Muutama asia, jota kadun


Kadun, etten lähtenyt ammattikorkeakouluopintojeni aikana opiskelijavaihtoon.
Opintoni amk:ssa olivat aika sekavat johtuen toimipisteen ja linjan suuntauksen vaihdon takia. Nyt jälkeen päin on alkanut harmittamaan, että opiskelijavaihto jäi tekemättä. En jotenkin missään vaiheessa havahtunut vaihtoon hakemiseen, koska pompin edes takaisin eri vuosikurssien välillä ja niin edelleen.


Kadun, että olen ikinä sanonut äidilleni kiukuspäissäni vihaavani häntä.
Tämä on hirvein asia, jonka voi sanoa omalle äidilleen. Tai itse asiassa kenelle tahansa ihmiselle. Ihmisen vihaamiseen tarvitaan vähän enemmän, kuin se, ettei saa laittaa lumen ollessa maassa Converseja jalkaan tai en saa olla ulkona yhtä pitkään, kuin muut kaverit. Onneksi viimeisimmästä pahasta vihaan sua-kiukunpuuskasta on jo kymmenisen vuotta! Ps. Anteeksi äiti, että olen koskaan sanut tämän sulle!


Kadun, etten ole ollut parempi ystävä.
Yläasteen jälkeen monet ystävyyssuhteet alkoivat hiipumaan ja lukionkin aikana monet asiat muuttuivat. Kaikkia ystävyys- tai kaverisuhteita lapsuudesta ja nuoruudesta on mahdotonta pitää elossa, mutta kadun, että tavallaan annoin muutamien todella ihanien ystävien poistua elämästäni viimeistään lukion jälkeen. Kadun myös, etten ole enää oikeastaan tekemisissä pitkäaikaisimman lapsuudenystäväni kanssa.

Kadun, että parikymppisenä ero silloisesta poikaystävästäni oli täynnä draamaa.
No joo, laitetaan parikymppisyyden piikkiin! Koko erohomma oli jotenkin niin naurettava ja lapsellinen, kiitos oman hölmöyden. En edes muista mitä kaikkea draamaa siihen sisältyi haha! Olemme kuitenkin hyvissä väleissä, eikä homma mennyt missään vaiheessa siihen pisteeseen, ettei oltaisi mahduttu esimerkiksi samaan kaupunkiin. Huh, onneksi ikä alkaa lähentyä kolmekymppiä! Ei enää jaksaisi tuota, että kaikesta pitää tehdä hemmetin vaikeaa - varsinkin miehiin liittyvistä asioista.

Kadun, että olen jättänyt asioita tekemättä treenaamisen takia.
Vuosi 2014 meni itseltäni täysin ohi dieetin, treenaamisen ja "fitnesskuplan" takia. Osittain sama jatkui myös vuoden 2015 puolella. Jätin menemättä deiteille, jätin olemasta yhteydessä niin aktiivisesti ystäviini, raivosin, jos minulle sopivaa ruokaa ei ollut tai se oli valmistettu väärin. Kadun, että täytin päiväni töiden ja koulun ohella ainoastaan treenaamisella ja ruokavalion noudattamisella. Kadun, etten osannut hellittää ja olen muun muassa perunut deittejä salin takia. Kadun, että koko syksy ja alkutalvi Hollannissa meni tavallaan hukkaan, koska treenit ohjasivat viikonloppujani. Päivitin 5. joulukuuta koko fiiliksen aika kiteyttävästi  omaan Facebookiin:

"Fitness on hyvä renki, mutta huono isäntä. Vihdoinkin havahduin siihen, että olen haaskannut 2,5 vuotta elämästäni miettien liikaa. Jättänyt menemättä, koska valvominen (ja alkoholi) vaikuttaa seuraavan päivän treeniin. Valinnut salitreenin kavereiden näkemisen sijaan, välillä salaa toivonut, ettei kukaan kysy mua minnekään, koska haluun mennä aikaisin nukkumaan ja aamulla salille. Ollut onnellinen viikonlopun työvuoroista, koska silloin on syy olla tekemättä mitään. Viettää viikonloppu hyvin mielin salilla ja töissä.

Tänään havahduin, että olen asunut kolme kuukautta Hollannissa käymättä vielä kertaakaan kunnolla ulkona. Mitä helvettiä. Yksi syy on ollut, koska sali menee viikonloppuisin jo neljältä kiinni, joten en kerkeisi saamaan kunnon unia ja toipumaan eilisillasta koska treeni. Nautin salilla käymisestä ja tulevanakin jouluaattona käyn vetämässä puntin aamulla, mutta näin ei voi jatkua. Musta on tullut ihan super tylsä tiukkis, johon tulee muutos än-yy-tee-nyt! Nyt loppuu stressaaminen, liika tiukkistelu ja palaan omaksi itsekseni. Toivottavasti en siksi neljän vuoden takaiseksi shottien kittaajaksi, joka kömpii mäkkiruuat kainalossa baarista himaan, mutta sellaiseksi jolle toikin vaihtoehto on silloin tällöin okei ilman morkkista.

Sali on kiva harrastus, mutta ihan oikeasti säilyttäkää se "normaali" elämä rinnalla koko ajan. Älkää tehkö samaa virhettä kun minä."

Kadun, etten ollut ahkerampi lukiossa.
Typeryydessäni jätin lainkaan panostamatta aineisiin, joita en aikonut kirjoittaa. Ajattelin, etteivät niiden numerot tule vaikuttamaan yhtään mihinkään. Todella huonot arvosanat matikan kaikista kursseista ja muun muassa kemiasta laskivat todella paljon päättötodistukseni arvosanoja, joka vaikutti lukion jälkeisiin opiskeluihin. Jälkiviisaana olen onneksi osannut painottaa pikkuveljilleni sitä, ettei ainoastaan kirjoitusten arvosanoilla ole väliä. Kouluun onneksi päästiin, valmistuin ammattikorkeakoulusta hyvillä arvosanoilla ja minulla on mahdollisuus päästä tekemään maisterin tutkinto, kun koen hetken olevan sen suorittamiseen sopiva.

Kadun, että olen ollut huono rahankäyttäjä.
18 vuotta täytettyäni aloin tilaamaan ihan järjettömästi vaatteita nettikaupoista ja sain aikaiseksi parin tuhannen euron osamaksut. Olen kertonut asiasta täällä blogissakin (postauksia täällä, täällä ja täällä) ja nykyään nämä velat ovat historiaa. Tilanne oli onneksi koko ajan hallinnassa, eikä mitään luottotietomerkintöjä syntynyt missään vaiheessa. Nyt myöhemmin kadun sitä kaikkea hukkan heitettyä rahaa, jonka olisi voinut käyttää niin paljon viisaammin - matkusteluun, säästöön tai ystävien kanssa vietettyyn aikaan. Nykyään olen viisas rahankäyttäjä ja vaikka pidän shoppailusta, ostan nettikaupoista ja teen heräteostoksia, kulutan omien varojeni mukaan. Luottokorttikin löytyy, mutta se on tarkoitettu tilanteisiin, joissa Mastercardin luotolla maksaminen tuo lisäturvaa, kuten ulkomailla auton vuokraus tai matkojen osto.

Kadun, että en ole ikinä ollut täysin itsevarma.
Vuosien myötä itsetuntoni on parantunut, mutta edelleen olen todella kriittinen itseni suhteen. Enää itsetunnon puute ja tyytymättömyys ei rajoita tekemisiäni, mutta tarkatelen itseäni edelleen todella kriittisesti ja en ole niin lempeä itseäni kohtaan, kuin pitäisi.

Kadun, että olen antanut muiden ihmisten kohdella minua väärin.
Teini-iässä olen antanut monien ihmisten kohdella itseäni todella väärin ja pitänyt sellaisia henkilöitä kavereinani, jotka eivät olisi sitä missään nimessä ansainneet. Siitä oppineena olen nykyään todella tarkka oikeudenmukaisuudesta ja siitä, ettei minua eikä läheisiäni kohdella väärin. Muiden ihmisten hyväksikäyttö on yksi oksettavimmista asioista, jonka tiedän.

Elämän varrella on tullut vastaan monia asioita, joita kadun ja joissa olisin voinut toimia toisin. Kuitenkin nämä kaikki valinnat ovat ajaneet minut tähän elämäntilanteeseen ja tehneet minusta tällaisen ihmisen, mitä olen nyt. Tämänhetkisessä elämäntilanteessa olen onnellinen, tehnyt lukemattoman määrän hyviä valintoja elämässäni, tehnyt kovaa duuna unelmieni eteen ja selvinnyt elämän varrella vastaan tulleista vastoinkäymisistä.

Mitä asioita te kadutte elämässänne?

You Might Also Like

12 kommenttia

  1. En varsinaisesti ole koskaan halunnut ajatella että katuisin jotain. Mutta nämä harmitukset jotka painavat mieltä voisi olla niitä. Harmittaa etten viettänyt edesmenneen mummoni, varamummun, kummitätini kanssa enempää. Tälläiset asiat jysähtävät jälkikäteen päin naamaa. Lisäksi jotkin menneisyyden kaverisuhteet harmittavat muakin. Koulunkäynnistä sen verran, että olisin itsekin voinut skarpata vähän enemmän :) ja viimeisenä harmituksena on oma terveys. Harmittaa, että suht terveestä ihmisestä on tullut sairauksien ja huonon kunnon takia vanhalta tuntuva väsynyt sairas ylipainoinen nainen parhaassa iässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitään asioita ei saisikaan katua, sillä uskon siihen, että jokaisella valinnalla ja tapahtumalla on ollut tarkoituksensa. Tai vähintään niistä on opittu. Ja höpöhöpö mikään ylipainoinen olet! Plus tärkein on, että on onnellinen.

      Poista
  2. Olipa hyvä postaus! Mä kadun kyllä myös sitä etten lukion loppupuolella enää jaksanut panostaa opiskeluun ja se heijastui sitten suoraan myös siihen, etten uskaltanut hakea yliopistoon vaan valitsin amkin, koska se tuntui helpommalta vaihtoehdolta. Kadun myös sitä että oon antanut viime vuosina jotenkin ajan kulua hukkaan tekemättä mitään järkevää elämässäni. Rahaakin olisi voinut käyttää järkevämmin loputtoman shoppailun sijaan. Onneks oon kuitenkin vielä suht nuori ja elämässä toivottavasti vielä aikaa elää niin, ettei tarvitsisi enää katua menneitä juttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelujen osalta onneksi on aina mahdollista toteuttaa unelmiaan, oli sitten kuinka vanha tahansa. Tiedän niin tuon tunteen siitä, että elämä niin sanotusti menee hukkaan. Tai ainakin tuntuu siltä. Onneksi aina voi tehdä muutoksen! xx

      Poista
  3. Kadun sitä etten peruskoulussa opiskellut kunnolla englantia, osaamiseni englannissa on alakoululaisen tasolla ja tuottaa vaikeuksia monen asian suhteen. Toisaalta olen kuitenkin ylpeä siitä että olen uskaltanut matkustella yksin huonosta kielitaidosta riippumatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että olet lähtenyt silti reissuun ja erityisesti yksin! Ja maailma on pullollaan ihmisiä, joilta ei myöskään englanti suju, joten vaikka itsekin sitä osaisi, pitää kyetä selviämään tilanteista ilman yhteistä kieltä :)

      Poista
  4. Ihanan aito ja rehellinen postaus! Mäkin haluaisin ajatella, etten kadu mitään. Mutta kyllä mäkin jotain vähän kadun, eniten sitä etten valinnut opiskeluaikoina sosiaalityötä pitkäksi sivuaineeksi. Noh, sille ei kuitenkaan enää voi mitään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielellään sitä haluaisi elää sellaisessa no regrets-maailmassa, mutta kyllä aina jotain löytyy, mitä katuu. Vähintään niitä nuoruuden baari-iltoja, kun on löytänyt itsensä jo ennen puolta yötä halaamasta vessanpöntttöä :D

      Poista
  5. Tuli vaan mieleen, että oletko vielä edes Indiedaysin kirjoilla? Ärsyttää kun sieltä yleensä blogeja selailen ja sun uusia postauksia ponnahtelee sinne kuitenkin mutta kun yrittää seurata linkkiä niin vastaus kuuluu vaan että "hakemaasi sivua ei ole olemassa :(" :D Tykkään kuitenkin sun blogia seurailla niin jotenkin turhauttavaa aina painaa niitä linkkejä siinä uskossa et jos se tällä kertaa toimis :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen listoilla ja kurkkasin asian. Ei tosiaan blogin nimeä klikkaamalla ohjaudu oikein! Kiitos kun ilmoitit, laitoin asiasta viestiä ja homma korjattu :) Tänään alkaa toimimaan.

      Poista
  6. Ihanan aito postaus! <3

    Mun blogissa ehkä yksi henkilökohtaisimmista teksteistä <3

    http://woundedlaughh.blogspot.fi/2017/04/tarina-minusta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! Kiitos linkistä, pitää käydä kurkkaamassa :)

      Poista

kiitos kommentista!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.