Mulla on ollut ihan surkea viikko. Tällä viikolla pinna on ollut syystä tai toisesta todella kireällä, on väsyttänyt, turhauttanut ja kiukuttanut. On kiukuttanut, koska kiukuttaa ja turhauttaa, koska olen turhautunut. Todella ärsyttävä tunnetila. Olen jopa kironnut, että ehkä kärsin jonkinlaisista pms-oireista, vaikkei ole mitään havaintoa missä kohtaa kiertoani oikein mennään. Onneksi jaksan olla edes sen verran positiivisella fiiliksellä, että tiedän tämän menevän ohi. Ehkä jo huomenna on aurinkoisempi fiilis eikä mielessä vallitse pyörremyrsky.
Olen lukuisat kerran kirjoittanut kokevani aika ajoin lähes pakokauhuista tarvetta muuttaa jotain elämässäni ja alan todella herkästi tuumasta toimeen. Aivan hetki sitten kirjoitin tässä postauksessa haluavani pysyä aloillani, koska tunnen oloni hyväksi. Tunnen edelleenkin ja olen todella onnellinen, mutta tällä viikolla olen kyseenalaistanut lähes kaikkea elämässäni - työtäni, arkeani ja tulevaisuuttani. Olen kokenut muutaman pienen pettymyksen, jotka ovat laittaneet minut epäilemään kykyjäni ja jopa hieman lannistaneet. Tiedän, että olen tietyillä työelämän osa-alueilla aivan pirun lahjakas ja minussa on potentiaalia kehittyä vaikka mihin, mutta pienet työhön liittyvät takapakit ovat tuntuneet pahalta. Harmittaa, että liian helposti tuntee, ettei oikein osaa mitään. Nyt pitää vain odottaa tämän masisviikon loppumista, jonka jälkeen on taas ihan varmana aivan uudella tavalla intoa lähteä tekemään työtä kohti unelmia. En voi olla lisäämättä kliseistä sometimes you need to take one step back to take two steps forward. Kait me jollain tapaan myös tarvitsemme näitä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, jotta saisimme uutta intoa ja uskoa kaikkeen tekemäämme.
Näihin pettymyksiin palatakseni olen tällä viikolla ollut hieman kauhuissani siitä, että olen jälleen alkanut miettimään lähtemistä. Varmasti todella suuri lomakuume on tehnyt oman osansa näihin fiiliksiin, mutta kuitenkin. Niin sanottu pakeneminen pieniä pettymyksiä (okei, ehkä jopa hieman liioiteltua sanoa näitä asioita edes pettymyksiksi) Suomen rajojen ulkopuolelle on ihan typerä veto. Lomailu on ihan ok, mutta väliaikainen lähteminen ei tule viemään minua kohti unelmiani. Tai en ainakaan usko. Tietenkin unelmaelämäni voi odottaa minua ulkomailla, mutta ihan yhtä lailla se voi odottaa minua täällä Suomessakin. Riippuu ihan siitä, miltä kantilta asiaa tarkastelee. Nyt pitää vain visusti pitää mieli kasassa ja kuihduttaa lähtökuume sillä tiedän, että tämä fiilis on ainoastaan huonon viikon tuotoksia. Kohta olo on taas seesteinen ja hyvä, sillä pohjimmiltani olen onnellisempi nyt, kuin mitä olen ollut vuosikausiin.
Onnellisuudesta puheenollen olen aloittanut vuoden 2018 todella erilaisissa merkeissä. Ensimmäisen kerran noin seitsemään vuoteen olen jakanut arkeani toisen ihmisen kanssa. Olen pitänyt monet vuodet kaikki suhdekuviot visusti poissa blogista ja edelleen tulen rajaamaan paljon yksityiselämääni täältä pois, mutten voinut olla kirjoittamatta näitä fiiliksiä auki myös teille. Monet teistä lukijoista on ehkä hieman aavistellut, että minulla on jokin mies kuvioissa ja voin vahvistaa tämän Jodeliin asti päätyneen huhun. Mitään siirappia en tule teille kirjoittamaan vaan enemmänkin ajatuksiani siitä, miten minun persoonani ja luonteeni on sopeutunut siihen, että arjessa ei olekaan enää yksi ihminen.
"Alussa stressasin paljon sitä olenko kykeneväinen jakamaan oman tilani toisen kanssa ja antamaan aikaa toiselle omasta vapaa-ajastani. Minä, minä, minä. Ajattelin asiaa vain omalta kantilta ja sen kautta mitä minä menetän."
Olen pitkään luullut, että kärsin sitoutumiskammosta ja pelännyt kiintymistä. Koen olevani jossain määrin introvertti sekä erityisherkkä ihminen, joten yksityiselämässä kuormitun todella herkästi ja kaipaan todella paljon omaa aikaa ja tilaa. Myönnän, että alussa stressasin paljon, sitä olenko kykeneväinen jakamaan oman tilani toisen kanssa ja antamaan aikaa toiselle omasta vapaa-ajastani. Minä, minä, minä. Ajattelin asiaa vain omalta kantilta ja sen kautta mitä minä menetän. Päivien kuluessa aloin näkemään asioita aivan eri perspektiivistä enkä ole missään vaiheessa kokenut menettäväni jotain tai ettei minulla ole tarpeeksi omaa aikaa - tilaa hengittää. Päin vastoin olen halunnut jakaa aikani ja arkeni toisen kanssa. Tietenkin edelleenkin tarvitsen ja vaadin aikaa olla yksin ja olen oppinut tunnistamaan itsessäni tunnetilat, jolloin osaan ottaa omaa tilaa ja olla yksin, jotten ala stressaamaan tai väsy liikaa.
Ehkä viime vuosien tapailusuhteet ovat kaatuneet siihen, ettei aika ole ollut oikea tai yksinkertaisesti minua, tai meitä, ei vain oltu tarkoitettu yhteen. Aikaisemmin olen stressannut ajasta ja yhdessäolosta, jonka myötä myös tunteet toiseen ovat hiipuneet. Säikähdin jopa hieman omia tunteitani, koska en ole vuosiin tuntenut samanlaisia tunteita ketään kohtaan. Tietenkin kuukausien kuluessa tunteet muuttavat muotoaan, mutta tällä kertaa kaikki ei tunnu todella työläältä heti alusta lähtien. Toisen kanssa on helppo olla. Todellinen onnenpotku on ollut myös se, että aikataulutus töiden osalta on ollut meille helppoa eikä haastetta tuo esimerkiksi molempien vuorotyö.
Kun välitän ja luotan toiseen henkilöön, näytän tunteeni helposti ja tarvitsen sitä, että saan kertoa tunteistani ja siitä, mitä päässäni liikkuu. Uusien tuttujen ja tuntemattomien kanssa minulla on todella paksu suojamuuri ja annan itsestäni äärimmäisen vähän. Nyt on ollut aivan mahtavaa huomata, että kemioiden kohdatessa olen päässyt suojamuuristani eroon todella nopeasti ja pystyn antamaan itsestäni kaiken ilman minkäänlaista tunteiden tai persoonallisuuden sensuuria. Olen myös luullut etten ole mikään kovin herkkä ihminen, mutta kyllä siinä vaiheessa ne hempeätkin piirteet tulee itsestä esiin, kun vieressä on ihminen, johon luottaa 100% ja kenestä pitää aivan älyttömästi. Myös tapa, jolla minut on huomioitu, pienet eleet ja kaikki sanat joita saan kuulla päivittäin, ovat tehneet sen, että haluan antaa itsestäni kaiken ja haluan toiselle vain parasta.
Nyt minusta on tullut varma sen suhteen, että kun oikea ihminen osuu kohdalle, korostuu kaikki omat parhaat puolet entistä vahvemmin - niin parisuhteessa, muissa ihmissuhteissa sekä arjessa yleensäkin. On ollut helpottava huomata, että koen olevani aivan yhtä itsenäinen, kuin ennen tämän henkilön tulemista elämääni. Ainut ero on, että nyt on joku jolle muistaa joka ilta toivottaa Hyvää yötä.
Huh miten sekavaa ja pitkää ajatuksenjuoksua. Toivottavasti saitte siitä huolimatta jotain irti tästä tekstistä ja kertokaa ihmeessä omia ajatuksia näistä aiheista. Ihanaa viikonloppua!
Oon onnellinen sun puolesta, kun oot löytänyt vierellesi sen oikean :) Mulla olisi ihan toiseen aiheeseen liittyvä kysymys, nimittäin ihoon. Sullahan oli tässä joku aika sitten iho huonommassa kunnossa, mutta nyt ainakin instan kuvissa sun iho näyttää tosi hyvältä. Haluaisitko kertoa miten sait ihon parempaan kuntoon? Mulla on myös hormonitoiminnan kanssa ongelmia (kuukautisia ei ollut tullut pitkään aikaan) ja nyt viime aikoina iho on etenkin poskien alueella ollut tosi huonossa kunnossa. Olisin tosi kiitollinen hyvistä vinkeistä :)
VastaaPoistaIho on parantunut todella paljon viime viikkojen aikana pHformulan hoitojen ja tuotteiden ansiosta :) Hoitojakso on vielä kesken, mutta kerron niistä lisää postauksen muodossa muutaman viikon sisään!
Poista