Ajatuksia kuluneesta vuodesta ja Best nine 2017 - teidän eniten tykkäämät kuvani

Tämän vuoden viimeiset tunnit ovat meneillään ja kohta toivotetaan tervetulleeksi vuosi 2018. Tämä vuosi on ollut sinänsä ihan kiva, muttei mitenkään erikoinen, joten vuoden vaihtuminen tuntuu todella hyvältä. Vuodet 2015 ja 2016 olivat sen verran spesiaaleja, että tämä vuosi on tuntunut niihin verrattuna aika mitättömältä. Vaikka asuin suurimman osan vuodesta Tallinnassa, siitä huolimatta tämä vuosi on mennyt jotenkin aivan ohi. Huono luonteenpiirteeni on, että minun on välillä todella vaikea sopeutua ja tyytyä tasaiseen arkeen ja alan kaipaamaan todella herkästi muutosta elämääni. Tunne, että jotain puuttuu, alkaa kalvamaan mieltä. Stressin keskellä tuo piirre tulee todella helposti esiin ja kesästä lähtien olo on ollut todella levoton. Toivotaan, että vuoden vaihtuminen tasaisi fiilistä ja alkuvuoden aikana olisin täysin sopeutunut uuteen elämäntilanteeseen.

Vuonna 2017 heti tammikuun ensimmäisinä päivinä irtisanouduin Suomen työstäni tietämättä lainkaan mitä tulen tekemään ja mihin elämä tulee minut viemään. Aika pian irtisanoutumisen jälkeen sain tiedon päässeeni töihin Tallinnaan. Odottaessani muuttoa Viroon kirjoitin pelkästään blogia työkseni lähes kolme kuukautta. Muutto Tallinnaan sujui hyvin, viihdyin ihan hyvin Tallinnassa ja työssäni, mutta siitä huolimatta monen tekijän summana irtisanouduin marraskuun alussa Tallinnan työstäni, kieltäydyin toisesta Tallinnasta sijaitsevasta työpaikasta ja päätin muuttaa takaisin Suomeen. Irtisanoutuessani Tallinnan työpaikasta minulla ei ollut mitään tietoa siitä, mitä tulen tekemään Suomessa. Kaikki meni kuitenkin hyvin, koska sain heti töitä ja 1. joulukuuta oli jo ensimmäinen työpäivä uudessa työssäni täällä Suomessa. Vaikka välillä haikailen takaisin Tallinnaan ja ylipäätänsä ulkomailla asumisen perään, tuntuu valinta palata Suomeen ainakin nyt ihan hyvältä. Vielä kun pääsen muuttamaan viimeistään maaliskuussa takaisin omaan asuntooni, on kaikki asiat ihan kunnossa ja mallillaan. Mielen työstäminen on sitten ihan oma lukunsa, mutta ajan kanssa kaikkeen sopeutuu.

Olipas masentava vuoden viimeinen teksti. Jottei vuotta päätettäisi täällä blogin puolella täysin negatiivisesti, kokosin alle Instagramin Best nine - kuvat, eli yhdeksän kuvaa, joista te seuraajat olette tykänneet kaikista eniten vuonna 2017. Teillä ei ole mikään hassumpi maku, koska aika moni noista kuvista kuuluvat lempi kuviini, joita olen lisännyt tämän vuoden aikana Instagramiini!

#1 Ensimmäinen kuva on veljeni häistä viime heinäkuulta. Kuvassa näkyy häälookkini, josta tykkäsin ihan älyttömän paljon. Tuo River Islandin mekko on älyttömän ihana ja toivottavasti pääsen pukemaan sen ensi kesänäkin joihinkin juhliin.

#2 Numero kaksi on ehdoton lempi kuvani koko kesältä 2017. Vietimme työpaikan tiimi-iltaa katamariinilla ja purjehdimme muutaman tunnin Tallinnan edustalla. Kuvasta välittyy todella hyvin aito onnellisuus, eikä hymyä tarvinnut todellakaan teeskennellä.

#3 Kolmas kuva on otettu Riiassa, jonne ajettiin Lotan kanssa juhannuksen viettoon. Juhannusaattona sää oli vielä ihan mukava, mutta seuraavat kaksi päivää meni valitettavasti harmaassa ja kylmässä säässä.

#4 Kuka nyt ei tykkäisi karkkikuvista! Kuva on otettu muistaakseni maaliskuussa, jossa fiilistelin irtokarkkikulhoa. Tuossa ei muuten ollut todellakaan koko karkkisäkin sisältö vaan illan aikana tuli napsittua ainakin tuplat tuosta määrästä.

#5 Alla olevan kuvan lisäsin Instagramiin 4. kesäkuuta, jolloin vietän syntymäpäivääni. Kuva oli otettu edellisenä päivänä pikkuveljeni ylioppilasjuhlissa.

#6 Vuoden ensimmäiset kesäiset illat ja vuoden ensimmäinen kesäinen asu.

#7 Juhlakuvat ovat selvästi Instagramini tykätyimpiä ja yhdeksän suosituimman kuvan joukkoon pääsi toinenkin kuva pikkuveljeni ylioppilasjuhlista.  Ylpeä, ei enää niin pienen, kahdeksan vuotta nuoremman pikkuveljen sisko!

#8 Kahdeksas kuva on otettu tammikuun lopussa Tallinnassa ja juuri edeltävällä viikolla olin saanut tietää saaneeni työpaikan Tallinnasta. Lähdimme kurkkaamaan isän ja äitipuoleni kanssa miltä tuleva kotikaupunkini näyttää. Päivä oli aivan hyyyyyytävän kylmä ja onneksi olin pukenut ohuet sukkahousut farkkujeni alle!

 

#9 Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä on toinenkin kuva Riiasta. Kävimme nauttimassa parit drinkit kattoterassilla, josta oli kauniit näkymät Latvian pääkaupungin ylle. Juhannuksena Latviassa kukkia näkyi kaikkialla ja muun muassa autoja koristeltiin kukilla ja koivunoksilla. Joten oli pakko ostaa myös itselle kaunis kukkaseppele, jotta pääsi kunnolla juhannustunnelmaan.

Näiden muistojen ja kuvien myötä toivotan teille kaikille aivan mahtavaa Uutta vuotta 2018!

Resepti: Helppo gluteeniton näkkileipä

Joulu kerkesi jo mennä, mutta halusin jälkikäteen jakaa teille reseptin todella hyvään gluteenittomaan siemennäkkäriin. Valmistin tällä löytämälläni reseptillä näkkileipää osaksi muutamaa joululahjaa ja testimaistatuksen perusteella tämä tulee aivan varmana häviämään parempiin suihin alta aikayksikön! Resepti on täysin gluteeniton sekä vegaani.

Gluteeniton siemennäkkileipä

(uunipellillinen)

2dl maissijauhoa

Erilaisia siemeniä yhteensä 2,5 dl

2,5 dl kiehuvaa vettä

0,5 dl (luomu) auringonkukkaöljyä

Suolaa

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen (jos omistat kiertoilmauunin, käytä sitä toimintoa). Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa, lisää kiehuva vesi sekä öljy ja sekoita takaiseksi massaksi. Kumoa taikina leivinpaperilla päällystetyn uunipellin päälle ja tasoita ohueksi, koko pellin peittäväksi levyksi. Helpoimmalla pääsee, kun peittää käden pakastemuovipussilla ja tasoittaa taikinan käsin. Sirottele tavallista tai sormisuolaa taikinan päälle. Paloittele taikina tai jätä kokonaiseksi levyksi, josta voi murtaa paloja. Paista uunin keskitasolla noin tunti. Paistoaika riippuu uunin tehosta, mutta paista näkkileipää niin kauan, että se on täysin kuiva. Anna näkkileivän jäähtyä ennen tarjoilua.

Omassa näkkileivässäni käytin siemeninä 1,5 dl valmista Pirkan salaattisekoitusta, jossa on auringonkukan-, kurpitsan- ja pinjansiemeniä sekä lisäsin 0,5dl pellavansiemeniä ja 0,5 dl seesaminsiemeniä. Öljy voi olla jotain muutakin kasviöljyä, kuin auringonkukkaöljyä. Mausteisemman näkkileivän saa lisäämällä taikinaan esimerkksi kuivattua rosmariinia.

Kivaa torstain jatkoa!

Auto-onnettomuudessa aaton aattona sekä meidän joulu

Hyvää joulua teille kaikille, vaikka vietämmekin jo Tapaninpäivän aamua. Alkuperäinen suunnitelmani oli tulla toivottamaan hyvät joulut aattona myös blogin puolelle, mutta aattoaamu vei aivan mukanaan enkä eilenkään kerinnyt istahtamaan tietokoneelle. Aattoaamun aikataulun laittoi ihan uusiks muun muassa pakollinen lääkärikäynti, joka liittyi aaton aaton illan tapahtumiin.

Joulun vieton aloitus sai todella ikävän aloituksen ja kotimatkalla töistä kohti Mäntsälää ajoin todella pahan kolarin toisen auton kanssa. Ei huolta, minä sekä vastapuolen autossa olleet ovat kunnossa lukuun ottamatta pieniä kolarinmerkkejä, kuten niskakipua ja mustelmia ja itseä koristaa nyt polvien sisäsyrjiä komeat mustelmat, jotka aiheutuivat iskusta. Molemmat autot ovat aivan lunastuskuntoisia, mutta tärkein on, ettei heille tai itselle sattunut mitään.

Tapahtuma sai alkunsa, kun huomasin Hyvinkää-Mäntsälä väliä ajaessani vastaan tulevan aurausauton, jota minun oli pakko lähteä väistämään penkkaan päin. Arastelen todella paljon rekkojen ja juurikin aurausautojen ohittamista vastakkaisillakin kaistoilla, joten aloin tottumuksesta hiljentelemään vauhtia jo hyvissä ajoin. Vaikka nopeutta oli aivan selvästi alle nopeusrajoituksen jo tien huonosta kunnostakin johtuen, menetin väistämishetkellä autoni hallinnan aivan kokonaan. Omaa kaistaani ei ollut aurattu vielä ollenkaan ja lauantaina oli tullut ihan kunnolla lunta, joten kaistallai oli ainoastaan ajourat, joita reunusti lähemmäs 20 senttinen lumi. Ensiksi autoni lähti heittelemään, kunnes se lähti sivuliusuun ajautuen vastaantulevien kaistalle. Onni onnettomuudessa lumiaura kerkesi ohi, enkä joutunut yhteentörmäykseen sen kanssa!

Tilanne oli todella nopea, mutta sen muistan, että aurausauton takana oli ainakin kaksi tai kolme henkilöautoa, joista yks oli onnettomuuden toinen auto. Autoni lähtiessä sivuluisuun tajusin valojen perusteella, että osa autoista pystyy väistämään, mutta yksi auto on tulossa ihan suoraan oman autoni kylkeen. "Silmät kiinni, kohta osuu" oli ainoa asia, joka tuli mieleen juuri ennen iskua. Vaikka minulla ei ollut tapahtuman alkuhetkellä eikä luisumistilanteessa paljoa nopeutta, oli meidän onnemme myös se, että muut autot ajoivat hiljaa aurausauton perässä. Omaan autooni toinen auto ajoi matkustajan puoleiseen kyljeen etuoven kohdille ja pienistä nopeuksista huolimatta koko etuovi ja eturenkaan kohta meni aivan kasaan ja sivuturvatyyny laukesi. Jos sama isku olisi tullut kuljettajan puolelle olisi lopputuloksena ollut omalla kohdallani aivan varmana jouluaatto sairaalassa.

Toinen auto ajautui nokka edellä ojaan, mutta onneksi auto ei lähtenyt pyörimään ja siinä olleet matkustajat, nuori pariskunta, pääsi helposti autosta pois. Siinä vaiheessa kun avasin oman autoni sisällä silmäni ja tajusin mitä tapahtui, oli välittömästi mielessä, että onhan kaikki muut kunnossa. Päästessäme ulos autoista suurin piirtein yhdestä suusta tuli toisten osallisten kanssa, että eihän satu mihinkään ja tarkastus, ettei autoissa ole enempää henkilöitä. Paikalle pysähtyi heti yksi auto, joka soitti SOSiin, josta saatiin paikalle ambulanssi, palomiehet, ilmoitukset poliisille sekä hinausautot. Olen niin kiitollinen, että paikalle sattui henkilö, joka hoiti kaikki puhelut, koska siinä tilanteessa me kaikki autossa olleet olimme vielä sen verran shokissa. Onneksi tapahtuma tapahtui aika lähellä Mäntsälää, joten ambulanssi ja paloauto saapui paikalle todella nopeasti ja saatiin heti tehtyä tutkimukset, että olemme oikeasti kunnossa sekä saatiin savuavat autot virrattomiksi.

Tapahtuman jälkeen pystyi olemaan yllättävän rauhallinen, koska oli niin helpottunut, ettei kellekään tapahtunut mitään ja ainoa, jota menetettiin, oli autot sillä ne menevät molemmat suoraan lunastukseen. Olen myös todella kiitollinen vastapuolen autossa olleista, sillä kukaan ei alkanut syyttelemään ketään. Helpotus oli kaikilla niin suuri ja materiamenetykset korvaa vakuutus. Tie oli todella huonossa kunnossa eikä ylinopeuksia tai puhelimen käyttöä, joten turha siinä vaiheessa on alkaa ketään syyttelemään. Pää asia, että kaikki pääsimme viettämään joulua yhtenä kappaleena, Vaikka tapahtumasta selvittiin ilman henkilövammoja, olen siitä huolimatta miettinyt viimeiset pari päivää sitä, että joku olisi voinut kuolla tai vammaantua todella pahasti minun takiani. Auton rattiin jouduin palaamaan heti seuraavanan päivänä ja hieman pelokas olo on ollut onnettomuustien kaltaisia teitä ajaessa. Tietenkin eilisellekin sattui vielä kunnon lumisateet ja ajoin illalla Riihimäeltä Mäntsälään rystyset valkoisena ja itku kurkussa reilua alinopeutta lumisateen vuoksi. Rohkeasti pitää kuitenkin vain ajella ja olla ratissa niin eiköhän tämä taas tästä. Joudun vielä elämään laina-autojen varassa, joten vieraalla isolla autolla ajokaan ei tunnu kovin mieluisalta.

Nyt toivon omalta vakuutusyhtiöltäni nopeaa toimintaa heti näiden pyhien jälkeen, sillä haluan omalta sekä vastapuolen osalta lunastuspäätösten ja korvausten tulevan nopeasti. Oma auto on minulle tällä hetkellä elinehto, koska en pääse ilman sitä edes juna-asemalle, joten uusi auto on pakko hankkia mitä pikimmiten. Minulla on auton vakuutukset Pop Vakuutuksessa ja arvatkaa vaan olenko lukenut huonoja arvosteluja korvausten maksun ja käsittelyn kestämisestä. Muutenkin lunastuspäätös summan osalta voi olla pitkä vääntö. Sormet ristiin, että omalla kohdallani Pop Vakuutus toimii ripeästi ja sujuvasti eikä huonot kokemukset täyttyisi omalla kohdallani. Jos teillä on omakohtaisia kokemuksia lunastuspäätöksistä tai Pop Vakuutuksesta, niin kuulen mielelläni.

Huh, sellainen alku tämän vuoden joululle. Onneksi loput joulusta sujui rauhallisemmissa merkeissä ja takana on ihana jouluaatto sekä joulupäivä. Viimeiset kaksi päivää on tullut syötyä erityisen hyvin ja vietettyä aikaa perheen kanssa. Jouluaatto vietettiin isolla porukalla äidillä ja isäpuolella ja eilen kävin isällä ja puolella sekä isän äidillä Riihimäellä. Paljon hyvää ruokaa, rentoa yhdessä oloa ja muutamia lahjoja. Muuta en jouluuni ede kaipaa. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat jouluaatolta.

Ainiin! Joulukinkku jäi kokonaan omalta osalta syömättä tänä vuonna eikä edes tehnyt tiukkaa. Vaikka kaikkina muina jouluina joulukinkku on ollut se joulun odotetuin ruoka, ei tänä vuonna tehnyt sitä oikeastaan edes mieli. Takana on jo kohta kolme kuukautta lihatonta ruokavaliota, joten kait se on tehnyt tehtävänsä, eikä lihaa tee samalla tavalla mieli. Kaloja söin vähän ja aatoksi olin paistanut itselleni pakastehyllystä löytyneen Quorn juhlarullan, jotta laatikoiden seuraksi sai muutakin syötävää, kuin kalaa. Ihan yhtä hyviltä ne jouluruoat maistuivat myös ilman kinkkuakin.

Tänään menen aikaisemmista vuosista poiketen töihin, mutta kuuden tunnin työpäivä menee aivan helposti, vaikka vielä onkin hieman joulumoodissa. Toisaalta tekee ehkä ihan hyvääkin katkaista tähän päivään kahden päivän jouluherkuttelu ja palata nopeammin arkeen. 😄 Te, jotka olette vapaalla vielä tänään, nauttikaa Tapaninpäivästä ja tsemppiä meille töihin jo tänään suuntaaville!