Lauantaina olo oli parempi ja uskalsin jo lähteä ihmisten ilmoille. Sopivasti vielä eräs kaverini oli lähtemässä Hyvinkäällä baariin ja koska allekirjoittanut oli ollut kotona neljän seinän sisällä viisi päivää masistelemassa ja Hyvinkään yöelämässä viimeksi heinäkuussa, päätin liittyä seuraan ja innosta piukeana aloin miettimään mitä laittaisin päälle, kuinka kiva on laittautua ja laittauduinkin koko illan rauhassa hyvää musiikkia kuunnellessa. Sheivasin jalat, rasvasin kropan päästä varpaisiin, lakkasin kynnet, meikkasin huolellisesti, laitoin hiukset ja muuta tuollaista tyttöhömppää, mitä naiset tekee ennen illanviettoon lähtöä. Sanomattakin oli selvää, että alkoholia ei saikuttelun ja dieetin (ja oman lakon) vuoksi juoda, mutta oli silti ihana lähteä vähän tuulettumaan ja näkemään ihmisiä. Ja rakastan myöskin laittautua oikein pitkän kaavan mukaan, jota harmittavan harvoin nykyään saa tehdä.
Vähän ennen puolta yötä lähdin kävelemään keskustaan päin. Aluksi oltiin tunnin verran istumassa yhdessä paikassa, jonka jälkeen siirryttiin paikalliseen Amarilloon yhden pintaan, joka on baareista lauantaisin ainoa jossa koko baarikansa ei ole sitä juuri täysi-ikäisiksi tulleita ja ikäraja on 22-vuotta. Tai pitäisi olla, ei multakaan esimerkiksi tällä kertaa kysytty henkkareita sisään mennessä. Ensiksi järkytyin siitä, kuinka nuorta porukka oli, sen jälkeen tympäännyin siihen, kuinka kauan joutuu odottamaan tiskillä (kyseessä vielä pelkkä vesi), musiikki oli sellaista, että halunnut edes tanssia ja muutenkin meininki oli suoraan sanottuna ihan surkea. Tuli olo, että tässäkö tää nyt oli. Tätäkö pitäisi jaksaa tehdä ainakin parina iltana kuussa? Ja ei, syynä ei ollut se etten ollut juonut alkoholia tai Hyvinkään Amarillo. Olen ollut kymmeniä kertoja baarissa selvänä ja illoista suurin osa on ollut todella hauskoja. Ja parhaimmat illat olen kokenut juurikin Hyvinkään Rillossa. Onko musta tullut nyt vain yksinkertaisesti tylsä jo 24 ikävuoden kynnyksellä?
Aika tarkalleen klo 02:03 lähdettiin kotiin. Ei vain jaksanut olla siellä, ei kiinnostanut katsella niitä humalaisia ihmisiä, ahdisti hieman ja kaikista painavins syy; ei ollut hauskaa. Kummasti alkoi oma sänky ja iltapala houkuttamaan. Oman kotioven avattuani henkäisin helpotuksesta, vaihdoin vaatteet, pesin meikit, heitin tukan nutturalle, tein itselleni iltapalarahkan, kömmin sänkyyn ja pelailin iPadilla ennen kuin nukahdin. Ei se oma koti viikonloppuiltaisin olekaan hassumpi paikka. Varsinkaan, jos vaihtoehtoina on valita kotisohvan ja baarin väliltä. Mieluummin vietän viikonloppuni ystävien, perheen, treenin ja oman itseni kanssa vaikka siellä kotisohvalla ilman, että kulutan viikonlopusta yhtäkään päivää sängyn tai sohvan pohjalla sälekaihtimet kiinni väsymystä ja/tai darraa potien.
Olen iloinen, että olen tehnyt päätöksen olla juomatta alkoholia muuten kuin hyvän ruuan yhteydessä tai erikoistilanteissa. Olen kiitollinen, että olen päättänyt ravita kroppaani terveellisellä ja mahdollisimman puhtaalla ruoalla, pidän kehostani huolta treenaamalla ja tavoitteeni saavuttaa unelmakroppani on terveellinen ja teen sen yhdessä ammattilaisen avustuksella. Lauantainen baarissa pyörähdyn ainakin sai mut jälleen havahtumaan siihen, kuinka onnellinen olen tästä tämänhetkisestä elämäntilanteestani. Se on tasapainoinen ja en haikaile alkoholin tai baarien perään, päin vastoin. Jätän mielelläni baarissa hillumiset muille kenenkään valintoja kuitenkaan paheksumatta ja vietän "tylsää" elämää fitness-kuplassani. Tosin en pistä vastaan, jos elämääni tupsahtaisi mies, swolemate, jonka kanssa voisin preppailla ruokia, höpöttää treenauksesta, treenata yhdessä, viettää koti-iltoja ja jakaa tämä arki hänen kanssaan. Ihmettä odotellessa, mutta siihen asti olen ihan tyytyväinen näin. Mun on hyvä olla, joka on tärkein :-)
Näissä fiiliksissä ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Ps. Terkkuja juttelemaan tulleelle lukijalle! Ihana aina saada kasvoja teille lukijoilekin :-)
