Unelmointia ja epävarmuutta onnellisuudesta

perjantai 12. tammikuuta 2018

Paikallaan pysyminen ja asettuminen ovat olleet minulle suuria haasteita lähes kymmenen vuoden ajan. Lähden, palaan, tulen tyytymättömäksi ja lähden uudestaan, enkä millään malttaisi pysyä paikallani. Mieleni täyttävät unelmat, jotka haluan toteuttaa ja haaveet, jotka eivät todellakaan liity tasaiseen perheonneen - ainakaan vielä. Reilu puoli vuotta sitten kirjoitin 27 ikävuoden kynnyksellä ajatuksiani ikääntymisestä (postauksen löydätte täältä) ja jaoin teidän kanssa ajatuksiani elämänarvoistani. Kerroin, etten haaveile siitä, jota monet tavoittelevat - perheidylliä, korkeaa koulutusta ja hyviä tuloja.

Nyt Suomeen Virosta palattuani olen jälleen alkanut kokea painetta ja stressiä työstä ja urasta. Seuraavaan tasalukuun, kolmenkymmenen ikään, on enää reilu pari vuotta ja haen edelleen paikkaani työelämässä. Silti koko ajan tuntuu, että mitä enemmän mietin tulevaisuuteni uraa, sitä enemmän menen pyörälle päästäni. Pidän ja olen kiinnostunut vähän kaikesta ja nyt pitäisi vain napata joku suunta, jota kohti lähden uraani puskemaan. Muutamia urahaaveita minulla on markkinoinnin saralta ja tämän vuoden fokus on puskea itseäni kohti niitä tavoitteita. Saisi vain vielä tätän tuuliviirimielen kesytettyä ja heittää kaivoon kaikki epäilykset itseäni, kokemustani ja osaamistani kohtaan.

"Oma tavoitteeni elämässä on olla onnellinen ja elää omannäköistä elämää. Rakastaa jokaista päivää, johon herään."

Viimeisen vuoden aikana olen ollut monessa työhaastattelussa ja lähes joka kerta rekrytoija heittää ilmoille kysymyksen "missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?". Rehellisesti vihaan tuota kysymystä ja vastaaminen saa minut todella vaivaantuneeksi. Unelmoin onnellisuudesta ja yleensä omat unelmani liittyvät matkustamiseen ja kokemuksiin, muistojen karttamiseen ja tunteeseen, etten haaskaa elämääni. Mietin, onko häpeä, jos ei omista työhön liittyviä selkeitä unelmia ja tavoitteita -ainakaan vielä. Oma tavoitteeni elämässä on olla onnellinen ja elää omannäköistä elämää. Rakastaa jokaista päivää, johon herään. Muualta tulevat paineet luoda ura työn parissa tai sitten vastakohtana unelmointi kotiäitiydestä ja perheonnesta. Missä on paikka kaltaisilleni "pehmeitä" unelmia tavoitteleville henkilöille, joiden unelmat ja tavoitteet elämässä eivät ole urapainotteisia.

Tällä hetkellä omassa päässäni on kunnon pyörremyrsky meneillään. En ole oikein kiinnittynyt mihinkään ja jatkuvasti joudun miettimään, että mitä seuraavaksi - lähdenkö, jäänkö, onko nyt hyvä vai haluanko muuttaa jotain. Arjessani on tapahtunut ihania asioita viimeisen parin viikon aikana, joista olen todella onnellinen, mutta silti mielessä pyörii, että teenkö valintojeni suhteen virheitä. Viekö onnellisuus ja mahdollinen asettuminen minut mukanaan ja kadotan yhden piirteistäni, josta niin pidän - kyky tehdä rohkeita päätöksiä omien unelmien eteen. Ylipäätänsä olen alkanut pelkäämään sitä, että intuitioni on nyt väärässä. Minulla olisi mahdollisuus ottaa parin kuukauden breikki kaikesta, mutta epäröin. Haluan lähteä, koska pelkään kiinnittymistä johonkin, mutta jokin saa minut epäröimään. Luotan niin  vahvasti kohtaloon ja siihen, että aivan jokaisella valinnallamme on jokin tarkoitus, joka ajaa meitä kohti kokonaisvaltaista onnellisuutta elämässä. Joten tämän hetkinen epävarmuus tuntuu todella pahalta. Pelottaa, että tulen katumaan päätöstäni kieltäyä jostain ainutlaatuisesta sen takia, etten koe nyt tarvetta lähteä, koska tässä ja nyt tuntuu ihan hyvältä.

Onnelisuus on monimutkainen asia. Samaan aikaan voi olla onnellinen, mutta myös onneton. Onnellisuuden eteen pystyy tekemään töitä, mutta onnellinen voi olla ilman niin sanottua onnen työstämistäkin. Onni on tunne, joka aiheuttaa epävarmuutta. Onnen voi menettää yhdessä sekunnissa ja yhtälailla yksi pieni asia voi saada meidät onnemme huipulle.

Luotatteko te elämässä intuitioon?

6 kommenttia:

  1. Oot Mikaela upea nainen <3

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista pohdintaa! Yleensä luotan intuitioon ja se on useimmiten osoittautunut oikeaksi. Täysin siihen en voi kuitenkaan luottaa, sillä olen huomannut, että toisinaan se osoittaa minulle turvallisemman ja helpommat vaihtoehdon silloin, kun joku muu vaihtoehto on pelottava tai suurempi ponnistus ja epäröin omia kykyjäni. Itsensä kuunteleminen on kyllä tärkeää. Itse käyn juuri pohdintaa isoista valinnoista elämässäni ja kiikun puolelta toiselle samanlaisten asioiden äärellä. Ps. Mäkään en tiedä missä näen itseni viiden vuoden kuluttua. En ole koskaan tiennyt. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intutio on jännä, koska se on jokaisella niin henkilökohtainen, eikä koskaan voi tietää mihin se johdattaa. Tsemppiä ihan kamalasti valintoihin ja mitä tahansa valitsetkaan, tulee se johdattamaan sua kohti oikeaa :)

      ps. Kiva etten ole ainoa, joka ei tiedä mitä tekee tulevaisuudessa!

      Poista
  3. Mielenkiintoinen teksti! Musta nykyisin jopa liikaa toitotetaan sitä, ettei saisikaan unelmoida "kaavamaisesta" elämästä, että se olisi jotenkin tylsää. Siis ei tietenkään ole pakko, mutta joskus tuntuu että jotkut (et siis sinä vaan yleisesti) pakenevat kaikin keinoin sitä kamalaa 'kaavamaista' elämää vaikka se voiskin olla onnellista!

    Itse oon yhteiskunnan mielestä 'tylsä' tapaus, menin naimisiin 19 vuotiaana ja nyt 24-vuotiaana mulla on ihana kohta 10kk poika :) Kaikki on hyvin. Joka päivä elän kuin unelmaa, vaikka monet tuntuu pelkäävän tätä kaavaa kuin ruttoa. Toki saa haluta eri asioita.

    En tiedä mikä tän kommentin pointti oli, ehkä se että joskus tällasta 'perinteistä' kaavaa pidetään ankeana ja tylsänä, mut itse en oo yhtään tylsää päivää nähnyt :D! Elämä on ihanaa. Ihmisten täytyis saada unelmoida rauhassa myös tavallisista asioista, jotka voi olla lämmössään myös todellisia seikkailuita. Ei sais olla tylsää, jos unelmoi ihan vain perheestä ja vakiintuneesta elämästä. Koska tylsää tää ei ole! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten hyvä pointti! Nykymaailman mindfullness-, hyvinvointi-, hyggeilytrendien mukana on tosiaankin alkanut väistyä ajatus siitä, että "kaavamainen" elämä voi olla onnellista. Pitäisi hakea muutosta ihan kaikkeen, vaikka kokisi itsensä tyytyväiseksi.

      Ja tuo on mielestäni ihana, että on löytänyt tosirakkauden nuorena ja sitä myötä jo silloin avaimet onnellisuuteen ,täyttäen samalla omia unelmia. Kaikki tosiaan unelmoivat eri asioista ja tuskin minäkään eläisin tällaista elämää, jos olisin esimerkiksi edelleen onnellisesti yhdessä ensimmäisen poikaystäväni kanssa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela