Ahdistus nimeltä COVID-19

torstai 19. maaliskuuta 2020

Tällä viikolla on iskenyt kunnolla ahdistus ja huoli koronasta ja kaikesta siitä, mitä se tulee tekemään meidän maailmalle. Viime viikolla pystyin olemaan ihmeen rauhallisin mielin, mutta luonnollisesti sitä mukaan, mitä enemmän mediassa alkoi pyöriä koronaa koskevat uutiset, alkoi ahdistus nousemaan pintaan. Vaikka todella läheisissäni on riskiryhmään kuuluvia ja olen heistä todella huolissani, pahinta on epätietoisuus siitä, milloin tämä päättyy. Ollaanko samassa tai jopa pahemmassa tilanteessa vielä syksyllä vai tuleeko tästä lopulta meidän normaalia elämää, jos virusta ei saada kuriin vuodessakaan. Sopeudun muutoksiin helposti ja muun muassa tämä kotona oleminen ja vähempi sosialisointi on sopinut luonteelleni hyvin, kaipaan silti sitä, että tiedän mitä lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Nyt ei tiedä yhtään mikä tilanne tulee olemaan esimerkiksi viikon tai parin kuluttua, joka ahdistaa.

Tietenkin kaikista suurin huoli on omista läheisistä ja heidän voinnista ja jaksamisesta, mutta samalla olen miettinyt paljon taloutta ja erityisesti yrittäjiä. Tuntuu kamalalta katsoa sivusta, kun uutisoidaan lomautuksista, yt-neuvotteluista ja yrittäjistä, joiden kalenterit ovat tyhjentyneet tai asiakkaat hävinneet. Yritän parhaani mukaan tukea tällä hetkellä kotimaisia toimijoita ja pienyrittäjiä, mutta myös minulla on rajalliset resurssit. En itsekään tiedä, miltä työtilanteeni näyttää muutamien kuukausien päästä.

we got this punavuori
Korona-ahdistuksen rinnalle on myös tullut pieni ahdistus siitä, saako minua ahdistaa? Paperilla minulla on kaikki ihan hyvin: läheiseni ovat tällä hetkellä kaikki terveitä, oma työtilanteeni on yrittäjäksi hyvä, eikä tulevien kuukausien tuloista tarvi stressata ja muutenkin ympärilläni on välittävä tukiverkosto. Minulla ei myöskään ole itseni lisäksi muita henkilöitä, joita pitäisi elättää. Ulkona on niin paljon muita, joilla on jo nyt todella isoja ongelmia esimerkiksi talouden kanssa tai joutuvat elämään tiedottumuudessa, onko pian enää töitä. Sekä on lapsia, pieniä ja aikuisia, joilla ei ole turvalliset kotiolot tai perhettä, jotka välittävät. Nämä ovat oikeita ongelmia. Ei se, että minä murehdin peruntuuko kesältä kaikki kivat festarit, omat synttärit ja ulkomaanmatkat.

Toisaalta pitäisi osata olla armollinen ja sallia itselle ahdistus tässä hetkessä, vaikka paperilla ei pitäisi olla mitään suurta huolta, joka tässä tilanteessa koskettaisi itseä. On inhimillistä kantaa huolta ympärillä tapahtuvasta ja ahdistua, vaikka juuri nyt pahin kriisi ei kosketakaan itseä.

Olen myös kamppaillut sen kanssa, mikä on minun tehtäväni nyt sisällöntuottajana. Pitääkö sisältöni olla faktapitoista ja painottua koronasta informoimiseen vai antaa jotain muuta ajateltavaa? Tällä hetkellä olen yrittänyt pitää sisältöni tasapainoisesti molemmissa ihan jo oman jaksamiseni vuoksi. En pysty täysin siirtymään pelkälle viihdytys-linjalle, koska silloin minulla ei olisi tasavertaista kanavaa, johon puran ajatukseni tästä ja jos taas keskityn ainoastaan uutisointiin ja kaikkeen koronaan liittyvään sisältöön, häviää pian kaikki neutraali ja "tavallinen" elämästäni. Ehkä pahinta tämän kanssa kamppaillessa on ollut olo siitä, koetaanko minut välinpitämättömäksi, jos en päivittäin tuo tätä maailman tilannetta ilmi?

Ehkä tässä tilanteessa toivon teiltä seuraajilta ymmärrystä meitä vaikuttajia kohtaan. Emme voi siirtyä käyttämään näkyvyyttämme ainoastaan yhteiskunnallisten asioiden esille tuomiseen, koska se ei maksa meidän elämäämme. Toivonkin, että suhtaudutte normaaliin tapaan kaupalliseen sisältöön, siihen, että meidän jaksamisen takia tätä tilannetta ei voi tuoda jatkuvasti kaikessa sisällössä esiin ja ennen kaikkea siihen, että myös meitä epävakaa talous voi koskettaa. Siispä yritän tuoda omissa kanavissani paljon esille kaikkea "normaalia" (mm. seuraavan kuukauden aikana on tulossa paaaaljon kotijuttuja!) ja arkipäiväistä, mutta jos fiilikseni on tällainen, kuten nyt, tuon näitä asioita ilmi.

Huh. Tulipas taas sekava teksti, mutta luotan, että kyllä te saatte tästä kiinni. Palataan ja pysykää terveinä. ❤️

Ps. Jos kotoilu on huventanut kosmetiikkavarastoja, saa koodilla PM -25% alennusta kaikista noben* normaalihintaisista tuotteista! Nobelta löytyy mm. Vita Liberata, Huxley, BYBI ja beautyblender. Ja tilaamalla nobelta, tukee kotimaista yrittäjyyttä 😊

*Sisältää mainoslinkkejä
Kuva Joanna Suomalainen

1 kommentti:

  1. Työttömyys ei ole "oikea ongelma" Suomessa, jossa ei työttömänäkään joudu kadulle. Oikeita ongelmia on esim. pakolaisilla, ei edelleenkään suomalaisilla. Joku raja nyt taas.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela