Onko kesää ilman parisuhdetta?

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Olen maininnut FOMO-ilmiön terminä täällä blogissa aikaisemminkin. Fomo on lyhenne ilmiöstä fear of missing out, eli pelko siitä, että jää ulkopuoliseksi jostain. Pelkoa, että menettää jotain, jos ei ole jatkuvasti perillä mitä muut tekevät esimerkiksi sosiaalisen median avulla tai sitä, ettei uskalla jättäytyä mistään pois, jos saattaakin missata jotain. Usein tätä ilmiötä yhdistetään paljon sosiaaliseen mediaan ja sieltä syntyviin sosiaalisiin paineisiin.

Kärsin tällä hetkellä todella omituisesta fomosta - pelosta, että menetän jotain aikuisuudesta. Kesän tultua ympärilläni puhtuaan jatkuvasti muun muassa polttareista ja tulevista häistä, joka on saanut minut jollain tapaa ahdistuneeksi. Jostain syystä koen, että jään todella paljosta paitsi, koska edellä mainitut eivät kuulu kesääni. Ja kiukuttelu siitä, että joku nyt ei vain satu lähipiiristä menemään naimisiin on vain pieni osa tätä ahdistusta. Enemmän ehkä ahdistaa se, että menetänkö aikuisuuden parhaita vuosia, koska en ole parisuhteessa ja tee asioita jonkun kanssa yhdessä. Mietin kauan haluanko edes avata tätä ahdistusta, koska tämä on ihan naurettavaa. Kesä on ihan yhtä hyvä, oli sitten suhteessa tai ei. Parisuhde tulee kun tulee, eikä sen kanssa kannata todellakaan kiirehtiä. Voi olla aikuinen, vaikka ei olisi parisuhteessa lainkaan, vaikka edelleen aikuisuuden olettamuksena on pysyvä parisuhde. Mitä loppupeleissä aikuisuus edes on?

Viime sunnuntai ja maanantai oli jollain tapaa ihan hirveitä päiviä. En tiedä johtuiko todella inhottava olotila edeltävien päivien alkoholista ja valvomisesta aiheutuneesta väsymyksestä vai mistä, mutta olo oli vain todella ahdistava. Viime viikko oli aivan mahtava sunnuntain depistä lukuun ottamatta ja viikkoon mahtui todella paljon kaikkea kivaa. Oli festaria, onnistumisia töissä, kivoja ihmisiä ympärillä ja olo oli todella rakastettu. Sunnuntaina sitten kaikki vain levisi käsiin.

Olen kuullut monilta, että he potevat darrassa ihan kamalaa ahdistusta ja voi olla, että ehkä itsekin koin sunnuntaina sen kuuluisan läheisyyden kaipuun, jota krapula, jo pienikin, monilla aiheuttaa. Koko sunnuntain pyörittelin mielessäni ajatuksia siitä, kuinka aika vain valuu sormien läpi, koska en ole parisuhteessa. Koin, että kesä olisi paljon parempaa aikaa, jos minulla olisi joku, jonka kanssa voisin jakaa sen. Ehkä tällöin minunkin kesääni kuuluisi enemmän häitä, illanistujaisia ja eläisin isommin. Minulla on kiva elämä, mutta ilman parisuhdetta on vain alkanut tuntua, että en voi saavuttaa mitään enempää, jos olen yksin. Tuntuu, että jään todella paljosta paitsi, koska en vietä kesääni jonkun kanssa. Ehkä tämä tunne sai minut ymmärtämää, miksi monet kaipaavat kesäheilaa elämäänsä, heti, kun lämpöasteet kääntyvät helteen puolelle.

Viime viikolla tapahtui todella paljon työrintamalla ja vaikka olin todella iloinen ja totta kai jaoin sen lähimpieni kanssa, jäi olo, että haluisin jakaa sen vielä yhden kanssa. Jonkun kanssa, joka halaa ja kertoo olevansa minusta ylpeä. Olen ollut jotenkin ihan hämmentynyt tästä kaikesta, koska ei ole tapaistani kokea, että olisin enemmän, jos jakaisin arkeni jonkun kanssa. Jotenkin vain on olo, että elämäntilanteestani puuttuu jotain. Kaikki muut on kohdillaan, mutta tarvittava osa seuraavaa elämänvaihetta varten puuttuu.

Kapinoin paljon perinteitä malleja vastaan, erityisesti sitä, miten kuuluisi elää, rakentaa tulevaisuuttaa ja millainen olisi se perheidylli, jonka on vihdoin muutenkin aika kuolla. Olin vuosia epävarma siitä, haluanko lainkaan lapsia ja tuntui, että viettäisin mieluummin elämäni vain jonkun kanssa kahdestaan. Koen, että voisin hyvinkin olla parisuhteessa naisen kanssa, jos oikea henkilö tulisi elämääni. Voisin elää ikuisesti olematta sitoutunut mihinkään paikkaan tai työhön. En tavoittele elämässäni mitään loppuelämän kestävää ja tiedostan, että parisuhteita tulee ja menee. Ihmiset eroavat, eikä sille voi mitään. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan. Päivä päivältä tuntuu olevan yhä yleisempää, ettei ole enää olemassa loppuelämän rakkautta, mutta en ole tästä surullinen. Tietenkin omalla tavallani toivon, että tämä ei koskisi minua, mutta koskaan ei tiedä. Mikään ei voi olla pysyvää, joten tulee vain oppia nauttimaan siitä, mitä sillä hetkellä on. Minunkin tulisi nyt vain nauttia siitä, että olen yksin, vaikka päivä päivältä se on tuntunut vaikeammalta.

Kesä on niin hämmentävää aikaa. Jotenkin kaikki, niin luonto, kuin ihmisetkin, puhkeavat kukkaan ja kaikki tuntuu paremmalta. Silti vain iskee pieni kesämasis ja fomo siitä, mitä itsellä ei ole ja mitä itse ei voi kokea. Mutta mitä pidemmälle tätä tekstiä kirjoitin ja pakotin itseni jäsentelemään ajatuksiani jokseenkin järkevään muotoon, aloin olemaan itselleni lempeämpi. Tällaiset ajatukset ovat täysin sallittuja ja on ok tuntea itsensä yksinäiseksi ja kaivata ihmissuhdetta, jossa on vilpitöntä välittämistä.

Koetteko te kesäisin jonkinlaista fomoa mihin tahansa asiaan liittyen?

4 kommenttia:

  1. Mulla on se loppuelämän rakkaus, mutta fomoa voi tulla muistakin jutuista. Itse asumme ulkomailla miehen kotimaassa tämän töiden takia. Vaikka olen täällä asunutkin ennen kuin edes tutustuimme, kun elämäntilanteet ovat muuttuneet, niin kaveriporukkanikin on hajonnut ja tällä hetkellä kaikki ystäväni on mieheni ja itseni "Pariskuntaystäviä". Mulla tulee ihan hirveä fomo kun seuraan sosiaalisesta mediasta muiden menoa Suomessa - kuinka toisilla on kavereita joita pyytää kävelylenkille tai lasilliselle kesäiltana, tai rantakallioille piknikille. Mulla on se ihana kumppani ja täydellinen parisuhde, mutta meillä siihen kuuluu myös se että mies on töiden takia todella paljon poissa. Kun on yksinäinen, ja nimenomaan ei-kavereita yksinäinen, niin täydellinen parisuhdekaan ei sitä korvaa. Tämä ehkä näyttää että luulen että kaikilla ihmisillä on erilaisia fomoja, kuinka täydelliseltä elämä muille näyttäisikään!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä tekstistä! se kolahti jotenkin minuun vaikka olenkin parisuhteessa, mutta tuntuu että koen juuri tuota fomoa kavereiden sinkkuudesta ja sosiaalisuudesta, kun itse tekisi välillä vain mieli maata kotona verhot kiinni netflixin ääressä. Ihana kuulla, että muutkin kokevat näitä tunteita ja ihanaa kesää sulle :)

    VastaaPoista
  3. Olen ollut viimeiset kolme vuotta parisuhteessa ja siitä (tai vanhenemisesta, hah) johtuen ei ole tullut käytyä ulkona samalla tavoin kuin sinkkuvuosina tätä ennen. Nyt tuossa juuri edellisviikolla kun lähdin kavereiden kanssa ulos, totesin taas, että kesä on kyllä niin upeaa aikaa! Ihmiset on niin avoimia, iloisia ja flirttejä. Mikä onkaan parempi aika olla sinkku!? :D En nyt toki parisuhteestani halua luopua, mutta kesäisin ei kyllä yhtään itseäni haittaisi olla sinkku.

    Ja mitä tulee häihin ym. ei niitä kyllä yhtään sen enempää näin parisuhteessa olevallakaan ole! Tai sitten vaan on väärät piirit, koska kukaan ei mene naimisiin ;D

    VastaaPoista
  4. Itse kärsin fomoa siitä, että minulla on vain muutama ystävä ja tämän kesän jälkeen he kaikki ovat menneet naimisiin. Tämän kesän jälkeen en pääse enää yksiinkään polttareihin enkä häihin, kun taas joillain saattaa olla tällaisia juhlia monet kesässä. Tämä on vähän hassua, mutta ajattelen jääväni jostain paitsi, kun minulla ei aikuisiällä ole ollut juurikaan läheisiä ystäviä eikä siten juhlittavia häitäkään :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Kaikki asialliset kommentit julkaistaan.

Theme Designed By Hello Manhattan

Copyright

Copyright Mikaela Koskela