teki. Paino ei kuitenkaan enƤƤ noussut ja noin vuoden pƤƤstƤ alkoi taas hitaasti tippumaan. Nyt paino on ollut pitkƤƤn samassa n.5kg pienemmƤssƤ kuin alkupaino. Syƶn terveellisesti, mutta myƶs paljon herkkuja. En rajoita, vaan syƶn aina kun mieli tekee. KƤyn liikkumassa paljon.

    Luulen, ettƤ syynƤ tuollaiseen painon nousuun on se, ettƤ elimistƶsi on tottunut liian vƤhƤiseen ravintoon ja paino nousee nyt nopeasti. TƤrkeintƤ on, ettƤ keho alkaa toimimaan ja kuluttamaan enemmƤn. Itse olen saanut kehoni vihdoin toimimaan ja pystyn nauttia elƤmƤstƤ ilman stressiƤ ruuasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit tarinasi! Tunnistan itseni niin hyvin tuosta.

      Olen samaa mieltƤ, ettƤ nopeahko painonnousu on shokkireaktio lisƤƤntyneestƤ ruoasta ja kroppa imee itseensƤ kalorit, koska aikaisemmin niitƤ ei ole tullut pitkƤssƤ juoksussa tarpeeksi. Varmasti omakin paino ja pƶhƶtys tasoittuu ajan myƶtƤ. Tosin nyt voin kyllƤ sanoa kƤsi sydƤmellƤ, ettƤ viime aikoina herkut ovat maistuneet liikaa, mutta kerrankos sitƤ. Kohta taas herkkukiintiƶ on tƤynnƤ šŸ˜„

      Poista
  3. MƤ en kƤy oikeastaan koskaan vaa'alla enkƤ mittaile itseƤni millƤƤn menetelmƤllƤ. PelkƤstƤƤn peili ja oma fiilis on se mikƤ mulla ratkaisee. Rakastan olla hyvƤssƤ kunnossa ja sitƤ tunnetta, kun on tyytyvƤinen itseensƤ. Syƶn herkkuja, mutta en ole tunnesyƶjƤ. En katso telkkaria oikeastaan muuten kuin jotain muuta samalla tehdessƤni eli en koskaan syƶ ja katso telkkaria. Voisin sanoa, ettƤ tykkƤƤn niin paljon enemmƤn pitƤƤ itseni kunnossa kuin herkuista, ettei mulle ole ongelmia tƤssƤ asiassa. Mulla on kaksi metsƤstyskoiraa, jotka ei anna vaihtoehtoa mihinkƤƤn sohvailuun, joten senkin puolesta on helppo pysyƤ kunnossa. Olen kriittinen oman ulkonƤkƶni suhteen ja tiedƤn, ettƤ se on mulle liiankin tƤrkeƤ asia. Toisaalta se ei aiheuta mitƤƤn ongelmia mun arjessa, joten en nƤe mitƤƤn syytƤ olla huolissanikaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela