Minun 2020

Muutama hassu päivä vuotta 2020 jäljellä. Tämä vuosi on ollut maailmanlaajuisesti erilainen, paikoittain myös raskas, ja olemme joutuneet opettelemaan paljon uutta - pysähtymään, tekemään kompromisseja yhteisen hyvän vuoksi ja muuttamaan tapojamme. On ollut pakko toimia toisin, jotta voimme vielä joskus palata siihen, mitä meidän normaali on ollut. Vapaus matkustaa, nähdä ihmisten kasvot ilman maskeja ja olla fyysisesti yhdessä ilman epävarmuutta. Tuskin tulemme palaamaan koskaan täysin samaan, kuin millaista esimerkiksi 365 päivää sitten oli, mutta parempaa päin ollaan menossa. Kohti uutta normaalimpaa ja vapaampaa normaalia.

Mitä minulle jäi käteen vuodesta 2020? Paljon muistoja, kriittisemmän itsereflektion oppiminen ja taito kuunnella enemmän omaa tahtoani. Olen oppinut kieltäytymään, vaatimaan enemmän ja löytämään tasapainon muun muassa työn ja vapaa-ajan välille. Tänä vuonna olen joutunut tekemään paljon töitä, mutta se ei ole tuntunut liian raskaalta ja henkisesti väsyttävältä, kuten muutamana viime vuonna. Kokonaisuudessa elämässä on ollut läpi vuoden hyvä tasapaino, enkä ole ollut missään vaiheessa hukassa sen kanssa, mitä haluan tehdä, missä haluan olla ja missä tulen olemaan ensi vuonna. Tässä ja nyt on edelleen hyvä ja tulee olemaan ensi vuonnakin.

Suurin ja tärkein asia, jonka 2020 antoi minulle, on ollut ystävyys ja ihmissuhteet. Olin pitkään hukassa siitä, millaisia ihmisiä haluan elämääni ja jouduin hakemaan paikkaani. Vietin paljon yksin, koska en tiennyt viekö ympärilläni olevien ihmisten kanssa viettämäni aika minulta enemmän, kuin antaa. Paikoittain ystävyys on aikaisempina vuosina tuntunut työläältä ja koin vahvaa introverttiutta. Oli vaikea vaatia tasapuolista kohtelua muilta, kun ei ollut oikein varma mitä itse haluaa. Viimeisen 12 kuukauden aikana elämääni on tullut paljon hyvää. Ystävyyttä ja läheisyyttä, joka ei vie minulta mitään. Ihmissuhteita, joiden eteen olen valmis tekemään kaikkeni ja joita en halua laiminlyödä. Tuntuu hyvältä, kun ympärillä ei ole ketään, joka tavoittelee omaa etua muiden kustannuksella. Olen itse luonteeltani aika vaativa ja epäkunnioittavissa ihmissuhteissa vaikea, jolloin huono tapani on alkaa jyräämään muita ihmisiä ja hakemaan omaa hyötyä. Vähän sellaista silmä silmästä, hammas hampaasta meininkiä, joka ei anna yhtään kellekään mitään. Normaalisti taas olen täysin päinvastainen ja valmis tekemään mitä tahansa muiden eteen. Valmis luopumaan omastani ja tekemään kompromisseja. Joskus ehkä vähän liiankin kiltti, mutta pidän itsestäni enemmän sellaisena ja jollainen voin olla, kun ympärilläni on hyviä tyyppejä.

Tänä vuonna en päästäyt irti ihmisistä, vaan sain niitä elämääni. Tämän vuoden aikana koen kasvaneeni paljon ihmisenä ja samalla oppinut elämään itselleni. Tekemään valintoja ja asioita, joita haluan. Sen myötä olen ollut parempi ihminen myös muille ja pystynyt tasapainoisiin ihmissuhteisiin. Pystynyt käsittelemään tunteitani ja puhumaan niistä välillä vähän liiankin avoimesti. Toisaalta taas en ole menettänyt yhtään mitään näyttämällä rehellisesti tunteeni ja puhumalla mitä tunnen. Päin vastoin olen vuoden aikana saanut paljon enemmän ja välttänyt pettymyksiä. Huomannut, jos olen itse rehellinen ja avoin, on se reflektoitunut muista myös takaisin.

Minulle vuosi 2020 on ollut yksi elämäni parhaista. Koko vuoden on ollut todella hauskaa ja olen ollut rentoutuneempi, kuin koskaan. Pitänyt kivaa, elänyt kuin viimeistä päivää, tehnyt tyhmiä ja todella tyhmiä asioita, mutta pitänyt silti korttitalon kasassa ja pyörittänyt arkea mallikkaasti. Käynyt toteuttamassa vuosien haaveeni Istanbulissa, lentänyt ihastuksen perässä Rovaniemelle, juhlinut aamuun asti, ollut spontaani ja nauranut enemmän kuin koskaan. Ollut onnellinen ja se ihminen, jollasiesta pidän itsestäni.

Olen heivannut menemään monia rajoituksia, joiden kanssa elin vuosia. Ollut vaatimatta liikaa itseltäni, mutta silti unelmoinut monista asioista, mutta joiden hetki ei ole juuri nyt. Tavannut syksyllä täysin yllättäen ihmisen, joka tekee minut onnelliseksi ja jonka kanssa olo on rauhallinen. Jonkun, jonka vuoksi muutama pieleen mennyt ja peruuntunut asia ei ole harmittanut - päinvastoin saanut minut entistä vakuuttuneemmaksi, että kaikella on meidän elämässä oma ajoituksensa. Vitsit.

Tasan vuosi sitten ajattelin tämän vuoden olevan täysin erilainen. Luulin olevani intohimisempi työtä kohtaan, ajattelin viettäväni suurimman osan vuodesta ulkomailla yksin, luulin asuvani edelleen Punavuoressa ja ajattelin hakevani omaa paikkaani. Kuukausien myötä suunnitelma suunnitelman jälkeen lähti kaatumaan, mutta tilalle tulikin kaikkea mitä oikeasti tarvitsin. Myötätuntoa itseä kohtaan, kyky rentoutua ja olla, havahtuminen siihen, että minulla on suurin osa ympärilläni, jota oikeasti tarvitsen. Pienet asiat saivat minut arvostamaan omaa arkeani ja ennen kaikkea itseäni. Vuoden päätteeksi pystyn taputtamaan itseäni olalle ja sanomaan olevani ylpeä itsestäni. Selvisin tästä vuodesta, joka on monelle muulle tuonut paljon epävarmuutta ja murheita.

Lähden  vuoteen 2021 todella hyvin mielin, vaikka tätä vuotta tulee omalla tavallaan ikävä. Onneksi tuleva vuosi voi aina olla tätäkin hauskempi!

Ihania vuoden viimeisiä päiviä! ❤️