Maaliskuun alun kuulumiset

Moi! Mitä kuuluu? Itse onnistuin tulemaan viime viikon loppupuolella kipeäksi ja nyt takana on pari päivää neljän seinän sisällä oletettavaa influenssaa potiessa. Onneksi tänään olo on ollut hieman parempi, eikä koko päivä mennyt nukkuessa tai makuullaan, kuten eilen. Tosi tylsäähän tämä kipeänä oleminen ja varsinkin rauhassa parantelu on, mutta pitää vain olla kärsivällinen ja malttaa olla rauhassa myös sitten, kun olo on lähellä normaalia. Yrittäjänä toki on vähän tylsä, ettei voi täysin keskittyä makoiluun ja sarjojen katsomiseen, koska mm. yhteistöiden deadlineista tulee pitää kiinni. Mielellään niitä ei kuin ihan pakosta siirtele, koska se saattaa johtaa siihen, että putkeen tulisikin todella monta yhteistyötä. Itselle on tärkeää rytmittää yhteistyöt tasaisesti ihan jo siitäkin syystä, että haluan antaa brändille niin sanotusti palstatilaa kunnolla, enkä vain sysätä yhteistöitä ulos eri brändeille peräkkäisinä päivänä.

Tulevan muuton osalta kuuluu toistaiseksi ihan hyvää. Vielä ei ole tullut kamalaa stressiä mm. pakkauksesta, koska asunnossani on todella iisi määrä tavaraa ja muuton välimatkakin noin yksi kilometri. Saan avaimet tulevana sunnuntaina ja ajattelinkin, että pystyn jo ennen varsinaista muuttopäivää käydä viemässä sinne vähitellen tavaroita, jotka ovat menossa vaatehuoneeseen tai joita en välttämättä tarvitse ja jotka säilyvät siististi laatikoissa, vaikka asunnossa remppaa ja maalaa. Sain myös päätettyä kontrastiseinien sävyt ja myönnän, että olen iiiihan vähän kauhuissani, että tuleeko ne toimimaan. Kyseessä on kuitenkin aika puhtaan vihreää makuuhuoneeseen ja vaaleanpunaista olohuoneeseen. Eteiseen sentään tulee vain beigeä, vaikka aluksi meinasin tunkea sinnekin kunnolla väriä joko liilasta tai petroolista. 😃 No ei, hyvä siitä tulee.

Keittiön osalta alkaa olemaan aika selvät suunnitelmat, samoin kylpyhuoneen, mutta makkarin vaatehuonetta tulee vielä vähän suunnitella, kunhan saan purettua vanhat sisukset pois. Tilana se on aika haastava, koska syvyys on vain reilu 40cm, enkä halua alkaa suurentamaan seinän aukkoa. Mutta varmasti sinne saa rakennettua jotain fiksua ja helpompi miettiä, kun siellä ei ole vanhoja hyllyjä ja hahmottaa tilan kokonaan.

Monelle on herättänyt kysymyksiä, että mikä siis tuleva asumiskuvioni on. Käytännössä muutan "omaan" asuntoon ja siksi remppaan sen mieleni mukaan, mutta se ei vielä tule minun omistukseeni, joten maksan siitä vuokraa alkuun. Asuntoahan ei voi toiselle, edes perheenjäsenelle, antaa noin vain lahjaksi, koska siitä joutuu maksamaan lahjaverot. Ja vaikka saisi, en nyt todellakaan aikuisena ihmisenä voisi ottaa tuollaista lahjaa vastaan tai asua ilmaiseksi. Ja koska olen edelleen tuore yrittäjä, en saisi tähän hätään asuntoon lainaa, vaikka se myytäisiin minulle reilusti markkina-arvoa alemmalla summalla. Joten tämä on syy, miksi remppaan asunnon kuin omani, koska ajan myötä se siirtyy minun omistukseeni. Vaikea selittää, mutta ehkä tämä selvensi hieman. 😊

Ylipäätänsä elämässä tuntuu olevan taas sellainen vaihe, että kaikki vaan rullaa eteenpäin. Toisaalta se hieman turhauttaa, vaikka kokonaisvaltaisesti elämäntilanteeni on ihan täydellinen, eikä ole mitään sen ihmeellisempiä murheita. Alkuvuosi meni suuressa odotuksessa ja vaikka nyt on edessä isohko muutos muuton myötä, on silti fiilis tulevasta hieman sellainen, ettei edessä ole mitään kivaa. Aluksi oli tarkoitus mennä huhtikuun alussa Hollantiin, mutta se oli pakko siirtää myöhemmälle työkiireiden vuoksi. Oli myös tarkoitus mennä Italiaan viikoksi tai pariksi huhti-toukokuun vaiheessa, mutta koronavirus siirsi nekin suunnitelmat. Enemmän kuitenkin harmittaa äitini ja isäpuoleni puolesta, joiden oli tarkoitus lähteä sinne jälleen muutamaksi kuukaudeksi heti huhtikuun alussa.

Tietenkään matkustelu ei voi olla ainoa syy sille, että tulossa on jotain "kivaa", mutta ehkä nyt lähitulevaisuuden suunnitelmien puuttuminen turhauttaa normaalia enemmän, koska on jo hetken ollut fiilis, että haluaisin (taas vaihteeksi) jotain uutta elämääni. Toivon kuitenkin, että tämä olo menee ohi sitä myöten, kun pääsen palaamaan normaalimpaan arkeen ja kevät menee eteenpäin. Todella paljon olemme jo jutelleet ystävien kanssa kaikesta kivasta, jota tehdään keväällä ja kesällä, eli nyt pitäisi osata keskittyä enemmän tuon odottamiseen, ei niinkään jonkin ekstran, kuten matkojen. Ja 30-vuotis syntymäpäivänikin ovat noin kolmen kuukauden päästä, eli niitäkin on hyvä alkaa jo edes hieman miettimään!

Koen olevani todella onnekas ja olenkin todella kiitollinen kaikesta, mitä ympärilläni on ja kuinka hyvin asiat ovat tällä hetkellä. Silti vain tasaisin väliajoin tulee hieman tyhjä fiilis ja pieni stressi tulevasta. Talvet menevät jonkinlaisessa selviytymismoodissa kaamosta vastaan taistellessa, mutta valon lisääntyessä fiilis muuttuu. Tarvitsen valoa ja aurinkoa ja itsessään jo se tekee oloni todella hyväksi, mutta samalla alan kokoemaan paineita kesästä. Viime vuonna avasin hieman nolostellen fiiliksiäni siitä, onko kesää ilman parisuhdetta, ja huomaan, että nyt tuo sama fiilis on hiipinyt mieleeni. Kesä on ihana, oli parisuhteessa tai ei, mutta silti nyt kun olen vakiinnuttanut itseni vihdoin johonkin paikkaan, on kesään alkanut liittymään pientä haikeutta ja tietynlaista yksinäisyyttä. Tätä fiilistä on vaikea selittää, mutta ehkä ymmärrätte.

Minun piti kirjoittaa ihan lyhyesti kuulumisia, mutta teksti lähtikin vaihteeksi rönsyilemään. Tästä syystä rakastan kirjoittamista, koska niin usein se vain vie mennessää. Ihan parasta. Nyt jatkan Love is blindin katsomista Netflixistä (jos tämä konsepti tulee Suomeen, hit me up! Olen ihan satavarmasti mukana osallistumassa 😃) ja lepäilyä. Ihanaa tiistai-iltaa!

Kuvat Joanna Suomalainen