Ei mitään sanottavaa, vaikka haluaisi sanoa kaiken
Moi, mitä kuuluu? Mulle kuuluu tosi paljon kaikkea, mutta kaikki tuntuu jotenkin vaikeasti kerrottavalta. Tuntuu, ettei vain ole mitään sanottavaa, vaikka haluaisi sanoa kaiken. Haluaisin kertoa mitä on tulossa, miten tunnen, mitä tunnen häntä kohtaan ja miten mulla menee. Haluaisin puhua unelmistani, peloistani, huolistani ja murheistani, mutta tällä hetkellä niistä puhuminen tuntuu liian vaikealta. Jotenkin liian henkilökohtaiselta jaettavaksi kenenkään kanssa. Toisaalta haluaisin vain jonkun kysyvän kasvotusten mitä minulle kuuluu, mutta samaan aikaan toivon, että en joutuisi avaamaan itseäni kenellekään. Minulla menee tosi hyvin, ei tämä siitä ole, mutta nyt on vain hetki, jolloin oikein mikään ei tunnu riittävän ja mielessä pyörii kasa asioita. Tiedän tekeväni jo nyt todella paljon, mutta silti mielessä painaa asiat, joita tulisi tehdä enemmän - tulisi soittaa useammin isoäideilleni, käydä katsomassa vaariani, nähdä useammin perhettäni, rakentaa arkeni paremmin ja olla suun...