Koiranpennut ovat yksi maailman ihanimmista asioista ja olisi ihan täydellistä, jos jatkuvasti arkea piristämässä olisi yksi pieni, ihana, kömpelö koiravauva. Ajatuksen tasolla tuo on ihanaa, mutta realistisesti ajateltuna huokaisen helpotuksesta, että pentuaika alkaa olla takana ja sen tilalla arjessani on mukana teini-ikäinen puudeli. Mutta myönnän, että vielä joku päivä haluan Lyylille kaverin ja palata siihen ihanan kamalaan pentuarkeen.
Koiranpennun tulo taloon on ihanaa, ihan mielettömän ihanaa, mutta huh. Aikamoista meininkiä se on siinä vaiheessa, kun pentu vähän kasvaa ja sen mielestä kaikista parasta on holtiton juokseminen ympäriinsä ja pissalla käyminen juuri siinä kohdassa, missä pissahätä sattuu iskemään. Yksi minkä opin Lyylin ollessa pentu, oli ulkovaatteiden ja kenkien salamannopea pukeminen opetellessamme sisäsiisteyttä. Usein meni vain muutama hassu silmänräpäys, kun olin jo puoliunisen pennun kanssa ulkona harjoittelemassa ulos pissaamista. Pienillä koirilla menee usein hieman kauemmin oppia sisäsiistiksi ja Lyylin kanssa meni aika kauan, ennen hiffaamista, että uloskin voi tehdä asioita.
Pois lukien pientä pentumasennusta, meillä meni Lyylin kanssa pentuaika ihan älyttömän hyvin. Toki jälkiviisaana muutaman asian olisi voinut tehdä toisin, kuten opettaa siihen, ettei aina pääse sänkyyn nukkumaan (Lyylin mielestä useimmiten paras paikka nukkua on pää minun kanssa samalla tyynyllä tai kokonaan minun naamalla), sen ettei sharing is caring päde ihan aina (joskus olisi kiva syödä rauhassa sohvalla ilman, että joku pieni kirppu pörrää siinä ympärillä ja yrittää apajille mm. selkänojan kautta) tai sen, ettei ihan aina tarvitse päästä moikkaamaan kaikkia koiria tai ihmisiä. Ja jos olisin ollut fiksu, olisin hankkinut Lyylille vakuutuksen jo pienenä pentuna.
Tuo tilanne on kamalimpia, mitä koiranomistajalle voi tapahtua, enkä tiedä pelkäsinkö enemmän onnettomuuden sattumista Lyylille vai sivullisille. Onneksi, luoja kiitos, ajoitus oli puolellamme, eikä vaaratilannetta esimerkiksi ajoneuvojen kanssa käynyt. Myös siitä olin niin kiitollinen tuossa tilanteessa, ettei Lyyli pelkää vieraita ihmisiä ja vaikka karkumatkaan mahtui aamu-ruuhkassa tien ylitys, ei koira lähtenyt pidemmälle karkutielle, vaan antoi ohikulkijan ottaa itsensä kiinni. Vaikka oma koira olisi kuinka terve ja itse luottaisi koiraansa, ei koskaan voi olla täysin varma sem käytöksestä tai siitä, ettei mitään voisi sattua. Tällainen on todella hyvä esimerkki tilanteesta, jossa vastuuturvan sisältävä koiravakuutus olisi ollut enemmän, kuin tarpeen.
Agrian kautta uudelle perheenjäsenelle saa todella kattavan vakuutuksen, joka kattaa sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneiden eläinlääkärin hoitokulujen lisäksi myös muun muassa reseptilääkkeet. Ja jos vakuutuksen ottaa ennen 4 kuukauden ikää, Agrian koiravakuutus korvaa ehtojen mukaisesti myös muun muassa irtoamattomien maitohampaiden poiston, purentavian oikaisun, nivelsairaudet ja piilevät viat. Agria myös antaa pentualennuksen alle 4kk ikäisenä vakuutetulle koiran- tai kissanpennun ja 10% pentualennus on voimassa siihen asti, että pentu täyttää yhden vuoden.
Koiranpennun voi vakuuttaa sen täytettyä 6 viikkoa, mutta terveysselvityksestä johtuen vakuutuksen voi ottaa vasta, kun uusi perheenjäsen on saapunut uuteen kotiinsa. Ja koska pienten pentujen kanssa sattuu ja tapahtuu, on vastuuturva lisäturvista suositeltu. Vastuuturva korvaa koiran aiheuttamia vahinkoja ulkopuoliselle henkilölle tai hänen omaisuudelleen. Erityisesti, jos perheessä on koiraa ulkoiluttavia pieniä lapsia ja kohonnut riski koiran karkaamiseen, on vastuuturva todella hyvä lisä pennun vakuutukseen. Tai muutenkin, jos pennun kanssa kyläillään muiden luona, voi vastuuturvalla varautua tilanteisiin, joissa voi joutua korvaamaan koiran metkuja.
Pentuaikana sattuu ja tapahtuu - välillä vähän liikaakin. Onneksi useimmat pentuajan sattumista taitaa enemmän säikäyttää itse omistaa, kuin pientä pentua, antaa pennun vakuutus turvan tunnetta- erityisesti, jos kyseessä on ensimmäinen koira. Kun uusi pieni tulokas on hyvin vakuutettu, voi keskittyä nauttimaan siitä ihanan kamalasta pentuajasta ilman murhetta siitä, ettei voisi antaa pennulle parasta mahdollista eläinlääkärin hoitoa.
Vaikka me Lyylin kanssa selvisimme pentuajan yli ilman sairastumisia tai tapaturmia, ei ikinä voi olla varma, sattuuko jotain tai sairastuuko pentu. Vakuuttamalla koiran, voi keskittyä ja nauttia turvallisin mielin pennusta ja sen kommelluksista sekä kasvusta. ❤️
Miten teillä sujui arki pennun kanssa ja löytyikö vakuutus heti pennusta lähtien?
Ps. Agrian sivuilta löytyi kattava tietopaketti pentujen yleisistä haavereista ja vaaroista. Kannattaa kurkata!
Kuvat Joanna Suomalainen
Molemmilta löytyy vakuutukset. Kun ottaa vakuutuksen heti pennun saapuessa, se kattaa paremmin ns. Synnynnäisiä vikoja?
VastaaPoistaJuuri näin! Tässä vielä lainaus Agrian vakuutusehdoista:
Poista"Piilevällä vialla tarkoitamme sairautta tai puutetta, joka on alkanut kehittyä, ennen kuin koira on tutkittu tai luovutettu, mutta
joka ei ole antanut oireita tai ollut muuten tiedossa.
Piilevällä vialla ei tarkoiteta sairauksia tai puutteita, jotka on
havaittu tai olisi eläinlääketieteellisen arvion mukaan pitänyt
havaita eläinlääkärin tarkastuksessa.
Vakuutus ei korvaa, mikäli eläinlääkärin tarkastus on tehty
ilman huomautuksia, sen jälkeen kun koira on sairastunut tai
koiraa on hoidettu piilevän vian takia. Se ei myöskään korvaa
piileviä vikoja, jotka on havaittu tai jotka ovat oireilleet, ennen
vakuutuksen voimaantuloa."
Minäkin olen aikoinani ottanut heti pentuaikana vakuutuksen koiralleni, ja onneksi otinkin. Siitä on ollut suuri apu eläinlääkärikuluissa, joita on harmillisesti tullut aika suuriakin summia vuosien aikana. Vakuutus onneksi on korvannut niistä suurimman osan, ainoastaan itselle jäänyt osuus omavastuuna.
VastaaPoistaTietysti vakuutuskin maksaa vuodessa useita satoja euroja, mutta eipä sen eläimen vakuuttaminen mitään tuottobisnestä ole tarkoitus ollakaan. Vakuutus tuo tietynlaista turvallisuduen tunnetta.